Euroopan keskiajan omintakeinen antiikin vaikutuksesta riippumaton ilmi\u00f6 oli teatterillisen esitt\u00e4misen kehittyminen 900-luvun kirkoissa p\u00e4\u00e4si\u00e4isjumalanpalveluksen osana.<\/p>\n
Kirkkon\u00e4ytelmien tai kirkko-oopperan levi\u00e4miseen vaikutti aluksi nimenomaan benediktiinil\u00e4isluostarien ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n kirjattu englantilaisen piispa Ethelwoodin antama ohjeisto Concordia regularis (n 980), siit\u00e4, miten p\u00e4\u00e4si\u00e4isn\u00e4ytelm\u00e4 Quem queritis?<\/em> eli Ket\u00e4 etsitte?<\/em> tulisi esitt\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 kolme naista tulee p\u00e4\u00e4si\u00e4isaamuna Jeesuksen tyhj\u00e4lle haudalle ja teksti alkaa enkelin kysymyksell\u00e4 naisille.<\/p>\n Englantilaiset luostarit olivat my\u00f6s aktiivisia skandinaavisessa ja muussa l\u00e4hetysty\u00f6ss\u00e4, mist\u00e4 kertoo kahden huomattavan varhaisen piispan Henrikin ja Tuomaksen englantilainen alkuper\u00e4. Voidaan kysy\u00e4 my\u00f6s olivatko Englantiin 700-luvun j\u00e4lkipuolella saapuneet viikingit tuoneet jotain omista traditioistaan sinne?<\/p>\n P\u00e4\u00e4si\u00e4isaamun n\u00e4ytelmi\u00e4 tunnetaan kaikkialta Euroopasta ja v\u00e4hitellen niiden mallin mukaan esitt\u00e4minen levisi laajalle l\u00e4ntisen kirkon piiriss\u00e4. Esitysten sis\u00e4\u00e4n tuli paljon my\u00f6s maallisen teatterin ja farssin elementtej\u00e4, joka oli alkanut kehitty\u00e4 ilmeisesti rinnan kirkollisen n\u00e4ytelm\u00e4n kanssa.<\/p>\n Nils Holger Petersen on selvitt\u00e4nyt ja tutkinut Quem queritis<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n esiintymist\u00e4 Pohjoismaissa. Nuotteja on l\u00f6ytynyt ainakin K\u00f6\u00f6penhaminasta, Link\u00f6pingist\u00e4 ja Tukholmasta. H\u00e4n kirjoittaa kuitenkin my\u00f6s: \u201dT\u00e4llaisista n\u00e4ytelmist\u00e4 on l\u00f6ydetty todisteita 1200\u20131400-luvulta my\u00f6s Pohjoismaista, ennen kaikkea Ruotsista ja Suomesta, mutta yksitt\u00e4isi\u00e4 my\u00f6s Tanskasta. S\u00e4ilyneet [Jeesuksen hautaa kuvaavat] arkut ja veistokset edustavat goottilaista tyyli\u00e4. Kaksi 1400-luvulta per\u00e4isin olevaa ruotsalaista k\u00e4sikirjoitusta (Vadstenan luostarista ja Link\u00f6pingin katedraalista) edellytt\u00e4v\u00e4t muiden ruotsalaisten sek\u00e4 (ilmeisesti) tanskalaisen p\u00e4\u00e4si\u00e4isn\u00e4ytelm\u00e4n tavoin haudan olleen rakennelma, jonka sis\u00e4\u00e4n naiset meniv\u00e4t juhlakulkueen yhteydess\u00e4 [Jeesusta etsiess\u00e4\u00e4n]. T\u00e4llaisten n\u00e4ytelmien tarkoituksena oli yhdist\u00e4\u00e4 kertomus julistukseen ja ylistyslauluun. Rituaalin kaksi toimintoa, esitt\u00e4v\u00e4 ja juhliva, tukivat toisiaan. My\u00f6h\u00e4iskeskiajan kulttik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ja taidetyylin uusista tavoista huolimatta t\u00e4m\u00e4 oli jumalanpalvelukselle t\u00e4ysin olennaista ja samalla leimaa antavaa koko taidelajien ja niihin liittyv\u00e4n liturgian keskin\u00e4iselle suhteelle.\u201d (Petersen 1997, s 181)<\/p>\n It\u00e4meren piiriss\u00e4 \u2013 puolalainen ja saksalainen etel\u00e4rannikko pois lukien \u2013 teatteriesityksist\u00e4 varhaisimmat tiedot ovat Riiasta. V\u00e4in\u00e4joen (latv. Daugava, saks D\u00fcna) suuhun oli muodostunut vahva kaupunki, josta k\u00e4sin Saksalainen ritarikunta ja aatelisto valvoivat Liivinmaan aluetta. Varhaisimmassa historiassa, Henrik Liivil\u00e4isen kronikassa, kirjoitettu n 1224\u20131227 kuvataan talvella 1204 Riiassa <\/strong>tapahtunutta Profeettojen n\u00e4ytelm\u00e4n<\/em> esityst\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4n ajatuksena oli, ett\u00e4 vetoamalla profeettojen ennustuksiin vakuutettaisiin uskottomat Jeesuksesta luvattuna Messiaana.