{"id":100,"date":"2014-12-30T13:20:39","date_gmt":"2014-12-30T10:20:39","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=100"},"modified":"2017-12-03T18:02:50","modified_gmt":"2017-12-03T15:02:50","slug":"3-4-ruotsinkielinen-teatteri-ja-muut-haastajat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/3-4-ruotsinkielinen-teatteri-ja-muut-haastajat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">3.4<\/div>Ruotsinkielinen teatteri ja muut haastajat"},"content":{"rendered":"<p>Ruotsinkielisen teatterin toiminta Nya Teaternin uudessa kivitalossa oli Wilhelm \u00c5manin ja Mauritz Pousetten vuosina monipuolista ja tasokasta. Taiteellisena johtajana toimi <strong>Wilhelm \u00c5hman<\/strong> yksin\u00e4\u00e4n 1867\u20131869. Teatteritaloa hallinnoivan osakeyhti\u00f6n vahva mies <strong>Nikolai Kiseleff, <\/strong>joka oli toimitusjohtaja vuodet 1867\u20131869 ja 1870\u20131876.<strong>\u00a0<\/strong>Ruotsinkielisen toiminnan kannalta Kiseleffin aikaa talon johdossa on pidetty loistoaikana (von Frenckell 1872, 80).\u00a0Vuosina <strong>1866\u20131869<\/strong> oli lis\u00e4ksi <strong>teatterikoulu<\/strong> vilkastuttanut talon ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuvaa toimintaa, vaikka se teatterinjohtajan kannalta oli my\u00f6s vaivaksi. Koulun n\u00e4yt\u00f6kset saivat kuitenkin osakseen kohtuuttoman ankarat kritiikit eik\u00e4 toiminnan jatkamiseen riitt\u00e4nyt varoja. Kielikysymyskin aiheutti ristiriitaa ja oppilaiden ty\u00f6llistymisest\u00e4 ei ollut takeita.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-100 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0304_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-250\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0304_x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0304_x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-250'>\n\t\t\t\tBenoisin teatteritalo 1866 rakennettu (toinen) Nya Teatern.   [Wasastjerna, 1915. Helsingin kaupunginmuseo] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Koulun opettajaksi vuodelle 1868\u20131869 tuli teatterin t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4n <strong>Charlotte Raa, <\/strong>jonka\u00a0toimiminen n\u00e4kyv\u00e4sti my\u00f6s suomenmielisten harrastuksissa oli teatterille kiusallista ja vastoin h\u00e4nen sopimustaan. T\u00e4m\u00e4 kiristi h\u00e4nen omiakin v\u00e4lej\u00e4\u00e4n teatterin johtoon vuosina 1869\u20131870 ja 1871\u20131872, jotka h\u00e4n oli v\u00e4likirjalla. Talven 1870\u20131871 Charlotte esiintyi Suomalaisen Seuran n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 saaden pit\u00e4\u00e4 lipputulot itsell\u00e4\u00e4n sek\u00e4 free-lancerina, ja kev\u00e4\u00e4n 1871 Wieniss\u00e4 opintomatkalla. Kaarlo Bergbom oli samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 Berliiniss\u00e4, mutta he tapasivat vain kerran tuon kev\u00e4\u00e4n aikana.\u00a0Loistavana n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 pidetyn <strong>Fritjof Raan<\/strong> v\u00e4kivaltaisuus ja paheneva alkoholismi tekiv\u00e4t avioliitosta loppuvuosina vaikean ja selitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Charlotten ja Kaarlo Bergbomin yst\u00e4vyys syveni. Charlotte olisi ollut valmis avioliittoon Bergbomin kanssa, mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 miehen\u00e4 olisi ollut aloitteellinen. Bergbom kuitenkin tunsi jo oman suuntautumisensa.<\/p>\n<p><strong>Nikolai Kiseleff<\/strong> n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen jo <em>Lean<\/em> kantaesityksen (1869) j\u00e4lkeen halukas saamaan kyvykk\u00e4\u00e4ksi osoittautuneen Karl Johan Bergbomin mukaan Helsingin suurimman ja parhaan teatteritalon toimintaan. Kes\u00e4ll\u00e4 1869 tohtori Bergbom kutsutaan Nya Theaternin kolmimiehiseen johtokuntaan <strong>teatterin dramaturgiksi (scenisk litterat\u00f6r)<\/strong>. Samana syksyn\u00e4 juuri perustetaan tuo Suomalainen Seura, jonka valmistamia suomenkielisi\u00e4 esityksi\u00e4 Bergbom haluaisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Nyanin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. \u2013\u00a0Bergbomilla, Emil Nervanderilla ja Emilie Bergbomilla on rohkea ajatus perustaa suomenkielinen lauluosasto osaksi teatteria, ajatus ei arvattavasti her\u00e4t\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastakaikua senhetkisess\u00e4 johtajistossa (josta Kiseleff v\u00e4liaikaisesti on poissa).\u00a0\u2013 Yritykset yhteisen resurssin jakamisesta ja suomenkielisen toiminnan sijoittamisesta Nya Teaternin helmaan, ei siis johtanut suunnitelmapapereita pidemm\u00e4lle.<\/p>\n<p><strong>Vuosiksi 1869\u20131873 oli teatterin ohjaajaksi palkattu n\u00e4yttelij\u00e4 Gustaf Gustafsson<\/strong>. H\u00e4nen aikanaan kierrettiin Viipurissa ja Turussa j\u00e4lleen, koska kysynt\u00e4\u00e4 ruotsinkielisille esityksille oli. Kiinnostavia esityksi\u00e4 oli esimerkiksi <em>Hamlet<\/em>, marraskuussa 1869, jolloin <strong>August Westermarck<\/strong> vieraili nimiroolissa ja Charlotte Raa n\u00e4ytteli Ofeliaa. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1872 Fritjof Raa ja Charlotte Raa esiintyiv\u00e4t <em>Macbethin<\/em> p\u00e4\u00e4rooleissa. Samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 Fritjof jo kuoli ja Charlotte palasi Ruotsiin.<\/p>\n<p>Marraskuussa 1871 esitettiin 10 kertaa oopperatuotantona Flotowin <em>Martha<\/em>, eli <em>Marknaden i Richmond.<\/em> Samasta kansanomaisesta teoksestahan olivat suomenkieliset tehneet jo II n\u00e4yt\u00f6ksen. Bergbom olisi sopinut erinomaisesti teatteriin oopperoiden ja draamojen ohjaajaksi, mutta h\u00e4n oli jo siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin sitoutunut suomen kielen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 yhteinen toiminta, kotimaisten voimien yhdist\u00e4minen ei onnistunut.<\/p>\n<p>Nya Teaternissa\u00a0kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1872 n\u00e4htiin my\u00f6s Otto Nicolain <em>Windsorin iloiset rouvat<\/em>, teatterinjohtaja Gustafsson itse Falstaffina. Lis\u00e4ksi n\u00e4htiin kevyemp\u00e4\u00e4 ooppera buffaa ja laulun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Syksyll\u00e4 1872 j\u00e4lleen <em>Friskytten<\/em> von Weberin jo vanha teos. Gustafssonin ansioihin on luettava my\u00f6s Topeliuksen<em> Prinsessan T\u00f6rnrosa, Prinsessa Ruususen <\/em>ja Runebergin <em>Kungarna p\u00e5 Salamis<\/em> -n\u00e4ytelmien kantaesitt\u00e4minen alkuvuodesta 1873.\u00a0Gustafssonin toiminta vaikuttaa energiselt\u00e4.<\/p>\n<p>Suomalainen Ooppera, jonka toiminta k\u00e4ynnistyi 1873, sai soittajansa ja laulajansa tulivat samoista piireist\u00e4 kuin Nya Teaternin tarvitsemat henkil\u00f6t. Kun Bergbomin kyvykkyys, energisyys ja aikaansaavuus oopperoiden ohjaajana oli havaittu, jouduttiin Erottajalla edelleen ter\u00e4st\u00e4ytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Nya Teaternin johtajana 1873\u20131875 oli<strong> Axel Bosin. <\/strong>Vaikka h\u00e4nen johtajavuosiensa ohjelmisto ei osoita erityisi\u00e4 uutuuksia tai yleisen teatterihistorian kannalta merkitt\u00e4vi\u00e4 avauksia, oli vuosittain n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 parikin Shakespearea ja silloin t\u00e4ll\u00f6in jokin Moli\u00e8re. Kotimaisten vakiintuneiden perusteosten (Topelius, Runeberg, Berndtsson) lis\u00e4ksi n\u00e4htiin komedioita ja salonkin\u00e4ytelmi\u00e4. Suuri satsaus oli helmikuussa 1875 <em>Ringaren i N\u00f4tre-Dame <\/em> Victor Hugon romaaanin pohjalta, vaikkei sek\u00e4\u00e4n ollut ensi kertaa Helsingiss\u00e4.<\/p>\n<p>Bosinin aikana teatterissa toimi my\u00f6s kyvyk\u00e4s nuori n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>August Lindberg<\/strong>, joka sai tehd\u00e4kseen runsaasti rooleja, my\u00f6s Hamletin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1874 sek\u00e4 my\u00f6hemmin viel\u00e4 Daniel Hjortin ja Othellon. Lindbergin n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 kiinnitysvuodet Helsingiss\u00e4 olivat 1872\u20131874, 1876\u20131877 sek\u00e4 viel\u00e4 vuosi <strong>johtajana 1893\u20131894<\/strong>. H\u00e4net opittiin tuntemaan modernin ohjelmiston esitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. August Lindberg kantaesitti omalla pohjoismaisella kiertueellaan kaikkien Norjan ja Ruotsin teattereiden hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n Ibsenin <em>Kummittelijat<\/em>, <em>Geng\u00e5ngare<\/em>. Kantaesityskiertue aloitti Helsingborgista, ja siin\u00e4 Lindberg esitti perinn\u00f6llist\u00e4 syfilist\u00e4 sairastavaa Osvaldia, h\u00e4nen julkisivua yll\u00e4pit\u00e4nytt\u00e4 \u00e4iti\u00e4\u00e4n n\u00e4ytteli Charlotte Raa, tuolloin jo nimell\u00e4 <strong>Hedvig Winterhjelm<\/strong>. Sill\u00e4 he kiersiv\u00e4t useina vuosina Skandinaviassa. (ks Krohn H 1922, 333)<\/p>\n<p>Bosinia seurasi Nya Teaternissa viideksi vuodeksi ohjaajan (regiss\u00f6r) teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 <strong>Albert \u00c5hman (1875\u20131880)<\/strong>, joka oli jo vuodesta 1866 asti yhteen menoon n\u00e4ytellyt Helsingiss\u00e4 veljens\u00e4 johtamassa teatterissa. H\u00e4n oli teatterin palveluksessa aina vuoteen 1883. H\u00e4nen aikanaan debytoi <em>Daniel Hjortin<\/em> p\u00e4\u00e4roolissa ensimm\u00e4inen suomenruotsalainen, nimitt\u00e4in <strong>August Arppe (1854\u20131925), <\/strong>josta tuli my\u00f6hemmin teatterin ensimm\u00e4inen suomalaissyntyinen johtaja.