{"id":28,"date":"2014-12-29T13:02:44","date_gmt":"2014-12-29T10:02:44","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=28"},"modified":"2018-10-28T18:33:10","modified_gmt":"2018-10-28T15:33:10","slug":"7-4-vaihtoehtoja-ja-uusia-avauksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/7-4-vaihtoehtoja-ja-uusia-avauksia\/","title":{"rendered":"
7.4<\/div>Vaihtoehtoja ja uusia avauksia"},"content":{"rendered":"

Nuoremman polven ammattilaisia oli 1980-luvun alussa hakeutunut my\u00f6s pienempiin teattereihin, jotka tarjosivat ty\u00f6paikkoja. Niiss\u00e4 n\u00e4htiin n\u00e4in\u00e4 vuosina tuoreen oloisia johtajakausia.<\/p>\n

Lappeenrannan kaupunginteatteri<\/span> oli ohjelmistollisesti jo ollut kiinnostava teatterinjohtaja\u00a0Markku Savolaisen<\/strong> kaudella 1975\u20131980 dramaturginaan Maaria Koskiluoma<\/strong>. Tilanne parani viel\u00e4\u00a0Kari Paukkusen<\/strong> aikana 1980\u20131985. Erityinen tapaus oli vuonna 1984 valmistunut Huojuva talo. <\/em>Maria Jotunin<\/strong> 1930-luvulla kirjoittaman, perhev\u00e4kivaltaa ensimm\u00e4isen polven sivistyneist\u00f6perheess\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4n romaanin eritt\u00e4in hienovarainen, muotopuhdas ja kaunis, silti kipe\u00e4sti koskettava teos oli vuoden 1984 merkitt\u00e4vin teatteritapaus. Ohjaaja Eija-Elina Bergholmin<\/strong>, taiteilija Maaria Wirkkalan<\/strong> ja dramaturgi Maaria Koskiluoman yhteisty\u00f6 tuotti mm Tampereen Teatterikes\u00e4n palkinnon. Lappeenrannassa oli ylletty My\u00f6hemmin Huojuvasta talosta <\/em>tehtiin kuitenkin eri miehityksell\u00e4 vaikuttava TV-sarjan\u00e4ytelm\u00e4, p\u00e4\u00e4rooleissa Sara Paavolainen<\/strong> ja Kari Heiskanen<\/strong>.<\/p>\n

Vaasan kaupunginteatterissa<\/span> ty\u00f6skenteliv\u00e4t 1983\u20131987 dramaturgi Vesa-Tapio Valon<\/strong>, ohjaaja Kimmo Kahran<\/strong> ja lavastaja Pekka Korpiniityn<\/strong> joukkue, kunnes ryhm\u00e4 v\u00e4hitellen l\u00f6ysi sijaa Helsingin Kaupunginteatterista 1990-luvun alkuvuosina. Heid\u00e4n esityksens\u00e4 olivat visuaalisesti rikkaita ja teksteilt\u00e4\u00e4n kiinnostavia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4. Ne noudattivat enimm\u00e4kseen Turkan simultaanisen ja assosiatiivisen kerronnan estetiikaa. Esityksiss\u00e4 oli usein mukana \u00e4\u00e4neen sanomaton, mutta aistillinen tapa k\u00e4sitell\u00e4 miesten v\u00e4list\u00e4 rakkautta tai sen mahdollisuutta. Kahran ohjaukset olivat omiaan herkist\u00e4m\u00e4\u00e4n aiemmin karkeasti esitetty\u00e4 mieskuvaa suomalaisilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Yksi t\u00e4llainen oli sovitus Paavo Rintalan Pojat<\/strong><\/em>-romaanista: kokonaisvaltainen herkkyytt\u00e4 hakeva tunnelma sota-ajan Oulussa saksalaisten uniformujen ja grammarimusiikin kudelmana.<\/p>\n

Visuaalisesti painottuvan teatterin sek\u00e4 esitystaiteen ja performanssin uusi liikkeellel\u00e4ht\u00f6 tapahtui 1980-luvun alussa nuorten ohjaajien ja kuvataiteilijoiden perustamien performancea ja sit\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevien ryhmien my\u00f6t\u00e4: Homo$ <\/span> ja Jack Helen Brut<\/span> tekiv\u00e4t muotojen, v\u00e4rien, ajatusten ja ajoitusten suhteen pitk\u00e4lle suunniteltuja, hahmojen ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6n ja ei-psykologiseen toimintaan perustuvia performansseja tai esitystaiteellisia teoksia eri tiloihin, l\u00e4hinn\u00e4 gallerioihin, toisinaan jopa Ateneumiin.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 performanssin suuntauksella tai sen yhdell\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 happeningill\u00e4 oli juurensa Suomessa 1960-luvun alussa Ylioppilasteatterin liepeill\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 Henrik Otto Donnerin<\/strong> nimiss\u00e4. Hauraan happening-taiteen viimeisiksi edustajiksi olivat j\u00e4\u00e4neet Markku Lahtela<\/strong> ja Titta Karakorpi<\/strong> niin kauas kuin vuoden 1967 Kev\u00e4tsadetta<\/em>-esitykseen. Kansanomaisuutta, selkokielisyytt\u00e4 ja poliittista sanomallisuutta korostavien taiden\u00e4kemysten vahvoina vuosina koko laji puuttui Suomesta vasemmistolaisuuden hallitsemalla vuosikymmenell\u00e4.<\/p>\n

