{"id":136,"date":"2014-12-31T08:56:31","date_gmt":"2014-12-31T05:56:31","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=136"},"modified":"2016-03-15T12:17:06","modified_gmt":"2016-03-15T09:17:06","slug":"1-1-esittaminen-luonnonuskontojen-aikana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/1-1-esittaminen-luonnonuskontojen-aikana\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">1.1<\/div>Esitt\u00e4minen luonnonuskontojen aikana"},"content":{"rendered":"<p>Ihmiset esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 tai ihmisi\u00e4 \u2013\u00a0n\u00e4ist\u00e4 teatterin ja esitt\u00e4vien kulttuurimuotojen alkuper\u00e4\u00e4 koskevissa ongelmissa vallitsee tutkimuksessa v\u00e4lj\u00e4 konsensus siit\u00e4 yksinkertaisesta syyst\u00e4, ett\u00e4 kirjoitetut l\u00e4hteet eiv\u00e4t ulotu ihmiskunnan varhaisimpiin ilmi\u00f6ihin. Esine- ja kuval\u00e4hteet auttavat jonkin verran, mutta edellytt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s suurta varovaisuutta. Eri tieteenalojen ja maailmanselitysteorioiden l\u00e4ht\u00f6kohdat vaikuttavat siihen, mit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 painotetaan.<\/p>\n<p>Evolutionistinen ajattelutapa on aiemmin hallinnut historiankirjoitusta. Teatteri kuten muutkin ilmi\u00f6t ovat sen mukaan kehittyneet \u201dprimitiivisist\u00e4\u201d muodoista yh\u00e4 monimutkaisemmiksi. \u2013 Yksioikoista kehittymist\u00e4 kuvaavan historian ongelma on kuitenkin, ett\u00e4 siihen helposti k\u00e4tkeytyy oletus ett\u00e4 \u201doman aikamme Eurooppa\u201d on ilman muuta inhimillisen kehityksen huipentuma ja ett\u00e4 aiemmalla ja \u201dalemmilla\u201d ilmi\u00f6ll\u00e4 olisi tietty genealoginen suhde siihen, milt\u00e4 ilmi\u00f6 t\u00e4n\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Lineaarisesta kehitysajattelusta on enimm\u00e4kseen luovuttu ja eriaikaiset ja -paikkaiset ilmi\u00f6t halutaan n\u00e4hd\u00e4 niiden omilla ehdoilla. T\u00e4rke\u00e4 k\u00e4\u00e4nne t\u00e4ss\u00e4 suhteessa oli 1960-luvun lopulla esiintynyt antropologien kiinnostus kaikkeen esitt\u00e4miseen ja esitt\u00e4vyyteen suhteessa leikkeihin, uskonnollisiin tai muihin rituaaleihin, peleihin ja juhliin, jotka ovat kaikkien yhteis\u00f6jen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluvia muotoja. Siksi kaikkia esitt\u00e4misen ilmi\u00f6it\u00e4 voidaan viime k\u00e4dess\u00e4 tarkastella niiden yhteis\u00f6llisten teht\u00e4vien kannalta. T\u00e4ss\u00e4 ajattelussa on my\u00f6s juuret performanssia koskevalle teorianmuodostukselle ja taiteenalalle.<\/p>\n<p>Historiallisesti katsoen yhteis\u00f6t kuitenkin kehitetty\u00e4\u00e4n ja vakiinnutettuaan joitain juhlimisen, ylist\u00e4misen, leikkimisen tai pelaamisen muotoja hiovat niit\u00e4 kunnes formuloivat niist\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, ja ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ne m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn muotoisina, koska niihin on totuttu ja ne ovat miellytt\u00e4vi\u00e4. N\u00e4in on mukaan tullut esteettinen tekij\u00e4 ja toistuvuus, vaikka l\u00e4ht\u00f6kohtana ovat olleet mets\u00e4stysonnen tai vuodentulon varmistaminen ja hedelm\u00e4llisyyden edist\u00e4minen yhteis\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n<p>Pelk\u00e4n funktion eli yhteis\u00f6llisen tai jopa hy\u00f6ty\u00e4 korostavan teht\u00e4v\u00e4n rinnalle t\u00e4rkeiksi saattavat nousta perusteht\u00e4v\u00e4n kannalta tarpeettomat seikat, nimitt\u00e4in mielihyv\u00e4\u00e4n ja aistinautintoon liittyv\u00e4t: mik\u00e4 on tanssin rytmi, millainen on sen askel, millaisessa asussa se esitet\u00e4\u00e4n, kilpaillaanko taidoista, lauletaanko, onko sooloja, miten yleis\u00f6n ja esiintyjien teht\u00e4v\u00e4t on jaettu, onko tapahtumassa tarinan tai myytin elementti mukana, miten se kerrotaan tai lauletaan, esitet\u00e4\u00e4nk\u00f6 sen eri hahmot eri ihmisten toimesta ja jopa erilaisilla tekniikoilla, mit\u00e4 muita s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 siihen on syntynyt?