{"id":14,"date":"2014-12-29T12:49:02","date_gmt":"2014-12-29T09:49:02","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=14"},"modified":"2016-09-01T12:38:16","modified_gmt":"2016-09-01T09:38:16","slug":"8-2-rakenteelliset-haasteet-ja-johtamisen-paradigmat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/8-2-rakenteelliset-haasteet-ja-johtamisen-paradigmat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.2<\/div>Rakenteelliset haasteet ja johtamisen paradigmat"},"content":{"rendered":"<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Kansallisooppera<\/span> on vuodesta 1993 alkaen toiminut uudessa talossaan T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahden rannalla. Se on v\u00e4hitellen noussut Pohjoismaiden kiinnostavien oopperatalojen joukkoon. Suomalaisten oopperoiden s\u00e4vellysbuumi on jatkunut, samoin on k\u00e4ytetty nuoria suomalaisia ohjaajia ja kokeneita veteraaneja. Mutta on tuotu my\u00f6s eurooppalaiset traditiot hallitsevia ohjaajia ja onnistuttu tekem\u00e4\u00e4n Suomessakin sit\u00e4, mit\u00e4 nykyaikainen oopperatoiminta v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 on ja t\u00e4ytyy olla: intellektuaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen er\u00e4s haara. Oopperallakaan ei ole paluuta: korkeatasoinen musiikillinen osaaminen ei riit\u00e4, on my\u00f6s teht\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisesti osattua ja kiintoisaa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-14 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802acol.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-670\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802acol.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802acol-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-670'>\n\t\t\t\tVictor Hugo Les Mis\u00e9rables Helsingin Kaupunginteatteri. Alain Boublil &#038; Claude-Michel Sch\u00f6nberg -musikaali. Ensi-ilta 25.2.1999 ja 27.2.1999. Kuvassa Kansaa ja lipunkantaja barrikadeilla. [Tapio Vanhatalo, Teatterimuseon arkisto]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Suursatsaus oli vuonna 2000 valmistunut t\u00e4ydellinen versio Suomessa Richard Wagnerin <em>Nibelungin sormuksesta, <\/em>nelj\u00e4n oopperan tetralogiasta, sen nelj\u00e4 teosta tehtiin toki jo 1930-luvulla osin Armas J\u00e4rnefeltin johdolla ja ohjauksessa. (ks. encore.opera.fi)\u00a0<strong>G\u00f6tz Friedrich<\/strong>, saksalaisen oopperan vastik\u00e4\u00e4n kuollut t\u00e4rke\u00e4 ohjaajanimi j\u00e4tti Helsinkiin perinn\u00f6ksi postmoderniin ohjaajanteatteriin luettavat ohjauksensa teoksista <em>Reininkulta, Valkyyria, Siegfried<\/em> ja <em>Jumalten tuho<\/em>. <strong>Dario Fon<\/strong> saaminen vierailijaohjaajaksi Rossinin <em>Matka Reimsiin<\/em> -oopperalle oli vuoden 2003 kohokohtia. <strong>Marco Marelli<\/strong> on tehnyt useita hienoja produktioita, joista p\u00e4\u00e4limm\u00e4iseen\u00e4 Rikhard Straussin <em>Ruusuritarin<\/em> ohjaus ja skenografia seuraavana vuonna, sek\u00e4 my\u00f6hemmin mm. <em>Pelleas ja M\u00e9lisande<\/em>. Nuoren polven suomalaisia ohjaajia on n\u00e4hty Kansallisoopperassa, kuten <strong>Vilppu Kiljunen<\/strong>, <strong>Timo Hemanus<\/strong>, <strong>Joakim Groth<\/strong>, <strong>Ville Saukkonen<\/strong> ja <strong>Johanna Freundlich\u00a0<\/strong>ovat erikoistuneet oopperoiden ohjaamiseen, joskin kiintoisista tulokkaista ei ole puutetta. <strong>Jussi Tapolan<\/strong> kausi oopperan ohjaajana kesti 1970-luvulta 2010-luvulle. <strong>Tiina Puumalainen<\/strong> ohjasi Sofie Oksasen romaanin ja n\u00e4ytelm\u00e4n pohjalta tehdyn oopperan <em>Puhdistus<\/em>.