<\/p>\n<p>Kautta 1870-luvun n\u00e4htiin Erottajalla my\u00f6s s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Shakespeare-esityksi\u00e4, kuten <em>K\u00f6pmannen i Venedig<\/em>, <em>Othello<\/em>, <em>Mohren i Venedig<\/em>, <em>Hamlet<\/em>, <em>Mycket v\u00e4sen f\u00f6r ingenting<\/em>, <em>Macbeth<\/em>, <em>Romeo och Julia<\/em>, <em>En vintersaga<\/em>, <em>S\u00e5 tuktas en Argpigga<\/em> sek\u00e4 <em>En midsommarnattsdr\u00f6m<\/em> Mendelssohnin musiikilla. N\u00e4iden osalta Suomalainen Teatteri my\u00f6s kilpaili Nya Teaternin kanssa. Erityist\u00e4 olivat my\u00f6s 17.11.1876 <em>L\u00e4derlappen<\/em>-operetissa alkaneet vihellyskonsertit, joilla moralisoivat suomenmieliset opiskelijat alkoivat h\u00e4irit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n uutuusoperetti <em>Lepakon<\/em> esityksi\u00e4. Kovat debatit saivat ruotsinkielisen yleis\u00f6n pit\u00e4ytym\u00e4\u00e4n omassa teatterissaan ja j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pois Arkadiasta, joten fennomaanien provokaatio k\u00e4\u00e4ntyi itse\u00e4\u00e4n vastaan. Vuonna 1877\u20131878 esitettiin jo Suomen ensimm\u00e4iset Ibsen-esitykset, <em>K\u00e4mparne p\u00e5 Helgeland<\/em> sek\u00e4 <em>Samh\u00e4llets st\u00f6d<\/em> huhtikuussa 1878, joka aloitti Ibsenin yhteiskunnallisen kauden. Se jatkui edelleen 1880-luvun alkuvuosina kun n\u00e4htiin sek\u00e4 <em>En folkfiende<\/em> 1883 ja <em>Geng\u00e5ngare<\/em> 1883.<\/p>\n<p>Kahden kaksivuotisen erillisen johtajapestin (<strong>Wilhelm Grefberg<\/strong> 1876\u20131878 ja Nikolai Kiseleff itse 1878\u20131880) aikana ooppera- ja musiikkitoiminnassa n\u00e4kyi selv\u00e4 kilpailu Suomalaisen Teatterin kanssa. Erottajalla n\u00e4htiin suurisuuntaisia merkkiteoksia esim kaudella 1876\u20131877 Bellinin <em>S\u00f6mng\u00e5ngerskan<\/em>, Rossinin <em>Wilhelm Tell<\/em>, Webernin <em>Taika-ampuja<\/em>, Auberin <em>Den stumma fr\u00e5n Portici <\/em>sek\u00e4 suuri spektaakkeli Meyerbeerin <em>Robert af Normandie<\/em>. Seuraavalla kaudella n\u00e4iden uusitoja sek\u00e4 mm <em>Rigoletto<\/em>, <em>Alessandro Stradella<\/em>, <em>Figaron h\u00e4\u00e4t <\/em> ja <em>Trubaduuri.<\/em><\/p>\n<p>Kaikki kertoo enemm\u00e4n siit\u00e4, miten ooppera \u2013 aikakauden omin taidemuoto oli suosittua, miten hyv\u00e4t musiikilliset valmiudet kaupungissa ja teatteriin kiinnitetyll\u00e4 joukolla oli. Tunnettua on miten katkeraa kilpailu Bergbomien oopperan kanssa oli. Vuosien ajan j\u00e4rkev\u00e4t \u00e4\u00e4net yrittiv\u00e4t saada aikaan oopperoiden yhdist\u00e4mist\u00e4. Kilpailu oli kova ja lopulta Nya Teatern sai viimeisin\u00e4 vuosina riveihins\u00e4 Suomalaisesta Oopperasta niin kapellimestari Bohuslav Hrimalyn ja monivuotisen tenorin Josef\u00a0Navratilin. Suomalaisten ooppera p\u00e4\u00e4ttyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1879.<\/p>\n<p>Seuraavana vuonna p\u00e4\u00e4ttyi ooppera my\u00f6s Nya Teaternissa, sill\u00e4 <strong>Ven\u00e4l\u00e4inen teatteri, Aleksaterin teatteri avattiin alkuvuodesta 1880<\/strong>, ja Pietarista tulevat italialaiset oopperaseurueet jatkoivat ooppertarjontaa Helsingiss\u00e4.<\/p>\n<p>Pitk\u00e4aikainen <strong>teatterinjohtaja oli Oskar Malmgren 1880\u20131886. <\/strong> H\u00e4nen aikanaan tilanne sik\u00e4li muuttui, ett\u00e4 Suomalaisen Teatterin nauttima arvostus Arkadiassa kiistatta parani. Yrj\u00f6 Hirnin mukaan se, ett\u00e4 Bergbom onnistui rekrytoimaan n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4\u00e4n ns. paremmista piireist\u00e4 ainakin lis\u00e4si teatterin arvostusta. Ja vaikka Suomalaisen teatterin toiminta ei kaikilta osin ollutkaan yht\u00e4 osattua, n\u00e4htiin toiminta siell\u00e4 osana positiivista \u201dkansalaisaktiivisuutta\u201d. Olennaista oli kuitenkin se, ett\u00e4 Ida Aalbergin valovoimaisuus, sek\u00e4 Bergbomin huolella tekem\u00e4t klassikko-esitykset olivat Suomalaisen Teatterin vastaansanomattomia ansioita. (Hirn Y. 1949 s 414)<\/p>\n<p>Malmgren alkoi tuoda uutta ohjelmistoa, Ibsenin lis\u00e4ksi esimerkiksi Alexandre Dumas -nuoremman n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Le Demi-monde<\/em> eli <em>Falska juveler<\/em> k\u00e4sitteli aatelisrouvaa, jolla olikin \u201dkyseenalainen menneisyys\u201d. <em>La Traviata<\/em>, h\u00e4nen <em>Kamelianaisestaan<\/em> tehty ooppera oli n\u00e4hty sek\u00e4 Erottajalla ett\u00e4 Arkadiassa. H\u00e4nen aikanaan my\u00f6s musiikkiohjelmisto monipuolistui tai ainakin lis\u00e4\u00e4ntyi.<\/p>\n<p><strong>Ruotsalaisen teatterin toiminnassa n\u00e4htiin my\u00f6s taiteellisesti hyvin kiinnostava vaihe vuosina 1886\u20131893<\/strong>, kun <strong>johtajana oli nuori Harald Molander<\/strong>. Ruotsiin palattuaan h\u00e4nest\u00e4 tuli merkitt\u00e4v\u00e4 teatterimies, jonka vuodet Suomessa ovat t\u00e4rke\u00e4 osa h\u00e4nen opink\u00e4ynti\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 teatteria johti viel\u00e4 <strong>August Lindberg<\/strong> 1893\u20131894, e.m. tunnettu n\u00e4yttelij\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 1887 Nya Teaternin nimi muutettiin kuulumaan <strong>Svenska Teaterniksi.<\/strong><\/p>\n<p><strong>Harald Molander<\/strong> l\u00e4hti Tukholmasta Helsinkiin nuorena kapinallisena, aloittelevana kirjailijana ja ohjaajana. My\u00f6s h\u00e4n kohtasi Helsingiss\u00e4 ankaraa kritiikki\u00e4. Hyvin alkanut yhteisty\u00f6 seurueen kanssa my\u00f6s v\u00e4hitellen kasvoi pettymyksiksi, ja h\u00e4n tavallaan et\u00e4\u00e4ntyi n\u00e4yttelij\u00e4kunnasta \u2013 hyvin tavallista energisille ohjaajille. H\u00e4n kuitenkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterimiehen\u00e4 tiesi, ett\u00e4 opereteilla on n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4 rahat kassaan, jotta sitten voitaisiin tehd\u00e4 muutakin ohjelmistoa. Operettien ja musiikkiteatterin tarjonta s\u00e4ilyi suurena my\u00f6s h\u00e4nen aikanaan. Seh\u00e4n oli alue, jota Bergbom karttoi Arkadiassa \u2013 tosin h\u00e4n ker\u00e4si suurta yleis\u00f6\u00e4 maalaisaiheisilla kansann\u00e4ytelmill\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Harald Molander toi Helsingin ohjelmistoon uudempaa kirjallisuutta, mist\u00e4 h\u00e4n innostui enemm\u00e4n kuin kunnianosoituksista vanhoille nimille. Uusi pohjoismainen realistinen kirjallisuus oli siis monipuolisesti edustettuna. Molanderin aikana esitettiin Svenskanissa ensimm\u00e4iset Strindbergin n\u00e4ytelm\u00e4t, kuten <em>Gillets hemlighet<\/em> ja <em>M\u00e4ster Olof<\/em>, sek\u00e4 paljon Ibseni\u00e4 <em>Vildanden<\/em>, <em>Ett dockhem<\/em>, <em>Rosmersholm<\/em> sek\u00e4 vanhempia <em>Kungs\u00e4mnena<\/em> ja <em>K\u00e4rlekens komedi<\/em>, sek\u00e4 jo 1891 <em>Hedda Gabler <\/em>ja <em>Byggm\u00e4star Solness<\/em>. Ibsenin toiseksi viimeisen n\u00e4ytelm\u00e4n <em>John Gabriel Borkmanin<\/em> maailmankantaesitys oli Erottajalla 10.1.1897 samana iltana kuin Arkadiassa.<\/p>\n<p>Molanderin ohjauksellinen suurty\u00f6 oli joulukuuksi 1889 valmistunut Goethen <em>Faust I<\/em>, joka oli jaettu kahdelle illalle. Siin\u00e4 h\u00e4n tietysti tuli Suomalaisen Teatterin jalanj\u00e4ljiss\u00e4. H\u00e4n oli itse kuitenkin kiinnostunut lavastamisen luomista tilallisista kolmiulotteisista ratkaisuista, mink\u00e4 takia h\u00e4nen k\u00e4denj\u00e4ljest\u00e4\u00e4n kiinnostuttiin.<\/p>\n<p>Kotimaisista kirjailijoista Molander esitteli <strong>Karl A Tavastsjernan<\/strong>, jonka n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Aff\u00e4rer<\/em>, kantaesitetttiin 1890 ja sai per\u00e4ti 10 esityst\u00e4. Tavaststjernalta esitettiin monologi <em>Godnatt <\/em>1890, <em>Pyret (Pienokainen)<\/em> 1891 ja pienoisn\u00e4ytelm\u00e4 (proverbi): <em>Portr\u00e4tt<\/em> 1892. My\u00f6s esitettiin <strong>Jac. Ahrenbergin<\/strong> kaksi n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 <em>Kejsaren kommer<\/em> 1891 ja <em>F\u00f6rdrifna <\/em>1892.<\/p>\n<p>Molanderin aikana aloitti my\u00f6s <strong>Adolf Paul, <\/strong>jonka ensimm\u00e4iset <em>Gamla synder<\/em> 1893 ja <em>Hj\u00e4ltedr\u00f6mmar<\/em> ja <em>Tysta Bolagsm\u00e4n<\/em> 1895 saivat jatkoa muutaman vuoden my\u00f6hemmin, kun vuonna 1898 per\u00e4ti 21 kertaa esitettiin h\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 <em>Kung Christian II, <\/em>joka k\u00e4sittelee ruotsalaisten joukkomurhan toimeenpannutta Tanskan kuningasta. Siihen s\u00e4velsi <strong>Jean Sibelius<\/strong> musiikin, jonka tunnetuimpia numeroita on \u201dLaulu Ristilukista\u201d, narrin laulu.