{"id":122,"date":"2014-12-30T15:07:36","date_gmt":"2014-12-30T12:07:36","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=122"},"modified":"2016-09-01T12:04:39","modified_gmt":"2016-09-01T09:04:39","slug":"2-1-esplanadi-teatterin-kayttajat-ja-ohjelmisto-1830-luvulla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/2-1-esplanadi-teatterin-kayttajat-ja-ohjelmisto-1830-luvulla\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">2.1<\/div>Esplanadi-teatterin k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t ja ohjelmisto 1830-luvulla"},"content":{"rendered":"<p>Helsingin teatteriel\u00e4m\u00e4 uuden p\u00e4\u00e4kaupungin rakentamisen aikaan palveli ennen muuta kaupunkiin asetettuja ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 upseereja sek\u00e4 j\u00e4lleenrakennust\u00f6ihin palkattuja insin\u00f6\u00f6rej\u00e4 ja arkkitehtej\u00e4 perheineen. Suomen aateliston j\u00e4senet muodostivat my\u00f6s v\u00e4hitellen kasvavan autonomisen Suomen virkamieskunnan rungon. Heit\u00e4 muutti Helsinkiin kahdessa aallossa, ensin Senaatin siirtyess\u00e4 Helsinkiin 1819 ja toisen kerran Turun Akatemian toiminnan muuttaessa Helsinkiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi, vuosina 1827\u20131829.<\/p>\n<p>Viel\u00e4 koko 1830-lukua leimasi Helsingiss\u00e4 kamppailu saksankielisen ja ruotsinkielisen toiminnan v\u00e4lill\u00e4. Olihan saksa Ven\u00e4j\u00e4n imperiumin t\u00e4rkeimpi\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kieli\u00e4 siksi, ett\u00e4 juuri balttilainen aateli oli keskeisiss\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n uudenaikaistamista edist\u00e4viss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. S\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten kielitaitoon Suomessa kuuluivat toki ruotsin lis\u00e4ksi saksa ja ranska sivistyksen kielin\u00e4. Vieraskielisen teatterin katsominen oli siten osa normaalia eurooppalaista kulttuuriosaamista. Saksan kielen asemaa on helppo verrata t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n yleiseen englannin taitoon. 1800-luvun puolella englantia osasivat l\u00e4hinn\u00e4 merimiehet ja laivurit, sek\u00e4 Pietariin tuleet aristokraatit.<\/p>\n<p>Helsingin rinnalla Viapori eli Suomenlinna oli keskeinen, aluksi jopa suurempikin yhdyskunta. Viaporin upseeriperheiden omista teatteriharrastuksista ja vierailuista on hajanaisia mainintoja, samoin Helsingiss\u00e4 1790-luvun lopulta <strong>Rydstr\u00f6min seurueen<\/strong> vierailusta. Silloin oli otettu jo k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ns.\u00a0<strong>Etholenin tupakkaliiteri<\/strong> k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, joka sijaitsi kaupungin ulkopuolella kohdassa, jossa Kluuvin lahden etel\u00e4puolta, nykyist\u00e4 Esplanadia pitkin kulkenut tie k\u00e4\u00e4ntyi suunnilleen Erottajan kohdalla pohjoiseen Turun maantieksi, Yrj\u00f6nkadun ja Mannerheimintien v\u00e4lisen korttelin kohdilla.<\/p>\n<p>Suomen sodan 1809 j\u00e4lkeen, kun Margaretha Seuerlingin seurue j\u00e4rjest\u00e4ytyi Turussa ja oli siirtym\u00e4ss\u00e4 Bonuvier\u2019n johtoon, oli saksan kielell\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4 <strong>Johann Gappmayer seurueineen <\/strong>valmis tulemaan Viipurista Helsinkiin.<\/p>\n<p>Teatteritilan aikaansaamista oli erityisesti halunnut Carl August Ehrenstr\u00f6m, Helsingin uuden asemakaavan luoja ja rakennuskomitean puheenjohtaja, sek\u00e4 toinen Kustaa III:n aikana kannuksensa hankkinut \u201dvanha kustaviaani\u201d Alexander Aminoff, joka kirjoitti perusteellisia teatterip\u00e4iv\u00e4kirjoja n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n esityksist\u00e4.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1813 kaupungin arvovaltainen ja ammattitaitoinen j\u00e4lleenrakennuskomitea sai valmiiksi <strong>Kruununhaan tykist\u00f6vajan <\/strong>nykyisen Maurinkadun kohdalla kunnostettua teatteritaloksi. Sen seini\u00e4 oli yritetty saada l\u00e4mp\u00f6\u00e4 pit\u00e4viksi ja siin\u00e4 oli my\u00f6s aitioita ylh\u00e4isimpi\u00e4 vieraita varten.<\/p>\n<p>Gappmayerin seurueen ohjelmisto n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Helsingiss\u00e4 eritt\u00e4in kunnianhimoiselta. H\u00e4nen taustansa tai kohdeyleis\u00f6ns\u00e4 olivat tavallisesti Pietarin ja Viipurin ja Baltian maiden s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6\u00e4.\u00a0Gappmayer kohtasi saman ongelman kuin muut. Kun v\u00e4ke\u00e4 ei riitt\u00e4nyt tarpeeksi, jouduttiin draaman ja komedian lis\u00e4ksi turvautumaan temppun\u00e4yt\u00f6ksiin, ilotulituksiin ja naamiaistansseihin jne. Tykist\u00f6vaja sijaitsi et\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kauppatorin ja Senaatintorin tuntumasta, joten se oli kaukana, l\u00e4hell\u00e4 merimiesten ja k\u00f6yhien asumuksia nykyisill\u00e4 Siltavuoren kallioilla.