{"id":12,"date":"2014-12-29T12:47:04","date_gmt":"2014-12-29T09:47:04","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=12"},"modified":"2018-11-16T18:54:33","modified_gmt":"2018-11-16T15:54:33","slug":"8-3-esteettiset-ja-eettiset-haastajat-muuttuvat-ammattikuvat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/8-3-esteettiset-ja-eettiset-haastajat-muuttuvat-ammattikuvat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.3<\/div>Esteettiset ja eettiset haastajat \u2014 muuttuvat ammattikuvat"},"content":{"rendered":"<p>Tanssija <strong>Reijo Kela<\/strong> vei henkil\u00f6kohtaisen tanssikielens\u00e4, j\u00e4nnitt\u00e4viksi ymp\u00e4rist\u00f6llis-maisemallisiksi performansseiksi kotikuntaansa Suomussalmelle 1990-luvun alussa. Suomen luonto oli j\u00e4lleen valtava voimavara, kuvien rakentamisen, kulttuuriristiriitojen ja ajan kulumisen kuvauksen paikka. Yhteist\u00e4 ajattelua oli my\u00f6s siin\u00e4, miten <strong>Heikki Laitisen<\/strong> johtaman Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston toimintaa el\u00e4hdytti ajatus alkuper\u00e4isest\u00e4 muusikkoudesta, jossa luovuus ja improvisaatiotekniikat yhdistyiv\u00e4t. Sen kautta tuli maailmalle V\u00e4rttin\u00e4-yhtye ja koko uusi etnomusiikin aalto.<\/p>\n<p>Kulttuurisena heiluriliikkeen\u00e4 se merkitsi uutta kierrosta suomalaisuuden ruumiilliseen kokemiseen, nyt hetken rytmin, sanan ja laulun voimalla. Haettiin henkist\u00e4 eheytyst\u00e4 \u2013 ja siin\u00e4 etsinn\u00e4ss\u00e4 kulkivat monet teatterilaiset yht\u00e4 jalkaa. Osa nuoresta taiteesta teki irtiottoa kaikkialle levi\u00e4vien tietokoneiden ja k\u00e4sipuhelimien itseisarvollisesta huumasta. Toiselle osalle tekij\u00f6ist\u00e4 ei ollut ongelma yhdist\u00e4\u00e4 etnoa huipputeknologiaan tiedostaen paikkansa peruuttamattoman urbaanissa yhteiskunnassa.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomussalmi-ryhm\u00e4<\/span> oli joukko, joka syntyi Reijo Kelan teosten my\u00f6t\u00e4. Ne alkoivat perustua \u00e4\u00e4nelliseen ja liikkeelliseen improvisaatioon. Improvisoivat esiintyj\u00e4t ovat herkkin\u00e4, avoimina, vaikka joitain rakenteita olisi sovittukin. Esiintyj\u00e4t n\u00e4in ik\u00e4\u00e4n kuin halusivat luopua siit\u00e4 etumatkasta, eriarvosta ja vallasta katsojiin, joka t\u00e4ysin valmiiksi suunnitellulla esityksell\u00e4 on. T\u00e4m\u00e4kin on helppo tulkita katsojan l\u00e4hestymiseksi, h\u00e4nen kohtaamisekseen. Yhteisen el\u00e4myksen jakaminen aikana ja paikkana, el\u00e4myksen, jota sellaisenaan ei voi toistaa on tullut monille tekij\u00f6ille t\u00e4rke\u00e4ksi: lopputulos on huomisiltana eri. N\u00e4in juuri hetkellisyyden korostaminen on my\u00f6s esitt\u00e4vien taidelajien ominta. Vain sill\u00e4 ne voivat kilpailla s\u00e4hk\u00f6isesti v\u00e4litetyn esitt\u00e4misen kanssa.<\/p>\n<p>Uudet v\u00e4lineet ovat nimitt\u00e4in olleet esitt\u00e4vien taiteiden haasteena koko 1900-luvun, aina el\u00e4vist\u00e4 kuvista alkaen. Taas kerran historiansa aikana teatteri ja tanssi voivat luopua sellaisesta, mit\u00e4 muilla v\u00e4lineill\u00e4 voi tehd\u00e4 paremmin ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mmin. Teatterin ja tanssin funktio kannattaa siis j\u00e4lleen kerran etsi\u00e4 yhtaikaisen ja ainutkertaisen l\u00e4sn\u00e4olon puolelta, el\u00e4vien ihmisten kohdatessa. Jotkut teoreetikot ovat my\u00f6s korostaneet live esityksi\u00e4 aidompana esitt\u00e4misen\u00e4 kuin median kautta n\u00e4hty\u00e4 esitt\u00e4mist\u00e4. T\u00e4h\u00e4n on vastattu, ett\u00e4 my\u00f6s samanaikaisesti median kautta koettu suora l\u00e4hetys ja sen hetkellisyys voivat tuottaa yhteisen kokemuksen, kuvitteellisen mutta silti kokemuksen, vaikka jokainen onkin omassa huoneessaan.