{"id":26,"date":"2014-12-29T13:00:45","date_gmt":"2014-12-29T10:00:45","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=26"},"modified":"2018-10-28T18:47:49","modified_gmt":"2018-10-28T15:47:49","slug":"7-5-teatterikoulutuksen-hullut-vuodet-ja-uudet-avaukset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/7-5-teatterikoulutuksen-hullut-vuodet-ja-uudet-avaukset\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">7.5<\/div>Teatterikoulutuksen \u201dhullut vuodet\u201d ja uudet avaukset"},"content":{"rendered":"<p>Teatterikoulutuksen kiertolaisel\u00e4m\u00e4 Kansallisteatterin pienen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kattokerroksen saleissa, HTY:n Paasitalossa ja Koiton talossa (Yrj\u00f6nkatu) v\u00e4heni, kun Teatterikoulu 1978 p\u00e4\u00e4si siirtym\u00e4\u00e4n vanhaan oppikouluun Ehrensv\u00e4rdintielle Helsingin Eiraan. Jo vuosikymmenen alusta alkaen oli suunniteltu Pasilaan monitaiteellista korkeakoulurakennusta, mutta ajan my\u00f6t\u00e4 vanhentuneesta ja moneen kertaan uusitusta suunnitelmasta luovuttiin vasta pitk\u00e4n v\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen 1980-luvulla. Yhdistett\u00e4viksi aiotut oppilaitokset pysyiv\u00e4t erill\u00e4\u00e4n ja niiden asemaa pyrittiin vahvistamaan vuorotellen. Taideteollisen korkeakoulun tilakysymys ratkesi Arabian tehtaiden tyhjennytty\u00e4, joten lavastustaiteen ja elokuvan opetus saivat katon.<\/p>\n<p>Suomen Teatterikoulu oli valtiollisena Teatterikorkeakouluna aloittaessaan 1979 sis\u00e4isesti nuupahtaneessa tilanteessa. Vanhoihin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihins\u00e4 pys\u00e4htyneen\u00e4 ja alkuper\u00e4isen opettajaryhm\u00e4n purkauduttua opetus kaipasi piristyst\u00e4. Elettiin kriisivaihetta: taistolaisiin sitoutuneiden opettajien uskottavuus oli sulanut ja\u00a0olisi tarvittu ammatillisesti ja taiteellisesti vahvoja opettajia, joilla samalla olisi tuoretta annettavaa.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4ist\u00e4 alan professoria ja uutta rehtoria etsineet henkil\u00f6t p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t yksimielisesti <strong>Jouko Turkkaan<\/strong>, joka koko 1970-luvun ajan jatkuneella mielenkiintoisella ohjaustaiteellaan oli noussut Suomen teatterin kiistattomaan eturiviin. Idoliksi nousseen Turkan loputtoman luovalta tuntuva tapa ohjata, innostaa ja energisoida n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 teki helpoksi n\u00e4hd\u00e4, miten kiinnostavaa olisi, mik\u00e4li h\u00e4n ottaisi vastuuta teatterikoulutuksesta.\u00a0Teatterikorkeakoulu aloitti 1979 ja ensimm\u00e4iseksi professoriksi n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6h\u00f6n nimitettiin Jouko Turkka 1982. Vuodet 1983\u20131985 h\u00e4n toimi rehtorina ja sen j\u00e4lkeen viel\u00e4 kaksi vuotta ohjaajanty\u00f6n professorina. Eri vaiheiden kautta h\u00e4nen kautensa suomenkielisen koulutuksen taustahahmona kesti muodollisesti vuoteen 1987. Samoina vuosina Teatterkorkeakoulun ruotsinkielinen laitos toimi opettaen hyv\u00e4ksi koetuilla perinteill\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 <strong>Asko Sarkolan<\/strong> johdolla.