{"id":41,"date":"2023-02-06T12:34:27","date_gmt":"2023-02-06T10:34:27","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssityo\/?p=41"},"modified":"2023-05-10T16:18:31","modified_gmt":"2023-05-10T13:18:31","slug":"johdanto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssityo\/johdanto\/","title":{"rendered":"Johdanto"},"content":{"rendered":"
\n

Hiljaisuuden rikkominen – luokasta puhuminen ja itsensä paikantaminen yhteiskunnassa – on välttämätön askel, jos haluamme elää maailmassa, jossa hyvinvointi ja paljous voi olla jaettua, jossa oikeus toteutuu niin julkisessa kuin yksityisessä elämässä. Nyt on aika puhua luokasta ja tietää, mistä tulemme.<\/p>\n(hooks 2000<\/a>, viii, suom. LL)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Näin (vapaasti suomennettuna) kirjoittaa feministi ja tutkija bell hooks jo vuonna 2000. Vaikka yhteiskuntaluokkia on tutkittu pitkään sosiologian alalla, esittävien taiteiden kentällä ja rakenteissa edelleen harvemmin tunnistetaan tai tunnustetaan luokkaisuuden vaikutuksia yksilön mahdollisuuksiin ja urapolkuihin. Menestyksen tai menestymättömyyden katsotaan alalla liittyvän lähinnä yksilön ominaisuuksiin. Kuten väitöstutkija Taija Roiha (2017<\/a>) huomauttaa, luokan vaikutuksista yleisesti makumieltymyksiin ja kulttuurin kulutukseen on kirjoitettu enemmän kuin sen merkityksestä taide- ja kulttuurialan työntekijöiden asemaan ja toimintaympäristöihin. Roiha kirjoittaa muun muassa Rosalind Gillin tutkimuksiin viitaten, että taiteen kentällä taustasta riippuvan eriarvoisuuden käsittely on vaikeaa, sillä kentällä vallitsevat ”avoimuuden, meritokraattisuuden ja yhdenvertaisuuden ihanteet”. Sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset resurssit kuitenkin vaikuttavat merkittävästi taiteilijoiden mahdollisuuksiin muun muassa ottaa riskejä, saada näytön mahdollisuuksia ja hankkia tarvittavaa osaamista vaikkapa ulkomailla opiskellen. (Roiha 2017<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n

Yhteiskuntaluokkien välisiä eroja tarkastelemalla voidaan hahmottaa vallan jakautumista eri ihmisryhmien välillä ja erilaisia toimijuuksia. Luokan vaikutukset ovat yhteydessä esimerkiksi hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja yleisesti ihmisryhmien välisten kuilujen syventymiseen. Vallalla tuntuu kuitenkin olevan ajatus jokaisesta oman onnensa seppänä. Tämä linkittyy uusliberalismista kumpuavaan meritokratian käsitteeseen.<\/p>\n\n\n\n

Meritokratia perustuu ajatukseen mahdollisuuksien tasa-arvosta; siitä, että kaikilla on lähtökohtaisesti samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja valita polkunsa. Tämän ajattelutavan mukaan pärjääminen ja menestyminen ovat riippuvaisia ainoastaan yksilön ominaisuuksista, kyvyistä ja työteliäisyydestä. (Ks. esim. Elmgren 2020<\/a>; Young 2001<\/a>.) Tutkija Sami Keto (2017<\/a>, 208–218) huomauttaa, että mahdollisuuksien tasa-arvo kuitenkin kääntyy nopeasti mahdollisuuksien epätasa-arvoksi, koska ylempään sosiaaliseen luokkaan kuuluvat löytävät koko ajan uusia tapoja parantaa omaa asemaansa. Esimerkkinä tästä mainittakoon valmennuskurssijärjestelmä, jossa rahalla voi ostaa lähes varman pääsyn haluamaansa korkeakoulutukseen. Toisin sanoen yhteiskuntamme päätyy hyvistä yrityksistä huolimatta usein uusintamaan jo olemassa olevia sosiaalisia hierarkioita. Keto (2017<\/a>, 217–218) kirjoittaa, että eriarvoisuuden kasvaminen vähentää hyvinvointia yhteiskunnassamme laaja-alaisesti. Oman edun tavoittelussa usein unohtuu, miten valinnat vaikuttavat ympäröivään luontoon tai muihin ihmisiin. Kedon mukaan olisi koko yhteisön etu, että resurssit jakautuisivat tasaisemmin, eivätkä sorron tai riiston mekanismit ohjaisi yhteisön toimintaa. Riisto ja oman edun tavoittelu määrittävät nähdäksemme niin omistavan luokan ja suorittavaa työtä tekevien suhteita kuin liikaa kuluttavien länsimaiden suhdetta globaaliin etelään tai ihmisten suhteita muunlajisiin ja ympäristöönsä.<\/p>\n\n\n\n

