{"id":106,"date":"2014-12-30T13:49:45","date_gmt":"2014-12-30T10:49:45","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=106"},"modified":"2017-11-14T12:06:31","modified_gmt":"2017-11-14T09:06:31","slug":"3-1-liikkeellelahto-ja-puheosaston-vaikeat-alkuvuodet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/3-1-liikkeellelahto-ja-puheosaston-vaikeat-alkuvuodet\/","title":{"rendered":"
3.1<\/div>Liikkeellel\u00e4ht\u00f6 ja puheosaston vaikeat alkuvuodet"},"content":{"rendered":"

Suomalainen Teatteri aloittaa Porissa lokakuussa 1872<\/h3>\n

Suomalaisen Teatterin historian<\/em> (osat I\u2013IV 1906\u20131910) kirjoitti professori Eliel Aspelin-Haapkyl\u00e4 (lyh. EAH), joka hyvin tunsi liikkeellel\u00e4hd\u00f6n taustat, itse tuolloin opiskelijana ja my\u00f6hemmin ensimm\u00e4isen\u00e4 suomen kielell\u00e4 opettavana kirjallisuuden professorina. H\u00e4nen teoksensa on varsin tarkka ja kiinnostava siksi, ett\u00e4 siin\u00e4 lainataan suomentaen laajoja otteita Bergbomien kirjeenvaihdosta. Teosta ohjaa kuitenkin vahva ideologinen ote ja tarve laatia muistomerkki vanhasuomalaisten t\u00e4rkeimm\u00e4lle kulttuurilaitokselle. Uudempi tutkimus osoittaa nimitt\u00e4in EAH:n vahvasti l\u00e4hteit\u00e4\u00e4n valikoivaksi ja jopa puutteellisesti siteeravaksi tutkijaksi, joka itse pitk\u00e4aikaisena toimijana ei n\u00e4e teatterilla muita kuin ulkoisia vihollisia. (Pikkanen 2012, Paavolainen 2014)<\/p>\n

Suomalaisen Teatterin historiaa on leimannut kertomus voittokulusta, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n on paljon kiinnostavampaa tarkastella niit\u00e4 vaikeuksia ja ristiriitoja, joita se ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtasi. Niit\u00e4 nimitt\u00e4in ei puuttunut teatterin sis\u00e4lt\u00e4 eik\u00e4 suhteissa ulosp\u00e4in. Niist\u00e4 ei varsinaisesti aina suinkaan vaieta, mutta niit\u00e4 my\u00f6s hienotunteisuussyist\u00e4 ei ole tahdottu levitell\u00e4 laajemmin. Onnistuminen ja menestystarinan mielikuva on ollut osa niin fennomaanien historiaa, kuin teatterin itsens\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4 juhlamielt\u00e4. Toisaalta Bergbomien tukemista ja kannustamista jaksamaan ja jatkamaan on voitu tarkoituksella tehd\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n sin\u00e4ns\u00e4 vilpitt\u00f6m\u00e4sti jo vuosien varrella. Juhlat ja huomionosoitukset olivat normaali osa 1800-luvun s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja taiteilijoihin se liitettiin erityisesti. Aikakauden tavan mukaan teatteritalossa kuului esitt\u00e4\u00e4 oopperaa ja draamaa, joten ajatus Suomalaisesta Teatterista, sen Puhe- ja Lauluosastosta oli ollut jo alusta alkaen mukana. Varsinkin oopperakulttuuri laulajineen tuotti monenlaista juhlan aihetta.<\/p>\n