<\/p>\n<p>Syyt\u00e4 on my\u00f6s Molanderin ajalta mainita ensimm\u00e4iset <strong>Maurice Maeterlinckin<\/strong> \u2013 belgialaisen symbolistisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijan \u2013 esitykset Suomessa, kuten <em>L\u2019Intruse, Den objudne g\u00e4sten<\/em>, 3.6.1892. H\u00e4nen toinen laajalti teattereissa esitetty vahvan naisen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Monna Vanna <\/em> esitettiin my\u00f6s jo 1903 Svenska Teaternissa. Sielt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 \u201dv\u00e4hiten symbolistinen h\u00e4nen n\u00e4ytelmist\u00e4\u00e4n\u201d levisi useaksi vuosikymmeneksi suomenkielistenkin naisn\u00e4yttelij\u00f6iden itselleen valitsemaan ohjelmistoon.<\/p>\n<p><strong>Symbolististen n\u00e4ytelmien esitt\u00e4misest\u00e4 tuli Svenska Teaternin aluetta<\/strong>, ne olivat Bergbomille t\u00e4ysin vieraita, eik\u00e4 h\u00e4n niist\u00e4 kiinnostunutkaan. Jalmari Finne, Bergbomin lyhytaikainen seuraaja, esitti niit\u00e4 siksi, ett\u00e4 h\u00e4n seurasi kyll\u00e4 aikaansa, vaikka ne eiv\u00e4t olleet h\u00e4nenk\u00e4\u00e4n laatuaan. Svenskanin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille tilattiin siksi my\u00f6s Jean Sibeliukselta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6musiikkia \u2013 tilanne, jossa Suomalaisen Teatterin vanhakantaisuus ja kiistat sen suunnasta leimasivat kaupungin kulttuurikuvaa.<\/p>\n<p>Kotimaisten n\u00e4yttelij\u00f6iden koulutukselle oli alkanut nousta tarvetta, koska suomenruotsalaisilla oli vain statistin rooleja, kyvykk\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4 oli saanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4arvoisiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teht\u00e4viin. Molanderin vuosina aloitti jo <span style=\"text-decoration: underline;\">August Arppe teatterikoulutuksen<\/span>, sit\u00e4 jatkoi 1890-luvulla my\u00f6s <span style=\"text-decoration: underline;\">Dramatiska f\u00f6reningens elevskola.<\/span> Sen johtajana vuodet 1892\u20131894 toimi Adolf Lindfors, Suomalaisen Teatterin taitavin n\u00e4yttelij\u00e4, jonka kotikieli oli ruotsi.<\/p>\n<p>Suomenruotsalaisuuden k\u00e4site luotiin osana puolustautumisen offensiivia, joka alkoi 1880-luvulla, kun luotiin ruotsalaisen etnisyyden idea. Kalevalalle vastapainoksi lainattiin viikinkinen kuvasto, l\u00f6ydettiin ruotsinkielinen maaseudun asujaimisto ja ryhdyttiin kansanperinteen ker\u00e4\u00e4miseen. Maaper\u00e4ss\u00e4 oli siis valmiutta ajatella ruotsinkielist\u00e4 teatteria kotimaisin voimin, erityisesti n\u00e4yttelij\u00e4 ja teatterinjohtaja August Arppe 1890-luvulla alkaa toimia siihen suuntaan.<\/p>\n<h3>Minna Canthin <em>Sylvi\u00a0 <\/em>Svenska Teaterniin<\/h3>\n<p>Kes\u00e4ll\u00e4 1892 Kaarlo Bergbomin ollessa ulkomailla saatiin uutispommi. Kesken Gustav von Numersin kanssa k\u00e4ym\u00e4\u00e4ns\u00e4 julkista polemiikkia tekijyydest\u00e4, kertoi <strong>Minna Canth<\/strong>\u00a0lehtihaastattelussa (13.7.1892) kirjoittavansa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 Ruotsalaiselle teatterille. Molander oli tilannut h\u00e4nelt\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n (Ringby 1987, 294).<\/p>\n<p>Eri syit\u00e4 pohtiessaan h\u00e4n mainitsee mm. tuoreen von Numersin kohtelun, nelj\u00e4n vuoden takaisen\u00a0<em>Kovan onnen lasten<\/em> hyllytt\u00e4misen sek\u00e4 julkisuudessa esitetyn vaatimuksen, ett\u00e4 <em>Papin perhett\u00e4<\/em> ei saisi n\u00e4ytell\u00e4 halvemmin hinnoin, kansann\u00e4yt\u00e4nt\u00f6in\u00e4. Viimeksi mainittua oli \u2013 niin uskomattomalta kuin se kuulostaa \u2013 paheksunut Agathon Meurman, vanhasuomalaisten mahdollisimman vanhakantainen voimahahmo.<\/p>\n<p>Minna Canthin t\u00f6rm\u00e4yskurssi ei ollut sin\u00e4ns\u00e4 Bergbom, vaan se, ett\u00e4 fennomaanien vanhakantainen ahdasmielisyys p\u00e4\u00e4siv\u00e4t liikaa vaikuttamaan Suomalaisen Teatterin taustavoimissa. Varsinainen sovinto Bergbomin kanssa oli juuri tehty h\u00e4nelle omistetun\u00a0<em>Papin perheen<\/em>\u00a0(1891) muodossa. \u2013\u00a0Minna kuitenkin \u201dhuvitti\u201d n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja Juhani Ahon tekem\u00e4ss\u00e4 haastatteluun ker\u00e4\u00e4ntyi h\u00e4nen aiempiakin harmin aiheitaan.<\/p>\n<p><em>Sylvin<\/em> antaminen Svenska Teaternille oli raivostuksen paikka Kaarlo Bergbomille, etenkin kun von Numersin juttu oli sy\u00f6nyt energiaa koko edellisen talven. Kaikki tuntuivat kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6milt\u00e4. Lis\u00e4ksi Niilo Sala, johon oli kohdistettu suuria toiveita ja johon Bergbomilla oli l\u00e4heinen suhde, oli koko talven matkustanut ulkomailla osittaisessa mielenh\u00e4iri\u00f6ss\u00e4. Kes\u00e4\u00e4 1892 Bergbom vietti sairaan Niilo Salan seurassa, kun uutispommi tuli. Kuukautta sen j\u00e4lkeen, Bergbomin l\u00e4hdetty\u00e4 paluumatkalle, ampui Niilo Sala itsens\u00e4.<\/p>\n<p>Bergbomeilla \u201dden Minnaska saken\u201d tulkitiin yksiselitteisesti puolueleirin vaihdokseksi, \u201dMinna petti\u201d. Kaarlo alkoi laatia vastinetta, jossa h\u00e4n polemisoi ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kyn\u00e4ll\u00e4\u00e4n Minnan esitt\u00e4mi\u00e4 uusia mahdollisuuksia, joita yhteisty\u00f6 Ruotsalaisen taetterin kanssa tarjoaisi. Yksityisen kirjeen \u201dTill Minna Canth\u201d l\u00e4hetti vasta Emilie harkintansa mukaan, kun teksti oli k\u00e4ynyt l\u00e4vitse monta kierrosta siistimist\u00e4. Julkisuudessa Bergbom ei esiintynyt. Niilo Salan ajatuksen mukaan, olisi parasta aloittaa syksy 1892 esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00a0<em>Papin perhe <\/em>kansann\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4.<\/p>\n<p>Pitk\u00e4ss\u00e4 vastineessaan henkil\u00f6kohtaisesti Minna Canthille Bergbom kumosi syyt\u00f6ksi\u00e4 huolellisesti, kuvasi viel\u00e4 <em>Kovan onnen lasten<\/em> prosessin, viittasi usealla esimerkill\u00e4 kirjailijoiden Ruotsalaisessa teatterissa taannoin saamaan huonoon kohteluun. Ida Aalbergin tai Minna Canthin taiteen merkitys on niiden suomen kieless\u00e4, jonka he hallitsevat. Ei siin\u00e4 \u201dlainakirjastoruotsissa\u201d, jollaiseen Canth vain ylt\u00e4isi.<\/p>\n<p>Bergbom viittasi viel\u00e4 siihen, miten h\u00e4n pariin kertaan on yritt\u00e4nyt ehdottaa <em>Kovan onnen lasten<\/em> uudelleen esitt\u00e4mist\u00e4, toki muutoksilla varustettuna, mutta Canth itse oli asettunut sit\u00e4 vastaan. H\u00e4n jatkoi varsin ter\u00e4v\u00e4sti uumoillen, ett\u00e4 Canthin ylpeys olisi est\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 alistumasta tekem\u00e4\u00e4n niit\u00e4 muutoksia, joista kaikki kriitikot olivat olleet yksimielisi\u00e4. (EAH3, 454\u2013462). Kirjeenvaihto saa sovinnollisen s\u00e4vyn ja maksamatta j\u00e4\u00e4nyt tekij\u00e4npalkkio <em>Kovan onnen lapsista<\/em> suoritetaan nyt nelj\u00e4 vuotta my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 Kuopiossa k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n Bergbom ei kuitenkaan halunnut tavata Minnaa, vaikka t\u00e4m\u00e4 oli pyyt\u00e4nyt.<\/p>\n<p>Suomalaisesta teatterista oli 1880-luvun lopulla puhtia poissa. Bergbom sairasteli, vietti pitk\u00e4t kes\u00e4t ulkomailla, Emilie oli yh\u00e4 vanhoillisempi, Aspegrenit ja Avellan olivat l\u00e4hteneet. Teatteri esitti toisaalta vanhaa ohjelmistoa, koska uusia ja t\u00e4rkeit\u00e4 kappaleita varten tarvittava Ida Aalberg oli pitki\u00e4 aikoja matkoilla, ja palasi tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4htinumeroita, ei t\u00e4rke\u00e4\u00e4 uutta draamaa. Minnan kannalta k\u00e4vi monta yhteensattumaa edellisen\u00e4 vuonna, ja ne estiv\u00e4t <em>Papin perheen<\/em>\u00a0esityksi\u00e4 (Niilo Salan matka, Knut Weckmanin sairaus, Hedda Gablerin ja Idan aikataulut jne.). Vanhasuomalaisten piiriss\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n, joka olisi voinut hiljent\u00e4\u00e4 Agathon Meurmanin tai noussut puolustamaan Canthia. \u2013\u00a0Kulttuuripuolella aloite oli valunut nuorsuomalaisten k\u00e4siin.<\/p>\n<p>Harald Molander oli houkutteleva ohjaaja vaihtoehto liberaalismieliselle kirjailijalle. My\u00f6s siksi, ett\u00e4 ruotsiksi kirjoittaessaan Canthin mahdollisuudet pohjoismaissa olisivat aivan toiset. My\u00f6hemmin h\u00e4n t\u00e4m\u00e4n motiivin Bergbomille paljastaakin heid\u00e4n k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4\u00e4n syksyn 1892 kirjeenvaihdossa. Mutta sanoo lis\u00e4ksi, ett\u00e4<\/p>\n<blockquote><p>mahdollinen ulkomainen tunnustus on ainoa keino, jolla voin kukistaa vastustajani t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sitten vasta kun voin saada n\u00e4ytelmi\u00e4ni ulkopuolella oman maan rajojen n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4ksi, voin ehk\u00e4 olla varma siit\u00e4 etteiv\u00e4t Koskiset ja Meurmanit en\u00e4\u00e4 minulta Suomalaisen teatterin ovia sulje! (EAH 3, 467)<\/p><\/blockquote>\n<p>Molander ja h\u00e4nen ohjaajanotteensa, joka korosti meiningenilaisessa ja wagnerilaisessa hengess\u00e4 kaikkien elementtien yhteisvaikutusta ja kuvattavan milj\u00f6\u00f6n huolellisuutta, tuntuivat houkuttelevilta uusilta yhteisty\u00f6kumppanilta Canthille. Ehk\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s kaipasi nuoremman polven dramaturgista apua ja keskustelukumppania, vapaamielist\u00e4 ja eteenp\u00e4in katsovaa. Fennomaanipuolueen edellytt\u00e4m\u00e4 loputon lojaalisuus suomalaisuuden asialle, vaikka miten vanhoilliselle, my\u00f6s her\u00e4tti h\u00e4ness\u00e4 halun provosoida.