{"id":112,"date":"2014-12-30T14:16:01","date_gmt":"2014-12-30T11:16:01","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=112"},"modified":"2016-09-01T12:08:01","modified_gmt":"2016-09-01T09:08:01","slug":"2-5-fennomaanien-teatteriaktiivisuus-kaynnistyy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/2-5-fennomaanien-teatteriaktiivisuus-kaynnistyy\/","title":{"rendered":"
2.5<\/div>Fennomaanien teatteriaktiivisuus k\u00e4ynnistyy"},"content":{"rendered":"

Suomenkielisen teatteritoiminnan varhaisaika<\/h3>\n

Ensimm\u00e4iset suomenkieliset n\u00e4ytelm\u00e4t laati Jaakko Juteini (1781\u20131856)\u00a0<\/strong>Viipurissa, mutta niit\u00e4 ei tiett\u00e4v\u00e4sti tuolloin viel\u00e4 esitetty. My\u00f6s tulevien aikojen teatteri on ollut kovin v\u00e4h\u00e4n kiinnostunut opettavaisesta komediasta\u00a0Perhekunda<\/em>\u00a0(1817) ja farssista Pila pahoista hengist\u00e4 <\/em>(1817). Molemmat oli suunnattu valistuksen hengess\u00e4 taikauskoa vastaan.<\/p>\n

Suomeksi syntynyt n\u00e4ytelm\u00e4tekstej\u00e4 runsaasti. Vanha majuri Jaakko F. Lagervall (1787\u20131865)<\/strong>, joka asui It\u00e4-Suomessa, oli 1834 julkaissut Ruunulinna<\/em>-nimisen\u00e4 runomittaisen mukaelman Macbethist\u00e4. <\/em>H\u00e4n kirjoitti lis\u00e4ksi pienemm\u00e4t\u00a0n\u00e4ytelm\u00e4t Judithi<\/em>, Josephi<\/em>, Kaini<\/em>, ja Tuhkap\u00f6per\u00f6<\/em> (=Tuhkimus), joissa aiheiksi oli otettu dramaattisa hahmoja Raamatusta ja satuperinn\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Vuonna 1844 rinnakkain muun suomenkielen harrastuksen viri\u00e4misen kanssa ja samana vuonna jolloin Agathon Meurmanin kirjoitus Helsingfors Tidningarissa<\/em> suomenkielisen teatterin tarpeellisuudesta oli ilmestynyt, my\u00f6s J. V. Snellman Saima-<\/em>lehdess\u00e4\u00e4n Kuopiossa kirjoitti (ruotsiksi) suomenkielisten sivistyslaitosten aikaansaamisesta maahan.<\/p>\n

Maanmittari Pietari Hannikainen (1813\u20131899)<\/strong> perusti Viipuriin Kanawa-<\/em>lehden vuonna 1845, jonka sivuilla h\u00e4n alkoi aina tilaisuuden tullen julkaista teatteriesitysten arvosteluja. Noina vuosina h\u00e4n k\u00e4sitteli Viipurissa k\u00e4yneiden Hornicken ja K\u00f6chnerin ryhmien esityksi\u00e4 (Hirn 1998 s 144\u201345) valittaen ajoittain vieraiden aihepiirien outoutta suomalaiselle yleis\u00f6lle. N\u00e4in h\u00e4n kuitenkin oli ensimm\u00e4isen suomenkielisen teatteriarvostelun kirjoittaja, kun Delandin seure 1846 esitti Viipurissa Hamletin.\u00a0<\/em><\/p>\n

My\u00f6s Lagervall\u00a0innostuneena kirjoitti 1847 Kanawassa<\/em> artikkelin Suomalaisen Kuvaiston perustamisesta. Kuvaisto oli siis yksi suomennosehdotus sanalle sk\u00e5despel. Lagervall k\u00e4ytti samoja argumentteja kuin Meurmann, vetosi valuuttapakoon ja ulkomaisten aiheiden outouteen. \u201dMik\u00e4 siihen olisi esteen\u00e4? Esteet tulevat penseyvest\u00e4mme ja typeryyvest\u00e4mme!\u201d<\/p>\n

Samana vuonna 1847 jatkoi Topelius Helsingfors Tidningarissa<\/em> kotimaisen teatterin ajatusta, aluksi kaksikielisen\u00e4. Lis\u00e4\u00e4 ajankohtaisuutta oli tullut siit\u00e4, ett\u00e4 juuri tuolloin olivat my\u00f6s Delandien seurueet ottaneet Suomessa kirjoitettuja tekstej\u00e4 ohjelmistoonsa, etenkin Fredrik Berndtsonin, joka mielell\u00e4\u00e4n sijoitti tapahtumat Helsinkiin ja muutoinkin Suomeen.<\/p>\n

