{"id":128,"date":"2014-12-31T08:38:23","date_gmt":"2014-12-31T05:38:23","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=128"},"modified":"2017-11-14T11:44:40","modified_gmt":"2017-11-14T08:44:40","slug":"1-5-bonuvier-ja-teatteritalo-ennen-turun-paloa-1827","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/1-5-bonuvier-ja-teatteritalo-ennen-turun-paloa-1827\/","title":{"rendered":"
1.5<\/div>Bonuvier ja teatteritalo ennen Turun paloa 1827"},"content":{"rendered":"

Carl Gustav Bonuvier\u2019n<\/strong> [bonyvijee] (1776\u20131852) ilmoittaessa 1813 jatkavansa teatterin toimintaa Suomessa, oltiin siirtym\u00e4ss\u00e4 uuteen aikaan. Autonomisen Suomen ajan alussa kulttuuriset yhteydet Ruotsiin pysyiv\u00e4t silti voimakkaina. Kesti kauan ennen kuin pakkom\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungiksi teht\u00e4v\u00e4\u00e4 Helsinki\u00e4 alettiin vakavassa mieless\u00e4 pit\u00e4\u00e4 haluttavana asuinpaikkana. Se ei tarjonnut mit\u00e4\u00e4n houkutuksia, vaikka yksi teatteritila sinne samaan aikaan jo 1813 kunnostettiinkin. Turusta k\u00e4sin Bonuvier saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Helsingiss\u00e4 Kruununhaan tykist\u00f6vajaan rakennettua teatteria, joka palveli virallisen p\u00e4\u00e4kaupungin upseeristoa ja j\u00e4lleenrakennuksen virkamiehist\u00f6\u00e4 kaupungissa, joka enimm\u00e4kseen viel\u00e4 muistutti rauniokasaa. (Bonuvier’st\u00e4 ks. Dahlstr\u00f6m 1948, Alho 2010)<\/p>\n

Toistaiseksi teatteritoiminnan jatkaminen Turussa ja Turusta k\u00e4sin oli siis viel\u00e4 perusteltua.<\/p>\n

Turussa toimivat nimitt\u00e4in viel\u00e4 Suomen ensimm\u00e4inen oma ministerist\u00f6, kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Fabien Steinheilin apuna oleva hallituskonselji, kunnes se vuonna 1819 p\u00e4\u00e4si muuttamaan Keisarillisen Senaatin taloon Helsinkiin. Steinheil, joka itse majoittui Senaatintorin laidalle ns. Bockin taloon, sek\u00e4 h\u00e4nen seurapiirins\u00e4, ven\u00e4l\u00e4is-balttilainen ylh\u00e4is\u00f6 olivat teatterimy\u00f6nteisi\u00e4 ja kuvern\u00f6\u00f6ri harrasti itsekin seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4n armeijan upseerit olivat varsinkin Napoleonin Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 1812 karkotettuaan tehneet laajalti tutustumismatkaa Euroopan l\u00e4pi Pariisiin. Turku oli tullut tuolloin t\u00e4yteen \u201dmaailmanmiehi\u00e4\u201d ja heid\u00e4n puolisoitaan.<\/p>\n

Yliopistolle oli Turussa 1811 alettu rakentaa uutta taloa, joka valmistui 1817. Se sai keisarilta lis\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoja, mutta sen siirt\u00e4minen Helsinkiin tuli ajankohtaiseksi lopullisesti vasta tulipalon my\u00f6t\u00e4. Siksi aatehistoriallisesti puhutaan my\u00f6s ns Turun romantiikan kaudesta, eli 1820-luvusta, ajasta ennen tulipaloa. Silloin siell\u00e4 opiskeltiin uusia romantiikan ja kansojen vapauksia korostavia aatteita, opiskelijoina my\u00f6hemmin kuuluisaksi tullut kolmikko, Runeberg, L\u00f6nnroth ja Snellman. Liian radikaalit, kuten A. J. Arwidsson karkotettiin maasta, mutta Ruotsi otti mielell\u00e4\u00e4n entisen maakuntansa asukkaat suojiinsa. N\u00e4iden aikojen opiskelijoihin kuului my\u00f6s Kaarlo Bergbomin is\u00e4, joka Raahesta syntyisen\u00e4 tuomarina hallitsi my\u00f6s suomen kielen.<\/p>\n

Rauhan aika alkoi merkit\u00e4 taloudellista elpymist\u00e4, kuten aina sotien j\u00e4lkeen. Teatterin tulevaisuus n\u00e4ytti yht\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 kuin koko maan, joten Materialhusetia Turun torin laidalla voitiin kunnostaa entisest\u00e4\u00e4n. Teatterimies C. G. Bonuvier\u2019n toiminnasta vuosina 1813\u20131818 ei l\u00e4hdetilanteesta johtuen ole saatavissa juuri paljonkaan tietoja. Aikakauteen liittyy kuitenkin hyvin elegantti kaunokirjallinen teos, Runar Schildtin novelli Den segrande Eros<\/em>, jossa j\u00e4yh\u00e4 upseeri joutuu teatterin lumon valtaan.<\/p>\n