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4iset Turkan opiskelijoiden kanssa tekem\u00e4t ty\u00f6t korostivat esitt\u00e4misen iloa ja ry\u00f6ppy\u00e4v\u00e4\u00e4 tarinoiden kerrontaa (<em>Voimamies, Teatterikouluun p\u00e4\u00e4sy, Kaksi Vihtoria<\/em>). Turkan rehtorikausi (vuodet 1983\u20131985) merkitsi my\u00f6s opetuksen t\u00e4ytt\u00e4 remonttia. P\u00e4\u00e4paino oli fyysisess\u00e4 treeniss\u00e4, lenkkeilev\u00e4, punnertava ja kuntolenkki\u00e4 juokseva n\u00e4yttelij\u00e4 oli ik\u00e4\u00e4n kuin \u201dvahvempi yleis\u00f6n edess\u00e4\u201d, toisaalta fyysisess\u00e4 v\u00e4symystilassa n\u00e4yttelij\u00e4 olisi my\u00f6s luovempi, kun kulttuuriset esteet olisivat poissa ja yhteydet alitajuntaan vapaat. Turkan auktoriteetti vahvisti my\u00f6s tietopuolisten aineiden, kuten teatterihistorian opiskelua.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-26 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"486\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0701x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-653\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0701x.jpg 486w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0701x-300x284.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 486px) 100vw, 486px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-653'>\n\t\t\t\tHannu M\u00e4kel\u00e4 Voimamies Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 17.2.1982. Ohjaus Jouko Turkka. Kuvassa mm. keskell\u00e4 Kalevi Kahra, vasemmalla alhaalla Ritva Valkama. [Kari Hakli, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Syksyll\u00e4 1983 esitykset tehtiin Ehrensv\u00e4rdintien koulutalon pihaan ja Helsingin Yliopiston juhlasaliin, kunnes toiminta keskittyi Kino Helsingin lavalle Helsinginkadulla. Eri vuosikurssit ty\u00f6skenteliv\u00e4t yhdess\u00e4 Turkan johtamissa harjoituksissa, joista kehiteltiin my\u00f6s esityksi\u00e4, kuten <em>Tuhannen ja yhden y\u00f6n tarinoita<\/em> tai <em>Nummisuutarit<\/em>. Mielikuvitukselliset fyysiset harjoitteet, tietyn perusvireen kautta tehdyt eroottisesti kiihottuneet hahmot n\u00e4kiv\u00e4t kertoivat ja n\u00e4ytteliv\u00e4t sarjan tarinoita useimmiten itkunhyrskeen s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4. <strong>Antti Virmavirran<\/strong> Esko jatkoi Turkan stressaantuneiden <em>Nummisuutarien<\/em> Eskojen sarjaa. Syksyll\u00e4 1985 <strong>Tero Jartin<\/strong> stressaantunut, itkuinen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n harova kauhun\u00e4kyjen vallassa oleva <em>Hamlet<\/em> my\u00f6s televisioitiin ja harjoituksia dokumentoi laajasti toimittaja <strong>Mirja Pyykk\u00f6<\/strong> Yleisradiosta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-26 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0705x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-665\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0705x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0705x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-665'>\n\t\t\t\tTuhat ja yksi y\u00f6t\u00e4 Teatterikorkeakoulu 1983. Kuvassa vasemmalla mm. Taneli M\u00e4kel\u00e4. [Krister Katva, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4n oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 suuri n\u00e4ky, jonka vallassa oli tarkoitus menn\u00e4 kohti \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 kauhua tai \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4, jonka esitt\u00e4misess\u00e4 kehon kaikki osat olivat mukana. Sis\u00e4inen n\u00e4ky ja tunnetila oli t\u00e4rke\u00e4, kaikki