<\/p>\n<p>Harald Molander oli ollut kontaktissa kotimaisen realismin uudemman, yhteiskuntakriittisen sukupolven kanssa. Karl August Tavaststjernan n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Aff\u00e4rer\u00a0<\/em>etsi uutta asetelmaa kielistaistelu- ja kansallisuuskysymyksiss\u00e4. Molander halusi n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 ulkomaalaisena ja Suomen kieliriidan ulkopuolella olevana, ja vakuutti ett\u00e4<\/p>\n<blockquote><p>puolueriidan avulla saa enemm\u00e4n aplodeja siell\u00e4 kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin siell\u00e4, mutta ket\u00e4\u00e4n se ei tee suuremmaksi taiteilijaksi. (Ringby 1987, 293).<\/p><\/blockquote>\n<p>H\u00e4nen omassa toiminnassaan oli tapahtunut my\u00f6s 1890-luvun alussa k\u00e4\u00e4nne ja huomiota oli saanut ruotsinkielisen kulttuurin edist\u00e4minen ja s\u00e4ilytt\u00e4minen tilanteessa, jossa se oli selv\u00e4sti joutunut uhatuksi.<\/p>\n<blockquote><p>Svenska teatern kunde d\u00e4rf\u00f6r inte f\u00e5 framst\u00e5 som en l\u00e4ttviktig undeh\u00e5llningsinr\u00e4ttning. (Ringby 1987, 293.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Toisaalta kotimaisen dramatiikan tarjonta, oli ruotsinkielisell\u00e4kin puolella kapeaa. Sit\u00e4 kuvasi Molander syksyll\u00e4 1892 yst\u00e4v\u00e4lleen (Gustaf Fredrikssonille) varsin sarkastisessa kirjesitaatissa:<\/p>\n<blockquote><p>Jag har nu best\u00e4llt stycken af Fru Canth, Nummers och n\u00e5gra\u00a0yngre inf\u00f6dingar, f\u00f6r att tjusa nationalsj\u00e4larna. Den unga skolan\u00a0h\u00e4r synes mig mera best\u00e5 af gubbar och gummor, anst\u00e4llda vid\u00a0de offentliga kommunikationerna, samtliga med litter\u00e4r f\u00f6rk\u00e4rlek\u00a0f\u00f6r mord p\u00e5 hustrur och m\u00e4n, diables boiteux i adjunktskepnader,\u00a0samlag i sakristor, f\u00f6rf\u00f6rda nattvardsbarn som falla i kvarnforsar\u00a0och en eller annan idyllisk natt vid Saima kanal med nygift poesi, studenter\u00a0som sjunga V\u00e5rt land och Majorens d\u00f6ttrar, som emigrerat hit och bosatt\u00a0sig p\u00e5 landet? (Ringby 1987, 294)<\/p>\n[Olen nyt tilannut n\u00e4ytelmi\u00e4 Rva Canthilta, Nummersilta ja joiltain nuoremmilta syntyper\u00e4isilt\u00e4 ihastuttaakseni kansallissieluja. Nuori koulukunta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minusta enemm\u00e4n muodostuvan papoista ja mammoista, jotka ty\u00f6skentelev\u00e4t julkisessa liikenteess\u00e4, ja joilla on kirjallista lukkarinrakkautta aviovaimojen ja aviomiesten murhiin, ontuviin paholaisiin apupapin hahmossa, yhdynt\u00f6ihin sakaristoissa, vieteltyihin rippilapsiin, jotka putoavat myllykoskiin sek\u00e4 yhteen jos toiseenkin idylliseen iltaan Saimaan kanavalla, jolloin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vastanaineiden runoutta, kuullaan ylioppilaiden laulavan Maamme sek\u00e4 kohdataan t\u00e4nne emigroituneita ja maalla asuvia majurin tytt\u00e4ri\u00e4.]<\/blockquote>\n<p><em>Sylvi<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n esitys Ruotsalaisessa teatterissa 23.1.1893 oli huomattava tapaus, 11 esityskertaa. P\u00e4\u00e4rooleissa oli suosittu pari Julia H\u00e5kansson Sylvina, Mauritz Svedberg Axelina ja nuoruudenrakastettuna Victorina Tore Svennberg. Harald Molanderin ohjaus oli tapansa mukaan huolellista. Sylvin tulisuutta kiitettiin ainakin sen Tukholman vierailulla. Teos perustui pari vuotta aiempaan todelliseen aviomiehen myrkytystapaukseen, joka oli ollut sensaatiomainen tapahtuma. (Frenckell 1972, 127)<\/p>\n<p>Suomalainen Teatteri esitti <em>Sylvin<\/em> vasta 1898 ja 1900, ja Ida Aalbergin kiertueella Ruotsissa. <strong>Nuoren aviovaimon psykologiset mielenliikkeet \u2013 uuden vuosikymmenen muotiaihe \u2013 psyyken kerrostumat \u2013 ovatkin n\u00e4ytelm\u00e4n keski\u00f6ss\u00e4. <\/strong>Pelkk\u00e4 realistinen todellisuuskuvaus tai voimakas tendenssi ei riit\u00e4.<\/p>\n<h3>Ruotsinkielinen kotimainen teatteritoiminta k\u00e4ynnistyy<\/h3>\n<p><strong>August Arppen johtajakausi 1894\u20131899 Svenska teaternissa <\/strong> haastoi yh\u00e4 voimakkaammin Suomalaista teatteria siksi, ett\u00e4 siit\u00e4 tuli nyt ensi kerran kotimaisen teatterinjohtajan johdolla tasaveroisesti kansallinen kulttuuritekij\u00e4. Arppella oli ollut jo oma ruotsinkielinen oopperakiertueensa 1888\u20131890, ja vuosina 1890\u20131894 Suomessa ja Pohjoismaissa kiert\u00e4nyt teatteriseurue, jota voidaan pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 suomenruotsalaisena teatteriaktiviteettina. \u2013<\/p>\n<p>Arppe oli aloitteellinen my\u00f6s kotimaisen kirjailija-yhteisty\u00f6n luojana poistamatta varsinaista taiteellista kilpailuasetelmaa. Bergbomin kanssa riitaannuttuaan Von Numers tarjosi n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n Arppelle. Ne kelpasivat paremmin Arppelle kuin Molanderille. Muutoin Arppe jatkoi toistuvien suosikkiklassikkojen, kuten <em>Regina von Emmeritz, Daniel Hjort, V\u00e4rml\u00e4nningarna<\/em>, jne teosten esitt\u00e4mist\u00e4. Opereteista <em>Lilla Helgonet<\/em> on vuosikausia ohjelmistoissa. Ibsenin seuranta jatkui, samoin tehtiin ranskalaisia uutuuksia, samaan tapaan kuin Arkadiassa. Jo joidenkin vuosien aikana oli pidetty esill\u00e4 <em>Edmond Kean<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, Alexandre Dumas -vanhemman t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4lle kirjoittamaa bravuuripalaa oman aikansa n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4hdest\u00e4 ja kameleonttimaisesta identiteetist\u00e4.<\/p>\n<p>Kiinnostavaa ja varhaista oli my\u00f6s saksankielisen uuden ja rohkean dramatiikan esitt\u00e4minen, kuten Arthur Schnitzlerin n\u00e4ytelm\u00e4 <em>\u00c4lskog <\/em>(<em>Liebelei<\/em>), jo 1897. Samaa mondeenia linjaa edusti Oscar Wilden <em>Solfj\u00e4dern, Lady Windemere\u2019s Fan \/ Lady W\u2019n viuhka, <\/em>seuraavana syksyn\u00e4.<\/p>\n<p>Vuodet <strong>1899\u20131904 teatterin johdossa oli taas ruotsinmaalainen Victor Castegr\u00e9n<\/strong>. Kotimaisten n\u00e4ytelmien virta hieman hidastui. Arppe oli kuitenkin hoitanut teatterin talouden hyvin. Castegren toi jo useita Strindbergin n\u00e4ytelmi\u00e4 Helsinkiin, <em>M\u00e4star Olof, Gustav Wasa<\/em>, <em>Brott och brott<\/em>, <em>Erik XIV<\/em> ja <em>Fordrings\u00e4gare<\/em>.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelty\u00e4\u00e4n toistakymment\u00e4 vuotta Arkadiassa Kaarle Halme riitautui Bergbomin kanssa ja\u00a0sai kiinnityksen Svenska Teaterniin kahdeksi vuodeksi (1902\u20131903). Kieliasetelmat olivat siis menneet uusiksi \u2013 ruotsalaiset ja nuorsuomalaiset olivat l\u00f6yt\u00e4neet toisensa.<\/p>\n<p>Castegren sai kotimaisia\u00a0n\u00e4ytelmi\u00e4 ruotsinnetuista suomalaisista teksteist\u00e4, kuten Arvid J\u00e4rnefeltin ja Kaarle Halmeen omista n\u00e4ytelmist\u00e4. Eino Leinolta ruotsinnettiin pienimuotoinen <em>Johan Wilhelm<\/em> joka kuvasi kielipuolueiden aiheuttamaa juopaa suomalaisen sivistyneist\u00f6suvun kahden veljeksen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n<p>Ruotsinkielisin\u00e4 dramaatikkoina esiintyiv\u00e4t <strong>Konni Zilliacus<\/strong> ja <strong>Arvid M\u00f6rne. <\/strong>Viel\u00e4 ennen Castegrenin kauden p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 1904 n\u00e4htiin Hauptmannin <em>Den sjunkna klockan &#8211;<\/em>symbolismin suunnalta.<\/p>\n<p>Symbolistien merkityksest\u00e4 ja muutamista Maeterlinckin n\u00e4ytelmist\u00e4 on mainittu edell\u00e4 ja tilanne jatkui kiintoisasti seuraavina vuosina. Suomenruotsalainen sivistyneist\u00f6 oli ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa kaiken aikaa jo ikkunat auki Eurooppaan.<\/p>\n<p>Vuodesta 1894 l\u00e4htien L\u00e4nsi-Suomen ruotsinkielisi\u00e4 kaupunkeja oli kiert\u00e4nyt <strong>Svenska Inhemska Teatern<\/strong> -niminen seurue, jonka perustaja oli <strong>Anton Franck<\/strong> (1858\u20131923). Se kiersi ja vieraili, mutta asettui vuodesta 1910 alkaen pysyv\u00e4sti Turkuun, jossa siit\u00e4 tuli ensin <strong>\u00c5bo Teater<\/strong> 1915 ja my\u00f6hemmin <strong>\u00c5bo Svenska teatern.<\/strong> Olennaista t\u00e4ss\u00e4 teatterissa oli selv\u00e4sti orientoituminen ohjelmistossa ja tekotavassa kansanomaisemmin kuin aikaisemmin.