Hannikainen oli ensimm\u00e4inen t\u00e4m\u00e4n polven kirjoittajista suomen kielell\u00e4. Vuonna 1845 Hannikainen jo kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 Silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 eli Jussi Oluvisen matka H\u00f6lm\u00f6l\u00e4\u00e4n<\/em><\/strong>, jonka h\u00e4n erikseen painatti vuonna 1847. Vuonna 1846 syntyi viisin\u00e4yt\u00f6ksisen mukaelman Ludvig Holbergin komediasta. K\u00e4\u00e4nn\u00f6smukaelmat olivat ajan tapa. Alkuper\u00e4inen Erasmus Montanus, <\/em>joka on kaupungissa hienostuneen Rasmus Bergin fiinimpi nimi, oli Hannikaisen versiossa Antonius Putronius<\/em><\/strong>, entinen Antti Puuronen. Kyl\u00e4n painostuksen edess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oppinut on pakotettu tunnustamaan, ett\u00e4 maa on pannukakku.<\/p>\n

Kuopiolaiset seuran\u00e4ytelm\u00e4n harrastajat esittiv\u00e4t Silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n<\/em> 1847, sek\u00e4 ilmeisesti se n\u00e4htiin my\u00f6s Lappeenrannassa, jonka linnoitusalueelle oli vuosiksi 1847\u20131853 noussut 160-paikkainen teatteritalo. Sellainen tilap\u00e4inen rakennus toimi jonkin aikaa Porvoossakin (1847\u20131859). Viipurilaiset harrastajat esittiv\u00e4t sen oikeassa teatteritalossaan vuonna 1859. N\u00e4in suomenkielisi\u00e4 pienoishupailuja syntyi samaan aikaan kuin ruotsinkielisi\u00e4kin seuran\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Hannikainen jatkoi n\u00e4ytelm\u00e4tuotantoaan kirjoittamalla tekstit Sukuylpeys<\/em><\/strong> ja Joululahjukset<\/em><\/strong>, molemmat julkaistu Kanawassa.<\/em> Niiss\u00e4 h\u00e4n kuvaa ylempi\u00e4 s\u00e4\u00e4tyj\u00e4 kopeina ja eduistaan kiinnipit\u00e4vin\u00e4. S\u00e4\u00e4tyvastakohta oli kuvattu suorastaan katkerin s\u00e4vyin, mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4, miksi niit\u00e4 ei esitetty. My\u00f6s maaherra joutui puuttumaan asiaan, ja mm n\u00e4iden n\u00e4ytelmien takia koko Kanawa-lehti<\/em> lakkautettiin, kun painovapauslakia kiristettiin 1850. (ks Pietil\u00e4 2003, s 68\u201378) Sensuuriasetus kielsi suomenkielisen kaunokirjallisuuden julkaisemisen 1850-luvun ajan. Rajoitus oli Nikolai I:n reaktiotia eurooppalaisiin vallankumousliikkeisiin, mik\u00e4 Suomessa sopi hyvin my\u00f6s ruotsinkieliselle virka-aatelille: ajatus kumouksellisten ajatusten levi\u00e4misest\u00e4 suomen kielell\u00e4 oli kauhistus.<\/p>\n

Professori Fredrik Cygnaeuksen (1807\u20131881)<\/strong> puheenvuoroilla ja aktiviteeteilla on ollut valtava merkityksens\u00e4 Suomen taide-el\u00e4m\u00e4n monilla aloilla, niin my\u00f6s kotimaisen teatterin synnytt\u00e4miselle. Vuoden 1853 luento \u201dOm det tragiska elementet i Kalevala\u201d. Siin\u00e4 h\u00e4n nosti Kullervon ja Lemmink\u00e4isen lupaavimmiksi draaman kannalta. Silti h\u00e4n ei n\u00e4hnyt viel\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n realistisena t\u00e4llaisten draamojen syntymist\u00e4 suomen kielell\u00e4. Vasta 1850-luvun lopulla Cygnaeus on esitt\u00e4nyt ajatuksen, jonka mukaan saattaisi olla, ett\u00e4 kotimainen teatteri syntyisi helpommin, mik\u00e4li se perustettaisiinkin kokonaan suomenkielisen\u00e4 eik\u00e4 kaksikielisen\u00e4.<\/strong><\/p>\n

Krimin sodan (1854\u20131855) j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina, sensuurin hellitetty\u00e4, Snellmanin palattua Helsinkiin ja tultua nimitetyksi filosofian professoriksi, virisi aktiivisuus\u00a0uudelleen. Vuonna 1857 perustettiin Ylioppilasten n\u00e4ytelm\u00e4 -yhti\u00f6. <\/strong>Se oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 alkuun kaksikielinen, koska ylioppilaista vain viidennes osasi suomea. Ruotsinkielisen ohjelman rinnalla esitti ylioppilas Julius Krohn lausuntaa suomeksi.\u00a0N\u00e4iss\u00e4 ylioppilasn\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 n\u00e4htiin paljon pieni\u00e4 hupailuja, sek\u00e4 sit\u00e4 varten kirjoitettuja tekstej\u00e4, joita kirjoittivat mm. J. J. Wecksell ja Carl Robert Mannerheim. Varsinkin ruotsinkieliset tekstit olivat enemm\u00e4n satiiria, kuin viatonta kansann\u00e4ytelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Seuraavalla kerralla (17.4.1858) jo esitettiin suomeksi Silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4. \u2013 <\/em>Vuonna 1859 huhti-toukokuussa suomenkielell\u00e4 n\u00e4yteltiin Antonius Putronius eli Antto Puuronen<\/em> sek\u00e4 toukokuussa 1860 t\u00e4m\u00e4 uusintana sek\u00e4 lis\u00e4ksi August Ahlqvistin mukailema ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4 ranskalainen huvin\u00e4ytelm\u00e4 Riita-asia. <\/em>Vuoden 1859 n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t oli p\u00e4\u00e4tetty j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kotimaisen teatterikoulun hyv\u00e4ksi, koska siihen sis\u00e4llytettiin toiveita my\u00f6s suomenkielisten kouluttamiseksi teatteriin, vaikka koulun rahat j\u00e4iv\u00e4t moneksi vuodeksi viel\u00e4 kasvamaan korkoa.<\/p>\n