<\/p>\n<p><strong>Myytti \u2013 kertomus tai uskomus ja sen strukturoitu versio<\/strong>, jota yhteis\u00f6ss\u00e4 v\u00e4litet\u00e4\u00e4n sukupolvelta toiselle on tietenkin vahvasti kulttuuria luovaa ja hyvin varhainen merkityksiin ja ymp\u00e4rist\u00f6n hallintaan liittyv\u00e4\u00e4 toimintaa. Kertomusta on aina voitu kertoa, laulaa tai resitoida. Joko tiettyin\u00e4 juhlap\u00e4ivin\u00e4, uskonnollisten menojen yhteydess\u00e4, sopivina hetkin\u00e4 iltanuotiolla tai kodassa lieden \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n<p>Kuten kaikilla kansoilla suomalais-ugrilaisilla tai laajemmin Euraasian pohjoisilla pyynti- ja mets\u00e4st\u00e4j\u00e4kulttuureilla on ollut omat myyttins\u00e4, joista vanhimmat liittyv\u00e4t maailman syntymiseen. Lis\u00e4ksi myytit kertovat siit\u00e4, miten luonnon eri elementit ovat saaneet alkunsa, vesi, ilma, taivaankappaleet, puut, kasvit ja el\u00e4imet. Ihmisen synnyst\u00e4 on kaikilla kansoilla myyttej\u00e4, samoin kulttuurimuotojen syntymisest\u00e4: mist\u00e4 saatiin ensimm\u00e4inen tuli, miten heimon ja t\u00e4rkeimm\u00e4n pyyntiel\u00e4imen suhde on syntynyt? (ks. esim. Siikala 2013)<\/p>\n<p>Suomen teatterihistorian kannalta t\u00e4rke\u00e4 ikkuna pohjoisten alueittemme myytteihin kulkee <em>Kalevalan<\/em> kautta. Vaikka se on historiallinen (1835) ja L\u00f6nnrotin erillisist\u00e4 runoista rakentama kokonaisuus, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 alkuper\u00e4isiss\u00e4 fragmenteissaan, eli muistiinmerkityiss\u00e4 runoissa ja niiden toisinnoissa paljon materiaalia, jonka alkuper\u00e4 on hyvin eriaikaista. Runoihin sis\u00e4ltyy kaikkia elinkeinollisia, historiallisia ja kulttuurisia kerrostumia. Maailman synty ja kasvullisuuden alku -myyteist\u00e4 aina viikinkiretkien merellisten seikkailujen aikoihin asti.<\/p>\n<p>Kertominen t\u00e4rkeist\u00e4, pyhist\u00e4 ja ainutlaatuisista tapahtumista ei kuitenkaan voinut olla arkista. Siksi kaikilta kulttuureilta l\u00f6ytyv\u00e4t omat rytmins\u00e4 ja runomittansa, kieleen ja musiikkiin sidottu tapa kertoa tavallista suurempaa, ylev\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja maagista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. <strong>Kalevalamittaisen runoston laulaminen, kuten kaikki kertomalla esitt\u00e4minen on palvellut samoja teht\u00e4vi\u00e4 kuin monimutkaisemmat esitt\u00e4misen tavat \u2013 alkaen juhlavista maailmansyntyrunoista vauhdikkaisiin teksteihin kuten Sammon ry\u00f6st\u00f6 -runoon, tai haikeisiin lemmenlauluihin tai itkuvirsiin. <\/strong><\/p>\n<p><strong>Tarinan kertominen sin\u00e4ns\u00e4 on yksi teatterin juurista. <\/strong> Tarina on kuitenkin Aristoteleen mukaan yksi j\u00e4ljittelemisen muoto, todellisuutta j\u00e4ljitell\u00e4\u00e4n tai kuvataan \/ tuotetaan siit\u00e4 puhumalla tai kirjoittamalla. Fiktion avulla j\u00e4ljitell\u00e4\u00e4n tapahtumia, jotka tuottavat ahdistuksia ja pelkoja, vapaudutaan niist\u00e4, m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n maailmaa, paetaan tai yritet\u00e4\u00e4n saada hallintaan ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 asioita ja julkilausumattomia pelkoja.