mik\u00e4 liittyi puheilmaisuun tai toiminnan arkiseen n\u00e4k\u00f6isyyteen oli toisarvoista. N\u00e4kyjen n\u00e4ytteleminen tuotti toisaalta eritt\u00e4in staattisen hahmon, mielentilojen kuljetusta ei ollut n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, joten kokemus katsojalle saattoi olla puuduttava. Turkan esitykset saivat nuorta yleis\u00f6\u00e4, jotka kohtasivat itsens\u00e4 ylitt\u00e4ji\u00e4 ylitilassa. Harjoitteita on dokumentoitu <strong>Anneli Ollikaisen<\/strong> kirjassa <em>Lihat yl\u00f6s!<\/em>\u00a0(1988) ja niihin sis\u00e4ltyy runsaasti oivaltavia havaintoja. Turkan henkil\u00f6ohjauksellinen villi huumori oli tuttua h\u00e4nen tuolloin jo pari vuosikymment\u00e4 kest\u00e4neelt\u00e4 uraltaan.<\/p>\n<p>Teatterikorkeakoulu ja sen ymp\u00e4rill\u00e4 liikkuva iltap\u00e4iv\u00e4lehtijulkisuus, jossa <em>Ilta-Sanomat<\/em> oli juuri saanut \u00e4rh\u00e4k\u00e4n kilpailijan <em>Iltalehdest\u00e4<\/em> ja niiden aikaansaamat h\u00e4lyt peitti kaiken n\u00e4kyvist\u00e4. Jouko Turkan vaikutus Helsingin teatterikoulutuksessa heijastui yhden sukupolven suomenkielisten n\u00e4yttelij\u00e4- ja ohjaaja-dramaturgi -opiskelijoiden asenteissa. Toisaalta siihen liittyneet j\u00e4lkivaikutukset ja lieveilmi\u00f6t synnyttiv\u00e4t vahvan vastak\u00e4sityksen, jonka mukaan juuri niin ei tule el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja taiteessa tehd\u00e4.<\/p>\n<p>Macho-ote ja karkeaa kielt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 \u201dhuoritteleva\u201d naisk\u00e4sitys l\u00e4p\u00e4isi osan nuorten taiteilijoiden sosiaalistumista teatteriin noina vuosina. \u2013 J\u00e4lkeenp\u00e4in ilmi\u00f6 on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ja seurauksena on ollut, ett\u00e4 monilla on mennyt pitk\u00e4n aikaa, ennenkuin ovat saaneet omalta osaltaan k\u00e4sitelty\u00e4. Yleis\u00f6 \u2013 tai osa siit\u00e4 \u2013 turtui hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n naisten alistamisen, redusoimisen vain seksuaalisesti himokkaiksi viettelij\u00e4tt\u00e4riksi ja vastaavasti miehisen uhon, tai hysteeriset pelkokohtaukset, ahdistusitkun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Teatterikoulutusta koskevat moraalis-eettiset kommentit leimattiin vain vanhakantaisiksi ja yrityksiksi kahlita taiteellista vapautta. Juuri siksi on kiinnostavaa, miten seuraavassa sukupolvessa nousevat eettiset kysymykset \u2013 itsekkyydest\u00e4, hedonismista ja itseriittoisuuden hybriksest\u00e4 luopuminen \u2013 olivat selv\u00e4\u00e4 uutta eettist\u00e4 ja esteettist\u00e4 ihannetta. Vuosien 2017-2018 #metoo -kampanja ja sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t keskustelut ovat asettaneet Turkan opetustavat ja suhteen sukupuolieroon entist\u00e4 kriittisemp\u00e4\u00e4n valoon.<\/p>\n<p>Osa 1980-luvun Teatterikorkean opiskelijoista oli nimitt\u00e4in ennakkoon kokeneita ja taitavia harrastajia, mm <strong>Raila Lepp\u00e4kosken<\/strong> johtamasta Ylioppilasteatterista. Kaikkien n\u00e4yttelemiseen t\u00e4m\u00e4 horkkan\u00e4yttelemiseksi nimetty tekniikka ei tietenk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt. Opiskelijoiden omalla ryhm\u00e4ll\u00e4 tehdyt komediat, esimerkiksi <strong>Vilppu Kiljusen<\/strong> ohjaama <strong>Esa Kirkkopellon<\/strong> esikoisn\u00e4ytelm\u00e4 <em>Kaniman<\/em> muodostivat vastapainon