{"id":40,"date":"2014-12-29T13:28:39","date_gmt":"2014-12-29T10:28:39","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=40"},"modified":"2018-10-22T16:36:05","modified_gmt":"2018-10-22T13:36:05","slug":"6-6-ohjaajanimet-ja-kansa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/6-6-ohjaajanimet-ja-kansa\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">6.6<\/div>Ohjaajanimet ja \u201dkansa\u201d"},"content":{"rendered":"<p>Teattereiden kokonaiskatsojaluvut nousivat jyrk\u00e4sti 1950-luvun lopulta 1970-luvulle tullessa. Miljoonan katsojan raja rikottiin vuonna 1969 ja kahden miljoonan vuotuisen katsojan raja laskutavasta riippuen noin vuonna 1973. Lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 vakiintui pian noin 2,6 miljoonaksi, mist\u00e4 se 1980-luvulla on tullut hiukan alas, mutta on sittemmin pysytellyt noin 2,2 miljoonan tuntumassa. Valtionapua saavien teatterien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n ollut 28 ja se lis\u00e4\u00e4ntyi 1970-luvun alussa kymmenell\u00e4. 1980-luvulla l\u00e4hinn\u00e4 tanssiteatterit nostivat sen p\u00e4\u00e4lle 40:n ja 1990-luvulla uusimpien ryhmien my\u00f6t\u00e4 lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 on 50 tuntumassa. Katsojam\u00e4\u00e4rien kasvu oli selke\u00e4sti yhteydess\u00e4 kiivaaseen kaupungistumiseen. Onhan teatteri kuvattu t\u00e4ss\u00e4kin aineistossa nimenomaan kaupunkilaisen el\u00e4m\u00e4nmuodon osaksi.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuudessa alkoi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 murros. Yh\u00e4 enemm\u00e4n uusi n\u00e4ytelm\u00e4tuotanto syntyi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 teatterintekij\u00f6ihin. Ensimm\u00e4inen t\u00e4h\u00e4n 1970-luvun alussa koulutettu dramaturgien sukupolvi alkoi ty\u00f6skentelyns\u00e4 innoissaan ja yhteisty\u00f6ss\u00e4 maakunnallisten\u00a0kirjoittajien kanssa. Vaihtelevalla menestyksell\u00e4 tosin.<\/p>\n<p>Maakunnallista aktiviteettia pyrittiin kaikin tavoin kannustamaan \u2013\u00a0ja se oli osa Suomen poliittisen kent\u00e4n koko historiaa. <strong>Maaltapakon\u00e4ytelmien<\/strong> tilalle tulivat 1970-luvulla <strong>maallej\u00e4\u00e4misn\u00e4ytelm\u00e4t<\/strong>, jotka halusivat luoda toivoa ja uskoa uudenlaisten elinkeinojen syntyyn maaseudulle. Ylti\u00f6p\u00e4isest\u00e4 ryhm\u00e4ty\u00f6-ideologiasta p\u00e4\u00e4sty\u00e4 oli alettu kunnioittaa n\u00e4ytelm\u00e4n kirjoittamista omana taiteellisena ammattinaan. Maailmankatsomukseen ja estetiikkaan liittyiv\u00e4t eriseuraisuudet n\u00e4kyiv\u00e4t siin\u00e4, miten teatterit eritaustaisten kirjoittajien tekstej\u00e4 ohjelmistoonsa\u00a0ottivat.<\/p>\n<p>Mutta suomalainen ohjelmisto l\u00f6ydettiin sit\u00e4kin raikkaammalla otteella. Koko 1970-lukua teatterissa voisi kuvata leimallisesti <strong>kotimaisuuden vuosikymmenen\u00e4<\/strong>. Laulunsekainen kansann\u00e4ytelm\u00e4 koki uskomattoman renessanssin 1970-luvulla. Jo kuusikymmenluvun puolelta oli merkkej\u00e4 siit\u00e4, miten vanhasta agraarisesta Suomesta kertovaa ohjelmistoa oli alettu menestyksell\u00e4 esitt\u00e4\u00e4. T\u00e4llaista oli Maiju Lassilan tuotanto. Lassila oli ollut \u201dpelkk\u00e4\u00e4 kes\u00e4teatteriohjelmistoa\u201d, mutta se nostettiin nyt vakavalla otteella ja siihen kuuluva ter\u00e4v\u00e4 sosiaalinen s\u00e4rm\u00e4 ja parhaat n\u00e4yttelij\u00e4t olivat asialla. Lassila piirsikin n\u00e4ytelmill\u00e4\u00e4n oivaltavan tarkasti s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan kuvaa maaseudulla. T\u00e4llaisia olivat ennen muuta <em>Mimmi Paavaliina, Tulitikkuja lainaamassa, Nuori myll\u00e4ri,\u00a0Viisas neitsyt<\/em>.<\/p>\n<p>Maria Jotunin tuotannosta esitettiin h\u00e4nen vihlaisevia naismonologejaan <em>Suhteita.<\/em> <em>Miehen kylkiluuta<\/em> katsottiin\u00a0kaikkialla ja yh\u00e4 enemm\u00e4n <em>Kultaista vasikkaa<\/em> ja <em>Tohvelisankarin rouvaa<\/em>. Minna Canthin <em>Papin\u00a0perhett\u00e4<\/em> oli tervehditty suurena l\u00f6yt\u00f6n\u00e4 1960-luvulla. Silloin siin\u00e4 tunnistettiin isien ja poikien v\u00e4linen ristiriita. Seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 korostettiin\u00a0Canthin poliittista otetta. <em>Ty\u00f6miehen vaimo<\/em>, <em>Kovan onnen lapsia<\/em> ja <em>Kauppa-Lopo<\/em> nostettiin\u00a0useimmiten esiin, vaikka Canthista ei suoranaista aatteen lipunkantajaa saanutkaan. My\u00f6s <em>Anna-Liisasta<\/em> tehtiin er\u00e4s vaikuttavimpia tulkintoja Sakari Puurusen ohjaajavierailuna Kansallisteatterissa 1972. Itse Minna Canth oli suosituimpia vuosikymmenelle tyypillisiss\u00e4 suurmiesn\u00e4ytelmiss\u00e4.\u00a0<strong>Lauri Leskisen<\/strong> <em>Minna<\/em> (1975) inspiroi monien muidenkin merkkihenkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4nty\u00f6t\u00e4 esittelev\u00e4n ja ihailevan, tai kriittist\u00e4 uudelleentulkintaa tarjoavan n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0tekemiseen.