{"id":118,"date":"2014-12-30T15:00:06","date_gmt":"2014-12-30T12:00:06","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=118"},"modified":"2016-09-01T12:05:27","modified_gmt":"2016-09-01T09:05:27","slug":"2-2-topeliuksen-toiminta-kriitikkona-kirjailijana-ja-teatterin-tehtavan-luojana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/2-2-topeliuksen-toiminta-kriitikkona-kirjailijana-ja-teatterin-tehtavan-luojana\/","title":{"rendered":"
2.2<\/div>Topeliuksen toiminta kriitikkona, kirjailijana ja teatterin teht\u00e4v\u00e4n luojana"},"content":{"rendered":"

Aatteellisesti Suomen teatterin kauaskantoisia tulevaisuuden suuntaviivoja muotoili erityisen merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla Zachris Topelius (1818\u20131898)<\/strong>, jonka j\u00e4ljiss\u00e4 paljolti kuljettiin yli sadan vuoden ajan.<\/p>\n

Ajallisesti Topeliuksen toimintaa on sopivaa kuvata 1830- ja 1840-lukujen v\u00e4lill\u00e4, koska edellinen oli vuosikymmen, jolloin h\u00e4n nuorena kohtasi Helsingin teatteriel\u00e4m\u00e4n kaikessa lumoavuudessaan joutuakseen seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 kahdesti viikossa ilmestyv\u00e4n sanomalehden toimittajana muun ohella kaupungin yhdeksi ensimm\u00e4isist\u00e4 teatterikriitikoista. Samalla h\u00e4nen kyn\u00e4ns\u00e4 muotoili paljon ohjelmallista kirjoitusta siit\u00e4, mik\u00e4 teatterin teht\u00e4v\u00e4ksi tulisi, ja miten arvokas kansaa l\u00e4hestyv\u00e4 kotimainen teatteri voisi olla koko maan kehittymisen kannalta.\u00a0Kasvavat kirjalliset harrastukset tekiv\u00e4t Topeliuksesta 1850-luvulla sen kotimaisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijan ja oopperalibretistin, jollaista oli odotettu, nimitt\u00e4in tuomaan tuttuja aihepiirej\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.<\/p>\n

Seuraavina vuosikymmenin\u00e4 1860\u20131870 luvuilla osin jo toimittiin h\u00e4nen luonnostelemiensa ohjelmien mukaisesti, sill\u00e4 selkeimmin t\u00e4t\u00e4 taiteellisen yl\u00f6srakennuksen ohjelmaa l\u00e4hti toteuttamaan nuori fennomaanien polvi Karl Bergbom vet\u00e4j\u00e4n\u00e4. Topeliuksen oma panos tuolloin rajoittui yliopiston rehtorina l\u00e4hinn\u00e4 taustavaikuttajan rooliin. My\u00f6hemmin h\u00e4nest\u00e4 tuli raikkaan ja uudenaikaisen lapsik\u00e4sityksens\u00e4 ansiosta leikin ja lastenteatteri-ajatusten pioneeri.<\/p>\n

Topeliuksen suhdetta teatteriin on selvint\u00e4 kuvata h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eri vaiheiden kautta. Vihdoin on Suomessa k\u00e4ynnistynyt my\u00f6s h\u00e4nen kokonaistuotantonsa julkaiseminen, joka on tavattoman laaja (SLS:n toimesta). H\u00e4n edusti aikakautta ja ihmistyyppi\u00e4, joka p\u00e4ivitt\u00e4in istui monia tunteja kyn\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n kirjoittaen milloin ulkomaanuutisista tai kotimaankysymyksist\u00e4 sanomalehteen, sepitti ohessa lukuisia jatkoromaaneitaan lehteen, laati erilaisia juhla- ja onnittelurunoja sek\u00e4 piti viel\u00e4 tapahtumap\u00e4iv\u00e4kirjaa.<\/p>\n