Vasta vuoden 1818 j\u00e4lkeen ovat alkaneet teatteritoiminnan melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset tilitykset Turun kaupungin vaivais- ja ty\u00f6huonerahastolle. Mutta koska Bonuvier tuolloin oli kokonaan uuden teatteritalon p\u00e4\u00e4omistaja, voidaan olettaa, ett\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4t vuodet ovat olleet menestyksellist\u00e4 ja aktiivista toimintaa sek\u00e4 Turussa ett\u00e4 kiertueilla. Aluksi ne suuntautuivat it\u00e4\u00e4n, Helsingin ja Loviisan suuntaan, jossa kuitenkin huomiosta kilpaili jalansijaa tavoitteleva Johann Gappmayerin<\/strong> saksankielinen seurue, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen aktiivinen Helsingin tykist\u00f6vajateatterissa vuosina 1813\u20131819. Ehk\u00e4 Bonuvier\u2019ll\u00e4 oli sittenkin paremmat mahdollisuudet vanhalla ruotsinkielisell\u00e4 suunnalla, Pohjanlahden rannikkokaupungeissa.<\/p>\n

Kunnostetussa Turun Materialhusetissa olisi Fredrika Runebergin (s. Tengstr\u00f6min) muistaman mukaan esiripussa lukenut \u201dCastigat ridendo mores\u201d, klassinen teatterin teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvaava lause: Ruoskii nauraen tapoja!<\/p>\n

My\u00f6s laajempi kuvaus teatteritilasta on olemassa: Takaosassa molemmilla puolin kenraalikuvern\u00f6\u00f6rin aitiota oli kaksi aitiota 9 hengelle ja pitkin molempia sivuja suuri aitio, sek\u00e4 permanto, jaettuna numeroituun parquet\u2019hen ja numeroimattomaan parterriin, amfiteater (eli kohoava takaosa). Hintaerot vaihtelivat 1 riikintaalerista 12 killinkiin, eli nelj\u00e4nnestaaleriin. (J.P. Winterin p\u00e4iv\u00e4kirja (valtionarkisto) 12.9.1814; Dahlstr\u00f6m 1948, 82)<\/p>\n

Bonuvier oli itse hieman alle 40-vuoden aktiivisessa i\u00e4ss\u00e4, joten seurue n\u00e4ytteli perusohjelmistoa l\u00e4hinn\u00e4 elo- ja syyskuussa, ennen yliopiston lukukauden alkamista. Vanhan varaston kunnostukseen on jo saattanut osallistua sama Olof Alm, joka toimi Bonuvier\u2019n kumppanina uutta teatteritaloa rakennettaessa 1817.<\/p>\n

Jo vuonna 1815 valitettiin, ett\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 kes\u00e4k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n soveltuvasta entisest\u00e4 Materialhusetista katto vuoti niin pahasti, ett\u00e4 yleis\u00f6 saattoi sateella kastua. Koska kaupunki ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut sit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miin tarpeisiin ja se muutenkin oli vanha, annettiin teatterinjohtajalle vapaat k\u00e4det. Siell\u00e4 n\u00e4yteltiin viimeisen kerran syyskes\u00e4ll\u00e4 1816.<\/p>\n

Bonuvier siis ryhtyi rakennuttamaan asianmukaista teatteritaloa Turkuun. H\u00e4n osti tontin, joka sijaitsi edelleen torin varrella, l\u00e4hell\u00e4 paikkaa, miss\u00e4 oli n\u00e4ytelty jo 1700-luvun lopulla ja jonka vieress\u00e4 sijaitsee nykyinen \u00c5bo Svenska Teater. Kun kaupunki huutokauppasi Materialhusetia ostivat h\u00e4n ja Alm sen itselleen, joten paljon sen tarvikkeista siirtyi uuden teatterin rakennusaineiksi. (Dahlstr\u00f6m 1948, 85)<\/p>\n

Bonuvier joutui hankkimaan lainoitusta ja lupia, ja taistelemaan j\u00e4lleen sen puolesta, ett\u00e4 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 saataisiin yliopiston lukukausinakin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Vanhaa yliopistokaupunkien teatterikieltoa lukukausien aikana yritettiin ilmeisesti j\u00e4lleen soveltaa vuodesta 1810 alkaen, mutta se joutui tietysti ristiriitaan kaupungissa, jossa jo luotiin uuden maan hallintovirkamiehist\u00f6\u00e4, ja joiden s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isperheet ilman muuta kaipasivat sivistyst\u00e4 ja ajanvietett\u00e4.<\/p>\n

