{"id":30,"date":"2014-12-29T13:07:30","date_gmt":"2014-12-29T10:07:30","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=30"},"modified":"2018-10-28T18:30:01","modified_gmt":"2018-10-28T15:30:01","slug":"7-3-suurten-nayttamoiden-estetiikka-ja-ohjelmistojen-muutokset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/7-3-suurten-nayttamoiden-estetiikka-ja-ohjelmistojen-muutokset\/","title":{"rendered":"
7.3<\/div>Suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden estetiikka ja ohjelmistojen\u00a0muutokset"},"content":{"rendered":"

Suurten teatterien muuttuvat ohjelmat<\/h3>\n

Suomen Kansallisteatterin<\/span> tilanne 1970-luvulla oli monella tavalla vaikea. P\u00e4\u00e4johtajaksi oli Arvi Kivimaan<\/strong>\u00a0(1950\u20131974) j\u00e4lkeen nimitetty Kai Savola\u00a0<\/strong>(1974\u20131991) Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterista. Yhdess\u00e4 vaimonsa, dramaturgi Terttu Savolan<\/strong> kanssa h\u00e4n pyrki tuomaan Kansalliseen ennen muuta kiinnostavaa eurooppalaista ohjelmistoa. Savolat pitiv\u00e4t esill\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6n, diktatuurin ja totalitarismin teemoja.\u00a0Mutta 1970-luvulla, jolloin Suomen voimakas ohjaustaide ja nuorten teatterintekij\u00f6iden saama julkisuus dominoivat, Kansallisteatteri j\u00e4i monesta keskustelusta syrj\u00e4\u00e4n. Ohjauksina sen esitykset eiv\u00e4t useinkaan nousseet kilpailemaan kiinnostavuudella. Vanhan polven n\u00e4yttelij\u00e4kunnan taso oli kiistaton. Nuoremman polven rekrytoinnissa se onnistui saamaan hyvi\u00e4 miesn\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, mutta n\u00e4m\u00e4 joutuivat helposti liikak\u00e4yt\u00f6n rasittamiksi. Uusiutumista ei n\u00e4kemyksellisten tai muuten vahvojen ohjaajien puuttuessa aina p\u00e4\u00e4ssyt tapahtumaan.<\/p>\n

Savoloiden kauden erityispiirre oli se, ett\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ammattitaitoisia ohjaajavieraita k\u00e4ytettiin paljon. He tulivat vahvoista teatterimaista, kuten esimerkiksi Tshekeist\u00e4 (Otomar Krejca),\u00a0Unkarista (Laszlo Marton, Tamas Ascher) ja Romaniasta (Radu Penciulescu). N\u00e4iden It\u00e4-Euroopasta tulevien ohjaajien hyv\u00e4tkin produktiot, jotka kommunikoivat omassa maassaan, kriittisestikin, olivat ik\u00e4\u00e4n kuin irrallaan Suomen kontekstista. Ne eiv\u00e4t aina osallistuneet siihen keskusteluun, joka nuoremman polven teatterissa oli k\u00e4ynniss\u00e4. Taiteellisina kompositioina monet olivat ansiokkaita, ja tietysti sin\u00e4ns\u00e4 jotkin diktatuuria kritisoivat ohjaukset saattoi hyv\u00e4ll\u00e4 tahdolla lukea kommenteiksi Kekkosen Suomen tai jopa it\u00e4naapurin\u00a0tilanteeseen.<\/p>\n

On silti huomattava Neuvostoliitosta saadut upeat vierailuesitykset, Gorki-teatterista, Malaja Bronnajalta ja Taganka-teatterista, sek\u00e4 n\u00e4iden vanavedess\u00e4 maailmanluokan ohjaajavieraita \u2013\u00a0kuten Grigori Tovstonogov<\/strong>, Anatoli Efros<\/strong> ja Juri Ljubimov.\u00a0\u2013<\/strong>\u00a0N\u00e4m\u00e4 ohjasivat yleens\u00e4 omia klassikkojaan, joissa talon parhaat n\u00e4yttelij\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t loistamaan. Tovstonogov ohjasi Tshehovin\u00a0Kolme sisarta<\/em> (1971 ja Ostrovskin Konnan muistiinpanot<\/em> (1978) Efros Kirsikkapuiston<\/em> (1983) ja Ljubimov Dostojevskin Keskenkasvuisen<\/em> (1991) ja Ostrovskin teksteihin perustuvan\u00a0Komediantit<\/em> (1992).<\/p>\n