<\/p>\n<p><strong>Improvisaatioteatteri <\/strong>l\u00f6ysi Suomessa paikkansa my\u00f6s 1990-luvulla. Improvisaatiolla on pitk\u00e4t juurensa l\u00e4nsimaisessa teatterissa, mutta aina se on saanut v\u00e4isty\u00e4 vakavampien tarkoitusperien tielt\u00e4, ellei sit\u00e4 sitten ole pidetty poliittisesti vaarallisena. Spontaani keksiminen ja vastaaminen toisen ideoihin on teatterissa ammatillisenluovuuden t\u00e4rkein ty\u00f6kalu, erityisesti hauskan pidon v\u00e4lineen\u00e4. Nykytanssissa liikeimprovisaatiosta oli jo kehitetty esitysten rakentamisen, komposition ty\u00f6tapoja jo vuosikymmenien ajan.<\/p>\n<p>T\u00e4ss\u00e4kin teatterin iloittelua ja hetkellisyytt\u00e4 \u2013 ja yleis\u00f6n roolia korostavan kanssaluojan asema \u2013 l\u00e4hti liikkeelle Ryhm\u00e4teatterin <em>Nyhj\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4st\u00e4<\/em> -illoista (1991). <strong>Neil Hardwickin<\/strong> vet\u00e4min\u00e4 ne py\u00f6riv\u00e4t my\u00f6s televisiossa. \u2013 Ohjaaja <strong>Tytti Oittinen<\/strong> toi Suomeen Keith Johnstonen opettamaan teatteri-improvisaation metodia ja sen varaan syntyi 1990 <span style=\"text-decoration: underline;\">Stella Polaris -ryhm\u00e4<\/span>. Menetelm\u00e4ss\u00e4 yleis\u00f6 on osallisena tarinan rakentajana ja se tarkoittaa, ett\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imess\u00e4 on juonenkuljetus, jota muunnellaan yll\u00e4tyksin ja erilaisin rakenne-elementein. \u2013 Vastaavaa toimintaa syntyi eri puolille Suomea, toisinaan harrastajateatterien toimesta toisinaan ammattiteatterin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 itse\u00e4\u00e4n pirist\u00e4v\u00e4n\u00e4 puuhana. Pulassaolemisen ja selvitymisen riemu yhdist\u00e4\u00e4 ja vahvistaa tuolloin aina tapahtuman ainutkertaista ja yhteist\u00e4 kokemista. \u2013 Television visailuohjelmat (<em>Thilia Thalia tallaalla<\/em>) ja my\u00f6s <em>Theatresports 8<\/em> -nimiset improvisaatiota k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kisailumuodot voi n\u00e4hd\u00e4 saman ilmi\u00f6n variaatioina.<\/p>\n<p><strong>Stand up,<\/strong> on yhdysvaltalaisten \u00e4lymyst\u00f6klubien hauskanpidon muoto, jossa yksitt\u00e4inen esiintyj\u00e4 on kertovinaan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 ja spontaania tarinaa, jonka elementteihin sis\u00e4ltyy satiiria ja poliittista piikki\u00e4, ennakkoluuloja erilaisia v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 ja niiden identiteetti\u00e4 peilaamassa. Samalla siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s yll\u00e4tysten, uskalletun mutta hallitun eroottisen vihjailun komponentti. \u2013 Historiallisesti sen juuret ovat tietenkin katu-esiintyjien monivuosisataisessa perinteess\u00e4, helppoheikkien ja markkinamiesten vuodatuksissa. Suomessakin kuplet\u00f6\u00f6rien v\u00e4lipuheet ja revyy-esitysten ohjelmanumerot viev\u00e4t tradition 100 vuotta ajassa taaksep\u00e4in. Stand up esiintyj\u00e4n esitys on valmiiksi suunniteltu ja kirjoitettu, mutta se kuulostaa spontaanilta min\u00e4muotoiselta huumorilta. N\u00e4k\u00f6kulman yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t vaihdokset takaavat eri tasojen mukanaolon. Alan suomalaisia pioneereja ovat <strong>Markku Toikka<\/strong>, <strong>Riku Suokas<\/strong>, <strong>Anders Wikstr\u00f6m<\/strong> ja tavallaan my\u00f6s TV:n ainutlaatuisen monitasoinen blondihahmo <strong>Krisse <\/strong>(alias<strong> Kristiina Salminen<\/strong>).