{"id":102,"date":"2014-12-30T13:28:26","date_gmt":"2014-12-30T10:28:26","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=102"},"modified":"2017-12-03T17:56:42","modified_gmt":"2017-12-03T14:56:42","slug":"3-3-bergbom-klassikot-ja-aikalaiskirjailijat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/3-3-bergbom-klassikot-ja-aikalaiskirjailijat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">3.3<\/div>Bergbom, klassikot ja aikalaiskirjailijat"},"content":{"rendered":"<p>Seuraavassa kuvataan 1880\u20131890-lukujen ulkomaista ohjelmistoa Suomalaisessa Teatterissa er\u00e4iden keskeisten klassikoiden ja aikalaiskirjailijoiden kautta. Silloin katoaa eri vuosien per\u00e4kk\u00e4isyytt\u00e4, mutta kronikkamuotoisen kuvauksen l\u00f6yt\u00e4\u00e4\u00a0Eliel Aspelin-Haapkyl\u00e4n historiankirjasta. Suomalaisen Teatterin ohjelmiston tarkastelu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska pitk\u00e4aikaisen esikuvallisuutensa takia Bergbomin tekem\u00e4t painotukset, valinnat ja tulkintatavat vaikuttivat 1900-luvun alettua koko Suomen teatterikentt\u00e4\u00e4n. Silloin uuden sukupolven n\u00e4yttelij\u00e4t kykeniv\u00e4t jo uusiinkin painotuksiin roolit\u00f6iss\u00e4\u00e4n. Ohjauksellisissa tulkinnoissa ja lavastuksissa alettiin viimeist\u00e4\u00e4n 1930-luvulta alkaen pyrki\u00e4 modernimpaan ihmiskuvaukseen, mutta bergbomilainen my\u00f6h\u00e4isromanttinen traditio s\u00e4ilyi vahvana l\u00e4hes toiseen maailmansotaan saakka.<\/p>\n<h3>Shakespeare-esitysten traditio rakennetaan<\/h3>\n<p><strong>Runoilija Paavo Cajander<\/strong> oli lupaavin ja luotettavin k\u00e4\u00e4nn\u00f6srunouden suomentaja. H\u00e4nelt\u00e4 pyydettiin ensimm\u00e4isen\u00e4 Shakespeare-suomennoksena <em>Romeota ja Juliaa<\/em>. Muiden k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten j\u00e4rjestyksest\u00e4 h\u00e4n neuvotteli Bergbomin kanssa, sen mukaan mik\u00e4 oli paras ottaa ohjelmistoon. <em>Venetsian kauppias<\/em> oli k\u00e4\u00e4nnetty jo aiemmin ja sit\u00e4 mietittiin Helsingin alkuvuosien ohjelmistoon, mutta <em>Romeota ja Juliaa<\/em> Bergbom piti parempana yleis\u00f6n ja kassan kannalta. Bergbomien kolmena vuosikymmenen\u00e4 esitettiin l\u00e4hes puolet, eli yhteens\u00e4 14 Shakespearen 36:sta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<p>Kuningasn\u00e4ytelm\u00e4t sek\u00e4 ns pessimistiset ja pinnalliset komediat j\u00e4iv\u00e4t listasta uupumaan. Aivan kaikkia ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole Suomessa esitetty. Bergbomin Shakespeare-luettelo ei tietenk\u00e4\u00e4n olennaisesti eroa maailmalla muutenkin eniten esill\u00e4 olevasta valikoimasta, englanninkielinen maailma mukaan lukien.<\/p>\n<p>Shakespearea tunnettiin Suomessa parhaiten ruotsiksi ja saksaksi, mutta k\u00e4\u00e4nn\u00f6sty\u00f6t\u00e4\u00e4n varten Paavo Cajander tietenkin perehtyi englannin kieleen. Shakespearen n\u00e4ytelmist\u00e4 oli jo vuoteen 1880 menness\u00e4 laadittu Englannissa kriittisi\u00e4 ja vertailevia editioita, joten tekstipohjana k\u00e4ytettiin lyhent\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja muokkaamattomia versioita. \u2013 Paavo Cajanderin t\u00e4ydellinen suomennoskokoelma Shakespearen tuotannosta tuli valmiiksi vuoteen 1912 menness\u00e4. Se on edelleen eritt\u00e4in tarkkaa ja iskev\u00e4\u00e4, vaikka osin vanhentunutta kielt\u00e4. Kulttuuritekona j\u00e4lleen uskomaton ja merkitt\u00e4v\u00e4, osoittaen t\u00e4ydellist\u00e4 omistautumista asialle, kuten t\u00e4n\u00e4\u00e4n sanottaisiin!<\/p>\n<p>Osa Shakespeare-esityksist\u00e4 pysyi my\u00f6s ensi-esityst\u00e4 seuraavana vuonna viel\u00e4 ohjelmistossa, riippuen esim. Ida Aalbergin kiireist\u00e4. Toisaalta joihinkin palattiin uudelleen uudella miehityksell\u00e4 tai vasta joidenkin vuosien j\u00e4lkeen. Shakespeare ensi-iltojen luettelo on seuraava:<\/p>\n<ul>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1881 <em>Romeo ja Julia;<\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1882 <em>Venetsian kauppias;<\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1883 <em>Kuinka \u00c4k\u00e4pussi kesytet\u00e4\u00e4n;<\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1884 <em>Hamlet;<\/em><\/li>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1886 <em>Kuningas Lear;<\/em><\/li>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1887 <em>Macbeth; <\/em><\/li>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1889 <em>Othello;<\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1889 <em>Julius Caesar; <\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1891 <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelma;<\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1895 <em>Talvinen tarina;<\/em><\/li>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1896 <em>Antonius ja Kleopatra;<\/em><\/li>\n<li>syksyll\u00e4 1897 <em>Kuningas Rikhard III;<\/em><\/li>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1901 <em>Viola eli Loppiaisaatto;<\/em><\/li>\n<li>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1902 <em>Myrsky.<\/em><\/li>\n<\/ul>\n<p>Esiin ottamisen j\u00e4rjestys on odotettavissa oleva. Suosituista ja helpoimmin n\u00e4ytelt\u00e4vist\u00e4 l\u00e4hdettiin liikkeelle. <em>\u00c4k\u00e4pussista<\/em>, muodostui tulevaisuudessa Suomessa paljon esitetty komedia. Vahvojen naisten maassa on katsottu n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, jossa vahvatahtoinen nainen, tai kansanomaisemmin sanottuna \u201d\u00e4k\u00e4inen akka\u201d, saadaan nykykatsojalle arveluttavin keinoin noudattamaan miehens\u00e4 mielt\u00e4 \u2013\u00a0mutta ulkoinen alistuminen on my\u00f6s ovelaa ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 pelin.<\/p>\n<p>Huomiota komedioiden osalta her\u00e4tt\u00e4\u00e4 <em>Loppiaisaaton<\/em> esilletulo varsin my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 sopivia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 kaksosten Violan ja Sebastianin esitt\u00e4jiksi on ollut vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Bergbom antoi <strong>Jalmari Finnen<\/strong> ohjata sen 1901. Jokin syy oli <em>Loppiaisaaton<\/em> lykk\u00e4\u00e4ntymiseen, se nimitt\u00e4in oli my\u00f6hemmin eniten esitettyj\u00e4 Suomessa, mit\u00e4 voinee selitt\u00e4\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 asetelmana on \u201dkahden kerroksen v\u00e4ki\u201d. Palvelusv\u00e4ki osoittaa kovin v\u00e4h\u00e4n kunnioitusta herrasv\u00e4ke\u00e4\u00e4n kohtaan, lis\u00e4ksi siin\u00e4 nauretaan romanttiselle rakkauspuheelle.<\/p>\n<p>Erikoista on my\u00f6s <em>Othellon <\/em>ja\u00a0<em>Julius Caesarin<\/em> tuleminen ennen <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelmaa<\/em> ja <em>Myrsky\u00e4<\/em>, mutta ilmeisesti skenografian asettamat vaatimukset ja vaikeudet \u2013 ajan esitt\u00e4mistyyli huomioiden \u2013 ovat olleet reaalisia. Kenties my\u00f6s tematiikassa, ehk\u00e4 Shakespearen kyynisyydess\u00e4 tai tyylien yhdistelyss\u00e4 on ollut piirteit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole puhutelleet Kaarlo Bergbomia, tai sopivia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ei ole ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 suuriin rooleihin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"400\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0303_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-245\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0303_x.jpg 400w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0303_x-200x300.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 400px) 100vw, 400px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-245'>\n\t\t\t\tShakespeare: Romeo ja Julia, Suomalainen Teatteri 1881. Kuvassa Axel Ahlberg ja Ida Aalberg. T\u00e4st\u00e4 esityksest\u00e4 alkoi joka toinen vuosi valmistuneiden Paavo Cajanderin Shakespeare-suomennosten ja niist\u00e4 tehtyjen esitysten sarja. [Teatterimuseon arkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1881 <strong><em>Romeo ja Julia <\/em><\/strong> perustui nuoriin n\u00e4yttelij\u00f6ihin, Ida Aalbergiin ja Axel Ahlbergiin, joille annettiin haastetta ja joista heit\u00e4 my\u00f6s kiitettiin. Klassiset roolit olivat n\u00e4yttelij\u00e4n koulua. Aurora Aspegren oli Imett\u00e4j\u00e4n\u00e4, B\u00f6\u00f6k Mercutiona ja Benjamin Leino Lorenzona. Esitys joutui hyllylle Keisarin murhan johdosta m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn suruajan takia. Esityksen ytimess\u00e4 oli kuitenkin Idan n\u00e4yttelem\u00e4 Julia. H\u00e4n oli kes\u00e4ll\u00e4 1880 jatkanut ulkomaanopintojaan, sek\u00e4 tehnyt suurisuuntaisia j\u00e4rjestelyj\u00e4 vaatineen Antti Almberg-Jalavan julkisuuteen ja lehdist\u00f6lle Helsingiss\u00e4 huolellisesti tarjoileman Unkarin vierailun, jossa Ida oli esitt\u00e4nyt <em>Kyl\u00e4nheitti\u00f6n<\/em> Boriskaa Budapestiss\u00e4 sukulaiskansa-aatteen merkeiss\u00e4. \u2013 <em>Romeo ja Julia<\/em> tuli pysym\u00e4\u00e4n ohjelmistossa l\u00e4pi koko Bergbomin ajan, ensin vuoteen 1891 asti. Sitten se oli noin 10 vuotta syrj\u00e4ss\u00e4 ja kun se uusittiin, oli Juliana jo Lilli Tulenheimo, mutta Romeona edelleen 50-vuotias Axel Ahlberg viel\u00e4 kaudella 1904\u20131905. T\u00e4ss\u00e4 Bergbom noudatti 1800-luvun traditiota, jossa roolit olivat vanhojen n\u00e4yttelij\u00f6iden nautintaoikeuksia ja ne ajateltiin ns. roolifakkien mukaan. Axel Ahlberg oli seurueen idealistinen rakastaja. Tilanne kertoo samalla Bergbomin loppuvuosien pys\u00e4htyneest\u00e4 tilanteesta, jossa monia nuoria miehi\u00e4 oli teatterissa toimettomina.\u00a0Se oli my\u00f6s eniten esitetty Shakespearen n\u00e4ytelmist\u00e4, yhteens\u00e4 38 kertaa Bergbomin johtajakaudella.