{"id":130,"date":"2014-12-31T08:43:14","date_gmt":"2014-12-31T05:43:14","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=130"},"modified":"2016-09-01T12:01:23","modified_gmt":"2016-09-01T09:01:23","slug":"1-4-kiertueteatterin-vuosisata-alkaa-1750","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/1-4-kiertueteatterin-vuosisata-alkaa-1750\/","title":{"rendered":"
1.4<\/div>Kiertueteatterin vuosisata alkaa 1750"},"content":{"rendered":"

Ruotsin suurvalta-aika p\u00e4\u00e4ttyi pitkien tappiollisten sotien aikaan vuosina 1700\u20131721. Kaarle XII:n k\u00e4ym\u00e4n Suuren Pohjan Sodan alku oli menestyksek\u00e4s, Ven\u00e4j\u00e4n Pietari Suuri, valtasi 1703 Nevan suistossa olleen ruotsalaisen Nyenskantzin (Nevanlinnan) linnoituksen ja perusti oman kaupunkinsa Sankt Petersburg. V\u00e4est\u00f6\u00e4 joutui pakosalle l\u00e4nnen suuntaan.\u00a0H\u00e4vitty\u00e4\u00e4n Pultavan taistelun 1709 ven\u00e4l\u00e4isille Ruotsin kuningas pakeni Turkkiin.<\/p>\n

Eurooppalainen ruttokin saapui Suomeen 1710, samana vuonna, kun ven\u00e4l\u00e4iset valtasivat Viipurin. Pohjanmaalla 1714 k\u00e4ydyn Napuen taistelun j\u00e4lkeen alkoi Suomen brutaali ven\u00e4l\u00e4ismiehitys, jota kesti seitsem\u00e4n vuotta. T\u00e4m\u00e4 ns. Ison vihan kausi p\u00e4\u00e4ttyi 1721, kun solmittiin Uudenkaupungin rauha, jossa voimaan tuli varsin l\u00e4helle nykyisi\u00e4 vastaava ns. Pietari Suuren rauhan raja, pakolaiset Ruotsista palasivat ja maa alkoi hitaasti elpy\u00e4. Viipuri ja Laatokan rannat siirtyiv\u00e4t ven\u00e4l\u00e4isen hallinnon alle. Pietari Suuren omana aikana pyrkimyksen\u00e4 oli panna alulle suuret sotalinnoitukset, ja laivatelakat, kaiken kaikkiaan luoda Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 It\u00e4meren johtava valtakunta. Pietarista tuli luonnollisesti my\u00f6s orastavan teatteriel\u00e4m\u00e4n keskus. Teatterihistorian kannalta Pietarin kaupungin perustamisella oli Suomelle siis my\u00f6nteiset seuraukset.<\/p>\n

N\u00e4in linnoituksensa puolesta suojattu ja ulkomaankauppansa kannalta vauras Viipuri osittain irtosi muusta Suomesta. Alue toimi (1721\u20131812) omana hallintoalueenaan, jossa pidettiin voimassa vanhat Ruotsin lait ja protestanttinen uskonto. Viipurin p\u00e4\u00e4kielen\u00e4 tuolloin oli saksa.<\/p>\n

Kaupunkien porvariston eli kauppiaiden ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten vaurastuminen alkoi hitaasti, vapaa-aika ja kulttuuriharrastus toipuivat sit\u00e4kin hitaammin. Vasta 1700-luvun loppupuolella alkoivat Ruotsissa toimivat seurueet kiert\u00e4\u00e4 ajoittain my\u00f6s Suomen puolelle. Sillion seurueiden ohjelmistoissa peilautui jo sellainen mielen ja tunne-el\u00e4m\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 herkkyys, joka teki kulttuuriharrastuksiin ryhtyneest\u00e4 aatelistosta, oppineesta ja pappiss\u00e4\u00e4dyst\u00e4 ja v\u00e4hitellen nousevasta porvariss\u00e4\u00e4dyst\u00e4 teatterin mesenaatin, joka omilla valinnoillaan ja rahallisella kannatuksellaan pitiv\u00e4t sit\u00e4 yll\u00e4. T\u00e4stedes seurueet eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 vain hallitsijoiden vaan maksukykyisen yleis\u00f6n suopeuden varassa.<\/p>\n