<\/p>\n<p><strong>Kertoja<\/strong> on yhteis\u00f6ns\u00e4 taiteilija, joka my\u00f6s viihdytt\u00e4\u00e4 kuulijoitaan, lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 yksityiskohtia ottaen ilmeet avukseen ja k\u00e4det k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. <strong>Siirtym\u00e4 kertomuksesta varjokuvateatteriin ja nukketeatteriin on kaikille kertojille ollut helppo. Niinp\u00e4 varjokuvat ja nuket esitt\u00e4jin\u00e4 ovat ihmiskunnan vanhimpia taidemuotoja.<\/strong><\/p>\n<h3>Myyteist\u00e4 yhteis\u00f6jen rituaaleiksi \u2013 ja esityksiksi<\/h3>\n<p>Useimmat teatterin ja esitt\u00e4vien taiteiden alkuper\u00e4st\u00e4 puhuvat tutkijat korostavat kuitenkin <strong>rituaalia<\/strong> alkuper\u00e4n kannalta keskeisen\u00e4. Siin\u00e4 yhteis\u00f6 kollektiivisella toiminnallaan ja osallistumisellaan uudistaa suhteensa yliluonnolliseen. Rituaali on kytkeytyneen\u00e4 johonkin <strong>myyteist\u00e4<\/strong>, joka perustelee rituaalin, ja jonka rituaali useimmiten jollain tavalla j\u00e4ljittelee tai esitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Rituaaleja suorittamalla siis joko k\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n jumaluuksien puoleen, \u201desiinnyt\u00e4\u00e4n yliluonnollisille voimille\u201d, kerrotaan uudelleen tai opetetaan yhteis\u00f6lle sen myyttej\u00e4 jumaluuksien synnyst\u00e4, niiden toiminnasta ja kuolemasta, liitoista, lupauksista, menneest\u00e4 onnen maasta, tulevasta lupauksesta jne. Uskonnolliset ideaalimaailman myytit ja kansallisen suuruuden tarinat el\u00e4v\u00e4t ajassamme vahvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 antaen miljoonille voimaa, mutta helposti ja liian usein yllytt\u00e4en yhteis\u00f6j\u00e4 toisiaan vastaan.<\/p>\n<p>Osa rituaaleista on kollektiivisia: koko kyl\u00e4 \u2013 tai sen miehet \u2013 tanssivat mets\u00e4stysonnea tavoitellakseen. Viljankorjuuseen tai satojuhlaan osallistuvat kaikki. Toisaalta esiintyj\u00e4 tai esiintyj\u00e4t saattavat eriyty\u00e4, kuten jos yhteis\u00f6n uskomusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 valvova poppamies, pappi tai shamaani esitt\u00e4\u00e4 itse jotain el\u00e4int\u00e4, jumaluutta tai sankarihahmoa.<\/p>\n<p>Monimuotoiseksi kehkeydytty\u00e4\u00e4n rituaalissa ovat paitsi katsojat osallistujan teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s erilliset esitt\u00e4j\u00e4t, joilta vaaditaan erityistaitoja. Naamioitu puettu ja\/tai muuten yhteis\u00f6st\u00e4 eristetty, \u201dtoiselle todellisuuden tasolle\u201d siirtyv\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4 edustaa tuonpuoleisia voimia, joiden l\u00e4sn\u00e4olo koetaan todellisena. T\u00e4m\u00e4n edustaminen, esitt\u00e4minen kest\u00e4\u00e4 tietyn ajan, ja on siis yhteis\u00f6n valtuuttama teht\u00e4v\u00e4, joka vaatii erityist\u00e4 perehtyneisyytt\u00e4.<\/p>\n<p>Juuri t\u00e4ss\u00e4 <strong>katsojan ja esiintyj\u00e4n roolin eriytymisess\u00e4 monet n\u00e4kev\u00e4t teatterin ja rituaalin keskeisen eron<\/strong>. Jotkut pit\u00e4v\u00e4t rituaaleina vain niit\u00e4, jossa katsoja osallistuu my\u00f6s toiminnallisesti, ei en\u00e4\u00e4 silloin, kun h\u00e4n vain istuu, seisoo tai el\u00e4ytyy. Silloin olisi siirrytty esitt\u00e4v\u00e4n muodon puolelle. Raja on kuitenkin hiuksen hieno siin\u00e4, mik\u00e4 on osallistumista mik\u00e4 ei. Kollektiivissa rituaaleissa osallistuja\/katsojan rooli on hyvin supportiivinen, tukeva ja esityst\u00e4 kannatteleva, mutta energioidensa avulla my\u00f6s ulkoisesti passiivinen katsoja, on koko tapahtuman aikaan saattaja ja el\u00e4ytyv\u00e4 osallistuja.