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1882 esitetty <strong><em>Venetsian kauppias<\/em><\/strong>\u00a0muodostui kolmanneksi suosituimmaksi. Tuberkuloosista k\u00e4rsiv\u00e4 <strong>Oskari Vilho<\/strong> ehti n\u00e4ytell\u00e4 sit\u00e4 yhden kerran ennen menehtymist\u00e4\u00e4n., jolloin roolin peri <strong>Benjamin Leino, <\/strong>joka sai Shylockista yhden pitk\u00e4\u00e4n seuranneista rooleistaan. Benjamin Leino oli avioitunut laivanvarustajan tytt\u00e4ren Mimmy Hellst\u00e9nin kanssa. <strong>Mimmy Leino <\/strong>n\u00e4ytteli my\u00f6s Teatterissa ja piti huolta Bergbomin luotton\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4, jolla oli ajoittain ongelmia alkoholin kanssa. <em>Venetsian kauppiasta<\/em> n\u00e4yteltiin seitsem\u00e4n\u00e4 per\u00e4kk\u00e4isen\u00e4 vuonna 3\u20134 kertaa vuodessa ja sitten noin 5\u20136 vuoden v\u00e4lein. N\u00e4ytelm\u00e4n juutalaishahmon kokemaan v\u00e4\u00e4ryyteen kohdistui katsojan sympatia, toisaalta h\u00e4nen takaisinmaksuvaatimuksensa per\u00e4\u00e4nantamattomuus, unssi lihaa unssista kultaa, her\u00e4tti katsojan moraalisen n\u00e4rk\u00e4styksen. Euroopan juutalaiskysymys on aina ollut ajankohtainen ja verrattuna moniin 1800-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6juutalaisiin, oli Shylock tietenkin monitahoinen ja arvokkaasti kuvattu ihminen.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1883 <strong><em>Kuinka \u00c4k\u00e4pussi kesytet\u00e4\u00e4n <\/em><\/strong>-n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Kaarola Avellan n\u00e4ytteli Katariinaa, ja Benjamin Leino Petrucchiota, Aadolf Lindfors Gremiota, nuori tulokas Katri Rautio Biancaa ja Axel Ahlberg Lucentiota. Siin\u00e4 k\u00e4ytettiin Kaarlo Kramsun suomennosta. Esitykset painottuivat enemm\u00e4n Bergbomin my\u00f6h\u00e4iskaudelle vasta, kun sit\u00e4 uusittiin.<\/p>\n<p>Oli aika tehd\u00e4 <strong><em>Hamlet<\/em><\/strong> ensi kerran kokonaan suomeksi lokakuussa 1884. Bergbom suri Oskari Vilhon menett\u00e4mist\u00e4 \u2013 miten t\u00e4m\u00e4 olisi antanut vuosia el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n saadakseen n\u00e4ytell\u00e4 roolin. Axel Ahlberg taas suhtautui t\u00e4h\u00e4nkin ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 jotenkin v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Ofeliana Ida Aalberg, joka hulluksi tulevana\/tehtyn\u00e4 tytt\u00f6n\u00e4 tietenkin oli menestys, romantiikan tapaan. Gertrudina oli Aurora Aspegren. <em>Hamletista<\/em>\u00a0ei kuitenkaan muodostunut suurta tapausta, ilmeisesti p\u00e4\u00e4roolin ongelmien takia, mutta varmasti my\u00f6s siksi, ett\u00e4 valtaa kritisoivine teemoineen se oli vaativa.<\/p>\n<p>Hamlet on nimitt\u00e4in latentisti kapinoivan ep\u00e4ilij\u00e4n rooli ja Suomalainen Teatteri oli henkiselt\u00e4 asennoitumiseltaan nimenomaan rakentaja, ei kyseenalaistaja. Yleis\u00f6 oli kuitenkin siit\u00e4 kiinnostunut ja Idan l\u00e4hdetty\u00e4 Ofelia sopi muille n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4rille hyv\u00e4ksi harjoittelurooliksi. Hamletia n\u00e4ytteli my\u00f6s <strong>Niilo Sala<\/strong> vuoroilloin Ahlbergin kanssa. Vuoden 1891 j\u00e4lkeen <em>Hamlet<\/em> oli hyllyll\u00e4, kunnes 46-vuotias Axel Ahlberg viel\u00e4 halusi roolin n\u00e4ytell\u00e4kseen Arkadian viimeisell\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kaudella 1901\u20131902. Se on hieman kuin h\u00e4nen halunsa viel\u00e4 n\u00e4ytell\u00e4 Romeota, jolloin talo oli t\u00e4ynn\u00e4 nuoria miehi\u00e4 ja yleis\u00f6n olisi ollut oikeus ja kohtuus saada uutta verta ja nuori katsojapolvi parempaa samaistumiskohdetta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1886 tehtiin <strong><em>Kuningas Lear<\/em><\/strong>, josta j\u00e4lleen Benjamin Leino sai itselleen suuren roolin. Siihen palattiin uudelleen noin 3, 8, ja 5 vuoden v\u00e4lein, eli 1889\u20131890, 1897\u20131898 ja 1902\u20131903. N\u00e4in Benjamin Leino p\u00e4\u00e4si kypsyttelem\u00e4\u00e4n tulkintaansa. Muiden roolien esitt\u00e4j\u00e4t osittain vaihtuivat. Aluksi Gonerilina oli Kaarola Avellan, Reganina Inez Borg ja Cordeliana Katri Rautio. Narrina t\u00e4rke\u00e4 ja taitava <strong>Adolf Lindfors.<\/strong>\u00a0Aluksi oli Kentin\u00e4 August\u00a0Aspegren ja Edgarina Niilo Sala ja Edmundina Axel Ahlberg. Seurue oli Pietarin matkan yhteydess\u00e4 k\u00e4ynyt katsomassa my\u00f6s sik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 esityst\u00e4.<\/p>\n<p><em>Kuningas Lear<\/em> merkitsi Benjamin Leinon nousemista teatterin keskeiseksi traagisten roolien tekij\u00e4ksi. \u2013 Yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ylistykset Leinon Learista toistettiin uusintojen yhteydess\u00e4, jolloin tulkinnan n\u00e4htiin yh\u00e4ti syventyneen. N\u00e4k\u00f6kulmakysymys on j\u00e4lleen kiinnostava: vanhan hallitsijan tietty itses\u00e4\u00e4li ja katkeruus olivat tuntemuksia, jotka my\u00f6s teatterinjohtajan oli helppo esitykseen rakentaa \u2013 yh\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 my\u00f6hemmin uusittaessa.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1887 <strong><em>Macbeth<\/em><\/strong>, oli j\u00e4lleen Leinon ja Avellanin yhteisty\u00f6, kuten <em>\u00c4k\u00e4pussi<\/em>\u00a0oli ollut. Se ei kiinnostanut kuitenkaan yleis\u00f6\u00e4. Arvostelu kiitti erityisesti unissak\u00e4velykohtausta, naisn\u00e4yttelij\u00f6iden tuttua bravuuria. Jostain syyst\u00e4 j\u00e4lleen t\u00e4m\u00e4 nuoren kunnianhimon n\u00e4ytelm\u00e4, kuninkaansurma ja h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 tehdyt rikokset eiv\u00e4t ole kiinnostaneet yleis\u00f6\u00e4, ehk\u00e4 eiv\u00e4t tekij\u00f6it\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 teatterin historian kirjoittajia. Esimerkiksi vuoden 1895\u20131896 uusintaesitys oli Ida Aalbergin Lady Macbethia varten esille otettu, mutta se puuttuu Idan roolit\u00f6iden luettelosta Ritva Heikkil\u00e4n kirjassa.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4n 1889 <strong><em>Othellossa<\/em><\/strong> Axel Ahlberg ei ollut aivan Othello, Benjamin Leinon Jagoa pidettiin liian raakana ja kyynillisen\u00e4, eik\u00e4 vain kierona. Ida oli luottavainen Desdemona, Kaarle Halme ulkonaisesti sopiva Cassio. <em>Othello<\/em> ei koskaan en\u00e4\u00e4 palannut Bergbomin aikana ohjelmistoon. Ida oli n\u00e4ytellyt Desdemonaa jo vieraillessaan Tukholmassa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1885, yhdess\u00e4 italialaisen Ernesto Rossin kanssa.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1889 tehtiin suurisuuntainen <strong><em>Julius Caesar. <\/em><\/strong>N\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 oli tehnyt maineikkaan tulkinnan Meinigenin hoviteatteri, jonka erikoisuutena olivat erinomaiset joukkokohtaukset. Se vieraili Tukholmassa, jolloin\u00a0Bergbom ja h\u00e4nen apulaisensa Niilo Sala n\u00e4kiv\u00e4t sen siell\u00e4. Suomennos oli pantu alulle jo paljon ennen sit\u00e4. Helsingin esityst\u00e4 hieman moitittiin avustajien v\u00e4hyydest\u00e4 ja muistakin roolisuorituksiin liittyvist\u00e4 ongelmista. Silti siit\u00e4 tuli Bergbomin ajan yksi suurisuuntaisimpia ohjauksia\u00a0historiallisesta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Joukkokohtaukset olivat vaikutukseltaan \u201dtehoisimpia kansankohtauksia\u201d. K\u00e4ytetty tekniikka oli sama kuin mainingenilaisilla: avustajat reagoivat ryhmiss\u00e4, joiden etunen\u00e4ss\u00e4 oli n\u00e4yttelij\u00e4 niit\u00e4 johtamassa. Niilo Sala oli Brutus, Benjamin Leino Caesar ja Ahlberg Marcus Antonius. Sit\u00e4 n\u00e4yteltiin per\u00e4ti 8 kertaa ja se uusittiin viel\u00e4 1903\u20131904 samoin 8 kertaa, mutta silloin jo Jalmari Finnen ohjaamana.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1892 esitettiin <em><strong>Kes\u00e4y\u00f6n unelma<\/strong> <\/em> huolellisten valmistelujen j\u00e4lkeen. Kaarlo oli mm. ostanut aasinp\u00e4\u00e4n Berliinist\u00e4 ja l\u00e4hett\u00e4nyt sen rahtina etuk\u00e4teen Suomeen. Marraskuussa olleessa ensi-illassa Arkadian n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ei vaivoja ollut s\u00e4\u00e4stelty taikamets\u00e4n luomisessa. Felix Mendelssonin musiikki oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja Robert Kajanus orkestereineen oli ostettu n\u00e4yt\u00f6ksiin. <strong>Olga Finne<\/strong> menestyi Puckina ja <strong>Aadolf Lindfors<\/strong> tietenkin Pulmana. Sit\u00e4 esitettiin vain kuusi kertaa eik\u00e4 sit\u00e4 uusittu ennen kuin uuden teatteritalon alkuvuosina, melko niukasti silloinkin. Sadunomaisen maailman takana oli kuitenkin parien vaihtuminen, rakkauden leikki ja eroottisuuden k\u00e4sittely. Mik\u00e4\u00e4n ei oikein ollut Suomalaisen Teatterin vahvoja alueita.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1895 <strong><em>Talvinen tarina<\/em><\/strong> ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n her\u00e4tt\u00e4nyt sanottavampaa huomiota, <strong>Katri Raution<\/strong> kaunista Hermionea kiitettiin. T\u00e4m\u00e4 Shakespearen my\u00f6h\u00e4istuotannon hieno tarina anteeksiannosta oli my\u00f6s osa Bergbomin omaa romanttista mielenlaatua, tietty\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntymist\u00e4, haikeutta ja resignaatiota. H\u00e4n ohjasi sen selv\u00e4sti omien kriisivuosiensa j\u00e4lkeen ja yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Niilo Salan menetetty\u00e4\u00e4n. Shakespearen ep\u00e4uskottava juoni liikkuu 20 vuoden aikav\u00e4lill\u00e4 ja siin\u00e4 her\u00e4tet\u00e4\u00e4n vainajaa esitt\u00e4nyt patsas henkiin. Tietyn uusromantiikan tai symbolismin hengess\u00e4 tehtyn\u00e4 se olisi voinut olla uudenlaista teatteria jo tuolloin.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4n 1896 <strong><em>Antonius ja Kleopatra<\/em><\/strong> oli saman n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6vuoden toinen suursatsaus ja se tehtiin j\u00e4lleen Ida Aalbergin ehdoilla: h\u00e4n sai Kleopatrasta yhden voiton lis\u00e4\u00e4 49-vuotiaana. Hanke oli ollut pitk\u00e4\u00e4n Bergbomilla mieless\u00e4, mutta se voitiin tehd\u00e4 vain, kun Ida oli k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin suuri ja vaativa oli t\u00e4m\u00e4 rakastavan kuningattaren rooli. Antoniuksena tietenkin oli Axel Ahlberg. Eino Leino <em>P\u00e4iv\u00e4lehden<\/em> kriitikkona piti Kleopatraa Idan parhaimpiin kuuluvina roolina, toki maailmankirjallisuuden kiitollisimpana. Vastaavia orientalistisia n\u00e4ytelmi\u00e4 tuli noihin aikaan my\u00f6s paljon muita.