Avainkysymykseksi n\u00e4ytti nousevan kivisen teatteritalon k\u00e4ytt\u00f6, eik\u00e4 johtokunnan j\u00e4senist\u00e4 ainakaan Cygnaeuksen ja Topeliuksen hyv\u00e4\u00e4 tahtoa suomenkielisen toiminnan k\u00e4ynnist\u00e4miseksi siell\u00e4 haluttu ep\u00e4ill\u00e4. (EAH1, 13) Viel\u00e4 ennen teatterin tulipaloa oli suomenkielisess\u00e4 Helsingin Uutisissa<\/em> k\u00e4ynnistetty teatteriarvostelu, Emil Nervanderin ja Jaakko Forsmanin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli luoda k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4. (EAH1, 14) Fennomaaninen traditio pyrkii kuvaamaan suomenmieliset t\u00e4ss\u00e4kin hyv\u00e4ntahtoisina ja k\u00e4rsiv\u00e4llisin\u00e4, mutta unohtaa esimerkiksi Meurmanin 1857 laatimat kohtuuttomat hy\u00f6kk\u00e4ykset Topeliusta kohtaan.<\/p>\n

Suomenkielisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden edist\u00e4miseksi oli vuonna 1858 nimet\u00f6n SKS:n j\u00e4sen, maisteri, tuleva kauppaneuvos Nikolai Kiseleff lahjoittanut 100 ruplan palkinnon parhaimmasta suomenkielisest\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, riippumatta siit\u00e4, oliko se alkuper\u00e4inen vai mukaelma.<\/p>\n

Kilpailun ensimm\u00e4inen kierros 1859 ei tuottanut satoa, mutta vuoden 1860 alussa saatiin kolme teksti\u00e4, joista kaksi olivat suomennoksia Scribelt\u00e4 ja Schillerilt\u00e4.\u00a0August Ahlqvist, lautakunnan puheenjohtajana esitti maalikuussa 1860, ett\u00e4 palkinto annetaan ylioppilas Aleksis Stenvallille<\/strong>, viisin\u00e4yt\u00f6ksisen runomittaisen murhen\u00e4ytelm\u00e4n, Kullervon<\/em><\/strong> tekij\u00e4lle, mutta h\u00e4n sai ohjeita n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 edelleen muokkaamista varten.\u00a0SKS:n sarja N\u00e4ytelmist\u00f6<\/em>\u00a0aloitti alkuper\u00e4isten ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6sten julkaisemisen 1861.<\/p>\n

Kullervo<\/em><\/strong> ilmestyi uudelleenmuokkauksen j\u00e4lkeen suorasanaisena N\u00e4ytelmist\u00f6n<\/em> kolmannessa osassa 1864 er\u00e4iden Shakespeare-suomennosten rinnalla.\u00a0Samana syksyn\u00e4 1864 Kivi sai opiskelijatoveristaan 22-vuotiaasta Bergbomista tukijan. T\u00e4m\u00e4 hankki omaa palkkaansa vastaan pankista lainan, jolla Kivi sai pitemp\u00e4\u00e4n valmistelemansa Nummisuutarit <\/em><\/strong>lunastetuksi\u00a0painosta. Sen aiempaa ruotsinkielist\u00e4 versiota jo 1850-luvun lopulta, nimell\u00e4 Br\u00f6llopsdansen<\/em> h\u00e4n oli luettanut ainakin Topeliuksella, ennen kuin oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt vaihtaa kirjoituskielens\u00e4 suomeksi.<\/p>\n

Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 vuonna Cygnaeus ylisti n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 Helsingfors Tidningarissa<\/em> ja vaikutti siihen, ett\u00e4 kautta aikojen ensimm\u00e4inen Valtionpalkinto, joka Snellmanin aloitteesta oli j\u00e4rjestetty jaettavaksi, annettiin Nummisuutarien<\/em> tekij\u00e4lle. N\u00e4in suomalaismielisten enemmist\u00f6 palkintolautakunnassa j\u00e4tti arvovaltaisen kansallisrunoilija Runebergin antiikkiaiheisen hyvin hiotun runodraaman Kungarna fr\u00e5n Salamis <\/em>vailla palkintoa. August Ahlqvist-Oksasen runokokoelma j\u00e4i kolmanneksi.<\/p>\n

