{"id":104,"date":"2014-12-30T13:36:52","date_gmt":"2014-12-30T10:36:52","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=104"},"modified":"2017-11-14T12:47:56","modified_gmt":"2017-11-14T09:47:56","slug":"3-2-arkadia-teatterin-1880-luku-ja-kirjailijayhteistyon-alku","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/3-2-arkadia-teatterin-1880-luku-ja-kirjailijayhteistyon-alku\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">3.2<\/div>Arkadia-teatterin 1880-luku ja kirjailijayhteisty\u00f6n alku"},"content":{"rendered":"<p>Tilanne syksyll\u00e4 1879 Suomalaisen Teatterin kokoontuessa oli monella tavalla uuden alkua ja silti ristiriitaisten tunnelmien aikaa. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Oskari Vilho ja h\u00e4nen ryhm\u00e4ns\u00e4, Ismael Kallio, Aurora ja August Aspegren, Kaarola Avellan, Benjamin ja Mimmy Leino, Selma ja Arthur Lundahl, Ida Aalberg, Bruno B\u00f6\u00f6k ja vastik\u00e4\u00e4n mukaan tullut Axel Ahlberg ovat varmasti kokeneet hyv\u00e4n\u00e4 sen, ett\u00e4 oopperan toiminta oli lopetettu ja voimavarat tultaisiin keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n puheosaston toimintaan. Koko osakeyhti\u00f6 ja sen talous oli yritetty saada varmalle pohjalle ja erilliseen hoitoon, eik\u00e4 taloudenhoitokaan en\u00e4\u00e4 jatkunut Bergbomien perhepiiriss\u00e4. Emilie Bergbom vastasi p\u00e4\u00e4osin puvustosta ja teki muuta Kaarlon apuna, mutta taloudenhoito oli otettu h\u00e4nelt\u00e4 pois jo 1877.<\/p>\n<p>Oskari Vilhon johdolla seurue oli talven aikana my\u00f6s jo saavuttanut tunnustuksen ammattitaidostaan, niin <em>Daniel Hjortista<\/em>, jota oli saatu esitt\u00e4\u00e4 runsaasti, samoin pari kertaa esitetyst\u00e4 Moli\u00e8ren\u00a0<em>Saiturista<\/em>, sek\u00e4 uuden laulun\u00e4ytelm\u00e4n rohkeasta p\u00e4\u00e4roolin n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 Boriskasta eli\u00a0<strong>Ida Aalbergista.<\/strong> T\u00e4m\u00e4 jo useamman vuoden mukana ollut neiti Ida Aalberg oli siihen asti saanut n\u00e4ytell\u00e4kseen ensin pienehk\u00f6j\u00e4 rooleja ja sitten kokeilla suuremmissa rooleissa. Mielipiteet h\u00e4nest\u00e4 olivat aluksi jakautuneet, ja osin my\u00f6hemminkin ainakin teatterin sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>Onko Vilho ollut varautunut tuota, itsetietoista, kunnianhimoista ja valokuvissa jopa tylylt\u00e4 vaikuttavaa Janakkalan asemap\u00e4\u00e4llik\u00f6n tyt\u00e4rt\u00e4 kohtaan? Ida Aalbergin jo n\u00e4ytelty\u00e4 joitain vuosia, Vilhon kanta on kuitenkin muuttunut, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin Vilho olisi ohjannut my\u00f6s tuon <em>Kyl\u00e4nheitti\u00f6n,<\/em>\u00a0jossa Aalberg oli esiintynyt rohkean eroottisessa tilanteessa. Ainakaan Vilho ei ohjaajana, koskaan saavuttanut sen s\u00e4\u00e4tyl\u00e4istytt\u00f6 Kaarola Avellanin luottamusta. T\u00e4m\u00e4 oli paremmasta kotitaustasta ja k\u00e4ynyt Tukholmassa teatterikoulua ja liitytty\u00e4\u00e4n alkanut edellytt\u00e4\u00e4 itselleen asianmukaisia klassisia ja muita n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 rooleja. Suomen kielen taitonsa puutteisiin Avellan alusta asti suhtautui ainakin Emilie Bergomin mielest\u00e4 hieman ylimielisesti, ja j\u00e4tti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mahdollisuutensa parantaa suomen taitojaan. \u00c4idinkielen\u00e4\u00e4n suomea puhuva Aalberg ei tietenek\u00e4\u00e4n halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 Avellanin varjoon, vaan tiesi jo, ett\u00e4 halusi p\u00e4\u00e4st\u00e4 esiin.<\/p>\n<p>Aurora (Toikka-)Aspegren l\u00e4heni 35 ik\u00e4vuottaan, Kaarola Avellan oli 26 ja Ida Aalberg 22. Tytt\u00f6roolit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voineet olla rva Aspegrenin alaa, joten niit\u00e4 oli havittelemassa Aalberg. Toisaalta h\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t kiinnostaneet viattomat ja v\u00e4ritt\u00f6m\u00e4t tytt\u00f6roolit (ingenuet), niit\u00e4 oli riitt\u00e4nyt jo monta vuotta. H\u00e4nen kannaltaan haastetta tarjosivat nimenomaan temperamenttia ja intohimoja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t roolit. Bergbom olisi suonut h\u00e4nen pysyv\u00e4n laadultaan \u201dnaiivina\u201d viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. \u2013\u00a0N\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ajateltiin ns. roolifakkien kautta.<\/p>\n<p>Miesn\u00e4yttelij\u00f6iden tilanne oli vaikeampi. Ismael Kallio (42 v) ei ollut osoittautumassa erityisen lahjakkaaksi tai v\u00e4rikk\u00e4\u00e4ksi, Oskari Vilhon (39 v) huolellinen, tarkka ja jopa kuivakas esitystapa ja vuosia jatkunut ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli tehnyt h\u00e4nest\u00e4 selv\u00e4sti sairaalloisen ja v\u00e4syneen. Olihan puheteatteri k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 h\u00e4nen luomuksensa. Siksi h\u00e4nen kuolemansa jo vuonna 1883 oli valtava k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, mutta ennen muuta henkinen tappio.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-104 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0302b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-240\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0302b.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0302b-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-240'>\n\t\t\t\tEmilie Bergbom vuonna 1863. Sivistynyt ja aktiivinen fennomaanipiirien keskeinen naishahmo, veljens\u00e4 teatterihankkeen kantava voima niin taloudenpidon, kirjeenvaihdon kuin puvuston osalta. [Museovirasto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0302.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-242\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0302.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0302-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-242'>\n\t\t\t\tKaarlo Bergbom vuonna 1864. Teatterista ja oopperasta innostunut kirjallisuusmies ja tutkija, jonka el\u00e4m\u00e4nuraksi muodostui teatteritaiteen tekeminen hitaasti sivistyskieleksi kehittyv\u00e4ll\u00e4 suomen kielell\u00e4.  [Museovirasto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Miten Vilho koki Bergbomin h\u00e4nt\u00e4 arvostavan? T\u00e4m\u00e4 36-vuotias senaattorin poika oli harjoituksia katsoessaan kuitenkin korjannut jotain\u00a0sellaista, mit\u00e4 Vilholta olisi p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4pi esityksiss\u00e4. Toisinaan, liian harvoin oli Emiliekin ollut harjoituksia katsomassa ja er\u00e4\u00e4n Kuopiosta olevan kuvauksen perusteella innoissaan istunut rampissa kannustushuutoja huutaen, positiivista palautetta ja kiitosta antaen. <strong>Olisiko Emilie Bergbomin pit\u00e4nyt ottanut koko Suomalaisessa teatterissa ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 enemm\u00e4n ohjaajan vastuuta, vai j\u00e4tt\u00e4ytyik\u00f6 h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4kin vain hienotunteisuudesta pikkuveljens\u00e4 taustalle? <\/strong><\/p>\n<p>Ent\u00e4 Kaarlon tilanne? Kuluneet seitsem\u00e4n vuotta oopperaa olivat osoittaneet, ett\u00e4 juuri silloin, kun h\u00e4nen onnistui harsia kasaan lupaavia kokonaisuuksia oopperan alalla, p\u00e4\u00e4tettiin Nya Teaternissa my\u00f6s aktivoitua. Siell\u00e4 ei ollut oopperasta 1860-luvulla viel\u00e4 tavallista enemp\u00e4\u00e4 piitattu. Kiviteatterissa oli kes\u00e4isin kuultu tukholmalaisten oopperavierailuja ja vuosina 1870\u20131872 muutama oopperaproduktio.<\/p>\n<p>Kaarlo oli ryhtynyt aloitteelliseksi t\u00e4m\u00e4n 1800-luvun eniten rakastaman taidemuodon suhteen ohjatessaan s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isharrastajien n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 jo kev\u00e4\u00e4st\u00e4 1869 ja 1870 alkaen, ja sitten johtaen oopperaa 1873\u20131879. H\u00e4nen keskeinen tavoitteensa olisi ollut p\u00e4\u00e4st\u00e4 Nya Teaternin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, mutta suunnitelmat kaatuivat taloudellisiin ja tuotannollisiin ristiriitoihin. Suomalaisen Teatterin ja Oopperan synty erill\u00e4\u00e4n Nya Teaternista oli osittain kev\u00e4\u00e4n 1872 tapahtumien seurausta. Nya Teatern aktivoitui my\u00f6s oopperan suhteen ja kilpailu kahden oopperan v\u00e4lill\u00e4 oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan. Viimeisen yhdist\u00e4mishankkeen (1877) kaaduttua t\u00e4ll\u00e4 kertaa ruotsalaisten puolustautumiseen, n\u00e4ytti suomalaisen oopperatoiminnan tulevaisuus sinet\u00f6idylt\u00e4. Olihan syntynyt velka jo valtava.\u00a0Tilinpitoa oli ollut Emilie Bergbomilla, mutta puheosaston kiertuetuloja oli ollut mahdotonta arvioida etuk\u00e4teen ja ne j\u00e4iv\u00e4t kaiken aikaa niukoiksi, kun ei ollut uutta ohjelmistoa mit\u00e4 harjoitella. Oopperan lipputuotot olivat taas paremmin ennakoitavissa, mutta sen vaikeutena oli pikemminkin kulujen ennakoimattomuus, kun seurattiin \u201dtaiteellisia impulsseja\u201d ja joillakin oli ehk\u00e4 \u201dylellinen maku\u201d.<\/p>\n<p>Puheosaston toiminnan vuonna 1872 Bergbom oli ajatellut aluksi\u00a0<strong>Charlotte Raan (s. Forsman)<\/strong> varaan. Charlotte oli t\u00e4ysimittainen romanttisen teatterin t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4 h\u00e4n oli, koko 1860-luvun ohjelmiston kantava voimavara, joka oli nuorena ehtinyt tehd\u00e4 jo useita Shakespeare-rooleja. Miehens\u00e4 <strong>Frithjof Raan<\/strong> kuoleman j\u00e4lkeen kes\u00e4ll\u00e4 1872 tapahtunut muutto Ruotsiin ja avioliitto sanomalehtimies <strong>Kristian\u00a0Winterhjelmin<\/strong> kanssa merkitsiv\u00e4t, ett\u00e4 Suomen k\u00e4ynnit olivat vierailuja vanhoissa rooleissa, silloin kun puheosasto saapui Helsinkiin. Uusien osien opetteleminen suomeksi vain muutamaa n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 varten alkoi olla siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin vaativaa, ett\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen ammatillinen kiinnostuksensa suuntautui muualle Pohjoismaihin, ja uudempaan moderniin dramatiikkaan. Bergbom piti h\u00e4neen kontaktia koko ik\u00e4ns\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa h\u00e4n k\u00e4ytti nime\u00e4 <strong>Hedvig Winterhjelm<\/strong> sai muutamia uskollisia yksityisoppilaita suomalaisista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4, joiden kanssa h\u00e4n kykeni kirjeenvaihtoonkin suomeksi. Suomessa k\u00e4ytetty kaksoisnimi Hedvig Charlotte Raa-Winterhjelm, on osin harhaanjohtava, mutta toimi kauan h\u00e4nen mainoksenaan, aviomiehen vastustuksesta huolimatta.<\/p>\n<h3>Dramaattista naista tarvitaan<\/h3>\n<p>Suomalaisen teatterin henkil\u00f6kuntaan vuonna 1879, varsinkin nyt kun oli n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4 kaiken aikaa Helsingiss\u00e4 oli saatava t\u00e4hti, n\u00e4ytt\u00e4vien naisroolien tekij\u00e4, jolle yleis\u00f6 my\u00f6s tulisi osoittamaan kunnioitustaan ja mielell\u00e4\u00e4n innostustaan. T\u00e4llainen t\u00e4hti my\u00f6s vet\u00e4isi yleis\u00f6\u00e4 teatteriin. Teatterin olemassaoloa ilman yleis\u00f6n suosiota ja t\u00e4htien palvontaa oli vaikea kuvitella, teatteri tarvitsee julkisuutta.<\/p>\n<p>Auroora Aspegrenin taidot tunnettiin, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ole \u201driitt\u00e4v\u00e4sti suurenmoisuutta\u201d, kuten Bergbom kirjoittaa. H\u00e4n oli katsojille jo tuttu, lis\u00e4ksi h\u00e4nen n\u00e4yttelemisens\u00e4 oli joiltain osin my\u00f6s melko arkista. Aspegrenilta puuttui koulusivistyst\u00e4 ja s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten oli vaikea samaistua h\u00e4neen. H\u00e4n oli jo yli kymmenen vuoden aikana oman uransa ainekset luonutkin, joten h\u00e4nt\u00e4 tarvittiin ennen muuta <strong>vahvojen karakt\u00e4\u00e4rien naisrooleihin. <\/strong> H\u00e4n n\u00e4ytteli ansiokkaasti Herrojen Eevaa, Katri Ilkkaa, Lady Milfordia, Julian Imett\u00e4j\u00e4\u00e4, Kuningatar Gertrudia ja Moli\u00e8ren terhakoita naisosia. Nuorten tytt\u00f6jen rooleihin h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ollut tarpeeksi vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja joutui siirtym\u00e4\u00e4n neitorooleista i\u00e4kk\u00e4\u00e4mpiin naisiin.