<\/p>\n<p>Helsingin porvaristo kamppaili j\u00e4lleenrakennusvaikeuksiensa kanssa, se oli ennakkoluuloista uutta hallitusvaltaa kohtaan, eik\u00e4 kaupungin laidalle voinut tuoda rouvia ja tytt\u00e4ri\u00e4 ilman asianmukaisia varotoimenpiteit\u00e4. Seurueilla oli vaikeuksia toistuvasti: vuonna 1819 vietettiin hovisurua, jolloin huvitukset kiellettiin. Aleksanteri I:n sisar oli kuollut, joten n\u00e4yttelij\u00f6iden oli el\u00e4tett\u00e4v\u00e4 itsens\u00e4 vuosi muilla t\u00f6ill\u00e4, esimerkiksi miehet tarjoilijoina, naiset ompelijoina. Gappmayer k\u00e4vi viimeisen kerran Helsingiss\u00e4 1819.<\/p>\n<p>Kun Bonuvier Turussa oli lopullisesti saanut rouva Seuerlingin privilegion itselleen, huolehtivat h\u00e4n itse ja sittemmin h\u00e4nelt\u00e4 irronnut tai jaettu ryhm\u00e4 A. P. Berggrenin (1823) ja J. G. Lemken (1824, 1825) johdolla Helsingin n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n<p>Tarjonnan paraneminen ja pitk\u00e4t s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset sesongit Helsingiss\u00e4 loivat maaper\u00e4\u00e4 teatteritalon rakentamiselle. Turussa ja Viipurissa jo sellaiset oli. Osakeyhti\u00f6n perustava kokous pidettiinkin 1.12.1825.\u00a0Rakentamisprojekteja edelt\u00e4\u00e4 usein antoisa teatteriel\u00e4m\u00e4, joka on saanut yleisen mielipiteen suopeaksi uudelle rakennushankkeelle.Itse teatteritoimintaan tuli l\u00e4hes vuoden katastrofaalinen katkos Aleksanteri I:n kuoleman johdosta joulukuussa, sek\u00e4 Nikolai I:n valtaannousun yhteydess\u00e4 sattuneen ns. dekabristi-kapinaan liittyv\u00e4n poikkeustilan takia.<\/p>\n<p>Carl Ludvig Engelin Esplanadi-teatterin rakentaminen sattui keskelle <strong>Johann Arnold von Schultzin<\/strong> saksankielisen teatteri- ja oopperaseurueen noin 10 vuotta kest\u00e4nytt\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja runsasta esiintymist\u00e4 Suomessa.<\/p>\n<p>Schultzin toiminta Suomen puolella alkoi Viipurista jo 1824 ja noiden ensimm\u00e4isten sesonkien ohjelmistot ovat huomattavan monipuolisia. Niihin kuului komedioiden lis\u00e4ksi vaudevillej\u00e4, mik\u00e4 tuolloin tarkoitti tutuilla lauluilla h\u00f6ystettyj\u00e4 yhden tilanteen komedioita. (Nyky\u00e4\u00e4n puhuttaisiin laajennetuista sketseist\u00e4.) L\u00e4helle tulivat erilaiset laulunsekaiset pilat, tavalliset n\u00e4ytelm\u00e4t, operetit, musiikilliset komediat, tragedioita ja kokonaiset oopperat. Kaikkiin saattoi lis\u00e4ksi sis\u00e4lty\u00e4 tanssinumeroita enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n sidoksissa juoneen.<\/p>\n<p>Kautta koko 1800-luvun n\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen lajit eliv\u00e4t rinnakkain ja seurueen maine oli parhaimmillaan jos se hallitsi koko kirjon puheteatterista oopperaan. Seurueen koko n\u00e4ytti suurimmillaan olevan noin 20 henke\u00e4, mutta oopperan esitt\u00e4miseksi tarvittiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 soittajavoimia apuun. Viel\u00e4 Kaarlo Bergbomin perustaman Suomalaisen teatterin konseptiin 1872 kuului sek\u00e4 puhe- ett\u00e4 lauluosasto, ooppera ja teatteri aloittivat yhdess\u00e4.<\/p>\n<p>Schultzit j\u00e4\u00e4v\u00e4t Suomen teatterihistoriaan my\u00f6s Helsingin uuden Teatteritalon avajaisn\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n antajina, kun Engelin piirt\u00e4m\u00e4 kaunis puuteatteri Esplanadin l\u00e4nsip\u00e4\u00e4ss\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1827 vihittiin. Sen p\u00e4\u00e4ovi n\u00e4kyi Kauppatorilta katsottaessa puistok\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 . Teatteritalon vanhan paikan tunnistaa nykyisen Ruotsalaisen teatterin vieress\u00e4 olevasta puiden muodostamasta soikiosta, jolla on Z. T. Topeliuksen kahta runotarta kuvaava patsas, sek\u00e4 entisen teatterin kahvilasiiven l\u00e4heisyydess\u00e4 seisova Eino Leinon patsas.<\/p>\n<p>C. L. Engel, Helsingin arkkitehti oli itse Berliinist\u00e4 kotoisin, jossa oli runsaasti uusklassismin hengess\u00e4 toteutettuja hankkeita, mm h\u00e4nen opettajansa arkkitehti Schinkelin suunnittelema suuri Schauspielhaus vuodelta 1818. Siit\u00e4 tuli er\u00e4s Euroopan teatteritalojen mallirakennuksia.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-122 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-212\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201_x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201_x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-212'>\n\t\t\t\tMaanalainen holvi. Carl Ludvig Engel, Helsingin vanhan teatteritalon kulissipiirustus.  [Janne M\u00e4kinen, Kuvataiteen keskusarkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201e_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-216\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201e_x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201e_x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-216'>\n\t\t\t\tHelsingin vanhan teatteritalon kulissipiirustus. Carl Ludvig Engel. [Janne M\u00e4kinen, Kuvataiteen keskusarkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201b_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-213\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201b_x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201b_x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-213'>\n\t\t\t\tApollon temppeli ja Parnassos-vuori. Carl Ludvig Engel, Helsingin vanhan teatteritalon esirippupiirustus. [Janne