{"id":114,"date":"2014-12-30T14:22:43","date_gmt":"2014-12-30T11:22:43","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=114"},"modified":"2016-09-01T12:07:12","modified_gmt":"2016-09-01T09:07:12","slug":"2-4-kivisen-teatteritalon-rakentaminen-ja-kotimaisen-draaman-alku","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/2-4-kivisen-teatteritalon-rakentaminen-ja-kotimaisen-draaman-alku\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">2.4<\/div>Kivisen teatteritalon rakentaminen ja kotimaisen draaman alku"},"content":{"rendered":"<p>Kivitalon piirustukset arkkitehti G. T. P. Chiewitz oli saanut valmiiksi vuonna 1853, mink\u00e4 j\u00e4lkeen osakemerkint\u00e4 teatteritalo-yhti\u00f6ss\u00e4 vilkastui niin, ett\u00e4 perustava kokous voitiin pit\u00e4\u00e4 1856 sodan tuoman pienen viiveen j\u00e4lkeen. Piirustuksiin jouduttiin tekem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 muutoksia niin, ett\u00e4 peruskivi voitiin laskea vasta 1858. Von Frenckell (1972, 63, suom. PP) kirjoittaa:<\/p>\n<blockquote><p>Topelius moitti arkkitehti Chiewitzi\u00e4 kokemattomuudesta, joka maksoi yhti\u00f6lle kalliita oppirahoja ja niin ep\u00e4luotettavia kustannuslaskelmia, ett\u00e4 lainaa oli otettava, koska valtion avustukset eiv\u00e4t l\u00e4himainkaan kattaneet kuluja. Sen h\u00e4n my\u00f6nsi, ett\u00e4 teatteritalosta oli tullut vastaansanomattoman kaunis, koska Chiewitzin mestaruus oli juuri ornamenteissa ja fasadeissa. H\u00e4n kertoi my\u00f6s ett\u00e4 koneisto oli uusinta mallia, ett\u00e4 l\u00e4mmityslaitteet oli asennettu, suuri kaasuvalolla toimiva kattokruunu oli upea ja ett\u00e4 yhdeks\u00e4n muusaa salongin katossa olivat Robert Wilhelm Ekmanin maalaamia. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 voidaan mainita, ett\u00e4 s\u00e4hk\u00f6\u00e4 k\u00e4ytettiin ensi kerran n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 Suomessa arkkitehti Erik Johan L\u00f6fgrenin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tableau-kuvaelmassa. Uutta ihmett\u00e4 voitiin katsoa yhden ainoan t\u00e4hden tuikkeena, mutta hyv\u00e4 niin. Ajan nokkelat sanoivat, ett\u00e4 uudessa teatterissa oli uusi t\u00e4hti.<\/p><\/blockquote>\n<p>Samalla kuitenkin yleis\u00f6n kommentit olivat tavanomaisen vitsikk\u00e4it\u00e4: osasta paikkoja ei n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n, osaan ei kuullut mit\u00e4\u00e4n, paitsi niit\u00e4, joista ei n\u00e4hnyt eik\u00e4 kuullut. Samaa lausetta on toistettu kaikista 1800-luvun salongeista. Rakennuksessa oli kuitenkin todellisia h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, kaasuliekit eiv\u00e4t aina palaneet t\u00e4ysin varmasti ja kerran kattokruunu jopa romahti alas. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n peruslavastukset, fondit ja sivukulissit oli hankittu Berliinist\u00e4. Paikkaluku 746 istuma- ja 170 seisomapaikkaa merkitsiv\u00e4t huomattavaa lis\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-114 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0204_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-227\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0204_x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0204_x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-227'>\n\t\t\t\tG. T. Chiewitzin teatteritalo (1860\u20131863), piirros. Vain kolme vuotta toiminut Helsingin ensimm\u00e4inen kivinen teatteritalo, joka tuhoutui tulipalossa.\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Purettujen puurakennusten materiaalit voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uudelleen pystytettyin\u00e4, siksi my\u00f6s Esplanadi-teatteri huutokaupattiin 1861, ennen purkua. Se rakennettiin uudeksi hieman laajennettuna Helsingin kaupungin laidalle, Turun kasarmin, eli nykyisen Lasipalatsin viereen. Kaupungin asemakaavan ulkopuolisella Villa Arkadian alueella se sai nimekseen tuon antiikin mets\u00e4\u00e4n viittaavan sointuisan nimen <strong>Arkadia-teatteri.<\/strong> Sen paikkaluvuksi tuli 542 istuma- ja 30 seisomapaikkaa, ennen Bergbomin 1886 teett\u00e4m\u00e4\u00e4 remonttia.<\/p>\n<p>Kun luvut lasketaan yhteen, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Helsingin teatterien maksimikapasiteetista noin 600:sta siirryttiin yhteens\u00e4 yli 1450:n. Kasvu oli tosin suhteessa tasaisesti kasvavaan v\u00e4est\u00f6\u00f6n ja monipuolistuvaan tarjontaan. Arkadiaa tultiin tarvitsemaan kolmen kauden ajan, syksyst\u00e4 1863 kev\u00e4\u00e4seen 1866, eli Chiewitzin teatterin tulipalon ja Benois&#8217;n teatterin vihkimisen v\u00e4linen aika.<\/p>\n<p><strong>Teatteritalon avajaisjuhla 28.11.1860<\/strong> sis\u00e4lsi Topeliuksen ja Paciuksen <em>Kypron prinsessan<\/em> (ks ed 2.2.), mutta olennaista ideologisesti ja kansallisen kuvaston kannalta oli ett\u00e4 ne tapahtuivat viel\u00e4 voimakkaasti <em>Kalevalan<\/em> aihepiirien inspiroimana ja ett\u00e4 molemmat kielet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t esille rinnakkain. Teatteritalon koristeaiheiden suunnitelmissa oli ollut <em>Kalevala<\/em>-aiheita. Teatterin kapellimestariksi kiinnitetyn Filip von Schantzin johtama 21-miehinen orkesteri soitti aluksi Schantzin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n <em>Kullervo-alkusoiton<\/em>. Muistaa sopii, ett\u00e4 juuri saman vuoden kev\u00e4\u00e4n\u00e4 Aleksis Kiven <em>Kullervo<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4 oli saanut teatterirakennuksen takuumiehen kauppaneuvos Nikolai Kiseleffin lupaaman rahapalkinnon. Toisena alkusoittona avajaisissa kuultiin tietenkin Paciuksen itsens\u00e4 johtamana <em>Kaarle-kuninkaan mets\u00e4styksen<\/em> alkusoitto, muistona siit\u00e4 illasta, jolloin uuden talon osakeyhti\u00f6n syntysanat oli lausuttu.