<\/p>\n<h3>Unelma yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 ja uudesta poliittisuudesta<\/h3>\n<p>Teatteritaitelijoiden 1990-luvun t\u00f6iss\u00e4 voi tunnistaa kommunismin ja laman j\u00e4lkeisen eetoksen pohdintaa. <strong>Esa Kirkkopelto<\/strong> nousi <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin ylioppilasteatterin<\/span> ohjaajana 1990-luvun alkupuolen t\u00f6ill\u00e4\u00e4n eturiviin. YT:n suuri ja innokas harrastajajoukko oli sek\u00e4 syy ett\u00e4 keino ohjaajalle rakentaa kollektiivia ja kollektiivisuuden historiaa koskevaa keskustelua. Kirkkopelto tavallaan ajatteli edell\u00e4 ja loi eri v\u00e4lineell\u00e4 samantapaisen eetoksen ilmapiiri\u00e4 kuin Aki Kaurism\u00e4ki elokuvan puolella.<\/p>\n<p>Esa Kirkkopelto osallistui <span style=\"text-decoration: underline;\">Jumalan teatterin aktioon<\/span> 1987, mutta teki sen j\u00e4lkeen Ylioppilasteatterin johtajana esityksi\u00e4, joissa rakennettiin yhteytt\u00e4 yleis\u00f6\u00f6n nimenomaan ihmist\u00e4 arvostamalla. Yksi tapa oli tuottaa kertomusta, improvisoida puhetta, jossa tekstimateriaaliksi muodostui kokemuspuhe. Monologisoituneella teatterilla oli juurensa jo Turkan tavassa antaa estradilta henkil\u00f6idens\u00e4 todistaa yleis\u00f6lle, samaan tapaan kuin hartauskokouksien retorinen traditio on toiminut. Todistaja-puheessa ei puhu pelkk\u00e4 roolihahmo, vaan siihen t\u00e4ytt\u00e4 samaistumista rakentava n\u00e4yttelij\u00e4. Esiintyj\u00e4n\u00e4 on l\u00e4sn\u00e4 sinua varten, h\u00e4n kertoo meille kaikille siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelle tapahtui. Vuosikymmenen alussa, jolloin diktatuurien romahtamisesta Euroopassa viel\u00e4 euforisesti iloittiin, alkoi Kirkkopelto Ylioppilasteatterin t\u00f6iss\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisen kommunismin aatteellisen suruty\u00f6n, katsauksensa Suomen ja Ven\u00e4j\u00e4n historiaan.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-12 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/pontikkatehdas_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-673\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/pontikkatehdas_x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/pontikkatehdas_x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/pontikkatehdas_x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-673'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Pontikkatehdas Ylioppilasteatteri, 1993. [Heikki F\u00e4rm] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><em>Pontikkatehdas<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 (1992) esiintyiv\u00e4t hauskan el\u00e4insadun, kettu, susi ja karhu. Se k\u00e4sitteli 1920-luvun osuustoiminta-vetoista Edvard Gyllingin johtamaa Karjalan autonomisen tasavallan sosialistista taloutta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-12 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina1x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-674\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina1x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina1x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina1x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-674'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina5x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-678\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina5x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina5x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina5x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-678'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina4x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-677\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina4x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina4x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina4x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-677'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina3x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-676\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina3x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina3x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina3x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-676'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"546\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina2x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-675\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina2x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina2x-300x205.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/mahnovitsina2x-768x524.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-675'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Mahnovitsina Ylioppilasteatteri, 1992. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><em>Mahnovitsina (1992) <\/em>perustui liikuntaan ja suuren joukon liikkeeseen tilassa ja ajassa tai Ukrainan aroilla. Mutta ennen muuta se vy\u00f6rytti n\u00e4kyviin sen h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n kaoottisen kuvan, joka n\u00e4htiin ven\u00e4l\u00e4isten kaupustellessa tavaroitaan yht\u00e4kki\u00e4 Suomen toreilla. <em>Mahnovitsina<\/em> k\u00e4sitteli ukrainalaista anarkistijohtajaa, jonka kannattajien mahnolaisuus (ven. mahnovistsina) vuonna 1919 joutui puristuksiin ja kaikkien pett\u00e4m\u00e4ksi valkoisten ja punaisten ven\u00e4l\u00e4isten v\u00e4liss\u00e4. Maatalousty\u00f6kalut ja aseet olivat vaikuttava osa esityksen vimmaisuutta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-12 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus1x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-679\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus1x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus1x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus1x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-679'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Kostamus-sinfonia Ylioppilasteatteri, 1996. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus2x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-680\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus2x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus2x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus2x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-680'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Kostamus-sinfonia Ylioppilasteatteri, 1996. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus3x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-681\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus3x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus3x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus3x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-681'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Kostamus-sinfonia Ylioppilasteatteri, 1996. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus4x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-682\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus4x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus4x-300x188.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kostamus4x-768x480.