M\u00e4kinen, Kuvataiteen keskusarkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201d_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-215\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201d_x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201d_x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-215'>\n\t\t\t\tTalonpoikaistupa. Carl Ludvig Engel. Helsingin vanhan teatteritalon kulissipiirustus. [Janne M\u00e4kinen, Kuvataiteen keskusarkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201c_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-214\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201c_x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201c_x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-214'>\n\t\t\t\tYlh\u00e4is\u00f6n sali. Carl Ludvig Engel, Helsingin vanhan teatteritalon kulissipiirustus.  [Janne M\u00e4kinen, Kuvataiteen keskusarkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Arkkitehdin kokonaiskonseptiin teatterista kuuluivat tuolloin sis\u00e4tilojen koristemaalaukset eli dekoraatiot tai ainakin niiden luonnostelu, sek\u00e4 esirippu, osana sit\u00e4. Schinkel oli tehnyt paljon huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hienoja lavastuksia. Er\u00e4\u00e4nlaista taiteellista kokonaisuutta rakentamaan oli siksi luontevaa, ett\u00e4 tuolloin teattereissa kiinteiksi asennettujen tausta- ja sivukulissien eli lavastesarjojen suunnitelmat kuuluivat arkkitehdille. Arkkitehdit olivat historiallisten tilojen ja tilailluusioiden spesialisteja. N\u00e4in toimi my\u00f6s Engel, joka omasta puolestaan olisi halunnut rakentaa teatterin Helsinkiin jo aiemminkin, mutta tilaus siirtyi siksi, kunnes saatiin aikaan osakeyhti\u00f6, joka tilauksen panisi alulle.<\/p>\n<p><strong>Engelin Esplanadi-teatterin<\/strong> rakennuttaminen tapahtui varsin pienen lahjoittajajoukon toimesta, mutta h\u00e4n itse on suhtautunut siihen suurella rakkaudella ja huolekkuudella: luonnokset ovat kauniit ja harmoniset, ja h\u00e4n on itse ilmaissut sen olevan rakkaimpia rakennuksiaan Helsingiss\u00e4. Siit\u00e4 on valmistettu pienoismalli sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 mittakaavalla 1:2 Helsingiss\u00e4 Kaapelitehtaalla toimivaan Teatterimuseoon.<\/p>\n<p>Vuosikymmenien varrella Esplanadi-teatteri kului kovassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, j\u00e4i liian pieneksi, laajennettiin ja uusittiin (1849) ja lopulta (1860\u20131861) siirrettiin kaupungin laidalle, miss\u00e4 se <strong>Arkadia-teatterin nimell\u00e4,<\/strong> nykyisen Arkadian kadun alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4, sai palvella Suomalaisen Teatterin ja aivan viimeksi viel\u00e4 ruotsinkielisen uuden Folkteaternin kotina, kunnes se vasta vuonna 1908, yli 80-vuotisena vanhuksena purettiin ns. Hankkijan talon tielt\u00e4.<\/p>\n<h3>Schultz ja Westerlundin seurue kilpailevat teatteritalon k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 \u2013 ja teatterin kielest\u00e4 Helsingiss\u00e4<\/h3>\n<p>Johann Schultzin seurueesta tuli moneksi vuodeksi Esplanadi-teatterin kantava vuokraaja. N\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 annettiin kolme kertaa viikossa, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina, kes\u00e4ll\u00e4 vain kahdesti ja n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6iltoja ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna yhteens\u00e4 44. Avajaisn\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 9.3.1827 esitettiin kuvaelma <em>Die Schauspiel-Kunst<\/em>, [<em>N\u00e4ytelm\u00e4taide]<\/em> sek\u00e4 Kotzebuen suuri draama <em>Die Corsen, [Korsikalaiset]<\/em>. Ensimm\u00e4isen sesongin ohjelmistoon kuului lis\u00e4ksi useita Kotzebuen teoksia sek\u00e4 aikakauden muotiooppera <em>Hulda, das Donauweibchen. <\/em> My\u00f6s Schillerin mittava <em>Orleansin neitsyt<\/em> n\u00e4htiin hein\u00e4kuussa 1827. Schultzin seurueessa vuonna 1834 oli ensi kerran mukana \u201dsuuri romanttinen n\u00e4yttelij\u00e4\u201d <strong>Eduard Weylandt<\/strong>, jonka taitoja on arvioitu muita paljon paremmaksi, dynaaminen, notkea ja tarkka laajoja tunnerekistereit\u00e4 vaativiin rooleihin.<\/p>\n<p>Uuteen teatteritaloon oli kuitenkin muitakin tulijoita ja Schultz joutui kiistoihin, sek\u00e4 ruotsinmaalaisen <strong>Carl Wildnerin<\/strong> kanssa ett\u00e4 Bonuvier\u2019n ty\u00f6n jatkajan nuoren <strong>Carl Wilhelm Westerlundin<\/strong> seurueen kanssa.<\/p>\n<p>Kiistoja jouduttiin joskus ratkomaan kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Zakrevskin p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Viel\u00e4 kun yliopisto aloitti Helsingiss\u00e4 1828, yritettiin sen toimesta est\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t lukukauden aikana, mutta t\u00e4ss\u00e4 Zakrevski lopullisesti kumosi aikansa el\u00e4neen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n.<\/p>\n<p>Wildner oli lyhytaikainen vierailija Espanadi-teatterissa, mutta paha kilpailija, koska n\u00e4ytteli katsojien \u00e4idinkielell\u00e4 ruotsiksi. Westerlundin seuruetta voimme hyvin nimitt\u00e4\u00e4 Suomen seurueen seuraavaksi sukupolveksi. Heill\u00e4 oli pysyv\u00e4 ja vakaa asema Helsingiss\u00e4 l\u00e4pi koko 1830-luvun.