<\/p>\n<p>Viel\u00e4 kansanomaisemmin asennoitui vuonna 1902 perustettu <strong>Folkteatern<\/strong>, joka asettui Arkadiaan sen vapauduttua. Mutta kun se purettiin 1907 Folkteatern siirtyi <strong>Svenska teaternin kotimaiseksi osastoksi<\/strong>, esiintyen vuoroiltoina Erottajalla. Vasta 1916 tilanne ratkaistiin kokonaan kotimaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6puheen eduksi, mutta samalla my\u00f6s suomenruotsin kielimuotoa haluttiin vakiinnuttaa, my\u00f6s jotta se sopisi ajan ihanteen mukaiseksi ns. hyv\u00e4ksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kieleksi. (von Frenckell 1972, Qvarnstr\u00f6m 1946 &amp; 1947, Hirn Y 1948)<\/p>\n<h3>Suomalainen Kansanteatteri ja Uusi teatteri \u2013 kiertuetoimintaa tarjolla<\/h3>\n<p>Kaarlo Bergbomin johtama Suomalainen Teatteri oli itse ollut ruotsinmaalaisen ja kaupunkiyleis\u00f6n viihdytt\u00e4miseen orientoituneen teatteritoiminnan haastaja. Se oli sit\u00e4 voimakkaimmillaan 1880-luvun alkupuolella, jolloin Ida Aalberg ja Minna Canth antoivat sille ylivoimaisen n\u00e4yttelij\u00e4n ja sytytt\u00e4v\u00e4n kotimaisen kirjailijan.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1887 teatterin kaksi perustavaa j\u00e4sent\u00e4 <strong>Aurora Aspegren ja August Aspegren<\/strong> erosivat ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t perustaa oman kiert\u00e4v\u00e4n teatterinsa<strong> Suomalaisen Kansanteatterin nimell\u00e4.<\/strong> Se ei merkinnyt kovin vakavaa haastetta Bergbomeille. He kuten muutkin n\u00e4kiv\u00e4t, ettei heid\u00e4n teatterinsa en\u00e4\u00e4 kyennyt kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n siten kuin sen vanha toiminta-ajatus oli edellytt\u00e4nyt.<\/p>\n<p><strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomalainen Kansanteatteri<\/span><\/strong> perustettiin 1887 August ja Aurora Aspegr\u00e9nien kiertueteatterina, n\u00e4iden erottua 15 vuoden j\u00e4lkeen Suomalaisesta teatterista, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti palkkaerimielisyyden johdosta. Aurora ja erityisesti h\u00e4nen miehens\u00e4 kokivat tosin jo j\u00e4\u00e4neens\u00e4 sivuraiteelle. He olivat miettineet Bergbomista irtoamista jo Oskari Vilhon kanssa 1883, mutta Vilhon kuolema ja ST:n yh\u00e4 parempi menestys Helsingiss\u00e4 lienev\u00e4t siirt\u00e4neet asiaa.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4inen valtionapuhaku ei tuottanut tulosta, vaan tarvittiin yksityisi\u00e4 ker\u00e4yksi\u00e4. Lahjoittajia oli runsaasti esimerkiksi Kuopiosta, mutta kun Tampereella 1889 perustettiin Suomalaisen Kansanteatterin kannatusyhdistys, se tapahtui laihoin tuloksin. (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 16) Aspegrenien oma tukikohta ja kes\u00e4aikainen asunto oli Muroleella Pohjois-H\u00e4meess\u00e4.<\/p>\n<p>Teatterin avajaisohjelmana 1887 oli Topeliuksen <em>Sotavanhuksen joulu<\/em> ja Samuli S[uomalaise]:n n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Set\u00e4<\/em>. Vaikutelma on hieman vanhakantainen.\u00a0Vaikka olosuhteet olivat ankeat teatteri pysyi kuitenkin pystyss\u00e4. Eino Leinon lyhyen kronikan (1902) mukaan erityisesti Aspegrenien tarmokkuuden ansiosta. Kiertue tarvitsi lis\u00e4ksi oman puvuston, lavasteita, ja kirjaston, jotka v\u00e4hitellen karttuivat.\u00a0Vasta 1891 Kansanteatteri sai ensimm\u00e4isen valtionavun, ja vuonna 1895 sille perustettiin el\u00e4kerahasto Viipurissa pidetyiss\u00e4 iltamissa, jossa tuleva mesenaatti Juho Lallukka piti ensimm\u00e4isen puheensa (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 16). Intressi el\u00e4kerahastoksi oli suuresti my\u00f6s Aspegrenien oma, olivathan he tuolloin jo 50-vuoden i\u00e4ss\u00e4 ja kohtuullisen p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n tehneit\u00e4.<\/p>\n<p>Ohjelmiston osalta Aspegrenit joutuivat t\u00e4ysin turvautumaan Suomalaisen Teatterin jo vuosia k\u00e4ytt\u00e4miin n\u00e4ytelmiin ja niihin, joihin Bergbom antoi heille luvan. Er\u00e4\u00e4t Aspegrenien yleis\u00f6suosikit olivat my\u00f6s sellaisia, joita esimerkiksi n\u00e4htiin rinnakkain Erottajalla ruotsiksi. Tekij\u00e4noikeudet olivat alun perin yleens\u00e4 yksinoikeudella Suomalaisella Teatterilla, mutta niiden k\u00e4ytt\u00f6 v\u00e4ljentyi. Varsinkin siksi, ett\u00e4 Bergbomit suhtautuivat hankkeeseen positiivisesti. Suomalainen Teatteri ja Kansanteatteri kykeniv\u00e4t koordinoimaan kiertuepaikkakunnat ja periaattellisista syist\u00e4 vaikeammissa oloissa toimivaa uutta maakuntien teatteria my\u00f6s kannatettiin.\u00a0Uudesta teatterista ei muodostunut uuden \u00e4lymyst\u00f6n tai teatteriuudistuksen forumia \u2013\u00a0jollaista jotkut Suomessa jo odottivat. Se oli itse asiassa jopa\u00a0j\u00e4lkij\u00e4tt\u00f6inen teatteri, paitsi sit\u00e4, ett\u00e4 sen piiriss\u00e4 kasvoivat ja saivat kokemusta er\u00e4\u00e4t hyv\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4t.<\/p>\n<p>Kiertueteatterin henkil\u00f6kunnan kantajoukoksi muodostuivat Hilda Martin (my\u00f6h <strong>Hilda Pihlajam\u00e4ki<\/strong>), <strong>Aapo Pihlajam\u00e4ki<\/strong>, Albert Kerttula ja Kalle Halonen, ja pari vuotta my\u00f6hemmin Tilda Raitio, sittemmin <strong>Tilda Vuori<\/strong> (1869\u20131922), Aura Innanen ja Aapo V\u00e4likangas. Gustava Ahlfors (= <strong>Staava Haavelinna<\/strong>) j\u00e4i Tilda Vuoren aikana Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin uskolliseksi n\u00e4yttelij\u00e4ksi. Useat ryhm\u00e4st\u00e4 olivat k\u00e4sity\u00f6l\u00e4istaustaisia ja suomenkielisi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n teatterin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n\u00e4 hyveen\u00e4 pidettiin jo sit\u00e4, ett\u00e4 suomen kielen v\u00e4\u00e4rist\u00e4 korostuksista p\u00e4\u00e4stiin irti, vaikka hra Aspegren itse olikin vasta aikuisena opetellut kielen.<\/p>\n<p>Kansanteatterin runsaat kymmenen vuotta kest\u00e4nyt toimintakausi kasvatti siis ammattilaisia, jotka 1900-luvun alkaessa olivat valmiita siirtym\u00e4\u00e4n muiden teatterien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, edustaen jo toista sukupolvea suomenkielisi\u00e4 teatteriammattilaisia. T\u00e4rkeimpi\u00e4 Aspegrenien kouluttamista olivat Hilda ja Aapo Pihlajam\u00e4ki, Oskari Salo ja Tilda Vuori. etc. My\u00f6s kiertuetoiminnan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llistyminen vaikutti siihen, ett\u00e4 \u201dteatterinn\u00e4lk\u00e4\u201d maassa oli syntynyt, joten tarve perustaa teattereita eri paikkakunnille kasvoi samalla.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelij\u00f6iksi haluavia suomenkielisi\u00e4 nuoria alkoi olla tarjolla\u00a0ja Aspegrenit olivat vapaita heit\u00e4 pestaamaan. Heill\u00e4 ei ollut samaa kaupunkisivistyneist\u00f6n moraalisen julkisivun velvoitetta, ja niinp\u00e4 heid\u00e4n seurueeseensa liittyv\u00e4t ovat voineet edustaa laajempia kansan kerroksia ja vaihtelevia taustoja. Kyvykkyys ja oppimisenhalu ovat olleet avainasemassa ja ehto ammattiin p\u00e4\u00e4sylle.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n teatterin pohjalta syntyi <strong>Suomalainen Maaseututeatteri<\/strong> ja sitten <strong>Viipurin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>. Omaisuus siirtyi siis aikanaan\u00a0Viipurin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n omaisuudeksi. Kirjasto on Teatterikorkeakoulun\/Taideyliopiston kirjastossa. Aspegrenien kautta Bergbomin ohjelmisto \u2013 levisi ja jatkoi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 uusien katsojapolvien piiriss\u00e4. Paria uutuusn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 lukuunottamatta on vaikea tunnistaa sellaista omintakeista mit\u00e4 Bergbomilla ei jo olisi esitetty. Aspegreneilla ei ollut kielitaitoa ei varaa matkustella ulkomaille, eik\u00e4 siten mahdollisuutta uuden ohjelmiston etsiskelyyn. Suomalaiset kirjoittajatkin tarjosivat tekstej\u00e4\u00e4n ensi sijassa Suomalaiselle Teatterille.<\/p>\n<p>Seurueen lahjakkaimmiksi \u2013 ja sittemmin n\u00e4kyvimmin vaikuttaviksi henkil\u00f6iksi kasvoivat Tilda Raitio, sittemmin <strong>Tilda Vuori<\/strong>, josta kirjoitetaan lis\u00e4\u00e4 <strong>Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin<\/strong> ensimm\u00e4isen ammattijohtajan ominaisuudessa. \u2013 H\u00e4n oli mukana my\u00f6s siin\u00e4 nuorennusliikkeess\u00e4, joka <strong>Hilda ja Aapo Pihlajam\u00e4en<\/strong> johdolla haluttiin Aspegrenien Kansanteatterissa tehd\u00e4 1897. Silloin oli Viipurissa my\u00f6s jo tehty aloite uuden, Maaseututeatterin kannatusyhdistyksen perustamiseksi.<\/p>\n<p>Oliko seurueen nuorten protestissa kysymyksess\u00e4 uusiutumisen hitaus, vanha, j\u00e4hme\u00e4 roolien jakautuminen; ehk\u00e4 Aspegrenit tuntuivat yht\u00e4 vanhakantaisilta kuin Bergbomitkin. Verneri Veist\u00e4j\u00e4 arvelee syyksi asiantuntevan johtajuuden k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 \u201dk\u00e4skev\u00e4 ja jyrkk\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden kohteleminen soveltui n\u00e4iden ollessa aloittelija-asteella, mutta heiden kehittyess\u00e4\u00e4n se k\u00e4vi yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tarkoituksenmukaiseksi.