{"id":1126,"date":"2021-08-20T15:13:25","date_gmt":"2021-08-20T12:13:25","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssin-historia\/?p=1126"},"modified":"2023-08-07T13:09:31","modified_gmt":"2023-08-07T10:09:31","slug":"pina-bausch-tanztheaterin-historiatietoinen-ja-radikaali-uudistaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssin-historia\/pina-bausch-tanztheaterin-historiatietoinen-ja-radikaali-uudistaja\/","title":{"rendered":"Pina Bausch \u2013 Tanssiteatterin historiatietoinen ja radikaali uudistaja"},"content":{"rendered":"
\n

I am not so much interested in how people move but in what moves them.<\/p>\nPina Bausch<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Pina Bausch on ikoninen hahmo eurooppalaisen taidetanssin kentällä. Hänen uraauurtava työnsä yhdessä Wuppertal Tanztheaterin tanssijoiden kanssa loi uuden sisällön saksalaiselle Tanztheater-käsitteelle, joka oli syntynyt ilmaisutanssin (Ausdruckstanz<\/em>) pohjalta 1920-luvulla Saksassa ja Itävallassa. Sen tunnettuja kehittäjiä olivat Mary Wigman, Kurt Jooss ja Rudolf Laban. Bauschin johdolla Wuppertal Tanztheater tuli 1970-luvun lopulta lähtien yhä tunnetummaksi, kunnes sillä oli maailmanlaajuinen katsojakunta.<\/p>\n\n\n\n

Bauschin kokeileva oman taiteellisen muotokielen etsiminen, tanssin ja teatterin välisen vuoropuhelun haastaminen sekä uusien dramaturgisten ja performatiivisten muotojen kehittäminen olivat hänen taiteilijuutensa ytimessä huolimatta siitä, että teokset esitettiin lähes poikkeuksetta suurilla, perinteisillä näyttämöillä suurille yleisöille. Kysymykset teatteritilan ja esittämisen sekä yleisön ja esiintyjien välisistä suhteista ja mahdollisuuksista määrittivät alusta alkaen Bauschin taidetta, jonka toteuttamiseksi arkiset liikkeet ja jokapäiväiset toiminnot ja tavat, perinteisen tanssin tekniikat sekä puhe ja laulu antoivat muodolliset työkalut.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pina Bausch tanssii teoksessaan Café Müller.<\/em> 10.9.2008. Gran Teatre del Liceu, Barcelona. ©Josep Aznar. MAE. Institut del Teatre<\/b>.<\/figcaption><\/figure>

Bauschin merkitystä tanssitaiteelle voidaan pitää hyvin erityisenä sikäli, että hänen työssään ihmisyys ja ihmisenä olemisen vaikeus epäoikeudenmukaisessa ja julmassa maailmassa nousevat kantaviksi teemoiksi. Ihminen pelkoineen, pikkumaisuuksineen, iloineen ja suruineen, inhimillisyyden tragedia ja kaiken keskellä kuitenkin kaipuu läheisyyteen ja nauruun olivat olennaisia Bauschin teoksissa.<\/p>\n\n\n\n

Bauschin tanssiteatteria on verrattu mm. Beckettin ja Ionescon teatteriin, joka ”ei ollut koskaan opettavaista tai saarnaavaa”[1]<\/a> ja joissa ihmiskunnan myötäsyntyinen kyky typeryyteen ja ymmärtämättömyyteen on yksi keskeisistä teemoista. Bauschin töihin sisältyivät lähes aina myös absurdit tilanteet ja huumori, joka saattoi vaihtua salamannopeasti väkivallaksi ja liukua sitten slapstickmaiseen kohtaukseen. Huumorin, julmuuden ja hellyyden tasot risteilivät teoksissa jättäen tulkinnan aina katsojille – lopullista vastausta kysymyksiin ei annettu. Komedian ja tragedian vuorottelu teki myös teosten väkivallan siedettäväksi.[2]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Aikakautensa tulkki<\/h2>\n\n\n\n

Pina Bausch syntyi 27.7.1940 Sollingenissa. Vuosi oli toisen maailmansodan ensimmäinen, ja Bauschin nuoruus asettui maailmassa siihen asti eniten kuolonuhreja vaatineen sodan jälkeiseen aikaan. Bausch kuului siihen taiteilijasukupolveen, jonka töissä ympäröivä yhteiskunta ja sen moninaiset jännitteet ja ristiriidat sekä tietoisuus lähimenneisyydestä monine selvittämättömine kysymyksineen nousivat esille eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n