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-682'>\n\t\t\t\tEsa Kirkkopelto Kostamus-sinfonia Ylioppilasteatteri, 1996. [Miska Reimaluoto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Kainuussa 1970-luvulla ty\u00f6llist\u00e4neen ven\u00e4j\u00e4npuoleisen Kostamus-kaivoskaupungin rakentaminen, erilaiset muistelut ja koomis-haikealla katseella tapahtunut nostalginen katse Kekkosen aikaan, innoittivat esitykseen <em>Kostamus-sinfonia<\/em>. (1996) Se my\u00f6s ty\u00f6llisti valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n esitt\u00e4j\u00e4joukkoa. Keinot olivat sik\u00e4li Turkan koulun perint\u00f6\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4osassa oli n\u00e4yttelij\u00e4n rakentama hahmo, joko vahvassa tunnetilassa, itkien tai nauraen sielu auki, tai karrikatyyriin suuntaan vietyn\u00e4. Hassut vaatteet ker\u00e4ilyerist\u00e4 kierr\u00e4tys- kirpputorina oli osa 1970-luku lookia, mutta mukana oli aina my\u00f6s jokin g\u00e4gi. <em>Kostamus-sinfonia<\/em> tuli n\u00e4in viel\u00e4 likemmin ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4llaiseksi l\u00e4hihistorian Suomi-panoraamaksi, pienell\u00e4 nostalgian henk\u00e4yksell\u00e4.<\/p>\n<p>Kirkkopelto ja Suomussalmiryhm\u00e4 tekiv\u00e4t vuonna 1995 Kino Helsingin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 esityksen <em>Yrj\u00f6 Kallisen valaistuminen<\/em>, jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 oli 1920\u20131930 lukujen keskeinen osuustoimintaliikkeen puhuja. Yrj\u00f6 Kallinen oli Suomen ty\u00f6v\u00e4enliikkeen kuuluisia aatteellisia pasifisteja, teosofi ja vasemmistolainen. Niin paljon kuin suurmiesn\u00e4ytelmi\u00e4 oli Suomessa tehty, Yrj\u00f6 Kallinen, aatteellinen sosialisti ja pasifisti oli j\u00e4\u00e4nyt sivuun. Osuustoimintaliike: kansa itse n\u00e4htiin Kirkkopellon esityksess\u00e4 ottamassa tulevaisuutensa, el\u00e4m\u00e4n arkensa j\u00e4rjest\u00e4misen haltuunsa, luoden yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 \u2013 siin\u00e4 Kallisen valaistumisen keskeist\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Koko esitys oli katsojien yllytt\u00e4mist\u00e4 kollektiiviseen toimintaan, improvisaatioon kuin Suomussalmiryhm\u00e4 tai osuusliikkeeseen niin kuin vanha ty\u00f6v\u00e4enliike sanoi.<\/p>\n<p>Suomennettuaan ja ohjattuaan mm Sofokleen <em>Oidipus Kolonoksessa<\/em> Q-teatterissa Kirkkopelto jatkoi opintojaan filosofiassa ja v\u00e4itteli vuonna 2002 Strasbourgin yliopistossa tragedian teoriasta suhteessa varhaisromantiikan filosofien teksteihin. Vuodesta 2008 h\u00e4n on toiminut Teatterikorkeakoulussa taiteellisen tutkimuksen professorina.<\/p>\n<p><strong>Juha Hurme<\/strong> kirjoitti, ohjasi ja n\u00e4ytteli Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston taideopiskelijoiden piireist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin olevan <span style=\"text-decoration: underline;\">Y\u00f6vieraat<\/span>-teatterin piiriss\u00e4 1995\u20131998 tehden omaleimaista, suomalaisuutta ja sen l\u00e4hihistoriaa, el\u00e4m\u00e4ntapaa, syrj\u00e4ytymist\u00e4, kapinaa ja vimmaa kartoittaen. Sittemmin Hurmeen ryhm\u00e4 toimii nimell\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">N\u00e4lk\u00e4teatteri<\/span> ja sen p\u00e4\u00e4tapahtumaksi vuodesta 1999 alkaen on muodostunut Kustavissa vietett\u00e4v\u00e4 Volter Kilpi -p\u00e4iv\u00e4. Ryhm\u00e4n j\u00e4senet tekev\u00e4t t\u00f6it\u00e4 muualla ja kokoontuvat vain tilattaessa tekem\u00e4\u00e4n esityksi\u00e4, jotkut ovat ainutkertaisia, toisista tulee pysyvi\u00e4 ohjelmia. Aleksis Kiven <em>Kihlaus<\/em>, <em>Leo