rankalle Turkan yksinvaltaiselle otteelle. Elokuva, TV ja laitosteatterit tarjosivat pehmeit\u00e4 laskuja niille, joilla oli muita taitoja ennest\u00e4\u00e4n. Osa n\u00e4iden vuosien n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 on my\u00f6hemmin ansioitunut kiistattomasti, kuten <strong>Satu Silvo<\/strong>, <strong>Ville Virtanen<\/strong>, <strong>Mikko Kivinen<\/strong>, <strong>Ilkka Heiskanen<\/strong>, <strong>Kai Lehtinen<\/strong>, <strong>Martti Suosalo<\/strong>, <strong>Jari Pehkonen<\/strong>, <strong>Outi M\u00e4enp\u00e4\u00e4<\/strong>, <strong>Petteri Sallinen,<\/strong>\u00a0<strong>Risto Kaskilahti <\/strong>ja\u00a0<strong>Mari Rantasila<\/strong>.<\/p>\n<p>Turkan kielenk\u00e4ytt\u00f6 naisopiskelijoita kohtaan oli enimm\u00e4kseen seksistist\u00e4. Nainen n\u00e4ytt\u00e4ytyi noina vuosina h\u00e4nen t\u00f6iss\u00e4\u00e4n joko hysteerisen itkuisena, kiimaisena el\u00e4imen\u00e4 tai femme fatale -tyyppisen\u00e4 viettelij\u00e4n\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kliseet\u00a0edustivat aivan muuta naiskuvaa, kuin sit\u00e4 mik\u00e4 1980-luvulla yhteiskunnassa muuten alkoi saada alaa.<\/p>\n<p>Kun p\u00e4\u00e4sykokeissa k\u00e4ytettyj\u00e4 harjoitteita kritisoitiin julkisuudessa, niit\u00e4 kiirehdittiin heti puolustamaan. Suorat tokaisut, jollaiset ovat kuuluneet teatterity\u00f6h\u00f6n, olivat loukanneet nuoria. Seksuaalisen kiihkon ja raiskausten esitt\u00e4minen toistuvina teht\u00e4vin\u00e4 eiv\u00e4t ehk\u00e4 olleet perusteltuja teatteria koskevan lahjakkuuden toteamiseksi ja johtivat mm eduskuntakyselyyn. Korkeakoulun toimittamien virallisten vastausten rinnalla Turkka kirjoitti teoksen <em>Selvitys Oikeuskanslerille<\/em>. Siin\u00e4 h\u00e4n fabuloi omia pelkojaan kehitellen oman pelkuruutensa liioitteluksi. Teatterikouluaikaisia kokemuksiaan ovat tilitt\u00e4neet <strong>Anna-Leena H\u00e4rk\u00f6nen<\/strong> ja <strong>Kari Kontio<\/strong>, joka julkaisemissaan kirjassa <em>Kausi helvetiss\u00e4 <\/em>analysoi hyvin tarkkan\u00e4k\u00f6isesti Turkan toimintaa ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 silm\u00e4npalvontaa. My\u00f6hemmin ovat kirjoittaneet my\u00f6s <strong>Ville Virtanen <\/strong>ja <strong>Eppu Salminen.<\/strong>\u00a0Opettajana tuolloin toiminut <strong>Seppo Kumpulainen<\/strong>\u00a0on esitt\u00e4nyt tarkkaa itsekriittist\u00e4 analyysi\u00e4 liikunnan opetusta ja pedagogiikkaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjassaan. Analyyttist\u00e4 kritiikki\u00e4 on esitetty my\u00f6s Teatterikorkeakoulun 2010-luvun julkaisussa <em>Nykyn\u00e4yttelij\u00e4n taide<\/em> (2011), jonka teksteist\u00e4 enin osa\u00a0yritti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 menetelmille viel\u00e4kin taiteellista oikeutusta.\u00a0<strong>Timo Kallisen<\/strong> teos <em>Teatterikorkeakoulun synty\u00a0<\/em>(2004) k\u00e4sittelee koulutuksen muuttumista ammattikoulutuksesta korkeakouluksi.<\/p>\n<p>Etiikan per\u00e4\u00e4n tapahtuvia julkisia kyselyit\u00e4 johdonmukaisesti v\u00e4h\u00e4teltiin teatterikent\u00e4ss\u00e4. Olihan moraalinen tiukkapipoisuus perinteisesti ollut vastustajan ja konservatiivin tunnusmerkki ja \u201dTurkan haukkuminen\u201d vai samanlaiseen paitsioon kuin Kekkosen moittiminen sis\u00e4politiikassa.