{"id":24,"date":"2014-12-29T12:59:03","date_gmt":"2014-12-29T09:59:03","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=24"},"modified":"2016-03-11T16:47:12","modified_gmt":"2016-03-11T13:47:12","slug":"7-6-johtajuuskriisi-ja-ryhmaytyminen-laitosteattereissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/7-6-johtajuuskriisi-ja-ryhmaytyminen-laitosteattereissa\/","title":{"rendered":"
7.6<\/div>Johtajuuskriisi ja ryhm\u00e4ytyminen laitosteattereissa"},"content":{"rendered":"

Ralf L\u00e5ngbackan<\/strong> johtajakauden p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 1987\u00a0Helsingin kaupunginteatterissa ohjaajien, Kalle Holmbergin<\/strong>, Jotaarkka Pennasen<\/strong>\u00a0ja Kari Rentolan<\/strong> sek\u00e4 koreografi Jorma Uotisen<\/strong> ja dramaturgi Ritva Holmbergin<\/strong>\u00a0sopimukset jatkuivat. Koska kukaan ei halunnut yksin\u00e4\u00e4n ottaa johtajuutta, siit\u00e4 joutui\u00a0vastaamaan hallintojohtaja Aulis Salovaara<\/strong>. Sen sijaan kokeiltavaksi otettiin teatterin\u00a0jakaminen pienempiin toimintayksik\u00f6ihin.<\/p>\n

Suuriin laitosteattereihin nimitt\u00e4in kohdistui pysyv\u00e4 kritiikki: niit\u00e4 ja niiden suuria n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 pidettiin liian suurina. Sis\u00e4\u00e4n kirjoitettuna teatteriv\u00e4en asenteena oli my\u00f6s se, ett\u00e4 taiteellisesti vakavasti otettavan ohjaajan imagoon tai ammattikuvaan ei kuulunut edes \u201dv\u00e4lit\u00f6in\u00e4\u201d sellaisen \u201dkevyemm\u00e4n\u201d ohjelmiston ohjaaminen, jota yleis\u00f6n riitt\u00e4v\u00e4 saaminen ja palkanmaksu taloissa edellytti. T\u00e4t\u00e4 komedian ja tragedian kategorisesti toisistaan erottavaa taiteilijan\u00e4kemyst\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 joltakin kannalta my\u00f6s syv\u00e4llisen\u00e4 suomalaisen teatterin tosikkoisuus-ongelmana. Jos 1970-luvulla oli \u201dKansa\u201d kirjoitettu suurella kirjaimilla alettiin 1980-luvulla kirjoittaa sanat \u201dTaide\u201d ja \u201dHenkil\u00f6kohtainen\u201d viel\u00e4kin suuremmalla kirjaimella. Pienell\u00e4 kirjaimella kirjoitetun kansan tarpeet, ilon tuottaminen ja osaamisesta nauttiminen annettiin eri ihmisten vastuulle.<\/p>\n

Teatterinjohtajiksi joutuessaan nimekk\u00e4\u00e4t ohjaajat saivat kuitenkin suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden ongelman ratkaistavakseen. Mutta ongelmaa tavallaan kierrettiin, jopa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin ett\u00e4 1980\u20131990-luvun vaihdetta leimasi laitosteatterien johtamisen kriisi. Se johti useissa taloissa erillisten ty\u00f6ryhmien toimintaan. Jotkut ohjaajista saivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 teatterin sis\u00e4ll\u00e4 oman ensemblen ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, samoin tuotannon ja markkinoinnin palvelut ilman, ett\u00e4 tarvitsi kantaa kokonaisvastuuta suuren talon taloudellis-taiteellisesta kokonaisuudesta.<\/p>\n