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-14 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"875\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802bx.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-671\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802bx.jpg 875w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802bx-300x206.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0802bx-768x527.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 875px) 100vw, 875px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-671'>\n\t\t\t\tVictor Hugo Les Mis\u00e9rables Helsingin Kaupunginteatteri. Alain Boublil &#038; Claude-Michel Sch\u00f6nberg -musikaali. Ensi-ilta 25.2.1999 ja 27.2.1999. [Tapio Vanhatalo, Teatterimuseon arkisto]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomalaisten kaupunginteatterien verkostolle<\/span> lama-ajan seuraukset olivat hankalia. Silti jotain tervehdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 jouduttiin ajattelemaan toiminnan ydint\u00e4 ja karsimaan tarpeetonta pois. Vuoden 1993 alusta voimaan saatiin pitk\u00e4\u00e4n valmisteltu teatteri- ja orkesterilaki. Se turvasi kulttuurilaitosten valtionavun laskennallisesti ennakoitavaksi, mittayksikk\u00f6n\u00e4 yksi henkil\u00f6ty\u00f6vuosi. Kun laman vuoksi sek\u00e4 valtion ett\u00e4 kuntien oli pakko leikata, j\u00e4i tuon laskennallisen henkil\u00f6ty\u00f6vuoden rahallinen vastine alhaiseksi ja p\u00e4\u00e4sylipputulojen merkitys kasvoi entisest\u00e4\u00e4n. Teatterit joutuivat siis osin palaamaan vanhaan aikaan ja esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n reilusti komediaa, farssia ja musikaalia. Samalla jouduttiin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiintoisia tai riskialttiita, tekij\u00f6ille taiteellisesti haasteellisia ja katsojille kenties vaativia esityksi\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 \u2013 ainakin suurilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4.<\/p>\n<p>Hyvin\u00e4 vuosina kiinteiss\u00e4 teattereissa oli lis\u00e4tty vierailijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 pirist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tai t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 esityksi\u00e4. Jopa niin ett\u00e4 vakituisen ensemblen j\u00e4senet olivat ality\u00f6llistettyj\u00e4. Laman tultua vierailijoita v\u00e4hennettiin, ellei toimittu p\u00e4invastoin ja yritetty koota takuuvarmat menestyksen ainekset\u00a0pakettiin. Teatterissa silti mik\u00e4\u00e4n ei ole niin varmaa kuin ep\u00e4varmuus taiteellisesta lopputuloksesta. Teoriassa mainio idea ja kokemuksellakin tehty hyv\u00e4 suunnitelma voi ajautua karille ennakoimattomista ja yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4.