{"id":32,"date":"2014-12-29T13:09:17","date_gmt":"2014-12-29T10:09:17","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=32"},"modified":"2018-10-28T18:05:58","modified_gmt":"2018-10-28T15:05:58","slug":"7-2-ryhmateatterin-vahva-vuosikymmen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/7-2-ryhmateatterin-vahva-vuosikymmen\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">7.2<\/div>Ryhm\u00e4teatterin vahva vuosikymmen"},"content":{"rendered":"<h3>Koulutus ja teatterikentt\u00e4 1970-luvun lopulla<\/h3>\n<p>Suomen Teatterikoulun opetuksesta vuodesta 1971 alkaen vastasivat nuoret\u00a0teatterilaiset, n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Eero Melasniemen<\/strong> ja ohjaaja <strong>Raija-Sinikka Rantalan<\/strong> johdolla. Olennainen uudistus oli ohjaaja- ja dramaturgikoulutuksen yhdist\u00e4minen saman katon alle n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa. T\u00e4rke\u00e4ksi tuli yhteinen menetelm\u00e4llinen opetus, jonka ytimeksi ohjaajanty\u00f6n lehtorin <strong>Kaisa Korhosen<\/strong> ja dramaturgian lehtorin <strong>Outi Nyyt\u00e4j\u00e4n<\/strong> johdolla luotiin huolellinen n\u00e4ytelmien analyysimenetelm\u00e4 ns. lukutapa, jolla t\u00e4hd\u00e4ttiin yksiselitteiseen, mielell\u00e4\u00e4n sosialismia lupailevaan tulkinnallisen aikomuksen muotoiluun ennen harjoitusten alkua. Yksiselitteinen ja s\u00e4\u00e4delty merkitys oli siis vilpitt\u00f6m\u00e4n\u00e4 tavoitteena.<\/p>\n<p>Teatterikoulunsa 1970-luvulla k\u00e4yneet saivat hyvin perinteiset teatterintekemisen menetelm\u00e4t haltuunsa, mik\u00e4 ei lopulta ollut ristiriidassa sen kanssa, ett\u00e4 muuten oppilaskunnan enemmist\u00f6 ja opettajakunta mielipiteilt\u00e4\u00e4n olivat hyvin l\u00e4hell\u00e4 Kulttuurity\u00f6ntekij\u00f6iden liittoa, KTL:\u00e4\u00e4, siis taistolaisia, tai muuten vasemmistoa sympatisoivia. Siit\u00e4 Teatterikoulua syytettiin toistuvasti porvarillisissa lehdiss\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 tilannetta helpottaneet er\u00e4\u00e4t hallintoon liittyv\u00e4t\u00a0menettelytapaongelmat ja vaikeat opettajasuhteet. Asiaa on my\u00f6s muistelmissa haluttu unohdella.<\/p>\n<h3><em>PeteQ<\/em> \u2013 nauru taistolaisuudelle<\/h3>\n<p>Suomen Teatterikoulun oppilaiden valovoimainen vuosikurssi valmistui vuonna 1977. Ohjaajina opiskelivat <strong>Arto\u00a0af H\u00e4llstr\u00f6m<\/strong> (Affe) ja <strong>Juha Malmivaara<\/strong>, n\u00e4yttelij\u00f6in\u00e4 mm. <strong>Kari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen<\/strong>, <strong>Matti Pellonp\u00e4\u00e4<\/strong>, <strong>Eija Ahvo<\/strong>, <strong>Kari Sorvali<\/strong> ja <strong>Jukka-Pekka Palo.<\/strong> T\u00e4m\u00e4 joukko oli aloittanut opintonsa opettajiensa kannustamana hyvin taistolaisissa merkeiss\u00e4. L\u00e4hinn\u00e4 Turkan teatteriajattelun vaikutuksesta samainen kurssi my\u00f6s vapautti itsens\u00e4 niist\u00e4 odotuksista,\u00a0joita siihen oli iskostettu.<\/p>\n<p>Kes\u00e4ll\u00e4 1978 j\u00e4rjestettiin <span style=\"text-decoration: underline;\">Koiton talossa<\/span> <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Kansan Teatteri<\/span> -nimisen ryhmittym\u00e4n nimell\u00e4 esitys\u00a0nimelt\u00e4 <em><strong>PeteQ \u2013 eli nuorallatanssijan kuolema<\/strong>, <\/em>kirjoittajina <strong>Jukka Asikainen<\/strong> ja <strong>Heikki Vuento<\/strong>. Siihen osallistuivat vuotta nuoremmalta vuosikurssilta my\u00f6s mm. <strong>Kari Heiskanen<\/strong>, <strong>Vesa Vierikko<\/strong> ja <strong>Pirkka-Pekka Petelius.