<\/p>\n<p>Toiminnallisia irrallisia rituaaleja pohjoisilla mets\u00e4styskulttuureilla tunnetaan l\u00e4hinn\u00e4 yhteydess\u00e4 pyyntiin ja saaliiseen. Mutta silti maagiset elementit ovat olleet l\u00e4sn\u00e4 kaikissa el\u00e4m\u00e4n ja yhteis\u00f6n tapahtumissa. Lasten saantiin ja synnytykseen on liittynyt salaisia, voimakkaita loitsuja ja taikatekoja, joita shamaani tai tiet\u00e4j\u00e4nainen toimitti. El\u00e4m\u00e4nvaiheisiin liittyi taikoja tai jopa itsen\u00e4isin\u00e4 rituaaleina hahmottuvia aikuisik\u00e4\u00e4n tuleville nuorille tarkoitettuja menoja. Lis\u00e4ksi luonnon paikkoja oli pyhitetty, arjen askareisiin liittyi pieni\u00e4 rituaaleja, jne.<\/p>\n<p><strong>Vuotuiskierto ja vuodentulo<\/strong> on ollut aina t\u00e4rkein yhteis\u00f6llisi\u00e4 esitt\u00e4vi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 synnytt\u00e4v\u00e4 tapahtumakokonaisuus. T\u00e4h\u00e4n sykliin on liittynyt hedelm\u00e4llisyys ja kuolema, mets\u00e4stysonni, kalaonni, viljaonni, marjaonni ja vuoden sato on hyv\u00e4, jos kylv\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4t rituaalit on tehty oikein. Maantieteest\u00e4 ja luonnosta riippuen eri rituaalit ovat nousseet toisia t\u00e4rke\u00e4mmiksi.<\/p>\n<p>Pyyntikulttuureissa saatettiin my\u00f6s valmistautua tanssien avulla mets\u00e4stykseen. Niiss\u00e4 voitiin j\u00e4ljitell\u00e4 el\u00e4inlajien liikkeit\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Koska saalisel\u00e4imet olivat toteemisia el\u00e4imi\u00e4, heimon myyttisi\u00e4 kantaisi\u00e4 tai -emoja, niiden saalistaminen oli s\u00e4\u00e4delty\u00e4. El\u00e4imen kuolema t\u00e4ytyi hyvitt\u00e4\u00e4 sen hengelle \u2013 siksikin, ett\u00e4 pyyntionni jatkossa voitaisiin turvata ja ett\u00e4 heimon v\u00e4lit sen kantais\u00e4\u00e4n s\u00e4ilyisiv\u00e4t hyvin\u00e4.<\/p>\n<p>Suomalais-ugrilaisella ja pohjoisten pyyntikulttuurien alueella juhlittiin erityisesti karhua. Taiteellinen esitt\u00e4minen, laulu, tanssi, kertomukset ja pienoisn\u00e4ytelm\u00e4t on voitu merkit\u00e4 muistiin kielisukulaisten piirist\u00e4 viel\u00e4 1800-luvulle asti Siperiassa s\u00e4ilyneiss\u00e4 karhunpeijaisissa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-136 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<a href='https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0101_x.jpg'><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0101_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-188\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0101_x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0101_x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/><\/a>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-188'>\n\t\t\t\tPeijaisn\u00e4ytelm\u00e4 vogulien kyl\u00e4ss\u00e4.  [U.T. Sirelius 1898\u20131900. Museovirasto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 oli Karhu, heimon kantais\u00e4 tai kantaemo, jota kunnioitettiin. <strong>Karhunpeijaisia<\/strong> on kuvattu seuraavasti.<\/p>\n<blockquote><p>Jopa satojen virstojen takaa saapuu ostjakkeja ja voguleja hirsijurttaan, jossa peijaiset ovat meneill\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4 etuk\u00e4p\u00e4lien nojassa makaa karhunnahka kunniapaikalla, sukupuolensa mukaisesti vaatetettuna ja koristeltuna, el\u00e4inhahmoisia leivonnaisia ja muita herkkuja edess\u00e4\u00e4n. Vieress\u00e4 istuu soittaja viisikielinen kannel polvillaan ja merkitsee erityiseen &#8217;karhun pyk\u00e4l\u00e4puuhun&#8217; piirun jokaisen s\u00e4est\u00e4m\u00e4ns\u00e4 laulun, tanssin ja n\u00e4ytelm\u00e4esityksen j\u00e4lkeen. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4ytelmi\u00e4 on \u2013 illansuusta aamupuolelle y\u00f6t\u00e4, 3\u201312 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kest\u00e4neiss\u00e4 pidoissa \u2013 voitu esitt\u00e4\u00e4 jopa kuutisen sataa saman karhun kunniaksi. Soiton tahdissa n\u00e4yttelij\u00e4t hyp\u00e4htelev\u00e4t karhun eteen; miesosien esitt\u00e4jill\u00e4 on v\u00e4rj\u00e4tyt, isonen\u00e4iset tuohinaamiot sek\u00e4 uumilla miehisyyden symbolein varustetut niinivy\u00f6t; heid\u00e4n vastan\u00e4yttelij\u00f6in\u00e4\u00e4n esiintyv\u00e4t naisiksi pukeutuneet falsetissa laulavat nuorukaiset &#8211; &#8211; Useimmat obinugrilaisten n\u00e4ytelm\u00e4t ovat seuraavantapaisia realistisia peinoisfarsseja: Tupaan hiiht\u00e4\u00e4 mies, kerskaa urheudellaan, ly\u00f6p\u00e4 karhua korvalle, vaikka h\u00e4nelle selitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se on pyh\u00e4 el\u00e4in. Huomaa jaloissaan pienen hiiren, s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4, huutaa katsojia apuun ja tunnustaa: olen suuri pelkuri. (Matti Kuusen 1963, 34 kuvaus sit. Tiusanen 1969 s 20)<\/p><\/blockquote>\n<p>Karhu tai hirvi on voitu my\u00f6s naittaa symbolisesti puolisoksi neidolle, jolloin on vietetty rituaalisia karhun h\u00e4it\u00e4. Peijaisissa tapahtuva ilonpito, sen monet vaiheet ja ennen muuta niiss\u00e4 kerrottavien hupailujen, laulujen ja tanssien aihepiirit saattavat olla tuhansia vuosia vanhoja, juuri siksi ett\u00e4 pyyntikulttuurit s\u00e4ilyiv\u00e4t melko muuttumattomina 1800-luvulle asti. Lennart Meri kuvasi [osin n\u00e4yteltyj\u00e4] dokumentteja Siperian \u00f6ljykenttien laidoilla 1980-luvulla tuhoutumassa olevien sukukansojen parista. Yleisradio osallistui <em>Toorumin pojat<\/em> -nimisen dokumentin valmistamiseen, joka kertoo ostjakkien eli hantien karhujuhlasta.<\/p>\n<p>Kun Suomen alueella pakanallisten merkkip\u00e4ivien viett\u00e4minen oli saatu kirkon toimesta v\u00e4henem\u00e4\u00e4n tai siirretty\u00e4 osaksi kristillisten juhlien valikoimaa, ovat tietysti itse hupaileminen ja muut vitsikk\u00e4\u00e4t esitykset siirtyneet muiden juhlap\u00e4ivien yhteyteen, kuten pitkien joulun pyhien j\u00e4lkip\u00e4iviin. \u2013 Vaikka juhlien aihe muuttui, kuului juhlimiseen sin\u00e4ns\u00e4 naamioituminen ja n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 aikaan saatu ilonpito.<\/p>\n<h3>Shamaani<\/h3>\n<p>Shamaanilla, heimon parantajalla ja henkisell\u00e4 johtajalla, on ollut monta teht\u00e4v\u00e4\u00e4 mets\u00e4stys- ja kalastuskulttuurien piiriss\u00e4. Ainakin Suomen j\u00e4\u00e4kauden j\u00e4lkeisill\u00e4 varhaisimmilla asuttajilla, saamelaisilla, olivat noitansa viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n 1800-luvulle asti. Shamaanin teht\u00e4v\u00e4t Anna-Leena Siikala on ryhmitellyt <em>papin, tuomarin ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rin teht\u00e4viksi.<\/em><\/p>\n<p>Papin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 shamaani piti yll\u00e4 ja hallitsi heimon suhdetta kosmisiin voimiin usein kolmeen eri maailmaan: yliseen maailmaan, ihmisten keskimaailmaan sek\u00e4 maanalaiseen maailmaan.<\/p>\n<p>Tuomarin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n shamaani ratkaisi sosiaalisia kiistoja ja vaikuttavuuden lis\u00e4\u00e4miseksi saattoi visaista oikeuskysymyst\u00e4 varten hakea neuvon henkiolennoilta.<\/p>\n<p>L\u00e4\u00e4k\u00e4rin teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 shamaani siirtyi ihmisten v\u00e4listen ongelmien hoitajasta ihmisen sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvien fyysisten ja psyykkisten tuntemusten ohjailijaksi ja parantajaksi.<\/p>\n<p>Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 shamaanilla oli yhteis\u00f6n tunnustamaa valtaa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mutta se katsottiin ulkopuolelta saaduksi: h\u00e4nen auttajinaan olivat erilaiset esi-isien ja toteemiel\u00e4inten henget. Sit\u00e4 todistamaan h\u00e4nen oli k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 vaikuttavia keinoja.