<\/p>\n<p>Kaarola Avellan oli ehtinyt jo n\u00e4ytell\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 osia, Sigridi\u00e4 <em>Daniel Hjortissa<\/em>, Amaliaa kev\u00e4\u00e4n 1879 lyhytaikaiseksi j\u00e4\u00e4neiss\u00e4 <em>Rosvoissa<\/em>. Avellan oli t\u00e4rke\u00e4, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut sellaista populaaria karismaa, jota tarvittiin ja viel\u00e4 joihinkin vaativiin naisrooleihin h\u00e4n oli liian nuori.<\/p>\n<p>Neiti <strong>Ida Aalberg<\/strong> oli menestynyt hyvin Boriskana, syksyst\u00e4 1877 alkaen, niin ett\u00e4 h\u00e4nen varaansa uskalsi jo rakentaa. Sit\u00e4 paitsi Aalberg oli osoittanut kiihke\u00e4sti haluaan oppia eleganttia k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 uskottavaa s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten esitt\u00e4mist\u00e4. Toisaalta h\u00e4nen tunteidensa aitoutta, niiden tarttuvuutta ja kiihkeytt\u00e4 kiitettiin. Samana vuonna h\u00e4n oli aloittanut kulttuurihistorian opinnot professori Fritjof Peranderin yksityisoppilaana \u2013\u00a0v\u00e4leiss\u00e4 oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti muutakin. Aalberg tiesi koulupohjansa hataruuden, vain yhteens\u00e4 2\u20133 vuotta. Julkisuuteen vain opiskeluna esitetty suhde Peranderin kanssa jatkui yhteens\u00e4 10 vuoden ajan. Peranderilta s\u00e4ilyneet kirjeet kuitenkin tihkuvat intohimoa. \u2013\u00a0Idalla oli useita \u201dherra-ihailijoita\u201d kaupungin vanhoissa kulttuurin harrastajissa.<\/p>\n<p>Kunnianhimoa osoitti Ida Aalbergin halu ulkomaiselle opintomatkalle, jollaisia teatteri vuorollaan kustansi j\u00e4senilleen, Aurora Aspegren oli my\u00f6s p\u00e4\u00e4ssyt jo sellaiselle. Aalbergin matkan rahoittamiseksi teatteri kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1878 j\u00e4rjesti lahjan\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, jonka tulot k\u00e4ytettiin sen hyv\u00e4ksi. Aalbergin matka suuntautui tuolloin Dresdeniin, n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r <strong>Marie Seebachin<\/strong> oppilaaksi. Itse asiassa h\u00e4nelle paljastui saksan taitojensa alkeellisuus ja se miten rahoilla on taipumus loppua alkuunsa, mit\u00e4 kaikkea kuvaa Aalbergista viimeksi kirjoittanut Ritva Heikkil\u00e4 (1998).<\/p>\n<p>Opintomatkalla saatiin tehokasta yksityisopetusta, koska ajan tavan mukaan opettajalle esitettiin roolien vuorosanoja, ennen muuta monologeja, kuten nykyisin viel\u00e4 oopperan puolella. Preppaus ja koulutus, esitt\u00e4\u00e4 saksaksi klassikkorooleja, oli ollut ankaraa. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 Aalbergin Seebachilta saama opetus tapahtui nimenomaan klassisen traagisen n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren fakissa \u2013\u00a0joka tapauksessa \u201dvanhan koulun\u201d suurieleisyytt\u00e4 ja pitk\u00e4\u00e4 linjaa. Innokkaana oppijana Aalberg omaksui my\u00f6s vahvat saksankielen konsonantit, joita opettajat olivat edellytt\u00e4neet. Niit\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s Suomeen palattuaan, mist\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tietenkin sitten moitittiin. \u2013\u00a0Olisiko Bergbomilla ollut vaihtoehtoja opettajaa Idalle valitessaan? \u2013\u00a0Sik\u00e4li kyll\u00e4, ett\u00e4 1878 opetusta antoivat my\u00f6s realistisemman ja v\u00e4hemm\u00e4n pateettisen koulukunnan edustajat, joista Bergbom ilman muuta saattoi tiet\u00e4\u00e4. H\u00e4n katsoi ilmeisesti, ett\u00e4 aitoja traagisia kykyj\u00e4 oli niin harvassa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 linja kannatti valita. \u2013\u00a0Sill\u00e4 oli pitk\u00e4aikaiset seurauksensa.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1879 Suomeen palattuaan Ida Aalberg sai esitt\u00e4\u00e4, <em>Kavaluudessa ja rakkaudessa<\/em>\u00a0traagisen tyt\u00f6n roolin Luise Millerin, mutta my\u00f6s Jane Eyren, <em>Kotiopettajattaren romaanista<\/em>, joka kuvasi uljaan nuoren naisen kehityst\u00e4 lapsesta kyps\u00e4ksi rakastuneeksi naiseksi, jolla on vahva tahto ja syv\u00e4 tietoisuus p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4\u00e4n. (Heikkil\u00e4 1998, 74) Ainakin Ida Aalberg oli osoittanut kunnianhimoa ja oppimisen halua: h\u00e4n halusi tulla hyv\u00e4ksi!<\/p>\n<p>Nuorten miesten osalta koettiin kovia. Seurue oli menett\u00e4nyt Aukusti Korhosen jo 1874. H\u00e4nen tilalleen saatiin <strong>Bruuno B\u00f6\u00f6k,<\/strong> jonka ty\u00f6 n\u00e4ytti aluksi lupaavalta sankarin ja rakastajan rooleihin. Sit\u00e4 paitsi h\u00e4nell\u00e4 ja Ida Aalbergilla oli ollut paljon \u201dkurtiseerausta\u201d kiertuevuosien aikaan. Bruuno B\u00f6\u00f6k\u00a0kuoli yll\u00e4tt\u00e4en pian Oskar Vilhon j\u00e4lkeen 1884. <strong>Axel Ahlberg,<\/strong> joka kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1878 liittyi seurueeseen, alkoi v\u00e4hitellen onnistua nuorten miesten ja rakastajien rooleissa. H\u00e4nen avunaan pidettiin \u00e4lyk\u00e4st\u00e4 tekstin k\u00e4sittely\u00e4, vaikka h\u00e4n ajoittain painotti vokaalit liian lyhyin\u00e4 ja sanapainot jyrkkin\u00e4. Bergbomille h\u00e4n pysyi luotton\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4, vaikka olikin\u00a0ajoittain ep\u00e4luotettava ja arvaamaton. Ylev\u00e4n\u00e4 romanttisensa sankarina h\u00e4n sai pit\u00e4\u00e4 nuoren miehen roolinsakin keski-ik\u00e4\u00e4n asti.\u00a0<strong>Knut Weckman <\/strong>n\u00e4ytteli aluksi oppilaana, mutta nopearytmisen\u00e4 ja hyvin suomea hallitsevana h\u00e4nest\u00e4 kehittyi komedioiden kantava voima.<\/p>\n<p>Kes\u00e4ll\u00e4 1879 Bergbom aloitti yksityisten ulkomaanmatkojensa sarjan. H\u00e4n l\u00e4hti hyviss\u00e4 ajoin toukokuussa, jolloin Saksan kaupungeissa viel\u00e4 n\u00e4yteltiin, sek\u00e4 k\u00e4vi katsomassa erilaisia kes\u00e4juhlia ja muita n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Sitten h\u00e4n tavallisesti samoili ymp\u00e4ri Saksaa, It\u00e4valtaa ja Sveitsi\u00e4, Ruotsia ja Norjaa, kapusi vuoristoja ja lep\u00e4ili kylpyl\u00e4paikoissa kirjoja ahmien. Kes\u00e4isin h\u00e4n k\u00e4vi Emilien kanssa kirjeenvaihtoa seuraavan n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kauden suunnitelmista, tekstien ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten hankkimisesta, n\u00e4yttelij\u00f6iden sopivuudesta tai halukkuudesta rooleihinsa. Ynn\u00e4 kaikista muista ongelmista.\u00a0Kaarlo Bergbom matkusti aina mielell\u00e4\u00e4n, jonkun teatterin nuoren miesn\u00e4yttelij\u00e4n kanssa, jota h\u00e4n saattoi n\u00e4in sivist\u00e4\u00e4. Hotelleissa heill\u00e4 toki oli eri huoneet. Kerran matkaseurana oli Bruno B\u00f6\u00f6k, joka mieluummin halusi k\u00e4yd\u00e4 sirkuksessa ja varieteessa, kuin teatterissa. Kes\u00e4n matkoillaan Kaarlo p\u00e4\u00e4si irti sisartensa, naimattoman Emilien ja leskeksi j\u00e4\u00e4neen Augustan (af Heurlin) yhteisest\u00e4 taloudesta.\u00a0N\u00e4in h\u00e4n p\u00e4\u00e4si my\u00f6s Suomen valvovien silmien alta ja oli vapaampi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n teatteria ja solmimaan miestuttavuuksia. Kun homoseksuaaliset suhteet kriminalisoitiin Suomessa vuoden 1888\/1894 rikoslaissa, muodostui mm. Berliinist\u00e4 h\u00e4nelle henkireik\u00e4.<\/p>\n<p>Emilie vietti kesi\u00e4\u00e4n enimm\u00e4kseen suomalaisissa kylpyl\u00f6iss\u00e4 sisariensa tai yst\u00e4viens\u00e4 vieraana. Emilien kirjeet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t muistutusta s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 \u2013 olihan h\u00e4n talousihminen ammattinsakin puolesta. H\u00e4nen ty\u00f6paikkansa oli Suomen Hypoteekkiyhdistyksen konttorissa. Suomalainen Teatteri oli h\u00e4nen sivuty\u00f6t\u00e4ns\u00e4.\u00a0Kes\u00e4n 1879 kirjeet osoittivat kuitenkin innostusta ja monia mahdollisuuksia. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4 oli se, ett\u00e4 Kaarlo ehdotti Emilielle joidenkin n\u00e4ytelm\u00e4tekstien lainaamista suoraan Nya Teaternista, \u201dkun kuitenkin v\u00e4leihin heid\u00e4n kanssaan pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4.\u201d Emilie oli suomalaisuuden osalta jyrkemm\u00e4ll\u00e4 linjalla kuin veljens\u00e4, ja kaikessa lojaali Yrj\u00f6 Koskiselle.<\/p>\n<p>Puheteatteriin oli Kaarlon nyt panostettava aivan toisin kuin t\u00e4h\u00e4n asti.<\/p>\n<h3>Puheosaston n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t avaukset 1880-luvulla<\/h3>\n<p><strong>Ida Aalbergille<\/strong> oli ensimm\u00e4isen ulkomaisen opintomatkan j\u00e4lkeen annettu dramaattisia rooleja, kuten n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saavan tyt\u00f6n Jolanthan rooli <em>Kuningas Ren\u00e9n tytt\u00e4ress\u00e4<\/em>, joka oli tehty kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1879, sek\u00e4 <em>Jane Eyren<\/em>, <em>Kotiopettajattaren romaanin <\/em>n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sovituksen nimirooli. Ohjelmistollisesti ensimm\u00e4inen syksy 1879 perustui vanhaan teokseen <em>Akselin ja Valpurin <\/em>uusintaan, jossa Iida n\u00e4ytteli yhdess\u00e4 Bruuno B\u00f6\u00f6kin kanssa. Tanskalaisen Adam Oehlenschl\u00e4gerin [\u00f6\u00f6lenshleeger] klassikko edusti idealistista kansann\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Tyylikomediana n\u00e4htiin Sheridanin <em>Parjauspes\u00e4 \/ Juorukoulu<\/em>, klassikko, jossa kaikki voivat onnistua, kuten Avellan lady Teazlen\u00e4. Aalberg ja B\u00f6\u00f6k olivat rakastavaisina muissakin n\u00e4ytelmiss\u00e4. Kaksi onnistunutta komediaa syyskaudella oli my\u00f6nteist\u00e4.<\/p>\n<p>Mutta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1880 Suomalainen Teatteri teki aikalaisten silmiss\u00e4 sensaation. Helmikuun 25. Henrik Ibsenin sensaatiomainen uutuus <em><strong>Nukkekoti <\/strong><\/em>eli <strong><em>Noora<\/em><\/strong>.\u00a0Ristiriitoja ja v\u00e4ittely\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4roolissa Ida Aalberg, joka teki siin\u00e4 lopullisen l\u00e4pimurtonsa. H\u00e4nen n\u00e4yttelemisens\u00e4 oli kiihke\u00e4\u00e4, nopeaa, tarkkaa ja iskev\u00e4\u00e4, ja n\u00e4ytelm\u00e4 lis\u00e4ksi niin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 ja \u201dmieli\u00e4 kuohuttava\u201d, ett\u00e4 kertaheitolla oli intensiteetti my\u00f6s katsomon puolella noussut ennen kokemattomaksi.<\/p>\n<p>Suomalaisen teatterin historiankirjoituksessa on pidetty t\u00e4t\u00e4 vain kaksi vuotta aiemmin kantaesitetyn <em>Nukkekodin<\/em> varhaisuutta osoituksena Kaarlo Bergbomista aikansa virtauksia seuraavana teatterimiehen\u00e4. Mit\u00e4 Ibseniin ja h\u00e4nen pitk\u00e4n kirjailijauransa yhteiskunnalliseen vaiheen teoksiin tulee, oli kuitenkin Nya Teatern selv\u00e4sti edell\u00e4 Suomalaista Teatteria. Ruotsinkielisell\u00e4 puolella oli oltu nopeammin kiinni ajankohtaisessa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, kuten 1877\u20131878 kun se jo tuoreeltaan oli esitt\u00e4nyt Ibsenin ensimm\u00e4isen yhteiskuntarealistisen n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Samfundets st\u00f6d, Yhteiskunnan tukipylv\u00e4\u00e4t <\/em>v\u00e4h\u00e4n ennen <em>Nukkekotia. \u2013\u00a0<\/em>Sen j\u00e4lkeenkin Bergbom piti enemm\u00e4n Ibsenin psykologisista ja romanttisista nuoruudenn\u00e4ytelmist\u00e4, kuin n\u00e4ist\u00e4 \u201dilluusiottomista\u201d nykyn\u00e4ytelmist\u00e4. Niit\u00e4 oli kuitenkin pakko aikansa seuraamiseksi ottaa ohjelmistoon.<\/p>\n<p>Ida Aalbergin menestyst\u00e4, ja roolitulkintaa, sen hermov\u00e4reily\u00e4, uhmaa ja j\u00e4nnittyneisyytt\u00e4 on kuvattu runsaasti (EAH 3, 34), muissa rooleissa olivat Bruno B\u00f6\u00f6k Helmerin\u00e4, Axel Ahlberg tohtori Rankena, Benjamin Leino asioitsija Krogstadina ja Selma Lundahl rouva Linden\u00e4. Tarantella-tanssi, jota Noora tanssii oli kaikkien tuntema ja sen oli opettanut Alina Frasa-Ahrenius, joka oli jo Delandien aikana ollut Helsingiss\u00e4 lapsitanssijattarena ja jonka Aleksis Kivi oli n\u00e4hnyt esiintyv\u00e4n.