<\/p>\n<h3>Johtajakiistat alkavat<\/h3>\n<p>Teatteripalvelujen saatavuus, tai kuten ajan debatti- ja mietint\u00f6kieli sanoi \u201dsosiaalinen ja maantieteellinen tasa-arvo\u201d, edellyttiv\u00e4t, ett\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isten oli saatava teatteria, mutta ett\u00e4 my\u00f6s maakuntien asukkaiden tarpeista oli huolehdittava n\u00e4it\u00e4 kiinnostavalla ohjelmistolla maakuntakiertueiden ja bussikuljetusten avulla. Vanhemmat teatterilaiset itse olivat vihdoin nuoruusvuosiensa maakuntakiertueista p\u00e4\u00e4sseet, mutta valtion (Keskustapuolueen) kulttuuripolitiikassa alueteatteritoiminta nousi erityisen keskeiseksi. Sen olisi kuitenkin pit\u00e4nyt olla enemm\u00e4n yleis\u00f6n ehdoilla tapahtuvaa, kuin taiteilijoiden mieltymyksist\u00e4 nousevaa.<\/p>\n<p><strong>Jouko Turkka (1942\u2013)<\/strong>\u00a0oli nuori palavasilm\u00e4inen ohjaaja, joka Teatterikoulusta valmistuttuaan l\u00e4hti pois Helsingist\u00e4 ja kiinnitt\u00e4ytyi <span style=\"text-decoration: underline;\">Sein\u00e4joen kaupunginteatteriin<\/span> 1967\u20131968 ja siirtyi sielt\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Joensuun kaupunginteatteriin<\/span>. Vuodet siell\u00e4 1968\u20131972 onnistuivat osoittamaan, mit\u00e4 alueteatteriajattelu voi olla: kotimaisia kantaesityksi\u00e4 ja keskusteluun aktivoivaa tilattua tai muuten tuoretta ohjelmistoa. Vasemmistolaisena Turkka tietysti joutui pian konfliktiin maalaisliittolaisen eli keskustalaisen ajattelutavan v\u00e4lill\u00e4, joka maakuntakaupungeissa hallitsi. Eih\u00e4n maaseudun omaa valtakunnan hallituksessa ikiajat istunutta puoluetta sopinut kritisoida.<\/p>\n<p>Turkan linjaa syytettiin Joensuussa liian repiv\u00e4ksi ja tilanne k\u00e4rjistyi syksyll\u00e4 1971 syntyneeseen Joensuun teatterilakkoon. Siin\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t, solidaarisuudesta Turkkaa kohtaan, kielt\u00e4ytyiv\u00e4t harjoittelemasta johtokunnan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen mukaista ohjelmistoa, jossa Turkan jyrkki\u00e4 suunnitelmia oli tasapainotettu kotimaisella vanhemman yleis\u00f6n suosimalla komediaklassikolla. Tilanne ratkaistiin kuuden viikon pattitilanteen j\u00e4lkeen,\u00a0mutta alulla oli muiden vastaavien teatterikonfliktien vuosikymmen.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kaupunginteatterin<\/span> johtajakiista vuonna 1970 oli nimitt\u00e4in ennakoinut johtajanimitysten nousemista vastedes otsikoihin poliittisin v\u00e4rein. Olihan vuosisadan alussa kiistelty pitk\u00e4\u00e4n my\u00f6s Bergbomin seuraajasta. P\u00e4\u00e4johtaja Sakari Puurunen oli kokenut ep\u00e4luottamusta henkil\u00f6kunnan taholta ja j\u00e4tt\u00e4nyt eronpyynt\u00f6ns\u00e4, tarjoutuivat Ralf L\u00e5ngbacka, Kalle Holmberg ja Eugen Terttula, Helsingin Kaupunginteatterin tuolloinen apulaisjohtaja, ottamaan HKT:n johtaakseen. Kokoomusenemmist\u00f6inen Helsingin kaupunki edellytti tasapainotettua johtajavalintaa ehdottaen asetelmaan mukaan p\u00e4\u00e4johtajaksi dosentti <strong>Timo Tiusasta<\/strong>. Draamakirjallisuuden ja teatterintutkimuksen yliopistollisen koulutuksen saaneena Tiusanen oli ollut Teatterikoulun korkeakouluosaston esimiehen\u00e4 1960-luvun alussa sek\u00e4 toiminut ohjaajana Kansanteatteri\u2013Ty\u00f6v\u00e4enteatterissa ja Kansallisteatterissa. H\u00e4n oli v\u00e4itellyt USA:ssa, Princetonin yliopistossa Eugene O\u2019Neillin dramatiikasta ja opetti Helsingin yliopistossa.<\/p>\n<p>Kiistatta taiteellisesti meritoituneille nuorille olisi ollut n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4 asettua Tiusasen alaisuuteen. Kun Kaupunginteatterin s\u00e4\u00e4ti\u00f6n hallitus ei halunnut antaa uutta teatteritaloaan yksist\u00e4\u00e4n radikaaleille eik\u00e4 siis luopunut Tiusasesta, irtautui Terttula troikka-suunnitelmasta ja suostui johtajuuteen yhdess\u00e4 Tiusasen kanssa. L\u00e5ngbacka ja Holmberg aloittivat neuvottelut Turun kaupunginteatterin kanssa. T\u00e4m\u00e4kin kiista oli er\u00e4\u00e4nlainen alkusolu 1970-luvun teatteripoliittisille asetelmille Suomessa, ennen muuta ns. Turun kaudelle.<\/p>\n<p>Vuonna 1971 perustettiin siis vapaiden ryhmien yhteenliittym\u00e4 Teatterikeskus. Suomen Teatterikoulun hallinto ja toiminta k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4pi murrosta. Ralf L\u00e5ngbacka ja Kalle Holmberg aloittivat Turun kaupunginteatterissa. Joensuun kaupunginteatterissa syntynyt lakko ja sen j\u00e4lkiselvittely p\u00e4\u00e4tti Jouko Turkalla poliittisen satiirin kauden. Koko teatteriala muun Suomen mukana eli kiihkeit\u00e4, toisille turhauttavia toisille ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n innostavia vuosia.