Huomiota on syyt\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 kohtiin, joissa Aspelin-Haapkyl\u00e4 vaikenee tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aukkoja. Niihin on luultavasti aina jokin syy. Ensimm\u00e4isen n\u00e4yttelij\u00e4ryhm\u00e4n kokoamisesta h\u00e4n ei kerro mit\u00e4\u00e4n, vaikka oli itse aitiopaikalla Morgonbladetin<\/em> toimituksessa. Syy on ehk\u00e4 se, ett\u00e4 Oskari Vilhon (Gr\u00f6neqvist) ja er\u00e4\u00e4n toisen lis\u00e4ksi mukana olivat ainoastaan Westermarckin Unga Finska Teaternin (Nuoren Suomalaisen Teatterin) viisi suomenkielell\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4\u00e4 nuorta. Westermarkin yritykselt\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kaapattiin n\u00e4m\u00e4 suomentaitoiset ja houkuteltu uuden perustettavan teatterin palvelukseen vakaammaan palkanmaksun ja suuremmen julkisen kannatuksen toivossa. N\u00e4in Wilhon johtama puheoasto koettiin joillain paikkakunnilla vain vanhana Westermarckin ryhm\u00e4n\u00e4, joka oli ottanut \u201dfennomaanisen kasteen\u201d. N\u00e4yttelij\u00f6iden \u201dkaappauksesta\u201d kertominen olisi kenties tahrinut sit\u00e4 aatteellista ja pyyteet\u00f6nt\u00e4 toiminnan eetosta, jonka Aspelin-Haapkyl\u00e4 halusi rakentaa kertomukseensa.<\/p>\n

Suomalaisen Teatterin ensimm\u00e4isen n\u00e4yttelij\u00e4kunnan sosiaalinen tausta oli k\u00e4sity\u00f6l\u00e4is- ja aliupseeripiireist\u00e4, Oskari Vilho oli ylioppilas, my\u00f6hemmin mukaan liittyi muitakin ylioppilaita, mutta olennaista on, ett\u00e4 teatterin johtoporras taas edusti akateemisia piirej\u00e4, ja kuten monet fennomaaneista he olivat ns. papinpoikia Pohjanmaalta tai Savosta.\u00a0Teatterin aloittaessa moni taiteilija suomensi nimens\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin suomenkielisiksi taiteilijanimiksi, mik\u00e4 n\u00e4ytti paremmalta, vaikka t\u00e4t\u00e4kin pilkattiin. Olennaista oli se, ett\u00e4 seurueen tuli hioa taitojaan, hankkia ja harjoitella ohjelmistoa runsaasti, ennen kuin kannatti tulla Helsinkiin, jonka yleis\u00f6 oli vaativinta. Lis\u00e4ksi kannatti aloittaa sellaisessa kaupungissa, jossa oli riitt\u00e4v\u00e4sti ylemp\u00e4\u00e4 vaurasta suomenkielist\u00e4 porvaristoa.<\/p>\n

Harjoitukset alkoivat jo kes\u00e4ll\u00e4 ja viel\u00e4\u00a0syksyll\u00e4 1872 oltiin Helsingiss\u00e4. Seurueen ohjelmistoon kiertue-olosuhteita varten valmistettiin yhteens\u00e4 27 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, joiden avulla voitaisiin n\u00e4ytell\u00e4 noin 10\u201312 iltaa paikkakunnalla, sek\u00e4 tarvittaessa joitain kahdesti. Mukana oli yksin\u00e4yt\u00f6ksisi\u00e4 hilpeit\u00e4 ja vakavia, sek\u00e4 er\u00e4it\u00e4 is\u00e4nmaallisia kuvaelmia, joita voitiin sijoittaa samaan iltaan. Laulun\u00e4ytelm\u00e4\u00a0Laululintunen<\/em>\u00a0perustui laulavaan naisp\u00e4\u00e4rooliin ja mustalaisn\u00e4ytelm\u00e4 Preciosa<\/em>\u00a0siihen, ett\u00e4 kuorot saatiin koottua kaupungin s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isnuorista. Ensimm\u00e4isen n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6vuoden 1872\u20131873 aikana harjoiteltiin viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4, varsinkin syd\u00e4ntalvella Viipurissa oltaessa, joten ohjelmistossa oli ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna yhteens\u00e4 36 teosta, joista 13 oli kotimaisia, niist\u00e4 alunperin suomenkielisi\u00e4 kuitenkin vain Kihlaus<\/em>, Margareta<\/em> ja Silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, <\/em>kolme pienoishupailua ja E. F. Jahnssonin draama Bartholdus Simonis<\/em>.<\/p>\n