<\/p>\n<p><em>Morgonbladetissa<\/em>\u00a0Emil Nervander piti Idan Nooraa l\u00e4hes parhaimpana, mit\u00e4 suomalainen n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 tehnyt n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Silti jotkut kohdat Idan ty\u00f6ss\u00e4 tuntuivat perustelemattomilta: Idan Noora lankeaa polvilleen Krogstadin edess\u00e4, mit\u00e4 ei lue Ibsenin parenteeseissa. Idan Noora on my\u00f6s t\u00e4ysin kylm\u00e4, kun tohtori Ranke sanoo loppunsa olevan tulossa, ik\u00e4\u00e4n kuin Noora olisi tunteeton h\u00e4nt\u00e4 kohtaan. Kun mukana oli viel\u00e4 tanssikohtaus, fyysinen irrottelu, vimmainen liike, joka toisaalta on kirjailijan j\u00e4ljilt\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen bravuuran paikka (sc\u00e8ne \u00e0 faire), her\u00e4\u00e4 kysymys, kuinka paljon Idan Noorassa oli my\u00f6s liioiteltua teatraalisuutta ja ylti\u00f6dramaattisuutta. (H\u00e4n oli saanut yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n Oslosta kirjeellisen kuvauksen siit\u00e4, miten rooli siell\u00e4 oli tehty, mutta tuo kuvaus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 havaintoja\u00a0psykologisesta tarkkuudesta III n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4.)<\/p>\n<p>Moni seikka panee arvelemaan, ett\u00e4 Oskari Vilhon ohjatessa n\u00e4yteltiin arkisemmin, pienipiirteisemmin ja realistisemmin kuin Kaarlo Bergbomin ohjatessa. My\u00f6s Kaarola Avellanin ty\u00f6skentelyst\u00e4 oleva tieto viittaa \u00e4lylliseen erittelyyn ja modernimmin pienimuotoiseen ja hillittyyn. Onko niin, ett\u00e4 Aalberg, joka toki todistusten mukaan teki hermov\u00e4reet n\u00e4kyviksi, teki ne kuitenkin varsin suurin ja n\u00e4kyvin keinoin, ladaten tunnetta paljon ja ajoittain lis\u00e4ten tekemiseens\u00e4 suurenmoisuutta ja teatraalisuutta. T\u00e4m\u00e4 tapahtui osin luultavasti Bergbomin kannustamana, seh\u00e4n oli suunta, mihin realistisempana aloittanut Charlotte Raakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 1860-luvun lopulla siirtynyt. Realismin aikakauden alkaessa muualla Euroopassa Bergbom n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luoneen itselleen er\u00e4\u00e4nlaista \u201dretroteatteria\u201d ja sai Iidasta aikaan \u201dsuurenmoisen romanttisen n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren\u201d, joka n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6- ja siviilihabitustensa komedella vetosi nuoreen yleis\u00f6\u00f6n. Tilaus ja paikka suurelle diivalle oli olemassa\u00a0\u2013\u00a0vaikka aikansa intellektuaaliset pyrkimykset olivat jo muualla.<\/p>\n<p>Helsingiss\u00e4 seurasi Valfrid Vaseniuksen pit\u00e4m\u00e4 esitelm\u00e4sarja Ibsenist\u00e4 ja Bj\u00f6rnstjerne Bj\u00f6rnssonista, pohjoismaisen realismin draamoista sek\u00e4 lehtikirjoituksia aiheesta. My\u00f6s naiskysymys tuli suoraan agendalle Suomessa. Nooran valinta \u2013 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 perheens\u00e4 ja lapsensa l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n \u2013 her\u00e4tti my\u00f6s jyrkk\u00e4\u00e4 n\u00e4rk\u00e4styst\u00e4 ja Ritva Heikkil\u00e4n mukaan (1998, 84) Aalbergille tuli kirjeit\u00e4, joissa h\u00e4nt\u00e4 syytettiin vaarallisten ajatusten \u00e4\u00e4nitorveksi ja Suomen kansan harhaanjohtajaksi.<\/p>\n<p>Suomalainen Teatteri oli siis kev\u00e4\u00e4n 1880 keskeinen puheenaihe kaupungissa! Avausvuosi puheosastolle oli erityisen onnistunut, kun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 tehtiin Beaumarchais\u2019n komedia <em>Sevillan parturi<\/em><strong>.<\/strong> Ida sai tehd\u00e4kseen \u00e4lykk\u00e4\u00e4n ja juonittelevan Rosinan.<\/p>\n<p>Bergbomin teatterin \u201dnousun aikaa\u201d ja yleis\u00f6n innostusta 1880-luvulla on hyv\u00e4 tarkastella keskeisten n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoitten kautta. Ohjaajantaide oli alkanut synty\u00e4 siin\u00e4 merkityksess\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4rke\u00e4ksi tuli toteuttaa kirjailijan ajatukset ja ohjeet mahdollisimman tarkoin ja saada esityksen merkitykset hallintaan (toisin kuin n\u00e4yttelij\u00e4vetoisessa t\u00e4htiteatterissa).<\/p>\n<p>Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 1881 tehtiin jo muuta avausta tulevaisuuteen: Schillerin <em>Maria Stuart<\/em> ja Shakespearen <em>Romeo ja Julia<\/em>. Molemmat ohjelmiston kantavia teoksia. Klassikko-ohjelmistoja tarkastellaan seuraavassa luvussa omana ryhm\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<h3>Kotimaiset menestykset ja kirjailijayhteisty\u00f6<\/h3>\n<p>Kotimaisesta, erityisesti suomenkielisest\u00e4 alkuper\u00e4isdramatiikasta, tuli Suomalaisen Teatterin olemassaolon lopullinen legitimaatio. Kotimaiset uutuudet muodostuivat kuitenkin my\u00f6s huomattaviksi yleis\u00f6menestyksiksi Arkadiassa, ja teki siit\u00e4 1880-luvun kasvavan suomenkielisen v\u00e4est\u00f6n aatteellis-sosiaalisen toiminnan foorumin. 1890-luvulla tilanne alkoi osin muuttua.<\/p>\n<p>Kaarlo Bergbomin merkitys kotimaisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden k\u00e4til\u00f6n\u00e4 ja\u00a0ensimm\u00e4isen\u00e4 dramaturgina muodostui ohittamattomaksi. T\u00e4m\u00e4 dramaturgin toimi ei kuitenkaan ollut ongelmaton, nimitt\u00e4in kaksi t\u00e4rkeint\u00e4 jo useita vuosia toiminutta kirjailijasuhdetta, <strong>Minna Canth<\/strong> ja <strong>Gustaf von Numers<\/strong>, molemmat ajautuivat kriisiin ja k\u00e4rjistyiv\u00e4t vuosina 1892\u20131894.<\/p>\n<p><strong>Gustaf von Numers<\/strong>, jonka ruotsinkieliset alkuper\u00e4istekstit olivat <strong>Niilo Salan suomentamia<\/strong> ja my\u00f6s melko laajasti Bergbomin muokkaamia, ajautui n\u00e4enn\u00e4isesti riitaan tekij\u00e4npalkkioista, mutta taustalla oli muutakin. Monta kuukautta jatkuneiden perusteellisten kirjeenvaihtoselvittelyjen j\u00e4lkeen v\u00e4lit Suomalaisen Teatterin kanssa olivat lopullisesti poikki ja von Numersin loput vaisummiksi muuttuvat n\u00e4ytelm\u00e4t esitettiin Nya Teaternissa.<\/p>\n<p>Kiista <strong>Minna Canthin <\/strong>kanssa oli eriluonteinen ja sen todellinen osapuoli olivat vanhafennomaanien johtohenkil\u00f6t ennemmin kuin Bergbom henkil\u00f6n\u00e4. Ehk\u00e4 Canth olisi toivonut h\u00e4nelt\u00e4 nousemista omaa yst\u00e4v\u00e4piiri\u00e4\u00e4n vastaan. Suurena henkisen\u00e4 tappiona pidettiin sit\u00e4, ett\u00e4 Canth kantaesitti yhden n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 (<em>Sylvi<\/em>) Nya Teaternissa, vaikka jonkinlainen sovinto Bergbomin kanssa j\u00e4lleen syntyikin. Canthin ratkaisu oli merkitt\u00e4v\u00e4mpi, koska se kertoo enemm\u00e4n Suomalaisen Teatterin kulttuuripoliittisesta tilanteesta, kuin von Numers -riita, jonka aiheuttajia olivat lopulta muut kuin Bergbom. (EAH3, 425\u2013436)<\/p>\n<p>Kotimaisen ohjelmiston vanhoista kulmakivist\u00e4 Bergbomin aikana <strong>Wecksellin<\/strong> <em>Daniel Hjortista <\/em>on jo puhuttu Aurora Aspegrenin yhteydess\u00e4. <strong>J. L. Runebergin<\/strong> draama <em>Salamiin kuninkaat<\/em>, jonka aihepiiri Salamis \u2013 saari Troijan sodan j\u00e4lkeen, Aiaxin kuningashuoneen perinn\u00f6st\u00e4 \u2013 ja samalla hyv\u00e4st\u00e4 hallitustavasta, sukupolvista ja vallanperimyksest\u00e4 \u2013 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 kiista esitettiin \u201dylev\u00e4ll\u00e4 ja taidokkaalla\u201d tyylill\u00e4 1883, eik\u00e4 v\u00e4hiten ehj\u00e4ksi rakennetun esityksen takia se voitiin uusia viel\u00e4 l\u00e4hivuosina. Avellan n\u00e4ytteli sokean \u00e4idin Tekmessan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 roolia esitt\u00e4en runomittaa niin, ett\u00e4 siin\u00e4 painottui ajatus, ei mekaaninen rytmitys.<\/p>\n<p><strong>Zachris Topeliuksen\u00a0<\/strong>pienoisn\u00e4ytelm\u00e4t olivat Teatterin vakiotavaraa, etenkin Topeliuksen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n ja is\u00e4nmaallisten tapausten yhteydess\u00e4. \u2013 Topeliuksen isoista n\u00e4ytelmist\u00e4 <em>Regina von Emmeritzi\u00e4<\/em> oli kyll\u00e4 n\u00e4ytelty Nya Teaternissa, mutta niit\u00e4 esityksi\u00e4 arvioitiin innottomiksi ja lyhennellyiksi. Bergbom n\u00e4ki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ottaa <em>Regina von Emmeritz <\/em> ohjelmistoon ja sen h\u00e4n teki heti Oopperaosaston lakkauttamisen j\u00e4lkeen, vuonna 1881. Aspelin-Haapkyl\u00e4 siteeraa Topeliuksen my\u00f6t\u00e4mieliset kirjeet ja runsaat kiitokset Suomalaiselle Teatterille siit\u00e4, miten <em>Regina<\/em> on tullut kotiinsa. Bergbomin huolellisesti tekem\u00e4ss\u00e4 ohjauksessa, Ida Aalberg tulkitsi kiihke\u00e4n nimiroolin. Teos pysyi pitk\u00e4\u00e4n perusohjelmistossa, suurine avustaja- ja joukkokohtauksineen.<\/p>\n<p>Miehille siin\u00e4 oli ylev\u00e4 kuninkaan rooli Kustaa II Aadolfina, juonitteleva jesuiittamunkin, Is\u00e4 Hieronymuksen rooli, sek\u00e4 koomisena elementtin\u00e4 luutnantti Bertelin yst\u00e4v\u00e4 Larsson ja t\u00e4m\u00e4n naisseikkailu. Reginan roolia p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tulevina vuosina my\u00f6s nuoremmat tekem\u00e4\u00e4n ja siit\u00e4 tuli n\u00e4yt\u00f6n paikka sivistyneist\u00f6perheist\u00e4 rekrytoituville naisn\u00e4yttelij\u00f6ille ja kokelaille, joita Bergbomin teatteriin oli tulollaan. <em>Reginan<\/em> suosio on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4, sit\u00e4 n\u00e4yteltiin 20 vuoden aikana yhteens\u00e4 81 kertaa, osin kiertueillakin, miss\u00e4 sotilasavustajien saanti oli v\u00e4liin vaikeaa \u2013 varsinkin kun se sis\u00e4lsi melkoisen ulkokohtaisina n\u00e4m\u00e4 joukkokohtaukset, linnan valtaamiset ja juomingit lauluineen. Se oli ensimm\u00e4inen \u201dmiehek\u00e4s sotilasn\u00e4ytelm\u00e4\u201d is\u00e4nmaan historiasta.<\/p>\n<p><strong>Aleksis Kiven<\/strong> n\u00e4ytelmien esityshistoria osoittaa sen, ett\u00e4 ajan t\u00e4ytyi kypsy\u00e4 ja seurueen tragedia-kokemuksen, ennen kuin <em>Kullervo <\/em>sai arvoisensa esitykset ja varovaisen vastakaiun yleis\u00f6ss\u00e4 ,vasta 1885, Kalevalan ensimm\u00e4isen laitoksen 50-vuotisjuhlassa. Siit\u00e4 oli jo n\u00e4ytelty II n\u00e4yt\u00f6s\u00a0L\u00f6nnrotin 80-vuotisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (1882). <em>Nummisuutarit<\/em>, <em>Kihlaus<\/em>, <em>Lea<\/em> ja <em>Margareta<\/em> olivat sen sijaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Bergbomin ohjelmistossa.<\/p>\n<h3>Uusia kotimaisia n\u00e4ytelmi\u00e4<\/h3>\n<p>Suomalaisen Teatterin ensi vierailu Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n poiki hedelm\u00e4\u00e4. Ensin l\u00e4hetti <strong>Robert Kiljander &#8211;<\/strong>niminen postivirkamies n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n, joista <em>Amalia yst\u00e4v\u00e4mme<\/em> ja <em>Mestarin nuuskarasia<\/em>, esitettiin jo kaudella 1880\u20131881 Suomalaisessa Teatterissa. Kolmas lupaava pieni hupailu oli nimelt\u00e4\u00e4n <em>Postikonttorissa,<\/em> 1887\u20131888. My\u00f6s [<em>Kanttori Kekkosen<\/em>]\u00a0<em>Kumarrusmatka <\/em> (1894, 3-n\u00e4yt\u00f6ksinen huvin\u00e4ytelm\u00e4) j\u00e4i my\u00f6s pysyv\u00e4sti osaksi ns. helppotajuista ohjelmistoa. Bergbomin helpompi ohjelmisto levisi v\u00e4hitellen maahan syntyville seuran\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille, joten Kiljanderia on Suomessa n\u00e4ytelty huimasti paljon enemm\u00e4n kuin Kansallisteatterin ohjelmatilastot osoittavat. <em>Kumarrusmatkaa<\/em> n\u00e4yteltiin Bergbomin aikana yhteens\u00e4 20 kertaa, lis\u00e4ksi se meni my\u00f6s Nya Teaternissa nimell\u00e4 <em>Kantor Kekkonens bockningsresa. Amalia yst\u00e4v\u00e4mme<\/em>\u00a0oli Kiljanderin n\u00e4ytelmist\u00e4 suosituin yhteens\u00e4 35 esityskerralla, toki 1890-luvulta alkaen vain harvoin elvyteltyn\u00e4. \u2013 Kiljanderin merkitt\u00e4vin n\u00e4yttelemiskelpoinen komedia on vanhoilliselle komennolle kriittisesti naurava <em>Sanny Kortmanin koulu.<\/em> Se n\u00e4htiin vasta syksyll\u00e4 1902 uudessa teatteritalossa.<\/p>\n<p><strong>Tyko Hagmanin<\/strong> saksalaisen aiheen mukaan kirjoittama yksin\u00e4yt\u00f6ksinen <em>Ky\u00f6kiss\u00e4<\/em> oli seuraavan vuoden kotimaista satoa, joka kulkee esityskertojen m\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaisessa luettelossa korkealla sijalla (vuosina 1881\u20131896 yhteens\u00e4 31 kertaa, nousten Canthin\u00a0<em>Roinilan talon<\/em> tasolle.)