Luokka-aiheeseen ja erityisesti työväenluokkaisuuden tunnustamiseen liittyy ajatuksia, jotka ovat läsnä yleisemminkin länsimaisten yhteiskuntien tämänhetkisessä tasa-arvotyössä. Näitä ovat moninaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen (myös itsessä), osallisuuden jakaminen, useampien äänien saattaminen kuuluviin sekä liikaa kuluttavan elämäntyylin kyseenalaistaminen. Nämä ajattelutavat voidaan tuoda käytäntöön pedagogisessa sekä taiteellisessa työskentelyssä; sisällöissä, työtavoissa, materiaali- ja henkilövalinnoissa ja niin edelleen.<\/p>\n\n\n\n

Julkaisun näkökulma ja tausta<\/h2>\n\n\n\n

Tässä julkaisussa avaamme luokkataustan vaikutuksia käsitteellisen ja kokemuksellisen tiedon valossa sekä tarjoamme ehdotuksia luokkataustan huomioimiseen niin taiteellisissa prosesseissa kuin (taide)koulutuksessa. Näemme, että tämä julkaisu voi osaltaan tuoda luokkaisuuden ja siihen linkittyvän eriarvoisuuden näkökulmia mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun taidekentällä ja laajemmin. Tietoa lisäämällä on mahdollista kiinnittää huomiota rakenteisiin ja olla mukana luomassa tilaa erilaisille tekijöille ja tavoille tehdä.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka julkaisu käsittelee enimmäkseen kokemuksia tanssitaiteen kentällä, se on suunnattu yleisemmin taidealojen opiskelijoille ja ammattilaisille, kasvatusaloilla toimiville sekä kaikille yhteiskuntaluokan ja ruumiillisuuden suhteesta kiinnostuneille. Taiteilijoiden henkilökohtaiset kokemukset yhdistyvät tutkijoiden teksteihin luokkarakenteista avautuen yksityisestä yleiseen.<\/p>\n\n\n\n

Julkaisu on osa Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanketta (myöh. myös Luokkahanke). Sen tekstit pohjaavat suurelta osin hankkeen työskentelyyn vuosien 2019–2023 aikana. Luokkahankkeessa olemme käsitelleet ja tehneet näkyväksi esittävien taiteiden ja tutkimuksen konteksteissa ja niiden keinoin luokkataustan ja -aseman vaikutuksia ihmisen ruumiillisuuteen, kokemuksiin siitä sekä toimijuuteen. Olemme pyrkineet syventämään ymmärrystä luokkakysymyksistä sekä purkamaan oletusta samankaltaisista kokemushistorioista ja myllertämään tasa-arvomyyttiä, jonka mukaan Suomessa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet opiskella, työllistyä, edetä urallaan tai osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luokka-aiheiden käsitteleminen monella taholla, niin tutkimuksessa, mediassa kuin taiteen parissa, vahvistaa luokkatietoisuutta ja voi edistää luokkarajoja ylittävää ymmärrystä ja empatiaa. Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke on saattanut yhteen taiteilijoita ja tutkijoita ja mahdollistanut siten taiteen ja tieteen välistä dialogia.<\/p>\n\n\n\n

Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke<\/summary>
\n\n\n\n

Elsa Heikkilän ja Laura Lehtisen käynnistämä Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke alkoi keväällä 2019 lukupiireillä sekä kehollisilla tutkimustyöpajoilla, jotka olivat avoimia kaikille luokkataustansa tunnistamisesta kiinnostuneille taiteilijoille ja tutkijoille. Näihin työpajoihin osallistuneista taiteilijoista muodostui työryhmä, jonka jäsenet työskentelivät hankkeessa pitkäkestoisesti. Luokkahankkeessa ovat työskennelleet tanssitaiteilijat Riina Hannuksela, Elsa Heikkilä, Soili Huhtakallio, Virpi Juntti, Minna Karttunen, Heli Keskikallio, Soile Lahdenperä, Laura Lehtinen, Aliina Lindroos, Pinja Poropudas, Anni Puuperä, Lotta Suomi, Virva Talonen ja Katriina Tavi; pukusuunnittelijat Mari Nurmenniemi ja Mira Järvinen; valosuunnittelijat Teo Lanerva ja Tuomas Honkonen; äänisuunnittelija-muusikot Josu Mämmi ja Ilkka Tolonen sekä tutkija Sanna Tirkkonen. Hankkeen avoimin työpajoihin on lisäksi osallistunut taiteilijoita tanssi-, sana-, kuva- ja monitaiteen aloilta.<\/p>\n\n\n\n

Vuosien 2020–2022 aikana toteutettiin neljä taiteellista ulostuloa:<\/p>\n\n\n\n