Pori tuntui parhaalta paikalta aloittaa, v\u00e4est\u00f6suhteet oliva tasapainossa. Siell\u00e4 oli hotelli Otava ja siin\u00e4 yl\u00e4sali, jossa oli my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jota oli kaupungin omiin seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin jo paljon k\u00e4ytetty. Aloituksen ajankohdaksi tuli sunnuntai lokakuun 13.pv\u00e4 1872. Sinne matkustettiin kuun alussa jo j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n lavastuksia. Antti Tuokon<\/strong> kirjoittama Avajaisn\u00e4ytelm\u00e4<\/em> oli kuvaelma, jossa V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen luokse saapuu N\u00e4ytelm\u00e4t\u00e4r Hellaasta. Sitten n\u00e4htiin Runebergin\u00a0Pilven veikko<\/em>\u00a0kuvaelmana; sek\u00e4 kaksi Topeliuksen jo paljon esitetty\u00e4 pient\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4: Saaristossa<\/em> ja Sotavanhuksen joulu<\/em>.<\/p>\n

Bergbom itse tuli viikoksi Poriin, katsomaan miten kaikki l\u00e4hti k\u00e4yntiin ja j\u00e4tti sitten Oskari Vilhon apulaisjohtajaksi<\/strong>, palaten itse Helsinkiin sanomalehti Morgonbladetin<\/em> toimitukseen.<\/p>\n

Nelj\u00e4nness\u00e4 Porin n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 esitettiin jo Kiven\u00a0Margareta<\/em> ja viidenness\u00e4 Kihlaus<\/em>. N\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin j\u00e4tettiin my\u00f6s v\u00e4li\u00e4, jotta saatiin harjoitusaikaa suuremmille teoksille. Marraskuussa n\u00e4yteltiin Porissa Ludvig Holbergin Jeppe Niilonpoika<\/em> sek\u00e4 Weberin musiikilla h\u00f6ystetty mustalaisn\u00e4ytelm\u00e4 Preciosa.<\/em>\u00a0Molemmat olivat jo isoja satsauksia. Sitten n\u00e4yteltiin taas v\u00e4lill\u00e4 pieni\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, mukana vanha Kotzebuen komedia Suorin tie paras<\/em>. Juuri ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 sai Oskari Vilho ohjattua valmiiksi R. Kneiselin viisin\u00e4yt\u00f6ksisen n\u00e4ytelm\u00e4n Viuluniekka<\/em>, siin\u00e4kin oli mustalaisromantiikkaa ja siin\u00e4 oli jalo henkil\u00f6, vaikka el\u00e4m\u00e4ntapa oli boheemi. \u2013 Ranskalaista alkuper\u00e4\u00e4 oli moraliteetti Ty\u00f6v\u00e4en el\u00e4m\u00e4st\u00e4, <\/em> Turmiolan Tommia vastaava n\u00e4ytelm\u00e4 alkoholin kiroista.<\/p>\n

Kiertue jatkoi Tampereelle joulukuuksi, mutta se ei onnistunut yht\u00e4 hyvin ja olosuhteet olivat ankeat. Joulunpyhien alla kokoonnuttiin Viipuriin, jossa viivyttiin l\u00e4hes helmikuun loppuun 1873. Sinne Kaarlo Bergbom tuli taas paikalle ja alkoi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 my\u00f6s vierailumahdollisuutta Pietariin. Kesken n\u00e4it\u00e4 tuli tieto Aleksis Kiven kuolemasta vuoden viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 31.12.1872.<\/p>\n

Seurueen tulikoe Helsingiss\u00e4 olivat sen maalis- ja huhtikuu 1873 Arkadiassa, jolloin se sai p\u00e4\u00e4kaupunkilaisilta osin suopeaa, osin kriittisesti opastavaa kritiikki\u00e4. Toukokuussa k\u00e4ytiin viel\u00e4 H\u00e4meenlinnassa ja kes\u00e4kiertueelle mentiin Joensuuhun, Savonlinnaan ja Kuopioon. Helsinkiin palattiin syyskuussa 1873, jolloin vierailijaksi saatu Charlotte Raa oli mukana esityksiss\u00e4.<\/p>\n