Saksan siihenastinen olemassaolo, sen historia ja arvot olivat hautautuneet natsivallan luhistumisen mukana. Sodan loputtua vuonna 1945 Saksassa alkoi vimmainen uuden yhteiskunnan rakentaminen – yhteiskunnan, jonka sisällä toisistaan rajustikin poikkeavat näkemykset hävitystä sodasta ja siihen johtaneista syistä sekä suhde holokaustiin määrittelivät laajalti maan ja kulttuurielämän ilmapiiriä. Haluttiin mennä eteenpäin ja luoda uusi hyvinvointivaltio sekä unohtaa mahdollisimman pian menneen sodan kauheudet ja vaieta sen kokemuksista.<\/p>\n\n\n\n

Bauschin taiteilijuuden kokonaisvaltaisuutta ja sen suhdetta maailmaan voidaan ymmärtää hänen henkilökohtaisen historiansa kautta. Historian, jonka määrittävänä piirteenä on alusta asti ollut tanssi ja sen kautta syntynyt identiteetti. Pina Bausch alkoi tanssia balettia jo lapsena ja sai vuonna 1955 stipendin Folkwangschuleen Esseniin, joka oli jo silloin tunnettu taiteidenvälisyydestä. Koulussa oli mahdollista tanssin lisäksi opiskella kuvataidetta, valokuvausta, grafiikkaa, musiikkia ja miimiä. Opiskelijoita kannustettiin yhteistyöhön muiden osastojen kanssa.[3]<\/a> Nämä koulutuksen tarjoamat vaikutteet antoivat Bauschille mahdollisuuden kehittyä monitaiteellisessa ilmapiirissä ja loivat pohjan hänen tulevalle työlleen koreografina. Hänen tärkein opettajansa oli hänen omien sanojensa mukaan Kurt Jooss, jota voidaan pitää eurooppalaisen modernin tanssin edelläkävijänä. Jooss oli yksi Folkwangschulen perustajista ja loi sen tanssiryhmän.[4]<\/a> Bausch sanoi myöhemmin: ”Joossin humaanisuus ja näkemys olivat minulle erittäin tärkeitä. Olin onnekas, että kohtasimme minulle niin merkityksellisessä iässä.”[5]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Opintojen päätyttyä Folkwangschulessa Bauschille myönnettiin German Academic Exchange Service (DAAD) -stipendi, jonka turvin hän lähti opiskelemaan Juilliard School of Musiciin New Yorkiin. Tämä aika osoittautui myös ratkaisevaksi tulevaisuutta ajatellen. Opintoihin sisältyi mm. Graham-tekniikkaa, jota opetti Grahamin ryhmässä tanssiva Mary Hinkson. Muita opettajia olivat José Limon, Anthony Tudor ja Margaret Craske.[6]<\/a> Bauschin kokemus oli, että New Yorkissa eri kulttuureista ja taustoista tulevat ihmiset, erilaiset kansallisuudet, muodit ja pyrkimykset saattoivat elää rinnakkain. Tätä monikulttuurisuutta hän arvosti myöhemmin myös tanssiryhmässään.[7]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Opintojen jälkeen koreografi Anthony Tudor, Metropolitan-oopperan taiteellinen johtaja, kiinnitti Bauschin ryhmäänsä, jossa Bausch työskenteli tanssijana, kunnes vuonna 1962 hänet kutsuttiin mukaan Kurt Joossin johtamaan Folkwang Balett -ryhmään. Ratkaisu Esseniin paluusta ei ollut helppo, mutta vähitellen Bausch sai mahdollisuuksia kokeilla myös koreografioiden tekemistä ryhmälle. Opinnot ja työskentely New Yorkissa antoivat tärkeän kasvualustan Bauschin kehittyvälle taiteelle.[8]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1969 hänestä tuli Folkwang Tanzstudion johtaja, ja vuonna 1973 hänet nimitettiin Wuppertal Bühnen baletin johtajaksi. Balettiryhmä tulikin pian tunnetuksi nimellä Wuppertal Tanztheater. Vuonna 1983 hänestä tuli lisäksi Folkwangin korkeakoulun tanssiosaston johtaja.[9]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Pina Bausch kehitti koreografista ajatteluaan läpi koko elämänsä. Hänen työtään yhdessä Wuppertal Tanztheaterin kanssa sen koreografina ja taiteellisena johtajana voisi tarkastella jakamalla uran karkeasti kolmeen eri vaiheeseen:<\/p>\n\n\n\n