<\/p>\n<p>Poliittisesti 1970-luvulla elettiin punamultahallitusten ja presidentti Urho\u00a0Kekkosen johdolla. Talouskasvu mahdollisti sen, ett\u00e4 vasemmiston ja keskustapuolueen hallitukset rakensivat hyvinvointivaltiota ja julkista sektoria voitiin monin tavoin kehitt\u00e4\u00e4. Kasvavan Neuvostoliiton kaupan lis\u00e4ksi Suomi pystyi poliittisen tasapainoilun avulla luomaan kauppasopimukset EEC:n eli EU:n edelt\u00e4j\u00e4n kanssa. Kokoomus pidettiin ulkona hallituksista, mutta samalla huolellisesti edistettiin Suomen vientiteollisuutta ja kansainv\u00e4listymist\u00e4. Vaikka Kekkosen toiminta aikalaisille n\u00e4ytt\u00e4ytyi Neuvostoliiton my\u00f6t\u00e4ilyn\u00e4, j\u00e4lkeenp\u00e4in on paljastunut, miten h\u00e4n kaikissa t\u00e4rkeiss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 lujana pyrki s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00a0Suomen omien etujen mukaisen toimintavapauden.<\/p>\n<p>Suomessa 1970-luvun alkaessa reagoitiin uusiin ilmi\u00f6ihin eri tavoilla. T\u00e4ll\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 teatteri ja politiikka olivat avoimesti \u00e4\u00e4neen sanotussa suhteessa toisiinsa ja kiivaasti keskusteltuja. Runsaslukuinen nuori polvi, suuret ik\u00e4luokat, pyrkiv\u00e4t saamaan osan teatterikent\u00e4st\u00e4 haltuunsa, mutta he ehk\u00e4 yll\u00e4ttyiv\u00e4t ja turhautuivat kohtaamastaan vastarinnasta. Vasemmiston sis\u00e4ll\u00e4 parlamentaarisista kompromisseista kielt\u00e4ytyv\u00e4 SKP:n v\u00e4hemmist\u00f6 oli vahvimmillaan vuosikymmenen alkupuolella, jolloin sen panos kulttuurissa ja yliopistomaailmassa oli suuri. V\u00e4hitellen se menetti vaikutusvaltaansa, vaikka se teatterin kent\u00e4ll\u00e4 osin muuntuneissa muodoissa j\u00e4tti pitk\u00e4\u00e4n pysyvi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 henkil\u00f6suhteisiin, verkostoihin ja taiden\u00e4kemyksiin.<\/p>\n<h3>Kalevalaan<\/h3>\n<p>Suomalaisten aihepiirien kannalta oli inspiroivaa se, ett\u00e4 vuonna 1969 Helsingin Kaupunginteatterissa vieraili Unkarista budapestil\u00e4inen teatteri, joka esitti erityisen raikkaasti kerrotun version <em>Kalevalasta. <\/em>Se oli tehty yleiskorokkeilla ymp\u00e4rill\u00e4 valkoinen taustahorisontti ja koivuja. Maalaamatonta puuta, hirsi\u00e4 ja lautaa k\u00e4ytettiin toki muutenkin paljon lavastusmateriaalina. Kertojien johdattelemina n\u00e4yteltiin kohtaukset tyylitellen, iloisen teatterileikin tapaan. Paavo Liski sovitti <em>Kalevalasta<\/em> suomalaisen version, jolla h\u00e4n avasi Oulun kaupunginteatterin vastavalmistuneen rakennuksen 1972.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-40 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"650\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0606ax.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-649\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0606ax.jpg 650w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0606ax-300x212.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 650px) 100vw, 650px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-649'>\n\t\t\t\tsov. K\u00e1roly Kazimir, Gyula Ortutay Kalevala. Oulun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 16.9.1972. Ohjaus Paavo Liski. [Matti Komulainen, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><em>Kalevalan<\/em> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sovitukset kiersiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen teattereita: oli kuin vinhaa vauhtia edennyt modernisaatio olisi j\u00e4tt\u00e4nyt suomalaisille valtavan n\u00e4l\u00e4n oman perinn\u00f6n tarkistamiseen, aikanaan koulussa opiskeltujen klassikoiden p\u00e4ivitykseen: mit\u00e4s ne teokset oikein sis\u00e4lsiv\u00e4tk\u00e4\u00e4n? My\u00f6s suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden estetiikka ja ideologia, johon kuuluivat joukkokohtaukset, laulut, avoin kerronta yleis\u00f6lle, tanssit ja juhlamieli \u2013 kaikki ne olivat jotain jolla jatkettiin tai uudistettiin kansallista perint\u00f6\u00e4. Suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden ohjelmisto innosti my\u00f6s ajanmukaisten ja optimistisesti suuriksi mitoitettujen teatteritalojen rakentamiseen. Samaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n joutui tahtomattaan my\u00f6s Kalle Holmbergin ohjaama <em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> Turun kaupunginteatterissa vuosina 1972\u20131977.<\/p>\n<h3><em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em>\u00a0 \u2013 Kalle Holmbergin ohjauksena<\/h3>\n<p>Kalle Holmbergin ohjaus <em>Seitsem\u00e4st\u00e4 veljeksest\u00e4<\/em> 1972 Turun kaupunginteatterissa oli sovitettu nopeasti kulkevien kohtausten sarjaksi, jossa kohtausten siirtym\u00e4t, eli ylimenot oli keksitty hauskoiksi ja emotionaalisesti merkitseviksi. <strong>Esko Salmisen<\/strong> Juhanista ja <strong>Juha Mujeen<\/strong> Eerosta muodostui luonnollisesti komiikan t\u00e4rkein l\u00e4hde. Esitys rakentui paljossa heid\u00e4n v\u00e4liselleen j\u00e4nnittelle, jota n\u00e4yttelij\u00e4t saivat kantaa mukanaan viel\u00e4 ilmestyess\u00e4\u00e4n ty\u00f6parina Holmbergin muihin ohjauksiin. Veljeksist\u00e4 huomiota her\u00e4tti my\u00f6s Aapo, <strong>Heikki Kinnusen<\/strong> knallip\u00e4isen\u00e4 hieman sketsinomaisena selitt\u00e4j\u00e4hahmona, samoin <strong>Heikki Alhon<\/strong> hieno k\u00e4rsiv\u00e4 ahdistunut Simeoni. <strong>Risto Saanila<\/strong> sai n\u00e4ytell\u00e4 virkavallan ankaraksi edustajaksi kuvattua lautamiest\u00e4 ja Kapo Manto kanttoria. Mukaan oli lis\u00e4ksi otettu loppukuvaelmaan veljesten my\u00f6hemmist\u00e4 vaiheista lyhyet kuvaelmat. <strong>Kaj Chydeniuksen<\/strong> s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 kuorolauksi s\u00e4velletty versio Suomenmaa-runosta lopetti esityksen.