Aspelin-Haapkyl\u00e4 korostaa aina sit\u00e4, miten juhlavaa rva Raan mukanaolo oli, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 se tarkoitti s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4 ja siten vaikutti my\u00f6nteisesti ryhm\u00e4\u00e4n. Toisaalta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 juuri kahden yleis\u00f6n tai kahden teatterin dilemma kiteytyy juuri siin\u00e4: pelkk\u00e4 Oskari Vilhon maaseutuseurue ei olekaan taiteellisesti tarpeeksi hyv\u00e4\u00e4 Helsingiss\u00e4 sen paljon n\u00e4hneelle kulturellille yleis\u00f6lle. Teatterin omiin taustavoimiin kuuluvat henkil\u00f6t kirjoittivat opettavaisia ja ’paremmin tiet\u00e4vi\u00e4’ arviointeja seurueen j\u00e4senten kyvyist\u00e4. Miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin t\u00e4m\u00e4 vaikutti Puheosaston seurueen itsetuntoon \u2013\u00a0tai heid\u00e4n kokemukseensa tilanteen ’reiluudesta’, on vaikea tarkemmin sanoa. Vaikka he sellaisenaan eiv\u00e4t ehk\u00e4 olleet tarpeeksi kiinnostavia Helsingiss\u00e4, heist\u00e4\u00a0oli inspiroivaa n\u00e4ytell\u00e4 Charlotte Raan kanssa yhdess\u00e4.<\/p>\n

Oopperaosasto aloitti marraskuussa 1873 Viipurissa.<\/strong> Se perustui siihen, ett\u00e4 suomenkielisen oopperan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli kaksi tasokasta sopraanoa, Ida Basilier ja Emmy Str\u00f6mer (my\u00f6h. Acht\u00e9) ja baritoni Niklas Acht\u00e9, joka my\u00f6s toimi harjoittajana ja kapellimestarina, lis\u00e4voimia palkattiin Ruotsista ja aikaan mukaan tuli ulkomailla laulua opiskelevia suomenmaalaisia. Oopperan toiminta oli Yrj\u00f6 Koskisen ja puolueen kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska p\u00e4\u00e4kaupungin kauppiasporvaristo ja sivistysporvaristo piti saada eri tavoin fennomaanien asialle suopeaksi. Oopperaosaston yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyviksi koetut (Bergbomin ohjaamat) esitykset saavuttivat alkuun ruotsinkielisen yleis\u00f6n suosion.<\/p>\n

Puheosastoa tarvittiin Viipurissa viel\u00e4 oopperan kuoroksi, mutta l\u00e4hivuosina siihen saatiin oma vakituinen pieni kuoro. Joissakin opereteissa tarvittiin hyvi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, joita sitten lainattiin puheosaston laulutaitoisista koomikoista. Yleens\u00e4 ooppera Viipurissa ja Turussa vieraillessaan pyrki k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mahdollimman paljon paikallisia laulaja- ja soittajavoimia.<\/p>\n

Oopperan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 annettiin vuosina 1873\u20131879 uskomattomat lukum\u00e4\u00e4r\u00e4t. Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna oli kolme eri teosta, seuraavana vuonna tehtiin kolme lis\u00e4\u00e4, vuosina 1877 ja 1878 esitettiin jopa 18 ja 25 eri oopperaa. Uusia valmistettiin noin nelj\u00e4 vuodessa, muut olivat vanhojen tuotantojen uusintoja. Eniten esitettiin Gounod\u2019n Faustia<\/em> yhteens\u00e4 55 kertaa, Donizettin Lucia di Lammermooria<\/em> ja Verdin Trubaduuria<\/em> molempia yli 40 kertaa. Mukana oli my\u00f6s suurisuuntaisia Giacomo Mayerbeerin teoksia \u2013 lyhennettyin\u00e4 toki \u2013 kuten Hugenotit<\/em>, Ernani<\/em>, Juutalaistytt\u00f6<\/em> sek\u00e4 Robert Paholainen<\/em>. Sek\u00e4 tietysti Mozartia ja Rossinia, my\u00f6s Verdin La Traviata<\/em>. (oopperan historiasta ks Lampela Hannu-Ilari 1997). Suomalaisen Oopperan vaiheisiin on kohdistettu tuoretta tutkimuskiinnostusta, t\u00e4ll\u00e4 kertaa oopperatoiminnan kansainv\u00e4lisyytt\u00e4 ja pohjoismaisia yhteyksi\u00e4 korostaen, irrallaan nationalistisesta paradigmasta. (Sivuoja & al. 2012).<\/p>\n

Ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 oli my\u00f6s oopperoiden suomentaminen, mit\u00e4 useimmiten tekiv\u00e4t Aleksanteri Rahkonen ja Antti T\u00f6rneroos (Tuokko). Toisinaan yksi osasi runoilla suomea ja joku kolmas sijoittaa teksti\u00e4 nuotteihin, mik\u00e4 teki jokaisesta ooppera produktiosta eritt\u00e4in suurit\u00f6isi\u00e4. Lavastusten hankinnasta ei ole tutkimuksia tehtyn\u00e4, mutta mahdollisimman paljon yritettiin p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, mit\u00e4 Arkadian ja muiden teatteritalojen kiinteiss\u00e4 varastoissa oli saatavilla. Toisinaan lavastuksia moitittiin liian kiireess\u00e4 kootuiksi. Ehk\u00e4 ei ole ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 maalareita ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6miehi\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti. Bergom huolehti juuri n\u00e4ist\u00e4 kysymyksist\u00e4 itse. \u2013 Samalla oopperatoiminnan aikana valmistuneet erilaiset kulissien kappaleet, linnat ja pihat, mets\u00e4t, puistot ja muut maisemat olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 sitten my\u00f6hemminkin, aina kun Arkadiassa esitettiin historiallista draamaa. Alkuinnostuksen j\u00e4lkeen oopperassa my\u00f6s lauluvoimien saatavuus, matkustus, tenoripula ja kohoavat palkkiot imiv\u00e4t varoja veiv\u00e4t oopperan valtaviin velkoihin jo nelj\u00e4ss\u00e4 vuodessa. Samaan aikaan my\u00f6s Nya Teatern lis\u00e4si oopperatuotantoaan aiemmasta, joka oli yksi syksyll\u00e4, toinen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u00a0\u2013 Pieness\u00e4 Helsingiss\u00e4 toimi yht\u00e4kki\u00e4 kaksi oopperaa, jotka kilpailivat kesken\u00e4\u00e4n. Ooppera puristi mehut Bergbomin sisaruksista melko tarkkaan, mutta puolue ei halunnut lopettaa\u00a0toimintaa, sill\u00e4 se oli n\u00e4ytt\u00e4vint\u00e4 ja suurisuuntaista, kun fennomaanien piti \u201dvalloittaa p\u00e4\u00e4kaupunki\u201d suomalaisuuden asialle.<\/p>\n