Seuraavan sodan, Pikku vihan (Hattujen sodan eli hattupuolueen k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4n sodan) j\u00e4lkeinen Turun rauhan raja tuli kulkemaan Kymijoen l\u00e4nsihaaraa pitkin vuonna 1742. Se j\u00e4tti M\u00e4ntyharjun ja Savonlinnan Ven\u00e4j\u00e4n ulommaisiksi pisteiksi Suomeen p\u00e4in.\u00a0Suomen puolella t\u00e4st\u00e4 seurasi Savon, l\u00e4hinn\u00e4 Heinolan ja Joroisten seudun kukoistus, koska maan puolustusta varten tarvittava upseeristo asutettiin l\u00e4helle mahdollisia sotatoimialueita. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli kouluttaa seudut hyvin tuntevaa sotav\u00e4ke\u00e4. Aatelistaustainen upseeristo ja heid\u00e4n perheenj\u00e4senens\u00e4 muodostivat kulttuuripalveluja kuluttavan kartanoissa ja virkataloissa asuvan ryhm\u00e4n.<\/p>\n

Teatterin kannalta Turun ja Pohjanmaan l\u00e4nsirannikon lis\u00e4ksi my\u00f6s etel\u00e4rannikon linnoitusten, erityisesti Viaporin eli Suomenlinnan upseeristo ja Sis\u00e4-Suomen piskuinen sivistyneist\u00f6 tulivat potentiaaliseksi yleis\u00f6ksi 1700-luvun lopulla.\u00a0Ven\u00e4j\u00e4n puoleisessa Suomessa, l\u00e4hinn\u00e4 Viipurissa, oli yht\u00e4lailla kulttuuria harrastavaa upseeristoa perheineen, joten Turun ja Viipurin tilanteita voi hyvin tarkastella rinnakkaisina, sill\u00e4 erotuksella ett\u00e4 sivistyneist\u00f6n ja kauppiaiden kieli Viipurissa oli saksa.<\/p>\n

Ajanjaksoa vuosina 1750\u20131850 on nimitetty kiertueteatterien vuosisadaksi.<\/p>\n

Suomen k\u00e4vij\u00e4t ennen ja j\u00e4lkeen Pikkuvihan<\/h3>\n

Sven Hirn (1970, 1982, 1998) on julkaissut ansiokkaat selvitykset Suomessa k\u00e4yneist\u00e4 kiert\u00e4vist\u00e4 taiteilijoista. Seuraavassa keskityt\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisiin\u00a0Suomen vieraisiin ja esitell\u00e4\u00e4n n\u00e4iden\u00a0ohjelmistoja ja esiintymisolosuhteita. Kuvaus t\u00e4stedes perustuu Hirnin lis\u00e4ksi Ester-Margaret von Frenckellin (1943, 1952, 1972) ja er\u00e4iden muiden tekem\u00e4\u00e4n perustutkimukseen.<\/p>\n

Ruotsin puoli oli viel\u00e4 1721 kovin k\u00f6yhtynyt maa, joten ajalta ennen vuotta 1750 on eritt\u00e4in v\u00e4h\u00e4n tietoja. Voimassa oli heti rauhanteon j\u00e4lkeen annettu 1720-luvun ajan voimassa ollut n\u00e4ytelm\u00e4seurueita koskeva kielto Ruotsin valtakunnassa. Kieltoa alettiin katsoa l\u00e4pi sormien olojen vakiinnuttua ja el\u00e4m\u00e4n asettuessa raiteilleen.<\/p>\n

Ensimm\u00e4iset varmat tiedot ammatillisista esiintyjist\u00e4 ovat vuodelta 1735. Ohjelmat koostuivat sek\u00e4 taitonumeroista, nuorallatanssista ja voiman\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4, kenties marionettiesityksist\u00e4 sek\u00e4 voimistelu- tai akrobaattinumeroista. Samalta vuodelta on tietoja sit\u00e4 paitsi kahdesta esiintyj\u00e4st\u00e4 Turussa. Molemmat olivat saksalaisia, kenties K\u00f6nigsbergist\u00e4 (nyk. Kaliningrad) kotoisin, mutta kuitenkin varteenotettavien seurueiden senhetkisi\u00e4 vet\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n

J. C. Siegmund<\/strong> ilmoitti itsens\u00e4 komediantiksi ja h\u00e4n on saattanut tulla 1735 Turkuun Helsingin ja Viipurin kautta, sill\u00e4 ilmeisesti h\u00e4nen pysyv\u00e4mpi paikkansa oli Pietarissa joidenkin saksalaisten seurueiden kanssa. H\u00e4nen nimiss\u00e4\u00e4n 1740-luvulta oli kuitenkin oma n\u00e4ytelm\u00e4, Tartuffen<\/em> saksannos, sek\u00e4 maininta pysyv\u00e4st\u00e4 rakennuksesta Pietarissa, kivitalo Morskoin (Merikadun) varrella 1746.<\/p>\n

