{"id":12,"date":"2014-12-29T12:47:04","date_gmt":"2014-12-29T09:47:04","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=12"},"modified":"2018-11-16T18:54:33","modified_gmt":"2018-11-16T15:54:33","slug":"8-3-esteettiset-ja-eettiset-haastajat-muuttuvat-ammattikuvat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/8-3-esteettiset-ja-eettiset-haastajat-muuttuvat-ammattikuvat\/","title":{"rendered":"
8.3<\/div>Esteettiset ja eettiset haastajat \u2014 muuttuvat ammattikuvat"},"content":{"rendered":"

Tanssija Reijo Kela<\/strong> vei henkil\u00f6kohtaisen tanssikielens\u00e4, j\u00e4nnitt\u00e4viksi ymp\u00e4rist\u00f6llis-maisemallisiksi performansseiksi kotikuntaansa Suomussalmelle 1990-luvun alussa. Suomen luonto oli j\u00e4lleen valtava voimavara, kuvien rakentamisen, kulttuuriristiriitojen ja ajan kulumisen kuvauksen paikka. Yhteist\u00e4 ajattelua oli my\u00f6s siin\u00e4, miten Heikki Laitisen<\/strong> johtaman Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston toimintaa el\u00e4hdytti ajatus alkuper\u00e4isest\u00e4 muusikkoudesta, jossa luovuus ja improvisaatiotekniikat yhdistyiv\u00e4t. Sen kautta tuli maailmalle V\u00e4rttin\u00e4-yhtye ja koko uusi etnomusiikin aalto.<\/p>\n

Kulttuurisena heiluriliikkeen\u00e4 se merkitsi uutta kierrosta suomalaisuuden ruumiilliseen kokemiseen, nyt hetken rytmin, sanan ja laulun voimalla. Haettiin henkist\u00e4 eheytyst\u00e4 \u2013 ja siin\u00e4 etsinn\u00e4ss\u00e4 kulkivat monet teatterilaiset yht\u00e4 jalkaa. Osa nuoresta taiteesta teki irtiottoa kaikkialle levi\u00e4vien tietokoneiden ja k\u00e4sipuhelimien itseisarvollisesta huumasta. Toiselle osalle tekij\u00f6ist\u00e4 ei ollut ongelma yhdist\u00e4\u00e4 etnoa huipputeknologiaan tiedostaen paikkansa peruuttamattoman urbaanissa yhteiskunnassa.<\/p>\n

Suomussalmi-ryhm\u00e4<\/span> oli joukko, joka syntyi Reijo Kelan teosten my\u00f6t\u00e4. Ne alkoivat perustua \u00e4\u00e4nelliseen ja liikkeelliseen improvisaatioon. Improvisoivat esiintyj\u00e4t ovat herkkin\u00e4, avoimina, vaikka joitain rakenteita olisi sovittukin. Esiintyj\u00e4t n\u00e4in ik\u00e4\u00e4n kuin halusivat luopua siit\u00e4 etumatkasta, eriarvosta ja vallasta katsojiin, joka t\u00e4ysin valmiiksi suunnitellulla esityksell\u00e4 on. T\u00e4m\u00e4kin on helppo tulkita katsojan l\u00e4hestymiseksi, h\u00e4nen kohtaamisekseen. Yhteisen el\u00e4myksen jakaminen aikana ja paikkana, el\u00e4myksen, jota sellaisenaan ei voi toistaa on tullut monille tekij\u00f6ille t\u00e4rke\u00e4ksi: lopputulos on huomisiltana eri. N\u00e4in juuri hetkellisyyden korostaminen on my\u00f6s esitt\u00e4vien taidelajien ominta. Vain sill\u00e4 ne voivat kilpailla s\u00e4hk\u00f6isesti v\u00e4litetyn esitt\u00e4misen kanssa.<\/p>\n