<\/p>\n<p>Samoja kuuluisia n\u00e4ytelmi\u00e4, joita oli ollut Schultzilla, esitettiin nyt ruotsiksi, viel\u00e4p\u00e4 suomalainen <strong>Maria Silfvan <\/strong>naisp\u00e4\u00e4osissa. Maria Silfvan (1802\u20131865) oli ensimm\u00e4inen suomalaissyntyinen ammattin\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r, joka oli aloittanut lipunmyyj\u00e4n\u00e4 jo Bonuvier\u2019n teatterissa Turussa<strong>.<\/strong><\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-122 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201f.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-217\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201f.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0201f-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-217'>\n\t\t\t\tMaria Elisabeth Silfvan. Ensimm\u00e4inen suomalaissyntyinen ammattin\u00e4yttelij\u00e4. \u00d6ljymaalaus, J.\u00a0E.\u00a0Lindh 1831. [J. Salo. Museovirast] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Seuerlingien ja Bonuvier\u2019n ty\u00f6t\u00e4 jatkavan Suomen seurueen keskeinen hahmo oli <strong>Carl Wilhelm Westerlund (1809\u20131879)<\/strong> joka sai pian paljon vastuuta. Tulipalon k\u00e4rsitty\u00e4\u00e4n Bonuvier vuokrasi omaa privilegiotaan, ensin J. H. Hallille, jonka j\u00e4lkeen sen sai k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 Westerlund. Seurueessa oli ollut my\u00f6s mukana Evert Lemke (1792\u20131855), joka vuodesta 1818 oli ollut naimisissa Maria Silfvanin kanssa. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin haki avioeroa syytt\u00e4en miest\u00e4\u00e4n 1830 oikeudessa \u201dmielipuolisuudesta ja vaarallisuudesta\u201d.<\/p>\n<p>Westerlundista ja Silfvanista muodostui 1830-luvun alun Suomen teatterin p\u00e4\u00e4pari, jonka johdossa noiden vuosien t\u00e4rkein kiertue oli. Heid\u00e4n maastoaan olivat erityisesti Pohjanmaan merenkulusta el\u00e4v\u00e4t rannikkokaupungit, jopa niin ett\u00e4 jo koulupoika Zachris Topelius oli n\u00e4hnyt heid\u00e4n n\u00e4yttelev\u00e4n Oulussa 1828.<\/p>\n<p>Helsingiss\u00e4 Westerlund ja Silfvan ovat n\u00e4ytelleet ensi kerran Helsingiss\u00e4 J. H. Hallin nimiin siirtyneen Bonuvier&#8217;n ryhm\u00e4ss\u00e4 Esplanadi-teatterissa syksyll\u00e4 1829. Ohjelmistossa n\u00e4kyiv\u00e4t edelleen Kustaa III:n kirjoittamat n\u00e4ytelm\u00e4t, mm h\u00e4nen porvarillinen draamansa <em>Helmfelt<\/em> sek\u00e4 uusia ja tuttuja n\u00e4ytelmi\u00e4 Kotzebuelta, komedioita ja historiallisia. Ruotsin historiasta tehtiin lis\u00e4\u00e4 dramaattisesti tehokasta aineistoa \u2013 samaan tapaan kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa. Sellainen oli P. A. Granbergin <em>Svante Stenson Sture och M\u00e4rtha Lejonhufvud, <\/em>ja kirjailija B. Lidnerin kiinnostavaa ja k\u00e4rsiv\u00e4\u00e4 luonnekuvaa rakentava <em>Erik XIV. <\/em> Romantiikka oli kiinnostunut melankoliasta ja maailmassa huonosti viihtyvien sielujen ongelmista.<\/p>\n<p>Komedia-ohjelmistossa oli vakiokappaleita, Holbergia ja Moli\u00e8rea mutta varsinkin alkuvuosina n\u00e4htiin vaativaa dramaattista ohjelmistoa, kuten Schillerin <em>Kabal och k\u00e4rlek (Kavaluutta ja rakkautta)<\/em>, Silfvan Lady Milfordina; Calder\u00f3nin <em>Livet \u00e4r en Dr\u00f6m<\/em> <em>(El\u00e4m\u00e4 on unta), <\/em>eristyksiss\u00e4 kasvaneena prinssi Sigismundina H. Svedberg ja uljaana ritarinaisena, Rosaurana, Silfvan.<\/p>\n<p>Pyh\u00e4n Allianssin, eli pitki\u00e4 vallankumoussotia seuranneen Wienin kongressin j\u00e4lkeisen ns. taantumuksen ajan kuuluisin it\u00e4valtalainen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija oli <strong>Franz Grillpartzer<\/strong>. H\u00e4nen laajaa tuotantoaan on n\u00e4hty Suomessa, vaikka valikoiden. Suosituin on aina ollut n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Sappho<\/em>, joka kuvaa kreikkalaista naisrunoilijaa, joka menett\u00e4\u00e4 rakastettunsa nuoremmalle naiselle. Siit\u00e4 tuli vuosikymmeneksi naisn\u00e4yttelij\u00f6iden bravuurirooli. Westerlundien ohjelmistossa oli my\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Stamfrun<\/em> (<em>Kanta\u00e4iti)<\/em>, joka my\u00f6s tarjosi dramaattisen naisroolin Silfvanille, kun taas Ofelia <em>Hamletissa<\/em> oli joitain muuta, mutta kertoo my\u00f6s miten hulluksi tuleva tytt\u00f6 n\u00e4htiin pikemminkin dramaattisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4, ei viattoman ingenuen roolina.<\/p>\n<p>Westerlund itse n\u00e4ytteli Hamletin. Friedrich Schillerin <em>Rosvoissa<\/em> Silfvan oli tietenkin Amelie, rosvoveli Carlina oli Westerlund ja taitoa vaativassa Franz-veljen konnamaisessa roolissa Svedberg, seurueen toinen kantava miesn\u00e4yttelij\u00e4.\u00a0Westerlundit esittiv\u00e4t my\u00f6s suursuosikin, mustalaisel\u00e4m\u00e4n vapautta ja eksotiikkaa ylist\u00e4v\u00e4n laulun\u00e4ytelm\u00e4n <em>Preciosa<\/em>. N\u00e4in Westerlund oli napannut Schultzilta j\u00e4lleen uuden menestysn\u00e4ytelm\u00e4n ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt sen kotimaisen yleis\u00f6n kielelle.