ja Liina<\/em>, sek\u00e4 Volter Kilven monet tekstit osoittavat, miten Hurme on ankkuroitunut suomen kieleen ja juuriin. Tekotapa ja tyyli on rosoista, mutta absurdia ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 asettuen oppositioon sliipattua, ammatillisesti siisti\u00e4 ja tekno-osaavaa kaupunki-Suomen taidetta vastaan. Hurme on ty\u00f6skennellyt paljon my\u00f6s Tampereen <span style=\"text-decoration: underline;\">Telakka-teatterissa<\/span> sek\u00e4 tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 Kristian Smedsin kanssa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-12 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"860\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801ax.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-4-684\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801ax.jpg 860w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801ax-300x209.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801ax-768x536.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 860px) 100vw, 860px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-684'>\n\t\t\t\tAleksis Kivi Leo ja Liina ensi-ilta 2001. Ohjaus Juha Hurme. Kuvassa Tuukka Vasama ja Cecil\u00e9 Orblin. [Ilona Laaksonen, N\u00e4lk\u00e4teatterin arkisto]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801bx.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-4-685\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801bx.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801bx-300x225.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0801bx-768x576.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-685'>\n\t\t\t\tAleksis Kivi Kihlaus, Kustavi 2003 N\u00e4lk\u00e4teatteri. Ohjaus Juha Hurme. Kuvassa Marc Gassot, Tuomas Rinta-Panttila [Ilona Laaksonen, N\u00e4lk\u00e4teatterin arkisto]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Poliittisuuden vahva paluu<\/h3>\n<p>Poliittisuus m\u00e4\u00e4riteltiin koskemaan muitakin kuin \u201dsosialismin ja kapitalismin\u201d kysymyksi\u00e4 jo 1980-luvun alusta, ja sen alla on n\u00e4hty monia eri henkil\u00f6kohtaisen, sukupuolisuuden, ekologisuuden kuin rodun kysymyksi\u00e4. 1990-luvun alun taloudelliset ongelmat synnyttiv\u00e4t nuoren sukupolven poliittista ja spontaania liikehdint\u00e4\u00e4, johon liittyi erilaisia kadunvaltauksia ja talouskokousten h\u00e4irint\u00e4\u00e4. Poliittinen toiminta vaati \u00e4kki\u00e4 globaalia yhteisty\u00f6t\u00e4 ja verkottumista. Uudet kommunikaatiov\u00e4lineet tekiv\u00e4t siit\u00e4 mahdollista ja mobiilipuhelimilla saattoi sananmukaisesti mobilisoida suuria ihimisjoukkoja samaan aikaan uusiin tilanteisiin. \u2013\u00a0Poliittiset vaikutuskanavat ovat aina uusien sukupolvien mielest\u00e4 tuntuneet liian hitailta ja j\u00e4hmeilt\u00e4 \u2013\u00a0eiv\u00e4tk\u00e4 tarpeeksi radikaaleilta. Siksi kaikkina aikoina viestille halutaan n\u00e4kyv\u00e4mpi ja provosoivampi kanava.<\/p>\n<p>Suomen 1990-luvun politiikkaan tarttui avoimesti <strong>Reko Lund\u00e1n<\/strong> talouspoliittisessa kabareessaan <em>Ihmisi\u00e4 hyvinvointivaltiossa<\/em> (2003), joka karnevalisoi talouslaman vaiheita ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. \u2013\u00a0Valtiontalouden uusien paineiden keskell\u00e4 Kansallisteatteri esitti <strong>Esa Leskisen<\/strong> ohjaaman ja yhdess\u00e4 <strong>Sami Keski-V\u00e4h\u00e4l\u00e4n<\/strong>\u00a0kirjoittaman samaa teemaa jatkavan megaesityksen <em>Nelj\u00e4s tie<\/em>\u00a0(2013). My\u00f6s se esitti kuvitteellisia ja utooppisia vaihtoehtoja satirisoidessaan talousjargonia. Esitykset