Aleksis Kivi (1834\u20131872) ja aikansa teatteri<\/h3>\n

Aleksis Stenvallin el\u00e4m\u00e4kerran k\u00e4sittely ei ole t\u00e4ss\u00e4 tarpeen, sill\u00e4 laaja verkkoaineisto www. aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi kokoaa ajantasaista tietoa. Hannes Sihvon laaja Kivi-tutkimus El\u00e4v\u00e4 Kivi. Aleksis Kivi ja aikansa<\/em>\u00a0(2002) antaa hyv\u00e4n kuvan koko Stenvallien perheen el\u00e4m\u00e4npiireist\u00e4 samoin kuin ajan henkisest\u00e4 maastosta varsin kattavan l\u00e4hteist\u00f6n valossa. Kiven teosten ns. kriittiset editiot ilmestyv\u00e4t SKS:n kustantamina ja ovat osin verkossa saatavilla, mutta my\u00f6s digitoidut k\u00e4sikirjoitukset l\u00f6ytyv\u00e4t SKS:n sivuilla Tiet l\u00e4hteisiin.\u00a0<\/em>(www.finlit.fi\/kivi\/)<\/p>\n

Sihvon teoksen ansio on, ett\u00e4 h\u00e4n kuljettaa edes kevyesti jo mukana Kiven tuotannon uutta tulkintakehyst\u00e4. Sihvo ei yrit\u00e4 peitell\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Nurmij\u00e4rvell\u00e4 ja Siuntiossa vaikuttava Adlercreutz-suku muodosti Stenvallien veljeksille selv\u00e4n turvaverkoston. T\u00e4m\u00e4 selittyy sill\u00e4 aivan ilmeisell\u00e4 ja aihetodisteiden perusteella riitt\u00e4v\u00e4sti jo n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 seikalla, ett\u00e4 Kiven is\u00e4 kraatari Eric Stenvall oli saanut alkunsa 26-vuotiaan laamanni Adlercreutzin siitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 nurmij\u00e4rvel\u00e4iselle tyt\u00f6lle kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1787. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tytt\u00f6 oli naitettu hulttiomaiselle ja riidanhaluiselle merimies Anders Stenvallille, jonka siitt\u00e4mi\u00e4 ovat Aleksiksen sed\u00e4t. Vanhimman pojan, kraatari Eric Stenvallin perheest\u00e4, toisin kuin h\u00e4nen nuoremmista sisaruksistaan, pitiv\u00e4t Adlercreutzit huolta, tukemalla ensin koulutusta sitten talon rakentamista. Kraatarin korkeatasoinen talo Palojoen kyl\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 Kiven monet yhteydenpidot Raalan ja Siuntion kartanoihin, ja niiss\u00e4 asuviin serkkuihin, liittyv\u00e4t yhteen. Ne saavat selityksens\u00e4 juuri ajan s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten tavasta huolehtia sukujen yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 sivuhaaroista.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 Aleksis Kiven taustaan ja siten h\u00e4nen identiteettiins\u00e4 liittyv\u00e4 seikka johtaa lukemaan monia teoksia uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kiven tuotannossa keskeiset haaveet ja teemat liittyv\u00e4t herrasv\u00e4en ja kansan v\u00e4lisiin suhteisiin, kotiinpaluihin, miehen el\u00e4miseen vapaana huolista ja maailman kahleista. Karkureissa <\/em>maailmalla olleet\u00a0pojat palaavat oikeisiin kotikartanoihinsa. Selman juonten<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on aatelistaustainen saita vanhapoika.\u00a0Kiven dramatiikan analyyttisen perusteoksen on kirjoittanut Aarne Kinnunen (1967), joka tarkastelee teoksia suhteessa romantiikan ja realismin draamoihin.<\/p>\n

Yli-ik\u00e4inen koululainen, 12-vuotias Aleksi tuotiin Helsinkiin 1846. H\u00e4n asui isoveljens\u00e4 ja entisten nurmij\u00e4rvel\u00e4isten nurkissa, mutta \u00e4lykk\u00e4\u00e4n ja herk\u00e4n pojan teatterik\u00e4ynneist\u00e4 ei ole s\u00e4ilynyt varmoja tietoja. Koulupoikana ry\u00f6v\u00e4rin\u00e4ytelmi\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4nyt nuori mies on varmuduella k\u00e4ynyt ainakin seisomapaikoilla Esplanadi-teatterissa ja tehtailija K\u00e4llstr\u00f6min kis\u00e4llien j\u00e4rjest\u00e4miss\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4. V\u00e4h\u00e4t varat ovat sit\u00e4 kuitenkin rajoittaneet, ja viel\u00e4 h\u00e4nen siirrytty\u00e4\u00e4n ylioppilaan kirjoihin vuonna 1859 ja samana syksyn\u00e4 Cygnaeuksen draamaluentoja kuunneltuaan.<\/p>\n

Vuosikymmenen vaihtuessa, jolloin katsotaan ett\u00e4 Kiven kirjailija- ja runoilijakutsumus alkavat selkiyty\u00e4, h\u00e4n oli my\u00f6s tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 uutta teatteria rakennettiin, kotimaisia n\u00e4yttelji\u00f6it\u00e4 koulutettaisiin ja ett\u00e4 teatteria vakavasti tarkoitettiin kaksikieliseksi. Siksi olisi perusteltua kirjoittaa ohjelmistoon suomalaisia draamoja, kun t\u00e4h\u00e4nastiset suomalaiset n\u00e4ytelm\u00e4t kuitenkin viel\u00e4 olivat melko alkeellisia. Eiv\u00e4tk\u00e4 maan ruotsinkielisten tekstit olleet paljon seuran\u00e4ytelm\u00e4tasoa tai akateemisia harjoitteita parempia.<\/p>\n