Toinen esiintyj\u00e4, joka tavattiin Turussa oli Ferdinand Hallasch<\/strong>, jonka esityksiss\u00e4 oli paljon taitonumeroita, ja jonka my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 toiminnasta Norjassa on tallella julisteita. Pieniss\u00e4 hupinumeroissa esiintyy my\u00f6s Arlequin eli Harlekiini. Arlequinist\u00e4, italialaisen commedia dell\u2019arten avainhahmosta tuli hienostuneemmassa 1700-luvun muodossaan er\u00e4\u00e4nlainen teatterin tunnushahmo, joka jatkoi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 usein vakavien n\u00e4ytelmien j\u00e4lkeen n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 pieniss\u00e4 komedioissa.<\/p>\n

Kolmantena 1700-luvun alkupuolen ammattilaisena Hirn pit\u00e4\u00e4 Friedrich Sch\u00fctze\u00e4<\/strong>, joka haki lupaa esiinty\u00e4 Helsingiss\u00e4 1746, mutta silloin taas vedottiin vuoden 1741 sodan aikana annettuihin s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin, joissa kaikenkarvaiset temppuilijat piti karkottaa maasta. (Hirn 1998, 22)<\/p>\n

Viipurissa vierailleista teattereista ovat varhaisimmat tiedot saatavissa vuoden 1751 k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00f6yt\u00e4kirjoista, jossa teatterinjohtaja W\u00fcrzelius<\/strong> ja h\u00e4nen vaimonsa n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r Johanna Mangoffski k\u00e4yv\u00e4t ankaraa kiistaa. V\u00e4kivaltasyyt\u00f6sten ja todistusaineiston joukosta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 seurueeseen on kuulunut nuorempien miesn\u00e4yttelij\u00f6iden ja muiden naisten lis\u00e4ksi nuorallatanssijatar, jonka kanssa johtaja oli el\u00e4nyt jo pitemp\u00e4\u00e4n. Riitaisa pariskunta oli vihitty mahdollisesti jo 1739 Schleesiassa ja heist\u00e4 on muutamia tietoja Riiasta 1740-luvulla.<\/p>\n

Oikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjoissa on maininta teatteritalosta, mutta se ei kuitenkaan viel\u00e4 edellyt\u00e4, ett\u00e4 vuonna 1751 olisi Viipurissa ollut erillist\u00e4 teatterirakennusta k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Ilmeisesti hajoamispisteess\u00e4 oleva seurue n\u00e4ytteli Viipurissa hein\u00e4kuusta syyskuulle. Mahdollisia paikkoja on kaupungissa voinut tuolloin olla useitakin, l\u00e4hinn\u00e4 vanha kiltasali tai raatihuoneen sali sek\u00e4 laajojen sotilaskasarmien tarjoamia tiloja.<\/p>\n

Seuraavana teatteritoiminnan aaltona Viipurissa voidaan pit\u00e4\u00e4 kuvern\u00f6\u00f6ri Nikolai Henrik Engelhardtin aikaa (1766\u20131778), jonka aikana viimeist\u00e4\u00e4n on rakennettu Suomen ensimm\u00e4inen teatterik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n varattu rakennus, Das Kom\u00f6dienhaus \u2013 \u201dN\u00e4ytelm\u00e4talo\u201d. <\/strong>Viipurin Kom\u00f6dienhausia on k\u00e4ytetty l\u00e4hes 60 vuotta, 1770-luvulta aina 1830-luvulle asti, kunnes kaupungin kasvavaan keskustaan rakennettiin kivinen teatteritalo ja seurahuone.<\/p>\n

Talosta on vain v\u00e4h\u00e4n mainintoja, v\u00e4lill\u00e4 nimell\u00e4 Masqueradenhus, koska siell\u00e4 j\u00e4rjestettiin my\u00f6s naamiaisia. Penkit ovat olleet irrotettavia s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6n juhlia ja tanssiaisia varten. My\u00f6hemm\u00e4lt\u00e4 ajalta mainitaan, ett\u00e4 vaikka se oli julkinen rakennus, sit\u00e4 ei yll\u00e4pit\u00e4nyt kaupunki, vaan yksityiset teatteria suosivat kansalaiset. Teatteritalossa n\u00e4yteltiin seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 eli omatekoista harrastajateatteria, upseeriston ja varuskunnan huvitukseksi.<\/p>\n