<\/p>\n<p>Voidakseen noutaa jonkin tiedon tai apukeinon shamaani joutui tekem\u00e4\u00e4n matkan yliseen tai aliseen. Tuollaisesta matkasta, joka tehtiin transsitilassa, avustajan tukemana, rummutuksen ja v\u00e4kevien aineiden auttamana, muodostui l\u00e4sn\u00e4olijoille vaikuttava parannusdraama tai pelastusdraama. Sen aikana shamaani kiemurteli maassa k\u00e4\u00e4rmeen\u00e4 puikahtaen aliseen maailmaan tai lensi lintuna ylisess\u00e4 maailmassa noutamassa kadonnutta sielua, joka antaisi h\u00e4nelle voiman, jonka avulla h\u00e4n ratkaisee yhteis\u00f6n tai yksil\u00f6n ongelman. Avustaja kertoi tai lauloi ja katsojat el\u00e4ytyiv\u00e4t shamaanin koettelemuksiin, jopa taisteluun demonia vastaan. Lopussa yhteis\u00f6\u00e4 uhkaava vaara oli v\u00e4ltetty ja pelko poistui. Apuhenki toi voiman shamaanille siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen oli tarkoitus toimittaa.<\/p>\n<p>Muutkin viestit tuonpuoleisesta olivat osa shamaanille kuuluvaa papin roolia yhteis\u00f6ss\u00e4. L\u00e4\u00e4k\u00e4rin ja tuomarin arkisemmat teht\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t ehk\u00e4 aina vaatineet yht\u00e4 vakuuttavaa n\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kalevalaan asti s\u00e4ilynyt runo V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen ja Joukahaisen kilpalaulannasta on tulkittu yhdeksi toisinnoksi v\u00e4kevien shamaanien v\u00e4lisest\u00e4 kamppailusta, jossa toinen laulaa toisen suohon suoliv\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n<p>Matti Kuusi on kuvannut shamanointia esitt\u00e4misen kannalta.<\/p>\n<blockquote><p>Shamaanin roolisuoritukseen sis\u00e4ltyi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6liikuntaa, tanssia, ja oma kiihdytt\u00e4v\u00e4, v\u00e4kev\u00e4sti tunnevoimainen vaikutuksensa oli laululla tai noitarummun takovalla perusrytmill\u00e4. Rituaalin alussa shamaani \u2019vy\u00f6tt\u00e4ytyi huuhkajaa, k\u00e4\u00e4rmett\u00e4, urospeuraa tai muuta el\u00e4int\u00e4 mukailevaan noidanasuunsa, p\u00e4risytti taikamerkein kirjailtua rumpuaan yh\u00e4 kiivaammin ja joikui joko yksin tai apulaistensa tai koko heimon kera n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 haltijahenki\u00e4 avukseen. \u00c4kisti \u2019hulluus\u2019, \u2019haltija\u2019, \u2019esi-is\u00e4n henki\u2019 tunkeutui noitaan: tanssi kiihtyi mielett\u00f6m\u00e4ksi riehunnaksi, shamanoija kiemurteli k\u00e4\u00e4rmeen\u00e4 maassa, mylvi h\u00e4rk\u00e4n\u00e4, lensi tuulisp\u00e4\u00e4n\u00e4, n\u00e4ki mit\u00e4 muut eiv\u00e4t n\u00e4hneet, kuuli mit\u00e4 muut eiv\u00e4t kuulleet; kuultiin, miten vainajat puhuivat h\u00e4nen suullaan &#8211; &#8211; T\u00e4ysshamanointi johti siihen ett\u00e4 tanssija j\u00e4ykistyi ja herposi tajuttomaksi, \u2019sukelsi\u2019 kuten sek\u00e4 Lapissa, ett\u00e4 Siperiassa sanottiin. H\u00e4nen ruumiinsa virui n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n henget\u00f6nn\u00e4 lattialla, samalla kun h\u00e4n itse el\u00e4inhahmoisena tai el\u00e4imeksi kuvitellulla rummullaan tai sauvallaan ratsastaen matkasi et\u00e4isill\u00e4 mailla, k\u00e4vi uskomattomia vaaroja kokien noutamassa salattuja tietoja tai sairastuneen heimolaisensa menett\u00e4m\u00e4n sielun, sik\u00e4li kuin sen anastanut vainaja tai demoni suostui lunnaita vastaan luopumaan saaliistaan\u2019. &#8211; &#8211; \u2019katsojien karmean leikit\u00f6n todellisuusel\u00e4mys\u2019 laukesi syv\u00e4\u00e4n helpotukseen, katharsikseen, \u2019kun tuntemattoman vastapelurin hy\u00f6kk\u00e4ys suvun, kyl\u00e4n, heimokunnan normaalia el\u00e4m\u00e4nj\u00e4rjestyst\u00e4 vastaan oli torjuttu\u2019. (Matti Kuusen 1963, 44 kuvaus, sit Tiusanen 1969 s 17.