<\/p>\n<p>Avajaisten prologi-runot oli tilattu kahdelta kirjoittajalta. Ruotsinkielisen oli kirjoittanut professori Fredrik Cygnaeus k\u00e4ytt\u00e4en osittain kalevalamittaa. Suomenkielisen oli laatinut lehtori Julius Krohn my\u00f6skin ammentaen \u201dV\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kanteleesta\u201d. N\u00e4iden j\u00e4lkeen esitettiin Lemmink\u00e4is-aihepiiri\u00e4 vapaasti k\u00e4sittelev\u00e4 <em>Kypron prinsessa<\/em> j\u00e4lleen satap\u00e4isen kaupungin seuran\u00e4yttelij\u00e4joukon voimin. My\u00f6s uusintaesityksi\u00e4 j\u00e4rjestettiin seuraavina p\u00e4ivin\u00e4.<\/p>\n<p>Juhlapuheissa ja iltajuhlissa elettiin viel\u00e4 siin\u00e4 harmonisessa toiveessa, ett\u00e4 teatteritalo, <strong>Nya Theatern, Uusi Teatteri<\/strong> oli tarkoitettu sek\u00e4 ruotsin- ett\u00e4 suomenkielisen teatteritoiminnan ja taiteen tyyssijaksi. Kun aikanaan Benois\u2019n piirustusten mukainen seuraava teatteritalo 1866 vihittiin, oli avajaisjuhlan konsertti pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ruotsiksi, lukuun ottamatta laulua \u201dTuoll\u2019 on mun kultani&#8230;\u201d, joka aplodien takia jouduttiin toistamaan.<\/p>\n<p>Pierre Delandille oli haluttu vuokrata teatteritalon ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kausi. Se j\u00e4i h\u00e4nen viimeiseksi ja kiviteatterissa ainoaksi Helsingin kaudekseen. Ohjelmistossa oli j\u00e4lleen Topeliuksen <em>Efter 50 \u00e5r<\/em> ja useita aikansa t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, kuten Birch-Pfeifferin teoksia. On huomioitava my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 avausohjelma joulukuulta 1860, suureen saliin sopiva uutuus, musiikkiteos Jacques Offenbachin <em>Orfeus i underjorden<\/em><strong>. <\/strong> Se her\u00e4tti heti pahennusta: esiintyiv\u00e4th\u00e4n Olympon jumalat siin\u00e4 t\u00e4ysin eroottisten intohimojensa viet\u00e4vin\u00e4. Teoksen voittokulku Pariisissa ja Tukholmassa oli ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6n. Se saattoi sopia sinne, mutta helsinkil\u00e4iseen makuun se oli liian r\u00e4ike\u00e4.<\/p>\n<p>My\u00f6s ranskalainen komedia <em>Den svaga sidan (Le cord sensible) <\/em>her\u00e4tti moraalista n\u00e4rk\u00e4styst\u00e4 ja jopa vihellyskonsertin Julius Krohnin johdolla, varsinkin kun osa yleis\u00f6st\u00e4 ylisti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 tanssittua can-cania. (von Frenckell 1972, 66) Teatteritalo oli yleviss\u00e4 tunnelmissa vihitty Hyvyydelle,\u00a0Totuudelle ja Kauneudelle.<\/p>\n<p>N\u00e4it\u00e4 ja vastaavia Nya Teaternin katsomossa koettuja skandaaleja, kuten vuonna 1876 <em>Lepakko<\/em>-operetille tapahtunut vihelt\u00e4minen, on tarkasteltu idealistisen sivistysporvariston ja huvittelunhaluisen kauppiasporvariston v\u00e4lisen\u00e4 j\u00e4nnitteen\u00e4, mutta j\u00e4lkimm\u00e4inen osoittautuu laskelmoiduksi suomalaisten tekem\u00e4ksi kielipoliittiseksi provokaatioksi.<\/p>\n<p>Sven Hirn kirjoittaa teoksissaan musiikkiteatterille annetusta arvovaltaisesta ja moralisoivasta tuomiosta varsin laajasti. Topeliuksen viimeinen <em>Helsingfors Tidningariin<\/em> kirjoittama arvostelu m\u00e4\u00e4r\u00e4si kansallismielisen sivistyneist\u00f6n suhteen operettiin vuosikausiksi.<\/p>\n<blockquote><p>Operettia voitiin pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin turmiollisena terveelle kehitykselle, ja katsantokantaa toistettiin kautta vuosien yht\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti kuin happamestikin. Merkillepantavaa on, ett\u00e4 kriitikkojen paheksuvat \u00e4\u00e4nenpainot kohdistuivat, paitsi arvostelukyvytt\u00f6miin johtajiin ja johtokuntiin, my\u00f6s varsinaiseen permantoyleis\u00f6\u00f6n. Aikaisemmin oli n\u00e4rk\u00e4styneesti puhuttu parvekekatsojien ja piippuhylly-yleis\u00f6n huonosta k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 sen estottomasti ilmaistessa riemunsa n\u00e4yttelij\u00f6iden alkeellisen elehtimisen ja huonojen vitsien johdosta. Rahvaalla ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut tapoja eik\u00e4 koulutusta, ja sen puutteita oli sen t\u00e4hden pakko jossain m\u00e4\u00e4rin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Nyt kuitenkin varsinainen permantoyleis\u00f6 eli seurapiirikatsojat paljastivat pinnallisuutensa ja huonon makunsa nauttimalla operettien tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isyyksist\u00e4. Tavaksi tuli moittia yleis\u00f6n kehittym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 makutottumuksia. Katsojat ovat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja heit\u00e4 on ojennettava, mieluiten oikeastaan ly\u00f6t\u00e4v\u00e4 karttakepill\u00e4 sormille ja pantava nurkkaan h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n. (Hirn 1998, 252)<\/p><\/blockquote>\n<p>Delandin l\u00e4htiess\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 jouduttiin uutta johtajaa ja seuruetta etsim\u00e4\u00e4n, ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4n suostui n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Isidor H\u00f6gfeldt,<\/strong> joka kokosi vuodeksi 1861\u20131862 seurueen, ja ohjelmiston, johon sis\u00e4ltyi paitsi <em>Ur lifvets strid<\/em> -uusinta my\u00f6s j\u00e4lleen pari pient\u00e4 kotimaista uutuutta: <em>En f\u00f6rmiddag p\u00e5 landet, \u00c4lskare och bandit <\/em>ja vanhoista Topeliuksen<em> Sk\u00e4rg\u00e5rdsflickan. <\/em>Kirjoittajat olivat s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isi\u00e4, joten he useimmiten piiloutuivat nimimerkkien taakse. Muiden kotimaisten joukosta ansaitsee erityishuomion <em>Daniel Hjortin <\/em>kantaesitys.