<\/p>\n<p>Aikakauden n\u00e4yttelij\u00f6iden ammatillinen asema oli aina sidottu ns. fakkiin, eli roolien tyyppiin ja n\u00e4yttelij\u00e4n kyvykkyyteen tuon tietyn roolityypin eli fakin sis\u00e4ll\u00e4. Nuoret tyt\u00f6t saivat alkuun esitt\u00e4\u00e4 viattomia, ns. ingenue-rooleja. Dramaattisemmat ja kypsemm\u00e4t naiset \u2013 taitojensa ja hurjuutensa mukaan \u2013 saivat naisrooleista kiitollisimmat, pahat, syntiset, kiihke\u00e4t, mielipuoliset tai kostavat naiset. Silfvanin roolit viittaavat h\u00e4neen juuri dramaattisen fakin edustajina. Mik\u00e4li n\u00e4it\u00e4 ominaisuuksia ei ollut, saattoi ingenue-roolien esitt\u00e4j\u00e4n tulevaisuus olla tasapainoisten \u00e4itien, em\u00e4ntien tai seuranaisten v\u00e4hemm\u00e4n kiitollisissa rooleissa. Vastaavia kategorioita oli my\u00f6s miehill\u00e4.<\/p>\n<p>Kes\u00e4ll\u00e4 1831 levisi kolera nopeasti suuriin kaupunkeihin ja koko seurue joutui siirtym\u00e4\u00e4n pohjoiseen. Westerlund on antanut n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 Loviisassa, Uudessakaarlepyyss\u00e4, Pietarsaaressa, Kokkolassa, Oulussa, ja Raahessa ja Tammisaaressa. Itse keski-ik\u00e4inen Bonuvier on ollut mukana viel\u00e4 joillakin kiertueilla. Westerlundin ja Silfvanin avioliitto oli my\u00f6s solmittu n\u00e4in\u00e4 aikoina. Vuonna 1832 Westerlund ja Silfvan olivat nimitt\u00e4in jo aviopari. Silti Evert Lemke jatkoi seurueessa\u00a0n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p>Westerlundin seurueen palatessa Helsinkiin ohjelmiston uusista nimist\u00e4 1832 n\u00e4htiin l\u00e4hinn\u00e4 <em>Hugo, Hertig av Modena eller Trollqvinnan Sidonia<\/em>\u00a0[<em>Hugo, Modenan herttua, eli Sidonian velhotar]<\/em>\u00a0sek\u00e4 Schillerin <em>Maria Stuart<\/em>, Silfvan Englannin kuningatar Elisabethin\u00e4. Ruotsinmaalainen (alunperin ranskalainen) idyllinen kansann\u00e4ytelm\u00e4n klassikko vuodelta 1788 oli <em>Sl\u00e5tter-\u00d6lete eller Kronofogdarne<\/em>, eli <em>Kruununvoudit eli Puima-oluet<\/em> oli Bonuvier\u2019lt\u00e4 peritty kestosuosikki kansalliseen ja sunnuntai-talonpoikaiseen henkeen.<\/p>\n<p>Westerlundin seurueen menestyksekk\u00e4imm\u00e4t vuodet 1833 ja 1834 johtuivat siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n sopi miekka- ja taistelutaiteilija <strong>Jean Louis Magiton<\/strong> liittymisest\u00e4 seurueeseensa. Magito j\u00e4rjesti lis\u00e4tehosteita esityksiin, ilotulituksia, miekkailupantomiimeja, sek\u00e4 niit\u00e4, joiden lajinimeksi tuli r\u00f6varpantomim eli ry\u00f6v\u00e4ripantomiimi. Niihin valmistettiin poikkeuksellisen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t taistelukohtaukset, eksoottisissa olosuhteissa. N\u00e4ytelmien nimet <em>Fra Diavolo<\/em>, <em>Robert le Diable<\/em>, <em>Barbarossa uti Kalabriens Skogar<\/em> kertovat asiasta.<\/p>\n<p>Suurisuuntainen Schillerin <em>Fiesco, eller Konspirationen i Genua (Fiesco eli Salaliitto Genovassa),<\/em> n\u00e4htiin ensi kerran Helsingiss\u00e4. Huvin\u00e4ytelm\u00e4n aihepiiriksi kelpasi <em>Studenterna eller Det b\u00e4sta s\u00e4ttet att betala sina Kreditorer, (Ylioppilaat, eli paras tapa maksaa velkojilleen).\u00a0<\/em>Pohjoismaista kulttuurikontaktia edisti ensi kerran Suomessa n\u00e4hty tanskalaisen aikansa merkitt\u00e4v\u00e4n kirjailijan, Adam Oehlenschl\u00e4gerin keskiaikaan sijoittuvaa <em>Axel och Walborg eller Trohet i D\u00f6den,<\/em> my\u00f6s B. H. Crusellin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 pienoisooppera <em>Den lilla Slafvinnan, eller tr\u00e4huggaren Ali,<\/em> tuli toistuvaksi orientalistiseksi palaksi Helsingin ohjelmistoihin.<\/p>\n<h3>Suomen kielt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4?<\/h3>\n<p>Kielipoliittisesti kiinnostavin on 8.2.1833 C.A.F. Berggrenin lahjan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 annettu, h\u00e4nen itsens\u00e4 muotoilma kolmin\u00e4yt\u00f6ksinen, lauluja ja suomenkielisen melodraaman sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4: <em>Finska flickan eller Hittebarnet p\u00e5 kyrkog\u00e5rden. (Suomalainen tytt\u00f6 eli L\u00f6yt\u00f6lapsi hautuumaalla). <\/em> Ainakin Silfvan lienee k\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4ss\u00e4 suomea ensi kerran ammattin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ilmeisesti suomalaisissa kansanlauluissa. On my\u00f6s arveltu ett\u00e4 kyse olisi ollut sanoituksista uusiin melodioihin. (Pietil\u00e4 2003). Kiertueilla niit\u00e4 on my\u00f6s varmuudella on esitetty, seurueet joutuivat aina sopeutumaan tilanteisiin. Sis\u00e4-Suomen kaupungeissa markkina-aikaan on Silfvan voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suomea toki useamminkin. Westerlundin seurue n\u00e4ytteli useaan otteeseen Turkuun saadussa v\u00e4liaikaisessa (1833\u20131839) puuteatterissa, kiert\u00e4en vuosina 1835\u20131836 my\u00f6s runsaasti Pohjanmaan rannikkokaupungeissa.<\/p>\n<p>Ainakin Uudessakaarlepyyss\u00e4 Maria Silfvan-Westerlund on n\u00e4ytellyt my\u00f6s A. F. Grillparzerin <em>Sappho<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n nimiroolin, jossa antiikin runoilijatar k\u00e4rsii joutuessaan luopumaan rakastetustaan.