<\/p>\n<p>Kiinnostava aikalaiskuvaus oli my\u00f6s nimimerkki <strong>Pio Talmaan<\/strong> (=Elisabeth Stenius) n\u00e4ytelm\u00e4 <em>T\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4, <\/em> jota samoina realismin vuosina (1882\u20131887) esitettiin 17 kertaa, eli sill\u00e4kin oli selv\u00e4sti vastakaikunsa yleis\u00f6ss\u00e4. Aspelin-Haapkyl\u00e4n mukaan:<\/p>\n<blockquote><p>Painamatta j\u00e4\u00e4nyt kyh\u00e4elm\u00e4 oli aineensa puolesta kyll\u00e4kin harvinainen, siin\u00e4 kun kosketeltiin ajan puolueriitoja. Kes\u00e4ll\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntyy maalaiskartanoon sukulaisia, joista yksi, pohjalainen maisteri on ankara, oikea K.P.T.-l\u00e4inen fennomaani, toinen, liberaalinen tohtori on puhdasverinen dagbladilainen, kolmas, vastaleivottu ylioppilas on mit\u00e4 kiivain viikinki, j.n.e. N\u00e4m\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t toisiansa vastaan, jopa niin tulisesti, ett\u00e4 pohjalainen l\u00e4im\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uusmaalaista serkkuaan korvalle, mutta kaikki p\u00e4\u00e4ttyy vihdoin rauhaan ja fennomaaninen maisteri saa talon tytt\u00e4ren omakseen. Kappaleen juoni oli yksinkertainen ja puolueolojen kuvaus viatonta laatua, mutta vaikkei tekij\u00e4 pyrkinyt korkealle eik\u00e4 syv\u00e4lle, olivat katsojat toki huvitettuja. Ennen muita kiitettiin Weckmania keltanokkana ja Salaa liberaalina. Pikku n\u00e4ytelm\u00e4 meni kolme kertaa. (EAH 3, 147)<\/p><\/blockquote>\n<p>Historioitsija unohti mainita, ett\u00e4 seuraavana vuonna sit\u00e4 esitettiin per\u00e4ti 9 kertaa, sitten viel\u00e4 yhteens\u00e4 5. \u2013 Aikalaiskuvauksella oli siis vetovoimansa. On vahinko, ett\u00e4 sama sivistyneist\u00f6\u00e4 kuvaamaan kyennyt kirjailija ja nainen esiintyy t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vain Ibsenin suomentajana eik\u00e4 tarjonnut en\u00e4\u00e4 uutta aikalaisn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 Bergbomille. Rouva Anne Charlotta Edgrenin kirjoittamaa <em>Todelliset naiset (Sanna qvinnor)<\/em> 30.11.1883 esitettiin my\u00f6s useampia kertoja. Pohjoismaisia naiskirjailijoita voitiin my\u00f6s seurata.<\/p>\n<h3>Bergbomit ja Minna Canth<\/h3>\n<p><strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Minna Canth (1844\u20131897)<\/span><\/strong>\u00a0n\u00e4ytelmien kirjoittajana l\u00e4hti liikkeelle varsin l\u00e4mpimiss\u00e4 merkeiss\u00e4. Bergbomissa h\u00e4n kohtasi p\u00e4tev\u00e4sti teksti\u00e4 arvioimaan kykenev\u00e4n ammattilaisen. Bergbomille taas jokainen suomeksi kirjoittava henkil\u00f6 on Suomalaisen Teatterin kannalta aarre. Teatterin Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n suuntautuneiden vierailujen j\u00e4lkeen Canth otti yhteytt\u00e4 <em>Murtovarkaus<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n tiimoilta syksyll\u00e4 1879 ja suhde Bergbomiin k\u00e4ynnistyi.<\/p>\n<p>Bergbom lupasi esitt\u00e4\u00e4 sen oitis, tosin vasta loppukev\u00e4\u00e4st\u00e4 1880 ja pyysi saada ehdottaa joitain toimintaan liittyvi\u00e4 muutoksia ja lis\u00e4yksi\u00e4, sek\u00e4 ennen muuta, ett\u00e4 rouva Canth vastaisuudessa jatkaisi kirjoittamista. Esitt\u00e4minen lykk\u00e4\u00e4ntyi osin <em>Noran<\/em> menestyksen takia, sitten muista syist\u00e4, ei v\u00e4hiten Ida Aalbergin yll\u00e4tt\u00e4vien matkojen takia, sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ajateltiin <em>Murtovarkauden<\/em> Helenaksi. P\u00e4\u00e4rooliin Helenaksi h\u00e4n ei kuitenkaan ehtinyt, Auroora Aspegren oli siihen liian vanha ja Kaarola Avellan liian herraskainen, joten kirjailijan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen valittiin Anni Hacklin, koomisena vitsailijana, Hoppulaisena oli Bruno B\u00f6\u00f6k ja n\u00e4ytelm\u00e4n konnana, tiet\u00e4j\u00e4-noitana Benjamin Leino.<\/p>\n<p>Kes\u00e4kuussa 1880 Bergbom jo vertasi <em>Murtovarkautta<\/em> Kiven n\u00e4ytelmiin. Itselleen uskollisena h\u00e4n ehdotti Canthille my\u00f6s historiallista n\u00e4ytelm\u00e4n aihetta, jossa lis\u00e4ksi olisi kansanomaista huumoria. Historia ei kuitenkaan sytytt\u00e4nyt Minna Canthia lainkaan. \u2013 <em>Murtovarkaudessa<\/em> konna on kyl\u00e4n vanha noita ja tiet\u00e4j\u00e4, Penttula, jolla oli todelliset esikuvansa. Toisen n\u00e4yt\u00f6ksen kohtaukset noidan talossa oli Bergbomin ehdotuksesta kirjoitettu.\u00a0<em>Murtovarkaudessa<\/em>\u00a0taistellaan v\u00e4h\u00e4osaisen puolesta t\u00e4t\u00e4 taikauskolla ja pelolla hallitsevaa vanhaa ukkoa vastaan. N\u00e4ytelm\u00e4n koominen hahmo Hoppulainen nousi dramaturgisesti keski\u00f6\u00f6n, komiikkaa laukovana n\u00e4yttelij\u00e4n herkkupalana, h\u00e4net viel\u00e4 harjoitusvaiheessa p\u00e4\u00e4tettiin tuoda mukaan loppukohtaukseen.<\/p>\n<p><em>Murtovarkauden<\/em> menestys (e-i 23.2.1882) oli melkoinen ja sit\u00e4 esitettiin seuraavina vuosina jatkuvasti sopivasti suurten tragedioiden v\u00e4lill\u00e4. Anni Hacklin n\u00e4ytteli menestyksell\u00e4 Helenaa, ennen naimisiinmenoaan 1883 ja poistumistaan teatterista.\u00a0Jotta Kuopioon muuttonsa j\u00e4lkeen Minna Canth itse voisi n\u00e4hd\u00e4 teoksen, piti Suomalainen Teatteri elokuussa 1882 sesongin Kuopiossa. T\u00e4st\u00e4 vierailusta muodostui k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 tuleville vuosille, jolloin Kuopio laivayhteyksien takia oli sopiva paikka kokoontua ennen syyskauden alkua.<\/p>\n<p>Canthin seuraava n\u00e4ytelm\u00e4idea, luonnos ja synopsis kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 1881 oli ibsenil\u00e4inen sik\u00e4li, ett\u00e4 siin\u00e4 mennyt rikos, kauppaneuvoksen Toikan sahan tuhopoltto t\u00e4ytyy selvitt\u00e4\u00e4, mutta jatko oli melodramaattinen, myrkkylaseineen ja py\u00f6rtymisineen. Bergbom ei innostunut \u2013 eip\u00e4 h\u00e4n ollut innostunut Ibsenin totuudenetsint\u00e4-n\u00e4ytelmist\u00e4k\u00e4\u00e4n. H\u00e4n piti rikosta v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isen\u00e4 esteettisess\u00e4 suhteessa, ei tietenk\u00e4\u00e4n siveellisess\u00e4 suhteessa. Bergbom totesi, ett\u00e4 se edellytt\u00e4isi henkil\u00f6iden eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4 sielutieteellist\u00e4 kuvausta.<\/p>\n<blockquote><p>Mutta se ei ole \u2013 ei ainakaan Murtovarkaudesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4en \u2013 Teid\u00e4n runottarenne vahvin puoli?. \u2013 Mutta jos luotatte neuvooni, kirjoittakaa kansann\u00e4ytelmi\u00e4, kuvia todellisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja eritt\u00e4inkin naisel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kuvatkaa sit\u00e4 raitista huumoria, joka tavataan talonpojissamme, sit\u00e4 herttaisuutta, joka l\u00f6ytyy maalaistyt\u00f6iss\u00e4mme, loihtikaa esiin tuo hupainen el\u00e4m\u00e4, jota Suomen nuoriso kes\u00e4aikana viett\u00e4\u00e4 esim. pappiloissamme, ottakaa aiheenne V\u00e4nrikki Stoolista tai Suomen kansan Saduista ja tarinoista, mutta antakaa meille suomalaisia aiheita?. Paronit ja kauppaneuvokset muistuttavat Bergbomin mielest\u00e4 liikaa rva Schwartzin romaaneja. (Bergbomin kirje Canthille kes\u00e4kuussa 1882, EAH3, 112)<\/p><\/blockquote>\n<p>Canthin<em> Roinilan talossa,<\/em> jatkoi t\u00e4t\u00e4 Bergbomin tilaamaa kansankuvauksen linjaa ja sen harjoitukset aloitettiin jo Kuopiossa ja niit\u00e4 jatkettiin syksyll\u00e4 Viipurissa, mutta saatiin esitykseen vasta 14.3.1883. N\u00e4ytelm\u00e4 ei ollut kaikin puolin yht\u00e4 hyv\u00e4, eik\u00e4 Canth itse ollut siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 niin kiinnostunut, mutta siit\u00e4 muodostui toinen <em>Murtovarkauden<\/em> kaltainen menestysn\u00e4ytelm\u00e4 noin kymmeneksi vuodeksi ohjelmistoon, jota n\u00e4yteltiin l\u00e4hes 70 kertaa, mik\u00e4 oli puolet esikoisn\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Tekij\u00e4npalkkion lis\u00e4ksi Minna Canth sai Suomalaisen Seuran melko huomattavan n\u00e4ytelm\u00e4palkinnon suomenkielisest\u00e4 uutuusn\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<p><em>Ty\u00f6miehen vaimo <\/em>(kantaesitys 28.1.1885) \u2013 oli ollut valmisteilla jo vuonna 1883. Silloin olivat Emilie ja Minna Canth vasta tavanneet ensimm\u00e4isen kerranKuopiossa. Canth tiesi my\u00f6s koskettelevansa hankalaa aihetta: vaimon oikeutta ty\u00f6ns\u00e4 tuloksiin ja mahdottomuutta hoitaa lasta ja perhett\u00e4 vastuuttoman ja alkoholia k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n aviomiehen mielivallan edess\u00e4. Yhteiskunta tai laki eiv\u00e4t tarjonneet naiselle riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 suojaa, lis\u00e4ksi yleinen mielipide piti naista itse\u00e4\u00e4n aina syyp\u00e4\u00e4n\u00e4 vaikeuksiinsa.<\/p>\n<p>Dramaturgisesti pari kiintoisaa muutosta syntyi syksyll\u00e4 1883. Se mik\u00e4 Canthilla oli ollut alunperin Homsantuuta vastaava hahmo, Riston hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 tytt\u00f6, \u201dtoinen nainen\u201d, asui tuolloin viel\u00e4 hein\u00e4ladossa, kun parempaa asuntoa ei ollut. N\u00e4ytelm\u00e4n nimen\u00e4kin oli <em>Homsantuu<\/em>. Mutta Bergbomin rohkaisemana h\u00e4nen ymp\u00e4rilleen rakentui my\u00f6hemmin kiert\u00e4vien mustalaisten leiri ja siihen sis\u00e4ltyv\u00e4 tanssi. Vaikka se motivoidaan rahan hankkimiseksi Riston silm\u00e4voiteeksi, kohtaukset ovat my\u00f6nnytyst\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vyydelle ja t\u00e4htin\u00e4yttelji\u00e4tt\u00e4relle.\u00a0Canth halusi nimitt\u00e4in Aalbergin t\u00e4h\u00e4n rooliin ja kirjoitti t\u00e4m\u00e4n toivomuksia seuraten.\u00a0My\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4n loppu oli aluksi toisenlainen: Homsantuu saa vahingossa surmansa ja vasta my\u00f6hemmin syntyi kuuluisa dramaattinen loppu, jossa Homsantuu ampuu Ristoa revolverilla, onnistumatta ja sanoo: \u201dteid\u00e4n lakinne ja oikeutenne, niit\u00e4 juuri minun pitikin ampua!\u201d Bergbom p\u00e4\u00e4tti esityksen t\u00e4h\u00e4n ja muiden tasoittavat loppuselvitykset j\u00e4iv\u00e4t painettuun versioon.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4n nime\u00e4 mietittiin my\u00f6s monta kertaa ja Canth sai palautetta Kuopion salonkikriitikoiltaan, Elisabeth ja Kasper J\u00e4rnefeltilt\u00e4 ja Juhani Brofeldtilta. <em>Ty\u00f6miehen vaimon<\/em> nimell\u00e4 se l\u00e4hti postiin lokakuussa 28.10.1884. Canth pohti viel\u00e4 kaupungin paremman rouvasv\u00e4en kriittist\u00e4, ja moralisoivaa ja k\u00e4tens\u00e4 pesev\u00e4\u00e4 kuvausta.<\/p>\n<blockquote><p>Naiskysymyksess\u00e4 tahtoisin pienen reformin. Naisten ihailemisen tahtoisin muuttaa naisten ruoskimiseksi. (EAH 3, 209 \/ Canthin kirje 8.12.1884)<\/p><\/blockquote>\n<p>Canth pohti my\u00f6s sit\u00e4, miten paljon sovintoa henkil\u00f6iden v\u00e4lille tulee rakentaa. Canth ei tarttunut Bergbomin ideaan sokeasta vaimosta, jolla olisi ollut rauhallisen k\u00e4rsiv\u00e4llinen el\u00e4m\u00e4nfilosofia, vastapainoksi maailmassa l\u00f6ytyville v\u00e4\u00e4ryyksille. Bergbom ajatteli omaa viiteryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4, s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isfennomaaneja, joiden oli vaikea n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 kohdata uutta kaupunkilaisk\u00f6yh\u00e4list\u00f6\u00e4. Puolue oli sit\u00e4paitsi juuri astunut hallitusvaltaan, kun Yrj\u00f6 Koskisesta tuli senaattori 1883.<\/p>\n<p><em>Ty\u00f6miehen vaimon<\/em> menestys tammikuussa 1885 oli suuri, mutta kiistely\u00e4kin aiheuttava. Ida Aalbergin Homsantuuta pidettiin upeana, Kaarola Avellanin Johannaa samoin. Ristona oli Alarik B\u00f6\u00f6k. Markkinael\u00e4m\u00e4n kuvaaminen veti vertoja siihen, mit\u00e4 joukkokohtausten el\u00e4vyydess\u00e4 saatiin n\u00e4hd\u00e4 saksalaisen ohjaustaiteen mestarin, Meiningenin hoviteatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. (EAH 3, 211).<\/p>\n<p>Bergbomit itse eiv\u00e4t t\u00e4ysin rinnoin pit\u00e4neet n\u00e4ytelm\u00e4n ultra-pessimistisest\u00e4 katsantokannasta: pit\u00e4\u00e4h\u00e4n runouden tuoda esiin ihmisten valoisiakin ja hyvi\u00e4kin puolia. Huolena heill\u00e4 oli, tulisiko Canth nyt j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n ibsenil\u00e4isesti lohduttomaan ihmiskuvaan.