Bonuvier\u2019n puinen ja melko kevytrakenteinen teatteritalo, arkkitehtina Olof Alm, valmistui 1817, Turun kauppatorin varrelle sijaiten nykyisen \u00c5bo Svenska Teaternin pohjoispuolella samassa korttelissa. Bonuvier\u2019n teatteritalossa oli portaat ja fasadi torille p\u00e4in. Mutta teatterin mittasuhteet ovat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vi\u00e4, paikkaluku, jonka arvellaan nousevan noin 700:aan, osoittaa, ett\u00e4 usko Turun vaurastumiseen ja yleis\u00f6n pysyvyyteen oli suuri. Paikkaluku on ilmeisesti kuitenkin teoreettinen, tai maksimaalinen, laskettuna siten ett\u00e4 my\u00f6s lattiat olisivat t\u00e4ynn\u00e4 seisomapaikkalaisia.<\/p>\n

Teatteri oli kapea ja pitk\u00e4nomainen, salin ulkomitat 12,5 m x 9 m, siin\u00e4 11 m syv\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, joka on saattanut kohota vinosti taaksep\u00e4in n\u00e4kyvyyden parantamiseksi ja perspektiivivaikutuksen tehostamiseksi, sek\u00e4 edess\u00e4 orkesteritila. Kulissien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ksi mainittu 28 on osin vaikeasti tulkittava, kun ei tiedet\u00e4 monestako sivukulissiparista olisi laskenta l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. (3 paria = 6 kulissia nelj\u00e4n\u00e4 eri vaihdettavan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan sarjana = 24 + nelj\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan taustafondi = 28).<\/p>\n

Bonuvier\u2019n teatteritalossa oli my\u00f6s ainakin yksi, mahdollisesti kaksi parveketta sek\u00e4 aitio kuvern\u00f6\u00f6rille tai jopa keisarille ensi parven takaosassa. Ulkoseinien ja katsomon v\u00e4lill\u00e4 oli suljetut k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t. Pukuhuoneita oli kaksi, toisessa lis\u00e4ksi tulisija, joten n\u00e4yttelij\u00f6ill\u00e4 oli jotain, mink\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 l\u00e4mmitell\u00e4 talvella. Rakennukseen kuului my\u00f6s teatterinjohtajan asunto, sek\u00e4 erillinen arvovieraiden oleskeluhuone mahdollisia keisarivierailuja varten. Seinien v\u00e4ri on ollut vaalea, katossa roikkuivat kattokruunut. Esikuvina ovat toimineet hieman aiemmin Tukholmassa valmistuneet uudet pitk\u00e4nomaiset teatterit, Djurg\u00e5rdsteatern ja Arsenal-teatern.<\/p>\n

Muuten katto on ollut puinen ja tynnyriholvattu, mik\u00e4 on luonut ilmavan ja esteettisesti kohottavan vaikutuksen. Yleens\u00e4 vastaavia oli n\u00e4hty vain kirkoissa, ei maallisissa rakennuksissa. Yht\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 oli toki uuden Carl Christoffer Gj\u00f6rwellin\u00a0piirt\u00e4m\u00e4n Akatemia-rakennuksen kivinen tynnyriholvattu katto, joka valmistui samana vuonna. (Viljo 1989, 7\u20138).<\/p>\n

Bonuvier joutui jo 1820-luvulla vuokraamaan taloaan toisille seurueille, eik\u00e4 h\u00e4nen omakaan seurueensa kyennyt selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman kiertuetoimintaa pitkin vanhoja reittej\u00e4, rannikkoa pohjoiseen ja it\u00e4\u00e4n.\u00a0Etel\u00e4rannikolla oli saksankielinen teatteri saavuttanut siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin jalansijaa, ett\u00e4 Bonuvier\u2019n asema ei ollut samalla lailla kiistaton kuin Turussa. Toki v\u00e4est\u00f6pohjaa oli, mutta huomioiden esimerkiksi sotilasvirkakunnan ja insin\u00f6\u00f6rikunnan rekrytoitumisen Pietarista, usein juuriltaan Baltian saksalaisina, havaitsemme, ett\u00e4 Helsingiss\u00e4 ei viel\u00e4 ollut ruotsinkielist\u00e4 s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6\u00e4 kuin ripaus. Viipurissa ruotsinkielista v\u00e4est\u00f6\u00e4 oli tuskin lainkaan 1840-luvun alkuun saakka. Positiivista oli kuitenkin, ett\u00e4 Vanhan Suomen, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Karjalan Kannaksen Suomeen liitt\u00e4misen j\u00e4lkeen kuvern\u00f6\u00f6ri katsoi, etteiv\u00e4t vanhat teatterirajoitukset en\u00e4\u00e4 ole siell\u00e4 voimassa. Bonuvier on vieraillut 1816 jo Viipurissa. Seuraavana vuonna kaupunginsihteeri Jakob Jud\u00e9n, kirjoittai Jak. Juteinin nimell\u00e4 omat pienet , ensimm\u00e4iset suomenkieliset n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4: Perhe-kunda <\/em>ja Pila pahoista hengist\u00e4 <\/em>(1817).<\/strong><\/p>\n