Uudet v\u00e4lineet ovat nimitt\u00e4in olleet esitt\u00e4vien taiteiden haasteena koko 1900-luvun, aina el\u00e4vist\u00e4 kuvista alkaen. Taas kerran historiansa aikana teatteri ja tanssi voivat luopua sellaisesta, mit\u00e4 muilla v\u00e4lineill\u00e4 voi tehd\u00e4 paremmin ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mmin. Teatterin ja tanssin funktio kannattaa siis j\u00e4lleen kerran etsi\u00e4 yhtaikaisen ja ainutkertaisen l\u00e4sn\u00e4olon puolelta, el\u00e4vien ihmisten kohdatessa. Jotkut teoreetikot ovat my\u00f6s korostaneet live esityksi\u00e4 aidompana esitt\u00e4misen\u00e4 kuin median kautta n\u00e4hty\u00e4 esitt\u00e4mist\u00e4. T\u00e4h\u00e4n on vastattu, ett\u00e4 my\u00f6s samanaikaisesti median kautta koettu suora l\u00e4hetys ja sen hetkellisyys voivat tuottaa yhteisen kokemuksen, kuvitteellisen mutta silti kokemuksen, vaikka jokainen onkin omassa huoneessaan.<\/p>\n

Improvisaatioteatteri <\/strong>l\u00f6ysi Suomessa paikkansa my\u00f6s 1990-luvulla. Improvisaatiolla on pitk\u00e4t juurensa l\u00e4nsimaisessa teatterissa, mutta aina se on saanut v\u00e4isty\u00e4 vakavampien tarkoitusperien tielt\u00e4, ellei sit\u00e4 sitten ole pidetty poliittisesti vaarallisena. Spontaani keksiminen ja vastaaminen toisen ideoihin on teatterissa ammatillisenluovuuden t\u00e4rkein ty\u00f6kalu, erityisesti hauskan pidon v\u00e4lineen\u00e4. Nykytanssissa liikeimprovisaatiosta oli jo kehitetty esitysten rakentamisen, komposition ty\u00f6tapoja jo vuosikymmenien ajan.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4kin teatterin iloittelua ja hetkellisyytt\u00e4 \u2013 ja yleis\u00f6n roolia korostavan kanssaluojan asema \u2013 l\u00e4hti liikkeelle Ryhm\u00e4teatterin Nyhj\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4st\u00e4<\/em> -illoista (1991). Neil Hardwickin<\/strong> vet\u00e4min\u00e4 ne py\u00f6riv\u00e4t my\u00f6s televisiossa. \u2013 Ohjaaja Tytti Oittinen<\/strong> toi Suomeen Keith Johnstonen opettamaan teatteri-improvisaation metodia ja sen varaan syntyi 1990 Stella Polaris -ryhm\u00e4<\/span>. Menetelm\u00e4ss\u00e4 yleis\u00f6 on osallisena tarinan rakentajana ja se tarkoittaa, ett\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4 on juonenkuljetus, jota muunnellaan yll\u00e4tyksin ja erilaisin rakenne-elementein. \u2013 Vastaavaa toimintaa syntyi eri puolille Suomea, toisinaan harrastajateatterien toimesta toisinaan ammattiteatterin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 itse\u00e4\u00e4n pirist\u00e4v\u00e4n\u00e4 puuhana. Pulassaolemisen ja selvitymisen riemu yhdist\u00e4\u00e4 ja vahvistaa tuolloin aina tapahtuman ainutkertaista ja yhteist\u00e4 kokemista. \u2013 Television visailuohjelmat (Thilia Thalia tallaalla<\/em>) ja my\u00f6s Theatresports 8<\/em> -nimiset improvisaatiota k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kisailumuodot voi n\u00e4hd\u00e4 saman ilmi\u00f6n variaatioina.<\/p>\n