<\/p>\n<h3>Josef Julius Wecksell ja <em>Daniel Hjort<\/em><\/h3>\n<p class=\"d3\">Teatterihistorian paradokseja on, ett\u00e4 usein aikalaiset eiv\u00e4t lainkaan tunnista merkitt\u00e4v\u00e4ksi tapahtumaksi sit\u00e4, jonka j\u00e4lkimaailma haluaa n\u00e4hd\u00e4 sellaisena. Aikalaisten merkitt\u00e4v\u00e4ksi kokema ensi-ilta tai tapahtuma on joka tapauksessa osa teatterihistorian virtaa, se ei k\u00e4y huomaamatta. Vain uudet tutkimuskysymykset vaihtavat sen asemaa. Sven Hirn toteaa, ett\u00e4 <strong>Josef Julius Wecksellin (1838\u20131907) <em>Daniel Hjort<\/em><\/strong> -n\u00e4ytelm\u00e4n kantaesitys 26. marraskuussa 1862 tapahtui lehdist\u00f6n ja aikalaisten l\u00e4hes huomaamatta. Ensimm\u00e4iset arvostelut ilmestyiv\u00e4t vasta parin viikon viiveell\u00e4, olihan sit\u00e4 paitsi Topelius juuri ehtinyt luopua arvostelijan toimestaan.<\/p>\n<p>Turusta kotoisin oleva ylioppilas Wecksell oli jo aiemmin kirjoittanut taitavan hupailun<em>Tre Friare<\/em>, sek\u00e4 ylioppilasspeksin <em>Tv\u00e5 studenter p\u00e5 Runosamling, <\/em>josta on s\u00e4ilynyt vain juonikuvaus. Wecksell oli my\u00f6s julkaissut etevi\u00e4 runoja. <em>Daniel Hjortia<\/em>\u00a0Wecksell oli jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 lukenut Topeliukselle ja Cygnaeukselle, mutta mit\u00e4\u00e4n suurta julkisuusrummutusta siit\u00e4 ei tehty. Ehk\u00e4 oltiin ep\u00e4varmoja sen valmistumisesta, ja teatteri halusi harjoitella rauhassa ja valmistaa asianmukaiset lavastukset ja puvut (mm. Turun linnan huoneet, muurit ja kellari, suurtori Turun tuomiokirkon edustalla, Kaarle-herttuan leiri). Ensi-illan aikoihin Wecksellin horjuva mielenterveys n\u00e4kyi: h\u00e4n oli ollut teatterissa l\u00e4sn\u00e4, mutta ei ollut noussut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Hirn arvelee, ett\u00e4 on kenties armeliastakin, ett\u00e4 h\u00e4n ei havainnut yleis\u00f6n v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. (1998, 260\u2013261)<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4 tarjoaa tulkitsijoilleen <em>Hamletin<\/em> kaltaisen asetelman: nuori levottomassa tilassa oleva mies, linnanp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 St\u00e5larmin palveluksessa oleva kirjuri saa teht\u00e4v\u00e4n, kostaa is\u00e4ns\u00e4 surmaajille. Samalla teht\u00e4v\u00e4 muuttaa h\u00e4nen identiteetti\u00e4\u00e4n, Daniel onkin kansan lapsi, Jaakko Ilkan veljen, Pentti Ilkan poika. Nuijasodan tuore fennomaaninen historiankirjoitus (<strong>Yrj\u00f6 Koskinen<\/strong>) oli tehnyt vaikutuksen my\u00f6s Weckselliin. Samalla n\u00e4ytelm\u00e4 olennaisella tavalla artikuloi nuoren ruotsinkielisen kaupunkiporvariston identiteettiprobleeman: kenen asialla olet? N\u00e4kyviin asettui oman ajan tilanne, jossa ruotsinkielinen aatelisto on reaalinen voimatekij\u00e4 ja intressiryhm\u00e4 maassa. Ent\u00e4 jos intellektuelli ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olevansa kansan poika, onko h\u00e4nen viel\u00e4p\u00e4 vaihdettava kielens\u00e4. T\u00e4t\u00e4 teemaa ei sanota julki n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, mutta se oli ajankohdan kuuma kysymys. Nuorten dramaatikkojen tapaan Wecksell on pessimisti: Daniel kuolee, tosin Flemingin \u00e4p\u00e4r\u00e4pojan miekasta, kostona konnamaisen ja omaa asiaansa ajavan aristokraatin pojan k\u00e4dest\u00e4.<\/p>\n<p><em>Daniel Hjortin<\/em>\u00a0kahdeksan esityskertaa talven aikana merkitsiv\u00e4t, ett\u00e4 yleis\u00f6 alkoi siit\u00e4 kiinnostua, olihan kotimaan historia monesta syyst\u00e4 teatterin ykk\u00f6saiheita. Danielin hahmo edusti ehdottomasti kansanvaltaista n\u00e4k\u00f6kulmaa Nuijasotaan ja se oli aikanaan fennomaanien helpompi omaksua kuin ruotsinkielisten.\u00a0N\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 <em>Daniel Hjortia <\/em>on pidetty merkitt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 ruotsinkielisen\u00e4 draamana ajalta ennen August Strindbergi\u00e4. Se on Aleksis Kiven teosten rinnalla yksi Suomen draamakirjallisuuden t\u00e4rkeimmist\u00e4 n\u00e4ytelmist\u00e4, joka tuli varhain Suomalaisen Teatterin ohjelmistoon ja jolla on ollut kest\u00e4v\u00e4 paikkansa siit\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n<p>Roolitulkinnoista esitetyt arviot olivat ristiriitaisia. P\u00e4\u00e4roolin n\u00e4ytteli <strong>Theodor Schwartz<\/strong>. Mutta kun n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 vuonna 1864 esitettiin uudestaan, silloin tilap\u00e4isesti Arkadian lavalla, jonne \u00c5hmann-Pousetten seurue oli asettunut, sai p\u00e4\u00e4roolin esitt\u00e4j\u00e4 norjalaissyntyinen <strong>Fritjof Raa<\/strong> yleis\u00f6n syttym\u00e4\u00e4n teokseen.<\/p>\n<p>Tuolloin 1864 sai huomattavaa kiitosta h\u00e4nen vaimonsa <strong>Hedwig Charlotte Raa,<\/strong> entinen Forsman, joka n\u00e4ytteli Katrin roolin. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 voi tuntua, ett\u00e4 nuori nainen n\u00e4yttelee vanhan \u00e4idin roolin, mutta 1800-luvulla roolimiehityksi\u00e4 ajateltiin ns. n\u00e4yttelij\u00e4laadun ja\/tai roolifakin mukaan, i\u00e4n ja ulkon\u00e4\u00f6nh\u00e4n saattoi muuttaa. Sigrid St\u00e5larmin rooli n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oli haaveellisen ingenuen rooli ja dramaattisen rouva Raan oli siksi oikeampaa n\u00e4ytell\u00e4 kostoa ja uuden identiteetin tunnistamista vaativan \u00e4idin Katrin rooli.<\/p>\n<p>Wecksellin joutuminen Lapinlahden mielisairaalaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 30 viimeiseksi vuodeksi on er\u00e4s traagisia paradoksejamme Suomessa, jossa historiankirjoittajankin tekee mieli huudahtaa: Eik\u00f6 olisi ollut mit\u00e4\u00e4n muuta keinoa, v\u00e4yl\u00e4\u00e4, kannustusta tai toimintakentt\u00e4\u00e4 nuorelle miehelle ett\u00e4 olisi saanut kirjoittaa, ett\u00e4 olisi voinut s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4\u00e4 omaa aikaansa? H\u00e4nen patsaansa koristaa \u00c5bo Akademin kirjaston pihaa ja <a href=\"http:\/\/www.sls.fi\/daniel\/\" target=\"_blank\">Daniel-tietokanta<\/a>\u00a0(Dramadatabasen Daniel, SLS)\u00a0kattaa suomenruotsalaisen n\u00e4ytelm\u00e4n.<\/p>\n<h3>Teatterin tulipalo 1863 ja v\u00e4liaikaiset j\u00e4rjestelyt<\/h3>\n<p>Kotimaisen toiminnan kehittymist\u00e4 toisaalta haluttiin. Toisaalta teatterin yleis\u00f6 oli tyytyv\u00e4inen ruotsinmaalaisten seurueiden korkeaan ja taattuun ammattitaitoon. Kotimaisuutta halusivat kyll\u00e4 muutkin kuin suomenkieliset ja suomenmieliset ylioppilaat, jotka olivat alkaneet j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 omia suomenkielisi\u00e4 seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n jo koulun hyv\u00e4ksi. (ks luku 2.5) Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1861 pyydettiin kaksikieliseen teatterikouluun halukkaita oppilaita ilmoittautumaan, koska toiminnan oli tarkoitus k\u00e4ynnisty\u00e4.<\/p>\n<p>Parista kolmesta tuolloin ilmoittautuneesta voidaan muistaa <strong>Oskar Gr\u00f6neqvistin<\/strong> nimi. T\u00e4m\u00e4 tuleva <strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Oskari Vilho<\/span><\/strong> ylioppilaaksi tultuaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1863 hankkiutui harjoittelijaksi Teatteritaloon, mutta kun se samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 jo paloi, kannusti Fredrik Cygnaeus h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Tukholmaan, jonne h\u00e4n p\u00e4\u00e4sikin Kuninkaallisen teatterin oppilaskouluun talveksi 1863\u20131864. Oskari Vilho palasi Suomeen vakaana p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4\u00e4n tulla ensimm\u00e4iseksi suomenkieliseksi n\u00e4yttelij\u00e4ksi osallistumalla seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 ylioppilaiden avustamana <em>Jeppe Niilonpojan<\/em>\u00a01865.\u00a0H\u00e4n oli Teatterikoulussa 1866 alkaen sek\u00e4 oppilaana ett\u00e4 suomen kielen opettajana. H\u00e4n ohjasi my\u00f6s Aleksis Kiven <em>Kihlauksen <\/em>Kaartin aliupseereille tammikuussa 1869, nelj\u00e4 kuukautta ennen <em>Leaa. Kihlaus\u00a0<\/em>uusittiin seuraavana vuonna. (Paavolainen 2014, 388\u2013394)<\/p>\n<p>Kaudella 1862\u20131863 saatiin edelleen <strong>J. H. H\u00f6gfeldtin<\/strong> johtamaan seurueeseen mukaan vierailijaksi Fredrik Deland, joka uusi entisi\u00e4 menestyskappaleitaan. N\u00e4in\u00e4 vuosina komedian klassikoita otettiin mukaan, kuten Moli\u00e8re\u00e4. Aiemmin n\u00e4hdyn <em>Tartuffen<\/em> j\u00e4lkeen n\u00e4htiin <em>Borgaren adelsman (Porvari aatelismiehen\u00e4)<\/em>, sek\u00e4 nyt my\u00f6s Sheridanin <em>Tadelskolan (The School for Scandal\/Juorukoulu\/Parjauspes\u00e4).\u00a0<\/em><\/p>\n<p>Samalla kaudella saatiin lis\u00e4\u00e4 kotimaisia teoksia, kuten J. L. Runebergin komedia <em>Kan ej!<\/em>\u00a0ja Wilhelm Bolinin <em>Kungens guddotter. <\/em>My\u00f6s is\u00e4nmaallisia kuvaelmia, Runebergin ja sotaveteraaneista huolehtimisen hengess\u00e4 tehtiin, R. W. Ekmanin my\u00f6t\u00e4vaikutuksella. <strong>\u2013<\/strong> Kes\u00e4isin Helsingiss\u00e4 viettiv\u00e4t Tukholman taiteilijat kes\u00e4lomia ja j\u00e4rjest\u00e4en n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jossa mm. nuori oopperasta innostunut Bergbom k\u00e4vi yst\u00e4viens\u00e4 kanssa.<\/p>\n<p>Toukokuuna alussa 1863 er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 havaittiin teatteritalon olevan tulessa. J\u00e4lkeenp\u00e4in on oletettu, ett\u00e4 valaistuslaitteisiin kuulunut kuminen kaasuletku, jollaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n laidoilla kulki paljon, on vuotanut. Jostain singahtanut kipin\u00e4 on aiheuttanut \u00e4killisen voimakkaan tulipalon. Kaupungille se oli valtava katastrofi, paitsi kauniin rakennuksen menetys, my\u00f6s valtava taloudellinen tappio. Vanhalle puiselle Arkadia-teatterille tuli yll\u00e4tt\u00e4en runsaasti v\u00e4liaikaista k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Uuden teatterin rakentamiseen ryhdyttiin oitis ja sille pyrittiin varmistamaan yh\u00e4 suurempi keisarillinen rahoitus, sek\u00e4 pitk\u00e4aikaisia lainoja. Arkkitehtikilpailussa palkittiin kotimaisia arkkitehteja, mutta yll\u00e4tt\u00e4en teht\u00e4v\u00e4 annettiinkin lautakunnan puheenjohtajalle, pietarilaiselle asiantuntijalle Nikolai Benois\u2019lle. Suunnitelma perustui lopulta er\u00e4\u00e4nlaiseen ennallistamisrakentamiseen, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin uudessa talossa seurattiin raunioituneen talon vanhoja rakenteita.