<\/p>\n<p>Topeliuksen muistiinmerkitsem\u00e4n\u00e4 15.7.1836 h\u00e4n oli \u201dt\u00e4ysin valloittava\u201d, mutta seurueen muille j\u00e4senille h\u00e4n antoi arvosanoja improbaturiin asti. Sven Hirnin mukaan Maria Silfvan ei ollut sopiva komedioiden vaatimaan kepeyteen, ja ne sopivatkin paremmin Westerlundille itselleen, mutta h\u00e4n taas ei Topeliuksen mukaan ollut esiintyj\u00e4n\u00e4 valloittava. (Hirn 1998, 100)<\/p>\n<p>Silfvanin suomenkieliset laulut ja ehk\u00e4 pitemm\u00e4tkin kohtaukset voi n\u00e4hd\u00e4 kuitenkin ennen muuta teatteriin kuuluvana ammatilliseen pragmaattisuuteen. Yleis\u00f6n joukossa saattoi olla suomenkielisi\u00e4 toisinaan enemm\u00e4n toisinaan v\u00e4hemm\u00e4n. My\u00f6s jos haluttiin n\u00e4ytelm\u00e4 sijoittaa Suomen olosuhteisiin ja liitt\u00e4\u00e4 siihen kuvaus yl\u00e4luokan ja alaluokan kohtaamisesta, ei kielikysymyst\u00e4 voinut ohittaa. Sis\u00e4maassa maalainen kansa puhui suomea. Ja silloin kun yleis\u00f6ss\u00e4 oli suomenkielisi\u00e4 oli j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kielt\u00e4 miss\u00e4 saattoi.<\/p>\n<p>Toisaalta kysymykset kansasta, kielest\u00e4 ja kansallisuudesta olivat tulleet yliopistov\u00e4en mukana osaksi Helsingin nuoren akateemisen sivistyneist\u00f6n keskustelua. Vaikka teatterilaiset el\u00e4m\u00e4npiirilt\u00e4\u00e4n olivat n\u00e4ist\u00e4 kaukana, muodostivat n\u00e4m\u00e4 kuitenkin keskeisen, kirjallisuutta ja n\u00e4ytelm\u00e4taidetta harrastavan yleis\u00f6nosan.<\/p>\n<p>Turun romantiikkaa 1820-luvulla seurasi <strong>1830-luvulla Helsingin romantiikaksi <\/strong>nimitetty ilmi\u00f6, johon kuului jo enemm\u00e4n kuin orastavan suomalaisuuden henki.<\/p>\n<p>Yliopistopiireiss\u00e4 perustettiin 1830-luvun alussa ruotsinkielinen keskustelupiiri Lauantai-seura, joka kokoontui mm Runebergien luona Maneesikadulla, sek\u00e4 jo 1831 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka tietoinen ohjelma suomenkielisen kirjallisuuden kehitt\u00e4miseksi oli alkanut. Kajaanin piiril\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 toiminut Elias L\u00f6nnroth julkaisi <strong>Kalevalan <\/strong>ensimm\u00e4isen laitoksen 1835, mik\u00e4 merkitsi oitis huomattavaa mullistusta koko siihen k\u00e4sitykseen, joka sivistyneist\u00f6ll\u00e4 Suomen kansasta siihen asti on ollut. Kansan laulun, kansan taiteellisen ilmaisun kuuntelu alkaa herkistyv\u00e4ll\u00e4 korvalla. Suomella on oma kulttuuri, oma muinaisuus, omapohjainen taide. \u2013 Joka vain kaipaa jalostamista.<\/p>\n<p>Viel\u00e4 alle 30-vuotias nuori runoilija Runeberg itse oli tehnyt maisterin ja tohtorinv\u00e4it\u00f6skirjansa draamasta yliopiston siirrytty\u00e4 Helsinkiin 1828. H\u00e4n oli k\u00e4sitellyt antiikin kahta <em>Medea<\/em>-teosta verraten Euripideen ja Senecan n\u00e4ytelmi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kirjoitti tutkielman kuoron k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 Sofokleen draamassa.<\/p>\n<p>K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteyksi\u00e4 teatteriin Runeberg ei kaivannut, mutta tunsi toki Shakespearen tuotantoa ja voidaan olettaa, ett\u00e4 h\u00e4n kuten muukin yliopiston piiri esimerkiksi olisi k\u00e4ynyt katsomassa Schultzin ja Westerlundin seurueen esitt\u00e4mi\u00e4 laatun\u00e4ytelmi\u00e4. Upouusi teatteritalo on ollut osaltaan innostamassa kulttuuriharrastuksia.<\/p>\n<p>Kiintoisaa on ett\u00e4 juuri noina vuosina Runeberg valmisteli komediakatkelmaa, aiheena \u201dOnneton Uuudenvuodentoivottaja\u201d, joka ei koskaan valmistunut. Toimittamassaan Helsingfors Morgonbladissa h\u00e4n julkaisi 1834 komedian <em>Friaren fr\u00e5n landet<\/em>, [<em>Maalaiskosija]<\/em>. Siin\u00e4 ilotellaan, pukeudutaan valepukuihin ja sit\u00e4 kautta pilaillaan my\u00f6s romantiikan ajan teatterilla, siin\u00e4 miss\u00e4 s\u00e4\u00e4tyl\u00e4istytt\u00f6jen kiinnostuksesta muotihullutuksia kohtaan. Kun sit\u00e4 vasta 1845 Pierre Delandin seurueen toimesta esitettiin, se koettiin jo v\u00e4h\u00e4n ohimenneeksi.<\/p>\n<p><strong>Mik\u00e4 varhaisen kansallisen her\u00e4tyksen suhde teatteriin sitten oli? <\/strong>\u2013 Ohjelmistoissa voidaan tarkata vanhoja ja sitten uudempaakin \u201dkansan esitt\u00e4mist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4\u201d n\u00e4ytelmiss\u00e4 ja kuvaelmissa. Aristokraattisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta koomisena ja eriskummallisena n\u00e4hdyn kansanhahmon tilalle nousi v\u00e4hitellen hurskas idealisoitu, sunnuntai-talonpoika, jonka esitt\u00e4m\u00e4 laulu tai peilaa niit\u00e4 tuntoja, joita nousevan kansallisen sivistysporvariston keskuudessa haluttiin tuntea.kuvaelmahahmo<\/p>\n<p>Toinen ajan ilmi\u00f6 oli kiinnostus kansojen muinaisiin oloihin. Varhaisessa kansallisessa her\u00e4tyksell\u00e4 oli kysymys omien kansakuntien mahdollisimman uljaaksi kuvatusta muinaisuudesta ja kunniakkaasta historiasta.