Turun Teatteritalon yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja yritt\u00e4j\u00e4n\u00e4 Bonuvier on oloissamme vertaansa vailla, jatkoihan h\u00e4n Suomessa Seuerlingien seurueen perint\u00f6\u00e4. Turun talosta tuli my\u00f6s kiinnekohta kotimaiselle teatteritoiminnalle, sen kautta astui ammattiin my\u00f6s ensimm\u00e4inen syntyj\u00e4\u00e4n kotimainen n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r Maria Silfvan<\/strong>. Salia on k\u00e4ytetty my\u00f6s konserttien pitopaikkana 1820-luvulla.<\/p>\n

Uuden talon valmistuessa 1817 Bonuvier perustellusti anoi, ett\u00e4 Akatemian asettama rajoitus poistettaisiin, mutta tuloksetta. Samoin vuonna 1816 h\u00e4n pyrki selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sopimuksensa leski Margaretha Seuerlingin kanssa ja saamaan privilegion kokonaan omiin nimiins\u00e4. Vuonna 1819 p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Bonuvier saisi leski Seuerlingin kuoltua privilegion itselleen, mik\u00e4 mahdollisti h\u00e4nen toimintansa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llistymisen my\u00f6s Helsingiss\u00e4, josta Gappmayer alkoi v\u00e4isty\u00e4.<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 Bonuvier n\u00e4ytteli yleens\u00e4 alkukes\u00e4st\u00e4 ja Turussa elo-syyksuussa. H\u00e4nell\u00e4 olivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset kiertuelavasteet, mik\u00e4 teki toiminnasta hyvin organisoitua. Jo vuonna 1817 h\u00e4n oli pyyt\u00e4nyt saada vannoa uskollisuudenvalan Suomelle eli saada kansalaisuuden. H\u00e4n yritti my\u00f6s saada privilegionsa koskemaan kaikkia Turussa annettavia n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 sek\u00e4 muuta Suomea.\u00a0Meni kuitenkin vain kaksi vuotta, kun senaatti m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin muuttamaan Helsinkiin.<\/p>\n

Uusia henkil\u00f6it\u00e4 oli helpompi rekrytoida, kun oli pysyv\u00e4 rakennus. \u2013 Kuuluisimpana tuli olemaan h\u00e4nen lippuluukullaan aloittanut Maria Silfvan (1802\u20131865)<\/strong>\u00a0sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4inen aviomies Edward Lemke (1790\u20131855)<\/strong>. He ovat avioituneet 1818, tyt\u00f6n ollessa vasta 16 vuotias.<\/p>\n

Seurueen oli helppo saada t\u00e4ydennyst\u00e4 Tukholmasta niin n\u00e4yttelij\u00f6iden kuin n\u00e4ytelmienkin osalta. Koska seurueen henkil\u00f6it\u00e4 on varsin huolellisesti Sven Hirn selvitt\u00e4nyt, on t\u00e4ss\u00e4 luontevaa keskitty\u00e4 vain kaikkein t\u00e4rkeimpiin, ja yritt\u00e4\u00e4 tarkastella ennemminkin ohjelmistoa suhteessa yleis\u00f6rakenteeseen ja poliittisen ilmapiirin muutoksiin. \u2013 Mainittakoon silti jo 1820-luvulla Suomessa kiert\u00e4nyt\u00a0Magiton<\/strong> suuri artistisuku, monine lapsineen, jotka esiintyiv\u00e4t niin Helsingiss\u00e4 kuin Turussa. (Hirn 1998, 57; Alho 2010)<\/p>\n

Bonuvier\u2019n ohjelmisto<\/h3>\n

Bonuvier yritti seurata my\u00f6s ohjelmiston puolesta aikaansa. Uuden teatteritalon avajaisia vietettiin hein\u00e4kuussa 1817 jolloin esitettiin August von Kotzebuen: D\u00f6da Systerson<\/em> sek\u00e4 L.-S. Mercier\u2019n draama Desert\u00f6ren eller Dygdens och \u00c4delmodets Seger<\/em>. (EMF 1943, 32). Bonuvier\u2019n muusta ohjelmistosta voidaan havaita, monet ranskalaispohjaiset n\u00e4ytelm\u00e4t, sek\u00e4 Kustaa III:n kirjoittama Siri Brahe ja Johan Gyllenstjerna<\/em> sek\u00e4 ainakin kaksi Friedrich Schillerin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, Kabal och k\u00e4rlek<\/em> sek\u00e4 Rosvot<\/em> ranskalaisper\u00e4isen\u00e4 mukaelmana nimell\u00e4 Carl von Moor. <\/em><\/p>\n