Zachris Topelius on my\u00f6s esimerkki siit\u00e4, mit\u00e4 tuottaa sellainen lapsen kasvuymp\u00e4rist\u00f6, joka on suvaitseva ja hyv\u00e4ksyy lapsen uteliaisuuden, leikin, kauneuden ja hyvyyden. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Zachris Topelius vanhempi halvaantui melko varhain, mutta jatkoi l\u00e4\u00e4k\u00e4rintointaan perheen asuintalossa Kuddn\u00e4siss\u00e4 Uudessakaarlepyyss\u00e4. Talo sijaitsee joen rannalla suuren puutarhan keskell\u00e4. Is\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 varhainen suomenkielisen kansanrunouden ker\u00e4\u00e4j\u00e4, joka laulatti Vienasta Pohjanmaan rannikolle tulevia laukkukauppiaita kooten varhaisen ja merkitt\u00e4v\u00e4n kansanrunousaineiston, jota L\u00f6nnrothkin k\u00e4ytti hyv\u00e4kseen. Pojalle is\u00e4n vastaanottohuone oli siis moninaisten k\u00e4vij\u00f6iden kohtauspaikka: ihmisten kunnioitus ja suvaitsevaisuus keskeisi\u00e4 arvoja.<\/p>\n

Pikkupojan leikit ja keksityt kertomukset, paperinuket, joilla h\u00e4n n\u00e4ytteli ritari- ja muita seikkailuja sisartensa kanssa laajassa vinttihuoneessa, kertovat touhusta, leikist\u00e4 ja mielikuvituksesta. Loputtomat kivi-, hy\u00f6nteis- ja kasvikokoelmat kertovat paitsi Linn\u00e9n hengess\u00e4 tapahtuneesta Luojan Suuren Luontokirjan lukemisesta, my\u00f6s herke\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 uteliaisuudesta ja ty\u00f6kyvyst\u00e4. Luettavia kirjoja vilkkaalle, touhukkaalle ja tarinoita ahmivalle pojalle ei koskaan ollut liikaa.<\/p>\n

Kouluvuodet 1820-luvun lopulla Oulussa laajensivat el\u00e4m\u00e4npiiri\u00e4 ja siell\u00e4kin paikallinen kirjasto tuli luettua pian loppuun. Sed\u00e4n talossa majoitettiin paikkakunnalle saapunut nuoren n\u00e4yttelij\u00e4 Westerlundin johtama teatteriseurue, joten koulupoika Zachris n\u00e4ki paitsi n\u00e4iden n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joihin jo tuolloin kuului aikalaisteosten lis\u00e4ksi ns. arvokkaita n\u00e4ytelmi\u00e4, my\u00f6s l\u00e4helt\u00e4 teatterilaisten arkea.<\/p>\n

Yliopisto-opintoihin valmistavaa yl\u00e4-alkeiskoulua eli lukiota Zachris l\u00e4hetettiin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Helsinkiin, jonne h\u00e4n saapui syksyll\u00e4 1832. H\u00e4net majoitettiin Runebergien taloon Maneesikadulla, jossa h\u00e4n valvoi luonnollisesti mukana, kun p\u00e4\u00e4kaupungin \u00e4lymyst\u00f6 Lauantai-seurassa pohti asemaansa, is\u00e4nmaansa tulevaisuutta ja omaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 siin\u00e4.<\/p>\n

Mutta Zachris juoksi my\u00f6s Esplanadin teatteriin aina kun mahdollisuutta oli, ja kirjoitti 15-vuotiaana p\u00e4iv\u00e4kirjaansa haltioituneita ja v\u00e4liin kriittisi\u00e4 kommentteja n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n esityksist\u00e4.\u00a0Erityisesti h\u00e4neen tekiv\u00e4t vaikutuksen Schultzin seurueen esitt\u00e4m\u00e4 ooppera Taika-ampuja, <\/em>jonka n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanosta h\u00e4n kirjoitti lumoutuneen ja samalla tuosta lumouksen leikinomaisuudesta ja sopimuksenvaraisuudesta t\u00e4ysin tietoisen kirjoituksen.<\/p>\n