<\/p>\n<p>Jouluksi 1897 tehty <strong><em>Kuningas Rikhard III <\/em><\/strong>ei paljonkaan esiinny Suomalaisen Teatterin historiallisissa katsauksissa, vaikka menestys oli kohtalainen. Kiinnostavaa on, ett\u00e4 <strong>Aadolf Lindfors<\/strong> oli p\u00e4\u00e4roolissa, tuossa englantilaisten n\u00e4yttelij\u00f6iden paraatiroolissa, ja kuten sanottiin \u201dpienin keinoin\u201d. Buckinghamina Leino, Clarencena Ahlberg, Elisabethina Kirsti Suonio ja Lady Annena Katri Rautio. T\u00e4m\u00e4kin vallananastuksen ja h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6myyden peilaus lukuisine murhineen on ollut Lindforsin toiveroolien listalla. Emilie ja Kaarlo itse ilmaisivat vastenmielisyytt\u00e4\u00e4n koko teokseen.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1901 vasta tehtiin <strong><em>Loppiaisaatto<\/em>,<\/strong> sekin nimell\u00e4 <strong><em>Viola. <\/em><\/strong>Nimirooli oli Lilli H\u00f6gdalilla. Herttua Orsinona Ahlberg ja Oliviana Elli Malm. Keitti\u00f6n v\u00e4ken\u00e4 Lindfors Topias R\u00e4ih\u00e4n\u00e4 ja Antreas K\u00e4lpp\u00e4isen\u00e4 Hemmo Kallio, Malvoliona Eino Salmela, surullisena narri Festen\u00e4 Aleksis Rautio. N\u00e4ytelm\u00e4 l\u00f6ysi yleis\u00f6ns\u00e4 ja siit\u00e4 tuli jatkossa usein esitetty Shakespearen komedioista. Siin\u00e4 my\u00f6s raikkaan ironisesti nauretaan pateettista lemmen tuskaa, alempi kansa pit\u00e4\u00e4 hauskaa esimiehens\u00e4, hovimestari Malvolion kustannuksella. J\u00e4lleen kerran sellaista ironiaa, joka ei antaudu paatokseen ja ylevyyteen. Ristiinpukeutumisen teema ja er\u00e4iden kohtausten homoeroottinen viritys ovat voineet olla innoittamassa sen ohjaajaa, Jalmari Finne\u00e4.<\/p>\n<p>Shakespearen viimeisen\u00e4 pidetty <em><strong>Myrsky<\/strong> <\/em> kantaesitettiin suomeksi kiireisen kev\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi uudessa Suomen Kansallisteatterin talossa heti toukokuussa 1902. Sit\u00e4 oli edelt\u00e4nyt isoja esityksi\u00e4, l\u00e4ksi\u00e4isn\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja muistelujuhlia Arkadiassa, sek\u00e4 vihki\u00e4isjuhla Rautatientorin talossa. Ensimm\u00e4inen Prospero oli Axel Ahlberg, joka kuitenkin \u201dj\u00e4tti toivomisen varaa\u201d, kuten Aspelin-Haapkyl\u00e4 muotoilee. Olga Leino oli Arielina ja Lilli H\u00f6gdal Mirandana. H\u00e4n peri Katri Rautiolta n\u00e4m\u00e4 jalot neitoroolit. Lindfors koomikko Trinculona ja Aleksis Rautio Sebastianina sek\u00e4 ennen muuta Calibanina Otto N\u00e4rhi, joka \u201dkuvasi t\u00e4t\u00e4 luonnon ep\u00e4luomaa h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n todellisena\u201d.<\/p>\n<p>Edell\u00e4 olevat sis\u00e4lt\u00f6ihin ja teemoihin liittyneet pohdinnat kertovat siit\u00e4, millaisia kysymyksi\u00e4 Suomalaisen Teatterin komea Shakespeare-tuotantojen sarja antaa aihetta mietti\u00e4. Ottaen huomioon, ett\u00e4 teatteri oli aloittanut l\u00e4hes tyhj\u00e4st\u00e4, on saavutus merkitt\u00e4v\u00e4. Kolmen vuosikymmenen ajasta ne osuivat 20\u201325 viimeiseen vuoteen, joiden aikana kaikki 14 tehtiin. Cajanderin k\u00e4\u00e4nn\u00f6stahti tietysti asetti rajoituksensa, ei mink\u00e4\u00e4n teatterin voimavaroilla olisi tihe\u00e4mmin voinut niit\u00e4 tehd\u00e4. Kaarlo Bergbomin oma intohimo suurenmoisiin esityksiin \u2013 mik\u00e4 oli h\u00e4nen ominta alaansa, sai h\u00e4nen energiansa tietysti riitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mutta my\u00f6s sivistystahto ja yleis\u00f6n kulttuurintarve ynn\u00e4 tarve todistaa suomen kielen ja kansan kykenev\u00e4n Euroopan kulttuurin haltuunottoon.<\/p>\n<p>Lis\u00e4ksi n\u00e4yttelij\u00e4kunnassa oli avainrooleja varten jo osaamista. <strong>Aadolf Lindfors<\/strong> kykeni varsinkin n\u00e4ytelmien monenlaisiin koomikkohahmoihin, joten ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti h\u00e4n Rikhard III:na tahtoi laajentaa omien roolit\u00f6idens\u00e4 piiri\u00e4. <strong>Benjamin Leino<\/strong> teki vaativat vakavat, mutta my\u00f6s ristiriitaiset ja traagiset roolit, kuten Shylock, Lear, Jago ja Caesar. <strong>Kaarola Avellania<\/strong> tarvittiin temperamenttisiin ja kovuutta vaativiin naisrooleihin, <strong>Katri Rautio<\/strong> neitorooleihin. <strong>Ida Aalberg<\/strong> p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n suuret romanttisina pidetyt bravuurat, kuten Juulian, Ofelian, Desdemonan, Lady Macbethin ja Cleopatran. <strong>Axel Ahlberg<\/strong> ei aina n\u00e4yt\u00e4 ylt\u00e4neen Shakespeare-teht\u00e4vien tasolle, historioitsijan mukaan h\u00e4n j\u00e4tti toivomisen varaa, jos ei Romeona, paitsi keski-ik\u00e4isen\u00e4 sit\u00e4 n\u00e4ytelless\u00e4\u00e4n, niin ainakin sek\u00e4 Hamletina, Othellona, Antoniuksena ett\u00e4 Prosperona.<\/p>\n<h3>Moli\u00e8re ja Suomalainen Teatteri<\/h3>\n<p>Ranskalaisen komediaklassikon ensimm\u00e4iset suomenkieliset esitykset oli n\u00e4hty jo <strong>Oskari Vilhon<\/strong> esitt\u00e4ess\u00e4 Sganarellea 1870-luvun kiertueilla. On siis korostettu suomalaisen Moli\u00e8re-tradition pituutta. Se ulottuu my\u00f6s selv\u00e4sti Bergbomin teatteria varhaisempaan aikaan.<\/p>\n<p>Yleinen aikalaismielipide oli sill\u00e4 kannalla, ett\u00e4 Moli\u00e8ren n\u00e4ytelm\u00e4t sin\u00e4ns\u00e4 olivat vanhentuneita, ellei niit\u00e4 n\u00e4ytelty todella hyvin. Ne my\u00f6s olivat selv\u00e4sti p\u00e4\u00e4n\u00e4yttelij\u00e4n- tai n\u00e4yttelij\u00e4-johtajan rooleja eiv\u00e4tk\u00e4 ne voineet onnistua, ellei niihin ollut nimenomaan keskushenkil\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Varhaisin Moli\u00e8re-traditio Helsingiss\u00e4 ehti muodostua jo Erottajalle, jossa\u00a0Wilhelm \u00c5hmann itse esitti pari Moli\u00e8re-rooleja 1860-luvun lopulla, jolloin Nya Teaternin ohjelmisto muutenkin oli monipuolisimmillaan. <em>Porvari aatelismiehen\u00e4<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n Jourdain oli ollut Fredrik Delandin rooli 1862, ja viel\u00e4 1872 Edvard Stjernstr\u00f6m vieraili pitk\u00e4n ajan j\u00e4lkeen viel\u00e4 <em>Saiturin<\/em> Harpagonina. <em>Fruntimmerskolan<\/em> ja <em>Tartuffe<\/em> olivat 1870- ja 1880-luvun tekstej\u00e4 Nya Teaternissa. Mutta sitten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tulleen katkos, jonka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain Pohjois-Euroopan kiertueellaan Helsingiss\u00e4 pys\u00e4htynyt Ranskan kuuluisin miest\u00e4hti Constant-Beno\u00eet Coquelin\u00a01889 ja 1892 seurueensa kanssa Helsingiss\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ytteli <em>Pr\u00e9cieuses ridicules<\/em> eli <em>Sievistelevien hupsujen<\/em> Mascarillen, ja <em>Tartuffen<\/em>. Muuten ranskankieliset n\u00e4ytelm\u00e4t suorastaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t dominoineen Ruotsalaisen teatterin ohjelmistoa.<\/p>\n<p>Oskari Vilho oli siis opiskellut rooleja jo \u00c5hmannin aikana teatterissa. H\u00e4n n\u00e4ytteli Sganarellea komediassa <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>L\u00e4\u00e4k\u00e4ri vastoin tahtoaan<\/em><\/span> suomeksi kaudella 1876\u20131877 ja sen j\u00e4lkeen siihen palattiin ajoittain my\u00f6hempin\u00e4 vuosina. Toinen Moli\u00e8re n\u00e4htiin kovin kiireisess\u00e4 tilanteessa tammikuussa 1879, oopperaosaston kriisin hallitessa koko vuotta ja puheosaston n\u00e4ytelless\u00e4 lyhyesti Helsingiss\u00e4. <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Saituri <\/em><\/span> n\u00e4yteltiin tuolloin vain kahdesti, mutta Oskari Vilhosta maalattu hieno <strong>Severin Falkmanin<\/strong>\u00a0muotokuva perustuu juuri siihen. Jostain syyst\u00e4 sit\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n uusittu seuraavina vuosina, vaikka n\u00e4ytelm\u00e4 olisi ollut helppo yl\u00f6spantava. Falkman suunnitteli teatterille my\u00f6s lavastuksia.<\/p>\n<p>Talvella 1880 annettiin <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Porvari aatelismiehen\u00e4<\/em>,<\/span> jossa Vilho p\u00e4\u00e4si loistamaan porvari Jourdainina. Mukana oli jo tuolloin hioutunut joukkue, ennen muuta Aurora Aspegren nen\u00e4kk\u00e4\u00e4n\u00e4 palvelija Nicolena, tyt\u00e4r Lucile oli Kaarola Avellan, v\u00e4h\u00e4telty kosija Axel Ahlberg ja juonen j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4n\u00e4 palvelija Coviellena nouseva ja lupaava komediakyky Knut Weckman. Esityksi\u00e4 oli muutama vuosittain ja on helppo kuvitella, miten hyvin toisensa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 tuntevat Toikka-Aspegren ja Vilho saattoivat n\u00e4ytelm\u00e4n kipakoissa yhteenotoissa herkutella. <em>Porvarin<\/em> esitt\u00e4minen katkesi Vilhon sairauteen ja kuolemaan 1883. Itse\u00e4\u00e4n parempiin piireihin pyrkiv\u00e4 porvari \u2013 on ollut tietysti helppo assosioida suomalaisessa kontekstissa jopa kielirajan ylitt\u00e4miseen. T\u00e4llaiset luennat ovat tietysti oletuksia eri aikojen tavasta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja kokea n\u00e4ytelmi\u00e4, mutta vain niit\u00e4 ajattelemalla voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni mielten prosesseihin itse esitystapahtuman aikana.<\/p>\n<p>Teatterin nuori tulokas vuonna 1881 mutta silti paljon kokenut <strong>Aadolf Lindfors<\/strong> (1857\u20131929) alkoi peri\u00e4 Vilhon rooleja, tehden <em>Porvarin<\/em> Jourdainia, <em>L\u00e4\u00e4k\u00e4rin <\/em>Sganarellea ja aikanaan <em>Saiturin<\/em> uusinnassa Harpagonin sek\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Sievistelevien hupsujen<\/em><\/span> Mascarillen markiisin 1889\u20131890. Lindforsin tausta oli ruotsinkielisess\u00e4 teatterissa Erottajalla, jossa h\u00e4n oli ollut harjoittelijana ja n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 koko 1870-luvun, kunnes erosi sielt\u00e4 ja pienen mutkan, kuten merill\u00e4olon ja italialaisen oopperaseurueen j\u00e4lkeen tuli Suomalaiseen teatteriin. H\u00e4n oli tutustunut siihen laajaan ohjelmistoon, jota tukholmalaiset tuolloin Nya Teaternissa n\u00e4ytteliv\u00e4t. H\u00e4n oli saanut katsella tarkkuusty\u00f6t\u00e4 ja nyanssien tekemist\u00e4.