Teatterien kiinte\u00e4t kustannukset olivat kasvaneet, kun niihin oli kiinnitetty lis\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kuntaa, toimistoonkin, mutta ennen muuta taiteelliseen ja tekniseen henkil\u00f6st\u00f6\u00f6n. Hyvien taloudellisten vuosien aikana elettiin er\u00e4\u00e4nlaista rusinat pullasta -periaatetta. Sit\u00e4 voidaan tarkastella my\u00f6s haluna ja subjektiivisena oikeutena \u201dhenkil\u00f6kohtaisen taiteelliseen etsint\u00e4\u00e4n\u201d, mutta se tarkoitti taloudellisesti \u201doman teatterin\u201d saamista ilman ahdistavaa yleis\u00f6riski\u00e4. Omaa teatteriaan p\u00e4\u00e4si osa ohjaajista tekem\u00e4\u00e4nkin. Mutta samalla ilmi\u00f6n voi n\u00e4hd\u00e4 haluttomuutena kokonaisvastuuseen teatterista taiteenalana. Halua menn\u00e4 tai tulla suurta yleis\u00f6\u00e4 puolitiehen vastaan ei mill\u00e4\u00e4n suunnalla arvostettu. Ohjaajien omista n\u00e4k\u00f6kulmista, joihin paljolti my\u00f6s teatterikritiikki ja julkinen sana samaistui, suurten teatterien jakautuminen ja ryhm\u00e4ytyminen olivat sellaisten utopioiden tavoittamista, jossa taiteellista etsint\u00e4\u00e4 voitiin maksimoida loputtomiin. Mutta kaikella on hintansa eik\u00e4 ryhmiinjakautumisten tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ole viel\u00e4 kunnolla tehty.<\/p>\n

Tampereen Teatterin<\/span> sis\u00e4ll\u00e4 toimi vuosina 1989\u20131992 Kaisa Korhosen<\/strong> johtama Musta Rakkaus<\/span> -niminen ryhm\u00e4. TT-Frenckellin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 se teki sarjan kiinnostavia esityksi\u00e4, erityisesti Raimo Gr\u00f6nbergin<\/strong>, Tuija Vuolteen<\/strong>, Puntti Valtosen<\/strong> ja Matti Rasilan<\/strong> kannattelemina.<\/p>\n

Helsingin kaupunginteatteri<\/span> jakautui 1987\u20131990 suuren n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ryhm\u00e4ksi, jota johtivat Jotaarkka Pennanen<\/strong> ja Kari Rentola<\/strong> sek\u00e4 toisaalta pienen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ryhm\u00e4ksi Ritva ja Kalle Holmbergin<\/strong> saadessa sen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Tanssiryhm\u00e4 jatkoi itsen\u00e4isen\u00e4 ryhm\u00e4n\u00e4 Jorma Uotisen<\/strong> johdolla tehden eri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille. Vaikeuksia oli eniten suuren n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ohjelmistossa, ns. vakava draama veti huonosti yleis\u00f6\u00e4 ja osittain sit\u00e4 my\u00f6s tehtiin t\u00e4ysin tilanteesta piittaamatta: skenografiat olivat synkki\u00e4 ja sekavia, n\u00e4ytelmien maailmat vaikeasti aukeavia, kyynisi\u00e4 ja umpikujamaisia.<\/p>\n

Suhteellisen synkk\u00e4ilmeist\u00e4 yleiskuvaa laitosteatterissa ty\u00f6skennelleet ohjaajat saattoivat rakentaa, sill\u00e4 aikaa, kun vanhemman polven ohjaajat tai komediantekij\u00f6iksi leimautuneet kollegat huolehtivat ns. yleis\u00f6kappaleista. Sit\u00e4 paitsi 1980-luvun nousukauden parempi taloudellinen tilanne merkitsi, ett\u00e4 joinain vuosina voitiin viel\u00e4 n\u00e4ytell\u00e4 tyhjemmillekin huoneille ilman v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 henkil\u00f6st\u00f6n lomautusuhkaa. Leikkausten alettua ei en\u00e4\u00e4. Teatterialan ammattiliitotkin joutuivat pakon edess\u00e4 suostumaan s\u00e4\u00e4st\u00f6talkoisiin.<\/p>\n