Eugen Terttula<\/strong>\u00a0(1926\u20131988) teki sarjan kypsi\u00e4 ja hienovireisi\u00e4 ohjaust\u00f6it\u00e4 siirrytty\u00e4\u00e4n Kansallisteatteriin 1977. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 oli Peter Schafferin Amadeus<\/em><\/strong>, jossa Jussi Jurkka<\/strong> n\u00e4ytteli viimeisen roolity\u00f6ns\u00e4 kateellisena s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Salierina (1981). Jurkan kuoleman j\u00e4lkeen rooli siirtyi Ismo Kalliolle<\/strong>.<\/p>\n

Tampereen Teatteri<\/span> oli vaikeassa noidankeh\u00e4ss\u00e4: se joutui turvautumaan paljon viihteelliseen ohjelmistoon valtionapujensa pienuuden takia. Tampereen seudun kiistaton suosikki Leena H\u00e4rm\u00e4<\/strong>\u00a0oli saanut n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 esiin viimeksi Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa, Viek\u00e4\u00e4 tuhkatkin pes\u00e4st\u00e4,<\/em> jonka Janhuska (Sylvi Salonen) sanoi suorat sanat puutalojen purkajille. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi Tampereen Teatteriin, ja n\u00e4ytelm\u00e4t Riev\u00e4kyl\u00e4n rapsodia<\/em> ja Voi sinua, Pietu<\/em> jatkoivat kansanomaisen maun populaarilla linjalla. TT:t\u00e4 syytettiin toistuvasti liian viihteellisest\u00e4 ohjelmistosta ja pel\u00e4tt\u00e4viss\u00e4 oli teatteripoliittinen peli valtionavun ja kaupunginavustuksen v\u00e4lill\u00e4. Se s\u00e4ilyi kuitenkin ammattitaitonsa puolesta korkealla tasolla ja teki p\u00e4tevi\u00e4 esityksi\u00e4 kautta 1970-luvun. Ossi R\u00e4ikk\u00e4<\/strong> ohjasi hyvi\u00e4 klassikkotulkintoja, kuten mm. Hamletin<\/em> ja Peer Gyntin<\/em>. Rauli Lehtonen<\/strong> pitk\u00e4aikaisena johtajana tuotatti paljon ulkomaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, mutta my\u00f6s piti yll\u00e4 kontakteja Viroon aikana, jolloin se \u201dei ollut kovin suotavaa\u201d.<\/p>\n

Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin<\/span> johtajaksi kutsuttiin Lasse P\u00f6ysti<\/strong> Lilla Teaternista, mutta h\u00e4nen sis\u00e4\u00e4ntulonsa 1974 vahvan ja omista \u201drutiineistaan tyytyv\u00e4iseen\u201d ensembleen ei ollut ongelmaton. Tullessaan P\u00f6ysti artikuloi teatterin tulevaa ty\u00f6v\u00e4enhenkisyytt\u00e4 retoriikalla, joka muistutti liikaa kommunistien tuonaikaista puhetapaa. T\u00e4lle Tampereen demarien lippulaivalle se ei oikein sopunut. Lis\u00e4ksi se nosti porvariston karvat pystyyn ja Olavi Veist\u00e4j\u00e4 antoi Aamulehden palstoilla P\u00f6ystin tuon tuostakin kuulla kunniansa. Sananvalintoja punnittiin tuolloin politiikan pikkutarkalla vaa\u2019alla. TTT:st\u00e4 Lasse P\u00f6ysti siirtyikin Tukholman Dramatenin<\/span> p\u00e4\u00e4johtajaksi 1981\u20131985.<\/p>\n

Lasse P\u00f6ystin aikana tehtiin TTT:ss\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 produktioita, kuten Strindbergin Mestari Olavi. <\/em>Ohjaajina toimivat Mikko Majanlahti<\/strong> ja Vili Auvinen<\/strong>, itselleen sopivalla ohjelmistolla. Esitykset nojasivat edelleen tamperelaiseen n\u00e4yttelij\u00e4kulttiin, johon kuului varaukseton suosikkien palvonta ja osittain nostalginen suhde aiempaan teatteriin. Dramaturgi Jorma Kairimo<\/strong> toimi TTT:n vakituisena tekstintekij\u00e4n\u00e4, joka dramaturgina l\u00f6ysi ohjelmistoon ajankohtaista ulkomaista, h\u00e4n penkoi esiin vanhoja kotimaisia tekstej\u00e4 tuuleteltavaksi ohjelmistoon, erityisesti Pentti Kotkaniemen<\/strong> ohjattavaksi. Lis\u00e4ksi Kairimo sovitti taitavasti suurelle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle epiikkaa ja musiikin h\u00f6yst\u00e4mi\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4kokonaisuuksia.<\/p>\n