<\/p>\n<p>Moli\u00e8ren n\u00e4ytelmien valikoituminen Bergbomin ohjelmistoon on oma prosessinsa. Sen j\u00e4lkeen kun Lindfors oli l\u00f6yt\u00e4nyt koomikonlaatunsa ja yleis\u00f6 h\u00e4net, noudatti n\u00e4ytelmien valinta paljolti my\u00f6s h\u00e4nen toiveitaan. Lindforsin oltua kaksi vuotta kilpailevassa teatterissa Bergbom ehk\u00e4 oli viel\u00e4 taipuvampi kuuntelemaan h\u00e4nt\u00e4, vaikka piti t\u00e4m\u00e4n komiikkaa joskus my\u00f6s karheana eik\u00e4 kovin hienostuneena.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Luulosairas<\/em><\/span>, joka oli <em>Saiturin<\/em> ohella helpoin Moli\u00e8re, oli ollut lyhyesti esill\u00e4 jo 1883, mutta vasta kun Lindfors ryhtyi siihen 1887, tuli siit\u00e4 yksi pysyvist\u00e4 teoksista ohjelmistossa. \u2013 Yhteenlasketut n\u00e4yt\u00f6sm\u00e4\u00e4r\u00e4t osoittavat, ett\u00e4 <em>Saituri<\/em>, <em>L\u00e4\u00e4k\u00e4ri vastoin tahtoaan<\/em>, <em>Porvari aatelismiehen\u00e4<\/em> ja <em>Luulosairas<\/em> olivat kaiken aikaa ohjelmistossa, lukuun ottamatta niit\u00e4 vuosia (1892\u20131894), joiksi Lindfors oli siirtynyt ruotsinkieliselle puolelle ja johti Dramatiska f\u00f6reningenin elevskolania, kotimaista ruotsinkielist\u00e4 oppilaskoulua.<\/p>\n<p>Lindfors opiskeli roolinsa lis\u00e4ksi ranskaksi, koska h\u00e4n matkusti mielell\u00e4\u00e4n Pariisiin ja harjoittelemaan niit\u00e4 sik\u00e4l\u00e4isten kollegoiden johdolla. Lindfors taas itse opetti Suomessa toimien esikuvana tuleville n\u00e4yttelij\u00e4polvelle.<\/p>\n<p>Tapahtuuko ohjelmistovalinta dramaturgin vai n\u00e4yttelij\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta, jollaisina Bergbom ja Lindfors t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t, sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 teatterin keskeisist\u00e4 j\u00e4nnitteist\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4k\u00f6kulmasta yll\u00e4 mainitut Moli\u00e8ren teokset olivat tietenkin kiitollisimpia n\u00e4yttelij\u00e4lle. Niihin valintoihin voi viel\u00e4 lukea vuoden 1897 esityksen <em><span style=\"text-decoration: underline;\">George Dandin<\/span>.<\/em> N\u00e4ytelm\u00e4 on melko syd\u00e4met\u00f6n komedia, jossa yl\u00e4luokasta oleva vaimo pett\u00e4\u00e4 miest\u00e4\u00e4n ja appivanhemmat osallistuvat salailuun ja n\u00f6yryytt\u00e4miseen. Ei mik\u00e4\u00e4n yleis\u00f6nsuosikki.<\/p>\n<p>Dramaturgin n\u00e4k\u00f6kulmasta, olettaisi muiden Moli\u00e8ren n\u00e4ytelmien olevan kiinnostavampia, kuten <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Naisten koulu<\/span><strong>, <\/strong><\/em>jota saatiin odottaa vuoteen 1895 ja silloinkin esitettiin vain 2 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Oppineet naiset<\/em> <\/span>n\u00e4htiin vasta uudessa Kansallisteatterissa, Bergbomien viimeisen\u00e4 vuonna.<\/p>\n<p>Nykyajan n\u00e4k\u00f6kulmasta Moli\u00e8ren arvostetuimmat n\u00e4ytelm\u00e4t <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Tartuffe<\/em><\/span> ja <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Don Juan<\/em><\/span> loistavat poissaolollaan. Syyn\u00e4 on varmasti niiden kirkonvastaisuus ja <em>Don Juanissa\u00a0<\/em>ylv\u00e4s materialismin ylistys. <em>Tartuffe<\/em> pysyi poissa varmaan my\u00f6s siksi, ett\u00e4 tekopyh\u00e4n karakt\u00e4\u00e4ri oli liian arkaa esitett\u00e4v\u00e4\u00e4 kirkollismielisess\u00e4 Suomessa ja varsinkin Bergbomien vanhasuomalaisessa ja romanttisessa arvomaailmassa. Varsin kapea Moli\u00e8re-valikoima n\u00e4kyi viel\u00e4 koko 1900-luvun tarjonnassa. Vasta 1920 sai Lindfors n\u00e4ytell\u00e4kseen Tartuffe\u00e4, kun Kansallisteatteri otti <em>Tartuffen<\/em> ensi kerran ohjelmistoonsa.<\/p>\n<p>Ruotsiksi sen sijaan <em>Tartuffe\u00e4<\/em> oli n\u00e4ytelty vuosina 1836, tukholmalaisena vierailuna sek\u00e4 1853 Stjernstr\u00f6min seurueen esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4, jossa Wilhelm \u00c5hmann jo n\u00e4ytteli p\u00e4\u00e4roolia, sek\u00e4 omalla johtajakaudellaan uusintana 1865 ja 1867. Mutta tekopyhyyden paljastamista ei pel\u00e4tty ruotsinkielisell\u00e4 puolella. Wilhelm \u00c5hmannin veli Albert \u00c5hmann n\u00e4ytteli Orgonia 1875, samoina vuosina kun nuori Lindfors palveli Erottajalla. \u2013 Uusi versio siit\u00e4 tehtiin 1884, Tartuffena August Arppe, kunnes roolissa n\u00e4htiinkin vierailijana itse <strong>Coquelin.<\/strong> Siell\u00e4kin sai <em>Tartuffe<\/em> odottaa aina vuoteen 1952, jolloin vasta ohjaaja Carl-Axel Heiknert vieraili Wasa teaternin esityksell\u00e4.<\/p>\n<h3>Muut historiallisen n\u00e4ytelm\u00e4n klassikot \u2013 eli Bergbomin lempilapset<\/h3>\n<p>Kaarlo Bergbomin henkil\u00f6kohtainen lempilaji oli saksalainen historiallinen draama, jota esittelev\u00e4n ja erittelev\u00e4n v\u00e4it\u00f6skirjan h\u00e4n oli laatinut 1868. Niit\u00e4 h\u00e4n oli n\u00e4hnyt nuoruudessaan paljon Helsingiss\u00e4 ja tietysti kartuttanut n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kirjastoaan aina Saksan matkoillaan. Sit\u00e4 paitsi h\u00e4nell\u00e4 oli oppiaineena yliopistossa kirjallisuuden lis\u00e4ksi ollut historia.<\/p>\n<p>Historiallisen n\u00e4ytelm\u00e4n funktiona 1800-luvulla oli ottaa kantaa poliittiseen ja aatteelliseen keskusteluun. Sit\u00e4 k\u00e4ytettiin vallankumouksellisten aatteiden \u00e4\u00e4nitorvena, aristokratiaa vastaan julistettaessa. Yht\u00e4 lailla se oli otettu my\u00f6s k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kun haluttiin vedota kansakunnan yhteisyyden tarpeeseen. \u2013 T\u00e4m\u00e4n genren kautta Bergbom my\u00f6s otti kantaa oman aikansa aatteelliseen ja sosiaalis-poliittiseen keskusteluun. Niin h\u00e4n oli tehnyt nuoruuden draamoissaan <em>Pombal och jesuiterna<\/em> sek\u00e4 <em>Paola Moroni<\/em>. \u2013 Vuosisadan puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen kuitenkin aikakauden probleemirealismi otti sen paikan ja historiallinen draama tuomittiin vanhanaikaiseksi, kunnes se kaivettiin j\u00e4lleen esiin romantiikan nostaessa p\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p><strong>Friedrich Schiller <\/strong>oli aatteellisesti\u00a0keskeinen. Mutta h\u00e4nenkin tuotannostaan l\u00f6ytyv\u00e4t eri n\u00e4k\u00f6kulmat: on kapinaa ylemp\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4ty\u00e4 vastaan, sorron ja kansojen vapauden rakkauden puolesta. Silti h\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s is\u00e4nmaallisuutta hehkuvat n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4, joilla oli merkityksens\u00e4 saksalaisten kohdatessa Napoleonin sotavoimat.<\/p>\n<p><em><span style=\"text-decoration: underline;\">Kavaluutta ja rakkautta<\/span><\/em> oli ollut Suomalaisen Teatteri ensimm\u00e4inen Schiller. Porvaristyt\u00f6n ja aatelispojan rakkaustarina oli proosamuotonsa takia helpompi toteuttaa ja kiertuevuosien yleis\u00f6lle helppo seurata. Juonittelijoita ovat aatelinen is\u00e4 ja hovipiirit. Analogia ruotsinmielisten ja suomenmielisten v\u00e4lill\u00e4 lienee aikalaisille ollut yksi assosiaatio. \u2013 Se oli ensi kerran harjoiteltu jo vuonna 1873\u20131874 ja pysyi ohjelmistossa yhteen menoon noin 10 vuotta ja sit\u00e4 esitettiin per\u00e4ti 26 kertaa. Kriisivuosien j\u00e4lkeisell\u00e4 Bergbomin loppukaudella <em>Kabale und Liebe<\/em> yritettiin elvytt\u00e4\u00e4 1894\u20131895 kolmena esityksen\u00e4, mutta n\u00e4ytelm\u00e4n naiivius ja melodramaattisuus oli selv\u00e4sti jo vanhentanut sen.<\/p>\n<p>Schillerin <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Rosvot <\/em><\/span> menestyiv\u00e4t huonosti vuonna 1878\u20131879, mutta koko vuosi oli hyvin ongelmallinen, ja arvatenkin sit\u00e4 oli jouduttu paljon lyhent\u00e4m\u00e4\u00e4n ja joukkokohtauksia karsimaan. Senkin sankari Karl von Moor oli er\u00e4\u00e4nlainen anarkistinen k\u00f6yhien asialla olija. \u2013 Sekin oli ehk\u00e4 ideologisesti v\u00e4h\u00e4n arkaluontoista fennomaanien johtamassa Suomessa. On hyvin kiinnostavaa miksi Bergbom ei nostanut sit\u00e4 uudelleen esiin. Kun se talvella 1915 n\u00e4htiin Jalmari Lahdensuon ohjauksena oli poliittinen tilanne jo toinen. Suomen Kansallisteatterin yleis\u00f6n oli silloin jo helppo samaistua lain ulkopuolella toimivaan ryhm\u00e4\u00e4n, olivathan laillisuutta uhmanneet j\u00e4\u00e4k\u00e4rit juuri l\u00e4hteneet Suomesta. (Koskimies 1951 s 338\u2013342).<\/p>\n<p>Seuraava Schiller, edellisi\u00e4 paljon kiitollisempi esitett\u00e4v\u00e4 oli <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Maria Stuart<\/em>,<\/span> marraskuussa 1880. Se aloitettiin niin, ett\u00e4 Charlotta Raa-Winterhjelm oli opiskellut suomeksi Marian roolin ja Selma Lundahl n\u00e4ytteli Elisabethi\u00e4 kolme kertaa. Winterhjelmin vierailu oli juuri p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4, kun Ida Aalberg palasi ulkomailta. Ida p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n ykk\u00f6st\u00e4hden roolin k\u00e4rsiv\u00e4n Marian, joten h\u00e4n otti sen. Siin\u00e4 vangittu kuningatar sai olla sorrettuna ja my\u00f6t\u00e4tunnon kohteena.<\/p>\n<p>Kun Aalbergin Maria Stuartia vastassa oli sitten Kaarola Avellanin kuningatar Elisabeth, voidaan sanoa, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 sai sen s\u00e4hk\u00f6n, jonka se ansaitsee. <em>Maria Stuartia<\/em> esitettiin varsin runsaasti ensimm\u00e4isen 7 vuoden aikana. Roolit periytyiv\u00e4t my\u00f6hemmin nuoremmille ja aina 1950-luvulle asti n\u00e4ytelm\u00e4 s\u00e4ilyi erinomaisena kahden vahvan naisen n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4. \u2013 Ensimm\u00e4inen esitysjakso p\u00e4\u00e4ttyi Avellanin erotessa teatterista 1887. \u2013 Sen j\u00e4lkeen <em>Maria Stuart<\/em> otettiin pari kolme kertaa Aalbergin vierailujaksojen yhteydess\u00e4. Kuningatar Elisabethiksi, jonka on vaikea p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 Marian kuolemantuomiosta, tuli Katri Rautio.