<\/strong><\/p>\n<p>Esitys\u00a0otti kantaa taiteilijan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, joka oli \u2013 ei kulkea jo poljettuja polkuja \u2013 vaan kulkea nimenomaan uusia ja tuntemattomia teit\u00e4. Taiteilija,\u00a0laulajat\u00e4hti PeteQ ei voinut laulaa maataan hallitsevan everstin ja h\u00e4nen junttansa tilauksesta, taiteilijan oli oltava vapaa ja etsitt\u00e4v\u00e4 oma tiens\u00e4.<\/p>\n<p>Dramaturgista lainaa Turkan\u00a0<em>Siin\u00e4 n\u00e4kij\u00e4<\/em>\u00a0-esityksest\u00e4 oli er\u00e4\u00e4nlaisen lokikirjan kuljettaminen l\u00e4pi esityksen, samoin simultaanisuuden k\u00e4ytt\u00f6. T\u00e4m\u00e4 ns. \u201dAffen kurssi\u201d ja sit\u00e4 seuraava vuosikurssi vapauttivat oman sukupolvensa taistolaisuudesta t\u00e4ll\u00e4 selke\u00e4ll\u00e4 irtiotolla totalitaristisesta ajattelutavasta. Vaikka maisema oli jokin kuvitteellinen etel\u00e4-amerikkalainen maa, yleis\u00f6n sis\u00e4\u00e4ntuloa my\u00f6ten everstin valtakunta oli rakennettu kontrollin maaksi. \u2013\u00a0Osoitteet olivat selv\u00e4t, kun vain uskalsi ajatella.<\/p>\n<p><em>PeteQ<\/em> oli esityksen\u00e4 tapahtuma, jonka nuoret kokivat uuden alkuna kes\u00e4ll\u00e4 1978. Keskustelut ja er\u00e4\u00e4t tilap\u00e4isesitykset jatkoivat totalitarismin teemaa l\u00e4hivuosina. Tutkija <strong>Dan Steinbock<\/strong> lanseerasi psykoanalyyttisen k\u00e4sitteen \u201dsis\u00e4istetty herruus\u201d, jolla h\u00e4n kuvasi auktoriteettiin sitoutunutta persoonallisuuden rakennetta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-32 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0701a.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-655\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0701a.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0701a-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-655'>\n\t\t\t\tHannu Salama Siin\u00e4 n\u00e4kij\u00e4 miss\u00e4 tekij\u00e4 Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 8.9.1976. Ohjaus Jouko Turkka. Kuvassa Kalevi Kahra, Saara Pakkasvirta, Pekka Laiho. [Kari Hakli, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Samoina vuosina nimitt\u00e4in H\u00e4llstr\u00f6min tuolloinen puoliso, ohjaaja <strong>Raila Lepp\u00e4koski<\/strong> oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin Ylioppilasteatterin<\/span> linjan t\u00e4ysin. YT oli ollut 1970-luvun alussa tiukan taistolaisotteen l\u00e4pitunkema, mutta tehty\u00e4\u00e4n sinne ensin virallisen kommunistisen 50-vuotisjuhlan\u00e4ytelm\u00e4n 1976 Lepp\u00e4koski siirsi Ylioppilasteatterin nauramaan taistolaisuudelle ja sen sublimoimalle seksuaalisuudelle. T\u00e4stedes Lepp\u00e4koski ylisti luovaa anarkiaa ja iloista satiiria. Esitysten visuaalisesta ilmeest\u00e4 poistettiin kaikki pyrkimys kauniiseen ja ehe\u00e4\u00e4n maailmankuvaan.<\/p>\n<p>Jarryn<em> Kuningas Ubu<\/em> (1978) tulkittiin anarkian kautta, Weissin\u00a0<em>Marat\/Sade<\/em> (1979) naisen vimman ja itselleen ottaman \u00e4\u00e4nen kautta: p\u00e4\u00e4osassa olikin Charlotte Cordayt\u00e4 n\u00e4yttelev\u00e4 potilas. Useissa muissa esityksiss\u00e4 pilkattiin avoimesti kommunismin ikoneja. Seksuaalisuuden ilmaisu, joka taistolaisten taiteessa oli ollut puritaanista ja kaksinaismoraalista, k\u00e4\u00e4nnettiin p\u00e4\u00e4laelleen: nainen kuvattiin nuorten tekem\u00e4ss\u00e4 teatterissa t\u00e4stedes tahtovana subjektina, naisen halu ja raivo, nainen my\u00f6s miehen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 \u2013 uudet n\u00e4k\u00f6kulmat antoivat potkua esityksille.