<\/p>\n Samana talvena esitettiin keskell\u00e4 Riikaa taidokas profetian\u00e4ytelm\u00e4 [p.o.: s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen\/k\u00e4sikirjoituksen mukainen Profeetta-n\u00e4ytelm\u00e4], jotta pakanat omin silmin n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4 oppisivat kristinuskon perusteet. Tulkki selitti n\u00e4ytelm\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6n huolellisesti niin paikalla olleille k\u00e4\u00e4ntyneille kuin pakanoillekin. Mutta kun Gideonin aseistetut miehet taistelivat filistealaisia vastaan, pakanat pelk\u00e4siv\u00e4t tulevansa surmatuiksi ja alkoivat paeta. Heid\u00e4t kutsuttiin kuitenkin varovaisesti takaisin. Niin kirkko kasvoi jonkin aikaa hiljaa ja rauhassa. Tuo n\u00e4ytelm\u00e4 oli kuitenkin ik\u00e4\u00e4n kuin alkusoitto ja enne tulevasta. Sill\u00e4 kyseisess\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oli sotia, nimitt\u00e4in Davidin, Gideonin ja Herodeksen, ja samoin siin\u00e4 oli Vanhan ja Uuden testamentin oppia. Ja todellakin pakanat piti k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 monilla seuranneilla sodilla, ja Vanhan ja Uuden testamentin opin kautta heille oli opetettava, miten he saavuttavat todellisen rauhantuojan ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n. (Henrikin Liivinmaan kronikka, s 72)<\/p><\/blockquote>\n Latvialaisten pelko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htyjen sotajoukkojen edess\u00e4 on t\u00e4ysin uskottavaa, perustuihan Baltian k\u00e4ynniss\u00e4 oleva valloitus vuosikymmeni\u00e4 jatkuneisiin sotiin Saksalaisen ritarikunnan ja alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n v\u00e4lill\u00e4. \u2013 Viron teatterin varhaisen teatterihistorian kirjoittanut Elisabet Rosen (1910) olettaa, ett\u00e4 nykyisen Latvian pohjoisosassa ja Etel\u00e4-Virossa eli Liivinmaalla mysteereit\u00e4 n\u00e4ytettiin muiden saksalaisten kaupunkien tapaan<\/strong>. Kun sitten vuoden 1228 j\u00e4lkeen my\u00f6s Reval eli Tallinna joutui Ritarikunnan valtaan, olettaa Rosen, ett\u00e4 samanlaisia n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 kuin oli Riiassa, olisi j\u00e4rjestetty my\u00f6s Tallinnassa pakanoiden k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4miseksi.<\/p>\n Koko Liivinmaa oli paavin suojeluksessa Pyh\u00e4n Neitsyen oma valittu maa, Maarian maa. Miten Ritarikunta ei olisi j\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tilaisuutta t\u00e4ysipainoiseen uskonnolliseen kasvattamiseen, johon teatteri oli havaittu hyv\u00e4ksi keinoksi. Rosen olettaa siis n\u00e4ytelmi\u00e4 n\u00e4hdyn Jeesuksen ja Marian el\u00e4m\u00e4st\u00e4, pyhist\u00e4 marttyyreist\u00e4, Israelin kansan historiasta, mutta erityisesti p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 olisi juhlittu dramaattisesti, alkuun latinaksi, my\u00f6hemmin saksaksi.<\/p>\n Tallinna<\/strong> tuli osaksi Hansaa eli liittyi 1248 L\u00fcbeckin johtamaan kauppaliittoon ja voimaan tuli l\u00fcbeckil\u00e4inen kauppaa s\u00e4\u00e4telev\u00e4 laki; tulee olettaa, ett\u00e4 my\u00f6s muut tavat ovat sielt\u00e4 levinneet. T\u00e4llaisia olivat Rosenin mukaan erityisesti maallistuvat n\u00e4ytelm\u00e4t, jota edustivat ns laskiaisn\u00e4ytelm\u00e4t<\/strong>, joita Lyypekiss\u00e4 oli 1430\u20131515 v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4ytelty ainakin 72 eri n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 (Rosen 1910, s 6v). Asian varmuudella tapahtuneeksi vahvistava, ns. positiivinen l\u00e4hde, kirjallinen tai muu puuttuu, mutta my\u00f6s Tallinnan kohdalla joudutaan kysym\u00e4\u00e4n ennemmin toisin p\u00e4in: miksi ei olisi ollut?