Tampereen Teatterikes\u00e4 <\/span>oli 1970-luvulla yksi melko tuore ja innostusta her\u00e4tt\u00e4nyt ilmi\u00f6, mutta juuri kiihkeiden teatterikiistojen vuosina tunnelma siell\u00e4kin kuumeni yli elokuun keskil\u00e4mp\u00f6tilojen.\u00a0Olavi Veist\u00e4j\u00e4n<\/strong> tahto liikkui kaiken yll\u00e4, paitsi kriitikkona h\u00e4n toimi Teatterikes\u00e4n hallinnon johdossa \u2013\u00a0sek\u00e4 viel\u00e4 Tampereen Teatterikerhon ja Pyynikin kes\u00e4teatterin kuvioissa. Teatterikes\u00e4 haluttiin mielt\u00e4\u00e4 koko teatterikent\u00e4n yhteiseksi foorumiksi, mutta sin\u00e4ns\u00e4 hieno ajatus vuotuisista maakuntateatterien katselmuksista ei onnistunut tekem\u00e4\u00e4n teatterikes\u00e4st\u00e4 uusimpien ilmi\u00f6iden foorumia, ja sen palkinnot ja valinnat toisinaan her\u00e4ttiv\u00e4t protesteja.<\/p>\n

Maakuntateattereista kuitenkin erityisesti Kajaanin kaupunginteatteri<\/span> loi maineensa tuolloin, irrottelevilla hauskoilla, nokkelilla esityksill\u00e4\u00e4n, joita palkittiin usein Tampereen teatterikes\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

1980-luvulla Teatterikes\u00e4n kohokohtiin kuuluivat Dario Fon<\/strong> ja Franca Ramen<\/strong> vierailut (1984). Kun Veist\u00e4j\u00e4 vihdoin v\u00e4istyi, saattoi uusi johtaja Vivica Bandler<\/strong> aktivoida monet kansainv\u00e4liset kontaktinsa ja Tampereen Teatterikes\u00e4 p\u00e4\u00e4si uudistumaan ja teatteritaide lunasti uudelleen paikkansa kes\u00e4festivaalien Suomessa.<\/p>\n

Teatterikent\u00e4n kokonaisuuden huomioon ottaen monet 1970-luvulla syntyneist\u00e4 ohjelmistotyypeist\u00e4 ja tekotavoista s\u00e4ilyiv\u00e4t. Kotimainen alueellinen n\u00e4ytelm\u00e4 menestyi viel\u00e4 ja kansanomaisuuden ihanteen alla monet tekij\u00e4t ja yleis\u00f6 saattoivat kohdata viel\u00e4 1980-luvulla.<\/p>\n

Alan monipuolinen t\u00e4ydennyskoulutus, jota Teatterikoulun koulutuskeskus ja my\u00f6hemmin Teatterikorkeakoulun t\u00e4ydennyskoulutuskeskus saattoivat m\u00e4\u00e4r\u00e4rahojensa puitteissa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, paikkasi monilla\u00a0ammattialoilla koulutuksen puutteita viel\u00e4 pitk\u00e4lle 1980-luvulle. Laman my\u00f6t\u00e4 kurssitoiminnan kustannusrakenne muuttui.<\/p>\n

Oopperataiteen merkitys<\/strong> 1970-luvulla tulee huomata omana kokonaisuutenaan. Savonlinnan oopperajuhlien<\/span> nousuun eli julkisuuden ja yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvuun vaikutti t\u00e4ysin ainutlaatuisella tavalla kansainv\u00e4linen laulajakuuluisuutemme Martti Talvela<\/strong>. Kes\u00e4n 1973 Taikahuilun<\/em> produktiosta alkaen Savonlinnasta tuli koko maasta kaikkea kansaa ker\u00e4\u00e4v\u00e4 kes\u00e4juhla, joka totutti suuria yleis\u00f6m\u00e4\u00e4ri\u00e4 oopperaan, jota sai kuulla ja n\u00e4hd\u00e4 ainutlaatuisessa linnanpihan akustiikassa. Katsomon sadekatos poisti riskin totaalisista katastrofeista, joita juhlien pioneerivuosina oli koettu.<\/p>\n