Vuodeksi 1990\u20131991 jaettiin Turun Kaupunginteatteri<\/span> kolmeen osaan, kolmen ohjaajan ymp\u00e4rille, Mikko Majanlahden<\/strong> toimiessa muodollisesti taiteellisena johtajana. Laura J\u00e4ntti<\/strong>, Juha Malmivaara<\/strong> ja Erik S\u00f6derblom<\/strong> tekiv\u00e4t tuon n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6vuoden ty\u00f6t\u00e4 omien erillisten n\u00e4yttelij\u00e4ryhmiens\u00e4 kanssa. Tavoitteina oli pienempien ryhmien kautta syntyv\u00e4 identiteetti ja sitoutuminen. Sis\u00e4isesti ryhm\u00e4t eiv\u00e4t olleet edes orgaanisesti syntyneit\u00e4, kuten Mustan Rakkauden ryhm\u00e4, vaan ne koostuivat vuosien varrella Turkuun ker\u00e4\u00e4ntyneest\u00e4 henkil\u00f6kunnasta. Tuotannollinen vapauden kaipuu tuotti kuitenkin improvisoituja ratkaisuja ja suuressa teatterissa koordinoivan ennakkosuunnittelun puute n\u00e4kyi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kohoavina kustannuksina kuten tekniikan ylit\u00f6in\u00e4.<\/p>\n

Turun kaupungin puolelta j\u00e4\u00e4kiekkovalmentaja Alpo Suhosen<\/strong> nimitt\u00e4minen johtajaksi 1991\u20131992 oli toiseen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyteen menev\u00e4 h\u00e4t\u00e4ratkaisu akuutin johtajuusongelman ratkaisuksi. T\u00e4llainen ulkopuolisen gurun tai toimitusjohtajan linja, jossa hallintojohtaja nostetaan ainakin joksikin aikaa tuottajavastuuseen, voidaan yht\u00e4lailla n\u00e4hd\u00e4 johtajuuskriisin ilmentym\u00e4n\u00e4. Teatteriv\u00e4ess\u00e4 moni koki haluttomuutta ottaa taloja hoidettavakseen. Ymp\u00e4ri maata kuitenkin ty\u00f6skenteli teatterinjohtajina ammattitaitoisia arkisia puurtajia, jotka hoitivat ty\u00f6ns\u00e4 odottaen, ett\u00e4 teatterien julkisia avustuksia paremmin ennakoimaan vihdoin saataisiin kauan valmisteltu teatterilaki<\/span>. He eiv\u00e4t ehk\u00e4 aina olleet taiteellisesti erityisen vetovoimaisia, mutta heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 n\u00e4kyi vastuullisessa arjessa.<\/p>\n

Suuri lama<\/span> 1990-luvun alkuvuosina ja alenevat julkiset avustukset tekiv\u00e4t teatterien taloudellisesta tilanteesta entist\u00e4 ankeamman. Silloin jouduttiin monin paikoin my\u00f6s lyhytaikaisiin lomautuksiin. Monia vuosia oli valmisteltu teatteri- ja orkesterilakia, jonka piti vihdoin v\u00e4hent\u00e4\u00e4 valtion rahoituksen harkinnanvaraisuus ja saada se perustumaan laskennallisiin henkil\u00f6ty\u00f6vuosiin. Mutta se astuikin voimaan tilanteessa, jolloin valtiolla ei ollut mahdollisuutta\u00a0toteuttaa rahoitusta t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4. My\u00f6s kunnat v\u00e4hensiv\u00e4t rahoitustaan juuri tuolloin. Irtisanomiset ja paikkojen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4minen alkoi toimia itse\u00e4\u00e4n vastaan 1990-luvun alussa.<\/p>\n

Takana oli kahdeksankymmenluvun valtaosalle teattereista taloudellisesti sittenkin huoleton ja siksi my\u00f6s egoistinen, narsistinen ja yhteis\u00f6ist\u00e4 piittaamaton aikakausi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ralf L\u00e5ngbackan johtajakauden p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 1987\u00a0Helsingin kaupunginteatterissa ohjaajien, Kalle Holmbergin, Jotaarkka Pennasen\u00a0ja Kari Rentolan sek\u00e4 koreografi Jorma Uotisen ja dramaturgi Ritva Holmbergin\u00a0sopimukset jatkuivat. Koska kukaan ei halunnut yksin\u00e4\u00e4n ottaa johtajuutta, siit\u00e4 joutui\u00a0vastaamaan hallintojohtaja Aulis Salovaara. Sen sijaan kokeiltavaksi otettiin teatterin\u00a0jakaminen pienempiin toimintayksik\u00f6ihin. Suuriin laitosteattereihin nimitt\u00e4in kohdistui pysyv\u00e4 kritiikki: niit\u00e4 ja niiden suuria n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 pidettiin liian suurina. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=24"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1166,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/24\/revisions\/1166"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=24"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=24"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=24"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}