\u00a0Kolme n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kautta Helsingiss\u00e4 saattoi esiinty\u00e4 vain Arkadiassa.<\/p>\n<h3>Teatterikartta v\u00e4livuosina<\/h3>\n<p>Samana vuonna tapahtui valtiollisessa mieless\u00e4 keskeiset k\u00e4\u00e4nteet. Kes\u00e4ll\u00e4 1862 J.V. Snellman oli onnistunut vetoamaan suoraan Keisari Aleksanteri II:een Parolan vierailun aikana ja ehdottanut t\u00e4lle <strong>kieliasetuksen antamista.\u00a0<\/strong>Tiedossa oli jo valtiop\u00e4ivien kutsuminen koolle, mutta aloite varmisti sen, ett\u00e4 valtiop\u00e4iville tuli suomi tasavertaiseksi ty\u00f6kieleksi. Kieliasetus\u00a0lupasi ett\u00e4 20 vuoden siirtym\u00e4-ajalla <strong>suomen kielest\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n tasavertainen virka- ja opetuskieli ruotsin kanssa<\/strong>. Vuoden 1863 valtiop\u00e4ivien avajaisten ajaksi teatteritaloa ei voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juhliin, palorauniot naamioitiin koristein.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna 1863\u20131864 Arkadiaa vuokrasi <strong>Johan Petter Roos<\/strong>, jonka paluu Helsinkiin n\u00e4htiin nyt suopeimmin silmin. Vaikka arvosteluja ei paljon julkaistu, yleis\u00f6\u00e4 ilmeisesti k\u00e4vi kohtuullisesti ja muistelmissaan Roos kiitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kautta el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ristiriidattomimmaksi. Mukana oli my\u00f6s Suomessa kirjoitettuja n\u00e4ytelmi\u00e4. Hirn p\u00e4\u00e4ttelee, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden taidoissa olisi ollut toivomisen varaa, ja kirjaa teatterihistoriallisesti kiinnostavan seurueelle annetun ohjeen:<\/p>\n<blockquote><p>n\u00e4yttelij\u00f6iden ei [olisi] tarvinnut koko ajan puhua kasvot yleis\u00f6\u00f6n p\u00e4in k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4, se tuntui jo vanhanaikaiselta ja luonnottomalta. (Hirn 1998 s 266).<\/p><\/blockquote>\n<p>Eurooppalaisessa teatterissa oli kuitenkin viel\u00e4 sensaatiomaista, mik\u00e4li n\u00e4yttelij\u00e4 ep\u00e4kohteliaasti liian pitk\u00e4ksi aikaa k\u00e4\u00e4nsi selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 yleis\u00f6lle.<\/p>\n<p>Shakespearen syntym\u00e4n 300-vuotisjuhlaa vietettiin talvella 1864 edelleen kaksikielisiss\u00e4 merkeiss\u00e4. Karl Sl\u00f6\u00f6r oli juuri suomentanut <em>Macbethi\u00e4<\/em> uudelleen, majuri Lagervallin aiempi versio nimell\u00e4 <em>Ruunulinna<\/em> ei ollut SKS:n miehi\u00e4 tyydytt\u00e4nyt. Shakespeare oli ruotsiksi entist\u00e4 paremmin tunnettu C. A. Hagbergin 1840-luvulla tehtyjen korkeatasoisten ruotsinnosten takia. Niit\u00e4 Kivi ja Bergbom ja kaikki muutkin lukivat. Kreivi Carl Robert Mannerheim, tulevan marsalkan is\u00e4, joka muutenkin oli teatteriaktivisti ja huvitteluun taipuvainen opiskelijoiden joukossa, esitti ruotsiksi pari kohtausta <em>Julius Caesarista<\/em>, varmaan Marcus Antoniuksen hautapuheen. Julius Krohn esitti suomeksi muutamia otteita \u00e4sken k\u00e4\u00e4nnetyst\u00e4 <em>Macbethist\u00e4. <\/em>[- -] Juhlapuhujina olivat Topelius ja Cygnaeus, kuten niin monessa muussakin yhteydess\u00e4. (Hirn 1998, 267).<\/p>\n<p>Arkadia-teatteria vuokrasi kes\u00e4ll\u00e4 1864 lyhyesti my\u00f6s kaksi muuta seuruetta, joilla molemmilla pohjoisen kaupunkeja kierretty\u00e4\u00e4n oli selv\u00e4sti kunnianhimoa ja pyrkimyst\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungissa esille. Helsinki oli vihdoin muuttunut riitt\u00e4v\u00e4n kiinnostavaksi teatterin yleis\u00f6pohjan ja lipputulojen suhteen.<\/p>\n<p>Helsinkiin palasi syksyll\u00e4 1864 aiemmin Suomessa ty\u00f6skennelleiden ja luotettaviksi tiedettyjen <strong>Wilhelm \u00c5hmannin ja Mauritz Pousetten johtama ryhm\u00e4. <\/strong>Seurueessa oli mukana entisi\u00e4 Suomen k\u00e4vij\u00f6it\u00e4, Oscar Andersson itse, sek\u00e4 ennen muuta Charlotta (Forsman-)Raa. H\u00e4nen norjalaissyntyinen miehens\u00e4 Fritjof Raa oli lupaava romanttisten sankariroolien esitt\u00e4j\u00e4. T\u00e4t\u00e4 teatteria 21-vuotias Karl Bergbom seurasi tarkasti ja on kirjoittanut hyvin tarkkasilm\u00e4ist\u00e4 arviota ryhm\u00e4n j\u00e4senist\u00e4, mik\u00e4 osoittaa h\u00e4nen kasvamistaan tarkaksi n\u00e4kij\u00e4ksi.<\/p>\n<p>Samana vuonna Bergbom sai kulttuuritoimittajan teht\u00e4v\u00e4n Helsingfors Tidningarissa ja kirjoitti arvosteluja. Mutta my\u00f6s \u00c5hmannin ja Pousetten seurueen hyv\u00e4 taso sai Bergbomin tarjoamaan n\u00e4ille omaa draamaansa <strong><em>Pombal och jesuiterna<\/em>,<\/strong> jonka h\u00e4n oli kirjoittanut kes\u00e4ll\u00e4 1863 Saarij\u00e4rvell\u00e4 oleskellessaan. N\u00e4ytelm\u00e4 p\u00e4\u00e4si n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle muokkausten ja lyhennysten j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>N\u00e4in Karl Bergbom historiallista aatedraamaa kirjoittavana oppineena kirjailijanalkuna joutui alistumaan \u00c5hmannin teatteripraktiikan tuomalle kritiikille. My\u00f6hemmin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n itse joutui k\u00e4til\u00f6im\u00e4\u00e4n kymmeni\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4. Ainakin h\u00e4n n\u00e4in oli saanut kokemuksen siit\u00e4, miten se tapahtuu ja milt\u00e4 se ehk\u00e4 kirjoittajasta tuntuu.