\u201d Lis\u00e4ksi August Aspegren oli alkanut suosia n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r Jenny \u00c5kermania, joka taitamattomuudestaan huolimatta alkoi saada liikaa rooleja ja josta tuli lopulta 1904 August Aspegrenin toinen vaimo. (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 17)<\/p>\n<p>Niinp\u00e4 nuoret Pihlajam\u00e4kien johdolla irtosivat Aspegreneista perustaen <strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Uusi teatteri<\/span>\u00a0<\/strong>-nimisen ryhm\u00e4n <strong>1897<\/strong>, joka parin vuoden ajan kilpaili Aspegrenien kanssa. N\u00e4m\u00e4 puolestaan joutuivat rekrytoimaan noviiseja. \u2013 Uuden teatterin j\u00e4senkunnassa jo tuolloin oli paljon niit\u00e4, joista ehti tulla viel\u00e4 Viipurin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alkuaikojen keskeisi\u00e4 taiteilijoita, edell\u00e4 mainittujen Raitio\/Vuoren ja Pihlajam\u00e4kien lis\u00e4ksi, <strong>Kalle ja Aino Halonen<\/strong>\u00a0(= o.s. Haverinen, ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 operettit\u00e4hti Suomessa, Iivari Paatero ja Simo Osa, sek\u00e4 nuori <strong>Kosti Elo<\/strong>, jonka intomieli ja kunnianhimo veiv\u00e4t my\u00f6s eteenp\u00e4in ja takaisin TTT:hen.<\/p>\n<p>Jakautuneen teatterin parhaat n\u00e4yttelij\u00e4voimat kiersiv\u00e4t Suomea ilman puvustoa ja lavasteita, kun taas Aspegreneilla oli materiaalit, mutta ei hyvi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Jo samana vuonna 1897 pidettiin kansalaiskokous Viipurissa, tarkoituksena n\u00e4iden teattereiden yhdist\u00e4minen ja valtakunnallisen uuden kannatusyhdistyksen perustaminen. Vuonna 1897 alettiin Viipurissa hankkia teatteria ja siell\u00e4 aktivoitiin kaupungin seurapiirit. Valmiina oleva perinteinen teatterirakennus sijaitsi eritt\u00e4in edullisesti kaupungin keskustassa ravintolaan ja huvittelupaikkaan yhteydess\u00e4. Kauppias Juho Lallukka ja aktiiviset suomalaisuuspiirit olivat hankkeen taustavoimina. Ristiriitaa oli aluksi siit\u00e4, onko Maaseututeatteri sijoitettava ja rahoitettava koko maan vai Viipurin voimin.<\/p>\n<p>J\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n 1897 teatterista pois viettiv\u00e4t Aspegrenit el\u00e4kep\u00e4ivi\u00e4\u00e4n Ruovedell\u00e4, mutta Aurora n\u00e4htiin jonkin kerran viel\u00e4 vierailemassa Arkadiassa ja Kansallisteatterin uudessa rakennuksessa. Tilanne eteni syksyll\u00e4 <strong>1898<\/strong>, jolloin <strong>Suomalainen Maaseututeatteri, <\/strong>tuleva Viipurin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 perustettiin.<\/p>\n<h3>Aleksanterin teatteri eli\u00a0italialainen ooppera ja ven\u00e4l\u00e4inen teatteri<\/h3>\n<p>Kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Nikolai Adlerberg halusi edist\u00e4\u00e4 Suomen ja Ven\u00e4j\u00e4n kulttuurisuhteita sek\u00e4 saada ven\u00e4l\u00e4isille teatteriseurueille asianmukaiset olot p\u00e4\u00e4kaupungissa. Arkadia oli enimm\u00e4kseen k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 1860-luvulla, ja siell\u00e4 oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 paitsi ven\u00e4j\u00e4nkielell\u00e4 laulettua Offenbachin operettia, my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 komedioita, vaudevilleja ja melodraamoja. Toiminta kuului imperiumissa monien varuskuntateatterien verkostoon, johon merkitt\u00e4v\u00e4tkin taiteilijat aika ajoin saapuivat. (Byckling 2009) Mutta 1870-luvulla toiminta osin hiipui ja vaikeutui, kun 1875 Arkadian talo siirtyi kokonaan Suomalaisen Teatterin ja Oopperan omistukseen.<\/p>\n<p>Adlerberg j\u00e4rjesti keisarillisen rahoituksen Aleksanterin nime\u00e4 kantavan kiviteatterin rakentamiseen. Helsingin kaupungin johdossa tontin saamista hankaloitettiin, koska ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 teatteria ei haluttu liian keskeiselle paikalle kaupungissa, ei millek\u00e4\u00e4n aukiolle tai hienon katun\u00e4kym\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n.\u00a0Bulevardin varrelta saatiin sivuttainen tontti. <strong>Aleksandrovski-teatteri<\/strong> valmistui vuonna 1879, l\u00e4helle ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 kadettikoulua sek\u00e4 toisaalta l\u00e4helle tuolloista punaisten lyhtyjen aluetta R\u00f6\u00f6peri\u00e4 eli Punavuorta (R\u00f6dberget). Toiminta l\u00e4hti aluksi arvovaltaisesti ja hyvill\u00e4 ryhmill\u00e4 liikkeelle, mutta sen j\u00e4lkeen niiden tasossa n\u00e4kyi vaihtelua.<\/p>\n<p>Aleksanterin teatterissa esiintyi itse asiassa hyvinkin kuuluisia ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, joille Helsinki oli yksi luonteva ja mieluinen piste Ven\u00e4j\u00e4n provinssien p\u00e4\u00e4kaupunkien teatterikartalla. Ohjelmistossa oli l\u00e4nsieurooppalaista ohjelmistoa, mutta tietysti etenkin kotimaista eli ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 komediaa ja vaudevillea, sek\u00e4 kuuluisia draamoja, kuten Gribojedovin ja Ostrovskin n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p>Oopperan\u00e4yt\u00f6ksien tarjonta vuoden 1880 alusta siirtyi Aleksanterin teatteriin, koska aktiivisuus Arkadiassa ja Erottajalla hiipui. Aleksanterin teatteri oli sopivasti my\u00f6s musiikin harrastajille kielipoliittisesti neutraali rakennus. Oopperat j\u00e4rjestettiin Bulevardilla p\u00e4\u00e4asiassa vuoteen 1902 asti, jolloin Suomen Kansallisteatterin uusi talo tarjosi v\u00e4ljemp\u00e4\u00e4 tilaa orkesterille ja kuoroille.<\/p>\n<p>Italialaiset seurueet matkasivat perinteisi\u00e4 It\u00e4meren ja Ven\u00e4j\u00e4n kiertueiden reitti\u00e4. Ohjelmistoltaan ne ovat esitt\u00e4neet tietenkin l\u00e4hinn\u00e4 italialaista, ranskalaista ja saksalaista vakio-ohjelmistoa ja vain satunnaisesti merkitt\u00e4vi\u00e4 uutuuksia, kuten joitain Richard Wagnerin teoksia. Anekdootin mukaan Bergbom kielsi lainaamasta italialaisille mit\u00e4\u00e4n ennen kuin ovat maksaneet edellisest\u00e4 partituurista tai vaatteista. Vuonna 1887 j\u00e4rjestettiin Fredrik Paciuksen vanhuudenty\u00f6n, <em>Lorelei<\/em>-oopperan esitys.<\/p>\n<p>Vuosina 1906\u20131914 n\u00e4htiin Aleksanterin teatterissa usein Pietarin Marinskin vierailuja, huipput\u00e4hdin. Osin jatkui sama syy kuin aikoinaan Viipurin vierailuissa: Suuren Paaston aikana teatterit ja oopperat eiv\u00e4t esiintyneet, siksi oli hyv\u00e4 aika kev\u00e4isin laulaa Helsingiss\u00e4. Vuodesta 1906 alkaen oli j\u00e4lleen taas ven\u00e4l\u00e4isen operetin vierailuja.<\/p>\n<p>Aleksanterin teatteri toimi vuodessa yleens\u00e4 vain kolme-nelj\u00e4 kuukautta ja oli pitk\u00e4t ajat suljettuna. Liisa Bycklingin (2009) mukaan toimintaa olisi tarkasteltava suhteessa muiden rajamaakuntien ja kuvernementtien tarjontaan. Kaksi t\u00e4rkeint\u00e4 vieraillutta seuruetta olivat Pietarin keisarillisen n\u00e4yttelij\u00e4n <strong>Aleksander Nilskin<\/strong> seurue sek\u00e4 Novgordista tuleva <strong>Nil Merjanskin<\/strong> perheyritys, joka esiintyi useaan otteeseen Bulevardilla 1890-luvulla.<\/p>\n<p><strong>Nadezhda Vasiljevnan<\/strong> seurue vieraili vuosina 1900\u20131902. H\u00e4n oli tunnettu pietarilainen n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r ja h\u00e4nen ohjelmistossaan oli modernia teatteria. Tshehovin <strong><em>Lokki, Tshaika <\/em><\/strong>esitettiin Suomessa e.k. jo 1899, samoin Dostojevskin <strong><em>Idiootti<\/em><\/strong>. Ruhtinas Myshkinin roolissa oli Pavel Gaideburov (1877\u20131960), joka my\u00f6hemmin teki my\u00f6s Raskolnikovin Pietarissa.<\/p>\n<p>Jopa paikalliset asukkaat k\u00e4viv\u00e4t katsomassa Vasiljevnan seuruetta, mutta ennen muuta suomalaisen ja ruotsalaisen teatterin n\u00e4yttelij\u00e4t? \u2013 My\u00f6s kuuluisat Pietarin t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4t tekiv\u00e4t lyhyit\u00e4 vierailuja, jotka rinnastuvat tasoltaan esimerkiksi Coquelinin vierailuihin. Ammatilliselta kannalta sen tarjonta saattoi olla jopa kaupungin parasta antia, kun kuuluisat ven\u00e4l\u00e4iset n\u00e4yttelij\u00e4t j\u00e4rjestiv\u00e4t kiertueitaan, t\u00e4h\u00e4n imperiuminsa l\u00e4ntisen provinssin p\u00e4\u00e4kaupunkiin. N\u00e4ist\u00e4 on maininnut mm <strong>Wilho Ilmari <\/strong>muistelmissaan.<\/p>\n<p>Lis\u00e4ksi Bulevardilla ja Viaporissa tehtiin ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 harrastajateatteria niin, ett\u00e4 kerran pari vuodessa antoivat n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 \u2019N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen yst\u00e4v\u00e4t\u2019 ja &#8217;Viaporin teatterikerho&#8217;. Maailmansodan aikana vuosina 1914\u20131917 miehist\u00f6jen vahvuudet nousivat, joten teatteriakin piti olla enemm\u00e4n. Syksyll\u00e4 1917 teatteritoimintaa oli useilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4, mm. Apollo-teatterissa Esplanadilla ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1918 Bulevardilla n\u00e4htiin viel\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja ukrainalaisia harrastajaryhmi\u00e4 \u2013 ehk\u00e4 tuomassa viihdett\u00e4 ja taistelutahtoa punaisille kansalaissodan aikana.