Teatteritalo sijaitsi Viipurin linnan sillan l\u00e4nsipuolella, l\u00e4hell\u00e4 Pyh\u00e4n Annan Kruunun linnoitusta ns. Tervaniemell\u00e4. Teatterihuvitukset sijoitettiin viel\u00e4 tuolloin siis esikaupunkialueelle. Teatteriin ja muihin huvituksiin, tanssiaisiin ja ilotulitusn\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin l\u00e4hteminen tarkoitti s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnassa \u201dastumista vaaralliselle alueelle\u201d, toisaalta se oli ainakin miehille \u201dvapauden valtakuntaa\u201d. Ellei kyseess\u00e4 ollut sosieteetin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 ’s\u00e4\u00e4dyllinen’ tapahtuma.<\/p>\n

Elettiin aateliston ja sotilass\u00e4\u00e4dyn dominoimaa julkisuutta, jossa teatterihuvit kaupungin laidalla merkitsiv\u00e4t osittain\u00a0vapautta alkoholin ja sukupuolitapojen suhteen. Taloa ei ollut suoraan tarkoitettukaan viel\u00e4 porvariston tarpeisiin, vaikka saksankieli oli molemmille ryhmille yhteinen. Kasvavan sotilasvaltion upseerihuvituksien osana teatterilla ja sen liepeilleen vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 prostituutiolla tuli aina olemaan paikkansa.<\/p>\n

Viipurin kulttuurinen merkitys kasvoi, kun Monrepos\u2019n kartanon omistajaksi 1788 tuli aikakauden suuri lahjakkuus. Keisari Aleksanteri I:n entinen kotiopettaja Ludwig Heinrich von Nicolay oli Pietarissa hankkinut suuren kirjaston, jossa oli paljon aikansa ranskalaisia musiikkin\u00e4ytelmi\u00e4. Niit\u00e4 on voitu hyvin tehd\u00e4 Viipurissa seuran\u00e4yt\u00e4nt\u00f6in\u00e4kin. Ainutlaatuinen Monrepos’n kirjasto kuuluu Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmiin.<\/p>\n

Viipurin oloja ajatellen on muistettava my\u00f6s vuosina 1788\u20131790 k\u00e4yty ns Kustaan sota, jonka tapahtumat sijoittuivat Kymenlaaksoon, Viipurinlahdelle ja Kotkan edustalle. Kaikki t\u00e4m\u00e4 lis\u00e4si ven\u00e4l\u00e4isen sotav\u00e4en ja upseeriston l\u00e4sn\u00e4oloa kaupungissa.<\/p>\n

Tietoja ammatillisista seurueista ei ennen vuotta 1804 suoranaisesti ole, mutta Kymijoen rajan yli oli toukokuussa vuonna 1768 tullut ruotsiksi n\u00e4yttelev\u00e4 saksalaissyntyinen C. G. Seuerling<\/strong> ja yritt\u00e4nyt Haminassa saada lupaa esityksille. Ne oli ev\u00e4tty, joten h\u00e4n oli pyrkinyt jatkamaan kiireesti kohti Viipuria. Tarkempaa tietoa t\u00e4llaisesta vierailusta ei ole.<\/p>\n

Teatterintekemisen ehdot Ruotsi-Suomessa 1700-luvun lopulla<\/h3>\n

Teatteritoiminnan ehtoja Ruotsin valtakunnassa m\u00e4\u00e4ritteliv\u00e4t monet yleispoliittiset seikat, ei v\u00e4hiten ulkopoliittiset suuntaukset, kuninkaan ja kirkollisten piirien suhteet.<\/p>\n

Ruotsin ns. hattupuolueen revanssisota Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan, eli Pikkuviha k\u00e4ytiin 1740\u20131742, ja se p\u00e4\u00e4ttyi edelleen yht\u00e4 onnettomasti: raja Turun rauhassa siirtyi Kymijoelle. T\u00e4rke\u00e4ksi tuli \u00e4kki\u00e4 linnoittaa it\u00e4rajaa uudelleen, joten Sveaborgin eli Viaporin rakentaminen vuonna 1748 p\u00e4\u00e4si k\u00e4yntiin t\u00e4ydell\u00e4 volyymilla. Siell\u00e4 rakennettiin Ruotsille ns. saaristolaivasto. T\u00e4t\u00e4 tehtiin Ranskasta saadun rahoituksen turvin.<\/p>\n

Vuodelta 1741 oli m\u00e4\u00e4r\u00e4ys, joka kielsi ulkomaisten komedianttien esiintymisen Ruotsin valtakunnan alueella. T\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ys selv\u00e4sti antoi elinkeinotukea Tukholmassa vuodesta 1737 toimineelle ruotsalaisten itsens\u00e4 pit\u00e4m\u00e4lle teatterille, Kungliga Svenska Sk\u00e5deplatsenille (Swenska Comoedien). Se toimi suuressa Pallohuoneessa (Stora Bollhuset nyk. Finska Kyrkan), kuninkaan linnaa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4, miss\u00e4 oli esiinnytty ennenkin.<\/p>\n