Stand up,<\/strong> on yhdysvaltalaisten \u00e4lymyst\u00f6klubien hauskanpidon muoto, jossa yksitt\u00e4inen esiintyj\u00e4 on kertovinaan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ja spontaania tarinaa, jonka elementteihin sis\u00e4ltyy satiiria ja poliittista piikki\u00e4, ennakkoluuloja erilaisia v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 ja niiden identiteetti\u00e4 peilaamassa. Samalla siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s yll\u00e4tysten, uskalletun mutta hallitun eroottisen vihjailun komponentti. \u2013 Historiallisesti sen juuret ovat tietenkin katu-esiintyjien monivuosisataisessa perinteess\u00e4, helppoheikkien ja markkinamiesten vuodatuksissa. Suomessakin kuplet\u00f6\u00f6rien v\u00e4lipuheet ja revyy-esitysten ohjelmanumerot viev\u00e4t tradition 100 vuotta ajassa taaksep\u00e4in. Stand up esiintyj\u00e4n esitys on valmiiksi suunniteltu ja kirjoitettu, mutta se kuulostaa spontaanilta min\u00e4muotoiselta huumorilta. N\u00e4k\u00f6kulman yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t vaihdokset takaavat eri tasojen mukanaolon. Alan suomalaisia pioneereja ovat Markku Toikka<\/strong>, Riku Suokas<\/strong>, Anders Wikstr\u00f6m<\/strong> ja tavallaan my\u00f6s TV:n ainutlaatuisen monitasoinen blondihahmo Krisse <\/strong>(alias Kristiina Salminen<\/strong>).<\/p>\n

Unelma yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 ja uudesta poliittisuudesta<\/h3>\n

Teatteritaitelijoiden 1990-luvun t\u00f6iss\u00e4 voi tunnistaa kommunismin ja laman j\u00e4lkeisen eetoksen pohdintaa. Esa Kirkkopelto<\/strong> nousi Helsingin ylioppilasteatterin<\/span> ohjaajana 1990-luvun alkupuolen t\u00f6ill\u00e4\u00e4n eturiviin. YT:n suuri ja innokas harrastajajoukko oli sek\u00e4 syy ett\u00e4 keino ohjaajalle rakentaa kollektiivia ja kollektiivisuuden historiaa koskevaa keskustelua. Kirkkopelto tavallaan ajatteli edell\u00e4 ja loi eri v\u00e4lineell\u00e4 samantapaisen eetoksen ilmapiiri\u00e4 kuin Aki Kaurism\u00e4ki elokuvan puolella.<\/p>\n

Esa Kirkkopelto osallistui Jumalan teatterin aktioon<\/span> 1987, mutta teki sen j\u00e4lkeen Ylioppilasteatterin johtajana esityksi\u00e4, joissa rakennettiin yhteytt\u00e4 yleis\u00f6\u00f6n nimenomaan ihmist\u00e4 arvostamalla. Yksi tapa oli tuottaa kertomusta, improvisoida puhetta, jossa tekstimateriaaliksi muodostui kokemuspuhe. Monologisoituneella teatterilla oli juurensa jo Turkan tavassa antaa estradilta henkil\u00f6idens\u00e4 todistaa yleis\u00f6lle, samaan tapaan kuin hartauskokouksien retorinen traditio on toiminut. Todistaja-puheessa ei puhu pelkk\u00e4 roolihahmo, vaan siihen t\u00e4ytt\u00e4 samaistumista rakentava n\u00e4yttelij\u00e4. Esiintyj\u00e4n\u00e4 on l\u00e4sn\u00e4 sinua varten, h\u00e4n kertoo meille kaikille siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtui. Vuosikymmenen alussa, jolloin diktatuurien romahtamisesta Euroopassa viel\u00e4 euforisesti iloittiin, alkoi Kirkkopelto Ylioppilasteatterin t\u00f6iss\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisen kommunismin aatteellisen suruty\u00f6n, katsauksensa Suomen ja Ven\u00e4j\u00e4n historiaan.<\/p>\n\n\t\t