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-40 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/06.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-632\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/06.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/06-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-632'>\n\t\t\t\tAleksis Kivi Seitsem\u00e4n veljest\u00e4 Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 15.12.1972. Ohjaus Kalle Holmberg. Kuvassa vas. Ilari Paatso, Juha Hypp\u00f6nen, Juha Muje, Aarno Virtanen, Esko Salminen, takana Heikki Alho, Heikki Kinnunen. [Rajala Camera\/Klaus Koszubatis (1972\u20131974), Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Fyysinen toiminta leimasi alkuosaa, kun pelattiin kurraa ja miehet remelsiv\u00e4t <strong>Juha Lukalan<\/strong> suunnittelemalla tyhj\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, jonka laidat oli viistottu yl\u00f6sp\u00e4in. Impivaaran joulusaunan palaminen kuvattiin punaisella valolla, kunnes eteen laskeutui lumella v\u00e4rj\u00e4tty rautaesirippu, joka maahan kolahdettuaan \u00e4kki\u00e4 valaistiin sinisell\u00e4: pakkanen yll\u00e4tti ja pitk\u00e4 juoksu Jukolaan oli edess\u00e4. Teokseen sis\u00e4ltyvi\u00e4 tarinoita oli irrotettu ja kerrottiin omina numeroinaan kuten Juhanin kaupunkimatka.<\/p>\n<p>Visuaalisessa tulkinnassa tehtiin aikalaisten mielest\u00e4 jopa provokatiivisia muutoksia: perinteinen pellavainen yhdenmukaistava vaateparsi oli korvattu kunkin luonnetta tai yhteiskunnallista asennetta kuvaavalla vaatetuksella. Toukolan pojat sensijaan eiv\u00e4t olleet vastaavissa kyl\u00e4n poikien asusteissa, vaan heid\u00e4t taas oli puettu yhdenmukaisiin tummansinisiin Helsingin yliopiston ylioppilaiden univormuihin 1850-luvulta. N\u00e4in veljesten ja kyl\u00e4l\u00e4isten v\u00e4lit rakennettiin esityksess\u00e4 luokkakonfliktin suuntaan: veljeksi\u00e4 vastassa oli akateeminen sivistyneist\u00f6. N\u00e4in kahden maalaisporukan tappelut oli k\u00e4\u00e4nnetty \u201dluokkataisteluksi\u201d. \u2013\u00a0Leimallista 1970-luvun tulkinnoille.<\/p>\n<h3>Turun kaupunginteatterissa<\/h3>\n<p><strong>Ralf L\u00e5ngbacka<\/strong>\u00a0teatterinjohtajana ja <strong>Kalle Holmberg<\/strong> p\u00e4\u00e4ohjaajana oli kiinnitetty Turun kaupunginteatteriin, jonka rakennus oli noin 10 vuoden ik\u00e4inen, mutta, jonka tilanne muuten ei ollut ongelmaton. Olkoonkin, ett\u00e4 Turussa oli vahvaa teollisuusty\u00f6v\u00e4est\u00f6n perinnett\u00e4 ja vasemmistolaisuutta, siell\u00e4 oli my\u00f6s perinteisesti vahva operetteja harrastava porvarillishenkinen yleis\u00f6pohja.<\/p>\n<p>L\u00e5ngbacka ja Holmberg aloittivat voimakkain ottein. Turun kaupunginteatterissa alettiin seurata samoja linjoja, joita L\u00e5ngbacka oli noudattanut jo Svenska Teaternissa ja G\u00f6teborgin kaupunginteatterissa ollessaan. Ne olivat itse asiassa linjassa ns. \u201ddemokraattisen kansanteatterin\u201d ideaalin kanssa. T\u00e4m\u00e4 konsepti oli levinnyt Euroopassa toisen maailmansodan j\u00e4lkeen, erityisesti vasemmistolaisten ohjaajien ja johtajien teattereina: Milano, Pariisi, Lyon, Lontoo ja Berliini. Niiss\u00e4 nimekk\u00e4\u00e4t johtajat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n\u00a0inspiroivia klassikkotulkintoja . Tarkoitus oli Turussa samaan tapaan esitt\u00e4\u00e4 klassikoita ajanmukaisesti ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uudelleen se aidoksi nimetty kansanomaisuus, jonka porvaristo ik\u00e4\u00e4n kuin oli turmellut. T\u00e4t\u00e4 ideaalia seuraten haluttiin luoda yhteyksi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4est\u00f6\u00f6n ja ammattiosastoihin. Ne ostivat ryhm\u00e4lippuja, ja telakoiden ruokatunneilla k\u00e4ytiin esiintym\u00e4ss\u00e4. Nopeimmin sen maine kiiri Turusta Tukholmaan ja Suomi nousi teatterimaana Skandinavian kiinnostavimmaksi.<\/p>\n<h3>Edellytykset taiteelliselle teatterille<\/h3>\n<h4>Ralf L\u00e5ngbackan 8 teesi\u00e4 (1977\/1980)<\/h4>\n<ol>\n<li>Taiteellinen teatteri edellytt\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4 tai kollektiivia,\u00a0jolla on yhteiset l\u00e4ht\u00f6kohdat tai yhteinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja\u00a0joka ker\u00e4\u00e4ntyy yhden tai useamman keskushenkil\u00f6n ymp\u00e4rille.<\/li>\n<li>Taiteellinen teatteri on oppositiossa vanhaa, kivettynytt\u00e4 teatteria\u00a0vastaan. Se rikkoo vanhan teatterin ideologiaa, tuotantotapoja, luutuneita\u00a0tyyli-ihanteita ja lukkiutuneita asemia.