Suomalaisen oopperabuumin syntyyn \u2013 kansainv\u00e4lisesti aivan ainutlaatuisen ilmi\u00f6\u00f6n \u2013 ovat vaikuttaneet monet seikat, s\u00e4velt\u00e4jien aktiivisuus \u2013\u00a0ja teatteriohjaajien k\u00e4ytt\u00f6 niiden esityksiss\u00e4. Suurten yleis\u00f6jen teatteri oli yht\u00e4kki\u00e4 mahdollista my\u00f6s orkesterien ja laulajien avulla.<\/p>\n

Samaan aikaan Suomen Kansallisoopperan<\/span>\u00a0p\u00e4\u00e4johtaja Juhani Raiskinen<\/strong> kiinnitti nimitt\u00e4in oopperaan p\u00e4\u00e4ohjaajaksi uransa Tampereella ja Helsingin Kaupungiteatterissa tehneen\u00a0Sakari Puurusen.\u00a0<\/strong>Puurunen alkoi p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti rakentaa oopperasta teatteritaiteen osaa. T\u00e4rke\u00e4ksi malliksi sopi It\u00e4-Berliinin Komische Oper, jonka p\u00e4\u00e4ohjaaja ja intendentti Walter Felsenstein<\/strong> oli nimenomaan Musiktheater-ajatuksen airut: oopperan oli perustuttava psykologisesti ja sosiaalisesti rakentuvaan realismiin, \u2013\u00a0n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 piti aina n\u00e4ky\u00e4 syy siihen, miksi lauletaan. Draama oli syyn\u00e4 musiikkiin eik\u00e4 p\u00e4invastoin. N\u00e4in Puurunen nosti\u00a0paitsi ohjaajan roolin kapellimestarin rinnalle oopperassa, my\u00f6s ensemble-ajattelun kunniaan. Oopperassa piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon lentokoneella tulevien konsertoivien t\u00e4htien teatterista.<\/p>\n

Kalle Holmberg<\/strong> onnistui jo 1970 Aarre Merikannon<\/strong>\u00a0pitk\u00e4\u00e4n unohduksissa olleen hienon\u00a0Juha<\/em>-oopperan ohjaajana ja sen j\u00e4lkeen erityisesti Aulis Sallisen<\/strong>\u00a0oopperoiden kantaesitysten ohjaajana.\u00a0Aulis Sallisen tuotteliaisuus oli my\u00f6s olennaista: Ratsumies, Punainen viiva, Kuningas l\u00e4htee Ranskaan, Palatsi, Kullervo, Kuningas Lear.<\/em><\/p>\n

Aikakauden poikkeuksellisena ideologisesti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4 on syyt\u00e4 mainita Joonas Kokkosen <\/strong>ooppera Viimeiset kiusaukset<\/em> -ooppera syksylt\u00e4 1975. N\u00e4htiin mielenmaisemaa, jollaista oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ilt\u00e4 puuttunut: eettinen kamppailu, jota\u00a0her\u00e4nn\u00e4isjohtajan omantuntonsa ja muistojensa kanssa k\u00e4y. Teoksessa oli kyse velvollisuudesta l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4\u00e4n kohtaan, ylpeydest\u00e4, sek\u00e4 aatteen kuoren alla harjoitetuista pikkupaheista ja\u00a0armosta. Kaikki olivat t\u00e4ysin ep\u00e4muodikkaita teemoja 1970-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteissa, mutta ehk\u00e4 ne juuri siksi erottuivat. Puurunen oli ohjannut Lauri Kokkosen<\/strong> puhen\u00e4ytelm\u00e4n jo Ylioppilastalolla Kansanteatterissa 1959 ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n avuksi tiivist\u00e4nyt libreton oopperaa varten. P\u00e4\u00e4roolit Paavo ja Riitta oli s\u00e4velletty\u00a0Martti Talvelaa<\/strong>\u00a0ja Ritva Auvista<\/strong>\u00a0ajatellen. Teos\u00a0sai oopperaa vieroneet ihmisjoukot liikkeelle, varsinkin kun se tehtiin Savonlinnaan 1977\u20131980.\u00a0Yli 200 kertaa esitetyn ohjauksen yleisilmeeseen vaikutti Tanssiteatteri Raatikko<\/strong> ja Marjo Kuuselan<\/strong> koreografia. Kontaktipinta uuden tanssin ja Kansallisoopperan v\u00e4lillekin oli n\u00e4in rakennettu. My\u00f6hemmin Kuusela koreografioi Kansallisbaletille<\/span> monia suuria teoksia, kuten Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em>, Ronja Ry\u00f6v\u00e4rintyt\u00e4r<\/em> ja Loviisa.<\/em><\/p>\n