<\/p>\n<h3>Ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n seuran\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t alkavat ja vakiintuvat<\/h3>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4en teatteritoiminnassa, ei aivan ensimm\u00e4inen, mutta merkitt\u00e4vin oli <strong>Tampereen Puuvillatehtaan n\u00e4ytelm\u00e4seura<\/strong>, joka toimi vuodet <strong>1879\u20131883<\/strong>, aikana jolloin Suomalainen Teatteri oli jo vieraillut Tampereella. Muutaman aktiivin varassa n\u00e4yteltiin Suomalaisen Teatterin ohjelmistossa olleita tai muita pieni\u00e4 seuran\u00e4ytelmi\u00e4. Aktiiveja olivat Kaarle Palm ja Eevertti Solin sek\u00e4 Mimmi Lindgren. Tehtailija Wilhelm von Nottbeck tuki ty\u00f6v\u00e4kens\u00e4 sivistysharrastuksia. Mutta t\u00e4m\u00e4 tehtaan lukusalissa toiminut teatteri lopahti kuitenkin ilmeisesti Palmin avioituessa. (Rajala 1991)<\/p>\n<p>Tampereelle perustettiin 1884 raittiusseura, joka rakensi 1887 Raittiustalon Mustanlahdenkatu 18:aan. Tuoreeltaan siell\u00e4 esittiv\u00e4t ty\u00f6v\u00e4kiset harrastajat jo 1885 Canthin <em>Ty\u00f6miehen vaimon<\/em> joka vastik\u00e4\u00e4n oli n\u00e4hty Arkadiassa. ST:n vierailujen ohella harrastustoimintakin jatkoi nyt Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen juhlatoimikunta, jonka puitteissa 1887\u20131888 alkaen esitettiin n\u00e4ytelmi\u00e4 Seurahuoneella, mutta 1889 ostettiin yhdistykselle jo oma tontti ja talo Hallituskadun ja L\u00e4ntisen Esplanadin eli H\u00e4meenpuiston kulmasta.<\/p>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen puutalosta saatiin yhdistelem\u00e4ll\u00e4 pieni juhlasali ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja se avattiin 1890. My\u00f6s Tampereen Vahtimestarien yhdistys n\u00e4ytteli. 1892 n\u00e4htiin <em>Kovan onnen lapsia<\/em> T.y.n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Pari vuotta my\u00f6hemmin olivat jo r\u00e4\u00e4t\u00e4linkis\u00e4llit<strong> Oskari Hiisti <\/strong>ja<strong> Konstu Eklund (<\/strong>tuleva<strong> Kosti Elo, 1873\u20131940) <\/strong>puuhaamassa n\u00e4ytelm\u00e4toimintaa esitt\u00e4en, <em>Lemun rannalla<\/em> ja <em>Murtovarkauden<\/em>. Vuonna 1894 Konstu Eklund n\u00e4ytteli ensi kerran <em>Mustalainen<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n Petin roolin \u2013 jota h\u00e4n sittemmin teki l\u00e4hes 50 vuoden ajan. \u2013 Kosti Elosta tuli nyt ty\u00f6v\u00e4en n\u00e4ytelm\u00e4toiminnan primus moottori ja kev\u00e4\u00e4st\u00e4 1895 alkaen heid\u00e4n toimestaan esitettiin toistakymment\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 vuosittain.<\/p>\n<p>Kunnianhimoa ei puuttunut: Canthin <em>Sylvi<\/em> ja paljon muuta, mukana jo <strong>Staava Haavelinnakin<\/strong>, eli Gustava Ahlfors. Eklund n\u00e4ytteli itse, hurmioitui ja s\u00e4hk\u00f6isti kaikki muutkin. Elo oli yritt\u00e4nyt k\u00e4yd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4 Bergbomillekin, mutta t\u00e4m\u00e4 ehk\u00e4 pelk\u00e4si Elon lyhyytt\u00e4 ja t\u00e4ydellist\u00e4 koulujen k\u00e4ym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Kirjailija <strong>J.H. Erkko <\/strong>suositteli Eloa Aapo Pihlajam\u00e4elle Uuteen Teatteriin ja 1899 perustettuun Maaseututeatteriin h\u00e4n p\u00e4\u00e4si melkein vahingossa nimien sekaannuttua.<\/p>\n<p>Tampereen ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen n\u00e4ytelm\u00e4toiminta laantui hetkeksi, kunnes sit\u00e4 taas vuonna 1900 rakennetun kivitalon suojissa yritettiin k\u00e4yntiin. Oskari Hiisti yritti koota joukkoa, joka vuonna 1901 aloitti esikuvanaan vasta perustettu Helsingin Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri, Yrj\u00f6nkadulla ks. ohessa. (Rajala1 s 89) Juridisesti teatteria ei viel\u00e4 perustettu, mutta n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 se antoi, mm <em>Anna-Liisan;<\/em> seuraavana vuonna Sudermanin <em>Kunnian, <\/em>jossa siin\u00e4 kuten monissa muissakin n\u00e4ytelmiss\u00e4 yl\u00e4luokan pojan suhde alaluokan tytt\u00f6\u00f6n ja t\u00e4m\u00e4n tai perhekunnan kunniallinen kosto ja omanarvontunto nousivat draaman aiheeksi.<\/p>\n<p>Samaan aikaan Tampereella toimi mm <strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Uusi Kansanteatteri<\/span> <\/strong>-niminen seuran\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. \u2013 Varsinainen sys\u00e4ys tapahtui kuitenkin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1905, kun <strong>Kaarlo Brax\u00e9n<\/strong>, jonka <strong>Kaarle Halme<\/strong> oli irtisanonut vasta aloittaneesta ammatillisesta Tampereen Teatterista, p\u00e4\u00e4tti perustaa Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin entisten n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa. J\u00e4lleen 23.3.1905 annettiin avajaisn\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 <em>Kovan onnen lapsia. <\/em>Vuodet 1905\u2013 olivat monivaiheisia johtajiltaan, kunnes Tilda Vuori aloitti johtajana syksyll\u00e4 1906. Ja <strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri<\/span> <\/strong>ammatillisena p\u00e4\u00e4si kunnolla liikkeelle. (Rajala 1991)<\/p>\n<p><strong>Turun Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen <\/strong>1885 alkanut toiminta poiki viimeist\u00e4\u00e4n 1890 iltamissa esitettyihin n\u00e4ytelm\u00e4kappaleisiin. 1899 perustettiin n\u00e4ytelm\u00e4toverikunta ja 1904 sen kerrotaan esitt\u00e4neen yksinomaan suurempia kappaleita. (Krohn \u2013 Rinne 1966, 100). Jo 1910 se k\u00e4ytti nime\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><strong>Turun Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong><\/span> ja v. 1916 sille perustettiin Kannatusyhdistys. Se oli ajoittain esiintynyt vanhassa kivisess\u00e4 Teatteritalossa (\u00c5ST) Kauppatorin varrella. Sen piirist\u00e4 on l\u00e4ht\u00f6isin mm. <strong>Aarne Lepp\u00e4nen<\/strong> (my\u00f6h SKT:ssa) ja esim ohjaajana <strong>Armas Hattara<\/strong>, sek\u00e4 turkulaisen toiminnan aktiivi Onni Savola. Turun lukuisiin muihin kaupunginosiin syntyiv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n ja virke\u00e4sti toimineet harrastajateatterit, <strong>Raunistulan Tarmo<\/strong> ja <strong>Nummenm\u00e4en Taisto,\u00a0Tarmon N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6,<\/strong> ja <strong>Nummenm\u00e4en Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>.<\/p>\n<p><strong>Helsingin ty\u00f6v\u00e4enyhdistys <\/strong>oli perustettu 1884 ja jo 1886 mainitaan sen ohjelmassa seuran\u00e4ytelm\u00e4. Seuraavina vuosina sen piiriss\u00e4 toimi ryhm\u00e4, joka antoi parikin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 Arkadiassa <em>Mestarin nuuskarasian<\/em> ja jotain muuta. <strong>Benjamin Leino<\/strong> oli n\u00e4it\u00e4 my\u00f6s ohjannut. Vuonna 1888 syntyi suomenkielinen puhuja- ja keskusteluseura, joka 1891:st\u00e4 alkaen alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Suomalaisen Teatterin silloista nuorta n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 <strong>Kaarle Halmetta<\/strong> opettajana. Vuonna 1892 puhujaseura esitti kaksi kertaa<em> Kovan onnen lapsia<\/em> Arkadiassa, \u201djoltisellakin menestyksell\u00e4\u201d (Jalkanen\/Koski 1986, 381) Noin vuodesta 1890 alkaen esitettiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti MIK\u00c4???? Kaivokadun tiloissa n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna<strong> 1899 <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin <\/span><\/strong>toiminta k\u00e4ynnistyi Yrj\u00f6nkadun 27 piharakennuksessa, uudemmassa tilassa ja salissa. Silloin Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksess\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin perustaa \u201dn\u00e4yttelyseura\u201d, jota juhlatoimikunta johti. Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna se j\u00e4rjesti 17 n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 iltamaa, joiden ohjelmisto oli tuttua Arkadiasta. Vuoden 1901 toimintaa johti <strong>Teodor B\u00e4ckman, <\/strong>my\u00f6h.<strong> Teuvo Puro<\/strong>, ja my\u00f6s Kaarlo Saarnio ja Paavo Raitio, molemmat tulevia <span style=\"text-decoration: underline;\"><strong>Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n <\/strong><\/span>nimi\u00e4 sek\u00e4 <strong>V\u00e4in\u00f6 Sundberg<\/strong>, my\u00f6h oopperalaulaja <strong>V\u00e4in\u00f6 Sola<\/strong>. Kausilla 1901\u20131903 esitettiin mm <em>Ty\u00f6miehen vaimo\u00a0<\/em>sek\u00e4 enimm\u00e4kseen vanhaa Bergbomin ohjelmistoa.