<\/p>\n<p>Ajallisesti seuraavakin Schiller-ensi-ilta rakennettiin t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4n varaan: <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Orleansin neitsyt<\/em><\/span> oli is\u00e4nmaallis-ihanteellien Pyh\u00e4 Johanna eli Jeanne d\u2019Arc -n\u00e4ytelm\u00e4, jossa t\u00e4m\u00e4 ei kuolekaan roviolla vaan taistelukent\u00e4ll\u00e4. Se oli n\u00e4ytelty 1866 Nya Teaternissa pari kertaa Charlotta Raan urakoidessa suuria p\u00e4\u00e4rooleja, sek\u00e4 uusittu silloin t\u00e4ll\u00f6in. Lokakuulla 1887 oli aika, jolloin Bergbom katsoi <em>Orleansin neitsyen<\/em> ajan ja Iidan ajan tulleen. Olihan koko ohjelmistosuunnittelu kiinni siit\u00e4, mihin ja milloin Ida olisi k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. \u2013 Aalbergin ylistyst\u00e4 nimiroolissa on paljon kirjoitettu.<\/p>\n<p><em>Orleansin neitsyess\u00e4<\/em> on kiinnostavaa se, miten Idan habitus ja rooli kansakunnan (lue = ylioppilaskunnan fennomaanien) juhlittuna taiteilijana oli tuolloin jo selv\u00e4 ja yhtenev\u00e4inen n\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6iden kanssa. Aalberg oli kihloissa er\u00e4\u00e4n aktiivisimman (lue = kiihkeimm\u00e4n) ylioppilaspoliitikon Lauri Kivekk\u00e4\u00e4n (Stenb\u00e4ck) kanssa, joka oli valmistunut lakimieheksi.<\/p>\n<p><em>Orleansin neitsyest\u00e4 <\/em>tuli n\u00e4in alunperinkin Suomi-neito, jonka poliittiseksi teht\u00e4v\u00e4ksi tuli vapauttaa is\u00e4nmaa sorrosta: \u201dkansasta noussut tytt\u00f6 nousee johdattamaan kansansa vapauteen\u201d. Kun se uusittiin, Johannan roolia n\u00e4ytteliv\u00e4t 1897 Maiju R\u00e4ngman ja 1902 Lilli H\u00f6gdal (suom. Horsma, aviol. Tulenheimo). Tulkinnasta ja sen is\u00e4nmaa-konnottaatioista on kirjoittanut Suutela (1997).<\/p>\n<p>Bergbom otti ohjelmistoonsa my\u00f6s kaksi Schillerin muuta vapausdraamaa: <em>Wilhelm Tellin<\/em> (1893) ja <em>Don Carloksen<\/em> (1897). Molemmat vaativat suurta satsausta ja ensimm\u00e4inen tehtiin kriisivuosina, keskell\u00e4 riitoja.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Wilhelm Telliss\u00e4<\/em><\/span> toisaalta vannotaan sveitsil\u00e4isten yhten\u00e4isyytt\u00e4 samalla, kun k\u00e4yd\u00e4\u00e4n It\u00e4vallan sortohallintoa vastaan. <em>Wilhelm Tellin<\/em> kantavat voimat olivat miesten vakiojoukkoa, eik\u00e4 se perustunut t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n. Nuorille miehille, kuten <strong>Kaarlo Halmeelle<\/strong> oli rooleja, vaikka p\u00e4\u00e4rooli tietenkin oli Benjamin Leinolla. <em>Wilhelm Tellist\u00e4<\/em> tuli kuitenkin nelj\u00e4nneksi suosituin Schillerin n\u00e4ytelmist\u00e4 ja se uusittiin parina seuraavana vuonna \u2013 sek\u00e4 sortokauden alettua 1899\u20131900 ja suurlakkojen vuonna toukokuussa 1905. \u2013 N\u00e4in <em>Wilhelm Tell<\/em> my\u00f6s Suomessa k\u00e4ytettiin selv\u00e4sti itsen\u00e4isyytt\u00e4 valmentamassa. (EAH 3, 270) Historioitsija Aspelin-Haapkyl\u00e4, joka kirjoitti viel\u00e4 ennen Suomen itsen\u00e4istymist\u00e4 mainitsee vain, ett\u00e4 <em>Wilhelm Tell<\/em> kirjailijan kuoleman 100-vuotismuiston ohjelmaksi. T\u00e4m\u00e4 saattoi olla tuonaikainen niin sanotusti aito kierto- tai tekosyy pienen kansan vastarinnasta ja vapaustaistelusta kertovalle ohjelmistovalinnalle.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Don Carloksessa<\/em><\/span> oli teemana puolestaan flanderilaisten vapaustaistelu, vaikka juoneen sis\u00e4ltyy lis\u00e4ksi rakkausk\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ja viittaus siihen, ett\u00e4 kuningas on k\u00e4ytt\u00e4nyt hovinaista, prinsessa Ebolia rakastajattarenaan. Is\u00e4n ja pojan kilpailu siin\u00e4 miss\u00e4 pojan ja \u00e4itipuolen rakkaus jne. Ida Aalberg oli ajatellut prinsessa Ebolia itselleen, mutta h\u00e4n ei sit\u00e4 kuitenkaan tehnyt. Filipin\u00e4 Leino, suur-inkvisiittorina Lindfors, kuningattarena Katri Rautio, Carloksena Knut Weckman ja Posana Axel Ahlberg. Ebolina Maiju R\u00e4ngman. <em>Don Carlos <\/em>uusittiin viel\u00e4 1906, jolloin Carloksena vuorottelivat jo Jussi Snellman ja Eero Kilpi. Sen esitys oli viimeinen, jonka Kaarlo Bergbom n\u00e4ki omassa teatterissaan puoli vuotta el\u00e4k\u00f6itymisens\u00e4 j\u00e4lkeen. Sin\u00e4 iltana saamansa halvauskohtauksen seurauksiin h\u00e4n joitain viikkoja my\u00f6hemmin kuoli.<\/p>\n<p>Schillerin tuotannosta Bergbom j\u00e4tti esitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 laajat\u00a0<em>Wallenstein<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4t ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4, ne olivat siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin suurimuotoisia ja ty\u00f6l\u00e4it\u00e4. 30-vuotinen sota Suomessa n\u00e4htiin mieluummin Ruotsi-Suomen ja Kustaa II Aadolfin kannalta, joten It\u00e4vallan keisarin ymp\u00e4rill\u00e4 k\u00e4yty valtataistelu ollut t\u00e4rke\u00e4 aihe Suomessa.<\/p>\n<p><strong>Victor Hugon<\/strong> historiallinen tuotanto oli alunperin kovin poliittista. Topelius oli nuorena kriitikkona moittinut niit\u00e4 toisinaan henkil\u00f6hahmojen uskottavuuden puutteesta. Bergbomin ohjelmistossa Victor Hugon tuotannosta oli kuitenkin vain kaksi, nekin molemmat jo varhaisina Oskari Vilhon aikoina.<\/p>\n<p>Renessanssiajan kuningattaret olivat esill\u00e4 jo Hugon paljon esitetyss\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Maria Tudor<\/em><\/span> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, joka kertoo Elisabeth I:n vanhemmasta sisarpuolesta. <em>Marie Tudor <\/em>sis\u00e4lsi yhteiskunnallisen j\u00e4nnitteen, em\u00e4nn\u00e4n ja palvelijattaren kilpailutilanteen rakkaudesta kansanmieheen. Aihe tietysti oli romantiikan demokraattisuutta hehkuvassa maisemassa sopivan h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n. <em>Marie Tudoria<\/em> esitettiin per\u00e4ti 22 kertaa, noin 6 vuoden aikana. Se on siis toiminut yleis\u00f6n kanssa, kun <strong>Aurora Aspegrenin<\/strong>\u00a0esitt\u00e4m\u00e4 palvelijatar asettuu <strong>Kaarola Avellanin<\/strong> n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4 kuningatarta vastaan. Molempiin on voitu katsomossa samaistua. <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Angelo[, Padovan tyranni]<\/em><\/span>\u00a0oli ohimenev\u00e4 tapaus vuosina 1878\u20131880. Mutta <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Lucrezia Borgia<\/em><\/span> tuli luultavasti Idan pyynn\u00f6st\u00e4 ohjelmaan vasta 1907 Bergbomin j\u00e4lkeen. Hurja myrkytt\u00e4j\u00e4t\u00e4r ja huolehtiva \u00e4iti ovat yhdistelm\u00e4, joka hipoo uskottavuuden rajoja. Oopperassa se oli n\u00e4hty 1875.<\/p>\n<p>Historiallisista n\u00e4ytelmist\u00e4 on kuitenkin mainittava <strong>J. W. v Goethen <\/strong>osuus. Se oli hyvin rajoittunut, kuten muuallakin: alkuaikojen huvin\u00e4ytelm\u00e4, pieni <em>Sisarukset<\/em>, esitettiin aivan alkuvuosina yhden kerran Porissa. Sit\u00e4 vastoin oopperaosasto oli suurella menestyksell\u00e4 ja valmiudella n\u00e4ytellyt Charles Gounod\u2019n oopperaversiota <em>Faustista <\/em> vuosina 1876\u20131878, yhteens\u00e4 55 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4, mik\u00e4 on huomattava luku, eniten esitetty Bergbomin oopperassa.<\/p>\n<p>Vasta \u2013 tai jo \u2013 vuonna 1885 Bergbom ohjasi Goethen puhen\u00e4ytelm\u00e4n <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Faust (I osa)<\/span>, <\/em>jossa Ida Aalberg luonnollisesti n\u00e4ytteli Margaretaa. Ajan tavan mukaan h\u00e4n ilmeisesti oli korostetusti erilainen n\u00e4ytelm\u00e4n eri n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4, koskapa Topelius huomautti, ett\u00e4 olisi mukava n\u00e4hd\u00e4 miten kyseess\u00e4 olisi sama ihminen kautta n\u00e4ytelm\u00e4n. Faustina n\u00e4ytteli Niilo Sala ja Mefistofeleena Benjamin Leino, Valentinina Axel Ahlberg. Lindfors n\u00e4ytteli noitakohtauksessa noita-akkaa. Esityst\u00e4 seurasi valtava kiitos ja innostus, huolellisesta ohjauksesta, syv\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 ja lupaavan hienosta tulkinnasta.<\/p>\n<p>Er\u00e4s maailmankirjallisuuden mestariteoksista oli sel\u00e4tetty. Topelius, joka kiitti Bergbomia pitkill\u00e4 kirjeill\u00e4, kertoi n\u00e4hneens\u00e4 sen viimeksi puoli vuosisataa sitten 1836\u20131837. Topelius ylisti tulkintaa, mutta er\u00e4in varauksin. Idalle h\u00e4n kaipasi enemm\u00e4n \u201dluonnontotuutta\u201d, Margaretan viattomuutta, nyt h\u00e4nest\u00e4 puuttui taiteen suuri tyyneys. Mutta visio, jossa Mefisto ottaa maailman haltuunsa oli varsin hurja. Koska <em>Faustin<\/em>\u00a0Margareta oli osa Ida-repertuaaria, siihen palattiin vierailujen yhteydess\u00e4 1887, 1888, 1889, 1891 ja 1900. Viimeksi h\u00e4n esitti Margaretaa hieman yli 40:n ik\u00e4isen\u00e4. Siin\u00e4 suhteessa Axel Ahlbergin oli helppo vedota rooleihinsa Romeona ja Hamletina samaan aikaan. Samaan aikaan Nya Teatern oli jakanut <em>Faustin<\/em> kahdelle illalle, Harald Molanderin ohjauksessa joulukuussa 1889.<\/p>\n<p>Sortokaudeksi sanottuina ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4misvuosina kelpasivat viel\u00e4 harvinaisemmat klassikot, kuten Goethen <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Egmont <\/em><\/span>\u2013 aattellispoliittinen draama Alankomaiden vapaussodasta. Egmontina Kaarle Halme ja Alban herttuana Benjamin Leino. (ks EAH 4, 140) Esitys oli saanut hyv\u00e4n vastaanoton, kansan kohtaukset oli hyvin tehty ja Beethovenin energinen musiikki vaikutti siihen, ett\u00e4 saavutettiin tavoiteltu ihanteellinen ja voittoisa tunnelma n\u00e4ytelm\u00e4n loppukohtauksessa. <em>Egmontin<\/em> esitys 9.11.1900 asettui siis selv\u00e4sti siihen passiivisen vastarinnan malliin, jolla vanhasuomalaiset halusivat asioitaan Ven\u00e4j\u00e4n kanssa hoitaa. Suomalainen Teatteri on ollut kaiken aikaa mukana poliittisissa tuulissa.