<\/p>\n<p><strong>Arto af H\u00e4llstr\u00f6m<\/strong> tuli teatteriperheest\u00e4. Nuorena kuollut is\u00e4 Roland oli lahjakas filmiohjaaja, set\u00e4 Raoul teatteriohjaaja ja balettikriitikko ja \u00e4iti Elvi Saarnio n\u00e4yttelij\u00e4. H\u00e4llstr\u00f6m kiinnitettiin 1977 ohjaajaksi <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kaupunginteatteriin<\/span>, jossa h\u00e4n teki aistillisen ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kauniin Moli\u00e8ren <em>Ihmisvihaajan <\/em>(1977)<em>\u00a0<\/em>sek\u00e4 pelottavaa seksuaalisuutta huokuvan Shakespearen <em>Otellon <\/em>(1978). Siin\u00e4 tuhoava voima onkin miehen liian kova kuori, jonka purkautuminen tekee ihmisest\u00e4 pedon. Esko Salminen Othellona ja Pekka Laiho Jagona, tekiv\u00e4t vuoden teatteritapauksen.<\/p>\n<p>Paljolti Jouko Turkan inspiroimana ja <em>PeteQ<\/em>-esityst\u00e4 seuranneen henkisen vapautumisen vuosina syntyi voimakas taiteilijan yksil\u00f6llisen etsimisen, erillisen oman n\u00e4k\u00f6isens\u00e4 muotokielen etsint\u00e4. T\u00e4t\u00e4 ajattelua toteutti vuosikymmenen avainteatteri <span style=\"text-decoration: underline;\">Ryhm\u00e4teatteri<\/span>. Vuonna 1981 sen nuori n\u00e4yttelij\u00e4polvi, jossa oli monia <em>PeteQ:ssa<\/em> mukana olleita, teki sukupolvenvaihdoksen. Ritva Siikala painostettiin eroamaan ja johtajiksi kutsuttiin Arto af H\u00e4llstr\u00f6m ja Raila Lepp\u00e4koski. Asetelmat teatterikent\u00e4n 1980-lukua varten oli luotu.<\/p>\n<h3>Ryhm\u00e4teatterin 1980-luku<\/h3>\n<p>Kunnostettuaan vanhasta elokuvateatterista\u00a0<span style=\"text-decoration: underline;\">Pengerkadulle teatteritilan<\/span> Helsingin Kalliossa 1981 Arto af H\u00e4llstr\u00f6m ja Raila Lepp\u00e4koski l\u00e4htiv\u00e4t rohkeasti liikkeelle nuorten dramaturgi-kollegoiden\u00a0varsin\u00a0poeettisten ja arvoituksellisten\u00a0n\u00e4ytelmien kanssa. <span style=\"text-decoration: underline;\">Teatterikorkeakoulusta<\/span>\u00a0(josta tuli korkeakoulu 1979) valmistui tuolloin kirjoittajien sukupolvi, jonka opetuksessa dramaturgian lehtori Outi Nyyt\u00e4j\u00e4 oli halunnut siirt\u00e4\u00e4 painopisteen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijan ammattiin. Sit\u00e4 ennen dramaturgin toimenkuvana koulutuksessa oli ollut sovittajan ja suurissa teattereissa tarjottujen n\u00e4ytelmien lukija ja uuden teatterille sopivan ohjelmiston etsij\u00e4. Nyyt\u00e4j\u00e4 halusi 1970-luvun lopulta alkaen dramaturgeista \u201dn\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden nuoria (mies)sankareita\u201d. <strong>Jouni Tommolan<\/strong>, <strong>Jukka Vienon<\/strong>, <strong>Arto Mellerin<\/strong> ja <strong>Juha Siltasen<\/strong>, nuorten runoilijoiden ottaminen koulutukseen ja n\u00e4iden urbaanit n\u00e4ytelm\u00e4t, joissa populaarikulttuurin fantasiahenkil\u00f6t p\u00f6rr\u00e4siv\u00e4t rockmusiikin, huumeiden ja n\u00e4kyjens\u00e4 maailmoissa, tuottivat joitain menestyksi\u00e4, kuten Arto Mellerin <em>Sopimus Mr Evergreenin kanssa <\/em>(1983)<em>.<\/em><\/p>\n<p><strong>Pirjo Toikan<\/strong> <em>Poikkeustila<\/em>\u00a0(1982) oli komediallinen Helsinki-kuva. Suhdetta Tamminiemeen ja vanhaan Kekkoseen k\u00e4siteltiin t\u00e4m\u00e4n viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4, 1985: Jukka Vienon <em>Komeetta <\/em>oli\u00a0fantasia Kekkosen karkumatkasta. Hannu Salaman <em>Finlandia<\/em>-sarjaan perustuva intiimein keinoin toteutettu Suomi-kuva <em>Finlandia<\/em> (1986) oli pienen ilmaisun sis\u00e4ist\u00e4 puhetta, p\u00e4\u00e4osassa Kari Heiskanen. Raila Lepp\u00e4kosken ohjaukset her\u00e4ttiv\u00e4t jatkuvasti kiinnostusta, silti Ryhm\u00e4teatteri edusti nimenomaisesti n\u00e4yttelij\u00e4nteatteria parhaimmillaan \u2013 tai pahimmillaan, kuten my\u00f6s jotkut sanoivat.