<\/p>\n<p>Eino Leino kirjoitti 1902 P\u00e4iv\u00e4lehdess\u00e4 eritt\u00e4in suopeasti yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 <strong>Kaarle Halmeen<\/strong> <em>Purimossa<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n esityksest\u00e4 Ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen Torpalla. (Koski\/Jalkanen s 371). Leino kiitti luontevuutta, vapautuneisuutta ja helppoutta, jolla esitykset tapahtuivat. Taiteellisen johtajan tarpeellisuudesta Leino my\u00f6s kirjoitti, ilmeisesti Halmeen vihjaamana, joka kenties oli jo kouluttanut Helsingin Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa. <strong>Hilma Rantanen<\/strong>, Kansallisteatterista l\u00e4htenyt Halmeen yst\u00e4v\u00e4 ja kollega toimikin Ty\u00f6v\u00e4en teatterin johtajana alkuvuosina. N\u00e4htiin taas Halmeen n\u00e4ytelmi\u00e4, mutta my\u00f6s Ibsenin <em>Kummittelijoita. <\/em>Ja Bj\u00f6rnsonin aatedraama <em>Yli voimain II,\u00a0<\/em>jossa tehtaan omistajien ja ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n ristiriita my\u00f6s esiintyy avoimessa konfliktissa.<\/p>\n<p>Halmeen ja Rantasen siirrytty\u00e4 Viipuriin Suomen Maaseututeatteriin, ohjasi <strong>Kaarlo Vuori<\/strong> Ty\u00f6v\u00e4en Teatterille huomattavina uutuuksina <em>Papin perheen<\/em> ja\u00a0Tolstoin <em>Pimeyden vallan. <\/em>T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sielt\u00e4kin alkoi n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 siirty\u00e4 ammattiin, josta saattoi nyt hankkia leiv\u00e4n. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1905 Halmeen ja Rantasen palattua Viipurin ja Tampereen kautta Helsinkiin, n\u00e4m\u00e4 tekiv\u00e4t Ty\u00f6v\u00e4en teatterissa <em>Nukkekodin<\/em>. Rantasen huomattavin ohjaus oli syksyll\u00e4 1905 Hauptmannin <em>Kankurit<\/em>, jota ei ollut aiemmin Suomessa esitetty. Se liittyi l\u00e4hestyv\u00e4n suurlakkovuoden tunnelmiin. Vuoden 1906 teatteritoimintaa Halme ajatteli voitavan tehd\u00e4 Ylioppilastalolla \u2013 mutta sen vakiinnuttaminen<span style=\"text-decoration: underline;\"> <strong>Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi<\/strong><\/span> p\u00e4\u00e4si tapahtumaan vasta seuraavana vuonna.<\/p>\n<p><strong>Raittiusyhdistys Koitto <\/strong>oli perustettu my\u00f6s 1883. Perustajana A. A. Granfeldt. Sen piiriss\u00e4 oli 1800-luvun loppuun menness\u00e4 alettu esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4 juhlien yhteydess\u00e4, mm nimell\u00e4 Lammassaaren N\u00e4yttelyseura, joka oli saanut nimens\u00e4 S\u00f6rn\u00e4isten ty\u00f6v\u00e4en vapaa-ajan saaresta keskell\u00e4 Vanhankaupungin lahtea. Noin 1906 aikoihin Koitto siirtyi sosialistien enemmist\u00f6n kannattamaksi \u2013 ja siit\u00e4 alkaen n\u00e4ytelm\u00e4toimintakin vilkastui.<\/p>\n<p>Vuosina 1907\u20131912 toimittiin<strong> <span style=\"text-decoration: underline;\">Koiton N\u00e4ytelm\u00e4seuran<\/span> <\/strong>nimell\u00e4, ja sen takausyhdistyksen\u00e4 oli Raittiusseura Koitto. Se sai j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 yhdistyksen syksyll\u00e4 1907 valmistuneessa suuressa kivitalossa, ja muutenkin organisoida taloutensa. Se esitti tavanomaista keskeist\u00e4 ohjelmistoa, kuten <em>Kovan onnen lapsia<\/em> 1907. Johtajina Ali Mannermaa, Fr.Nyman, Oskari Ahovaara ja Antti Rikkonen. Koiton n\u00e4ytelm\u00e4seuran kuuluisimmaksi tulleita harrastajan\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4rin\u00e4 aloittaneita olivat <strong>Eine Laine <\/strong>ja <strong>Emmi Jurkka<\/strong>.<\/p>\n<p>S\u00f6rn\u00e4inen, tai S\u00f6rn\u00e4s (Etel\u00e4niemi) oli alue Helsingiss\u00e4, jonne vuonna 1863 rakennetun sataman ja satamaradan ymp\u00e4rille alkoi synty\u00e4 S\u00f6rkan kaupunki. Se oli pitk\u00e4\u00e4n h\u00f6kkelikyl\u00e4 ja satamamiesten villi l\u00e4nsi, kuten Matti Aro (1982) kuvailee. Asemakaavoitusta lykk\u00e4siv\u00e4t mm huvila- eli villatontit, jotka olivat suuria alueita, joilla m\u00f6kkien rakentamiseen oli t\u00e4ysi vapaus.<\/p>\n<p>Kansakoulunopettaja <strong>Alli Trygg-Helenius<\/strong> perusti varhaisen Kansankodin nykyisen H\u00e4meentien varteen lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n laatua ja viihtyvyytt\u00e4 S\u00f6rn\u00e4isiss\u00e4, jossa asuntojen ahtaus oli siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. <strong>Kansankodissa<\/strong> aloitettiin seuran\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t nykyisen \u00c4ss\u00e4rinteen ja puiston kohdalla. Jonkin toisen tiedon mukaan, iltamatoiminta olisi ollut mahdollista, mutta n\u00e4yttelemist\u00e4 olisi Trygg-Helenius paheksunut. Ainakin 1895 on n\u00e4ytelty Topeliuksen\u00a0<em>Suojelusenkeli<\/em>.\u00a0Vastaava varhainen teatterin paikka oli h\u00e4nen veljens\u00e4 Aleksanteri Salavan, herrasmiehen perustama <strong>Hermannin nuorisoseura<\/strong> ja sen oma rakennus l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 nykyist\u00e4 Vallilaa. \u201dTervetuloa Hermannin nuorisoseuraan!\u201d, oli h\u00e4nen kohtelias tervehdyksens\u00e4 kaikille. Siell\u00e4 on my\u00f6s esiinnytty, ja ilmeisesti my\u00f6s Suomalaisen teatterin n\u00e4yttelij\u00e4t k\u00e4yneet ohjaamassa. (Aro 1982, 11\u201312)<\/p>\n<p>Vuonna 1898 <strong>S\u00f6rn\u00e4isten ty\u00f6v\u00e4enyhdistys<\/strong> sai haltuunsa <strong>Vuorelan huvilat<\/strong>, jotka aiemmin olivat olleet Pelastusarmeijalla, nykyisen H\u00e4meentie 38 kohdalla Pengerkujan kulmassa, eritt\u00e4in keskeisell\u00e4 paikalla koko \u201dS\u00f6rn\u00e4isten kaupungissa\u201d. Se kunnostettiin ja noin vuoden 1900 aikoina siell\u00e4 oli 400-paikkainen juhlasali ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, ensimm\u00e4isen\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4\u00a0<strong><span style=\"text-decoration: underline;\">S\u00f6rn\u00e4isten ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen n\u00e4ytelm\u00e4seura<\/span> <\/strong>antoi 27.1.1900\u00a0<em>Murtovarkauden<\/em>. Toiminnasta ei ole s\u00e4ilynyt\u00a0virallisia papereita, pelkk\u00e4\u00e4 muistitietoa ja lehtitietoja vain satunnaisesti, mutta ainakin kaikki Canthin n\u00e4ytelm\u00e4t, <em>Roinila<\/em>, <em>Anna-Liisa<\/em> ja <em>Kovan onnen lapsia<\/em> esitettiin jo varhaisimmassa vaiheessa. Lis\u00e4\u00e4 ohjelmistoa saatiin Bergbomin teatterin varhaisesta ohjelmistosta.<\/p>\n<p>Vuosi 1902 oli muutenkin merkitt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n toiminnassa. Se sai haltuunsa vanhan Arkadia-teatterin lavastevarastosta huomattavan osan, muistitiedon mukaan tuon hankinnan takana oli kirvesmies Hj. Kivilahti, joka oli ollut Arkadiassa kulissimiehen\u00e4. Kulissit olivat perim\u00e4tiedon mukaan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 koko Vuorelan toiminnan ajan, alkuvuosina s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, loppuvuosina harvemmin. T\u00e4ydellisesti niist\u00e4 luovuttiin vasta, kun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 siirtyi Vuorelasta <strong>Vallilan Ty\u00f6v\u00e4entalolle<\/strong> [1928]. (Aro 1982 s12\u201313). Lienee my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 Arkadiaan vuosiksi 1902\u20131907 siirtynyt <strong>Folkteatern<\/strong> olisi niit\u00e4 viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4nyt, ennen talon purkua ja ett\u00e4 ne vasta sitten olisi siirretty Vuorelaan.<\/p>\n<p>Suomalaisen teatterin haastajina \u2013 ja kilpailijoina herrasv\u00e4est\u00e4 yleis\u00f6n\u00e4 \u2013 olivat siis ajoittain kiinnostavasti ja vire\u00e4sti johdettu ruotsinkielinen teatteritoiminta ja taitavat tukholmalaiset n\u00e4yttelij\u00e4t, ven\u00e4l\u00e4iset seurueet ja oopperatoiminta. Varattomampien yhteiskuntaluokkien, maakuntien yleis\u00f6n ja ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n sieluista alkoivat kilpailla paitsi Aspegrenien kiertueteatteri my\u00f6s omaehtoinen tekeminen, n\u00e4ytteleminen ja teatterin katsominen omaksi koetussa paikassa, joka alkoi my\u00f6s toimia voimaa antaen ja osallistuvaa kansalaisuutta ja ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n identiteetti\u00e4 rakentaen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ruotsinkielisen teatterin toiminta Nya Teaternin uudessa kivitalossa oli Wilhelm \u00c5manin ja Mauritz Pousetten vuosina monipuolista ja tasokasta. Taiteellisena johtajana toimi Wilhelm \u00c5hman yksin\u00e4\u00e4n 1867\u20131869. Teatteritaloa hallinnoivan osakeyhti\u00f6n vahva mies Nikolai Kiseleff, joka oli toimitusjohtaja vuodet 1867\u20131869 ja 1870\u20131876.\u00a0Ruotsinkielisen toiminnan kannalta Kiseleffin aikaa talon johdossa on pidetty loistoaikana (von Frenckell 1872, 80).\u00a0Vuosina 1866\u20131869 oli lis\u00e4ksi teatterikoulu [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=100"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1345,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions\/1345"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=100"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=100"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=100"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}