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Dramaattisten esitysten, kuten shamaanin matka-performanssin, pohjana oli aina <em>kertova aines, maailman syntyyn tai luoja-heeroksiin liittyv\u00e4 myytti<\/em>, joka kerrottiin tai josta toistettiin joitain osia laajasta eepoksesta. N\u00e4ist\u00e4 elementeist\u00e4 ovat niin suomalais-ugrilaisten traditioissa kuin muuallakin muinaiset uskonnollispohjaiset esitykset rakentuneet.<\/p>\n<p>Samankaltaisiin pohjakertomuksiin perustuvat viel\u00e4kin Aasian teatterimuotojen traditiot. Sankarin koettelemukset, taistelut ja voitot, nokkelien tai uskollisten avustajien seuraamina, ovat l\u00e4hell\u00e4 universaalia ihmesatujen vakiokaavaa. Meit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevat kirjalliset kuvaukset ovat kuitenkin kovin v\u00e4h\u00e4iset ja my\u00f6h\u00e4\u00e4n Siperiasta saatuja. P\u00e4\u00e4telm\u00e4t on t\u00e4ytynyt siis tehd\u00e4 tarkkailemalla vastaavanlaisia rituaalisia n\u00e4ytelmi\u00e4 tai niiden j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 uudempina aikoina. <strong>(VIITE: Aasian teatterihistoria )\u00a0<\/strong><\/p>\n<p>Teatterin historioitsijat ovat joutuneet my\u00f6s etsim\u00e4\u00e4n vaihtoehtoisia tapoja kuvata ilmi\u00f6iden ajallista ja maantieteellist\u00e4 kirjoa. Kronologisen esitystavan ei tarvitse korostaa ilmi\u00f6iden evolutiivisuutta, mutta ajatus on varsin sis\u00e4\u00e4nrakennettuna olemassa. Vaihtoehdoksi tarjoutuu rakenteellisi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 korostava tapa kuvata teatterimuotoja poikki kulttuurien ja aikakausien. T\u00e4llaisen rakenteeellisen teatterihistorian kirjoittaja oli Terry Southern (1961). Tuore ilmi\u00f6it\u00e4 ja muotoja rinnastava teos on <em>Theatre Histories. An Introduction.<\/em> (2006). Suomen teatterihistorian osalta on perusteltua edet\u00e4 kronologisesti ja tehd\u00e4 aikarajojen yli tapahtuvia viittauksia vain varoen.<\/p>\n<h3>Kohti teatterin muotoja<\/h3>\n<p>Koska on yh\u00e4 vaikeampaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, mit\u00e4 kaikkea tulisi lukea teatteriin, on helpompi puhua tietynmuotoisen tai tietyntyyppisen teatterin alkuper\u00e4st\u00e4. Suhteellisen yksinkertaisista alkumuodoista on aina \u2013 sopivissa olosuhteissa, ja yhteis\u00f6n johtavien piirien niin halutessa \u2013 kehittynyt monimutkaisia taidemuotoja. Kiinan, Intian, Korean, Japanin, ja Eurooppaa koskeva antiikin Kreikan teatteri \u2013 kaikki ovat i\u00e4lt\u00e4\u00e4n kunnioitusta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vanhoja, ainakin noin 2500\u20135000 vuotta.<\/p>\n<p>Muinaisten korkeakulttuurien teatteriksi nimitett\u00e4vi\u00e4 muotoja leimasi my\u00f6s se, ett\u00e4 ne olivat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n varhain kehittyneet pitk\u00e4lle jalostetuiksi kulttuurin keskeisiksi osiksi. Niiden tekstipohja, musiikkipohja, esitt\u00e4jilt\u00e4 vaadittavien taitojen kokonaisuus \u2013 kaikki kertovat siit\u00e4, miten kiinnostunut ihminen on aina esitt\u00e4misen, leikin, vaaran, taidon, kauhun ja kauneuden el\u00e4myksist\u00e4. El\u00e4mys on my\u00f6s esitysten tekeminen siin\u00e4 miss\u00e4 niiden kuuleminen ja katsominen.