<\/p>\n Pohjoismaista<\/strong> tilannetta kartoittaneen Sveinn Einarssonin mukaan j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neest\u00e4 kirjallisesta aineistosta Tanskassa tunnetaan Pyh\u00e4n Knuutin n\u00e4ytelm\u00e4<\/em>, ja joitain komedioita ja farsseja my\u00f6h\u00e4iskeskiajalta, sek\u00e4 my\u00f6hempi\u00e4 koulun\u00e4ytelmi\u00e4. Ruotsissa on osia liturgisesta tai miraakkelin\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, tai raamatullisia dialogeja, sek\u00e4 my\u00f6s lyhyit\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, jotka edustavat er\u00e4\u00e4nlaista synteesi\u00e4 keskiaikaisen kirkollisen tradition ja kansanomaisten muotojen v\u00e4lill\u00e4. Lis\u00e4ksi on my\u00f6hempi\u00e4 koulukomedioita. On yritetty osoittaa ett\u00e4 jotkut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeet n\u00e4iss\u00e4 n\u00e4ytelmiss\u00e4, erityisesti er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Link\u00f6pingin p\u00e4\u00e4si\u00e4isn\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, ovat rinnakkaisia joidenkin tanskalaisissa kirkoissa olevien freskojen kanssa.<\/p>\n Onko olemassa olevan aineiston perusteella mahdollista p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 keskiajalla Skandinaviassa oli kukoistava liturgisen draaman ja miraakkelin\u00e4ytelmien traditio, samanlainen, jonka tunnemme katolisen kirkon piirist\u00e4 L\u00e4nsi-Euroopassa? Tiettyyn rajaan astia p\u00e4\u00e4telm\u00e4lle on oikeutus, mutta ei voida olla kiireisi\u00e4, sill\u00e4 todistusaineisto on toisinaan niukka. Norjasta esimerkiksi ei ole s\u00e4ilynyt yht\u00e4k\u00e4\u00e4n liturgista tai miraakkelin\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 ja on vain yksi kuvaus esityksest\u00e4 (Bergeniss\u00e4 1562) vaikka Kolmen Tiet\u00e4j\u00e4n traditio n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 asettuneen Norjaan jo varhain, ja koulukomediat ilmestyiv\u00e4t uskonpuhdistuksen j\u00e4lkeen.? (Einarsson 1995, s 8\u20139) Toinen dramaattinen surma tapahtui loppiaisen j\u00e4lkeisen\u00e4 aamuna 1131 Roskilden kuninkaankartanossa (Sellannissa). I\u00e4kk\u00e4\u00e4n kuningas Nielsin pojat olivat saanut haastajan serkustaan Etel\u00e4-Jyllantia hallinneesta Knut Lavardista (=Lord). Joulurauhan aikana kutsutulle vieraalle ei tietenk\u00e4\u00e4n voitu tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta loppiaisen j\u00e4lkeisen\u00e4 aamuna h\u00e4net houkuteltiin l\u00e4heiseen mets\u00e4\u00e4n ja surmattiin. Knut Lavardin poika Valdemar selvisi sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen kuninkaaksi ja edisti aikaisemman kirkkoa suosineen kuninkaan Knut II:n julistamista pyhimykseksi. Aineistoa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n rakentui useista elementeist\u00e4. My\u00f6s Knutilla (Knud) eli Kanutuksella on kaksi juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Varsinainen \u201dNuutinp\u00e4iv\u00e4\u201d eli 7.1. Loppiaisen j\u00e4lkeinen p\u00e4iv\u00e4, joka oli kuolinp\u00e4iv\u00e4. (Nykyisess\u00e4 kalenterissa 13.1.) Kolmen kuninkaan (= tiet\u00e4j\u00e4n) juhlan pitojen j\u00e4lkeen. Keskikes\u00e4ll\u00e4 on toinen juhla (10.7.), johon on liittynyt juhliminen pyh\u00e4n l\u00e4hteen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Siin\u00e4 ovat my\u00f6s pakanalliset ja hedelm\u00e4llisyysjuhlien elementit pohjalla kristillistetyss\u00e4 juhlassa. N\u00e4in Knutin hahmo my\u00f6s vertautui skandinaaviseen nuoreen jumalhahmoon Balderiin (Odinin ja Friggan poikaan), joka oli kaunis nuorukainen ja hyv\u00e4 hallitsija, joka kuoli petoksen uhrina. (Balderia koskevat myytit ovat kuitenkin h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 ja ristiriitaisia. ”Monia tulkintoja on tutkimuksessa esitetty. On ehdotettu, ett\u00e4 Balder on heijastuma pohjoisessa tunnetulle ”valkoiselle Kristukselle” joka surmataan ja laskeutuu manalaan; tai ett\u00e4 h\u00e4n on pohjoismainen versio it\u00e4maisesta hedelm\u00e4llisyydenjumalasta, jonka kuolema on edellytys sille ett\u00e4 kasvillisuus voi j\u00e4lleen her\u00e4t\u00e4 eloon.” (Hultkrantz 1999, 24).