Kivi tuli keskelle fennomaanien aktivoitumista juuri valtiop\u00e4iv\u00e4el\u00e4m\u00e4n alkaessa. Talonpoikaiss\u00e4\u00e4tyyn tukeutuen ryhm\u00e4 Yrj\u00f6 Koskisen johdolla alkaa toteuttaa snellmanilaista ohjelmaa, jonka kulttuurity\u00f6n k\u00e4rjess\u00e4 olivat tietenkin Cygnaeus, ja taustalla Topelius, mutta nuorista mm Emil Nervander, Thedolf Rein, Albert Forssell ja Karl Bergbom.<\/p>\n

Samalla Stenvall oli tuskallisen tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on ulkopuolinen. H\u00e4n ei ollut ruotsinkielisen virkamiehen poika, vaan kraatarin poika. Toisaalta h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 pohjimmiltaan h\u00e4n ei ollut kansan mies, koska oli aatelissuvun \u00e4p\u00e4r\u00e4haaraa, kuten oli August Ahlqvist. Stenvall oli siis jonkin yhteiskunnallisen v\u00e4\u00e4ryyden tai paradoksin takia asemassaan. Toisaalta h\u00e4nen oli helppo esiinty\u00e4 uhmakkaasti ja provosoiden ja omaksua vahva kansanvaltaisuutta korostava aate. Kivell\u00e4 oli romantiikan kautta syntynytt\u00e4 taiteilijaylpeytt\u00e4 ja kutsumustietoisuutta, mik\u00e4 piti h\u00e4nt\u00e4 erossa n\u00e4ist\u00e4 salongeissa kasvaneista pojista. N\u00e4ytt\u00e4misen tarve ja ylpeys kasvoivat siksi my\u00f6s melkoiseksi.<\/p>\n

Hannes Sihvo (2002) ja SKS:n kriittiset editiot ovat selvitt\u00e4neet my\u00f6s n\u00e4ytelmien tausta-aineistoja. Uusi Bergbomia koskeva tutkimus (Paavolainen 2014) valottaa selv\u00e4sti, miten esimerkiksi Nummisuutareiden<\/em><\/strong> ja uusitun Kullervon<\/em><\/strong> j\u00e4lkeen, Kivi kirjoitti pienoisn\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n tavallaan pragmaattisesti teatterin tarpeisiin. Josko jokin niist\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi esille ja kirjailija saisi v\u00e4h\u00e4n tuloja. T\u00e4ss\u00e4 asiassa suhde Bergbomiin oli keskeinen. H\u00e4n toivoi<\/p>\n

My\u00f6s Teatterikoulu her\u00e4tti v\u00e4rin\u00f6it\u00e4 syyskuussa 1866, jolloin sen toiminta alkoi.\u00a0Aleksis Stenvall kirjoitti veljelleen, \u201dHelsingiss\u00e4 on tekeill\u00e4 yksi laitos (opisto) jota Suomi jo kauvan on vartonut ja jota kohden, min\u00e4 mieluisasti olen iskenyt silm\u00e4ni\u201d. Lapsuudestaan seuramieheksi ja komeljanttariksi tiedetty Aleksis on voinut vakavasti harkita omalla kohdallaan my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koulua ja siihen liitetty\u00e4 toivoa kotimaisen teatterin ja oman elannon saamisesta.<\/p>\n

Kihlaus<\/em><\/strong>, joka aikansa komediakirjallisuudessa on t\u00e4ysin poikkeava ja omintakeinen aiheeltaan, ilmestyi fennomaanien t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 uudessa julkaisussa, Kirjallisessa Kuukausilehdess\u00e4<\/em> 1866. Se ei ollut mitenk\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4v\u00e4 kuva sen paremmin suomalaisesta s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6st\u00e4, kuin maalaisista r\u00e4\u00e4t\u00e4leist\u00e4, eli kraatareista. Elina Pietil\u00e4 (2003) on arvellut, ett\u00e4 Kivi kirjoitti sen nimenomaan seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Kiinnostavaa on, mink\u00e4 t\u00e4hden fennomaanit eiv\u00e4t siihen kuitenkaan tarttuneet, vaikka sen realismia kiitettiin. Vasta viime vuosina on paljastunut, ett\u00e4 Kihlauksen kantaesittiv\u00e4t \u2013\u00a0ei suinkaan kielt\u00e4 vaihtanut sivistyneist\u00f6 \u2013\u00a0vaan aliupseerit loppiaisen aikoihin osana keskitalven ’juhlaviikkoja’ jo\u00a010.1.1869. (ks. Paavolainen 2014)<\/p>\n