<\/p>\n<p>Skandinavian muinaisuus, germaanisten kielten vanha kirjallisuus sek\u00e4 viikinkiaikaa koskevat l\u00f6yd\u00f6t ja l\u00e4hteet olivat jo luoneet varhaisen kansallisen innostuksen pohjoismaissa ja Saksassa. Sit\u00e4 n\u00e4htiin paljon kuvaelmina, eli tableau\u2019ina, joita usein kuvataiteilijat ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t olivat j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 n\u00e4ytelmin\u00e4.<\/p>\n<p>Tanskalaisen <strong>Adam Oehlenschl\u00e4gerin<\/strong> [\u00f6\u00f6lenshleeger] varhainen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Haakon Jarl <\/em> k\u00e4sittelee skandinaavista muinaisuutta, vaikka se n\u00e4yteltiin Suomessa vasta (1851). N\u00e4ist\u00e4 viikinkiajan aihepiireist\u00e4 oli kirjoittanut my\u00f6s ruotsinmaalainen K. Nikander teoksen <em>Runesv\u00e4rdet<\/em>, (suomennos ilmestyi 1855) <em>Riimumiekka<\/em>, suomennettu nimell\u00e4 <em>Taika-miekka ja ensimm\u00e4inen Ristin-sankari eli Pakanuuden sota Ristin-uskoa vastan Ruotsin maasa.\u00a0<\/em>Ei kest\u00e4nyt kauan ennen kuin estetiikan ja kirjallisuuden professori <strong>Fredrik Cygnaeus<\/strong> alkoi innostaa kalevalaista mytologiaa teatterillisiksi aiheiksi aikansa t\u00e4ysromantiikan hengess\u00e4.<\/p>\n<h3>Tukholmalaisten vierailut k\u00e4ynnistyv\u00e4t<\/h3>\n<p>Teatterikauden huipentuma kes\u00e4ll\u00e4 1836 oli Tukholman Dramatenin n\u00e4yttelij\u00f6iden vierailua Turkuun ja Helsinkiin, joka saattoi toteutua tuoreen h\u00f6yrylaivayhteyden takia. Sven Hirnin (1998, 102) mukaan <strong>Emilie H\u00f6gqvist <\/strong>oli aikansa suuri t\u00e4hti, jonka esitykset olivat eritt\u00e4in \u201dherkki\u00e4 ja hell\u00e4varaisia tunteiden tulkinnassa\u201d. H\u00e4n oli l\u00e4ht\u00f6isin pienist\u00e4 oloista, ja p\u00e4\u00e4sten kovassa kilpailussa Kuninkaallisen teatterin eturiviin. H\u00e4nt\u00e4 seurattiin kadulla, miss\u00e4 h\u00e4n liikkui ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 kuin kuningatar. Lis\u00e4ksi h\u00e4n hankki yksityist\u00e4 koulutusta my\u00f6s Pariisissa. Ohjelmistossa oli vain pari sellaista, jota ei oltu ennen n\u00e4hty, nimitt\u00e4in Victor Hugon <em>Angelo Malpieri<\/em> sek\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 <em>S\u00f6mng\u00e5ngerskan.<\/em><\/p>\n<p>Westerlund palasi pohjoisesta Helsinkiin vasta talvella 1837, jolloin seuruetta kuitenkin kohdeltiin jo julkisuudessa varsin innottomasti. Samana talvena 1838 paikalla oli j\u00e4lleen my\u00f6s pietarilainen Eduard Weylandt, jonka esitykset eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 tehonneet siten kuin aiemmin Schultzin kanssa esiintyess\u00e4\u00e4n. Uutena romanttisena t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 ilmestyi ruotsalainen <strong>Olof Torsslow <\/strong>ryhmineen Helsinkiin 1838. H\u00e4nen ohjelmistonsa kiinnostavin dramaattinen uutuus oli <em>Macbeth. <\/em><\/p>\n<p>Westerlundin seurueessa tapahtui vaihdoksia, syist\u00e4 joita voi vain arvailla. Monet joutuivat hankkimaan sivutienesti\u00e4 ja asteittain j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pois teatterista. Uusilla ja kokemattomilla voimilla, joita kenties nyt jo v\u00e4rv\u00e4ttiin Suomenkin puolelta ei vaativaa ohjelmistoa voinut esitt\u00e4\u00e4. Vastaavanlainen penseys, jota Westerlund oli kokenut Helsingiss\u00e4 tuli h\u00e4nen osakseen my\u00f6s Turussa, jossa h\u00e4n ep\u00e4kiitollisesti esiintyi Torsslowin menestyksekk\u00e4\u00e4n kiertueen j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>Sven Hirn on selvitt\u00e4nyt, miten Westerlundin seurueen kohtalot alkavat olla t\u00e4stedes varsin surullisia. Suuntana oli It\u00e4-Suomi ja yritykset vied\u00e4 teatteria H\u00e4meenlinnaan, Kuopioon, Savonlinnaan, Lappeenrantaan, Joroisiin jne. Viipurissa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1840 oli suopeutta ruotsinkielist\u00e4 teatteria kohtaan, jota siell\u00e4 oli n\u00e4hty viimeksi 12 vuotta aiemmin. \u2013 Viipurissa oli sent\u00e4\u00e4n poikkeuksellisen hyvin varustettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja tekniset laitteet. Ohjelmistollisesti Westerlund n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ottaneen Viipurissa esitett\u00e4v\u00e4ksi aikakauden vaativan, mutta kuuluisan draaman Victor Hugon <em>Hernani eller Kastilianska hedersk\u00e4nslan (Hernani eli Kastilialainen kunniantunto).<\/em> Siin\u00e4 oli my\u00f6s kuuluisa t\u00e4htirooli, Do\u00f1a Sol Maria Silfvan-Westerlundille.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1840 n\u00e4yteltiin viel\u00e4 Helsingiss\u00e4, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 vanhojen vaativien teosten lis\u00e4ksi nyt my\u00f6s <em>Hernani,<\/em> mutta vailla sanottavaa menestyst\u00e4, ja seurueen reitti suuntautui takaisin It\u00e4-Suomeen ja sielt\u00e4 Pohjanmaan rannikolle ja Oulun suunnalle.<\/p>\n<p>Seurueen asioista alkoivat pit\u00e4\u00e4 huolta jo muut, ensin herra Mineur, my\u00f6hemmin herra Billing. \u2013 Marie Westerlund oli 40-vuotias eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 yleis\u00f6n suosikki, Carl Wilhelm hankkiutui Ouluun ravintoloitsijaksi, ja h\u00e4n my\u00f6s rakennutti kunnollisen salin ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n Ouluun 1850, pit\u00e4en n\u00e4in huolta siit\u00e4, ett\u00e4 teatteria siell\u00e4kin vastedes n\u00e4ht\u00e4isiin \u2013 eik\u00e4 turhaan. H\u00e4n kuoli arvostettuna raatimiehen\u00e4 1879 ehtien siis todistaa my\u00f6s Suomalaisen teatterin vierailun paikkakunnalla. Ehk\u00e4 h\u00e4n oli viel\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 jopa\u00a0<em>Nummisuutarien<\/em> kantaesityksess\u00e4 syyskuussa 1875.