\u00a0H\u00e4mment\u00e4v\u00e4n monet nimitt\u00e4in hyv\u00e4ksyiv\u00e4t 1990-luvulle asti naista esineellist\u00e4v\u00e4n kielenk\u00e4yt\u00f6n ja toimintatavan taiteellisen avantgarden nimiss\u00e4. Asia on eritt\u00e4in monimutkainen, mutta Turkan piilovaikutus jatkui pitk\u00e4\u00e4n siin\u00e4 maskulinismissa, mist\u00e4 tuli edelleen ik\u00e4\u00e4n kuin luonnollinen tapa tarkastella naista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Tyls\u00e4t toisinajattelijat n\u00e4iss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 eiv\u00e4t 1980-luvulla yleens\u00e4 saaneet \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n kuuluviin, tai perustivat omia \u201dnaisteattereitaan\u201d, jotka oli helppo leimata omaksi ghetoksi.<\/p>\n<p>Jouko Turkka korosti opetuksessaan kyll\u00e4kin sit\u00e4, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n on alusta pit\u00e4en opittava orientoitumaan itsens\u00e4 esilletuontiin ja kilpailuun toistensa kanssa \u2013\u00a0tavoitteena varastaa yleis\u00f6n huomio. Teatterilaitoksen ja ammattien kehitys vei siihen, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden oli tarvittaessa kyett\u00e4v\u00e4 el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n tekem\u00e4ll\u00e4 monologeja, kirjoittamalla ja laulamalla, hankkimalla monialaista osaamista. Siin\u00e4 suhteessa Turkka ennakoi kirjavan free lance -kent\u00e4n syntymist\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 1983 saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen monen vuosikymmenen prosessi, jossa klassisen baletin rinnalle Suomeen perustettiin <span style=\"text-decoration: underline;\">nykytanssin koulutus.<\/span> Sit\u00e4 varten oli pieni ja kesken\u00e4\u00e4n my\u00f6s heterogeeninen tanssinkentt\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n tehnyt valmisteluty\u00f6t\u00e4, mutta kiistatonta vet\u00e4j\u00e4\u00e4 tai vastuunkantajaa oli aluksi vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Tanssitaiteen laitos aloitti lehtori <strong>Soili H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen<\/strong> johdolla, joutuen aluksi sek\u00e4 tanssikriitikoiden ett\u00e4 rehtori Turkan hampaisiin. Kansainv\u00e4liset opettajakontaktit ja johdonmukainen ty\u00f6 alkoivat kantaa hedelm\u00e4\u00e4 samalla, kun koko nykytanssin alue 1980-luvulla n\u00e4ytti saavan entist\u00e4 parempaa n\u00e4kyvyytt\u00e4. Tanssitaiteen opetuksen rinnalle kehittyi 1990-luvulla pedagogiikan opetus ja korkeatasoinen tutkimusty\u00f6 2000-luvulla.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnittelun <\/span>jo valmiiksi kansainv\u00e4lisesti orientoitunut opetus k\u00e4ynnistettiin puolestaan 1987, mutta se joutui tila-ongelmien takia siirtym\u00e4\u00e4n Tampereelle jo 1989. Skenografian ja tuolloin viel\u00e4 melko tilap\u00e4inen puvustuksen opetus olivat Taideteollisessa korkeakoulussa, eik\u00e4 niiden siirt\u00e4miseen TeaK:in yhteyteen ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia. My\u00f6s valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnittelijoiden sek\u00e4 lavastuksen opetusyhteisty\u00f6n rakentuminen vei aikansa. Turkka puolestaan oli katkaissut lavastaja-yhteisty\u00f6n omien ohjaajaopiskelijoidensa osalta, mik\u00e4 sekin vaati uutta kiinnikuromista.