Y\u00f6 ja p\u00e4iv\u00e4<\/em><\/strong>, n\u00e4ytelm\u00e4 sokeasta tyt\u00f6st\u00e4, joka saa n\u00e4k\u00f6ns\u00e4, (tavallaan kuin mukaelma Kuningas Ren\u00e9n tyt\u00e4r<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, eli Jolantasta<\/em>), ilmestyi my\u00f6s 1867. Sen asetelmassa on jo enemm\u00e4n aikakaudelle ominaista ihmeen ja aatteellisuuden henke\u00e4.<\/p>\n

Aaten\u00e4ytelm\u00e4n henkeen ja aikakauden konventioihin istuu my\u00f6s keskiajan Italiaan sijoitettu yst\u00e4vyydest\u00e4 ja ihanteista kertova n\u00e4ytelm\u00e4 Canzio. <\/em><\/strong>Sen taustasta Kivi-tutkimus ei ole osannut paljon sanoa, aiheen valinta voisi viitata Bergbomin aloitteeseen.\u00a0(ks. Paavolainen 2014)<\/p>\n

Karkurit<\/em><\/strong> \u2013 n\u00e4ytelm\u00e4 kahden ennen riidoissa olleen kartanon poikien paluusta kotiin julkaisi SKS N\u00e4ytelmist\u00f6ns\u00e4 4. osassa 1867. Aikalaiset h\u00e4mm\u00e4steliv\u00e4t Kiven n\u00e4ytelmiss\u00e4 piilev\u00e4\u00e4 luontaisaa ja lahjakasta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisyytt\u00e4. Bergbom valitti Karkurien<\/em><\/strong> arvostelun lopussa, miten katkeraa on, ett\u00e4 suomalaista teatteria ei ole n\u00e4ytelm\u00e4lle, jonka soveltuvuus n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle on niin t\u00e4ydellinen. Karkurit<\/em> oli ensimm\u00e4inen ammattiteatterin kantaesitys, mutta se tapahtui ruotsinkielisen\u00e4 sovituksena \u2013\u00a0Flyktingarna<\/em>\u00a0\u2013 joulukuussa 1872 Nya Theaternissa Kiven viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4. My\u00f6hemmin Bergbomkin korjasi kantojaan n\u00e4ytelm\u00e4n hyv\u00e4n esitett\u00e4vyyden suhteen.<\/p>\n

Tunnettua on Kiven kyky kirjoittaa ulkoisen aiheen pohjalta, kuten lehtiuutisen perusteella syntynyt Olviretki Schleusingenissa<\/em><\/strong>, jota h\u00e4n jo 1866 yritti lukea \u00e4\u00e4neen tovereilleen, mutta silloin ei humalaltaan pystynyt.<\/p>\n

Lea<\/em><\/strong>, jonka Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura (VSKS) julkaisi 1868, liittyi ajankohtaiseen keskusteluun Jeesuksen historiallisuudesta. N\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 se vastasi jotain sellaista, jonka Bergbom ja Suomalaisen Seuran aktiivit vihdoin katsoivat olevan esitt\u00e4misen arvoinen. Lean<\/em> uskonnollisuus ja is\u00e4nmaahan sitoutunut idealismi sek\u00e4 henkil\u00f6iden asetelmat sopivat poliittiseen tilanteeseen. Siksi siit\u00e4 rakentui suomenkielisen ammatillisen teatteritoiminnan kiistaton alkajaisjuhla 10.5.1869. Alma<\/strong><\/em> ja Selman juonet <\/strong><\/em>eiv\u00e4t Kiven elinaikana my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tulleet esiin painettuina eik\u00e4 esitettyin\u00e4. Alman\u00a0\u2013<\/em>\u00a0kuten er\u00e4iden muidenkin n\u00e4ytelmien \u2013\u00a0ongelma oli varsinaisen toiminnan v\u00e4h\u00e4isyys.<\/p>\n

Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em><\/strong>\u00a0-romaanin kirjoittaneen ja siit\u00e4 haukut saaneen kirjailijan viimeinen n\u00e4ytelm\u00e4 Margareta<\/em><\/strong> julkaistiin 1871. Aiheensa puolesta se palasi Suomen sotaan, Viaporin antautumisen tuottamaan h\u00e4pe\u00e4\u00e4n ja kansan taistelutahdon her\u00e4\u00e4miseen. Se syntyi, kun Bergbom esitteli n\u00e4iden yhteisen yst\u00e4v\u00e4n, Emil Nervanderin jo 1861 laatiman ruotsinkielisen n\u00e4ytelm\u00e4n Kivelle, joka tarvitsi ty\u00f6t\u00e4 luettuaan juuri professori August Ahlqvistin teilauksen Seitsem\u00e4n veljeksen<\/em> alkuosasta. T\u00e4m\u00e4 oli Ahlqvistin viides teilaus Kiven tuotannosta.<\/p>\n