Bonuvier\u2019n teatterikirjastoon kuuluu noin 400 nidett\u00e4, jotka ovat kutakuinkin s\u00e4ilyneet. N\u00e4ytelm\u00e4valikoiman osalta, sik\u00e4li kuin Hirn ja von Frenckell niit\u00e4 ovat maininneet, ei suuria yll\u00e4tyksi\u00e4 sis\u00e4lly. Ruotsalaisia kirjoittajia Bonuvier\u2019ll\u00e4 olivat l\u00e4hinn\u00e4 Kustaa III, Envallsson, Hallman, Kexell.<\/p>\n

Usein yleis\u00f6\u00e4 vieh\u00e4ttiv\u00e4t teatterikappaleet, joiden tunnuksena mainoksissa oli \u201dtapaus itse el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u201d. Envallssonin Kronofogdarne<\/em> oli hyvin suosittu. (Dahlstr\u00f6m 1951, 6). Siit\u00e4 tuli pohjoismainen\u00a0idealisoivan kansann\u00e4ytelm\u00e4n malli, joka viel\u00e4 jossain muodossaan oli 50 vuotta my\u00f6hemmin my\u00f6s Kaarlo Bergbomin\u00a0ohjelmistossa.\u00a0Bonuvier\u2019n ohjelmistossa vuonna 1825 n\u00e4htiin Schillerin Maria Stuart,<\/em> tuleva naisn\u00e4yttelij\u00f6iden suosima kahden vahvan naisen n\u00e4ytelm\u00e4 vuosikymmeniksi eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Bonuvier oli k\u00e4ynyt Viipurissa jo vuosina 1816, 1818 ja 1820. Vuonna 1823 h\u00e4n oli siell\u00e4 yhdess\u00e4 A. P. Berggrenin<\/strong> seurueen kanssa. Se tunnetaan parhaiten monista ajalle tyypillisist\u00e4 n\u00e4ytelmist\u00e4\u00e4n. Kotzebuen yksin\u00e4yt\u00f6ksisi\u00e4 komedioita oli helppo sijoittaa pienemmist\u00e4 teoksista koostuvan illan ohjelmaan. Mukana oli muutamia historiallisia melodraamoja kuten pariisilaisen Pix\u00e9r\u00e9court\u2019in Grefven av Castelli.<\/em> Saksalaisen Leopoldin kirjoittama oli 5-n\u00e4yt\u00f6ksinen tragedia Virginia.<\/em> Kotzebuelta erityisen suosittuja olivat Etel\u00e4-Amerikan valloitukseen liittyv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t Spanionerna i Peru eller Rollos d\u00f6d<\/em> sek\u00e4 Cora eller Solens pr\u00e4stinna<\/em>. Kotzebue oli k\u00e4ytt\u00e4nyt jo ristiretkiaikaa hyv\u00e4kseen (ei toki ensimm\u00e4isen\u00e4) pitk\u00e4sti ohjelmistoihin j\u00e4\u00e4neess\u00e4 Korsfararna<\/em>. Komedioista Beaumarchais\u2019n Barberaren i Sevilla<\/em> mainitaan usein.<\/p>\n

Eugene Scriben ja Alfred Delavignen n\u00e4ytelm\u00e4 unissak\u00e4velev\u00e4st\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4 S\u00f6mng\u00e5ngerskan<\/em> (Du Puyn s\u00e4velt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6musiikilla) oli teatterin ohjelmistossa. Pian siit\u00e4 s\u00e4velsiv\u00e4t oopperan sek\u00e4 E. Auber ett\u00e4 tunnetuimpana V. Bellini, jonka La Sonnambula<\/em> kehitteli t\u00e4t\u00e4 eroottisesti kiihottavaa kertomusta, jossa unissak\u00e4velev\u00e4 neito k\u00e4veleekin tummapartaisen muukalaisen majatalohuoneeseen. Aikakauden suurimpia sukupuolis\u00e4\u00e4dyllisyyteen liittyvi\u00e4 tabuja on l\u00e4hestytty suorastaan \u201dpakahduttavan l\u00e4helle\u201d ja tytt\u00f6 on tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt \u201dl\u00e4hell\u00e4 suurta vaaraa\u201d.<\/p>\n

Listat osoittavat, ett\u00e4 Bonuvier oli Tukholman kautta hankkinut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 historiallista melodraamaa, jolta ei puuttunut eksoottisia milj\u00f6it\u00e4. My\u00f6s 27.8.1819 on esitetty jo Hamlet<\/em> Viipurissa, joka my\u00f6s uusittiin. Samaa ohjelmistoa oli tietysti n\u00e4ytelty my\u00f6s Turussa ja muualla. Hamletin<\/em> tuonaikaisen sovituksen versiosta ei ole t\u00e4ytt\u00e4 varmuutta, kenties se oli kuuluisa saksalaisen Friedrich Schr\u00f6derin sovitus, joka ei \u201dole t\u00e4ysin kunniaton\u201d. T\u00e4m\u00e4 oli kenties ensimm\u00e4inen ruotsinkielinen Hamlet<\/em>-produktio Suomessa, saksaksi se oli n\u00e4hty jo 10 vuotta aiemmin.<\/p>\n