<\/p>\n<h3>Suomen seurueen viimeinen vaihe ja sen jatkajat<\/h3>\n<p>N\u00e4yttelij\u00f6iden Mineur ja Billing johdolla ryhm\u00e4 kiersi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 viel\u00e4 koko 1840-luvun. Nyt se k\u00e4vi mm. vuonna 1842 ensi kerran Tampereella. Kautta koko 1840-luvun seurue esiintyi L\u00e4nsirannikolla ja It\u00e4-Suomen kaupungeissa, mutta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yh\u00e4 vaikeutuvissa olosuhteissa. Vuonna 1846 luopui Billing ja j\u00e4i pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Mikkeliin perustamaansa ravintolaa, my\u00f6h. ravintola Pillinki.<\/p>\n<p>Vuonna 1852 Mineurin pariskunta j\u00e4i Loviisaan my\u00f6s samaan ammattiin. Sanonta \u201dfr\u00e5n akt\u00f6r till trakt\u00f6r\u201d toteutui siis kaikkien kolmen Suomen ensimm\u00e4isen maaseutukiertueen johtajan kohdalla. Etel\u00e4n kolme suurkaupunkia ja niiden yh\u00e4 enemm\u00e4n n\u00e4hnyt yleis\u00f6 vaati n\u00e4hd\u00e4kseen jo ammattitaitoisempia ryhmi\u00e4.<\/p>\n<p>Samalla enimmiss\u00e4 Suomen kaupungeista ruotsia ja ajoittain suomeakin kuunteleva yleis\u00f6 oli totutettu teatteriin, ja pohjustettu markkina-alueeksi, uusille kiertueille vapaaksi kent\u00e4ksi ja tarjosi tienesti\u00e4.<\/p>\n<p>Tuon pohjoisemman Suomen teatteritarjonnan hallitsijaksi 1850-luvulla nousi<strong> teatterinjohtaja J. P. Roos<\/strong>, joka ajoittain toimi my\u00f6s Ruotsin puolella, sopivaa teatteria itselleen etsien. 1863\u20131864 Roosin seurue n\u00e4ytteli Arkadiassa, eik\u00e4 h\u00e4n ollut vailla kunnianhimoa p\u00e4\u00e4st\u00e4 j\u00e4lleen tuollaiseen \u201dSuomen seurueen\u201d asemaan, silloin oli odotustaso Helsingiss\u00e4 kuitenkin jo toinen. H\u00e4n on kirjoittanut v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t muistelmat.<\/p>\n<p>Tuolloin 1860-luvulla nimitt\u00e4in oli edelleen useita seurueita, jotka teatteritoiminnan keskittyess\u00e4 Helsinkiin ja vahvistuessa, n\u00e4kiv\u00e4t uudet mahdollisuutensa maaseudulla. N\u00e4m\u00e4 <strong>Novanderin<\/strong>, <strong>Lindmarkin, Nymanin ja af Westermarckin seurueet<\/strong> vuokrasivat kaikki maakuntakiertueiden lis\u00e4ksi ajoittain Helsingiss\u00e4 Arkadiaa, Turkua ja Viipuria, pyrkien saamaan jonkinlaista monopoliasemaa tai ainakin taattua yleis\u00f6pohjaa ja kiertuereitist\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Vuodesta 1872 t\u00e4m\u00e4n maakuntien teatterin roolin otti sitten Kaarlo Bergbomin ja Oskari Vilhon Suomalaisen Teatterin kiertue, joka toimi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 samalla periaatteella, samoja reittej\u00e4 kulkien ja esiintymispaikkoja hy\u00f6dynt\u00e4en.<\/p>\n<p>Historian p\u00e4\u00e4kaupunkikeskeinen tulkinta unohtaa sen, ett\u00e4 seurueita liikkui jo 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ymp\u00e4ri maata. My\u00f6s seuran\u00e4ytelm\u00e4harrastus oli levinnyt vilkkaasti 1840-luvulta alkaen kaupunkiporvaristoon, joten \u201dteatterin pelaaminen\u201d oli s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isnuorisolle jo aivan tavallista huvia.<\/p>\n<p>Tiedet\u00e4\u00e4n ett\u00e4, kun jossain kaupungissa ilmoitettiin n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, saapui l\u00e4hikartanoistakin ihmisi\u00e4 niit\u00e4 katsomaan. N\u00e4lk\u00e4, ja huvitteluntarve, my\u00f6s taidenautintojen tarve oli suuri, siksi niit\u00e4 piti my\u00f6s itse j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, ellei muuta ollut tarjolla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Helsingin teatteriel\u00e4m\u00e4 uuden p\u00e4\u00e4kaupungin rakentamisen aikaan palveli ennen muuta kaupunkiin asetettuja ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 upseereja sek\u00e4 j\u00e4lleenrakennust\u00f6ihin palkattuja insin\u00f6\u00f6rej\u00e4 ja arkkitehtej\u00e4 perheineen. Suomen aateliston j\u00e4senet muodostivat my\u00f6s v\u00e4hitellen kasvavan autonomisen Suomen virkamieskunnan rungon. Heit\u00e4 muutti Helsinkiin kahdessa aallossa, ensin Senaatin siirtyess\u00e4 Helsinkiin 1819 ja toisen kerran Turun Akatemian toiminnan muuttaessa Helsinkiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi, vuosina 1827\u20131829. Viel\u00e4 [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/122"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=122"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/122\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1272,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/122\/revisions\/1272"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=122"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=122"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=122"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}