Puheosasto eli samaan aikaan suu s\u00e4kki\u00e4 my\u00f6ten, kiitos Oskari Vilhon huolellisen s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyyden. Vaikka joskus yleis\u00f6n puutteessa Vilho joutui pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n palkkarahojen l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungista, h\u00e4nell\u00e4 toisinaan oli tilitett\u00e4v\u00e4\u00e4 Helsinkiin. Uusia paikkakuntia vuoden 1873\u20131874 aikana olivat viel\u00e4 Hamina, Pietari, Turku ja Lappeenranta. H\u00e4meenlinnassa mukaan tarjoutui Janakkalasta kotoisin oleva ratamiehen tyt\u00e4r Ida Aalberg<\/strong>, (alkup. Ahlberg), joka k\u00e4yty\u00e4\u00e4n koe-esiintym\u00e4ss\u00e4 Bergbomille voitiin ottaa mukaan. Tytt\u00f6 oli erinomaisen innokas ja energinen, syv\u00e4 el\u00e4ytyj\u00e4 ja toisin kuin moni seurueessa Ida puhui \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n\u00a0suomea, jos kohta h\u00e4m\u00e4l\u00e4isitt\u00e4in avoimin diftongein.<\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1874 k\u00e4rjistyi sis\u00e4inen kielikysymys, kolme miesn\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytti ruotsin k\u00e4ytt\u00f6kielen\u00e4\u00e4n kaupungilla juhliessaan ja katsoivat, ett\u00e4 se mit\u00e4 kielt\u00e4 he privaatisti puhuivat oli heid\u00e4n yksityisasiansa. Oskari Vilholle kieli oli suuri aatteellinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Edvard Himberg<\/strong> oli humalassa rettel\u00f6inyt: h\u00e4n oli tarpeellinen lauluvoima, joka n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 muuten ei edistynytk\u00e4\u00e4n. Vilho sai valtuudet erottaa Himbergin, joka erosi joksikin aikaa, kunnes h\u00e4net tarvittiin takaisin. Oulussa seuraavana vuonna seurueen j\u00e4senet seurustelivat kaupungin ruotsinmielisten kanssa. Halveksivatko j\u00e4senet itsekin ty\u00f6t\u00e4ns\u00e4, \u201dvai saivatko herrasv\u00e4et uskoteltua n\u00e4ille, ett\u00e4 olisivat parempia taiteilijoita, jos n\u00e4yttelisiv\u00e4t ruotsiksi\u201d, kirjoitti Vilho.<\/p>\n

Paradoksaalista n\u00e4iden vuosikymmenien kannalta on se, ett\u00e4 suomenruotsalainen saattoi\u00a0tulla teatteriammattiin vain n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 suomeksi. T\u00e4llaisia olivat Bergbomin tulevat kantavat voimat Axel Ahlberg<\/strong> ja Adolf Lindfors.<\/strong>\u00a0Helsingin Erottajalla Nya Teaternissa n\u00e4ytteliv\u00e4t riikinruotsalaiset ja vain pienemmiss\u00e4 rooleissa\u00a0kotimaiset. Tilanteesta k\u00e4rsiv\u00e4t kaikki, kunnes \u00e4idinkielelt\u00e4\u00e4n suomalaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 Bergbomilla alkoi nousta ja kunnes kotimainen ruotsinkielinen seurue (Svenska Inhemska Teatern) oli perustettu.<\/p>\n

Jo vuonna 1875<\/strong> osoittautui j\u00e4rkev\u00e4ksi, ett\u00e4 koko Arkadia-teatteri ostettiin Suomalaisen Teatterin taustayhteis\u00f6n haltuun<\/strong>, koska se sit\u00e4 nyt jo suurimman osan vuodesta k\u00e4ytti. Vuoden 1876 ajan tehtiin edelleen runsaasti oopperaa suomenkielell\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja puheosasto kiersi maaseutua. Se oli toisaalta kovissa vaikeuksissa eik\u00e4 kiertueella mahdollinen ohjelmisto tarjonnut riitt\u00e4v\u00e4sti ammatillista haastetta. Ik\u00e4vist\u00e4 kurinpidollisista ongelmista katkeroituneena Oskari Vilho pyysi monta kertaa eroa apulaisjohtajan vastuustaan.<\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1875 Oulussa tilanne oli ongelmallinen, Aspegrenit olivat tilap\u00e4isesti poissa, yleis\u00f6 oli hein\u00e4nteossa. Oopperaosaston laulajattaret konsertteineen veiv\u00e4t teatterilta sen v\u00e4h\u00e4nkin yleis\u00f6n. 24.9.1875 Nummisuutarit<\/em> saatiin kuitenkin ensi-iltaan. Lokakuussa Vilho kirjoitti vihaisena Bergbomille:<\/p>\n

\u201d\u00c4l\u00e4 l\u00e4het\u00e4 noita oopperalaisia riist\u00e4m\u00e4\u00e4n ansiot rehellisilt\u00e4 ihmisilt\u00e4 heid\u00e4n nokkansa edest\u00e4\u201d. (EAH2, 196)<\/p><\/blockquote>\n