<\/p>\n<h3>Nykydraama \u2013 Ibsen, Bj\u00f6rnsson ja Strindberg<\/h3>\n<p><strong>Henrik Ibsenin (1828\u20131906) <\/strong>nimi on tapana yhdist\u00e4\u00e4 Bergbomiin n\u00e4kyv\u00e4sti ja korostaa sit\u00e4, miten Suomalainen Teatteri seurasi aikaansa. Vaikutelma on syntynyt my\u00f6s siksi, ett\u00e4 puheosaston alkuvaiheen suuri sensaatio oli <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Nukkekoti<\/em><\/span>\u00a0(1880) ja Ida Aalbergin ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n intohimoinen ja intensiivinen p\u00e4\u00e4rooli siin\u00e4. Ibsenin s\u00e4rmikk\u00e4\u00e4lle ja poleemiselle realismille oli tilausta. <em>Nukkekodin<\/em> ensi-ilta (ks ed.) t\u00e4ytti ja ylitti siihen asetetut odotukset ja teki Suomalaisen Teatterin esityksist\u00e4 kaupungilla suuren keskustelun ja sensaation aiheen. \u2013 N\u00e4ytelmi\u00e4 tuli Suomeen my\u00f6s kirjakauppoihin, joten jotkut yleis\u00f6n piiriss\u00e4 olivat jo lukeneet sen, ja siit\u00e4 oli ehditty debatoida Helsingiss\u00e4, kuten muuallakin: \u201dtekeek\u00f6 Nora oikein j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n lapsensa, kun h\u00e4n l\u00e4htee etsim\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n\u201d? T\u00e4n\u00e4\u00e4n kysymys voidaan kysy\u00e4 jo toisin, tuolloin se kysyttiin n\u00e4in.<\/p>\n<p><em>Nukkekoti <\/em>j\u00e4i ohjelmistoon moneksi vuodeksi, ja sit\u00e4 voitiin esitt\u00e4\u00e4 aina kun Aalberg oli paikalla. Niinp\u00e4 se kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 leimaa Arkadian vuotuista tarjontaa kautta 1880-luvun yhteens\u00e4 46 kertaa. Ida niitti my\u00f6s Noraa esitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n K\u00f6\u00f6penhaminassa ja muualla mainetta. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si tapaamaan Ibseni\u00e4, joka oli kuullut imartelevia lausuntoja h\u00e4nen Norastaan.\u00a0 \u2013 <strong>Ida Aalbergia<\/strong> kiinnosti siis jatkossa Ibsenin uuden tuotannon esitt\u00e4minen ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin Bergbomeja itse\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 Ida muistutti aikakauden muita t\u00e4hti\u00e4, jotka alkoivat n\u00e4hd\u00e4 Ibsenin naisroolien antoisuuden.<\/p>\n<p>Ibsenin valtava draamatuotanto kaikkineen on tapana jakaa 3\u20134 jaksoon, joilla on selv\u00e4sti oma aihepiirins\u00e4 ja tyylins\u00e4 ja tematiikkansakin. Niill\u00e4 on my\u00f6s ollut erilaista funktiota suhteessa esitt\u00e4v\u00e4\u00e4n teatteriin. Ibsenin varhaistuotanto n 1850\u20131863 p\u00e4\u00e4asiassa kirjoitettiin kansallisromanttisessa hengess\u00e4 Bergenin uudelle Norjalaiselle Teatterille (Det Norske Teatret, nyk. Den Nationale Scene). Aiheet h\u00e4n otti Norjan keskiajasta ja muinaishistoriasta, mutta niiss\u00e4 on mukana monia aineksia, kuten sukupolvien v\u00e4list\u00e4 mittel\u00f6\u00e4 ja lojaalisuusongelmia, ennen muuta jo vahvoja naiskuvia ja ristiriitaisia avioliittoasetelmia. Kun katsotaan mik\u00e4 osa Ibsenin tuotannosta puhutteli Bergbomia itse\u00e4\u00e4n eniten, ja joiden ohjaamisesta h\u00e4n oli kiinnostunein, ei ole vaikea huomata ett\u00e4 ne olivat juuri n\u00e4it\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4. Niinp\u00e4 <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Kuninkaanalut<\/span> (Kongsemnerne)<\/em> (alkup. 1863) oli <em>Nukkekodin<\/em> j\u00e4lkeen seuraava Ibsenin ensi-ilta Arkadiassa. Arvatenkin se j\u00e4i vailla uusintaa. (ks. m. Korsberg \u2013\u00a0Brax toim. 2006)<\/p>\n<p>Toinen samasta varhaisten n\u00e4ytelmien ryhm\u00e4st\u00e4 oli <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Helgolannin sankarit<\/span>\u00a0(H\u00e6rm\u00e6ndene paa Helgoland), <\/em>joka tuli esille er\u00e4iden uudempien n\u00e4ytelmien j\u00e4lkeen, viidenten\u00e4 Ibsenin\u00e4 vuonna 1888. Sekin sijoittui muinaisaikaan ja oli kirjoitettu jo 1857. Senkin esitykset j\u00e4iv\u00e4t yhden vuoden piiriin, mutta tavallaan enteiliv\u00e4t realismin j\u00e4lkeist\u00e4 uutta kiinnostusta kansallisromantiikkaan. Samoina vuosina alkoi Bergbom esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s von Numersin historiallisia n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p>Kolmaskin t\u00e4m\u00e4n ryhm\u00e4n n\u00e4ytelmist\u00e4, my\u00f6s vuoden 1855 nuoruudentuotantoa, <em><span style=\"text-decoration: underline;\">P\u00e4iv\u00e4kummun pidot<\/span>\u00a0(Gildet paa Solhaug) <\/em>tehtiin Arkadiassa vuonna 1898. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s j\u00e4\u00e4neen kuriositeetiksi, osin vanhentuneena. Valintana sekin viittaa Bergbomin vanhoihin rakkauksiin ja mieltymyksiin palata nuoruutensa henkisiin maisemiin.<\/p>\n<p>Ibsenin keskikauden ns. suuret runodraamat <em>Brand<\/em> (1866) ja <em>Peer Gynt<\/em> (1867) olivat aikalaisille ilmestyess\u00e4\u00e4n suurta kirjallisuutta. Uskonnollista jyrkkyytt\u00e4 ja l\u00e4hipiirilleen onnettomuutta tuottavaa per\u00e4\u00e4nantamattomuutta k\u00e4sittelev\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Brand<\/em><\/span> tunnettiin ja se \u2013 kuten Ibsenin n\u00e4ytelm\u00e4t siit\u00e4 eteenp\u00e4in \u2013 tematisoi yhteiskunnallista keskustelua laajemmin. Sen esitt\u00e4miseen Suomalainen Teatteri rythtyi vasta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1899, kun Kasimir Leino oli sen runomittaan suomentanut. Esityksen ongelmaksi Aspelin-Haapkyl\u00e4 (EAH 4, 116) mainitsee esitt\u00e4j\u00e4kysymyksen. Katri Rautio Agneksena oli kohonnut \u201dilluusionia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n taiteellisuuteen\u201d, mutta Benjamin Leino, 47-vuotiaana oli jo liian i\u00e4k\u00e4s nuoren kiihke\u00e4n pappismies Brandin rooliin. J\u00e4lleen her\u00e4\u00e4 kysymys, eik\u00f6 joku teatterin nuoremmista miehist\u00e4 olisi voinut koetella voimiaan siin\u00e4 roolissa, kysymys joka her\u00e4\u00e4 useasti Bergbomin viimeisen vuosikymmenen kohdalla.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Peer Gynti\u00e4<\/em><\/span> pidettiin aluksi mahdottomana n\u00e4ytell\u00e4 pituutensa ja monien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaihdostensa takia, mutta silti se oli tehty Kristianiassa (eli Oslossa) jo 1876 mukana Edward Griegin musiikki. Jos Bergbom olisikin sit\u00e4 harkinnut, h\u00e4n ei ehk\u00e4 ole uskonut kenenk\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4\u00e4n rooliin kykenev\u00e4n, tai Arkadian teknisen varustetason riitt\u00e4v\u00e4n. Sen Kansallisteatteri esitti vasta 1916 Jalmari Lahdensuon ohjauksena Teuvo Puro Peer Gyntin\u00e4. Se oli sit\u00e4kin suurempi sensaatio tuolloin.<\/p>\n<p>Ibsenin yhteiskunnallisen realismi kautena pidet\u00e4\u00e4n vuosia 1877\u20131883, joka alkoi <em>Yhteiskunnan tukipylv\u00e4\u00e4t\u00a0(Samfundets St\u00f6tter)<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n kirjoittamisella. Siin\u00e4 kahden kauppiasperheen historiasta paljastuu peitelty onnettomuus ja petos, mist\u00e4 nuoret saavat k\u00e4rsi\u00e4. T\u00e4t\u00e4 analyyttisen eli purkavan dramaturgian linjaa jatkoivat vuoden 1879 <em>Et Dukkehjem (Nukkekoti)<\/em>. Vuoden 1881 <em>Gengangere (Kummittelijoita)<\/em>, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n sukupuolimoraalin kysymyst\u00e4, tekopyhyytt\u00e4 ja nuoren miehen perinn\u00f6ksi saamaa syfilist\u00e4, her\u00e4tti monissa Euroopan teattereissa viel\u00e4 suurempaa torjuntaa. Nelj\u00e4s t\u00e4m\u00e4n ryhm\u00e4n n\u00e4ytelmist\u00e4 1882 <em>En Folkefiende (Kansanvihollinen)<\/em> jatkoi porvarillisen julkisuuden mekanismien paljastamista. Pikkukaupungin menestys perustuu kylpyl\u00e4toimintaan, ent\u00e4 kun paikallinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri osoittaa vedet vahingollisiksi ja sanomalehti paljastaa asian?<\/p>\n<p>N\u00e4ist\u00e4 kuumista puheenaiheista Suomalainen Teatteri otti <em>Nukkekodin <\/em> j\u00e4lkeen esille <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Yhteiskunnan tuet<\/em><\/span> jo syksyll\u00e4 1883. V\u00e4lill\u00e4 oli tehty historiallista Ibseni\u00e4. \u2013 Mutta on aivan ilmeist\u00e4, ett\u00e4 paineita tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4 modernia sensaatiodramaatikkoa tuli ilmiselv\u00e4sti Erottajalta eli Nya Teaternista k\u00e4sin.<\/p>\n<p>Toisin kuin suomenkielinen historiankirjoitus on halunnut esitt\u00e4\u00e4, ovat ruotsalaiset seurueet Erottajalla olleet paljonkin edell\u00e4 juuri modernin ja vapaamielisen dramatiikan esitt\u00e4jin\u00e4. Vaikka <em>Nukkekoti<\/em> oli saatu ensin Arkadiaan, oli <em> Samfundets st\u00f6d <\/em> esitetty jo aivan tuoreeltaan 1878 Nya Teaternissa, samoin Ibsenin komedia <em>De ungas f\u00f6rbund. \u2013 <\/em> Sen j\u00e4lkeen, kun Bergbom oli kaivanut esiin <em>Kuninkaanalut<\/em> kaudella 1881\u20131882, olivat ruotsalaiset vastanneet t\u00e4h\u00e4n historialliseen draamaan tuomalla seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 1883 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle jo upouuden <em>Folkets fienden<\/em>, sek\u00e4 marraskuussa 1883 sensaatiomaisen <em>Geng\u00e5ngare (Kummittelijoita)<\/em>, joka oli kantaesitetty vasta elokuussa 1883. <strong>Nya Teatern oli Suomen Ibsen-teatteri !<\/strong><\/p>\n<p>N\u00e4iden asettama haaste oli ilmiselv\u00e4sti syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 Bergbomienkin piti niit\u00e4 esitt\u00e4\u00e4.\u00a0<em><span style=\"text-decoration: underline;\">Yhteiskunnan tukeet<\/span> <\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0esitys oli tasalaatuinen, ei sensaatio eik\u00e4 floppi. Selv\u00e4sti se kiinnosti realismista kiinnostunutta 1880-luvun nuorempaa yleis\u00f6\u00e4, koska se voitiin uusia viel\u00e4 l\u00e4hivuosina.<\/p>\n<p>Seuraavaksi Bergbom kokeili jo vanhentunutta poliittista komediaa <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Nuorten liitto<\/em><\/span> my\u00f6s suomeksi 1885\u20131886, mutta se ei kiinnostanut yleis\u00f6\u00e4 sen j\u00e4lkeen paljonkaan. Ehk\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 halusi osallistua Suomen tuolloisten poliittisten j\u00e4nnitteiden kuvaamiseen. Vuonna 1887\u20131888 tuli yleis\u00f6lle mahdollisuus verrata samaan aikaan ruotsin- ja suomenkielist\u00e4 versiota uutuusn\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Rosmersholm<\/span>.