Jonkin aikaa Bonuvier\u2019n mukana oli my\u00f6s joku harlekiinista k\u00e4yv\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4, joten voitiin jo 1813 n\u00e4hd\u00e4 Arlequin och tunnbindaren<\/em> eli Harlekiini ja tynnyrintekij\u00e4<\/em> jokin loputtomista niist\u00e4 muunnelmista, joihin commedia dell\u2019arte hahmoja oli 1700-luvulta l\u00e4htien sijoitettu. Erilaiset viehke\u00e4t tanssijattaret, talikynttil\u00e4n ja \u00f6ljylampun loimussa n\u00e4ht\u00e4v\u00e4t hahmot muodostivat tietysti aikalaisille omat herk\u00e4t kauneusel\u00e4myksens\u00e4.<\/p>\n

Bonuvier itse oli kasvanut nuoren Kustaa III:n hovin liepeill\u00e4 16 vuotiaaksi asti. H\u00e4n esitytti mielell\u00e4\u00e4n autuaan kuningas Kustaan itsens\u00e4 laatimia n\u00e4ytelmi\u00e4. Niinp\u00e4 ei ole ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n jo ennen omaa johtajakauttaan rva Seuerlingill\u00e4 ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n oli ohjannut Kustaa III:n n\u00e4ytelm\u00e4n Helmfeldt eller Den \u00c5tervunna Sonen<\/em> (1811). My\u00f6s seuraavina vuosina (1815) tehtiin edesmenneen kuninkaan n\u00e4ytelm\u00e4 Siri Brahe och Johan Gyllenstjerna. <\/em>T\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n ei oltu n\u00e4hty aiemmin Suomessa. Mukana my\u00f6s h\u00e4nen aiheensa pohjalta tehty Gustaf Adolf och Ebba Brahe<\/em>.<\/p>\n

Kustaviaaninen aika oli joutunut kuninkaan murhan 1792 j\u00e4lkeen Ruotsissa kovaan ep\u00e4suosioon. Kustaa III:n, valistuneen yksinvaltiaan henkinen demokraattisuus yhdistyi tapojen hienouteen, avoimeen rehellisyyteen ja tunneherkkyyteen, tekopyhyyden ja virkamiesm\u00e4isen dogmaattisuuden karttamiseen.<\/p>\n

Bonuvier\u2019n teatteri kiinnittyi my\u00f6s siihen Suomessa vaikuttavien vanhojen aatelismiesten vanhojen ryhm\u00e4\u00e4n, ns. vanhoihin kustaviaaneihin, joka toimi keskeisess\u00e4 asemassa Suomen autonomiaa luotaessa, uuden samalla lailla valovoimaisen nuoren hallitsijan Aleksanteri I:n vapaamielisess\u00e4 ilmapiiriss\u00e4. Koko autonomian aikaa onkin luonnehdittu kolmen vanhan kustaviaanin projektiksi, Armfeltin, Ehrenstr\u00f6min ja Aminoffin. Bonuvier\u2019n seurueen vieraillessa lokakuussa 1819 Helsingiss\u00e4 he Kruununhaan tykist\u00f6vajan teatterissa esitt\u00e4v\u00e4t nimenomaan Kustaa III:n aiheesta Kellgrenin laatiman n\u00e4ytelm\u00e4n Kustaa [II] Aadolf ja Ebba Brahe.\u00a0<\/em>Mit\u00e4 merkitsi kulttuuripoliittisesti vanhan kustaviaanisen kulttuurin esiinotto autonomian ajan Suomessa? Vahvaa Ruotsin perinteiden jatkumista uuden hallitsijan alamaisena.<\/p>\n

Bonuvier’n vieraillessa Helsingiss\u00e4 1822 mukaan otettiin nelin\u00e4yt\u00f6ksinen Pietari Suuresta ja streltsikapinasta kertova alun perin saksankielinen n\u00e4ytelm\u00e4. Hallitsijoiden jalous ja toisaalta heid\u00e4n v\u00e4lit\u00f6n kosketuksensa kansaan oli er\u00e4s alkavan varhaisromantiikan eli biedermeier-ajan s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan teemoista. Merkitt\u00e4viin hallitsijoihin, kuten juuri Pietari Suureen ja Saksan Fredrik Suureen liittyv\u00e4t anekdootit ja kertomukset olivat osa hallitsijahuoneille suopeaa propagandaa, ja niit\u00e4 n\u00e4kyy n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 toistuvasti viel\u00e4 1820\u20131830-luvuille asti. Hyv\u00e4 hallitsija my\u00f6s osasi kohdata arvostavasti alamaisensa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja kuunnella kansan viisautta. T\u00e4m\u00e4 idealismi oli pohjana my\u00f6s n\u00e4in\u00e4 vuosina syntyneell\u00e4 Zachris Topeliuksella (1818\u20131898).<\/p>\n