<\/p>\n<p>Ammattikent\u00e4n sis\u00e4lle vuosien aikana muodostunut selke\u00e4 eriarvoisuus nousi keskusteluihin 1990-luvun alussa. Pysyv\u00e4ll\u00e4 v\u00e4likirjalla eli ns. hautakivisopimuksella oli teattereissa paljon n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, joiden ammattitaidollista kehittymist\u00e4 monet ohjaajat pitiv\u00e4t pys\u00e4htyneen\u00e4. Osin i\u00e4st\u00e4, osin pintapuolisesta n\u00e4kemyksest\u00e4 johtuen, osin muista syist\u00e4. Vierailevat ohjaajat eiv\u00e4t halunneet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 osaa jonkin kiinte\u00e4n teatterin n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4, vaan halusivat oman suosikkinsa mukaan esiintym\u00e4\u00e4n ohjauksessaan, vaikka talossa olisi ollut useita rooliin ainakin ulkoisesti sopivia. Erityisesti t\u00e4llainen ality\u00f6llistyneisyys koski naisn\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<p>Esimerkkej\u00e4 on toisinkin p\u00e4in: hyv\u00e4n teatterinjohtajan suunnittelussa voitiin ottaa huomioon ensemblen kokonaisuus tai nuoren ohjaajan tuoma virkist\u00e4v\u00e4 ote: koko ryhm\u00e4 saattoikin \u00e4kki\u00e4 kukkia ja n\u00e4ytell\u00e4 innostuneesti. Vaihtelun tarve keskikokoisissa kaupungeissa tiedostettiin yh\u00e4 paremmin. Toisaalta ymm\u00e4rrettiin, ett\u00e4 ei voida siirty\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4n produktiokohtaisten palkkausten systeemiin, varsinkaan p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun ulkopuolella. Tarvitaan my\u00f6s perusensemble, joka osaa n\u00e4ytell\u00e4\u00a0hyvin yhteen.<\/p>\n<p>Lis\u00e4\u00e4ntynyt TV- ja elokuvatuotanto ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4t yh\u00e4 suuremman joukon koulutetuista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4. <em>Kotikatu, Salatut el\u00e4m\u00e4t<\/em> ja muut sarjatuotannot s\u00f6iv\u00e4t n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvoja. Toisaalta n\u00e4yttelij\u00f6iden tuleminen tutuiksi sarjoissa palvelee my\u00f6s teattereita, jotka tiedotuksessaan k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4 hyv\u00e4kseen. Jotkut pysyv\u00e4t teatterirooliensakin my\u00f6t\u00e4 ns \u201dkestojulkkiksina\u201d. Osa yleis\u00f6nsuosikeista on my\u00f6s aidosti kollegojensa arvostamia, silti ammatin sis\u00e4ll\u00e4 arvostetaan my\u00f6s monia niist\u00e4, jotka n\u00e4kyv\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4n. 2010-luvulla n\u00e4yttelij\u00e4\/esiintyj\u00e4 -vetoisia ovat lukemattomat TV:n viihdeohjelmat, kilpailu-visailut, sketsi- ja improvisointikisat.<\/p>\n<p>Teatterikentt\u00e4\u00e4 ovat leimanneet 1990-luvulta alkaen suurilla tuotantopanostuksilla tehdyt esitykset. <span style=\"text-decoration: underline;\">Megasatsausten teatterimaailma el\u00e4\u00e4 ja voi hyvin my\u00f6s musikaaliin kohdistuvien ammatillisten vaatimusten kasvaessa.<\/span> Niihin on my\u00f6s pyritty vastaamaan: laulukoulutuksen saaneita taitajia on tullut runsaasti laajan ja korkeatasoisen musiikin ammattikoulutuksen puolelta. Laulavat tanssivat ja n\u00e4yttelev\u00e4t esiintyj\u00e4t, sit\u00e4 paitsi karsitaan produktiokohtaisesti. Kaupalliseen teatteriin kuuluva audition- eli koe-esiintymis -k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on tullut osaksi arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 Suomessakin ja aikakauslehtijulkisuus osana suurmusikaalien ennakkomarkkinointia.<\/p>\n<p>\u00c4\u00e4ni ja valosuunnittelijoiden koulutus on kantanut hedelm\u00e4\u00e4 ja taiteellisen monipuolisuuden kasvu n\u00e4kyy yht\u00e4l\u00e4isesti sek\u00e4 pienten tanssi- ja kokeellisten esitysten foorumeilla ett\u00e4 suurten teatterien produktioissa.