<\/p>\n<p>Valistushenkisest\u00e4 Portugalin p\u00e4\u00e4ministerista Pombalin markiisista 1750-luvulla kertova draama oli aihe, joka historiaa ja kirjallisuutta lukeneelle Bergbomille oli tullut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi kirjoittaa. Vastavoimina ovat jesuiitat, jotka ajavat vanhoillista Rooman kirkon etua, ranskalaisper\u00e4ist\u00e4 Pombalin edustamaa vapaamielisyytt\u00e4 ja valistusajattelua vastaan. Kolmantena on portugalilaisuutta, tavallaan kansallisuusaatetta edustava Theresia, jonka dramaattisten k\u00e4\u00e4nteiden esitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Charlotte Raa kunnostautui. \u2013 N\u00e4in suomenruotsalainen kirjallisuutemme oli saanut yhden uuden draaman, jota Topelius kritiikiss\u00e4\u00e4n ylisti. Viisi esityskertaa ja uusinta pari vuotta my\u00f6hemmin oli ajan mittapuun mukaan kohtuullinen onnistuminen. Ei ole vaikeaa huomata, miten n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 mittaillaan edistyksen, taantumuksen ja kansallisuuskysymyksen voimasuhteita, tosin schilleril\u00e4isen uhrimielen kaltaisina vakaumuksina, suurina ja \u00e4kisti k\u00e4\u00e4ntyvin\u00e4 tunteina. Bergbom oli saanut aikaan suuren draaman, vaikka sit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti moitittiin my\u00f6s laveudesta ja liian monesta rinnakkaisesta tapahtumasarjasta.<\/p>\n<p>Uutta kiviteatteria odoteltaessa \u00c5hmann &amp; Pousette ty\u00f6skenteliv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 Ruotsissa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen heille oli luvassa sopimus kiviteatterin ensimm\u00e4iselle n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kaudelle.<\/p>\n<p>N\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kauden 1865\u20131866 Arkadiassa hoiti <strong>Carl Otto Lindmarkin<\/strong> seurue, jonka ohjelmistossa oli paitsi komedioita my\u00f6s versio Jacques Offenbachin toisesta tunnetuimmasta operetista <em>Sk\u00f6na Helena<\/em>. Siit\u00e4 tuli suuri menestys, mik\u00e4 tietysti tarkoitti varsin hyv\u00e4\u00e4 toimeentuloa ja pidennetty\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kautta Helsingiss\u00e4.<\/p>\n<p>Turkuun siirtymist\u00e4 viiv\u00e4styttiv\u00e4t Turun kiviteatterissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1866 tehdyt muutos- ja korjausty\u00f6t; jolloin talo sai nykyisen \u00c5bo Svenska Teaternin asunsa. Lindmarkin seurue palasi Suomeen viel\u00e4 vuosina 1868\u20131869, jolloin se erityisesti uusimalla <em>Sk\u00f6na Helenaa<\/em> aiheutti katsojavirtojen vy\u00f6rymisen Arkadian suuntaan, vaikka Nya Teatern tuolloin kilvoittelikin varsin laadukkaan ohjelmiston kanssa. P\u00e4\u00e4osin Lindmark huolehti jo Suomen muiden kaupunkien tarjonnasta. H\u00e4n esitti my\u00f6s E. F. Jahnssonin kotimaisen n\u00e4ytelm\u00e4n, joka sijoittui kylpyl\u00e4kaupunkiin: <em>En universal-h\u00e4lsokur eller N\u00e5dendal Finlands Bethesda <\/em>(1868).<\/p>\n<h3>Uusi Nya Theatern<\/h3>\n<p><strong>Uuden Nya Theaternin<\/strong> lavastukset oli hankittu j\u00e4lleen Berliinist\u00e4, Gropiuksen ateljeesta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tilattiin my\u00f6s &#8217;Ein reizender finnischer Gegend&#8217; eli vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 suomalainen maisema. Valaistus perustui edelleen kaasuun, mutta himment\u00e4misen ja v\u00e4rivaihtojen tekniikka parantui. Olennaiseksi osaksi suurkaupunkien tapaan tuli my\u00f6s ravintola teatteritalon Esplanadin puolelle, nimell\u00e4 Oopperakellari. (Hirn 1998 s 279\u201380)<\/p>\n<p>Organisatorisesti toimittiin niin, ett\u00e4 Nya Teaternille perustettiin Takausyhdistys (Garantif\u00f6rening) 1867 ja toimitusjohtajaksi sille valittiin Nikolai Kiseleff, kaupungin kauppiasporvariston kulttuurimy\u00f6nteinen keulakuva, joka jo 1860 oli lahjoittanut sen n\u00e4ytelm\u00e4palkinnon Suomalaiselle Kirjallisuuden Seuralle, jonka Kiven <em>Kullervo<\/em> voitti.<\/p>\n<p><strong>\u00c5hmanin &amp; Pousetten seurueen\u00a0<\/strong>ohjelmisto n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kausilla 1866\u20131870 alkoi monipuolisuudessaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varsin laadukkaalta. Siihen sis\u00e4ltyi useita Shakespearen n\u00e4ytelmi\u00e4, joiden esityksi\u00e4 oli kaikkialla alettu tehd\u00e4 entist\u00e4 huolellisemmin. Huomio ei ollut en\u00e4\u00e4 parin t\u00e4hden suorituksessa, vaan my\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4n kokonaisohjauksen ja pienempienkin roolien onnistumisen varassa. Mukana oli Raan pariskunta, molemmat vahvoja dramaattisia kykyj\u00e4. Wilhelm \u00c5hmann sai kiitosta Shakespeare-rooleista, kun taas Pousette menestyi ranskalaisissa Beaumarchais\u2019n klassisissa komedioissa. \u00c5hmannia on pidett\u00e4v\u00e4 my\u00f6s ensimm\u00e4isen\u00e4 Moli\u00e8ren p\u00e4\u00e4roolien tulkkina Suomessa.<\/p>\n<p>\u00c5hmannin osaamista on tavalla tai toisella siirtynyt varmasti tuolloin teatterissa ty\u00f6skentelev\u00e4lle Oskari Gr\u00f6neqvist-Vilholle, joka opetti suomenkielist\u00e4 roolity\u00f6t\u00e4 teatterin yhteydess\u00e4 \u00c5hmanin sivutoimenaan johtamassa Teatterikoulussa. N\u00e4in\u00e4 vuosina Oskari Vilho tutustui suureen osaan merkitt\u00e4vist\u00e4 komedioiden p\u00e4\u00e4rooleista, joita h\u00e4n ensimm\u00e4isen toteutti Suomalaisessa teatterissa.