\u00a0Matkattuaan Helsinkiin, erinomaisesti juhlittu Minna Canth oli tyytyv\u00e4inen esitykseen, mutta ei n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4 voimaa siin\u00e4 on, mutta totuutta siin\u00e4 ei ole, sielunomaista kehityst\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n. Koko mustalaisjoukkue Homsantuineen mielikuvitus. Ei Johanna ja Ristokaan ole t\u00e4ydelleen todellisuudesta temmatut. Toppo on ainoa joka tyydytt\u00e4\u00e4. Sanalla sanottu: kappale ei sis\u00e4ll\u00e4 <em>el\u00e4m\u00e4n totuutta. <\/em>Kunpa onnistuisin paremmin ensi kerralla. \u2013 Ryhdyn nyt yhteiskunnalliseen aiheeseen. (EAH 3, 213\u2013214; Minna Canthin kirjeest\u00e4 Olga Kiljanderille)<\/p><\/blockquote>\n<p><em>Ty\u00f6miehen vaimo<\/em> merkitsi kuitenkin Pohjoismaissakin harvinaisen voimakasta realistista ja yhteiskunnallista puheenvuoroa kirjallisuudesta, sit\u00e4 konservatiivisemmasta teatteritaiteesta puhumattakaan. Hedvig Winterhjelm oli ruotsintanut sen Tukholman Nya Teaternille. Minna Canth itse joutui kiistelyjen kohteeksi, jonka yst\u00e4vyydest\u00e4 monet sanoutuivat irti, h\u00e4nt\u00e4 alettiin pel\u00e4t\u00e4 ja vihata. \u2013 Canth kielt\u00e4ytyi hyv\u00e4ksym\u00e4st\u00e4 sit\u00e4 ideaalikuvaa, jonka maata hallitseva fennomaanien polvi halusi uskoa vallitsevan. Luokkien v\u00e4linen varallisuusero ja ristiriita olivat liian r\u00e4ike\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi voinut rehellinen ihminen vaieta.<\/p>\n<p>Keisari Aleksanteri II:n pommiattentaatin ja murhan j\u00e4lkeen 1881 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 oli tehostettu nihilistien ja poliittisen radikalismin tukahduttamista. Hallituspiirien fennomaanit pelk\u00e4siv\u00e4t ven\u00e4l\u00e4isten kontrollitoimien ulottumista vahvempana Suomeenkin, mik\u00e4li t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilmenisi yhteiskuntaj\u00e4rjestyksen vastaista liikehdint\u00e4\u00e4.<\/p>\n<h3>Canthin konflikti valtionhoitajapuolueen kanssa<\/h3>\n<p>Minna Canthin seuraavan n\u00e4ytelm\u00e4n taustalla olivat, Savon rataty\u00f6mailla tapahtuneet levottomuudet ja er\u00e4\u00e4t pohjalaiset murhapoltot. <em>Kovan onnen lasten <\/em> pitk\u00e4 ty\u00f6st\u00f6prosessi ja kohtalo oli siksi vaikeampi. Kirjeenvaihtoa k\u00e4ytiin henkil\u00f6iden taustasta ja uskottavuudesta, sek\u00e4 siit\u00e4 liittyisik\u00f6 alunperin suunnitelmissa olleisiin erimielisyyksiin kahden insin\u00f6\u00f6rin v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s perheside. Minna kaipasi toisaalta Bergbomin keskusteluseuraa, toisaalta h\u00e4n oli harmissaan Suomalaisen puolueen nuoremman siiven toiminnasta, joka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ei uskaltanut ajatella riitt\u00e4v\u00e4n sosiaalisesti, sosialistisesta ajattelusta puhumattakaan. \u2013 Bergbom empi my\u00f6s neuvoissaan, koska h\u00e4n piti Minnan hurjuudesta ja dramaattisuudesta, mutta h\u00e4n varoitti tendenttisyyden tuomasta kapeudesta. Historiallista ja romantiikkaa oli teatterissa paljon n\u00e4ytelty, joten tarvittiin realismia vaihteeksi ja nimenomaan Canthilta! Teatteri odotti Minnalta suurta n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1888 Minna l\u00e4hetti n\u00e4ytelm\u00e4n ja sanoi, ettei kaipaa heid\u00e4n [s.o. valtionhoitajapuolue fennomaanien] laakereita, eik\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 loasta, jota heitet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen. Bergbom oli tyytyv\u00e4inen Minnan tekstiin, mutta piti viel\u00e4 pienen\u00e4 ongelmana Topra-Heikin liikaa sanatulvaa: h\u00e4n \u201dsanoo saman asian ei kymmenen vaan sata kertaa ja kolmessa eri tyylilajissa.\u201d Lis\u00e4ksi Bergbom ehdotti viel\u00e4 repliikkikorjauksia, ennen muuta retoorista paatosta ja ulkokohtaista deklamatsionia pois, tilalle syd\u00e4mest\u00e4 tulevia lauseita ty\u00f6miehille. Canth my\u00f6nsi Bergbomin olleen oikeassa, h\u00e4n halusi silti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jotain, mutta antoi muuttaa toisaalla, vaikka \u201dmenetti joitain hyvi\u00e4 kolauksia kirkolle ja yhteiskunnalle\u201d. (EAH 3, 319\u201320)<\/p>\n<p><em>Kovan onnen lasten<\/em> ensi-ilta oli 8.11.1888. N\u00e4ytelm\u00e4 oli sis\u00e4lt\u00e4nyt niin mielt\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4 kohtauksia ja t\u00e4ysi salillinen yleis\u00f6\u00e4 oli niin sekavalla mielell\u00e4, ett\u00e4 <em>Uuden Suomettaren<\/em> kriitikko antoi ensin vain lyhyen selostuksen, jossa h\u00e4n pohti sit\u00e4, oliko tarkoitus itkett\u00e4\u00e4 k\u00f6yhien h\u00e4d\u00e4ll\u00e4 vai saarnata rautatien rakennust\u00f6iden keskeytt\u00e4misest\u00e4. Siihen puhuja ja esitelm\u00e4kin olisi voinut sopia paremmin. N\u00e4in ollen voi saada v\u00e4\u00e4ri\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4, niin kuin k\u00e4vikin, koska \u201dyleis\u00f6ss\u00e4 aivan yleisesti liikkui semmoinen mielipide, ett\u00e4 tekij\u00e4 tarkoitti oikeuttaa tapahtuneen varkauden, murhan ja murhapolton ja piti vain v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 rikoksia ryhdyttiin rankaisemaan.\u201d N\u00e4yttelij\u00e4t parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja kaikki saivat lyhyen kiitoksen, Benjamin Leino, teatterin jo tuolloin johtavaksi noussut vakavien roolien n\u00e4yttelij\u00e4, n\u00e4ytteli Topra-Heikkin\u00e4 \u201derinomaisella voimalla.\u201d (EAH 3, 321)<\/p>\n<p>K\u00f6yh\u00e4n Vaarasen perheen kuvaus j\u00e4rkytti katsojia enimmin: Ville-pojan kuolinkamppailua, jota Saimi Swan n\u00e4ytteli, pidettiin draaman parhaimpana osana. Ristiriitaa her\u00e4tti kuitenkin se, ett\u00e4 Topra-Heikin sosialismi p\u00e4\u00e4ttyi murhapolttoon, murtovarkauteen ja toverin surmaamiseen. N\u00e4m\u00e4 kriitikot unohtivat, ett\u00e4 mies j\u00e4i lopussa poliisin k\u00e4siin ja laki teki teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>Tapauksilla oli ajankohtaiset yhteytens\u00e4 sosialismin nimiss\u00e4 tapahtuneisiin murhapolttoihin Pohjanmaalla sek\u00e4 Savon radan rakennust\u00f6iden keskeytt\u00e4misest\u00e4 aiheutuneisiin levottomuuksiin. Ne olivat tuttuja, ajankohtaisia ja uusia pelottavia voimia merkitsevi\u00e4 asioita fennomaani-yleis\u00f6lle. My\u00f6s ty\u00f6mieskuvan karkeus, juopottelu ja r\u00e4hin\u00e4 olivat \u201dliian todellisia.\u201d Jos ja kun tarkoituksena oli my\u00f6t\u00e4tunnon her\u00e4tt\u00e4minen, k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t tarkoitusper\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vastaan. Konservatiivit kauhistuivat ja Minna Canthia vastaan k\u00e4\u00e4nnyttiin jyrk\u00e4sti, jopa h\u00e4nen l\u00e4heisetkin yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>Nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin Bergbom kuvaa tilannetta :<\/p>\n<blockquote><p>Ensimm\u00e4isen n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen oli kiihtynyt mielentila vallalla. Joukko ylioppilaita uhkasi vihelt\u00e4\u00e4 ja Jalander-vainaja l\u00e4hetti minulle sanan, ett\u00e4 h\u00e4n asettuisi sellaisen mielenilmaisun etup\u00e4\u00e4h\u00e4n. Poliisimestari oli muka kielt\u00e4v\u00e4 kappaleen, jos vihellys tapahtui. Edelleen sain kirjeen, jossa vaadittiin kappaleen n\u00e4yttelemisen lakkauttamista. Luonnollisesti oli siis johtokunnalta kysytt\u00e4v\u00e4. (EAH 3, 455)<\/p><\/blockquote>\n<p>Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kokoontui teatterin johtokunta, johon Bergbomin lis\u00e4ksi kuuluivat Jaakko Forsman, joka oli kulttuuriasioista vastaavan senaattori\u00a0Yrj\u00f6 Koskisen veli sek\u00e4 Viktor L\u00f6fgren, Antti Almberg-Jalava ja K. E. Wahlstr\u00f6m. Se p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 kappaleen enempi n\u00e4ytteleminen lopetetaan, koska se oli her\u00e4tt\u00e4nyt niin suurta mielipahaa laajoissa Suomalaista Teatteria kannattavissa piireiss\u00e4. My\u00f6hempien tietojen mukaan itse Agathon Meurman olisi\u00a0<em>Kovan onnen lasten<\/em> toisesta n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 l\u00e4htenyt suoraan Yrj\u00f6 Koskisen luokse ja t\u00e4m\u00e4 olisi kirjelipulla Bergbomille kielt\u00e4nyt sen esitt\u00e4misen, jopa valtionavun menett\u00e4misen uhalla, kuten tulkittiin. (EAH 3, 463; Canthin kirje Bergbomille 27.9.1892)<\/p>\n<p>Johtokunnassa Kaarlo Bergbom yksin\u00e4\u00e4n ehdottomasti vastusti t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, talousjohtaja Wahlstr\u00f6m oli neutraali, koska ei ollut n\u00e4hnyt sit\u00e4. Bergbomista olisi ollut parempi odottaa virallista poliisin antamaa kieltoa eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa rajoittaa itse. H\u00e4n kirjoitti masentuneen ja katkerasti pahoittelevan kirjeen Minna Canthille, joka my\u00f6s oli n\u00e4hnyt, ett\u00e4 asia ei ollut Bergbomista kiinni ja ymm\u00e4rsi hyvin, ett\u00e4 h\u00e4n oli hy\u00f6k\u00e4nnyt maan hallitusta vastaan.<\/p>\n<p>Canth itsekin pohti n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, oliko h\u00e4n kenties idealisoinut liian hyviksi noihin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset. Luettuaan n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 taas uudestaan Bergbom valitti sit\u00e4, miten n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 oli nostettu vain Ville-pojan kuolema ja Topra-Heikin sosialismi esille julkisuudessa. Edellist\u00e4 h\u00e4n oli harjoituksissa ajatellut pyyhkiv\u00e4ns\u00e4, mutta ei ollut tohtinut en\u00e4\u00e4 h\u00e4irit\u00e4 Minnaa. J\u00e4lkimm\u00e4isen saarnoista h\u00e4n oli sanansa sanonut, vaikka Minna omista syist\u00e4\u00e4n ei ollut voinut ottaa sit\u00e4 lukuun. Bergbom moitti Minna Canthia huonojen mallien k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Samalla h\u00e4n totesi, ett\u00e4 ei Topra-Heikki ole sen ontompi henkil\u00f6hahmo, kuin <em>Reginan<\/em> Pater Hieronymus tai <em>Daniel Hjortin <\/em>nimihenkil\u00f6; eik\u00e4 kukaan sen t\u00e4hden tuomitse niit\u00e4 huonoiksi draamoiksi. (EAH3, 327) \u201dTopra-Heikiss\u00e4 suututtaa se hiukkanen todellisuutta joka siin\u00e4 on.\u201d<\/p>\n<p>Canth vastasi ja kehotti unohtamaan asian, n\u00e4ytelm\u00e4h\u00e4n ilmestyi jo painettuna, joten se jatkoi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 joka tapauksessa. Se esitettiin Uudenmaan rakuunarykmentin seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 ja ilmestyi painosta. My\u00f6hemmin Bergbom oli pariinkin otteeseen halunnut esitt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 uudelleen, mutta silloin oli Canth itse kielt\u00e4nyt. Sen n\u00e4ytteliv\u00e4t melkein kaikki ty\u00f6v\u00e4enyhdistykset aloittaessaan juuri n\u00e4in\u00e4 vuosina harrastustoimintansa.<\/p>\n<p>Minna Canthin ja Bergbomin yhteisty\u00f6n \u201daurinkoisin hedelm\u00e4\u201d oli <strong><em>Papin perhe <\/em><\/strong> vuodelta 1891. Nuorsuomalaisen ja vanhasuomalaisen sivistyneist\u00f6n aatteellinen konflikti kiteytyi perhekomediassa <em>Papin perhe<\/em> (1891). Siihen ker\u00e4ytyi paljon ajankuvaa, asenteiden t\u00f6rm\u00e4yst\u00e4 \u2013 ja uskoa siihen, ett\u00e4 nuorten ajatusten olisi saatava ymm\u00e4rryst\u00e4 ja hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 vanhemmiltaan. My\u00f6s teatterista haaveileva Maiju edustaa juuri sit\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4, josta Suomalaiseen Teatteriin yh\u00e4 enemm\u00e4n rekrytoiduttiin, sivistyneist\u00f6n piirist\u00e4.<\/p>\n<p>Juonen k\u00e4\u00e4nteist\u00e4 ja psykologisista kuljetuksista neuvoteltiin j\u00e4lleen kirjeenvaihdossa ja keskusteluissa Canthin ja Bergbomin v\u00e4lill\u00e4. Canthia itse\u00e4\u00e4nkin naurattaa, miten hyv\u00e4ntahtoinen ja sovinnollinen h\u00e4n on ja haluaa omistaa n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 tohtori Kaarlo Bergbomille. <em>Papin perheen<\/em> ensi-illasta tuli teatterin juhlituimpia, 23.1.1891, Minna Canthia juhlittiin maaliskuussa Helsingiss\u00e4. H\u00e4nen radikaalisuutensa taittumisesta oltiin tietysti helpottuneita. N\u00e4ytelm\u00e4 oli ohjelmistossa 12 vuotta ja sit\u00e4 esitettiin yhteens\u00e4 24 kertaa. Kiintoisalla tavalla se on jatkoa sille muuttuvan Suomen kuvaukselle, jonka my\u00f6s Gustaf von Numers erinomaisessa komediassaan\u00a0<em>Kuopion takana\u00a0<\/em>(1890) oli pannut alulle.