Teatteriin vaikutti seuraava hallitsijanvaihdos. Hattujen sodan seurauksena Ven\u00e4j\u00e4 vaati itselleen yst\u00e4v\u00e4llismielisen dynastian Ruotsiin ja valituksi tuli Holstein-Gottorp -suvun Aadolf Fredrik, joka kruunattiin 1751. Puoliso oli kuningattarena merkitt\u00e4v\u00e4 kulttuurin suosija Lovisa Ulrika, joka oli kasvanut Preussin hovissa Potsdamissa ja Berliiniss\u00e4. H\u00e4n asetti tavoitteeksi p\u00e4\u00e4kaupungissa n\u00e4ht\u00e4v\u00e4n teatterin tason kohottamisen ja juuri h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4si vuonna 1753 Tukholman Bollhusetin ranskalaisten ja italialaisten seurueiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Hovin kulttuurikielen\u00e4 piti oleman ranska eik\u00e4 alkeellinen ruotsin kieli.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n ruotsinkielisen varhaisen yrityksen (1737\u20131753) onnistumisesta on esitetty eri tulkintoja, mutta kun se korvattiin ulkomaisella seurueella, seurasi siit\u00e4, ett\u00e4 ruotsinkielell\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4t ammattilaiset alkoivat kiert\u00e4\u00e4 valtakunnan muita kaupunkeja. Ruotsinkielisen teatterin sulkeminen Tukholmassa merkitsi maaseututeatterin ja kiertueiden syntymist\u00e4 Ruotsiin noin vuoteen 1760 menness\u00e4.<\/strong><\/p>\n

Petter Stenborgin<\/strong> ja Petter Lindahl vanhemman<\/strong> vet\u00e4m\u00e4 seurue oli irronnut Kongliga Svenska Sk\u00e5deplatsin piirist\u00e4 ja se on my\u00f6s Suomen kannalta t\u00e4rkein ryhm\u00e4. Aluksi se anoi lupaa esiinty\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungissa, kun Bollhuset oli vapaana. Se my\u00f6s onnistui luomaan itselleen mainetta Uppsalassa ja sitten my\u00f6s Turussa jo 1761<\/strong>.<\/p>\n

Stenborg t\u00e4ht\u00e4si kaiken aikaa siihen, ett\u00e4 h\u00e4n seurueensa kanssa voisi palata tai asettua pysyv\u00e4sti Tukholmaan. Vanhasta kaupungista h\u00e4n l\u00f6ysi my\u00f6s v\u00e4liaikaisen teatterihuoneiston, Munkbroteaternin. Ja aivan kuin Moli\u00e8re sata vuotta aikaisemmin, Stenborg pyrki toistakymment\u00e4 vuotta jatkuneen kiertue-el\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen teatteria rakastavan valtaistuimelle nousseen nuoren kuninkaan Kustaa III:n suosioon esiintyen t\u00e4lle 1772, aluksi ilman menestyst\u00e4. Mutta Tukholman suureen puistoon, Humleg\u00e5rdiin rakennetussa teatteritalossa alkoi Petter Stenborg esiinty\u00e4 kes\u00e4isin 1773 alkaen, kunnes 1780 luovutti johtajuuden pojalleen Carl Stenborgille, aloittaen n\u00e4in pitk\u00e4aikaisen teatteridynastian.<\/p>\n

Samalla 1750-luvulla, kun kaksi keskeist\u00e4 ruotsinkielist\u00e4 kiertueteatteria muotoutui ja Stenborg ilmeisesti liian hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4 esiintyi Uppsalassa, varastaen opiskelijoiden huomion, reagoivat yliopiston professorit eli konsistorin j\u00e4senet, heist\u00e4 erityisesti teologit ja saivat lopulta aikaan Aadolf Fredrikilt\u00e4 kuninkaallisen m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen 1759, jossa kiellettiin n\u00e4ytelmien esitt\u00e4minen lukukausien aikana, sek\u00e4 lukio- ja yliopistokaupungeissa<\/strong> my\u00f6s n\u00e4iden lukukausien v\u00e4lill\u00e4.\u00a0Vuoden 1759 rajoitus liittyi ilmeisesti my\u00f6s varhaisen pietismin, eli kristillisen her\u00e4tyksen levi\u00e4miseen teologien piiriss\u00e4. Tanskassa hallitsijan vakavamielisyys ja uskonnollinen askeettisuus, jopa jyrkkyys aiheutti katkoksen (1730\u20131746) ammattiteattereiden toimintaan.<\/p>\n