<\/li>\n<li>Taiteellisen teatterin on k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4 uuden yleis\u00f6n puoleen tai aktiivisesti muutettava yleis\u00f6ns\u00e4 rakennetta ja itse teatteriel\u00e4myst\u00e4.<\/li>\n<li>Taiteellisella teatterilla on selv\u00e4sti valikoitunut ohjelmisto, joka perustuu kokonaisratkaisuille ja jossa eri osat tukevat toisiaan.<\/li>\n<li>Taiteellinen teatteri etsii taiteellisia ty\u00f6tapoja, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kokonaisk\u00e4sityksen teatterista, sek\u00e4 soveltaa n\u00e4it\u00e4 menetelmi\u00e4 johdonmukaisesti kaiken ty\u00f6n ja teatterin kaikkien ty\u00f6ntekij\u00f6iden osalta. N\u00e4iden taiteellisella ty\u00f6tavalla on ideologinen perusta ja se on jatkuvasti uusiutuva muodoltaan.<\/li>\n<li>Taiteellisella teatterilla on sis\u00e4inen ja ulkoinen organisaatio, jonka tavoitteena on maksimoida taiteellinen tulos. Organisaation teht\u00e4v\u00e4 on helpottaa taiteellista prosessia, ei yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 instituutiota.<\/li>\n<li>Taiteellinen teatteri asettaa hyvin korkeat vaatimukset seurueen yksitt\u00e4isen j\u00e4senen<br \/>\npanokselle ja kollektiiviselle panokselle. Teatterity\u00f6 on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kokonaisel\u00e4mys,<br \/>\nja sosiaalisten ja muiden etujen konfliktissa taiteellisten vaatimusten kanssa on taiteellinen tulos ollut ensisijainen.<\/li>\n<li>Taiteellisella teatterilla on motivaatio, joka on muuta kuin, ett\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 yll\u00e4, ett\u00e4 jatketaan olemassaoloa. Taiteellinen se on vain niin kauan, kuin se voi uudistua taiteellisesti ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tai uudista sen suhteen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n poliittiseen ja sosiaaliseen todellisuuteen, josta se on syntynyt<\/li>\n<\/ol>\n<p><strong>Taiteellinen teatteri,<\/strong> jonka teesit L\u00e5ngbacka my\u00f6s muotoili, tarvitsi my\u00f6s ensemble-henke\u00e4. Helsingist\u00e4 Turkuun muuttivat <strong>Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri <\/strong>ja<strong> Heikki Kinnunen<\/strong>. Turkulais-syntyinen <strong>Rose-Marie Precht<\/strong>, Salmisen entinen vaimo oli nyt Kinnusen puoliso. <strong>Heidi Krohn<\/strong> oli naimisissa Salmisen kanssa. Holmbergin oppilaat\u00a0<strong>Marja Packal\u00e9n<\/strong> ja <strong>Juha Muje, <\/strong>t\u00e4m\u00e4\u00a0vuosikurssinsa taitavin koomikko tulivat mukaan. Pukusuunnittelijaksi kiinnitettiin <strong>Liisi Tandefelt<\/strong>. Turussa ennest\u00e4\u00e4n olleet n\u00e4yttelij\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t loistamaan, ennen muuta <strong>Kapo Manto<\/strong>, <strong>Esko Pesonen<\/strong>, <strong>Heikki Alho<\/strong> ja <strong>Risto Saanila<\/strong>. <strong>Maikki L\u00e4nsi\u00f6<\/strong> n\u00e4ytteli rouva Ranjevskajaa L\u00e5ngbackan ohjaamassa <strong><em>Kirsikkapuistossa. <\/em><\/strong>Nykykatsannolla ohjelmisto oli varsin mieskeskeist\u00e4, naisn\u00e4k\u00f6kulmat suorastaan loistivat poissaolollaan. Dramaturgi <strong>Ritva Holmberg<\/strong> vastasi useimpien Kalle Holmbergin ohjausten dynaamisesta dramaturgiasta, laajojen eeppisten aineistojen j\u00e4rjestelyist\u00e4.<\/p>\n<p>Aleksis Kivest\u00e4 tuli 1970-luvun teemakirjailijoita. Vuonna 1975 my\u00f6s Helsinkiin kiinnitetty <strong>Jouko Turkka<\/strong> otti nimitt\u00e4in kantaa <em>Nummisuutareihin<\/em> ohjaamalla sen kahdesti. <strong>Veijo Meren<\/strong> el\u00e4m\u00e4kertaessee <em>Aleksis Stenvallin el\u00e4m\u00e4<\/em> (1973) esitti ajatuksen, ett\u00e4 1860-luvulla Suomalainen puolue tarvitsi kipe\u00e4sti suomenkielist\u00e4 kirjailijaa, mutta koska Kivi kirjoitti liian realistisesti h\u00e4n ei vastannut sen hetken sivistyneist\u00f6n odotusta. Merell\u00e4 ei ollut varsinaista uutta tutkimustietoa, mutta h\u00e4n popularisoi aiempaa mm olettamalla Kivell\u00e4 olleen lihallisen rakkaussuhteen Charlotta L\u00f6nnqvistin kanssa. N\u00e4ist\u00e4 aineksista h\u00e4n kirjoitti my\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4n <strong><em>Aleksis Kivi<\/em>,<\/strong> jonka p\u00e4\u00e4roolissa n\u00e4ytteli Kalle Holmberg itse, Charlottaa Rose-Marie Precht. Televisiotaltiointi paljastaa Holmbergin tyylille ominaisen suhteellisen karhealla viivalla piirretyn ja voimaa tavoittelevan n\u00e4yttelemisen tavan. Voima vaikuttaa my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 katsannossa hieman \u201dpuskemiselta&#8221;.<\/p>\n<p>Kolmas Kivi-projekti, johon Holmberg tarttui oli l\u00e4hti\u00e4ishullutteluksi 1977 valmistettu harvoin esitetty <strong><em>Olviretki.<\/em><\/strong> J\u00e4lleen Esko Salminen ja Juha Muje olivat keskeisiss\u00e4 rooleissa. Esitys oli valtava sketsihuumorin kokoelma ja er\u00e4\u00e4nlainen sis\u00e4piirivitsailu, mutta vakavalla pohjalla, sik\u00e4li ett\u00e4 kiivastahtinen ty\u00f6 ja raskaat huvit olivat k\u00e4yneet sek\u00e4 psyyken ett\u00e4 maksan p\u00e4\u00e4lle, kuten Salminen ja Holmberg muistelmissaan kertovat.