Bonuvier\u2019n ohjelmisto Helsingin vierailuilla kes\u00e4-hein\u00e4kuussa 1823 sis\u00e4lsi my\u00f6s Kotzebuen nimiss\u00e4 olevan n\u00e4ytelm\u00e4n Gustaf Wasa, <\/em>ynn\u00e4 lukuisia h\u00e4nen komedioitaan, lyhyit\u00e4 ja pitki\u00e4. Kotzubuen ritarin\u00e4ytelmist\u00e4 n\u00e4htiin Bayard eller Riddaren utan Fruktan och F\u00f6rbr\u00e5elser <\/em>Ajan poliittis-uskonnollisia keskusteluja, ja rauhanaatetta ajatellen my\u00f6s h\u00e4nen yksin\u00e4yt\u00f6ksinen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 Qv\u00e4karne<\/em> vaikuttaa kiinnostavalta, kveekarit olivat ankaran pasifistinen uskonnollinen ryhm\u00e4.<\/p>\n

Teatteri teatterissa on vanha keksint\u00f6. Varhaisen romantiikan piiriss\u00e4 on paljon teatterin tekemist\u00e4 k\u00e4sittelevi\u00e4 komedioita, Bonuvier\u2019ll\u00e4 oli ohjelmistossaan Kotzebuen Carolus Magnus eller Spectaklet i Kr\u00e5vinkel<\/em>, [ Kaarle Suuri \u2013 eli N\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 Kukonkulmalla<\/em> ] jonka t\u00e4m\u00e4 aikansa kiistaton menestyskirjailija oli sijoittanut jo 1790-luvulla n\u00e4ytelmiins\u00e4 perustamaan pikkukaupunkiin, saksalaiseen Kr\u00e4hwinkeliin, ruotsiksi t\u00e4ss\u00e4 Kr\u00e5vinkel. N\u00e4it\u00e4 lukuisia Kukonkulma- tai Kiekulan kaupunki-n\u00e4ytelmi\u00e4 ei ilmeisesti koskaan ehditty suomeksi n\u00e4ytell\u00e4, koska Kaarlo Bergbomille ne olivat jo 1870-luvulla vanhentuneita.\u00a0Pikkukaupunki-aihe on my\u00f6hemmin ohjelmistoissa s\u00e4ilynyt l\u00e4hinn\u00e4 aikakauden merkkiteoksen Nikolai Gogolin Reviisorin<\/em> kautta.<\/p>\n

Bonuvier\u2019n seurue esitti my\u00f6s Lilljestjelken nimiss\u00e4 olleen n\u00e4ytelm\u00e4n Theaterskrifvarn.<\/em> \u2013 Teatteriaiheista tematiikkaa olivat sivunneet aikoinaan my\u00f6s Ludwig Tieck Saapasjalkakissassaan<\/em> ja esimerkiksi J W v Goethe Faustinsa<\/em> ensimm\u00e4isess\u00e4 prologissa.<\/p>\n

Bonuvier\u2019n pienen kulttuurilaitoksen asema oli selv\u00e4sti sidoksissa Suomen kulttuuriseen tilanteeseen autonomian perustamisvuosina. Siihen t\u00e4ht\u00e4si h\u00e4nen ajatuksensa pysymisest\u00e4 Suomessa, mutta selv\u00e4sti h\u00e4nen makunsa ranskalais-klassisuus ja aristokraattisuus sai vastakaikua virka- ja upseerikunnassa.\u00a0Ottaen huomioon, miten t\u00e4rke\u00e4 ns. Turun romantiikan kausi Suomen kulttuurihistoriassa on, 1820-luvun opiskelijoihin kuului suurmiestemme ensimm\u00e4inen kolmikko, L\u00f6nnroth, Snellman ja Runeberg, Arwidsson, Gottlund jne, olisi todella kiintoisaa tiet\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 tarkemmin miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin teatteri on kuulunut heid\u00e4n iltaharrastuksiinsa. Mik\u00e4li opiskelijoilla on ollut varaa p\u00e4\u00e4sylippuihin. Fredrik Cygnaeuksella, tulevalla kulttuurivaikuttajalla ei piispan poikana ollut t\u00e4t\u00e4 huolta.<\/p>\n