Suomen kaupungeista Turussa oli yliopisto ja Porvoossa kimnaasi, eli Viipurista siirretty lukio. Ruotsi-Suomessa n\u00e4yt\u00f6skieltoa lievennettiin, niin ett\u00e4 promootioiden ja markkinoiden aikaan saatiin esiinty\u00e4. Suomessa n\u00e4it\u00e4 kaupunkeja olivat Turku ja Porvoo. Silti asiakirjoista n\u00e4kyy ett\u00e4 kieltoa ei t\u00e4ysin noudatettu. Olihan kaupungissa jo riitt\u00e4v\u00e4sti vaurastunutta porvaristoa, joka mielell\u00e4\u00e4n olisi k\u00e4ynyt iltahuveissa \u2013 ja saman on t\u00e4ytynyt koskea yliopiston opettajia, joiden aktiivisuus esimerkiksi musiikin alalla oli tunnettua.\u00a0Turun Akatemiaan pestattiin tanssinopettaja juuri Stenborgin seurueen piirist\u00e4. H\u00e4n j\u00e4rjesti esityksi\u00e4 Stenborgin vierailujen v\u00e4livuonna, tammikuussa 1763.<\/p>\n

Petter Stenborgin<\/strong> toimeliaisuutta p\u00e4\u00e4kaupungin ulkopuolisen teatteritoiminnan k\u00e4ynnist\u00e4j\u00e4n\u00e4 koko Ruotsissa on kiitetty, ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 Suomen kannalta on, ett\u00e4 h\u00e4n rakennutti parissa viikossa syyskes\u00e4ll\u00e4 1761 Turun uudelle torille (nykyisen kauppatorin tuntumaan) teatteriparakin, jotta sen ei olisi tarvinnut esiinty\u00e4 ladoissa tai tallinvinteill\u00e4. Hirnin mukaan Carl Friedrich von Eckenberg<\/strong> \u2013 Akatemian ja kaupungin tanssiopettajan ominaisuudessa (1761 alkaen 1780-luvulle asti) \u2013 pystytti jo 1763 seuraavan teatterirakennuksen.<\/p>\n

Turun ensimm\u00e4inen teatterirakennus, Stenborgin ja von Eckenbergin, sijaitsi nykyisen Turun kauppatorin tuntumassa, osittain nykyisen torialueen p\u00e4\u00e4ll\u00e4, \u201dtois pual jokke\u201d, siell\u00e4 minne kaupunki keskiaikaisista tuomiokirkon ymp\u00e4ryksist\u00e4 oli alkanut 1700-luvulla laajentua.<\/p>\n

Stenborg seurueineen oli Turussa pitemp\u00e4\u00e4n, ja uudelleen. Vuodelta 1764 h\u00e4nen itsens\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n k\u00e4yneen Helsingiss\u00e4 ja jos seurueen kanssa on Turkua et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle l\u00e4hdetty, on oletettavaa my\u00f6s ett\u00e4 Viaporin puolella olisi esiinnytty, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin paljon potentiaalista yleis\u00f6\u00e4 jo siell\u00e4kin asui.<\/p>\n

Aluksi Stenborgin teatteritaloa Turussa oli kivitetty, mutta uhkasakon j\u00e4lkeen se j\u00e4tettiin rauhaan. Ensimm\u00e4ist\u00e4 talvikautta Turussa on pidetty onnistuneena. Stenborg j\u00e4i syysmarkkinoiden j\u00e4lkeen kaupunkiin ja viel\u00e4p\u00e4 tammikuisten Henrikin markkinoiden j\u00e4lkeen aina p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen 1762 asti.<\/p>\n

Seuraavan kerran Stenborgin seurue on Turussa talvella 1763\u20131764. Stenborg on selv\u00e4sti saanut kaupunkilaiset ja maaherran puolelleen, koska t\u00e4m\u00e4 oli tulkinnut vuoden 1760 v\u00e4ljennetty\u00e4 asetusta viel\u00e4 v\u00e4ljemmin ja asettui puolustamaan Stenborgia ja h\u00e4nen julisteitaan painanutta Frenckellin kirjapainoa yliopiston konsistorin katkeria hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 vastaan. Ilmeisesti julisteita on pyritty asettamaan muuallekin kuin teatteritalon sein\u00e4\u00e4n, joka tapauksessa ne olivat t\u00e4rkein tiedotusmuoto, ellei turvauduttu kulkueisiin kaupungin l\u00e4vitse, jossa kuulutettiin illan n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Kahden viranomaisen arvovaltakiista siit\u00e4, kuka osaa tulkita kuninkaan asetuksia, kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 ahdas uskonnollinen ja toisaalta kurinpidollinen ajattelu h\u00e4visiv\u00e4t kaupunkilaisten yleisen viihtymisen ja huvitusten j\u00e4rjest\u00e4misen edess\u00e4. (Krohn-Rinne 1966, 31\u201333)<\/p>\n