<\/p>\n<p>Turkan tuottama super-julkisuus nosti Teatterikorkeakoulun tapahtumat tavallaan t\u00e4ysin suhteettomiksi. Vuonna 1985 Turkka siirtyi ohjaamaan <strong><em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em><\/strong> -filmi\u00e4 TV:2.lle ja otti mukaansa korkeakoulusta kantaviin teht\u00e4viin <strong>Kai Lehtisen<\/strong> Juhaniksi, <strong>Taisto Reimaluodon<\/strong> Tuomaaksi, <strong>Jari Pehkosen<\/strong> Simeoniksi ja Eeroksi <strong>Tero Jartin<\/strong>. H\u00e4n saattoi jatkaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen vietyn\u00e4 mielikuva- ja tunnetilan\u00e4yttelemist\u00e4, staattisen mielentilan kautta puhumista. Suurproduktio nosti veljesten n\u00e4yttelij\u00e4t irralleen muista opiskelijoista, jotka p\u00e4\u00e4siv\u00e4t vain vierailemaan filmiin avustajina. \u2013 Kansallisen taideteoksen tulkintana Turkan <em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> on oman esseens\u00e4 paikka.<\/p>\n<p>Jatkaessaan kuvausten aikana ohjaajanty\u00f6n professorina 1985\u20131987 Turkka k\u00e4vi Helsingiss\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ohjaajaoppilaiden harjoituksissa ja antamassa yhdelt\u00e4 n\u00e4mem\u00e4lt\u00e4 omia dynaamisia ohjeitaan. Pedagogisesti voi kysy\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin h\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 menetelm\u00e4ll\u00e4 edisti n\u00e4iden itsen\u00e4ist\u00e4 kasvamista taiteilijoiksi. Monen ohjaaja- ja dramaturgiopiskelijan on nimitt\u00e4in ollut vaikea asettua omatahtoisiksi ammattinsa osaajiksi Turkan koulun j\u00e4lkeen. Yht\u00e4 moni on kuitenkin p\u00e4\u00e4ssyt\u00a0ammattiin, mutta usein jonkin oman tiens\u00e4 kautta kiert\u00e4en.<\/p>\n<p>Rehtoriksi nimitetyn <strong>Outi Nyyt\u00e4j\u00e4n<\/strong> (1985\u20131987) aikana <span style=\"text-decoration: underline;\">Jumalan teatteriksi<\/span> itse\u00e4\u00e4n kutsuva ryhm\u00e4 kiinnostui fyysisten \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksien kokeilemisesta teatterissa l\u00e4hestyen henkil\u00f6kohtaista fyysist\u00e4 kipua ja jaksamista. Ik\u00e4\u00e4n kuin liian kirjaimellisesti tulkitun ranskalaisen teatterivision\u00e4\u00e4ri <strong>Antonin Artaud\u2019n<\/strong> esitt\u00e4mien julmuuden teatterin ajatusten tyyliin. T\u00e4lt\u00e4 ryhm\u00e4lt\u00e4 tilasi <span style=\"text-decoration: underline;\">Oulun kaupunginteatterin<\/span> johtaja <strong>Jussi Helminen\u00a0<\/strong>tammikuussa 1987 pidetyille Pohjois-Suomen Teatterip\u00e4iville ohjelmaksi Jumalan teatteri -ryhm\u00e4lt\u00e4 \u201dprovokaation\u201d. Ryhm\u00e4 toteutti provokaation p\u00e4\u00e4llekarkauksena heitt\u00e4en ulosteita ja hy\u00f6k\u00e4ten vaahtosammuttimia k\u00e4ytt\u00e4en n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 katsomoon. Suuttunut Pohjoisen teatteriv\u00e4ki poistui paniikissa ja vaati Turkan koulun oppilaita edesvastuuseen.<\/p>\n<p>Aktion katsottiin \u2013 \u00e4lykk\u00f6rintamaa lukuun ottamatta \u2013 ylitt\u00e4neen taiteen rajat ja sit\u00e4 alettiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti k\u00e4sitell\u00e4 puhtaasti rikosoikeudellisena tapauksena ja p\u00e4\u00e4llekarkauksena. Teatteriv\u00e4en hiljaisella enemmist\u00f6ll\u00e4 mitta oli tullut t\u00e4yteen ja puolustajia oli vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Erityisen loukkaavana aktio koettiin pohjoisessa Suomessa, jonka teatterilaiset ty\u00f6skenteliv\u00e4t muutenkin masentavissa ja vaikeissa olosuhteissa. Helsinkil\u00e4isten poikien ylimielisyys ja v\u00e4kivalta ylittiv\u00e4t kaikki halutkin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 aktiota taiteena. Aiheesta on kirjoitettu tutkimuksia (Ilkka Arminen, Janne Sepp\u00e4nen). <strong>Outi Nyyt\u00e4j\u00e4<\/strong> oli jo eronnut virasta ja vararehtori <strong>Marianne M\u00f6ller<\/strong> joutui luotsaamaan korkeakoulua sen olemassaolon hankalimmassa kriisitilanteessa.