eiv\u00e4t olleet vapaita populistisista yleistyksist\u00e4, eik\u00e4 niiss\u00e4 suinkaan toteutnut mik\u00e4\u00e4n \u201dtasapuolisuus\u201d n\u00e4k\u00f6kulmien esittelyss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Susanna Kuparinen<\/strong>, dramaturgin lis\u00e4ksi journalisti ammatiltaan, aloitti Ylioppilasteatterissa tietynlaisen uuden dokumentaarisuuden idean, periaatteella \u201dhe tekev\u00e4t sen itse\u201d. \u2013\u00a0Lainaamalla sanatarkasti Helsingin kaupunginvaltuuston p\u00f6yt\u00e4kirjoja, saatiin jostain teemasta k\u00e4ytettyjen puheenvuorojen kokonaisuus n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n naurettavalta. \u2013\u00a0Hatarien ja paradoksaalisesti p\u00f6hk\u00f6p\u00e4isten perustelujen k\u00e4ytt\u00f6 toi esityksiin edelleen karnevalistisen poliittisen satiirin otteen. Trilogia <em>Valtuusto I\u2013III<\/em>\u00a0(2008\u20132010) esitettiin YT:ss\u00e4. Samalla idealla h\u00e4n jatkoi Ryhm\u00e4teatterissa, jossa on n\u00e4hty <em>Eduskunta I ja II<\/em>. (2011, 2012). Esityksill\u00e4 on ollut yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mutta niit\u00e4 on my\u00f6s kritisoitu siit\u00e4, ett\u00e4 dokumentaarisuuteen vedotessaan ne eiv\u00e4t ota vakavasti journalistin eettisi\u00e4 periaatteita. Niihin kuuluisi faktojen tarkistaminen ja eri n\u00e4kemysten tasapuolinen esitt\u00e4minen. T\u00e4t\u00e4 \u201dpoliittisen huutelun\u201d teatteria voinee pit\u00e4\u00e4 rinnakkaisena sosiaalisessa mediassa k\u00e4ydyn poliittisen vuodattamisen kanssa, jossa samanmieliset k\u00e4yv\u00e4t sit\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. \u2013\u00a0Poliittinen teatteri on p\u00e4\u00e4osin aina samanmielisten vahvistamisen teatteria ja harvoin sill\u00e4 tavoin argumentoivaa tai vaikuttavaa, ett\u00e4 eri mielt\u00e4 olevat \u201dk\u00e4\u00e4ntyisiv\u00e4t\u201d.<\/p>\n<h3>N\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n vaihtoehtoja tutkimaan<\/h3>\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 ja sen erilaisia menetelmi\u00e4 \u2013\u00a0uusia ja Suomeen rantautumattomia \u2013\u00a0kohtaan kasvoi suuri kiinnostus kautta 1990-luvun. Asian voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s suhteessa Jouko Turkan voimakkaaseen otteeseen ja psykofyysisesti varsin rankkaan n\u00e4yttelij\u00e4kouluun. Mankelin l\u00e4vitse eiv\u00e4t k\u00e4yneet vain n\u00e4yttelij\u00e4t, vaan monta vuosikurssia ohjaajia. \u2013\u00a0Koska Teatterikorkeassa opetettu l\u00e4hestymistapa oli itse yksil\u00f6ille varsin rankka ja koska n\u00e4m\u00e4 sen kanssa joutuivat koviin ristiriitoihin astuessaan teattereihin, joutui suurin osa ns. Turkan koulun oppilaista m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n uudelleen suhteensa n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n<p>Kun Ryhm\u00e4teatterin sukupolvi otti vastuun teatteriopetuksesta (<strong>Kari Heiskanen, Raila Lepp\u00e4koski, Vesa Vierikko ym.<\/strong>), se selv\u00e4stikin halusi vied\u00e4 sit\u00e4 kohti n\u00e4yttelij\u00e4n itsen\u00e4isyytt\u00e4. \u2013\u00a0N\u00e4yttelij\u00e4n tuli olla taiteilija, joka ei olisi olemassa vain palvellessaan jotain \u201dsuurta aatetta\u201d, tai \u201dsuurta ohjaajaa\u201d.<\/p>\n<p>Tietty ydinjoukko halusi pysy\u00e4 uskollisena Turkan ty\u00f6- ja opetusmenetelmille, n\u00e4kyvimmin kenties <strong>Jari Halonen<\/strong> ja er\u00e4\u00e4t muut h\u00e4nen kanssaan ty\u00f6t\u00e4 tehneet.