Teatteriesityksest\u00e4 saatiin uusi tulol\u00e4hde kaupungille, koska maksettavaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin tietty osuus k\u00f6yh\u00e4intalon avustukseksi. Se rauhoitti omiatuntoja ja niinp\u00e4 t\u00e4m\u00e4 huviverotuksen uusi muoto k\u00e4\u00e4nsi kaupungin johtomiehet my\u00f6nteisiksi vieraileville seurueille.<\/p>\n

Stenborg selv\u00e4sti suivaantui eik\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan palannut Suomeen. H\u00e4nest\u00e4 on merkint\u00e4 huhtikuussa varkautta koskevassa oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 Helsingiss\u00e4, mutta ei tiedet\u00e4 varmasti j\u00e4rjestik\u00f6 h\u00e4n esityksi\u00e4 siell\u00e4, ja\/tai kenties my\u00f6s Viaporin linnoituksessa. Helsingin ymp\u00e4rist\u00f6 ja kauppiaat eliv\u00e4t voimakkainta taloudellisen kasvun aikaa, kun l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6 alkoi tuottaa linnoitust\u00f6ihin tarvittavaa lautaa, kivi\u00e4, tiilt\u00e4 ja elintarvikkeita.<\/p>\n

Teatteria mainostettiin harlekiinihahmon, Jan L\u00f6fbladin<\/strong> johtamalla kulkueella, koska julisteet olivat kalliita painattaa ja suullinen informaatio oli t\u00e4rkeint\u00e4. Ottaen huomioon ett\u00e4 Stenborgin ohjelmisto oli alun perin jo vanhaa Tukholmassa esitetty\u00e4 1740- ja 50-luvuilla, on uskottavaa, ett\u00e4 mukana on ollut \u2013 nyky\u00e4\u00e4n tunnetusta ohjelmistosta mainitaksemme my\u00f6s Moli\u00e8ren komedioita (Saituri, Sievistelev\u00e4t hupsut, Miesten koulu <\/em>ja Vaimojen koulu<\/em>), ilmeisesti jo Ludvig Holbergin Jeppe Niilonpoika, Valtioviisas kannunvalaja<\/em> sek\u00e4 Voltairen Tuhlaajapoika<\/em>. N\u00e4m\u00e4 tiedot on p\u00e4\u00e4telty Stenbockin nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 1767 tunnetusta ohjelmistosta.<\/p>\n

Stenborg palasi Turkuun viel\u00e4 5 vuotta my\u00f6hemmin vuonna 1772, tilanteessa, jolloin yritys saada pysyv\u00e4 paikka Tukholmassa oli taas ep\u00e4onnistunut.\u00a0Stenborgin vierailua Turussa voi pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4n seurueen k\u00e4yntin\u00e4, Suomessa. Kiinnostavaa on sen liittyminen vaurastuvan porvariston ja s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6n kannatukseen, jossa Akatemian ja kirkon arvovalta saivat v\u00e4isty\u00e4. Turku oli G\u00f6teborgin ja Malm\u00f6n ohella Ruotsin t\u00e4rkeimpi\u00e4 kaupunkeja.\u00a0Ammatillinen turnee-avaus on siis tapahtunut kunnianhimoisen ja toimeliaan teatterinjohtajan toimesta.<\/p>\n

Kustaa III nousi valtaistuimelle 1771 ja pani toimeen itsevaltiutta vahvistavan hyvin suunnitellun ja draaman tajua osoittavan vallankaappauksen 1772. Nuori hallitsija oli intohimoinen teatterin harrastaja ja tekij\u00e4, ei v\u00e4hiten n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija. Hovimaalari Per Hillestr\u00f6m on taltioinut merkitt\u00e4vi\u00e4 teatterikohtauksia \u00f6ljyv\u00e4rein.<\/p>\n

Tukholman l\u00e4helle Drottningholmin linnan puistoon oli jo 1766 valmistunut kaunis hoviteatteri, jolla oli kaikki tarvittavat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6laitteet, monta kulissiparia, pilvi- ja kattokappaleet sek\u00e4 \u00e4\u00e4ni- ja meriefektilaitteet. Kustaa-prinssi oli jo aloittanut my\u00f6s oman oopperoiden ja ennen muuta Ruotsin historiaan ja kuninkaisiin sijoittuvien n\u00e4ytelmien kirjoittamisen, joita h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja vaikutusvaltainen suosikkinsa Kustaa Mauri Armfelt teatterin johtajana sai luvan j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.<\/p>\n