<\/p>\n<h3>Johtajiksi n\u00e4yttelij\u00e4t<\/h3>\n<p>Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin ja Helsingin Kaupunginteatterin johtajina toimivat 1990-luvun alussa <strong>Jussi Helminen<\/strong> ja <strong>Raija-Sinikka Rantala<\/strong>. Rantalalla oli takanaan onnistunut kausi Lahdessa. N\u00e4it\u00e4 1970-luvun alun johtaja-aktiiveja yhdisti ohjelmistopoliittinen linjaus, joka noudatti viel\u00e4 taiteellisen ja valistavan kansanteatterin linjaa l\u00e5ngbackalaisessa hengess\u00e4. Suurella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htiin merkitt\u00e4vi\u00e4 klassikoita ja kotimaisia klassikoita, jopa uutuusmusikaaleja tai ainakin vankkoja teoksia. Musiikkiohjelmistossa pyriittiin samalla my\u00f6s uustuotantoihin ja tilaust\u00f6it\u00e4. Isolle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle tehtiin my\u00f6s tunnettujen ohjaajien henkil\u00f6kohtaisia taiteellisia valintoja.<\/p>\n<p>Suuri linjallinen muutos tapahtui vuonna 1998, kun maan kahdelle maxi-kokoiselle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle johtajaksi valittiin n\u00e4yttelij\u00e4. T\u00e4llainen actor-manager johtajatyyppi on ollut historiallisesti ikivanha, mutta viimeksi erityisesti englantilainen malli. P\u00e4\u00e4n\u00e4yttelij\u00e4, jonka ammattitaidon varassa esitysten vetovoima on, saa my\u00f6s viimek\u00e4tisen p\u00e4\u00e4t\u00e4nt\u00e4vallan toiminnan kokonaisuuteen. Molemmissa tapauksissa, HKT ja TTT saivat n\u00e4yttelij\u00e4t, joista vuosien varrella oli tullut alansa kiistattomia mestareita.<\/p>\n<p>T\u00e4llainen oli <strong>Esko Roine<\/strong> TTT:n johtajana 1998 alkaen. H\u00e4n oli aloittanut n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 1960-luvulla TTT:ss\u00e4, n\u00e4ytellyt v\u00e4lill\u00e4 Suomen Kansallisteatterissa ja hankkinut johtajakokemuksen Tampereen Teatterissa 1988\u20131998. Siell\u00e4 h\u00e4n oli seurannut pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n tehnytt\u00e4 <strong>Rauli Lehtosta<\/strong> (1963\u20131987). Roine oli onnistunut tekem\u00e4\u00e4n TT:n vaihtelevaksi ja kiinnostavaksi, nimenomaan vierailijoita ja uusia tekij\u00e4kombinaatioita k\u00e4ytt\u00e4en. H\u00e4n j\u00e4i TTT:st\u00e4 el\u00e4kkeelle, mutta jatkoi n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 Helsingin kaupunginteatterissa. TTT:ss\u00e4 seurasi n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Riku Suokkaan<\/strong> johtajakausi.<\/p>\n<p>Lilla Teaternista siirtyi <strong>Asko Sarkola<\/strong> <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kaupunginteatteriin<\/span>. Muutosta paheksuttiin aluksi julkisuudessa, koska Sarkola ilmoitti teht\u00e4v\u00e4kseen saada suuren katsomon t\u00e4yteen. Niinp\u00e4 keventynytt\u00e4 linjaa kiiruhdettiin moittimaan. Kasvaneet katsojaluvut pyyhkiv\u00e4t osan vastav\u00e4itteist\u00e4, mutta my\u00f6s se, ett\u00e4 paremmalla taloudellisella tuloksella todella voitiin panostaa taiteellisesti vaativaan ohjelmistoon pienemmill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Helsingin kaupunginteatterin 1990-luvun loppua on leimannut monella tavalla se, ett\u00e4 teatteria tehd\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6iden ehdoilla. Nuoremman polven n\u00e4yttelij\u00e4virtuoosit k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4rooleissa, ja el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 mestarin\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 vetonauloina vanhemmalle polvelle suunnatuissa esityksiss\u00e4, esimerkkein\u00e4 Kyllikki Forssell, Lasse P\u00f6ysti, Pentti Siimes, Ritva Valkama, Matti Ranin ja Tea Ista. Er\u00e4\u00e4nlainen n\u00e4yttelij\u00e4l\u00e4ht\u00f6inen teatterin know-how on leimannut vuosituhannen vaihteen vaihetta. Helsingin kaupunginteatterissa Sarkolan komedia- ja musikaalilinja jatkuvat viel\u00e4 2015.