<\/p>\n<p>Taustahahmoksi tai kummised\u00e4ksi ymm\u00e4rretty Jouko Turkka esitti tarkan analyysin aktion taidepoliittisesta ja kulttuurisesta luonteesta sek\u00e4 suhteessa kapitalismiin, Suomen kauppapolitiikkaan jne jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 <em>Ilta-Sanomien<\/em> haastattelussa. Siihen tulkintaan my\u00f6s muut Jumalan teatterin ymm\u00e4rt\u00e4j\u00e4t vetosivat. Opiskelijapoikien, <strong>Esa Kirkkopelto<\/strong>, <strong>Jari Halonen<\/strong>, <strong>Jouni Tommila<\/strong> ja <strong>Jari Hietanen<\/strong>, omat suusanalliset kommentit j\u00e4iv\u00e4t suppeiksi, heill\u00e4 ei ollutkaan mit\u00e4\u00e4n mahtavaa sanottavaa. Viesti, jos sellaista oli, ei ollutkaan verbalisoitavissa entisten manifestien tapaan poliittiseksi julistukseksi. He maksoivat sakkorangaistuksensa ja heid\u00e4t erotettiin Teatterikorkeakoulusta m\u00e4\u00e4r\u00e4ajaksi, eiv\u00e4tk\u00e4 he k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 en\u00e4\u00e4\u00a0palanneet kouluun. \u201dProvokaation tilaaja\u201d oli julkisuudessa tyytym\u00e4tt\u00f6min.<\/p>\n<p>Viel\u00e4 helmikuun 1987 alussa Jumalan teatterin toimintaa tukevat oppilaat lukitsivat itsens\u00e4 Ehrensv\u00e4rdin koulutalon oveen tukien \u201davoimen oppilaskunnan\u201d vaatimusta <strong>Jussi Parviaisen<\/strong> nimitt\u00e4misest\u00e4 rehtoriksi Outi Nyyt\u00e4j\u00e4n erottua sek\u00e4 er\u00e4iden muiden opettajien eroa. N\u00e4iden vaatimusten suhteen oppilaskunta oli erimielinen, ja viimeisen\u00e4 episodina oli nelj\u00e4n opiskelijan, <strong>Timo Harakan<\/strong>, <strong>Juha Hemanuksen<\/strong>, <strong>Sirpa Hyttisen<\/strong> ja <strong>Kai Raumosen<\/strong> aloittama irtaimiston heittely ikkunasta ulos. Enemmist\u00f6 opiskelijoista sanoutui irti ja halusi opiskella.<\/p>\n<p>Uuden rehtorin <strong>Maija-Liisa Martonin<\/strong>, Jouko Turkan ex-vaimon toimikausi j\u00e4i lyhyeksi 1988\u20131990. H\u00e4n joutui konfliktiin ennen muuta <strong>Jussi Parviaisen<\/strong> kanssa. Dramaturgian lehtoraattiin m\u00e4\u00e4r\u00e4ajaksi oli jo Nyyt\u00e4j\u00e4n aikana nimitetty Parviainen, joka teetti perinteisi\u00e4 kirjoitusharjoituksia ja opetti dramaturgiaa. Parviainen kuitenkin pyrki t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4ksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 \u201dgurun\u201d paikkaa. H\u00e4n kokosi osan opiskelijoista ymp\u00e4rilleen ja jatkoi kehollista vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 oppilaisiin n\u00e4hden: m\u00e4\u00e4r\u00e4si (innosti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n) dieettej\u00e4 ja fyysisi\u00e4 treenauksia, joiden varassa oli tarkoitus tuottaa uutta, ainutlaatuista teatteria. Syksyll\u00e4 1988 Parviaisen ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4yst\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 uusittukaan. Ehrensv\u00e4rdinkadun kellarissa oli esitetty <em>Raamattu<\/em> ja <em>Figaron h\u00e4\u00e4t<\/em>. Viimeinen opiskelijoiden ja korkeakoulun konflikteista liittyi Parviaisen lehtoraatin jatkamiseen.