<\/em><\/p>\n<blockquote><p>Emilien ennustus toteutui: arvoituksellinen, pessimistinen n\u00e4ytelm\u00e4 n\u00e4yteltiin vain kolme kertaa v\u00e4henev\u00e4lle katsojakunnalle, eik\u00e4 siit\u00e4 saanut syytt\u00e4 Schumannin ja Buschin sirkuksia, jotka muuten t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 kilvan tyydyttiv\u00e4t helsinkil\u00e4isten \u201dkauneudenjanoa\u201d. Esitys oli kumminkin etev\u00e4 Ida Aalberg kuvasi itsen\u00e4isesti luovan taiteilijattaren tavalla salaper\u00e4isen Rebekan intohimoista sielunel\u00e4m\u00e4\u00e4 tyynen ulkomuodon alla. (EAH 3, 287)<\/p><\/blockquote>\n<p>Ibsenin my\u00f6h\u00e4istuotannossa korostuvat usein jo vanhenevan miehen ongelmat, ja h\u00e4nt\u00e4 kohtaavien nuorten tai arvoituksellisten naisten asettamat haasteet. N\u00e4m\u00e4 alkoivat olla jo tapauksia teatterikeskustelussa. Siksi on my\u00f6s selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ida Aalberg halusi p\u00e4\u00e4st\u00e4 uusia Ibsen-rooleja n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n. My\u00f6h\u00e4istuotannoksi luetaan 1884 <em>Vildanden (Villisorsa), <\/em>1886 <em>Rosmersholm<\/em>, 1888 <em>Fruen fra Havet (Meren nainen\/tyt\u00e4r), <\/em>1890 <em>Hedda Gabler, <\/em>1892 <em>Bygmester Solness (Rakentaja Solness)<\/em> 1894 <em>Lille Eyolf (Pikku Eyolf),<\/em> 1896 <em>John Gabriel Borkman<\/em>, 1899 <em>Naar vi D\u00f6de Vaagner (Kun me kuolleet her\u00e4\u00e4mme).<\/em><\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"275\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0303b_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-247\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0303b_x.jpg 275w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0303b_x-138x300.jpg 138w\" sizes=\"(max-width: 275px) 100vw, 275px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-247'>\n\t\t\t\tIda Aalberg Hedda Gablerina. Henrik Ibsenin n\u00e4ytelm\u00e4t olivat Suomalaisen teatterin  kiistattoman t\u00e4hden t\u00e4rkeint\u00e4 ohjelmistoa. \u00d6ljymaalaus Albert Edelfelt. 1902.  [Suomen Kansallisteatteri]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Idan kannalta kiinnostavimmat naisroolit olivat <em>Rosmersholmin<\/em> Rebekka Westin lis\u00e4ksi, <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Meren tytt\u00e4ren<\/em><\/span>\u00a0(1889) Ellida sek\u00e4 tietysti <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Hedda Gabler <\/span><\/em>(1891)<em>.<\/em> Ne h\u00e4n p\u00e4\u00e4si Arkadiassa tekem\u00e4\u00e4nkin. Ida on selv\u00e4sti haistanut Bergbomeja paremmin sen, mist\u00e4 yleis\u00f6 kiinnostuu. \u2013 Siksi h\u00e4nen omat tahtomisensa ohjelmiston suhteen eiv\u00e4t ole yksist\u00e4\u00e4n kielteinen seikka. Ellida el\u00e4\u00e4 my\u00f6s aviokriisiss\u00e4 ja kaipaus merelle, rakkaus nimett\u00f6m\u00e4\u00e4n merimieheen ovat n\u00e4ytelm\u00e4n aineksia. Yht\u00e4 lailla avioliiton kriisin kohtaa Hedda Gabler, johon kenraalin tytt\u00e4ren\u00e4 sis\u00e4ltyi aimo annos ylpeytt\u00e4 ja korskeutta sek\u00e4 viihtym\u00e4tt\u00f6myys liian vaisussa avioliitossa.<\/p>\n<p>Toisaalta <strong>Ibsen<\/strong> oli niin kuuluisa, ett\u00e4 h\u00e4nen uutuutensa oli noteerattava. Kun <em>Hedda Gabler<\/em> ilmestyi tuohtui Emilie Bergbom:<\/p>\n<blockquote><p>Miksi runoilijat esitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4 kelvottomia, surkeita ihmisi\u00e4, ilman korkeampia henkisi\u00e4 harrastuksia ja tarpeita? Luettuani kirjan olen oikein huonolla tuulella. En viel\u00e4 tied\u00e4, otammeko kappaleen esitett\u00e4v\u00e4ksi; min\u00e4 olen aivan asiaa vastaan, enk\u00e4 voi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 joku taiteiljatar voisi mielty\u00e4 t\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Saa n\u00e4hd\u00e4 mit\u00e4 Ida Aalberg sanoo siit\u00e4. (EAH 3, 381)<\/p><\/blockquote>\n<p>Ibsenej\u00e4 esitettiin siis kuitenkin Arkadiassa l\u00e4hes vuosittain, my\u00f6s <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Kansanvihaaja <\/em><\/span>n\u00e4htiin syyskaudella 1889, mutta vaikka esitys oli onnistunut, tulkittiin sen v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 katsojalukuja j\u00e4lleen niin, ett\u00e4 realismi oli menett\u00e4nyt vetovoimaansa. My\u00f6hempi\u00e4 Ibsen-esityksi\u00e4 olivat viel\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Villisorsa<\/em><\/span> 1892\u20131893, <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Pikku Eyolf <\/em><\/span>1895 ja <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>John Gabriel Borkman<\/em><\/span> 1897. N\u00e4ist\u00e4 <em>Pikku Eyolfin<\/em> Ritana vieraili Ida Aalberg.<\/p>\n<p>Vuosisadan vaihteessa Ibseniin oli jo kyll\u00e4stytty. Vuonna 1898 tehtiin <em>Brandt<\/em>, 1902 uusittiin <em>Hedda Gabler<\/em> \u2013 ja maalattiin Ida Aalbergin kuuluisa muotokuva \u2013 mutta vasta 1905 Suomalainen Teatteri n\u00e4ytteli <em>Kummittelijoita<\/em>, mik\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut Bergbomin johtaja-aikaa.<\/p>\n<p>Ibsen on siis kulkenut kautta Arkadian ohjelmistoissa, mutta vaihdellen. Uudemman n\u00e4ytelmist\u00f6n kohdalla seurattiin Ida Aalbergille kiinnostavia rooleja, Kaarlo Bergbom itse kaivoi esille kansallisromanttisia n\u00e4ytelmi\u00e4. Ilman naist\u00e4hden roolia olevia yhteiskunnallisia n\u00e4ytelmi\u00e4 kyll\u00e4 esitettiin, mutta ilman sensaatioita. Ibsenin ihmiskuvan ankara tuomio kaksinaismoraalille oli fennomaanisukupolvelle selv\u00e4sti my\u00f6s liikaa.<\/p>\n<p><strong>Bj\u00f6rnstjerne Bj\u00f6rnsson (1832\u20131910)<\/strong> oli aikalaiskirjailijoista t\u00e4rke\u00e4 ja omana aikanaan jopa n\u00e4kyv\u00e4mpi ja enemm\u00e4n esitetty kuin my\u00f6hemmin kuuluisammaksi noussut norjalainen maanmiehens\u00e4 Henrik Ibsen. Teemoiltaan h\u00e4n oli v\u00e4h\u00e4n Ibseni\u00e4 edell\u00e4 ja mukana kaikessa keskustelussa.<\/p>\n<p>Bj\u00f6rnsonin n\u00e4ytelm\u00e4t selv\u00e4sti miellyttiv\u00e4t Bergbomia, sill\u00e4 niit\u00e4 kaiken aikaa yritettiin esitt\u00e4\u00e4 Suomealaisessa Teatterissa, vaikka ne eiv\u00e4t l\u00f6yt\u00e4neetk\u00e4\u00e4n toivotusti yleis\u00f6\u00e4. Ne tarjosivat aineistoa realismiin ja aikalaisn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n Pohjoismaisessa vertailussa hyvine rooleineen. Yhteens\u00e4 Bj\u00f6rnssonilta n\u00e4htiin 10 eri n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, joista eniten esitettiin <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Taistelujen v\u00e4lill\u00e4 <\/em><\/span>(17), ja <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Maria Stuart Skotlannissa <\/em><\/span>(14). Se kertoi ajasta ennen Maria Stuartin vankeutta Englannissa ja asettui siis sekin renessanssin historialliseen pukuun. Aiheena kuningattaren ja h\u00e4nt\u00e4 alemman miehen suhde.<\/p>\n<p>Alkuvuosien <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Konkurssi <\/em><\/span>(12)-n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 lukuun ottamatta muut Bj\u00f6rnsonin n\u00e4ytelm\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t alle 10 esityskerran. <em>Konkurssin<\/em> nimi oli alkuvuosina jossain kaupungissa pelottanut kyll\u00e4 yleis\u00f6n pois. N\u00e4ytelmi\u00e4 olivat <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Hansikas<\/em><\/span>, <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Puolueiden keskell\u00e4<\/span> (=Redakt\u00f6ren) <\/em> ja komedia <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Vastanaineet<\/em><\/span>. Bergbom kirjoitti juuri ennen <em>Hansikasta<\/em>, joka on tulossa Nya Teaterniin, ett\u00e4 parempi ett\u00e4 se menee meill\u00e4 sitten hyvin tehtyn\u00e4 kuin ensin tehtyn\u00e4. Kun se esitettiin 1888 tammikuussa, se ei kiinnostanutkaan yleis\u00f6\u00e4. Aspelin Haapkyl\u00e4 (EAH3, 293) arvelee, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 temaattisia keskusteluja viritt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t menettiv\u00e4t vieh\u00e4tysvoimansa niin pian kuin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli saavutettu, s.o. kun kysymyksest\u00e4 oli ruvettu v\u00e4ittelem\u00e4\u00e4n valtiop\u00e4ivill\u00e4. Realismi 1880-luvun loppuvuosina ehk\u00e4 alkoi jo v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 osaa yleis\u00f6st\u00e4.<\/p>\n<p>My\u00f6hemmin aatteellisesti innostavaksi muodostui Bj\u00f6rnssonin suuri kaksiosainen draama <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Yli voimain<\/span> (Over Aevne), <\/em>jonka <em><span style=\"text-decoration: underline;\">I osa<\/span><\/em> n\u00e4yteltiin tammikuussa 1902 ja <em><span style=\"text-decoration: underline;\">II osa<\/span><\/em> saman vuoden joulukuussa. Se k\u00e4sitteli kaikkia 1800-luvun lopun suuria kysymyksi\u00e4, uskonnon voimasta tai yli-ihmisopista sosialismiin ja muodostaa koko Bj\u00f6rnssonin tuotannon huipennuksen.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\"><strong>August Strindbergin <\/strong><\/span><strong>(1849\u20131912)<\/strong> n\u00e4ytelmien puuttuminen Suomalaisesta Teatterista her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiota. Ruotsalainen teatteri oli aloittanut jo 1882 <em>Gillets hemlighetill\u00e4<\/em> ja esitt\u00e4nyt kuuden vuoden viiveell\u00e4 vuonna 1888 Strindbergin t\u00e4rkeimm\u00e4n nuoruudenty\u00f6n \u2013 runomuotoisen ja siistityn tekstiasunsa saaneen <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>M\u00e4ster Olaf <\/em><\/span>-n\u00e4ytelm\u00e4n. Sen sankari, Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri olisi varmasti sopinut Bergbomillekin, mutta kirjanpainaja Gertin jyrk\u00e4t puheet kansan oikeuksista olisivat voineet viitata liikaa Topra-Heikin saarnoihin. Historiadraamoissaan Strindberg toi Ruotsin (ja Suomen) historiaan aivan uusia \u00e4\u00e4nens\u00e4vyj\u00e4, joista jotkut saavuttivat toki jalansijaa.