<\/p>\n<p>Nya Theaternin ohjelmiston kokonaistarjonta n\u00e4in\u00e4 vuosina oli varsin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Shakespearelta <em>S\u00e5 tugtas en Argpigga, Hamlet, Romeo och Julia, Kung Lear, Othello<\/em> ja <em>Mycket v\u00e4sen f\u00f6r ingenting<\/em>. Moli\u00e8relt\u00e4 <em>De l\u00f6jliga sm\u00e5stadsfruntimren, Den girige, Tartuffe<\/em> ja <em>L\u00e4rt folk i stubb (Oppineet naiset), Den Inbillingssjuke, On\u00f6dig Svartsjuka, Borgaren adelsman. <\/em> Beaumarchais\u2019n klassikot\u00a0<em>Barberaren i Sevilla<\/em> ja <em>Figaros br\u00f6llop <\/em>sek\u00e4 Alfred de Musset\u2019n <em>Man sk\u00e4mtar icke med k\u00e4rleken. <\/em>Schillerin n\u00e4ytelmi\u00e4 oli useita, <em>Orleanska jungfrun, Maria Stuart, <\/em> sek\u00e4 my\u00f6hemmin viel\u00e4 <em>Kabal o k\u00e4rlek<\/em> ja <em>R\u00f6varbandet<\/em>.<\/p>\n<p>Tanskalaisen klassikon Oehlenschl\u00e4gerin <em>Axel och Walborg <\/em>oli vakio-ohjelmistoa. Grillparzerin <em>Sappho<\/em> perustui Charlotte ja Fritjof Raan suorituksiin. Uutta dramatiikkaa edusti Norjan dramaatikko ja Ibsenin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 Bj\u00f6rnstjerne Bj\u00f6rnsson, jonka n\u00e4ytelmist\u00e4 n\u00e4htiin <em>De nygifta<\/em> ja <em>Mellan drabbningarna<\/em>.<\/p>\n<p>Kotimaista yleis\u00f6\u00e4 miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n otettiin <em>Regina von Emmeritz<\/em> sek\u00e4 katkelmia Cygnaeuksen, Bergbomin, Runebergin n\u00e4ytelmist\u00e4. Berndtssonilta oli tullut viel\u00e4 uutuus, mukaelma tanskalaisesta <em>Svanevits dotter. <\/em>Uusia kotimaisia tarjottiin viel\u00e4 1870 A.Tavaststjernan operetti <em>Semfira<\/em> ja Gabriel Laguksen jo toinen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Drottning Filippa. <\/em>Operetteja oli ollut ohjelmistossa vain yksi. N\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 annettiin ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna yhteens\u00e4 111. My\u00f6hemmin operettitarjontaakin tuli lis\u00e4\u00e4 Supp\u00e9n <em>Den sk\u00f6na Galatea<\/em> ja Donizettin <em>Regementets dotter. <\/em>(Von Frenckell 1972 ja Hirn 1998 passim.)<\/p>\n<p><strong>Teatterikoulun toiminta<\/strong> k\u00e4ynnistyi syksyll\u00e4 1866. Oskari Toppelius, Zachris Topeliuksen serkku oli ollut teatterikoulun puuhamies ja toimikunnan puheenjohtaja jo 1859 alkaen, kun varojen ker\u00e4ys koulua varten oli aloitettu. H\u00e4n oli my\u00f6s keisarillisella matka-avustuksella kiert\u00e4nyt tutustumassa Euroopan teatterikouluihin. Ensimm\u00e4isell\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hanke oli rauennut.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1866, sen vihdoin aloittaessa siihen oli ilmoittautunut 5 herraa ja 3 neiti\u00e4. Koulutuksen kaksikielisyyden suhteen oltiin oltu ep\u00e4ilevi\u00e4 jo valmiiksi, kaksikielisi\u00e4 lahjakkuuksia ei ilmestyisi, eik\u00e4 ilmestynytk\u00e4\u00e4n tarpeeksi. Teatterinjohtaja \u00c5hmannin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli opettaa roolinlukua, eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 perusn\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 roolien harjoittelun kautta. Oskari Vilhon tuli tehd\u00e4 samaa niille, jotka osasivat tai halusivat opetella suomea, ja n\u00e4it\u00e4kin oli pari kolme.<\/p>\n<p>Teatterinjohtaja \u00c5hmannin motiiveja koulun suhteen on my\u00f6s ep\u00e4ilty: suomalainen teatterikoulutus v\u00e4hent\u00e4isi olennaisesti ty\u00f6tilaisuuksia ruotsinmaalaisilta, eik\u00e4 n\u00e4in ollen olisikaan tukholmalaisten etu. Laajan ja vaativan ohjelmiston teatterille oli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 teatterinjohtajalla oli houkutus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paljon oppilaita pieniss\u00e4 rooleissa ja lyk\u00e4t\u00e4 oppitunteja tuonnemmaksi. T\u00e4m\u00e4 teatterien yhteydess\u00e4 toimivien oppilaskoulujen ikuinen dilemma oli ja on tuttu kaikkialla. Esiintymiskokemusta saa sit\u00e4kin enemm\u00e4n, mutta ei opetusta. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1867 kuitenkin annettiin ensimm\u00e4isi\u00e4 pieni\u00e4 oppilasn\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, samoin loppukes\u00e4st\u00e4 ennen varsinaisen kauden alkua.<\/p>\n<p>Teatterinjohtaja \u00c5hmann palasi seurueineen lokakuussa 1867. Pousetten pariskunta oli j\u00e4\u00e4nyt pois. Mutta nyt teatteria ei vuokrattu en\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ryhm\u00e4lleen, vaan n\u00e4yttelij\u00e4t olivat suorassa suhteessa Nikolaj Kiseleffin johtamaan teatterin Takausyhdistykseen. T\u00e4m\u00e4 \u00c5hmanin johtama <strong>pysyv\u00e4 seurue<\/strong>\u00a0aloitti 2. 10. 1867.<\/p>\n<p>Toisella kaudella 1867\u20131868 n\u00e4htiin paljon uusintoja, mutta t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 oli <em>Daniel Hjortin <\/em>eritt\u00e4in onnistuneeksi kehuttu uusintaesitys (p\u00e4\u00e4rooleissa \u00c5hmann tai Fritjof Raa, Katri-\u00e4itin\u00e4 Charlotte Forsman-Raa). Uusinta palautti n\u00e4ytelm\u00e4n yleiseen tietoisuuteen ja sen arvostus alkoi nousta. Bergbomin draama <em>Pombal och jesuiterna<\/em> uusittiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1868, sek\u00e4 n\u00e4htiin uusi kotimainen K. R. Malmstr\u00f6min <em>Erik Flemming. <\/em><\/p>\n<p>Kotimaisia kantaesityksi\u00e4 pyrittiin talouden salliessa tekem\u00e4\u00e4n. Runebergin <em>Kungarna p\u00e5 Salamis, <\/em>joka oli h\u00e4vinnyt 1864 n\u00e4ytelm\u00e4kilpailussa <em>Nummisuutareille\u00a0<\/em>esitettiin lyhennettyn\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1869 ja kokonaisuudessaan vasta 1873.