<\/p>\n<p>Teatterikorkean vahvaksi saneeraajaksi muodostui syksyst\u00e4 1988 alkaen hallintojohtaja <strong>Riitta V\u00e4is\u00e4nen<\/strong>, joka siirtyi sinne opetusministeri\u00f6st\u00e4. V\u00e4is\u00e4nen (sd) sanoi, ett\u00e4 h\u00e4n oli onnistunut kukistamaan taistolaiset opiskelijapolitiikassa, joten kyll\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 turkkalaisistakin selvi\u00e4\u00e4.\u00a0Opettajakunnassa oli viel\u00e4 niit\u00e4, jotka kaikkia vallankumouksia romantisoiden asettuivat oppilaiden rintamaan normaalin korkeakouluhallinnon aikaansaamista vastaan. Osa Parviaiseen leimautuneista opiskelijoista my\u00f6s keskeytti koulunsa. Toisaalta ylisuuri kurssi olisi valmistunut juuri laman kynnykselle, vaikeaan ty\u00f6llisyystilanteeseen.<\/p>\n<p>Ohjaaja <strong>Raila Lepp\u00e4koski<\/strong> suostui ylimenokauden rehtoriksi 1990\u20131991. Opetuksen p\u00e4\u00e4vastuu siirtyi asteittain. Teatterikorkeakoulussa vaikuttivat 1990-luvun alkaessa ensin lehtoreina, sitten professoreina dramaturgiassa <strong>Lauri Sipari<\/strong>, n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6ss\u00e4 <strong>Kari Heiskanen<\/strong> sek\u00e4 ohjaajanty\u00f6ss\u00e4 <strong>Raila Lepp\u00e4koski<\/strong>. N\u00e4in oli opettajakuntaan rekrytoitu vahvaa ammatillista osaamista edustava opettajapolvi. Lepp\u00e4kosken rehtorikaudella 1990\u20131991 ja h\u00e4nt\u00e4 seuranneen <strong>Kari Rentolan<\/strong> kaudella 1991\u20131997 toiminta pyrittiin j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n ja takaamaan opetukselle ammatillinen kehitys sek\u00e4 vastaamaan moniin toteutumistaan odottaviin haasteisiin taidekorkeakouluna ja osana Suomen taideyliopistolaitosta. Tanssitaiteen professoriksi 1996 nimitettiin Marjo Kuusela. Teatterintutkimuksen professoriksi tuli\u00a0<strong>Pentti Paavolainen,\u00a0<\/strong>teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 tutkimustoiminnan k\u00e4ynnist\u00e4minen ja jatko-opintoj\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4minen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Teatterikoulutuksen kiertolaisel\u00e4m\u00e4 Kansallisteatterin pienen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kattokerroksen saleissa, HTY:n Paasitalossa ja Koiton talossa (Yrj\u00f6nkatu) v\u00e4heni, kun Teatterikoulu 1978 p\u00e4\u00e4si siirtym\u00e4\u00e4n vanhaan oppikouluun Ehrensv\u00e4rdintielle Helsingin Eiraan. Jo vuosikymmenen alusta alkaen oli suunniteltu Pasilaan monitaiteellista korkeakoulurakennusta, mutta ajan my\u00f6t\u00e4 vanhentuneesta ja moneen kertaan uusitusta suunnitelmasta luovuttiin vasta pitk\u00e4n v\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen 1980-luvulla. Yhdistett\u00e4viksi aiotut oppilaitokset pysyiv\u00e4t erill\u00e4\u00e4n ja niiden [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=26"}],"version-history":[{"count":21,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1769,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/26\/revisions\/1769"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=26"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=26"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=26"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}