<\/p>\n<p>Lis\u00e4ksi Holmberg vieraili useana kes\u00e4n\u00e4 Savonlinnan oopperajuhlilla ohjaten vuonna 1970 Aarre Merikannon <strong><em>Juhan<\/em><\/strong> ja 1975 Aulis Sallisen \u2013 Paavo Haavikon <strong><em>Ratsumiehen<\/em><\/strong> ohjaajana. Holmberg osallistui\u00a0merkitt\u00e4v\u00e4sti suomalaisen oopperabuumin syntyyn\u00a01970-luvulla ja sen j\u00e4lkeen ohjaamalla <strong>Aulis Sallisen<\/strong> oopperoiden kantaesitykset. \u2013\u00a0Holmbergin muut t\u00e4rkeimm\u00e4t ohjaukset Turun kaudelta olivat Shakespearen <strong><em>Kuningas Lear<\/em><\/strong>,\u00a0joka vieraili menestyksell\u00e4 Firenzen juhlaviikoilla Italiassa sek\u00e4 Joel Lehtosen <em>Henkien taistelu<\/em> ja Zachris Topeliuksen <em>V\u00e4lsk\u00e4rin kertomukset<\/em>.<\/p>\n<h3>L\u00e5ngbacka \u2013\u00a0eurooppalainen<\/h3>\n<p>Ralf L\u00e5ngbacka joutui Turussa kokemaan teatterilautakunnan usein varsin skeptist\u00e4 ja asiantuntematonta tapaa k\u00e4sitell\u00e4 ohjelmistosuunnitelmia. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n ei ollut ainoa Suomessa, sill\u00e4 koko vuosikymment\u00e4 leimasivat ohjelmistokiistat lautakunnissa. Ne olivat yhteydess\u00e4 kunnallisessa hallinnossa johdonmukaisesti toteutettuun mandaatti-ajatteluun. Aiemmin kulttuurilautakunnissa oli ollut kaupunkien v\u00e4h\u00e4isen sivistyneist\u00f6n edustajia, jotka useimmiten \u00e4\u00e4nestiv\u00e4t porvareita, mutta halusivat edist\u00e4\u00e4 taidetta. Uudistuksen tavoitteena oli saada muitakin yhteiskuntapiirej\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 asiantuntemuksen tilalle tuli enemm\u00e4n puolueen etuja vahtivia \u201dpikkupoliitikkoja\u201d. Pahimmillaan se tarkoitti, ett\u00e4 j\u00e4senet vahtivat ideologiaa tai puolueen kannatusta kaupungissa. V\u00e4hitellen alettiin taas arvostaa taideasiantuntemusta ja avarampia n\u00e4kemyksi\u00e4 lautakuntavalinnoissa ja kaupungeissa l\u00f6ytyi \u201dyhteinen kulttuuripuolue\u201d.<\/p>\n<p>Turussa er\u00e4it\u00e4 avoimen vasemmistolaisia tekstej\u00e4 hyllytettiin, samalla kun huolehdittiin siit\u00e4, ett\u00e4 turkulaiset saivat riitt\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s operettia n\u00e4hd\u00e4kseen. Vaikka taiteelliset onnistumiset ker\u00e4siv\u00e4t paljon yleis\u00f6\u00e4 eik\u00e4 teatterin talous ollut varsinaisesti vaarassa, on my\u00f6s osoitettu, ett\u00e4\u00a0n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6tulot riippuvat my\u00f6s viihteellisest\u00e4 ohjelmistosta, mik\u00e4 on tavanomaista. Siit\u00e4 eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4kaupungin lehdet v\u00e4litt\u00e4neet kirjoittaa, eik\u00e4 sit\u00e4 ole haluttu toistaa L\u00e5ngbackan ja Holmbergin Turun kauden s\u00e4r\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi tehdyss\u00e4 legendassa.<\/p>\n<p>L\u00e5ngbackan merkitt\u00e4vimm\u00e4t ohjaukset olivat <strong>Bertolt Brechtin<\/strong> n\u00e4ytelmist\u00e4 <strong><em>Galileo Galilei<\/em><\/strong> ja <strong><em>Setsuanin\u00a0hyv\u00e4 ihminen<\/em><\/strong>. Erityisesti <em>Galilei<\/em> 1974 oli kiistattomimmin onnistunut, kun <em>Setsuan<\/em> j\u00e4i kuivakiskoiseksi ulkoisesta nykyaikaistuksesta huolimatta. N\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4kin <em>Galileo Galilei<\/em> on tavallaan kiintoisampi asettaessaan paradoksin: tarvitaanko marttyyreit\u00e4, jotka kuolevat, vai kompromissintekij\u00f6it\u00e4 jotka jatkavat hiljaisuudessa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ihmiskunnan hyv\u00e4ksi. N\u00e4yttelij\u00e4 Kapo Manto sai tukea Juha Lukalan lavastuksesta ja Liisi Tandefeltin tarkasta puvustuksesta, vahvasta ensemblesta ja hyv\u00e4st\u00e4 analyysist\u00e4. N\u00e4it\u00e4 t\u00f6it\u00e4\u00e4n L\u00e5ngbacka kuvaa valaisevasti kirjassaan <em>Muun muassa Brechtist\u00e4<\/em>.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-40 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0605x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-646\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0605x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0605x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-646'>\n\t\t\t\tBertolt Brecht Galilein el\u00e4m\u00e4 Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 12.10.1973. Ohjaus Ralf L\u00e5ngbacka. Kuvassa vas. Olavi Levula \u2013 Federzoni, Kapo Manto \u2013 Galileo Galilei, Heikki Kinnunen \u2013 Andrea Sarti, Heikki Alho \u2013 Pieni munkki. [Rajala Camera\/Klaus Koszubatis (1972\u20131974), Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Brechtin <em>Puntilan is\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen renkins\u00e4 Matti<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n L\u00e5ngbacka teki kotipit\u00e4j\u00e4ss\u00e4\u00e4n