<\/p>\n<h3>Gustaf von Numers \u2013 Bergbomin toinen tukipilari<\/h3>\n<p>Juuri kun realismi oli saanut jalansijaa 1880-luvun alkupuolella, tuli tarjolle toisentyyppist\u00e4 kotimaista alkuper\u00e4\u00e4 olevaa ohjelmistoa. Sen kiinnostus oli j\u00e4lleen historiassa ja se viittaa romantiikan paluuseen.<\/p>\n<p><strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Gustaf von Numers<\/span><\/strong> (1848\u20131913) oli k\u00f6yhtyneen aatelissuvun j\u00e4sen, joka ty\u00f6skenteli asemap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 eri puolilla Suomea kirjoittaen draamoja. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 toimitettiin\u00a0Bergbomille tilanteessa, jossa <em>Eerikki Puke \u2013 Korsholman linnanis\u00e4nt\u00e4<\/em> oli maannut kauan Nya Teaternissa ilman reaktiota ja palautettu hylk\u00e4\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kirjeell\u00e4 varustettuna. Von Numers oli jo opiskeluaikanaan kirjoitellut kaikenlaista, mutta nyt ihanteena h\u00e4nell\u00e4 oli Adam Oehlenschl\u00e4ger, joka oli kirjoittanut n\u00e4ytelmiksi Tanskan muinaishistoriaa. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Numers oli henkinen kumppani Bergbomin kanssa.<\/p>\n<p>Bergbom huomasi <em>Eerikki Puken<\/em> luettuaan, ett\u00e4 tekij\u00e4ll\u00e4 kokemattomuudesta huolimatta oli kyky johdonmukaisesti kehitt\u00e4\u00e4 toimintaa, oli vilkas mielikuvitus ja lahja keksim\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisesti tehokkaita vastakohtaisuuksia. Vuoropuhelussa oli luonnollista eloisuutta ja lyhyytt\u00e4, jota draama vaatii. Niin Bergbom vieh\u00e4ttyi yhteisty\u00f6h\u00f6n, joka tosin ei kest\u00e4nyt kauempaa kuin nelj\u00e4 vuotta. (EAH 3, 295.)<\/p>\n<p>Bergbom kirjoitutti Numersilla teksti\u00e4 uudelleen ja lopulta n\u00e4yttelij\u00e4 ja apulaisohjaaja Niilo Sala k\u00e4\u00e4nsi sen sujuvalle suomen kielelle. <em>Eerikki Puken <\/em> ensi-ilta 10.2.1887 oli menestys. Tapahtumat koskivat talonpoikaisliikehdint\u00e4\u00e4 Suomessa, osin keksittyj\u00e4 osin historiallisia tapahtumia, taustalla Ruotsin keskiaikainen ns. Engelbrektin kansanliike 1434. Se muistutti jollain lailla <em>V\u00e4lsk\u00e4rin kertomuksia<\/em>, jossa kansanvaltaisuutta korostettiin \u2013 ynn\u00e4 muuta ajan henkeen sopivaa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano oli tehokas. Murkaisen avara pirtti, Puken kammio Korsholman linnassa, m\u00e4ntymets\u00e4 ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikka V\u00f6yrin kirkon luona olivat \u201dsomat niin kuin puvut, joita varten oli ohjeeksi otettu keskiaikaisten kirkkojemme kalkkimaalauksia\u201d. (EAH 3, 297) N\u00e4ytelm\u00e4 meni kahtena vuonna yhteens\u00e4 12 kertaa, my\u00f6hemmin viel\u00e4 muissa teattereissa.<\/p>\n<p>Muinaisessa Suomessa, jonka oloja kiihke\u00e4sti oli alettu tutkia nykyaikaisen historiatieteen keinoin, liikuttiin my\u00f6s von Numersin seuraavassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Tuukkalan tappelu<\/em>, joka kantaesitettiin 15.3.1889. Aiheena oli Savosta l\u00f6ytynyt muinaissuomalainen kalmisto, jonka luut, aseet ja esinel\u00f6yd\u00f6t antoivat aihetta oletukseen karjalaisten ja h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten heimojen v\u00e4lisist\u00e4 kahakoista. N\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n on sepitetty naistenry\u00f6st\u00f6\u00e4 sek\u00e4 erilaisia kuvitelmia kosintatavoista. Suomennos oli edelleen Niilo Salan.<\/p>\n<p>Seuraavatkin yhteisty\u00f6t merkitsiv\u00e4t, ett\u00e4 Bergbom sai von Numersilta kaksi eritt\u00e4in k\u00e4ytt\u00f6kelpoista ja suomalaiseen perusohjelmistoon asettunutta teosta. <em>Kuopion takana, (Bakom Kuopio)<\/em>. esitettiin 28.2.1890. Sekin oli ollut ty\u00f6n alla jo useamman vuoden ja kirjoitettu er\u00e4\u00e4nlaiseksi vastakappaleeksi <em>Nooralle<\/em>, taisteluhansikkaaksi pohjoismaisille naisille, koska tarkoitus oli sanoa, ett\u00e4 mies on sittenkin herra talossa.<\/p>\n<p>Dramaattiset aiheet muuttuivat komediaksi, ja itse asiassa lopputuloksessa n\u00e4kyi, miten nainen perheess\u00e4 hallitsee, vaikka ilman n\u00e4kyvi\u00e4 vallan merkkej\u00e4. Maalaispappilassa yritet\u00e4\u00e4n vastustaa kaikkia uuden ajan kotkotuksia ja ennen muuta Helsingist\u00e4 saapuva apupappi Jussilaisen k\u00e4ly Lilli (Olga Finne) edusti kaikkea nykyaikaista, kuten kauheaa emansipoitua naista, joka polttaa tupakkaa ja jopa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 housuhametta. Jussilaisen henkinen rauha uhkaa j\u00e4rkky\u00e4 juuri kun h\u00e4n on saanut Na\u00ebmista kiltin vaimon. \u2013 Komedia kuuluu parhaimpiin klassikoihimme. Samaa tematiikkaa kohdattiin seuraavana vuonna my\u00f6s Minna Canthin <em>Papin perheess\u00e4.<\/em> Ohjelmistojen hyv\u00e4n\u00e4 kulmakiven\u00e4\u00a0<em>Kuopion takana<\/em> j\u00e4i vuosikymmeniksi Suomen teattereihin.<\/p>\n<p><strong><em>Elinan surma <\/em><\/strong>on Numersin n\u00e4ytelmist\u00e4 eniten esitetty melodraama, mustasukkaisuusdraama keskiaikaisen Suomen aateliston piiriss\u00e4. Sen kantaesitys oli 30.10.1891.\u00a0Canthin ja von Numersin ensi-illat olivat vuorovuosina ja lis\u00e4siv\u00e4t selv\u00e4sti Suomalaisen teatterin painoarvoa suomalaisen kulttuurin ja hengenviljelyn edist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Vaikka von Numers oli ruotsinkielinen,\u00a0<em>Elinan surma<\/em>, Kantelettaren runoon perustuvan aiheensa takia oli miellett\u00e4viss\u00e4 suomalaiseksi n\u00e4ytelm\u00e4ksi. Bergbom itse oli jo 1870 yritt\u00e4nyt laatia siit\u00e4 oopperalibrettoa ja sen j\u00e4lkeen aihetta oli yritt\u00e4nyt ty\u00f6st\u00e4\u00e4 er\u00e4s toinenkin. \u2013\u00a0Itse tekoprosessi oli monivaiheinen, Bergbom kirjoitutti monia kohtauksia uusiksi, ja lopulta teatteri teki sopimuksen ja osti Numersilta t\u00e4m\u00e4n omak\u00e4tisen version, mutta kirjoitti sit\u00e4 eteenp\u00e4in viel\u00e4 vuoden ajan palauttaen joitain Bergbomin aiempia ideoita ja viel\u00e4 lis\u00e4ten ja muokaten. Niilo Sala oli t\u00e4ss\u00e4 Bergbomin oikea k\u00e4si ja suomentaja.<\/p>\n<p>Lopputuloksena oli vahvojen henkil\u00f6hahmojen aviodraama, keskiajan Suomessa, Laukon kartanossa. Klaus Kurjen entinen frilla, taloudenhoitaja ja jalkavaimo Kirsti Fleming hankkii kostoa Kurjen virallisesti vaimokseen ottamalle V\u00e4\u00e4ksyn kartanon nuorelle Elinalle, k\u00e4ytt\u00e4en hyv\u00e4kseen juonittelua, mustasukkaisuutta, valehtelee raskautensa sek\u00e4 tietonsa Klaun ensimm\u00e4isen vaimon, sisarensa Kaarina Flemingin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kuolemasta. Kirsti saa kanavoitua Klaun vihat Elinan ja t\u00e4m\u00e4n nuoruuden yst\u00e4v\u00e4n Uolevin p\u00e4\u00e4lle. Klaus surmaa heid\u00e4t (runon mukaan tuhopoltossa, n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 kuristaen ja tikarilla), saaden vasta Elinan viimeisist\u00e4 sanoista vakuutuksen, ett\u00e4 mustasukkaisuuteen ei olisi ollut mit\u00e4\u00e4n aihetta.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4 saavutti valtavan menestyksen, j\u00e4lleen kerran Arkadiassa koettiin ensi-ilta, jonka suosionosoitukset ylittiv\u00e4t kaikki aiemmat. T\u00e4m\u00e4 huomattava aviollinen melodraama oli vaikuttava, mm Ida Aalbergin n\u00e4yttelem\u00e4n Kirstin ja Axel Ahlbergin Klaus Kurjen roolit\u00f6iden takia. Toisiaan intohimoisesti rakastaneet tai rakastavat mies ja nainen k\u00e4yv\u00e4t tahtojen taistelua. Suomen muinaisuutta oli tutkittu ja sanontaan oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Niilo Sala saanut arkaaista poljentoa, jota von Numersin omassa kieless\u00e4 varsinaisesti ei ollut.<\/p>\n<p><em>Elinan surmasta<\/em> tuli kotimaisten n\u00e4ytelmien listan k\u00e4rkip\u00e4\u00e4n teoksia, Bergbomin aikana yhteens\u00e4 60 esityksell\u00e4. \u2013 Vahva kotimainen draama, juonitteleva vahva nainen, jolla on my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4sti perusteita omalle loukkaantumiselleen. Se s\u00e4ilyi kaikkien teatterien ohjelmistoissa toiseen maailmansotaan asti. Hella Wuolijoen <em>Niskavuori<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4t tavallaan ottivat n\u00e4m\u00e4 kolmiodraamojen sen \u201dohjelmapaikan\u201d teattereissa 1930-luvulla.<\/p>\n<p><em>Elinan surma<\/em> menestyi, mutta myyty\u00e4\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n kertamaksulla, von Numers ei hy\u00f6tynyt siit\u00e4 seikasta mit\u00e4\u00e4n. Teatterin osuus menestyksess\u00e4 oli kuitenkin my\u00f6s huomattava, joten Bergbom ehdotti er\u00e4\u00e4nlaisen yhteisen p\u00f6yt\u00e4kirjan laatimista, siit\u00e4, mik\u00e4 osuus oli kenenkin kyn\u00e4st\u00e4, mihin Numers ei suostunut. Ainaisissa veloissa olevalle kirjailijalle j\u00e4rjestettiin kuitenkin resetti, eli lahjan\u00e4yt\u00f6s ja h\u00e4n oli tyytyv\u00e4inen.<\/p>\n<p>Pian sen j\u00e4lkeen, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1892 Ida Aalberg alkoi suunnitella pohjoismaista kiertuetta ja olisi halunnut ottaa t\u00e4m\u00e4n bravuurin\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 ruotsin kielell\u00e4 kiertueen ohjelmaksi. Koska kappaleella riitti viel\u00e4 yleis\u00f6\u00e4, teatterinsa etua ajatteleva Bergbom ei tietenk\u00e4\u00e4n voinut sit\u00e4 viel\u00e4 antaa. Aalberg pani kirjailijan asialle pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa kappalettaan teatterilta takaisin ja asiaan osallistui my\u00f6s tanskalainen k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, jota varten h\u00e4nen piti saada tekstins\u00e4 teatterilta. Bergbomin ja Salan laatimat osat olisi tietysti Numersin pit\u00e4nyt ensin ruotsintaa.\u00a0Koska h\u00e4n kuitenkin oli luovuttanut yksinoikeuden Suomalaiselle Teatterille siksi ajaksi, kun se tarvitsi sit\u00e4, joutui teatterin johtokunta olemaan tiukkana ja vetoamaan Bergbomiin sen dramaturgina. Von Numers vei asian lehdist\u00f6\u00f6n ja v\u00e4itti j\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 valmiin k\u00e4sikirjoituksen teatterille juuri siin\u00e4 muodossa kuin se n\u00e4yteltiin, mink\u00e4 takia asiaa jouduttiin sitten pitkin selvityksin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Aspelin-Haapkyl\u00e4 on selostanut t\u00e4t\u00e4 kuten muitakin Bergbomin ja von Numersin yhteist\u00f6it\u00e4 seikkaper\u00e4isesti, vaikkei tunne Aalbergin suunnitelmaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4. Viljo Tarkiainen (1922) taas on omaksunut von Numersin n\u00e4k\u00f6kannan, valikoi l\u00e4hteens\u00e4 ja rakentaa teatterista kirjailijan ilke\u00e4n vihollisen. <em>Uuden Suomettaren<\/em> Antti Almberg-Jalava loukkasi pakinassaan von Numersia ilkkumalla, ett\u00e4 ilman Bergbomin neuvoja ja ty\u00f6t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n n\u00e4ytelmi\u00e4 ei olisi koskaan voitu esitt\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 Bergbom itse ei ollut koskaan tuonut julkisuuteen. Kysymys kirjailijan saamista palkkioista\u00a0sai my\u00f6s Minna Canthin puolustamaan julkisesti Numersia, vaikka kahden kesken moitti t\u00e4t\u00e4 huonosta sopimuksesta. Kauppiaana h\u00e4n tiesi mit\u00e4 sopimukset tarkoittavat. Numersin v\u00e4lit Bergbomiin meniv\u00e4t poikki ja h\u00e4n kiiruhti antamaan n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kiinnostuneelle Nya Teaternille.<\/p>\n<p>Kaudella 1893\u20131894 siell\u00e4 n\u00e4yteltiin n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Utan pr\u00e4st. <\/em>Seuraavana vuonna <em>Bakom Kuopio <\/em> ja kaudella 1895\u20131896 sen jatko-osa <em>Pastor Jussilainen<\/em>, joka meni yhteens\u00e4 parikymment\u00e4 kertaa. Sit\u00e4 ei Suomalainen Teatteri koskaan ottanut ohjelmistoonsa, mutta siit\u00e4 on my\u00f6hemmin muodostunut l\u00e4hes samanveroinen komediaklassikko kuin<em>\u00a0Kuopion takana<\/em>.<\/p>\n<p>Viel\u00e4 syksyll\u00e4 1897 esitettiin von Numersin <em>Sn\u00e4lla flickor<strong>. <\/strong> <\/em>Ruotsinkielist\u00e4 kotimaista teatteria hankittaessa syksyll\u00e4 1907 esitettiin <em>Elinan surma<\/em> nimell\u00e4 <em>Kirsti Fleming<\/em>, sek\u00e4 teatterinjohtaja August Arppen von Numersin luonnoksista kokoama <em>Mormor L\u00e4nsmanskan<\/em> 1909.