Sain lipun Taika-ampujaan seisomapermannolle. – – ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s oli hauska, kun talonpojat nauroivat; toisessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4, joka oli melkoista l\u00e4lly\u00e4, n\u00e4kyi kelme\u00e4nkirkas kuu ja taivaankansi t\u00e4htineen. Kolmas n\u00e4yt\u00f6s oli paras ja kammottavin: kun Caspar, paha mets\u00e4st\u00e4j\u00e4, valoi taikakuulia, lepatti suuri parvi vinkuvia y\u00f6lintuja ymp\u00e4riins\u00e4 ja p\u00f6ll\u00f6j\u00e4 ja paholaisenkasvoja irvisteli joka puolella. Musiikki oli t\u00e4ydellisesti siihen sovitettua ja sointui hyvin myrskyn ja manalanhenkien ulvontaan. Lopuksi siihen yhdistyi kauheita paholaishahmoja horisontissa, tanssivia tulia, villisika ja ohikiit\u00e4v\u00e4 luuranko, kunnes seitsem\u00e4s taikakuula valettiin, Samiel, eli saatana, n\u00e4ytt\u00e4ytyi tulessa, jolloin kaikki ryskyi, puut romahtivat ja esirippu laski. Viimeisess\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 ampui Max, Taika-ampuja ja kuula kimposi takaisin osuen Casparin syd\u00e4meen, h\u00e4n oli piileskellyt puussa. H\u00e4nen kuollessaan n\u00e4ytt\u00e4ytyi Samiel, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n toisille, ja asetti jalkansa t\u00e4m\u00e4n kaulalle. (Z.Topeliuksen p\u00e4iv\u00e4kirja 15.11.1833. sit. von Frenckell 1952, 213. suom. PP).<\/p><\/blockquote>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1836 h\u00e4n n\u00e4ki Westerlundin seuruetta uudelleen ja kiitti Marie Silfvania erityisesti Sapphon roolissa, mutta kritisoi kovasti muita antaen n\u00e4yttelij\u00f6ille arvosanoja improbaturiin asti. Loppukes\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4 18-vuotias nuorukainen jumaloi Tukholmalaista t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 Emilie H\u00f6gqvisti\u00e4 ja seurasi t\u00e4t\u00e4 kaikkialle n\u00e4hd\u00e4kseen h\u00e4net vilaukseltakin:<\/p>\n

\u201dDen damen var verkligen sk\u00f6n och gentile som en drottning. Skada att hon \u00e4r aktris i grunden.\u201d (sit. Hirn 1998, 102).<\/p><\/blockquote>\n

Kysymys n\u00e4yttelij\u00f6iden ja erityisesti n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4rien yhteiskunnallisesta statuksesta oli er\u00e4s 1800-luvun olennaisista julkista keskustelua her\u00e4tt\u00e4neist\u00e4 kysymyksist\u00e4.<\/p>\n

Valmistuttuaan maisteriksi 22-vuotias Topelius osallistui vuonna 1840 yliopiston suureen 200-vuotisjuhlaan ja promootioon. Onnekseen h\u00e4n sai my\u00f6s ty\u00f6paikan seuraavana vuonna Helsingfors Tidningarin<\/em> toimittajana. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli julkaista lehti keskiviikkona ja lauantaina. T\u00e4m\u00e4 perehdytti Topeliuksen laajalti siihen, mit\u00e4 Euroopassa omana aikanaan tapahtui. Ulkomaisten tapahtumien raportoinnissa tuli silti noudattaa varovaisuutta, sill\u00e4 kaikki mik\u00e4 v\u00e4h\u00e4nkin viittasi kumouksellisuuteen, ei kuulunut keisari Nikolai I:n Suomessa julkaistaviin asioihin.<\/p>\n