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-32 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0702c.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-657\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0702c.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0702c-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-657'>\n\t\t\t\tArto Melleri Sopimus Mr. Evergreenin kanssa Ryhm\u00e4teatteri, ensi-ilta 3.3.1983. Ohjaus Arto af H\u00e4llstr\u00f6m. Kuvassa Vesa Vierikko, Kaija Kangas. [Kari Hakli, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Homoseksuaalisuus ja identiteetin etsimisen teema olivat uutuutena esill\u00e4 <strong>Jussi Parviaisen<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Jumalan rakastaja,<\/em> jonka Ryhm\u00e4teatteri esitti 1984, ohjaajana H\u00e4llstr\u00f6m p\u00e4\u00e4osassa Kari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen. N\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 harrasti ajan muotiurheilua kehonrakennusta, joka sai kulttuurista merkityst\u00e4 juuri 1980-luvun narsismin sis\u00e4\u00e4np\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4, itse\u00e4\u00e4n tarkkailevana ja muille esitett\u00e4v\u00e4ksi tuotettuna minuuden kuvana.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Juska Paarma halusi tulla Michelangelon David-patsaan kaltaiseksi. Parviaisen n\u00e4ytelm\u00e4, jota paljon my\u00f6s muualla Suomessa esitettiin, kuvasi samalla my\u00f6s maaseudulta tulevan miehen etsint\u00e4\u00e4 kaupungissa.<\/p>\n<p>Jatko-osaa suunniteltaessa Parviaisen v\u00e4lit Ryhm\u00e4teatterin kanssa rikkoutuivat ja <span style=\"text-decoration: underline;\">Intimiteatteri<\/span> esitti yh\u00e4 enemm\u00e4n pillereit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 bodari Juska Paarmasta kertovan n\u00e4ytelm\u00e4n varsin v\u00e4kivaltaisen jatko-osan <em>Valtakunta. <\/em>Parviaisen my\u00f6hempi tuotanto liikkui edelleen kehonrakennuksen, v\u00e4kivallan ja uskonnon teemoissa.<\/p>\n<p>Ryhm\u00e4teatteri vaihtoi vuosikymmenen puoliv\u00e4liss\u00e4 linjaansa ja siirtyi tekem\u00e4\u00e4n <span style=\"text-decoration: underline;\">lauluklubi-iltoja<\/span> sek\u00e4 heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitavia komedioita. Televisio oli alkanut kiinnostua ryhm\u00e4teatterilaisten, <strong>Pirkka-Pekka Peteliuksen<\/strong>, <strong>Kari Heiskasen<\/strong>, <strong>Pertti Sveholmin<\/strong> ja <strong>Vesa Vierikon<\/strong> ylivertaisista n\u00e4yttelij\u00e4ntaidoista. Niinp\u00e4 n\u00e4m\u00e4 my\u00f6s Ryhmiksen nimiss\u00e4 tekiv\u00e4t TV-viihdett\u00e4, kunnes erityisesti Heiskasen ja Peteliuksen varaan rakennettiin <em>Veli Puolikuu<\/em> -viihdesarja.<\/p>\n<p>Komediasatsauksena n\u00e4yttelemisen virtuositeettia edusti 1987 Oscar Wilden <em>T\u00e4rkeint\u00e4 on olla<\/em> <em>Aito<\/em> (<em>The Importance of Being Earnes<\/em>t), joka aiemmin oli n\u00e4hty suomeksi nimell\u00e4 <em>Sulhaseni Ernest<\/em>\u00a0ja 1900-luvun alussa nimell\u00e4<em> Bunbury. <\/em>Taitavan mieskaartin vastapelureina olivat <strong>Riitta Havukainen<\/strong> ja sukupolvensa taitavaksi komedienneksi kehittynyt <strong>Miitta Sorvali<\/strong>. My\u00f6s <strong>Ulla Tapaninen<\/strong> ja <strong>Sara Paavolainen<\/strong> vierailivat usein Ryhmiksess\u00e4 muodostaen virtuoottisille miehille t\u00e4ysin tasaveroisen naisjoukkueen.