<\/p>\n<p>Ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 nuorten fennomaanien puolella Nya Teaternin kukoistavaa tilannetta ja valtionapuja katsottiin kasvavalla n\u00e4l\u00e4ll\u00e4. Suomenkielinen teatteritoiminta haluttiin alulle. Fennomaanien seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen toiminta oli aktiivista, mutta pahaksi k\u00e4rjistynyt kielipoliittinen tilanne teki sen, ett\u00e4 teatteritalon ruotsinkielinen johtokunta oli t\u00e4ysin haluton vastaamaan n\u00e4iden \u201dnuorten r\u00f6yhkeiden kielipoliitikkojen\u201d vaatimuksiin.<\/p>\n<p>Merkkitapaus oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1869 tapahtunut Charlotte Raan vierailu Suomalaisen seuran j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 <em>Lea<\/em>-n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yhden kerran Nya Theaternin lavalla. Filosofian tohtoriksi draamakirjallisuudesta v\u00e4itellyt Karl Bergbom, kaupungin sivistyneist\u00f6n parhaita teatteriasiantuntijoita nimitettiin seuraavana syksyn\u00e4 Nya Theaternin johtokunnan j\u00e4seneksi. \u2013 Syksyll\u00e4 h\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Emil Nervanderin kanssa suunnitteli kotimaisen lauluosaston perustamista Nya Theaternin sis\u00e4lle. Samalla Suomalainen Seura jatkoi omia n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n \u2013\u00a0n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti ajatus oli, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ja seuraavat suomenkieliset n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t voitaisi jatkossa toteuttaa Nya Theaternin lavalla. Niit\u00e4 varten Kivelt\u00e4 on pyydetty lis\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Suomenmielinen historiankirjoitus (Aspelin-Haapkyl\u00e4 1906 ym.) on selitt\u00e4nyt, ett\u00e4 kaikki se mit\u00e4 lopulta tapahtui olisi ollut Bergbomin alkuper\u00e4inen tavoite. Bergbomin ja h\u00e4nen suomenmielisten yst\u00e4viens\u00e4 tavoitteena vuosina 1869\u20131872 oli kuitenkin vain p\u00e4\u00e4st\u00e4 Nya Theaternin hyv\u00e4lle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 \u201dtuoda suomen kieli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle\u201d. Kyse oli siis Helsingin resursseja ja kivitaloa koskevasta kamppailusta, jossa fennomaanit halusivat jalkansa kunnolla teatterin oven v\u00e4liin. \u2013\u00a0Mutta my\u00f6s vuoden 1869 <em>Lean<\/em> esitys oli \u00e4kki\u00e4 avannut Suomalaisen puolueen johtajalle, professori Yrj\u00f6 Koskikselle (G. Forsman) n\u00e4kym\u00e4n siit\u00e4 mill\u00e4 keinoin p\u00e4\u00e4kaupungin vahvasti ruotsinkielinen porvaristo, yl\u00e4luokka ja sivistyneist\u00f6 voitaisiin k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 fennomanian asialle. \u2013\u00a0Bergbom oli Koskisen veljen (Jaakko Forsmanin) l\u00e4heisi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 ja halusi olla edistyksen asialla: h\u00e4nelle sukeutui puolueen kannalta avainpaikka, tarjota kaupungin kulttuuri suomen kielell\u00e4.<\/p>\n<p>Teatterikartta Helsingiss\u00e4 oli nimitt\u00e4in saanut uuden tulokkaan: <strong>syksyll\u00e4 1868 Arkadia-teatteri vuokrattiin Ven\u00e4l\u00e4iselle teatterille, jonka teht\u00e4v\u00e4 oli kutsua Helsinkiin ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 teatteriseurueita huvittamaan upseereiden ja\u00a0virkamiesten perheit\u00e4.\u00a0<\/strong>Hankkeeseen saatiin keisarillisia m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoja ja ennen muuta kuvern\u00f6\u00f6ri Adlerbergin suosiollista my\u00f6t\u00e4vaikutusta. Ensimm\u00e4isen teatterinjohtajan nimi oli A. A. Zimin ja h\u00e4nen johdollaan n\u00e4htiin nimekk\u00e4ist\u00e4 kirjailijoista mm. Aleksander Ostrovskin <em>Kannattava virka.<\/em> Seuraavina vuosina ven\u00e4l\u00e4isten ohjelmisto Arkadiassa sis\u00e4lsi muita Ostrovskin n\u00e4ytelmi\u00e4 ja Pushkinin n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Saita ritari. <\/em> My\u00f6hemmin ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 vierailuja tehtiin vuosina 1872, 1874 ja 1875. Pietarin saksankielinen hoviteatteri vieraili 1869, 1871 ja 1873, vastaten pitk\u00e4st\u00e4 aikaa saksankielisest\u00e4 teatterista. N\u00e4m\u00e4 ven\u00e4j\u00e4n- ja saksankieliset kiertueet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t osuvan vuorovuosin, kunnes Suomalainen Teatteri osti koko Arkadian omiin nimiins\u00e4 1875. Aleksanterin teatterin rakentaminen ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 varten tapahtui 1877\u20131879. Koko ven\u00e4l\u00e4isen teatteritoiminnan historian on laatinut Liisa Byckling (2009).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kivitalon piirustukset arkkitehti G. T. P. Chiewitz oli saanut valmiiksi vuonna 1853, mink\u00e4 j\u00e4lkeen osakemerkint\u00e4 teatteritalo-yhti\u00f6ss\u00e4 vilkastui niin, ett\u00e4 perustava kokous voitiin pit\u00e4\u00e4 1856 sodan tuoman pienen viiveen j\u00e4lkeen. Piirustuksiin jouduttiin tekem\u00e4\u00e4n viel\u00e4 muutoksia niin, ett\u00e4 peruskivi voitiin laskea vasta 1858. Von Frenckell (1972, 63, suom. PP) kirjoittaa: Topelius moitti arkkitehti Chiewitzi\u00e4 kokemattomuudesta, joka maksoi [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/114"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=114"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1275,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions\/1275"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=114"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=114"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}