<\/p>\n Balder liittyi nimitt\u00e4in my\u00f6s juhannuksen aikaan, johon kuuluivat l\u00e4hteet ja niiden palvonta. Tanskan saarissa pyhill\u00e4 l\u00e4hteill\u00e4 k\u00e4ytiin yleens\u00e4 juhannusaattona, ja Jyllannissa vapunaattona. Niiss\u00e4 n\u00e4htiin ihmeparannuksia, niiss\u00e4 juotiin ja kylvettiin sek\u00e4 pystytettiin lehtimajoja. Tanssittiin piiritansseja l\u00e4hteen ymp\u00e4rill\u00e4 esitanssijan johdolla\u00a0aamuun asti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Euroopan keskiajan omintakeinen antiikin vaikutuksesta riippumaton ilmi\u00f6 oli teatterillisen esitt\u00e4misen kehittyminen 900-luvun kirkoissa p\u00e4\u00e4si\u00e4isjumalanpalveluksen osana. Kirkkon\u00e4ytelmien tai kirkko-oopperan levi\u00e4miseen vaikutti aluksi nimenomaan benediktiinil\u00e4isluostarien ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n kirjattu englantilaisen piispa Ethelwoodin antama ohjeisto Concordia regularis (n 980), siit\u00e4, miten p\u00e4\u00e4si\u00e4isn\u00e4ytelm\u00e4 Quem queritis? eli Ket\u00e4 etsitte? tulisi esitt\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 kolme naista tulee p\u00e4\u00e4si\u00e4isaamuna Jeesuksen tyhj\u00e4lle haudalle ja teksti alkaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[13],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/166"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=166"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/166\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1913,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/166\/revisions\/1913"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=166"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=166"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=166"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n
\n<\/strong>Tanskan Knut Pyh\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4<\/em>, Ludus de Sancto Kanuto duce<\/em> on sekoittuneena ilmeisesti useitakin samannimisi\u00e4 hallitsijoita ja samankaltaisia tapahtumia. Knut Suuri oli hallinnut Tanskan lis\u00e4ksi l\u00e4hes koko Englantia, my\u00f6hempi kuningas Knut II Pyh\u00e4 puolestaan oli ollut vahva kirkkopoliitikko Sellannissa, jonka jyllantilaiset surmasivat 1086 Odensessa.<\/p>\n
\n
\n<\/em>Ludus de Sancto Kanuto duce on Skandinavian laajin keskiaikainen n\u00e4ytelm\u00e4, jonka teksti on runomittaista tanskaa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeet ym. latinaksi. Se noudattaa kirkollisen messun tekstin lis\u00e4ksi Saxo Grammaticuksen Tanskan kronikkaa. Kohtaukset ovat lyhyit\u00e4 ja ne kattavat noin 30 vuoden ajanjakson, siin\u00e4 on 30 puheroolia ja paljon avustajia. Se siis muistuttaa keskieurooppalaisia suuria n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, mutta toisaalta sill\u00e4 on kansallisen historian\u00e4ytelm\u00e4n piirteit\u00e4. L\u00f6ydetty teksti on vasta vuodelta 1574 ja koska kieli on 1500-luvun tanskaa oletetaan, ett\u00e4 se on muistiinmerkitty vasta tuolloin. Kuoleman yhteydess\u00e4 ei tapahdu ihmetekoja, mutta hyv\u00e4 ja paha henkil\u00f6 asetetaan vastakkain. Hyv\u00e4 Knut houkutellaan mets\u00e4\u00e4n, jossa surmataan ja sille paikalle puhkeaa ihmeit\u00e4 tekev\u00e4 l\u00e4hde, joka on yksi todisteita ja kulttipaikkoja.<\/p>\n