L\u00e4hivuodet olivat t\u00e4ynn\u00e4 vaikeuksia, l\u00e4hinn\u00e4 yleis\u00f6n ja lipputulojen puutetta. Nummisuutarit<\/em> ei ved\u00e4 ensin yleis\u00f6\u00e4. Jossain sit\u00e4 n\u00e4yteltiin vain miehille, koska Aleksis Kivi oli kaupungin s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isnaisten kollektiivisen mielipiteen mukaan liian karkeaa. Kuopiossakaan ei tullut yleis\u00f6\u00e4, kun kaupungin oman pojan, August Ahlqvistin Kive\u00e4 moittivat kirjoitukset, joita edelleenkin ilmestyi, tunnettiin siell\u00e4 hyvin. Ouluun asti Vilho ei halunnut l\u00e4hte\u00e4 uudestaan, ennen kuin on uutta ohjelmistoa. Sit\u00e4 taas ei ehditty harjoitella, lis\u00e4ksi ooppera vei Bergbomin kaikki voimat. Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 ei viel\u00e4 vuonna 1876 viel\u00e4 ollut k\u00e4yty, joten siell\u00e4 voitiin n\u00e4ytell\u00e4 \u201dkaikki vanha tavara uudestaan\u201d. Uudelleen k\u00e4yt\u00e4ess\u00e4 1877 katsomossa sattuivatkin olemaan tulevat dramaatikot\u00a0Robert Kiljander<\/strong> ja Minna Canth<\/strong> ja jotain heiss\u00e4 alkoi tapahtua.<\/p>\n

Oopperan toimintaa vaikeutti Helsingin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 se, ett\u00e4 Nya Teatern oli my\u00f6s alkanut lis\u00e4t\u00e4 oopperatuotantojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 pieness\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungissa toimi kaksi kilpailevaa oopperateatteria<\/strong>. Kaikki j\u00e4rkisyyt puhuivat voimien haaskausta vastaan ja erilaisia yhdist\u00e4mis- eli fusioonisuunnitelmia tehtiin toistuvasti, mutta aina jokin osapuoli asettui sellaista vastaan.<\/p>\n

Suomalaisen Oopperan vaikeudet alkoivat olla ilmeisi\u00e4, sek\u00e4 Soitto-osasto (eli orkesteri) ett\u00e4 Laulu-osasto (eli solistit ja pieni kuoro) lakkautettiin vihdoin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1879. Kannatusyhdistyksen vanhat velat oliva kohonneet huikeisiin summiin, joita ei koskaan edes julkistettu. Uudella valtionapusatsauksella ja ammattimaisemmalla taloudenhoidolla tilanne saatiin j\u00e4rjestym\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin jatkamaan Arkadiassa puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. Perustettiin uusi osakeyhti\u00f6 ja vanhat velat siirrettiin henkil\u00f6kohtaisesti Bergbomien nimiin, joille uusi osakeyhti\u00f6 vuosittain lyhensi\u00a0velkaansa. Aluksi Bergbomeilta ostettiin teatteriin sen oma suuri puvusto.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen seurueen t\u00e4rkeimm\u00e4t henkil\u00f6t<\/h3>\n

Ammatillisesti kokenein seurueessa oli tietenkin Oskari Gr\u00f6neqvist, (1840\u20131883) <\/strong> joka oli muuttanut sukunimens\u00e4 Vilhoksi<\/strong>. H\u00e4n oli syntynyt 1840, joten h\u00e4n oli 3 vuotta Bergbomia vanhempi, teatteria perustettaessa siis 32-vuotias. H\u00e4n oli kotoisin Kuhmalahdelta, jossa lapsena k\u00e4vi koulua, my\u00f6hemmin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli (ruotsinkielisen\u00e4) opettajana Uudessakaarlepyyss\u00e4. H\u00e4n oli n\u00e4ytellyt koulussa ja leikkinyt teatteria, 1861 H\u00e4meenlinnan lukiossa h\u00e4n oli toimittamassa n\u00e4ytelmi\u00e4, kirjoitti ja suunnitteli omia n\u00e4ytelmi\u00e4, luki Shakespearea Hagbergin k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4, mutta opetteli my\u00f6s englantia.<\/p>\n\n\t\t