N\u00e4rpi\u00f6ss\u00e4 harrastajavoimin ruotsiksi. <span style=\"text-decoration: underline;\">N\u00e4rpi\u00f6n kes\u00e4teatteri<\/span> teki my\u00f6s V\u00e4in\u00f6 Linnan <em>Upp tr\u00e4lar, eli Pohjant\u00e4hden II osan. <\/em> N\u00e4m\u00e4 esitykset inspiroivat samoina vuosina Ruotsin sosiaalidemokraattisen ty\u00f6v\u00e4enliikkeen piiriss\u00e4 her\u00e4tetty\u00e4 aktiivisuutta historiallisia ty\u00f6v\u00e4ki-esityksi\u00e4 ja paikallisn\u00e4ytelmi\u00e4 (<span style=\"text-decoration: underline;\">arbetarspel, lokalspel<\/span>) kohtaan. Paikallisina n\u00e4ytelmin\u00e4 alettiin toteutettiin tehdaspaikkakuntien lakko- ja muita ty\u00f6v\u00e4en historian episodeja harrastajavoimin. Oman paikkakunnan historian tutkimisesta ja kirjoittamisesta sek\u00e4 talkoovoimin sit\u00e4 kuvittavasta kes\u00e4teatterista\u00a0oli tullut suomalainen vientituote 1980-luvun Ruotsiin.<\/p>\n<p>Ernst Bruun Olsenin <strong><em>Van Gogh ja postinkantaja<\/em> <\/strong><em>(Postbudet fra Arles)<\/em> oli n\u00e4ytelm\u00e4 v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyst\u00e4 taiteilijasta, joka k\u00e4rsii yhteis\u00f6n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, lukuun ottamatta yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 kansanmiest\u00e4, postinkantajaa, jonka perhe tukee Arles\u2019issa asuvaa Vincent van Goghia. Esko Salmisen n\u00e4yttelem\u00e4, hulluutta l\u00e4henev\u00e4 p\u00e4\u00e4rooli oli erityisen vaikuttava samoin <strong>Martti Tschokkisen<\/strong> postinkantaja Roulin.<\/p>\n<p>Vastaavia n\u00e4ytelmi\u00e4 taiteilijasta tai muusta aikaansa ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n edell\u00e4 olevista merkkimiehist\u00e4 ja -naisista alkoi synty\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4 eri puolilla Suomea. Minna Canth -n\u00e4ytelm\u00e4 Kuopiossa oli yksi varhaisia. Usein aiheeksi\u00a0nousi suurmiesten rinnalle jokin paikallinen kuvataiteilija tai kirjailija, jonka ristiriidat yhteis\u00f6ns\u00e4 kanssa, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tai suoranainen vaino olivat aiheena. T\u00e4m\u00e4 laajalti Suomessa levinnyt ohjelmistotyyppi keskusteli siis poikkeusyksil\u00f6n asemasta yhteis\u00f6ss\u00e4 ja pyysi ymm\u00e4rryst\u00e4 erilaisuudelle. Yht\u00e4 usein n\u00e4ytelmiin muodostui martyrologinen rakenne, mik\u00e4 taas hyv\u00e4n draaman kannalta on helposti naivia.<\/p>\n<p>Esko Salminen n\u00e4ytteli nimiroolin my\u00f6s Georg B\u00fcchnerin <strong><em>Dantonin kuolemassa, <\/em><\/strong>1978. El\u00e4m\u00e4niloja korostavaa vallankumousjohtaja Dantonia vastassa oli Risto Saanilan erinomaisesti n\u00e4yttelem\u00e4 jyrkk\u00e4 Robespierre. T\u00e4m\u00e4n vuonna 1835 kirjoitetun historiallisen n\u00e4ytelm\u00e4n ja pessimistisen vallankumousanalyysin L\u00e5ngbacka oli jo kertaalleen tehnyt Kansallisessa (1964, Tauno Palo ja Jussi Jurkka). Seitsem\u00e4nkymmenluvulla <em>Dantonin kuolemalla<\/em>\u00a0oli tavaton ajankohtaisuus. Kaiken aikaa opiskelijapiireiss\u00e4 ja muuallakin k\u00e4ytiin debattia <span style=\"text-decoration: underline;\">taistolaisten<\/span>, eli jyrk\u00e4n linjan kommunistien ja v\u00e4hemm\u00e4n dogmaattisten, vapaamielisempien ja henkisesti liikkuvampien <span style=\"text-decoration: underline;\">revisionistien<\/span> v\u00e4lill\u00e4. Juuri t\u00e4h\u00e4n debattiin osui <em>Dantonin kuoleman<\/em> ydinongelma.<\/p>\n<p>Vuoden 1792 tilanteessa\u00a0vallankumousmies Danton vaati tasavallan tosiasiallista johtajaa Robespierre\u00e4 lopettamaan giljotiinin k\u00e4yt\u00f6n. Loputon vainoharhainen vihollisten jahtaaminen ja liika verenvuodatus k\u00e4\u00e4nsi kansan Tasavaltaa vastaan. Robespierre ei antanut periksi. N\u00e4ytelm\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy dantonistien teloitukseen. Historiallinen Robespierre itse tuli murhatuksi tuskin vuotta my\u00f6hemmin. Riitta Pohjola on v\u00e4it\u00f6skirjassaan 2004 analysoinut n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 ja osin Turun produktiota siit\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-40 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"610\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0606x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-4-650\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0606x.jpg 610w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0606x-300x226.