<\/p>\n<p>Von Numersin Bergbom antoi menn\u00e4 menojaan, riita oli siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kiusallinen, turhauttava ja selv\u00e4sti katkeroituneen mielen tuottamaa. Toisin kuin Minna Canth, von Numers ei ollut elint\u00e4rke\u00e4 Suomalaiselle Teatterille. Ristiriidat Minna Canthin kanssa olivat paljon katkerampia.<\/p>\n<p>Yksi seuraus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan, ett\u00e4 kun huomattava ruotsinkielinen kirjailija K. A. Tavaststjerna teki marraskuussa 1892 sopimuksen Suomalaisen Teatterin kanssa n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4\u00e4n <em>Uramon torppa,<\/em> siin\u00e4 sovittiin ennakkomaksusta ja p\u00e4\u00e4sylipputuloista prosenttina (10%) ja viiden vuoden yksinoikeudesta Helsingiss\u00e4. <em>Uramon torppa<\/em> perustui h\u00e4nen romaaniinsa <em>H\u00e5rda tider, Kovina aikoina<\/em>, joka kertoi suurten n\u00e4lk\u00e4vuosien (1867\u20131869) tapahtumista yhteiskunnallisen realismin hengess\u00e4. Sen suomentaja oli Juhani Aho ja <em>Uramon torpasta<\/em> tuli yll\u00e4tt\u00e4en varsin merkitt\u00e4v\u00e4 ja n\u00e4kyv\u00e4 teos ohjelmistossa, vahvistaen j\u00e4lleen teesi\u00e4, ett\u00e4 realistiset oman maan j\u00e4rkytt\u00e4vi\u00e4kin oloja kuvaavat teokset olivat puhuttelevinta ohjelmistoa. Olihan suurista n\u00e4lk\u00e4vuosista 1868\u20131869 vasta reilut 20 vuotta. <em>Uramon torppaa <\/em>esitettiin kausina 1892\u20131896 yhteens\u00e4 28 kertaa ja se toi my\u00f6s ruotsinkielist\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 Arkadiaan.<\/p>\n<h3>El\u00e4m\u00e4\u00e4 ja j\u00e4nnitteit\u00e4 Suomalaisessa Teatterissa 1880-luvulla<\/h3>\n<p>Bergbomit huomioivat aikanaan teatterissa my\u00f6s kaikkien merkitt\u00e4vien henkil\u00f6iden juhlap\u00e4iv\u00e4t, niin kansalliset kuin keisarilliset. Silloin esitettiin aina juhla- ja muiston\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 osana aatteellista sivistyneist\u00f6julkisuutta, osana suomalaisten suurmieskulttien rakennusta. Bergbom noteerasi Aleksis Kiven kuolinp\u00e4iv\u00e4n, mutta ennen muuta Runebergin ja Topeliuksen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4t. Kalevalan p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hell\u00e4kin usein oli kotimainen ensi-ilta. My\u00f6s kaikki kunnianosoitukset ja juhlarunot, t\u00e4htivieraiden juhlinta merkkivuosina, serenadit ja juhlarunot, on historiassa mainittu. Vastaavasti varsinkin Aleksanteri II:n viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4 h\u00e4nen merkkip\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 noteerattiin samoin muita valtiollisia nimip\u00e4ivi\u00e4 laulamalla &#8217;Keisarihymni&#8217; ja &#8217;Maamme&#8217; ennen esityst\u00e4.<\/p>\n<p>Maaseutukiertueet harvenivat ja keskittyiv\u00e4t suuriin kaupunkeihin, joissa taloudellinen tuotto voitiin taata. Suunnittelussa oli aina selvitett\u00e4v\u00e4 olisiko vieraileva n\u00e4yttelij\u00e4 Ida Aalberg mukana vai ei, koska se alkoi vaikuttaa yleis\u00f6n kiinnostukseen. \u2013 Charlotte Winterhjelmin vierailut harvenivat ja keskittyiv\u00e4t vasta <em>Lean<\/em> 15-vuotismuistoon 1884, jossa fennomaanien omaa teatterihistoriaa juhlittiin voimallisesti.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4seurueen j\u00e4senten tulevaisuus 1880-luvun alussa oli kuitenkin ep\u00e4varmaa ja he ryhm\u00e4n\u00e4 saivat aikaan el\u00e4kerahaston perustamisen, jotta heid\u00e4n vanhuudenturvansa olisi edes jotenkin j\u00e4rjestyksess\u00e4. Palkoista p\u00e4\u00e4tt\u00e4minen tapahtui johtokunnassa ja niist\u00e4 voidaan seurata teatterin kantavien voimien v\u00e4list\u00e4 arvostusta.<\/p>\n<p><strong>Ida Aalberg<\/strong> oli alkanut 1880-luvun puoliv\u00e4liin tullessa ottaa paljon t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4n erivapauksia. Vaikka h\u00e4n sai t\u00e4ytt\u00e4 palkkaa, h\u00e4n ei ollut l\u00e4sn\u00e4, vaan pitki\u00e4 aikoja opinto- ja parantolamatkoilla, h\u00e4n erosi virallisesti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1885. Muu seurue sai huomattavasti pienemmill\u00e4 palkoilla py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 koko sirkusta, olla valmiustilassa n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n h\u00e4nen roolejaan, mutta luopumaan niist\u00e4 heti kun \u201djumalainen Ida\u201d itse suvaitsi saapua.<\/p>\n<p>Toisaalta Ida oli kiistatta teatterin ylivoimaisesti vangitsevin n\u00e4yttelij\u00e4, joka my\u00f6s s\u00e4hk\u00f6isti muita. Sik\u00e4li kuin tietty kateus ei sy\u00f6nyt energioita kokonaisuudesta. Idan palkkiot ovat kaikessa keskustelussa tabu ja ne ovat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 her\u00e4tt\u00e4neet pahaa verta itse ryhm\u00e4ss\u00e4. Johtokunta ja Bergbom olivat melko voimattomia Idan toiveiden edess\u00e4. Vain harvoilla n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 oli oikeus lahjan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin eli j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 omaksi hyv\u00e4kseen resetti.<\/p>\n<p>Arkadian rakennuksen huonokuntoisuus aiheutti paloviranomaisten kiellon, mutta avaamalla lis\u00e4\u00e4 poistumisteit\u00e4 esityslupa saatiin. (1881\u20131882) Kaikkiaan on ihme, ett\u00e4 talossa ei koskaan syttynyt tulipaloa, vaikka valaistus perustui kaikki n\u00e4m\u00e4 vuosikymmenet kaasulaitteille. Pari uhkaavaa tilannetta saatiin sammutettua.<\/p>\n<p>Uuden teatterin rakentamiseen ei ollut varoja, koska Suomalaisen Teatterin osakeyhti\u00f6 oli velallinen. Ensin velkaa oli Bergbomeille alkuvuosien oopperatoiminnan aiheuttamasta alij\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kun se oli maksettu 1883 alettiin hankkia uutta taloa, mutta eri suunnitelmien vertailussa todettiin kuitenkin realistisemmaksi viel\u00e4 kerran remontoida Arkadia. <strong>Vuonna 1886 Arkadian sis\u00e4tilat kunnostettiin ja maalattiin valkoisen ja sinisen v\u00e4reill\u00e4.<\/strong><\/p>\n<p>Teatterin uudella kaasulaitteistolla saatiin kirkastettua n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n valaistusta, korotetun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tornin ansiosta voitiin kulisseja nostaa kattoon piiloon n\u00e4kyvist\u00e4. Sali koristeltiin t\u00e4htitaivaalla sek\u00e4 kotimaisten ja ulkomaisten draamakirjailijoiden nimill\u00e4. Kotimaisista mukana olivat Runeberg, Topelius, Cygnaeus, Wecksell, Kivi ja Canth. Tapahtumiin sis\u00e4ltyi my\u00f6s erilaisia vierailuja ja Teollisuusn\u00e4yttelyn keisarivierailun (1876) aikana jopa kruununprinnsin, tulevan Aleksanteri III:n ja Dagmarin, n\u00e4iden Suomen yst\u00e4vien, vierailu.<\/p>\n<p>Yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi Arkadian historiassa tulivat ns. <strong>kansann\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t<\/strong>. Niiss\u00e4 annettiin vanhempaa ohjelmistoa halvemmin hinnoin ja niit\u00e4 j\u00e4rjestettiin yleens\u00e4 sesonkien alussa ja lopussa. Bergbomit saivat hyv\u00e4\u00e4 palautetta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 oli viikonloppuna iltap\u00e4ivisin, koska ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n aamut alkavat niin aikaisin aamulla, ett\u00e4 arki-illat olivat n\u00e4ille hankalia. Juuri t\u00e4m\u00e4 yleis\u00f6 l\u00f6ysi Arkadian parhaiten Minna Canthin n\u00e4ytelmien my\u00f6t\u00e4, samoin lauluhupailujen!<\/p>\n<p>Henkil\u00f6kunnassa tapahtui yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 muutoksia. Jo <strong>vuonna 1883 kuoli Oskari Vilho<\/strong>, jonka varassa olivat olleet monet keskeiset koomiset ja dramaattiset roolit. Seuraavana vuonna puolestaan nuorten miessankarien esitt\u00e4j\u00e4 Bruno B\u00f6\u00f6k. <strong>Axel Ahlberg<\/strong> sai vuorotella <strong>Niilo Salan<\/strong> kanssa t\u00e4stedes nuorten miessankareiden teht\u00e4viss\u00e4. Benjamin Leino oli alkanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luotettavuutensa ja kyvykkyytens\u00e4 miesp\u00e4\u00e4roolien tekij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4rke\u00e4 rekrytointi oli <strong>Aadolf Lindforsin<\/strong> (1857\u20131929) tulo Suomalaiseen Teatteriin. T\u00e4m\u00e4 suomenruotsalainen poika oli aloittanut jo 1873 Nya Teaternissa, mutta ei suomenruotsalaisen \u00e4\u00e4nt\u00e4misens\u00e4 takia p\u00e4\u00e4ssyt siell\u00e4 eteenp\u00e4in. Vuonna 1881 h\u00e4n l\u00e4hti merille, mutta palasi takaisin ja otti 25-vuotiaana kymmeneksi vuodeksi 1882\u20131892 kiinnityksen Suomalaiseen Teatteriin. H\u00e4nen tarkkuutensa ja koomiset kykyns\u00e4 tarjosivat Bergbomille erityisen voimavaran klassisen ohjelmiston koomikoiksi, Shakespeare- ja Moli\u00e8re esityksiin. Vuosina 1892\u20131894 h\u00e4n toimi kotimaisessa suomenruotsalaisessa teatterissa, palatakseen 1894 Bergbomeille. H\u00e4n oli erityisen ahkera ty\u00f6teli\u00e4s ja lahjakas, kiistaton ammattimainen, pedanttiuteen asti tarkka koomikko. H\u00e4n toimi aikanaan muutaman vuoden my\u00f6s Kansallisteatterin johtajana.<\/p>\n<p><strong>Ida Aalbergin ura<\/strong> 1880-luvun alussa n\u00e4ytti kulkevan voitosta voittoon. H\u00e4n oli ylioppilasnuorison ihailema, laulajiin ja muihin taiteilijakuuluisuuksiin rinnastettava n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen edustaja. \u2013 H\u00e4n my\u00f6s halusi suuntautua selv\u00e4sti Suomen rajojen ulkopuolelle ja hankki itselleen koulutusta lis\u00e4\u00e4 Saksassa, sek\u00e4 omilla aloitteillaan solmi kontaktit Pohjoismaiden p\u00e4\u00e4kaupunkeihin. Jo vuonna 1880 j\u00e4rjestettiin h\u00e4nelle vierailu kielisukulaisten unkarilaisten luokse Budapestiin. Siell\u00e4 h\u00e4n keskell\u00e4 unkarilaista esityst\u00e4 n\u00e4ytteli <em>Kyl\u00e4nheitti\u00f6<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n Boriskaa. Tapaus raportoitiin Suomessa tietenkin suurena l\u00e4pimurtona.<\/p>\n<p>Roolity\u00f6skentely 1800-luvulla vertautuu oopperaan sik\u00e4li, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t harjoittivat niit\u00e4 sooloteht\u00e4vien tapaan ja saattoivat k\u00e4yd\u00e4 \u201dantamassa\u201d niit\u00e4 helposti vierailijana eri teatterien esityksiin hyp\u00e4ten. Ida on voinut n\u00e4ytell\u00e4 suomeksi keskell\u00e4 muunkielist\u00e4 esityst\u00e4, kuten tapahtui Tukholmassa 1885, jossa <em>Hamletia<\/em> esitettiin, niin ett\u00e4 Ernesto Rossi puhui italiaa, Ida Aalberg Ofeliana suomea ja koko muu seurue ruotsia.<\/p>\n<p>Mutta Aalberg matkusti paljon ja hankki kontakteja. Ibsen itse sai my\u00f6s tutustua Noran tulkintaan ja kiitti Idaa erityisen onnistuneeksi. Aalberg oli pitk\u00e4nkin ajan v\u00e4lill\u00e4 poissa ja palatessaan n\u00e4ytteli kiinnostavia uusia rooleja, joiden ensi-illat Bergbomit olivat suunnitelleet h\u00e4nen mukaansa. Niinp\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytteli my\u00f6s sek\u00e4 teatterin 10-vuotisjuhlassa 1882, ett\u00e4 omissa 10-vuotistaiteilijajuhlissaan 1884. <em>Ty\u00f6miehen vaimon<\/em> Homsantuun j\u00e4lkeen seuraava suuri rooli oli Goethen <em>Faustin<\/em> Margareta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1885. Samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 h\u00e4n kuitenkin purki pysyv\u00e4n v\u00e4likirjansa Suomalaiseen Teatteriin, ja oli sen j\u00e4lkeen k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 vierailijasopimuksilla. \u2013 H\u00e4n j\u00e4ljitteli ranskalaista t\u00e4hte\u00e4 Sarah Bernhardtia, joka my\u00f6s oli sanoutunut irti Com\u00e9die-Fran\u00e7aisesta \u201dvapaaksi t\u00e4hdeksi\u201d.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 tietyll\u00e4 lailla selvitti teatterin ja h\u00e4nen v\u00e4lej\u00e4\u00e4n, mutta ei lainkaan poistanut sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4stedes Bergbomeilla ei ollut mit\u00e4\u00e4n keinoja painostaa h\u00e4nt\u00e4, vaan teatteri toimi t\u00e4ysin h\u00e4nen toiveitaan kuunnellen. Eih\u00e4n k\u00e4ynyt kiist\u00e4minen sit\u00e4, ett\u00e4 Suomalainen Teatteri tarvitsi Ida Aalbergia edelleen, vaikka h\u00e4n oli purkanut v\u00e4likirjansa 1885 \u2013\u00a0ja ett\u00e4 Ida tarvitsi Bergbomeja joutuessaan free lancerina vaikeuksiin.