<\/p>\n<p>Lasten- ja nuortenteatterin <span style=\"text-decoration: underline;\">Pienen Suomen<\/span> kohtalo tulla fuusioiduksi Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 2002 my\u00f6s puhutti, mutta taloudellinen tilanne oli ajautunut niin vaikeaksi, ett\u00e4 Helsingin kaupunki ei l\u00f6yt\u00e4nyt muuta ratkaisua. Osa henkil\u00f6kunnasta seurasi mukana, osa irtisanottiin tai j\u00e4i el\u00e4kkeelle. Lapsille suunnattu teatteritoiminta on t\u00e4ysipainoisesti mukana Kaupunginteatterin toiminnassa. My\u00f6s muilla lastenteattereilla on ollut vaikeuksia, koska ne eiv\u00e4t voi nostaa lipunhintoja liikaa \u2013\u00a0toisaalta niiden yleis\u00f6pohja on varsin tasainen ja varma.<\/p>\n<p>Suuren yleis\u00f6n teatteri ja ns. taiteellinen kiinnostavuus (eli usein sama kuin kollegiaalinen arvostus) ovat toisinaan my\u00f6s onnellisesti yhtyneet. Vuosikymmenen loppua leimasi nuorten ohjaajien melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti toistuva kiinnostus ottaa vastatakseen maakuntateattereista, t\u00e4llaisia ovat olleet esim. <strong>Heikki Kujanp\u00e4\u00e4<\/strong> Kuopiossa, <strong>Mikko Roiha<\/strong> Sein\u00e4joella, tehty\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ennen ja kautensa j\u00e4lkeen kiinnostavia ohjauksia vierailijana. Viimeaikaisia \u201dkohtaanto-ongelmia\u201d on n\u00e4hty Rovaniemell\u00e4 (<strong>Atro Kahiluoto<\/strong>) ja Joensuussa (<strong>Vihtori R\u00e4m\u00e4<\/strong>). N\u00e4m\u00e4kin k\u00e4ynnit j\u00e4iv\u00e4t lyhytaikaisiksi, vastaavia lyhytaikaisia johtajavierailuita maakuntiin on tehty. Syvimmilt\u00e4\u00e4n niiden lyhytaikaisuuden syy on kulttuurien kohtaamattomuudessa: p\u00e4\u00e4kaupungin lehdist\u00f6huomio ja arvostus antavat nostetta, mutta tilanne onnistuu vain, mik\u00e4li teatteritaiteilija aidosti antautuu dialogiin ja kohtaa sen maakunnan, jota h\u00e4n on l\u00e4htenyt palvelemaan.<\/p>\n<p>Maakuntakaupunkien johtajina menestyksellisesti ovat pitempi\u00e4 kausia toimineet esimerkiksi <strong>Ahti Ahonen, Kari Arffman, Reino Bragge, Erik Kiviniemi, Ilkka Laasonen, Petri Lairikko, Aila Lavaste, Lasse Lindeman, Pekka Luukkonen, Risto Ojanen, Maarit Py\u00f6k\u00e4ri, Kari Rentola, Petteri Sallinen, Veijo \u201dSnoopi\u201d Sir\u00e9n, Petteri Summanen, Riku Suokas, Ilpo Tuomarila<\/strong> ja\u00a0<strong>Vesa-Tapio Valo<\/strong>.<\/p>\n<h3>\u201dTeatteri tukehtuu viihdem\u00f6ss\u00f6\u00f6n\u201d<\/h3>\n<p>Jo vuonna 2002 esittiv\u00e4t Juha Lehtola ja Reko Lund\u00e1n t\u00e4m\u00e4n avoimen kirjeens\u00e4 Suomen teatterinjohtajille. Siin\u00e4\u00a0kielt\u00e4ydyttiin t\u00e4st\u00e4 asiaintilasta, jossa taidetta oltiin jo saattohoitamassa suurimmassa osassa Suomen teattereita. Tulosvastuu ja tuotto-odotukset, joihin kaupunginteatterit eri paikkakunnilla olivat joutuneet, olivat tietenkin realiteetti, mutta perimm\u00e4isen\u00e4 syyn\u00e4 olivat aivan liian suuriksi mitoitetut suuret n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t. My\u00f6s teatterilaiset itse saavat Lehtolan ja Lund\u00e1nin kritiikist\u00e4 osansa: he eiv\u00e4t uskaltaudu itsek\u00e4\u00e4n riskien ottoon, teattereissa ei tehd\u00e4 taiteellista kehitysty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n<p>Yleisesti ottaen teattereiden ohjelmistorakenne oli edelleen entisen kaltainen. Puhen\u00e4ytelmien osuus oli noin 50% ja musiikkin\u00e4ytelmien 20%. Loput jakautuivat lasten- ja nuortenn\u00e4ytelmien, nukken\u00e4ytelmien ja muiden kesken. Parhaimmillaan kotimaista ohjelmistoa oli jopa 50% (vuonna 2005).