<\/p>\n<p>Osa Pengerkadulla n\u00e4hdyist\u00e4 musiikki- ja pelleilyn\u00e4ytelmist\u00e4 olivat puhtaaksi viljelty\u00e4 puskateatteria. Siihen asennoiduttiin vetoamalla teatteritaiteen pitk\u00e4\u00e4n perinteeseen t\u00e4ss\u00e4 suhteessa \u2013\u00a0aina keskiajan farssiin ja commedia dell&#8217;arteen asti.\u00a0Komiikkaa tehtiin kieli poskella, tyyppi\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4en, kaikesta vakavasta yrityksest\u00e4 irti sanoutuen.<\/p>\n<p>Vuodesta 1981 alkaen Ryhm\u00e4teatteri oli huolehtinut edelleen Suomenlinnan kes\u00e4n\u00e4ytelmist\u00e4, joita se tilasi oman sukupolvensa kirjoittajilta. Puskiksen rinnalla kes\u00e4teatteriesityksiss\u00e4 n\u00e4htiin my\u00f6s tasokkaita klassikoita mm. Victor Hugon romaaniin pohjaava <em>Nauruihminen<\/em>, Shakespearen <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelma<\/em> ja Moli\u00e8ren <em>Don Juan<\/em>. Ryhmiksen esitysten laatu niin n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6llisesti kuin n\u00e4k\u00f6kulmiltaan oli kiistatonta vuosikymmenen huippua ja kes\u00e4teatteri 1980-luvun Suomenlinnassa p\u00e4\u00e4osin korkealaatuista. P\u00e4\u00e4kaupungissa kes\u00e4teatteri ei siis ollut eri kategoria kuin teatteri.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-32 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"680\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0702x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-658\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0702x.jpg 680w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0702x-300x203.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 680px) 100vw, 680px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-658'>\n\t\t\t\tJ.R.R. Tolkien Taru sormusten herrasta Ryhm\u00e4teatteri, ensi-ilta 22.6.1988. Ohjaus Raila Lepp\u00e4koski ja Arto af H\u00e4llstr\u00f6m. Kuvassa Carl-Kristian Rundman, Vesa Vierikko, Mikko Kivinen, Jarmo Hyttinen, Pertti Sveholm, Taneli M\u00e4kel\u00e4, Kari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen. [Stefan Bremer, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Merkitt\u00e4vimm\u00e4ksi kes\u00e4teatteritapahtumaksi valtavalla taiteellis-teknisell\u00e4 satsauksella tehtiin monituntinen esitys: <strong><em>Tarina Sormusten herrasta<\/em><\/strong> (1988 &amp; 1989), H\u00e4llstr\u00f6min ja Lepp\u00e4kosken yhteisen\u00e4 ohjauksena, <strong>Toni Edelmannin<\/strong> musiikilla. N\u00e4yttelij\u00e4kunnan laaja lapsikatras oli hankkimassa ensikokemustaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 monen joukkokohtauksen jatkona.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Koulutus ja teatterikentt\u00e4 1970-luvun lopulla Suomen Teatterikoulun opetuksesta vuodesta 1971 alkaen vastasivat nuoret\u00a0teatterilaiset, n\u00e4yttelij\u00e4 Eero Melasniemen ja ohjaaja Raija-Sinikka Rantalan johdolla. Olennainen uudistus oli ohjaaja- ja dramaturgikoulutuksen yhdist\u00e4minen saman katon alle n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa. T\u00e4rke\u00e4ksi tuli yhteinen menetelm\u00e4llinen opetus, jonka ytimeksi ohjaajanty\u00f6n lehtorin Kaisa Korhosen ja dramaturgian lehtorin Outi Nyyt\u00e4j\u00e4n johdolla luotiin huolellinen n\u00e4ytelmien analyysimenetelm\u00e4 ns. [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=32"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1766,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/32\/revisions\/1766"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=32"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=32"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=32"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}