<\/p>\n<p><strong>Ida Aalbergia<\/strong> oli siis tarvittu my\u00f6s suomalaisen taiteen t\u00e4hdeksi: piti osoittaa, ett\u00e4 kansasta nousi riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 lahjakkuutta ja juuri siin\u00e4 genress\u00e4, jota 1800-luku arvosti: naisn\u00e4yttelij\u00e4n, joka kykeni esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suvereeneja, intensiivisi\u00e4, arvaamattomia, viehkeit\u00e4 ja demonisia kohtauksia. H\u00e4n oli Puheosaston nuorista naisista se, joka uskalsi ja kykeni osoittamaan temperamenttia, seksuaalista vihjailevuutta, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 viettelevyytt\u00e4, ja se tietysti oli eniten tunteita kuohuttavaa ja kiihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u2013 sek\u00e4 mies- ett\u00e4 naiskatsojien kannalta. Sellainen tuotti erilaisia eroottisia kaksoiskytkent\u00f6j\u00e4, vetovoimaa ja torjuntaa.<\/p>\n<p>Ida Aalberg huolehti lis\u00e4ksi erinomaisesti julkisuuskuvastaan. H\u00e4nen pitk\u00e4aikainen seurustelunsa radikaalin ylioppilaspoliitikko, juristi Lauri Kivekk\u00e4\u00e4n kanssa, kihlaus ja avioliitto, merkitsiv\u00e4t h\u00e4nen nousuaan poliittis-yhteiskunnallisen vaikuttajanaisen asemaan. H\u00e4\u00e4t olivat yksi vuosikymmenen seurapiiritapauksista Nikolainkirkossa eli Suurkirkossa marraskuussa 1887.<\/p>\n<p>Ida Aalbergin el\u00e4m\u00e4 on kerrottu Ilmari R\u00e4s\u00e4sen varsin kaunistelemattomassa kirjassa jo 1925. Sit\u00e4 kirjoitettaessa on ollut viel\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti aikalaistodistajia elossa, joten Aalbergin monella tavalla my\u00f6s ongelmalliseksi muuttuvaa roolia Suomen teatteriel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ei ole kokonaan h\u00e4ivytetty. Ritva Heikkil\u00e4n (1998) kirja <em>Ida Aalberg \u2013 n\u00e4yttelij\u00e4 Jumalan armosta<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sentimentalisoivia legendakirjan aineksia, vaikka on yksityiskohtaisempi. Se vaikenee tai kiirehtii selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n parhain p\u00e4in kaikki kiusalliset kysymykset. Kirja tarjoaa kiinnostavia kirjesitaatteja, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 niiden l\u00e4hdetiedot pois.<\/p>\n<h3>Viimeiset perustajaj\u00e4senet l\u00e4htev\u00e4t<\/h3>\n<p>Kahta vuotta my\u00f6hemmin <strong>1887 tapahtui seuraava henkil\u00f6st\u00f6menetys<\/strong>. Samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 purkivat sopimuksensa sek\u00e4 Kaarola Avellan, ett\u00e4 Aurora (Toikka-)Aspegren yhdess\u00e4 miehens\u00e4 August Aspegrenin kanssa. He olivat viimeiset mukanaolijat vuonna 1872 aloittaneista.<\/p>\n<p>Teatterin kaksi keskeist\u00e4 naisn\u00e4yttelij\u00e4\u00e4, Aurora Aspegren ja Avellan olivat ilmeisesti kokeneet joutuneensa sivuraiteelle ja kokeneet puutteita Kaarlo Bergbomin ohjaustavoissa. Joka sit\u00e4paitsi oli tullut\u00a0liian pehme\u00e4ksi suhteessa Ida Aalbergiin. Emilie olisi aina ollut Idan suhteen v\u00e4hemm\u00e4n my\u00f6ntyv\u00e4inen. Idasta oli tullut jo Helsingin ykk\u00f6sjulkkis ja kaikkien kiintoisien ja \u201dkiihkeiden\u201d tai \u201dhulluksi tulevien\u201d naisroolien ensi-iltojen nappaaja.<\/p>\n<p><strong>Kaarola Avellan<\/strong> on my\u00f6s voinut aidosti kyll\u00e4sty\u00e4 liian yksinkertaisiin n\u00e4ytelmiin, jota ohjelmistossa jouduttiin, tai katsottiin tarpeelliseksi py\u00f6ritt\u00e4\u00e4. H\u00e4n on itse liian kultivoitunut, mik\u00e4 oli merkinnyt my\u00f6s h\u00e4nen rajoituksiaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4: h\u00e4n teki tarkkaa ja analyyttist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, mutta ei yleis\u00f6\u00e4 sytytt\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4nen huono suomenkielens\u00e4 j\u00e4tti h\u00e4net my\u00f6s kakkoseksi suhteessa Aalbergiin. Erottuaan\u00a0Avellanista tuli kouluttaja tuleville n\u00e4yttelij\u00f6ille ja taustavaikuttaja, hyv\u00e4ss\u00e4 ja pahassa. H\u00e4nen luonaan k\u00e4viv\u00e4t nuoret opiskelemassa roolilukua, h\u00e4n analysoi ja opetti puheilmaisua kaikille uusille Suomen keskiluokasta teatteriin haluaville talollisten, kauppiaiden ja pastorien tytt\u00e4rille, jotka haaveilivat taiteellisesta urasta.<\/p>\n<p><strong>Aspegrenin pariskunnan<\/strong> kyll\u00e4styminen 15 vuoden j\u00e4lkeen on tietyll\u00e4 tavalla my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Augusti Aspegrenille Oskari Vilholla oli viel\u00e4 ollut k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja Bergbom piti h\u00e4nt\u00e4 oopperoissa mukana. Pikkurooli seurasi toistaan. Rouva Aspegrenista oli tullut ohjelmiston kantava voima, silti emme tied\u00e4 kaikkia syit\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s silt\u00e4 ett\u00e4 l\u00e4hteminen tapahtui omasta impulssista, palkkauksista neuvoteltaessa. Oman kiertueteatterin perustaminen oli heid\u00e4n ammatillisen uransa ainoa mahdollisuus, joskin jo vanha suunnitelma.<\/p>\n<p>Suomalaisen teatterin maaseutukiertueet olivat harventuneet joten Aspegrenit perustivat jo samana vuonna uuden teatterin nimelt\u00e4 <strong>Suomalainen Kansanteatteri.<\/strong> Se toimi vuodet 1887\u20131897, jolloin se ehti my\u00f6s\u00a0jakaantua, mutta pian sen pohjalta syntyi <strong>Suomen Maaseututeatteri<\/strong>, josta tuli teatteri Viipuriin ja Suomen toinen kiinte\u00e4 ammattiteatteri. (ks 3.4.)<\/p>\n<p>Bergbomeilla poisl\u00e4htevien tilalle oli saatavissa jo kotonaan suomea puhuneita sivistyneist\u00f6perheiden tytt\u00e4ri\u00e4. Vaikka viel\u00e4 1887 tuskailtiin sit\u00e4, ett\u00e4 teatterilaiset kesken\u00e4\u00e4n niin paljon k\u00e4yttiv\u00e4t ruotsin kielt\u00e4 arkikielen\u00e4\u00e4n. Pohdittiin oppituntien antamista ja ottamista, sek\u00e4 suomen kieliopin systemaattista opiskelua niille, joiden kieli oli h\u00e4iritsev\u00e4sti ruotsinvoittoista. Bergbomia itse\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 tavallaan my\u00f6s koski. Kansallisteatterin my\u00f6hempi johtaja Eino Kalima oli nuorena tavannut Bergbomin ja muistaa h\u00e4mm\u00e4styneens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n varsin puutteellista suomen kielen taitoa. Bergbom oli silloin jo kokenut vaikean halvauskohtauksen.<\/p>\n<p>Bergbomit ja varsinkin Emilie edellytti, ett\u00e4 Suomalainen Teatteri ei saanut antaa aihetta mihink\u00e4\u00e4n juoruihin eik\u00e4 rikkeisiin s\u00e4\u00e4dyllisyyskysymyksiss\u00e4. Suoraan tarjoilijattaren ammatista ei ollut hyv\u00e4 tulla teatterin palvelukseen, vaikka olisi ollut laulu- ja tanssitaitoinen suomenkielinen tytt\u00f6. \u201dHankkikoon ensin vaikka vuodeksi muun ammatin.\u201d Sivistyneist\u00f6perheiden tyt\u00f6t n\u00e4ytteliv\u00e4t idealisoituja ja siveit\u00e4 naiskuvia, mutta vastaavasti he joutuivat ristiriitaan harrastuksensa ja avioliiton kanssa. Solmiessaan avioliiton omasta s\u00e4\u00e4dyst\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n ei ollut sopivaista en\u00e4\u00e4 jatkaa teatterissa, vaan useimmat heist\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t perheen\u00e4ideiksi. Sivistyneist\u00f6rouvilla oli sin\u00e4ns\u00e4 paljon hy\u00f6dyllist\u00e4 tekemist\u00e4 ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 julkistakin toimitettavaa ajan yhteiskunnassa, mutta se kertoo teatterin viimek\u00e4tisest\u00e4 \u201dep\u00e4ilytt\u00e4vyydest\u00e4\u201d tai yhteiskuntaluokkaan sidotusta ammatista, jossa eksplisiitti n\u00e4kyvill\u00e4 olo ja sukupuolisuus sek\u00e4 intimi kanssak\u00e4yminen ylittiv\u00e4t n.s. sopivaisuuden rajat. (Suutela 2005).<\/p>\n<p>Seksuaalista vihjailua ei s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isperheen tytt\u00f6 voinut tehd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja se tavallaan oli koko Bergbomien teatterin keskeinen ongelma. Se oli enimmilt\u00e4\u00e4n suhteellinen a-seksuaalinen. Eiv\u00e4th\u00e4n koskaan Kaarola Avellan tai my\u00f6hemm\u00e4t <strong>Hanna Asp<\/strong> tai <strong>Saimi Swan<\/strong> tai kukaan niist\u00e4, joita Suomalaiseen Teatteriin liittyiv\u00e4t, kuten <strong>Katri Rautio <\/strong>(1864\u20131952) voinut olla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 avoimen eroottisia tai julkeita. Naiset olivat viattomia, hillittyj\u00e4, k\u00e4rsivi\u00e4. Suomalaisen teatterin taiteilijakunnan ymp\u00e4rill\u00e4 piti olla arvokas sivistys- ja taidelaitoksen henki, ei huonomaineisen komeljanttariseurueen. Ida on t\u00e4ss\u00e4 suhteessa juuri poikkeus.<\/p>\n<p>Samaan kietoutui my\u00f6s maskuliinisen eroottisuuden esitt\u00e4minen: keskeisiss\u00e4 nuorten miesten rooleissa n\u00e4htiin <strong>Aukusti Korhosen<\/strong> kuoltua <strong>Bruno B\u00f6\u00f6k<\/strong>, sitten <strong>Axel Ahlberg<\/strong> ja h\u00e4nen rinnalleen noussut <strong>Niilo Sala<\/strong>. B\u00f6\u00f6ki\u00e4 lukuunottamatta n\u00e4iden nelj\u00e4n sukupuolinen suuntautuneisuus on ollut homoseksuaalinen. Aukusti Korhosen varhainen yst\u00e4vyys Eemil Nervanderin ja Kaarlon kanssa viittaavat siihen. Axel Ahlbergin osalta se on luettavissa kaikista my\u00f6hemmist\u00e4 anekdooteista. Salan osalta se on p\u00e4\u00e4telt\u00e4viss\u00e4 monista seikoista, ei v\u00e4hiten molempien l\u00e4heisest\u00e4 apulaisohjaaja-suhteesta ja kes\u00e4isist\u00e4 matkatoveruuksista Kaarlon kanssa.<\/p>\n<p><strong>Niilo Sala <\/strong>(1856\u20131892) oli varattomien nuoruusvaiheiden j\u00e4lkeen k\u00e4ynyt Jyv\u00e4skyl\u00e4n seminaarin ja toimi opettajana Porissa, jossa 1881 halusi siirty\u00e4 teatteriin. H\u00e4n oli lupaava n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4, \u00e4idinkielelt\u00e4\u00e4n harvoja suomalaisia, mutta my\u00f6s opinhaluinen ja lukeva, joten h\u00e4nest\u00e4 hyvin pian tuli Kaarlon oikea k\u00e4si, apulaisregiss\u00f6\u00f6ri, n\u00e4ytelmien (mm von Numersin) taitava suomentaja. Heid\u00e4n suhteestaan voi tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 yhteisten kes\u00e4matkojen perusteella. Salan mielenterveys alkoi kuitenkin j\u00e4rkky\u00e4 ja sit\u00e4 Aspelin-Haapkyl\u00e4 kuvaa seikkaper\u00e4isesti. H\u00e4neen oli my\u00f6s ladattu odotuksia tulla Bergbomin seuraajaksi. Ep\u00e4selv\u00e4ksi j\u00e4\u00e4 silti, mit\u00e4 muita odotuksia Bergbom h\u00e4neen kohdisti. Toisaalta h\u00e4nen koulutuspohjansa oli hatara ja tausta alemmasta keskiluokasta. Se ei viel\u00e4 tulevalle johtajalle olisi oikein riitt\u00e4nyt. Oliko Salan yll\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 vet\u00e4ytymisiss\u00e4 ja erist\u00e4ytymisess\u00e4 kyse my\u00f6s h\u00e4pe\u00e4n tunteista tai ahdistusta jostain tapahtuneesta. Sala joutui psykoosiin Wieniss\u00e4 ja sairaalahoidon j\u00e4lkeen kohtaus uusi Pariisissa, mist\u00e4 h\u00e4net l\u00f6ydettiin. Asia pidettiin huolella salassa, mutta h\u00e4n vietti Bergbomin kanssa vimeisen kes\u00e4kauden. Samaan aikaan osuivat my\u00f6s riita Numersin kanssa ja ett\u00e4 Canth antaisi uuden n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 Nya Teaternille. Elokuussa 1892 Bergbomin jo l\u00e4hdetty\u00e4 paluumatkalle Suomeen Niilo Sala ampui itsens\u00e4 baijerilaisessa hotellihuoneessa. Vuosi 1892 l\u00e4hes\u00a050-vuotiaan Bergbomin &#8217;annus horribilis&#8217;, jolloin kaikki n\u00e4ytti sortuvan. \u2013\u00a0Uudessa rikoslaissa homoseksuaaliset suhteet ensi kertaa Suomessa kriminalisoitiin, mill\u00e4 on voinut olla oma vaikutuksensa Salan kokemaan psykoosiin. My\u00f6s Kaarlo Bergbomin el\u00e4m\u00e4 muuttui.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tilanne syksyll\u00e4 1879 Suomalaisen Teatterin kokoontuessa oli monella tavalla uuden alkua ja silti ristiriitaisten tunnelmien aikaa. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Oskari Vilho ja h\u00e4nen ryhm\u00e4ns\u00e4, Ismael Kallio, Aurora ja August Aspegren, Kaarola Avellan, Benjamin ja Mimmy Leino, Selma ja Arthur Lundahl, Ida Aalberg, Bruno B\u00f6\u00f6k ja vastik\u00e4\u00e4n mukaan tullut Axel Ahlberg ovat varmasti kokeneet hyv\u00e4n\u00e4 sen, ett\u00e4 oopperan [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=104"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1340,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104\/revisions\/1340"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=104"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=104"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=104"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}