Kustaa III otti tavoitteekseen Ruotsin oman sivistysel\u00e4m\u00e4n nostamisen. Paljon siit\u00e4 oli lainatavaraa ja tuontia, mutta toisaalta siin\u00e4 oli my\u00f6s selke\u00e4\u00e4 kansallista pyrkimyst\u00e4, mist\u00e4 olkoon merkkin\u00e4 my\u00f6s se, ett\u00e4 valtaistuimelle noustessaan h\u00e4n lopetti ranskalaisten yksinoikeuden Ison Pallohuoneen teatterissa.<\/p>\n

Petter Stenborg anoi lupaa ja n\u00e4ytteli kuninkaalle 1771 Menechmerne eler De tvenne lika br\u00f6der<\/em> \u2013 Plautus-sovituksen, jota h\u00e4n tarjosi my\u00f6s kruunajaisiin. Sit\u00e4 kuitenkin pidettiin kaikilta osiltaan mauttomana, ilmeisesti liian kansanomaisena tms. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa, kuten reilut sata vuotta aiemmin nuoren Ludvig XIV:n Pariisissa, uudet teatterintekij\u00e4t kokeilivat onneaan: kuka saisi kunnian nousta kuninkaallisen teatterin asemaan ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kiert\u00e4misest\u00e4. Olisiko Stenborgin nelj\u00e4s Turun k\u00e4ynti n\u00e4iden haavojen nuolemista?<\/p>\n

Kustaa kuitenkin perusti kansallisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alkusolun kunnostamalla Pallohuoneen ja antamalla esitt\u00e4\u00e4 siell\u00e4 1773 tammikuussa Thetis ja Pel\u00e9e<\/em> -musiikkiteoksen, jossa Petterin poika Carl Stenborg oli miesp\u00e4\u00e4roolissa. Kun tarpeeksi kultivoitunutta ruotsinkielt\u00e4 ei viel\u00e4 ollut kuultavissa, pyydettiin j\u00e4lleen ranskalaista seuruetta n\u00e4yttelij\u00e4 Monvelin johdolla takaisin Tukholmaan, jossa sellainen viipyi aina kuninkaan murhaan, vuoteen 1792 asti.<\/p>\n

Kuitenkin jo 1787 Kustaa III perusti oopperan ja puhen\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n: (Kungliga) Svenska Dramatiska Theatern, jonka johtoon m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Gustaf Mauritz Armfelt, Suomen historian loistavin aatelismies, kuninkaan suosikki ja yst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Petter Stenborg ja h\u00e4nen poikansa Carl olivat kuitenkin saaneet Humleg\u00e5rdsteaternin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, ja kuninkaallisen privilegion tuolloin 1773, mutta se alkoi menesty\u00e4 vasta pojan johtamana 1780 alkaen. Vuonna 1788 se n\u00e4ytteli nimell\u00e4 Svenska Comiska Theatern ja toimi osin yhteisty\u00f6ss\u00e4 kuninkaallisen teatterin kanssa, johon se kuitenkin sulautui tai sulautettiin vuonna 1799. N\u00e4in kiertueiden tulo Turkuun oli elimellisesti yhteydess\u00e4 Kustaa III:n ajan teatteripoliittisiin vaiheisiin ja teatterilaisten ajoittain heikkeneviin tai paraneviin mahdollisuuksiin Tukholmassa.<\/p>\n

Seuerlingit ja Suomen seurueen alku<\/h3>\n

Teatterien lupakirjat eli privilegiot periytyiv\u00e4t uusille teatterinjohtajille, jotka ottivat edellisen seurueen hoitoonsa. 1700-luvun lopulta alkaen hahmottuu er\u00e4\u00e4nlainen jatkumo, monta vuosikymment\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Suomessa toiminut seurue, Suomen seurue, Finska truppen<\/strong> (p.o. Finl\u00e4ndska truppen). Se k\u00e4vi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, kunne j\u00e4i pysyv\u00e4sti Suomen puolelle. Se saavutti ajoittain jopa monopoliaseman tai ainakin nautti tuttuuden tuomaa etua satunnaisiin vierailijoihin n\u00e4hden. T\u00e4llainen jatkumo on tietysti historioitsijan konstruktio, mutta ei vailla perusteita.<\/p>\n\n\t\t