Suuria taloja ja pieni\u00e4 tiloja<\/h3>\n

Teatteritalojen rakentaminen jatkui Suomen kaupungeissa. Urheilurakentamisen vuosikymment\u00e4 seurasi kulttuurirakentamisen vuosikymmen, 1980-luku. Kouvola, Turku, Kuopio ja Helsinki<\/span> olivat saaneet teatteritalonsa jo 1960-luvulla. Oulun kaupunginteatterin<\/span> 1972 j\u00e4lkeen valmistui runsaasti uusia teatteritaloja: Rovaniemen, Jyv\u00e4skyl\u00e4n, Lahden ja Sein\u00e4joen, sek\u00e4 Tampereen uusi Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri.<\/span> Vanhoihin taloihin kuten Lappeenrantaan<\/span> ja Vaasaan<\/span> tehtiin t\u00e4ydennysrakentamista.<\/p>\n

L\u00e4hes kaikissa Suomeen viel\u00e4 1980-luvulla valmistuneissa teatteritaloissa tekij\u00e4t kokivat ison n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n jo valmiiksi liian suureksi. Muuttotappioita oli edelleen maaseutukaupungeissa, vaikka esimerkiksi yliopistojen my\u00f6t\u00e4 monessa kaupungissa henkinen ilmapiiri saattoi vireyty\u00e4. Teattereilta t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i toisinaan huomaamatta. Toisaalta suomalaiset kansann\u00e4ytelm\u00e4t oli jo kierr\u00e4tetty moneen kertaan. Edess\u00e4 olivat viel\u00e4 operettien ja musikaalien uusintakierrokset, nyt jo yh\u00e4 enemm\u00e4n tuotteistettuina ja viimeisen p\u00e4\u00e4lle markkinoituina. Suurille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille alkoi monella tavalla olla vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ohjelmistoa, joka olisi tekij\u00f6ille kiinnostavaa ja josta my\u00f6s suurempi yleis\u00f6 kiinnostuisi.<\/p>\n

Ammatilliseen osaamiseen kohdistuvat vaatimukset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 alkoivat nousta. En\u00e4\u00e4 ei riitt\u00e4nyt, ett\u00e4 oltiin oikealla asialla ja \u201dhemmetin tosissaan\u201d. Piti osata my\u00f6s sanoa se osaavalla ja kiinnostavalla tavalla. Tai jos kyseess\u00e4 oli musikaali, piti kaikkien osa-alueiden, laulun, tanssin, n\u00e4yttelemisen, lavastuksen, puvustuksen ja \u00e4\u00e4nentoiston olla kunnollista. Ty\u00f6matkalaiset ja turistit olivat n\u00e4hneet, miten korkeat teknisen osaamisen standardit vallitsivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 Lontoossa tai jopa Tukholmassa. Tekniikan kehitys teki monet uudet valoefektit helpommiksi toteuttaa. Samalla jouduttiin miettim\u00e4\u00e4n niiden vaikutusta sis\u00e4lt\u00f6kysymyksiin ja estetiikkaan.<\/p>\n

Musikaalien tuotannoissa oli sek\u00e4 niit\u00e4 tekevien taiteilijoiden intresseist\u00e4 ett\u00e4 yleis\u00f6n vaatimustasosta johtuen satsattava kunnolla valaistuksiin, musiikillisen osaamisen tasoon, koreografiaan. Realistisen kuvaamisen konsepti ei riitt\u00e4nyt, vaan esitt\u00e4misen estradinomainen ja leikkimielinen glamour ja hyv\u00e4ll\u00e4 itsetunnolla ja hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla tapahtuva viihdytt\u00e4minen valtasivat julkista tilaa. Musikaalia ei tarvinnut eik\u00e4 pit\u00e4nyt esitt\u00e4\u00e4 anteeksi pyydellen.<\/p>\n\n\t\t