<\/p>\n<p>Uutena muotona ovat tulleet kuitenkin yhteistuotannot. My\u00f6s valtionsosuusteattereiden (VOS) ja vapaiden ryhmien v\u00e4lisi\u00e4 yhteisty\u00f6n muotoja on kehitelty. Se on n\u00e4hty ratkaisuna tilojen k\u00e4yt\u00f6n tehostamiseen ja samalla monien ryhmien kokemaan esitystilojen puutteeseen. Maakuntateattereissa on alettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vierailuesitykset eiv\u00e4t \u201duhkaa\u201d oman teatterin asemaa paikkakunnalla, vaan pikemminkin kaikki taide ruokkii toistaan, se my\u00f6s kannustaa taiteellisiin haasteisiin vierailun vastaanottaneessa teatterissa.<\/p>\n<p>My\u00f6s ulkomaisten teatterien kanssa on tehty yhteisprojekteja, usein jonkin EU-hankerahoituksen avulla, kokeellisen ja tutkivan teatterin piiriss\u00e4 korkeakoulu-yhteisty\u00f6n muodossa.<\/p>\n<p>Johtamisen haasteet ovat silti edelleen moninaiset, kun on kyse ns. yhden teatterin paikkakunnista. Paikallisuus ja omaleimaisuus ovat edelleen valtteja, toisaalta my\u00f6s \u201dkohtuudella\u201d harjoitettu avantgarde tai uutta luova teatteritaide saa katsojansa \u2013\u00a0ja niinp\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys on teatteriyleis\u00f6n kasvattaminen.<\/p>\n<p><strong>Yleis\u00f6ty\u00f6\u00a0<\/strong>on ollut yksi kiinteiden teattereiden vastaus haasteeseen. Teatterikerhoja, aktiivisten teatteriharrastajien tukij\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 on ollut vuosikymmeni\u00e4. V\u00e4liaikamyynnin tuotolla on jaettu stipendej\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6ille jne. My\u00f6s koulujen ja opettajien yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4t tiiviit kontaktit teattereihin ovat palvelleet teatterissak\u00e4ymiseen tottumista. Uusia muotoja on kehitelty, niiden ytimess\u00e4 ovat kuitenkin tutustuminen teoksiin ja tekij\u00f6hin, toisinaan ty\u00f6pajoja ja omaa tekemist\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Suomen Kansallisooppera on vuodesta 1993 alkaen toiminut uudessa talossaan T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahden rannalla. Se on v\u00e4hitellen noussut Pohjoismaiden kiinnostavien oopperatalojen joukkoon. Suomalaisten oopperoiden s\u00e4vellysbuumi on jatkunut, samoin on k\u00e4ytetty nuoria suomalaisia ohjaajia ja kokeneita veteraaneja. Mutta on tuotu my\u00f6s eurooppalaiset traditiot hallitsevia ohjaajia ja onnistuttu tekem\u00e4\u00e4n Suomessakin sit\u00e4, mit\u00e4 nykyaikainen oopperatoiminta v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 on ja t\u00e4ytyy olla: intellektuaalisen [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=14"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1307,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/14\/revisions\/1307"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=14"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=14"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=14"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}