<\/p>\n<p>Lis\u00e4ksi moneen niist\u00e4 kehittyiv\u00e4t <strong>voimakkaat konventioiden systeemit, eli pysyvien ilmaisukeinojen joukko, joka s\u00e4\u00e4teli esitt\u00e4j\u00e4n liikkeit\u00e4, \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4, rytmi\u00e4 jne. Symboliset eleet ovat kuuluneet aina my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana teatterillisiin konventioihin eli esitt\u00e4misen s\u00e4\u00e4nt\u00f6systeemeihin. <\/strong><\/p>\n<p>Alussa mainittu antropologinen kiinnostus ja 1970-luvulta alkaen k\u00e4yty keskustelu johti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n koko yhteiskunnan ja julkisuuden, siis kaiken el\u00e4m\u00e4n, jopa privaatin, teatterillisena. Arjen teatterillisuuteen voidaan t\u00e4ss\u00e4 aineistossa vain viitata. N\u00e4k\u00f6kulmana sek\u00e4\u00e4n ei tietysti ole aivan uusi. Ennen n\u00e4k\u00f6kulma ilmaistiin usein my\u00f6s metaforisesti: puhuttiin \u201del\u00e4m\u00e4n draamasta\u201d tai siit\u00e4, miten \u201dkoko maailma on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, ja ihmiset vain n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 sill\u00e4\u201d. Aikamme klassikkoteos t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on Marvin Carlsonin <em>Performance <\/em>(1994, 2004), suomennoksena <em>Esitys ja performanssi<\/em> (2006).<\/p>\n<p>Kaiken voi n\u00e4hd\u00e4 teatterina, arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 voi tarkastella performatiivisena, asioita maailmaan tuottavana, esitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja\/tai toimivana. Verbill\u00e4 perform on suomeksi merkitykset esitt\u00e4\u00e4 ja suorittaa. Teatterilla on el\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4hden metaforista voimaa ja p\u00e4invastoin: teatteri on olemassa vain sill\u00e4 edellytyksell\u00e4, ett\u00e4 se kaiken aikaa uusintaa suhdettaan itse el\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n sit\u00e4 materiaalina ja osallistumalla siihen.<\/p>\n<p>Toisaalta on hy\u00f6dyllist\u00e4 ajatella, ett\u00e4 tarve leikki\u00e4 ja matkia lasten leikkien tapaan on ihmislajille olennaista. Leikkiv\u00e4 ihminen \u2013 homo ludens \u2013 luo itselleen aina toisia todellisuuksia. Teatterissa tuo toinen todellisuus on sopimuksenvarainen. Sen voi rikkoa tai se voidaan perustaa\/pystytt\u00e4\u00e4 uudelleen. Konventiot ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6systeemit muuttuvat, yleens\u00e4 vapautuen, kunnes hakeudutaan uudelleen, jonkin uuden, hedelm\u00e4lliselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6systeemin piiriin.<\/p>\n<p>Suomalaisen teatterin historian tarkastelu on hyv\u00e4 aloittaa rautakauden ja keskiajan jo varsin kehittyneist\u00e4 yhteiskunnista, joilla oli paljon kulttuurista p\u00e4\u00e4omaa siksi, ett\u00e4 kristinusko eli satoja vuosia rinnakkain kalevalaisen runonlaulun ja uskomusmaailman kanssa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ihmiset esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 tai ihmisi\u00e4 \u2013\u00a0n\u00e4ist\u00e4 teatterin ja esitt\u00e4vien kulttuurimuotojen alkuper\u00e4\u00e4 koskevissa ongelmissa vallitsee tutkimuksessa v\u00e4lj\u00e4 konsensus siit\u00e4 yksinkertaisesta syyst\u00e4, ett\u00e4 kirjoitetut l\u00e4hteet eiv\u00e4t ulotu ihmiskunnan varhaisimpiin ilmi\u00f6ihin. Esine- ja kuval\u00e4hteet auttavat jonkin verran, mutta edellytt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s suurta varovaisuutta. Eri tieteenalojen ja maailmanselitysteorioiden l\u00e4ht\u00f6kohdat vaikuttavat siihen, mit\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 painotetaan. Evolutionistinen ajattelutapa on aiemmin hallinnut historiankirjoitusta. [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/136"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=136"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/136\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1242,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/136\/revisions\/1242"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=136"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=136"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=136"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}