<\/p>\n<p><strong>Esa Kirkkopelto<\/strong> ja <strong>Atro Kahiluoto<\/strong>\u00a0Ylioppilasteatterissa halusivat tehd\u00e4 \u201dyleis\u00f6lle hyv\u00e4\u00e4\u201d. Esityksi\u00e4 haluttiin 1990-luvulla rakentaa muutenkin l\u00e4heisyyden,\u00a0\u201dhyvien tekojen\u201d, \u201dhyv\u00e4n tahdon\u201d varaan. N\u00e4yttelemisen haluttiin olevan pehme\u00e4\u00e4 ja miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Yksi n\u00e4ist\u00e4 \u201dmiellytt\u00e4v\u00e4n\u201d n\u00e4yttelemisen tekniikoista oli <strong>Marcus Grothin\u00a0<\/strong>ja er\u00e4iden muiden k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 hahmoterapiaan (Gestalttherapie) perustuva menetelm\u00e4. Grothin aikana Teatterikorkeakoulussa siit\u00e4 tuli menetelm\u00e4, jota h\u00e4n opetti my\u00f6s Pohjoismaissa. Se perustui kaiken pakottavalta tuntuvan riisumiseen ja se aloitettiin piiriss\u00e4 tapahtuvalla istunnolla. N\u00e4yttelij\u00f6iden omassa n\u00e4yttelemisess\u00e4\u00e4n tuli l\u00e4hte\u00e4 vain ja ainoastaan siit\u00e4, \u201dmilt\u00e4 nyt tuntui\u201d. T\u00e4ll\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n itse n\u00e4ytteli ja ohjasi hienoja esityksi\u00e4, erityisesti Tshehovin n\u00e4ytelmist\u00e4. Menetelm\u00e4\u00e4 kohtaan esitetty kritiikki koski kuitenkin sit\u00e4, ett\u00e4 esityksen pohjaksi otetun fiktion toteutuminen vaarantui \u2013\u00a0tai sit\u00e4 lakattiin tavoittelemasta. \u2013\u00a0Tuloksena oli esityksi\u00e4, joissa n\u00e4yttelij\u00f6iden vapautunut ja pakoton oleminen levisi katsomoon, mutta itse esitys saattoi olla ep\u00e4kiinnostava.<\/p>\n<p>1990-lukua koskevana j\u00e4lkiarvioina <strong>Raila Lepp\u00e4koski<\/strong> on esitt\u00e4nyt, miten 1980-luvun sankarillisen- ja herooisen j\u00e4lkeen haluttiin kulkea kohti \u201ditsen\u00e4ist\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4\u201d, \u201daitouden ammattilaista\u201d, jonka ei tarvitsisi olla ulkopuolisen manipulaation tai pakottamisen kohteena. N\u00e4yttelij\u00e4-k\u00e4sitysk\u00e4\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 niin pyh\u00e4\u00e4 ja sankarillista. Omakuvassa on v\u00e4hemm\u00e4n teeskentely\u00e4, se on suorempaa, yksinkertaisempaa ja usein ajattelussaan \u201ddokumentaarista\u201d. N\u00e4yttelij\u00e4n tuli p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois min\u00e4- ja itsekeskeisyydest\u00e4\u00e4n. \u2013\u00a0Narsistisen ja itsekorosteisen 1980-luvun j\u00e4lkeen ajan henke\u00e4 edustivat erinomaisesti my\u00f6s <strong>Kati Outisen<\/strong> ja <strong>Matti Pellonp\u00e4\u00e4n<\/strong> tapa n\u00e4ytell\u00e4 Kaurism\u00e4en elokuvissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tanssija Reijo Kela vei henkil\u00f6kohtaisen tanssikielens\u00e4, j\u00e4nnitt\u00e4viksi ymp\u00e4rist\u00f6llis-maisemallisiksi performansseiksi kotikuntaansa Suomussalmelle 1990-luvun alussa. Suomen luonto oli j\u00e4lleen valtava voimavara, kuvien rakentamisen, kulttuuriristiriitojen ja ajan kulumisen kuvauksen paikka. Yhteist\u00e4 ajattelua oli my\u00f6s siin\u00e4, miten Heikki Laitisen johtaman Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston toimintaa el\u00e4hdytti ajatus alkuper\u00e4isest\u00e4 muusikkoudesta, jossa luovuus ja improvisaatiotekniikat yhdistyiv\u00e4t. Sen kautta tuli maailmalle V\u00e4rttin\u00e4-yhtye ja [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=12"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1871,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/12\/revisions\/1871"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=12"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=12"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=12"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}