Topelius kehitti palstoja, joilla h\u00e4n saattoi keve\u00e4n pakinoivaan tyyliins\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 vakavia kysymyksi\u00e4. Paitsi erilaisia kaupungin asuntotilanteeseen, keinotteluun ja ep\u00e4oikeudenmukaisuuteen liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4, h\u00e4n kirjoitti ns. Leopold-kirjeit\u00e4, kuvitellulle Keski-Aasiassa palvelevalle yst\u00e4v\u00e4lleen Helsingin tapauksista. Niiss\u00e4kin h\u00e4n saattoi k\u00e4sitell\u00e4 teatterioloja ja luoda yleiskatsauksia kuluneesta n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kaudesta jne.<\/p>\n

Teatterikriitikko Topelius ja kotimaisen teatterin ajatus<\/h3>\n

Varsinaisissa teatteriarvosteluissa Topelius kuitenkin muodostui alan pioneeriksi Suomessa. Pietari Hannikainen oli satunnaisesti kirjoittanut suomeksi joistain Viipurin esityksist\u00e4. Topelius omaksui, kuten kaikessa toiminnassaan pohjimmiltaan aina pedagogisen, lempe\u00e4n ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen asenteen, mutta sis\u00e4llytti kommentteihin tarvittaessa vakavia huomautuksia ja joskus hyvin selkeit\u00e4kin moitteita. Kokeneena teatterinkatsojana h\u00e4nt\u00e4 harmittivat ennen muuta huolimattomasti laaditut yl\u00f6spanot, karkea, kylm\u00e4 ja ep\u00e4aito tai liian keinotekoinen n\u00e4ytteleminen.<\/p>\n

My\u00f6s n\u00e4ytelmien laadun suhteen h\u00e4n vaipui v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4toivoon: h\u00e4n nimitti ranskalaista tusinatavaraa tusinatavaraksi. H\u00e4n alkoi yh\u00e4 selvemmin n\u00e4hd\u00e4 sen, ett\u00e4 teatterin olisi juurruttava tai asetuttava kotimaiseksi taidelaitokseksi, jotta sen k\u00e4sittelem\u00e4t aiheet olisivat katsojille tuttuja ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4npiiri\u00e4\u00e4n koskettavia.<\/p>\n

Samoin kuin Topelius oli aikoinaan tuntenut erityist\u00e4 suopeutta Westerlundin seuruetta kohtaan, koki h\u00e4n itselleen l\u00e4heisin\u00e4 ja taidoiltaan kelvokkaina 1840-luvun Helsingiss\u00e4 erityisesti Deland-veljesten teatterit. Ruotsinmaalaiset Fredrik Deland<\/strong> ja Pierre Deland<\/strong> kulkivat seurueineen hieman omia teit\u00e4\u00e4n, mutta erityisesti Pierre Delandista tuli vakiovieras Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

Ajatus kotimaisen teatterin tarpeellisuudesta <\/strong>oli vilahtanut Topeliuksen arvosteluissa jo kerran er\u00e4\u00e4n saksalaisen ryhm\u00e4n arvostelun p\u00e4\u00e4tteeksi vuonna 1843, kun h\u00e4n huokaisi: \u201dMiksei meill\u00e4 ole kansallista teatteria, edes yht\u00e4 ainutta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4 kyky\u00e4, jota voisimme pit\u00e4\u00e4 omanamme!\u201d Pitk\u00e4\u00e4n jatkunut ajan k\u00e4sitys oli, ett\u00e4 Suomessa ollaan liian j\u00e4hmeit\u00e4 ja vakavamielisi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taidetta ajatellen.<\/p>\n

Viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi muodostui vuonna 1844 tuolloin vasta 18-vuotiaan Agathon Meurmanin l\u00e4hetetty kirjoitus, jossa h\u00e4n hyvin j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 tavalla pohti kotimaisen teatteriseurueen toiminnan mahdollisuuksia.<\/p>\n