<\/p>\n<p>On my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Strindbergin \u201dkauheita naturalistisia n\u00e4ytelmi\u00e4\u201d ei tehty Arkadiassa \u2013 ja ehk\u00e4 on niin, ett\u00e4 nekin Strindbergin kuningasn\u00e4ytelmist\u00e4, joissa on uusi psykologinen aspekti, sytyttiv\u00e4t Suomessa vasta viiveell\u00e4. Niist\u00e4 Bergbom otti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti vain\u00a0<span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Gustav Vasan <\/em><\/span>kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1900, kun se oli ilmestynyt edellisen\u00e4 vuonna. <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Onnen-Pekan matka <\/em><\/span> oli toinen, sopivan idealistinen satun\u00e4ytelm\u00e4 kahden kymmenen vuoden takaa (1882), jonka Kansallisteatteri Strindbergilt\u00e4 esitti 1903 Jalmari Finnen ohjauksena. Viivett\u00e4 siis oli ja unohdusta, ottaen huomioon ett\u00e4 Strindbergin tuotantoa oli ilmestynyt jo leegio.<\/p>\n<h3>Ranskalainen komedia ja saksalainen melodraama<\/h3>\n<p>Kuten <strong>Eug\u00e8ne Scribe<\/strong> oli lippukassojen kuninkaana hallinnut 1800-luvun alkupuolta, hallitsi <span style=\"text-decoration: underline;\"><strong>Victorien Sardou<\/strong><\/span> j\u00e4lkipuoliskoa. H\u00e4nkin k\u00e4ytti sek\u00e4 salonkikomedioiden mallia, ett\u00e4 otti riitt\u00e4v\u00e4n spektakulaariset ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aiheet historian\u00e4ytelmiins\u00e4, mutta niin, ett\u00e4 niiss\u00e4 varmasti oli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 rooli naist\u00e4hdelle, usein Sarah Bernhardtille, sek\u00e4 kiitollisia sivukarakt\u00e4\u00e4rej\u00e4, useita nuoria rakastajia jne. \u2013\u00a0Bergbom oli teatterissaan jo 1880-luvun alusta alkaen riippuvainen Ida Aalbergin kanssa sovittavasta ohjelmistosta, jossa on osa teoksia, joita h\u00e4n haluaa ja tarjoaa Idalle, mutta my\u00f6s niit\u00e4, joita Ida tarjoaa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen luomaan aikansa kuuluisaa repertuaaria rooleissaan.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4inen Sardoun komedioista <em>Les pattes de mouche \/ K\u00e4rp\u00e4sen tassut<\/em>, nimell\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Kirjeen kujeet<\/em><\/span>, n\u00e4htiin jo 1881, ja salonkin\u00e4ytelm\u00e4 \u2013 kevennetty versio avioeron mahdollisuudesta. <em>Divor\u00e7ons, <span style=\"text-decoration: underline;\">Erotaan pois!<\/span><\/em> n\u00e4yteltiin 1889. Cypriennen aviomiest\u00e4, joka kokeeksi my\u00f6ntyy eroajatukseen, n\u00e4ytteli Adolf Lindfors ja nuorta kosijaa Knut Weckman. Esityksest\u00e4 muodostui suuri menestys jo t\u00e4ll\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksellaan, 22 kertaa yhteens\u00e4. Varmasti olisi mennyt enemm\u00e4nkin, mik\u00e4li p\u00e4\u00e4rooliin olisi harjoitettu my\u00f6s joku toinen. Svenska Teaternissa t\u00e4m\u00e4kin oli n\u00e4hty ensi kerran jo 1881.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Voimakkaita naisia<\/em><\/span> 1891 ja <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Fernande<\/em><\/span> 1893 ovat Sardoun v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja n\u00e4ytelmi\u00e4, jotka kuitenkin kepe\u00e4n ajankohtaisuutensa takia my\u00f6s menestyiv\u00e4t. Varsinainen menestys \u2013 jota voitiin n\u00e4ytell\u00e4 siksi, ett\u00e4 ei oltu riippuvaisia Aalbergista oli Sardoun <em>Madame Sans-G\u00eane, <span style=\"text-decoration: underline;\">Rouva Suorasuu<\/span><\/em><span style=\"text-decoration: underline;\">.<\/span> Se n\u00e4htiin vuonna 1894, p\u00e4\u00e4roolissa, Napoleonin entisen\u00e4 pyykk\u00e4rin\u00e4 ja nuoruuden rakastettuna Kirsti Sainio, tuore voima teatterissa, joka avioiduttuaan tunnettiin <strong>Kirsti Suoniona<\/strong>. H\u00e4n n\u00e4ytteli roolia viel\u00e4 uudessa talossa. Rooli edellytt\u00e4\u00e4 kansanomaista suorapuheisuutta keskell\u00e4 hovitapoja. Sit\u00e4 paitsi kyse oli nousukkuudelle nauramisesta, toisaalta nousukas ja kansasta noussut ihminen oli se, joka laukoo totuuksia. \u2013 T\u00e4m\u00e4n esitt\u00e4minen oli kiinni toisesta p\u00e4\u00e4n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4, Aadolf Lindforsista, joka oli juuri palannut Arkadiaan ja n\u00e4ytteli t\u00e4stedes erinomaisesti Napoleonia.<\/p>\n<p><em>Perhoskuume<\/em> tehtiin 1898, pienen\u00e4 hupailuna, mutta <em>Fedora<\/em> joulukuussa 1899 Idan vierailua varten. Se oli kirjoitettu jo 1882 pian keisarimurhan j\u00e4lkeen, ja se k\u00e4sittelee \u201dven\u00e4l\u00e4isten taipumusta nihilismiin\u201d, kuten on sanottu. Se edellytti teknist\u00e4 taituruutta, mit\u00e4 esityksess\u00e4 n\u00e4htiin, mutta Aspelin-Haapkyl\u00e4 ohittaa sen kaikki sis\u00e4lt\u00f6kysymykset (EAH4, 130). Tuolloin elettiin ns ensimm\u00e4ist\u00e4 sortokautta, ja historioitsija kirjoitti edelleen suuriruhtinaan maan kansalaisena. Kiintoisaa on, ett\u00e4 Aspelin-Haapkyl\u00e4 kirjaa kaikki Idan saamat kunnianosoitukset, vaikka nuoremman polven <strong>Elli Tompuri<\/strong> on kirjoittanut, miten Bergbom joutui joskus jopa jakamaan ilmaisia lippuja Aalbergin n\u00e4yt\u00f6ksiin, jotta sali ei n\u00e4ytt\u00e4isi tyhj\u00e4lt\u00e4. Olihan Idan oma ik\u00e4polvi jo n\u00e4hnyt kaikki h\u00e4nen roolinsa, ja nuorille h\u00e4n oli taitava monstre sacr\u00e9 [= pyh\u00e4 hirvi\u00f6].<\/p>\n<p>Viimeinen Sardou Idaa varten oli <em>Theodora <\/em>1902, Arkadian viimeisen kev\u00e4\u00e4n suursatsaus. Siin\u00e4 oli Bysantin keisarinnan hovia, palatseja ja palvelijoita, kaikkea mahdollista. (Ja n\u00e4kyy Alexander Federleyn piirroskuvassa.) T\u00e4m\u00e4kin oli aikanaan (1882) Sarah Bernhardtin tarpeisiin kirjoitettu n\u00e4ytelm\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4rest\u00e4 keisarinnana. \u2013 Vanha vastan\u00e4yttelij\u00e4 Benjamin Leino esitti Justinianusta ja Axel Ahlberg nuorta rakastajaa Andreasta, joka j\u00e4lleen kerran oli joutunut ny\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n vatsansa korsetilla nuorukaisen malliin. Kuoltuaan Ida oli istunut vahingossa Axel Ahlbergin vatsalle, Arkadian viimeisiss\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4. Molemmat olivat jo ylitt\u00e4neet 50 vuottaan.<\/p>\n<p>Toinen aikakauden populaari, kirjallisuuseliitin halveksima kirjoittaja oli saksalainen <span style=\"text-decoration: underline;\"><strong>Hermann Sudermann<\/strong>.<\/span> H\u00e4nen varhaisin teoksensa, huvin\u00e4ytelm\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Kunnia<\/em><\/span> n\u00e4htiin jo 1890, mutta ensimm\u00e4inen suurisuuntainen t\u00e4htin\u00e4ytelm\u00e4\u00a0<em><span style=\"text-decoration: underline;\">Koti<\/span>\u00a0(Heimat)<\/em> jo 1893. Se esitettiin samaan aikaan Arkadiassa ja Ruotsalaisessa teatterissa (Nya Teaternin nimi oli muuttunut 1886 Svenska Teaterniksi). Katri Rautio n\u00e4ytteli ensin Magdan p\u00e4\u00e4roolin painottaen enemm\u00e4n tytt\u00e4ren ja \u00e4idin v\u00e4lisi\u00e4 kohtauksia osuuksia kuin maailmannaista (EAH3 s 482). Valvojassa O. Relander vertasi toisiinsa teatterien esityst\u00e4 ja tuli h\u00e4n jotenkin samaan tulokseen kuin aikoja ennen jo E. Nervander, ett\u00e4 <strong>ruotsalaiset n\u00e4yttelij\u00e4t osoittivat enemm\u00e4n rutiinia, kuvasivat paremmin hienoston el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta suomalaisten k\u00e4sitystapa oli syvempi ja tunne l\u00e4mpim\u00e4mpi.<\/strong> (EAH3, 483) Ida vieraili n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 vasta 1897 ja 1899. Kyseess\u00e4 oli siis maailmannainen, kaikenlaista, my\u00f6s \u201darveluttavaa\u201d kokenut, joka palaa kotiseudulleen ja kotiinsa miettien tulevan kotinsa paikkaa.<\/p>\n<p><strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Gerhardt Hauptmann<\/span><\/strong> oli aikakauden kuuma nimi Saksassa, Sudermannin haastajia, joka aloitti naturalistina. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen naturalistinen k\u00f6yh\u00e4list\u00f6kuvauksensa <em>Ennen Auringonnousua, Vor Sonnenaufgang <\/em>vuodelta 1889 esitettiin Suomessa vasta my\u00f6hemmin. Sama koskee h\u00e4nen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 luokkataistelun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4ns\u00e4 <em>Die Weber, Kankurit<\/em>, (1892), jota Ty\u00f6v\u00e4enteatteri Yrj\u00f6nkadun tiloissa Ty\u00f6v\u00e4en yhdistyksen teatterissa esitti 1905.<\/p>\n<p>Vasta kun Hauptmann n\u00e4ytt\u00e4ytyi kirjailijana enemm\u00e4n symbolismin merkeiss\u00e4 tarttui Bergbom Hauptmanniin. <em>Hanneles Himmelfart <\/em> oli sopivan allegorinen ja uusromanttisen idealismin hengess\u00e4 kirjoitettu n\u00e4ytelm\u00e4, joka esitettiin1898, ja kun se uusittiin 1901 siihen oli tilattu Erkki Melartinilta musiikki. T\u00e4stedes Hauptmannin n\u00e4ytelm\u00e4t kelpasivat Arkadiassa ja sittemmin Kansallisteatterissa, joten Hauptmannilta n\u00e4htiin monta h\u00e4nen kuuluisista n\u00e4ytelmist\u00e4\u00e4n: <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Uponnut kello<\/em><\/span>. (alkup 1896, esit ST:ssa 1899). Komedia <span style=\"text-decoration: underline;\"><em>Majavannahkaturkki<\/em><\/span><em>\u00a0<\/em>(1893) Suomessa 1900 ja <em><span style=\"text-decoration: underline;\">Professori Crampton<\/span> (1891) <\/em>esitetty 1903. Hauptmann, vakavamielinen nuoremman polven aikalaiskirjoittaja sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kyi Suomalaisessa Teatterissa, mutta j\u00e4lleen valikoidusti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Seuraavassa kuvataan 1880\u20131890-lukujen ulkomaista ohjelmistoa Suomalaisessa Teatterissa er\u00e4iden keskeisten klassikoiden ja aikalaiskirjailijoiden kautta. Silloin katoaa eri vuosien per\u00e4kk\u00e4isyytt\u00e4, mutta kronikkamuotoisen kuvauksen l\u00f6yt\u00e4\u00e4\u00a0Eliel Aspelin-Haapkyl\u00e4n historiankirjasta. Suomalaisen Teatterin ohjelmiston tarkastelu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska pitk\u00e4aikaisen esikuvallisuutensa takia Bergbomin tekem\u00e4t painotukset, valinnat ja tulkintatavat vaikuttivat 1900-luvun alettua koko Suomen teatterikentt\u00e4\u00e4n. Silloin uuden sukupolven n\u00e4yttelij\u00e4t kykeniv\u00e4t jo uusiinkin painotuksiin roolit\u00f6iss\u00e4\u00e4n. [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1344,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/1344"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}