Suomen kielen professori August Ahlqvistin johdonmukaiset haukkumiset Aleksis Kiven tuotannosta voidaan n\u00e4hd\u00e4 osana 1) Ahlqvistin henkil\u00f6historiaa ja omia traumoja; 2) osana h\u00e4nen omaa kunnianhimoaan nousta suomenkielisen kansalliskirjailijan rooliin Runebergin rinnalle, mihin oli ajassa tilaus; 3) osana puhtaan kielen politiikkaa, ja taistelua kirjakielen it\u00e4- ja l\u00e4nsisuuntauksen v\u00e4lill\u00e4. My\u00f6s fennomaanit itse hermostuivat h\u00e4nen hurjista \u2013 ja kuten Hannes Sihvo kirjoittaa \u2013 t\u00e4ysin suhteellisuudentajun menett\u00e4neist\u00e4 kirjoituksistaan, lapsellisista ry\u00f6pyttelyist\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 ei auttanut mit\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 itse Snellman, itse Cygnaeus, Julius Krohn, Kaarlo Bergbom ja moni yritti puolustaa, vaikka aikansa s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isin\u00e4 joutuivat tekem\u00e4\u00e4n varaukset tietysti Kiven teosten karheuden suhteen.<\/p>\n

Suomenkieliset n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t huipentuvat Lean <\/em>esitykseen 1869<\/h3>\n

Suomenkielinen esitystoiminta oli alkanut eri yhteyksiss\u00e4. Niit\u00e4 oli\u00a0n\u00e4hty Kaivohuoneella mm. maaliskuun lopussa 1865, jolloin Oskari Gr\u00f6neqvistin aloitteesta n\u00e4htiin Silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4<\/em> sek\u00e4 K\u00f6rnerin Syyn sovitus<\/em>.<\/p>\n

Karl (Kaarlo) Bergbom (1843<\/span>\u2013<\/span>1906)<\/span><\/strong>\u00a0\u2013 romanttisuuteen taipuvaisena luonteena ja Helsingin teatteri- ja oopperatarjonnan, historian ja kirjallisuuden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4 ter\u00e4v\u00e4sanainen kirjeenkirjoittaja ja historiallisista aiheista kiinnostunut ruotsinkielinen dramaatikko aloitti opintonsa my\u00f6s 1859, jolloin Cygnaeus luennoi draamasta. H\u00e4nest\u00e4kin tuli yksi Cygnaeuksen piirin nuorista taiteilijoista, joita t\u00e4m\u00e4 eri tavoin tuki ja auttoi, mutta my\u00f6s ’katseli sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4’: homoseksuaalisuutta ei ollut viel\u00e4 kriminalisoitu. Bergbomin sukupuolisesta suuntautumisesta ei kirjeenvaihtojen perusteella ole ep\u00e4ilyst\u00e4, se selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen, ettei h\u00e4n koskaan avioidu. (Paavolainen 2014).<\/p>\n

Bergbomin kunnianhimo suuntautui vakavasti kirjoittamiseen. Pombal och jesuiterna<\/em>\u00a0(1863\/1865) syntyi viel\u00e4 ruotsiksi. H\u00e4nen suomen taitonsa oli huono, mutta yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja sisarensa painostuksesta h\u00e4n l\u00e4hti opiskelemaan suomea Sis\u00e4-Suomeen, kuten monet ik\u00e4polvensa nuorista ruotsinkielisten perheiden fennomaaneista. He kokivat ankarana rasitteena sen, ett\u00e4 eiv\u00e4t olleet kotona kansan kielt\u00e4 oppineet. Bergbomien kotona suomen kielen asia oli my\u00f6nteisesti esill\u00e4 ja h\u00e4nen senaattori-is\u00e4ns\u00e4 oli suomenkielentaitoisena mukana kenraalikuvern\u00f6\u00f6rin tarkastusmatkoilla. H\u00e4nen tunnetut ensikommenttinsa Kiven Nummisuutareista<\/em> olivat kuitenkin hyvin otetut, ja h\u00e4n piti Kiven realismista, ja kuten mainittu lainasi rahat kirjapainolaskuun. H\u00e4n istui my\u00f6s siin\u00e4 lautakunnassa joka kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1865 my\u00f6nsi valtionpalkinnon Nummisuutareille<\/em>.<\/p>\n

Bergbom yritti vaihtaa kirjallisen kielens\u00e4 suomeksi, ja laati novelleja, joiden kielt\u00e4 kuitenkin muut tarkistivat. H\u00e4n kirjoitti yhden n\u00e4ytelm\u00e4n suomeksi, Italian keskiaikaisiin puolueriitoihin sijoittuvan\u00a0Paola Moronin<\/em> vuonna 1870, sek\u00e4 er\u00e4it\u00e4 luonnoksia ja juonisuunnitelmia, yritt\u00e4en mm oopperalibrettoa aiheena Elinan surma<\/em>. Bergbom teki t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 kriitikkona Kirjallisessa kuukauslehdess\u00e4, <\/em>jossa h\u00e4n julkaisi Kiven teoksia kiitt\u00e4vi\u00e4 arvosteluja.<\/p>\n

Samoina vuosina h\u00e4n my\u00f6s tutustuu l\u00e4hemmin teatterin henkil\u00f6kuntaan, ja erityisesti Charlotte (Forsman-) Raa\u2019hon<\/strong> [roo], jonka harras ihailija h\u00e4nest\u00e4 tuli, ja jolle h\u00e4n kes\u00e4n 1867 kirjeess\u00e4 nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n Kaarloksi. H\u00e4nen sisarensa Emilie Bergbom (1834\u20131905)<\/span> <\/strong>oli joutunut 5 nuoremman sisaruksensa sijais\u00e4idiksi jo 21-vuotiaana ja oli l\u00e4heinen fennomaanipiireille. H\u00e4nest\u00e4 kehittyi erinomaisen aktiivinen organisoija monille hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysharrastuksille ja aikanaan seuran\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ille. Tarmokkaat ja hyv\u00e4t organisaattorit, Bergbomin sisarukset saivat ik\u00e4\u00e4n kuin itsest\u00e4\u00e4n monia asioita johdettavikseen.<\/p>\n