Oli jo n\u00e4hty niin paljon ymp\u00e4ri maata seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joissa suomalaiset olivat osoittaneet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4 lahjakkuutta, ett\u00e4 ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 maasta l\u00f6ytyisi ammatillisen ryhm\u00e4n verran n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Ja jos yleis\u00f6 v\u00e4syy ryhm\u00e4\u00e4n, esiintyk\u00f6\u00f6n se v\u00e4lill\u00e4 Turussa, Viipurissa ja muissa kaupungeissa. Aikanaan saataisiin my\u00f6s kansallinen n\u00e4ytelm\u00e4, jota suomalaiset voisivat esitt\u00e4\u00e4. (Hirn Y 1949,104; EAH1, 2)<\/p><\/blockquote>\n

Lehden toimittajana Topelius joutui kommentoimaan asiaa toteamalla, ett\u00e4 avoimeksi j\u00e4\u00e4, tarkoittiko kirjoittaja ruotsinkielist\u00e4 vai suomenkielist\u00e4 teatteria, ja ett\u00e4 ainakin j\u00e4lkimm\u00e4inen on viel\u00e4 kaukana sumun peitossa. \u2013 My\u00f6hemmin 1847 Topelius kirjoitti aiheesta enemm\u00e4n (\u201dOm teaterns framtid i Finland\u201d) ja omaksui moniksi vuosiksi sen kannan, ett\u00e4 kotimainen (ruotsinkielinen) teatteri olisi Suomeen saatava, ja ett\u00e4 suomenkielinen toiminta voisi tulevaisuudessa virit\u00e4 v\u00e4hitellen sen yhteydess\u00e4<\/strong>. Lis\u00e4ksi h\u00e4n esitti taloudellisen argumentin, joka oli se, ett\u00e4 seurueiden tienaamissa rahoissa oli kyseess\u00e4 parhaimmillaan huomattavista summista valuuttaa, joka ulkomaisten taiteilijoiden mukana l\u00e4hti maasta. Kotimaisen teatterin etuna olisi my\u00f6s se, ett\u00e4 se ty\u00f6llist\u00e4isi kotimaisia lahjakkuuksia.<\/p>\n

V\u00e4litavoitteeksi muodostui se, ett\u00e4 saataisiin joku tasokkaammista ryhmist\u00e4 n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n Helsingiss\u00e4 ymp\u00e4ri vuoden. T\u00e4h\u00e4n tilanteeseen p\u00e4\u00e4stiin jo 1850-luvulla.<\/p>\n

Asian k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisiin pohdintoihin liittyi my\u00f6s pian kysymys kouluttautumisesta n\u00e4yttelij\u00e4n ammattiin sek\u00e4 alkuper\u00e4isten ruotsinkielisten ja mieluimmin kotimaisten n\u00e4ytelmien saamisesta. Siin\u00e4 aikalaisten toiveet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t pian l\u00e4hinn\u00e4 Topeliukseen itseens\u00e4, Runebergiin sek\u00e4 Fredrik Berndtssoniin<\/strong>\u00a0Ruotsista Suomeen kotoutuneeseen lehtimies-kirjailijaan. Nils H. Pinello oli Turussa aktiivinen teatteria harrastava monitoiminen kulttuurihenkil\u00f6, jonka piiriin kuuluivat s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t Conrad Greve<\/strong> ja .. .. Ingelius<\/strong>.<\/p>\n

Helsingin kylm\u00e4 teatterisalonki<\/strong> alkoi muuttua p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi ongelmaksi. Viipurissa oli vuodesta 1834 ja Turussa vuodesta 1839 asti n\u00e4ytelty l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 kivitalossa, joiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6varustus oli ajanmukainen. Helsingin teatteritalo-osakeyhti\u00f6ss\u00e4 oli taloudellista vaikeutta ja vastahankaisuuttakin viel\u00e4 sen verran, ett\u00e4 uudistuksia talossa voitiin tehd\u00e4 vain v\u00e4hitt\u00e4in. Vuoden 1840 salongista tunnetaan my\u00f6s kuvaus Anders Ramsayn muistelmissa.<\/p>\n