N\u00e4ist\u00e4 kolmesta vain J. L.\u00a0Runeberg <\/strong>kirjoitti kreikkalaista draamaa k\u00e4sittelev\u00e4n maisterin-tutkielman yliopiston muutettua Helsinkiin, ja my\u00f6hemmin pari komediaa ja draamaa, mutta muuten h\u00e4nkin on j\u00e4\u00e4nyt teatterille et\u00e4iseksi. Sven Hirn p\u00e4\u00e4ttelee akateemisten piirien j\u00e4\u00e4neen kuitenkin suhteellisen irralleen teatterista (1998, 58). Seikka kaipaisi tarkempaa tutkimusta, ja sit\u00e4 voisi yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 teatterisosiologisten analyysien keinoin, mik\u00e4li l\u00e4hdepohjan saa riitt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Hallituskonseljin, eli senaatin talo Helsingiss\u00e4 valmistui jo 1819, jolloin senaatti siirtyi Helsinkiin. Turun Akatemian ilmapiiri\u00e4 on tapana luonnehtia 1820-luvulla kuitenkin varsin vanhoilliseksi, etenkin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1822 tapahtuneen A.I. Arwidssonin erottamisen j\u00e4lkeen. Suomen tulevista suurmiehist\u00e4 ovat kaikki kolme syksyll\u00e4 1822 el\u00e4neet niin niukoissa opiskelijatalouksissa, ett\u00e4 heid\u00e4n harrastuksiinsa teatteri tuskin on kuulunut. Runeberg vasta Saarij\u00e4rven kotiopettajan\u00a0t\u00f6ist\u00e4 palattuaan 1825 saattoi harrastaa kulttuuria enemm\u00e4n.<\/p>\n

Pietarin suomalaisen piispan poika, nuori Fredrik Cygnaeus<\/strong> ja turkulainen entinen upseeri\u00a0Nils Henrik Pinello<\/strong> toki kuuluvat 1820-luvun aktiivisiin teatterink\u00e4vij\u00f6ihin. Tuntien Cygnaeuksen my\u00f6hemm\u00e4n eritt\u00e4in merkitt\u00e4v\u00e4n vaikutuksen niin Topeliuksen, J. J. Wecksellin ja Aleksis Kiven kannustajana kuin muunkin teatterin edist\u00e4misess\u00e4, voidaan hyvin ainakin Cygnaeuksen kautta n\u00e4hd\u00e4 linkki suoraan Bonuvier\u2019n Turun teatterista uuden p\u00e4\u00e4kaupungin teatteriel\u00e4m\u00e4n kohentumiseen seuraavina vuosikymmenin\u00e4.<\/p>\n

Aika ennen Turun paloa<\/h3>\n

Vaikka kirkon ja yliopiston johtomiehet olivat 1809 kiiruhtaneet vakuuttamaan lojaalisuuttaan Aleksanterille, alkoi tieto Helsingin rakentamisesta vaikuttaa asenteisiin. \u2013 Kontaktit Uppsalaan olivat edelleen tiiviit ja musiikkiel\u00e4m\u00e4st\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 opiskelijoiden mielialat ja esimerkiksi juhlien ja laulujen perinteet eiv\u00e4t aina noudatelleet ven\u00e4l\u00e4isyst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 linjaa. Turun palon j\u00e4lkeen olikin helppo ja luonteva toteuttaa yliopiston siirt\u00e4minen, l\u00e4hemm\u00e4s hallitusta, jolloin opiskelijoita voitiin paremmin valvoa. Yliopisto sai siirtom\u00e4\u00e4r\u00e4yksen Helsinkiin vuonna 1827.<\/p>\n

Vuosiin 1825\u20131826 osunut keisari Aleksanteri I:n kuolemasta aiheutunut suruaika, jolloin teatterin esitt\u00e4minen oli kielletty\u00e4 ja kaikkien seurueiden asema vaikeutui huomattavasti. N\u00e4yttelij\u00e4t joutuivat el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n muilla tavoin, kuten ompelijoina tai tarjoilijoina.<\/p>\n

Tulipalon aiheuttama lopullinen katastrofi tapahtui syyskuun 4. 1827 Turussa.\u00a0Palossa Bonuvier menetti koko el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 ja omaisuutensa.<\/p>\n

Silti h\u00e4n jatkoi jossain m\u00e4\u00e4rin liiketoimiaan, tuki ilmeisesti ty\u00f6t\u00e4 jatkanutta ns. Lemken-Westerlundin seuruetta<\/strong>, ja vieraili itse n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in. Muun muassa Bonuvier\u2019lle j\u00e4rjestettiin resetti- eli lahjan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 Helsingiss\u00e4 1831, jolloin h\u00e4n n\u00e4ytteli lempiroolissaan Preussin kuningas Fredrik II:na, n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 August och Theodor eller de B\u00e4gge kammarpagerna<\/em>.<\/p>\n

Turun palon j\u00e4lkeen kaupungissa n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 on annettu ilmeisesti Kupittaan kaivohuoneella vuosina 1827\u20131833. Tuolloin 1833, kuusi vuotta my\u00f6hemmin pystytettiin Bonuvier\u2019n teatterin paikalle Turun torin varteen j\u00e4lleen puinen v\u00e4liaikainen teatteri. Sen piirrokset tunnetaan ja niiden arvellaan muistuttaneen paljossa Bonuvier\u2019n taloa, parvia on vain yksi ja sali on enemm\u00e4n hevosenkeng\u00e4n muotoinen, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 kohoaa. Niit\u00e4 on arveltu arkkitehti Per Gylichin tekemiksi (Vilkko 1989).<\/p>\n\n\t\t