Homo$<\/span> ja Jack Helen Brut<\/span> -ryhmien piiriss\u00e4 tehtiin 1988\u20131989 kunnianosoitus historiallisille kokeellisen taiteen pioneereille ja rekonstruoitiin kaksi Ven\u00e4j\u00e4n futuristien tunnettua oopperaa,\u00a0Voitto auringosta<\/em> ja Elisabeth Bam<\/em> (alun perin vuosilta 1913 ja 1923). Niiss\u00e4 esiintyv\u00e4 leikittelev\u00e4, \u00e4lyk\u00e4s ja ironiaa pursuava ote, ideoiden karnevaali leimasi my\u00f6s n\u00e4it\u00e4 v\u00e4lj\u00e4muotoisia ryhmi\u00e4. Esitysten toteuttaminen vaati huolellista suorastaan pedanttia taustaty\u00f6t\u00e4 ja valmistautumista. Toiminta harveni ja monet sen piirist\u00e4 siirtyiv\u00e4t toimimaan tanssin, kuvataiteen tai kokeellisen teatterin kentill\u00e4, jollaisille 1980-luvun urbaanisti orientoitunut taidemaailma vihdoin alkoi luoda henkist\u00e4 ilmatilaa.<\/p>\n

Satu Kiljunen<\/strong>, Ismo-Pekka Heikinheimo<\/strong>, Chris af Enehjelm<\/strong>, Annette Arlander<\/strong>, Pieta Koskenniemi<\/strong> ja Kimmo Takala<\/strong> ovat kaikki luoneet paikkansa my\u00f6hemmin omilla kentill\u00e4\u00e4n teatterin, tanssin, performanssin tai kuvataiteen piiriss\u00e4.<\/p>\n

Annette Arlanderista tuli Teatterikorkeakoulun ensimm\u00e4inen teatteritaiteen tohtori ja sittemmin esitystaiteen ja teorian professori.<\/p>\n

Pieta Koskenniemi suuntautui monitaiteelliseen ja yhteis\u00f6llisten esitysten tekoprosessien opettajaksi rinnakkain Maria Louhijan<\/strong> kanssa alan uusissa ammattikorkeakouluissa, Turussa ja Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

Naisteatterin nousu<\/h3>\n

Naisten tekem\u00e4 teatteri nousi my\u00f6s 1980-luvun teemaksi. Vasemmiston piiriss\u00e4 1970-luvulla naisille oli varattu t\u00e4ysin perinteiset roolit, virallisesti intoa hehkuvana taistelutoverina, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kahvinkeitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja miehen toiveita ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4n\u00e4 kodin huoltajana tai rakastajattarena. 1980-luvun alussa monille tuli tarve purkaa kokemuksiaan, er\u00e4s n\u00e4it\u00e4 oli Kaisa Korhonen<\/strong>\u00a0(1941\u2013) omissa ohjauksissaan. Luovuttuaan ohjaajanty\u00f6n lehtoraatista Suomen Teatterikoulussa 1977 Kaisa Korhonen ohjasi useita eritt\u00e4in onnistuneina pidettyj\u00e4 t\u00f6it\u00e4, KOM:in Kolme sisarta<\/em>, Svenska Teaternin Kvinnorna p\u00e5 Niskavuori<\/em>.<\/p>\n

Lilla Teaternissa tehty Hagar Olssonin saksalaiskriittinen n\u00e4ytelm\u00e4 Sn\u00f6bollskriget<\/em> (Lumisota) <\/em>kertoi vuoden 1939 poliittisesta tilanteesta ja puolueettomuuden haaveesta. N\u00e4ytelm\u00e4n harjoitukset oli poliittisen tilanteen kiristyess\u00e4 aikoinaan keskeytetty, nyt n\u00e4htiin. Lillanin kauden (1981\u20131984) hienoihin ohjauksiin kuului my\u00f6s Tsehovin K\u00f6rsb\u00e4rstr\u00e4dg\u00e5rden (Kirsikkapuisto)<\/em>. Vuosiksi 1984\u20131989 Korhonen siirtyi vastaamaan n\u00e4yttelij\u00e4koulutuksesta Tampereen yliopistoon. H\u00e4n tietoisesti halusi rakentaa vastapainon sille, mit\u00e4 Jouko Turkka oli tekem\u00e4ss\u00e4 Helsingiss\u00e4, niin my\u00f6nteisemm\u00e4n ihmiskuvan kuin ammattitaidon perusasioiden vaalijana.<\/p>\n\n\t\t