Viisitoista vuotta my\u00f6hemmin 1842 Engelin teatterisaliin vihdoin asennettiin l\u00e4mmitysuuneja, vaikka niiden teho keskitalvella edelleen j\u00e4i varsin heikoksi. Kaksikymment\u00e4 vuotta t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n Engelin teatteritalossa tehtiin vihdoin suuri remontti, jolloin taloa laajennettiin. Kriitikot vaativat jo tuolloin 1849 uuden talon rakentamista, mutta t\u00e4ss\u00e4kin Topelius otti sovittelevan kannan: parempi ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n jotain, mihin toistaiseksi on varaa. Saihan teatteritaloyhti\u00f6 yht\u00e4 lailla k\u00e4rsi\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4li taloa vuokraavat seurueet eiv\u00e4t onnistuneet houkuttelemaan yleis\u00f6\u00e4, mit\u00e4 tapahtui kaiken aikaa. Uudistettua salia Topelius kuvasi n\u00e4in:<\/p>\n

– – L\u00e4nsip\u00e4\u00e4ty\u00e4 ja sivusiipi\u00e4 on laajennettu, mill\u00e4 on saatu enemm\u00e4n tilaa joka puolelle. Pohjakerroksen pukuhuoneita ja ravintolaa on laajennettu, huoneita hankittu teatterin tarvikkeille. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on siirretty taaksep\u00e4in ja laajennettu joka suuntaan 3? kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 leveyssuuntaan ja 6 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pituussuuntaan. (Nykyisin pituus on 21 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4; leveys etuosassa 17 ja takaosassa 9 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4). Siten nykyisin kulissirivej\u00e4 on viisi kolmen asemesta, kuten ennen oli tavallista. My\u00f6s korkeutta on lis\u00e4tty laskemalla lattiaa. Sali, johon kaksi vuotta sitten ei mahtunut enemp\u00e4\u00e4 kuin 433 henke\u00e4 seisomapaikat mukaan luettuina, on laajentunut eteenp\u00e4in yht\u00e4 paljon, kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 on siirretty taaksep\u00e4in, ja n\u00e4in on saatu nelj\u00e4 uutta aitiota kummallekin parvelle sek\u00e4 lis\u00e4ksi joukko muita uusia paikkoja, joten saliin nykyisin mahtuu: – – yhteens\u00e4 556 henke\u00e4, mihin voidaan tarpeen vaatiessa lis\u00e4t\u00e4 tuoleja, niin ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n 611 paikkaan. – – [Laskelmasta ja hinnastosta n\u00e4kee] ett\u00e4 t\u00e4ysi huone tuottaa 261:30 hopearuplaa, ja er\u00e4iss\u00e4 tapauksissa bruttotulo voi nousta jopa 286:10 ruplaan. T\u00e4st\u00e4 tosin on v\u00e4hennett\u00e4v\u00e4 12\u201316 vapaapaikkaa sek\u00e4 huoneisto-, valaistus-, musiikki-, palvelus- ym. menot, jotka yhteens\u00e4 on laskettava noin 60 ruplaksi; suuremmin erehtym\u00e4tt\u00e4 voidaan laskea, ett\u00e4 t\u00e4ysi huone tuottaa 200 hopearuplan nettotulon, joskus v\u00e4h\u00e4n ylikin.<\/p>\n