Bergbom jatkoi opintojaan, tekem\u00e4ll\u00e4 aluksi lisensiaatinty\u00f6n ja Kirjallisen kuukausilehden<\/em>\u00a0avustamisen ohessa v\u00e4it\u00f6skirjan.\u00a0Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1868 Bergbom v\u00e4itteli aiheesta Det historiska dramat i Tyskland<\/em>, Historiallinen draama Saksassa<\/em>. <\/strong>Siin\u00e4 h\u00e4n k\u00e4y seikkaper\u00e4isesti l\u00e4vitse uudemman ajan dramatiikan, sek\u00e4 eritt\u00e4in ter\u00e4v\u00e4n\u00e4k\u00f6isesti analysoi mm Schillerin, Grabben ja Hebbelin ja monien muiden tuotantoa, mm. B\u00fcchnerin. N\u00e4ytelmiss\u00e4 ilmenev\u00e4 historiank\u00e4sitys ja aatteelliset virtaukset on esitetty selke\u00e4sti. H\u00e4n my\u00f6s jakaa n\u00e4ytelm\u00e4t niihin jotka ovat kuvauksessaan neutraalin tasapuolisia ja niihin, joissa kirjailijalla on jokin oma aatteensa ajettavana.<\/p>\n

Fennomaanit ovat kuvanneet sit\u00e4, miten er\u00e4\u00e4n suomenkielisen seuran\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen my\u00f6h\u00e4issyksyll\u00e4 1868 saatiin idea siit\u00e4, ett\u00e4 olisi j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 suomenkielinen n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 oikean teatterin eli Arkadian lavalla. Tilannetta k\u00e4rjisti se, ett\u00e4 Nya Theatern sai valtionapua, mutta ei toiminut mitenk\u00e4\u00e4n kotimaisen, saati sitten suomenkielisen teatterin hyv\u00e4ksi.\u00a0Erkki Kivij\u00e4rvi (1924, 31) kuvaa Aspelin-Haapkyl\u00e4\u00e4 mukaillen n\u00e4in:<\/p>\n

Kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Porthan-juhlansa j\u00e4lkeen istui marraskuun 12 pn\u00e4 1868 kymmenkunta pohjalaista ylioppilasta Kleinehn kulmahuoneessa [Esplanadin ja Katariinankadun kulmassa]. He olivat aikaisemmin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4neet kahvikestit muutamille p\u00e4\u00e4kaupungin naisille, jotka olivat koristaneet heid\u00e4n juhlasalinsa. Naisten joukossa oli ollut my\u00f6skin rouva Raa, ja se l\u00e4hinn\u00e4 aiheutti, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 pohjalaisten p\u00e4iv\u00e4lliset tulivat \u2013 historiallisiksi. P\u00e4iv\u00e4llisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 olivat n\u00e4et herrat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet \u2013 luultavastikin Bergbomin aloitteesta \u2013 kev\u00e4tpuolella panna toimeen suomalaisen n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, jossa rouva Raa n\u00e4yttelisi p\u00e4\u00e4osaa. Emil Nervander puolestaan lupasi kirjoittaa n\u00e4ytelm\u00e4n. \u2013 Helmikuun 9 pn\u00e4 seuraavana vuonna [1869] kutsuivat Kaarlo ja Emilie Bergbom kotiinsa muutamia yst\u00e4vi\u00e4 keskustelemaan t\u00e4m\u00e4n n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n aikaan saamisesta. Nyt ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 ollut kysymys mist\u00e4\u00e4n Nervanderin tekstist\u00e4, vaan Aleksis Kiven Leasta<\/em>, jonka k\u00e4sikirjoituksen Bergbom vuoden vaihteessa oli saanut ja jonka Gr\u00f6neqvist nyt luki \u00e4\u00e4neen l\u00e4sn\u00e4olevien suureksi ihastukseksi. \u2013 Itse asiassa Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura oli painattanut Lean syksyll\u00e4 1868.<\/p><\/blockquote>\n

Miesroolit eiv\u00e4t olleet ongelma, mutta Lean<\/em> vaikea, haltioitunutta n\u00e4ky\u00e4 n\u00e4kev\u00e4 neito p\u00e4\u00e4roolina oli. My\u00f6s Aleksis Kivi, jolta Bergbom pyysi lupaa esitt\u00e4miseen, oli varautunut suunnitelmaan n\u00e4hden siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4si jonkun \u201dtutentin\u201d (=student) n\u00e4yttelev\u00e4n naisroolin, kuten ennen oli ylioppilaiden riennoissa tehty. Kaupungin kuuluisimman n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren Charlotte Raan saaminen mukaan sai Kiven reagoimaan my\u00f6nteisesti, vaikka varauksella.<\/p>\n\n\t\t