Aitioihin on hankittu katselijoiden mukavuudeksi selk\u00e4nojat ja pehmustetut istuimet; kolmessa permantoaitiossa on numeroidut paikat, ja samanlainen j\u00e4rjestely tehd\u00e4\u00e4n my\u00f6s permannolla. Sis\u00e4puolelta sali on maalattu uudelleen ja tapetoitu, aitioihin on hankittu kultareunukset ja koristeet (my\u00f6s haarakynttil\u00e4-jalkoja juhlan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 tai muita juhlatilaisuuksia varten), etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle sein\u00e4verhot ym. mik\u00e4 parantaa ulkon\u00e4\u00f6n koristeellisuutta. Esirippukin on olemassa. Koristemaalauksia on lis\u00e4tty sek\u00e4 korkeus- ett\u00e4 leveyssuunnassa ja niit\u00e4 on osittain maalattu uudelleen. Er\u00e4s hra Kjellstr\u00f6min ty\u00f6ntekij\u00e4, Hansen, lupaava kyky t\u00e4ll\u00e4 alalla, maalaa edelleen koristeita [=lavasteita] teatterille; mahdollisesti esirippukin uusitaan t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4. Koneistoa on yksinkertaistettu ja lis\u00e4tty; 4\u20135 miest\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 toimittamaan mink\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6nmuutoksen hyv\u00e4ns\u00e4. – – (Helsingfors Tidningar<\/em> \/1.12.1849. Nyberg, Paul: Z. Topelius. El\u00e4m\u00e4kerrallinen kuvaus 1\u20132<\/em>. (En biografisk skildring<\/em>). WSOY. Helsinki. 1950.)<\/p><\/blockquote>\n

Poliittista el\u00e4m\u00e4\u00e4 <\/strong>ja Euroopan tapahtumia Topelius seurasi ty\u00f6n takia aktiivisesti ja h\u00e4nelle muodostuivat niist\u00e4 erinomaiset tiedot. Tiedonv\u00e4litys alkoi nopeutua, joten tiedot Pariisin helmikuun vallankumouksesta 1848 olivat ylioppilaiden kev\u00e4tjuhlaa vietett\u00e4ess\u00e4 jo kaikkien tiedossa. Yhdess\u00e4 Fredrik Cygnaeuksen kanssa Topelius kuului niihin nuoren polven opettajiin, jotka edesauttoivat Floran p\u00e4iv\u00e4n 13.5. vieton muuttumista enemm\u00e4n is\u00e4nmaallis-romanttiseksi juhlaksi, kuin poliittisia oikeuksia tai perustuslakia vaativaksi vaaralliseksi kansankokoukseksi. Punssilla ja kuorolaululla oli osuutensa asiaan.<\/p>\n

Runebergin V\u00e4nrikki Stoolin tarinat<\/em> ja sen \u201dV\u00e5rt land\u201d -runo tarjosi erityiset rakennusaineet suomalaiskansallisen maiseman ja is\u00e4nmaak\u00e4sityksen rakentamiseksi. T\u00e4t\u00e4 is\u00e4nmaan kuvastoa Topelius itse oli monin tavoin jo ollut ja tuli viel\u00e4 rakentamaan, kuvailemalla eri maakuntia ja kansanluonteita, merkitt\u00e4vi\u00e4 paikkoja ja n\u00e4hden kaikessa vaatimattoman, mutta rakkaan maan ja sen yll\u00e4 Jumalan siunaavan k\u00e4den.<\/p>\n

Kiristyv\u00e4lt\u00e4 sensuurilta ei 1849 kuitenkaan v\u00e4ltytty, kiihke\u00e4 valtio-filosofi J. V. Snellman<\/strong> nimitettiin Kuopioon koulun rehtoriksi, tarpeeksi kauas p\u00e4\u00e4kaupungista. Suomen kielell\u00e4 ei saanut julkaista muuta kuin uskonnollista tai taloudellista kirjallisuutta jne. Elettiin ik\u00e4\u00e4ntyneen keisari Nikolain uudistuksia vastustavaa hallituskautta, jossa Suomen sivistyneist\u00f6 halusi asettaa suurimmat toiveensa nuoreen kruununprinssiin, tulevaan Aleksanteri II:een, jota voitiin jo ennakkoon asianmukaisesti juhlia, koska h\u00e4n kruununprinssin\u00e4 muodollisesti oli mm yliopiston kansleri. Topelius on johtavia hahmoja siin\u00e4 lojaalisuus-asenteessa ja niiss\u00e4 toiveissa, joita nuoreen kruununprinssiin asetettiin.<\/p>\n\n\t\t