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 610px) 100vw, 610px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-650'>\n\t\t\t\tGeorg B\u00fcchner Dantonin kuolema Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 4.2.1977. Ohjaus Ralf L\u00e5ngbacka. Kuvassa mm. Esko Salminen, Ilari Paatso [Kari Hakli, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>L\u00e5ngbackan ja Holmbergin Turun kausi her\u00e4tti suunnatonta innostusta osassa teatteriv\u00e4ke\u00e4 ja opiskelijanuorisoa. Sanomalehdiss\u00e4 se sai paljon hohtoa ja julkisuutta ymp\u00e4rilleen. Taiteellisesti esitykset vakuuttivat teatterikriitikot l\u00e4pi\u00a0poliittisten leirien. Vasemmistolaiselle eli ns. edistykselliselle teatterikent\u00e4lle kausi toimi kiistattomana n\u00e4ytt\u00f6n\u00e4 siit\u00e4, miten tasokasta teatteria edistykselliset teatterimiehet tekev\u00e4t, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Siit\u00e4 tehtiin tuoreeltaan haastatteluja ja muita kirjoituksia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 varsin ylist\u00e4v\u00e4 pamfletti, <em>Teatterikirja, Holmberg \u2013 L\u00e5ngbacka<\/em>, asialla Peter von Bagh ja Pekka Milonoff.<\/p>\n<p>On my\u00f6s pohdittu sit\u00e4, ett\u00e4 vapaiden teatteriryhmien eli <span style=\"text-decoration: underline;\">Teatterikeskuksen<\/span> kannalta Turun kausi oli osittain ongelma, koska se osoitti, miten teatteriryhmien kiertue-estetiikka eiv\u00e4t olleet ainoa foorumi, jolla saattoi tehd\u00e4 kantaa ottavaa teatteria ja kehitt\u00e4\u00e4 vasemmistolaista teatteriestetiikkaa. My\u00f6s kaupunginteatterit eli laitosteatterit voitiin saada uuden ja taiteellisen teatterin palvelukseen.<\/p>\n<p>Turun kauden rohkaiseva merkitys oli siin\u00e4, ett\u00e4 sen j\u00e4lkeen <span style=\"text-decoration: underline;\">maakuntateattereiden johtaminen ja ensemblen rakentaminen sellaiseen tuli houkuttelevaksi vaihtoehdoksi suurille ik\u00e4luokille<\/span>. N\u00e4in erityisesti 1977 j\u00e4lkeen, kun ryhmien taloudet olivat vaikeuksissa.<\/p>\n<p>Kun \u201dmaagiset seitsem\u00e4n vuotta\u201d Turussa olivat t\u00e4yttyneet \u2013 osin v\u00e4symyksest\u00e4, osin aidosta\u00a0introspektion ja itsearvioinnin tarpeesta sek\u00e4 L\u00e5ngbacka ett\u00e4 Holmberg vet\u00e4ytyiv\u00e4t hetkeksi teatterista. L\u00e5ngbacka filmasi <strong>Lasse P\u00f6ystin<\/strong> kanssa <em>Puntilan<\/em>\u00a0elokuvaksi, teki vierailuohjauksia palaten oopperoihinkin.<\/p>\n<p>Kalle Holmberg oli aloittanut <em><strong>Rauta-ajan<\/strong><\/em> eli\u00a0<em>TV-Kalevalan<\/em> filmaamisen. K\u00e4sikirjoitus oli Paavo Haavikon, lavastus Ensio Suomisen. Suurisuuntainen, jylh\u00e4, suorastaan gallen-kallelamainen visuaalinen kieli ovat havainnollista dokumenttia siit\u00e4 miehekk\u00e4\u00e4st\u00e4 ja hiukan mahtipontisesta otteesta, joka oli Holmbergin ty\u00f6t\u00e4 aina leimannut, mutta jota my\u00f6s l\u00e4hes kritiikitt\u00e4 ihailtiin. Uudistumisen tarpeen oli Holmberg itse ensimm\u00e4isen\u00e4 syv\u00e4sti tiedostanut.<\/p>\n<p>Ralf L\u00e5ngbacka harjoitteli t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Brechtin <em>Svejk i andra v\u00e4rldskriget<\/em> Lilla Teaternissa, mutta jatkoi my\u00f6s ohjauksiaan N\u00e4rpi\u00f6n kes\u00e4teatterissa. Vuorossa oli Linnan trilogiasta kolmas osa, nimell\u00e4\u00a0 <em>S\u00f6ner av ett folk. <\/em>G\u00f6teborg ja Oslo saivat seuraavana vuonna (1978) n\u00e4hd\u00e4 <em>Den kaukasiska kritcirkelnin <\/em>ja <em>Heilige Johanna fr\u00e5 slaktehusa.<\/em> Kes\u00e4ll\u00e4 1979 h\u00e4n filmasi Brechtin ja Wuolijoen <em>Herr Puntila och hans dr\u00e4ng Matti\u00a0<\/em> <strong>Lasse P\u00f6ysti <\/strong>Puntilana.<\/p>\n<h3>Jouko Turkan vuosikymmen<\/h3>\n<p><strong>Jouko Turkka<\/strong> (1942\u2013) oli Joensuun kaupunginteatterin johtajana aloittanut ja ohjannut 1968\u20131972 p\u00e4\u00e4asiassa kotimaista n\u00e4ytelmist\u00f6\u00e4. H\u00e4n eli ajan hengess\u00e4 \u2013\u00a0ja loi sit\u00e4. Turkka kirjoitutti kotimaisilla kirjailijoilla ohjelmistoa teatteriinsa ja l\u00f6ysi kiinnostavia klassikoita uutta luovien dramatisointiensa ja ohjaustulkintojensa materiaaliksi. <span style=\"text-decoration: underline;\">Kotkan kaupunginteatterissa<\/span> h\u00e4n ohjasi Toivo Pekkasen teksteihin <em>Kotka-eepoksessa<\/em> (1973) Suomen teollistumisen historiaa.<\/p>\n<p>Turkka kantaesitti Kotkassa 1973 my\u00f6s Jussi Kyl\u00e4taskun n\u00e4ytelm\u00e4n <em><strong>Runar ja Kyllikki<\/strong>,<\/em> joka oli odottanut esitt\u00e4mist\u00e4\u00e4n kaksi vuotta. Se kertoo Kyllikki Saaren murhasta vuonna 1953, mutta yleisemmin kaksinaismoraalisesta suomalaisesta ilmapiirist\u00e4. Siit\u00e4 on tullut n\u00e4iden vuosien merkitt\u00e4vin, ainakin esitetyin kotimainen tragedia, joka kuvaa herkkien nuorten tuhoutumista seksuaalisen karkeuden ja ahdasmielisyyden v\u00e4lisess\u00e4 puserruksessa. Ilmaisukeinoiltaan Turkka haki heikkoa, itkuista, pelkojensa vallassa olevaa, toimintakyvyt\u00f6nt\u00e4 ihmist\u00e4. Ihmiskuvaus oli siis aivan muuta kuin ne juurevasti ja j\u00e4m\u00e4k\u00e4sti esiintyv\u00e4t hahmot, joita Holmbergin ja KOM-teatterin esitykset tarjosivat.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-40 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"630\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0603bx.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-5-651\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0603bx.jpg 630w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0603bx-300x219.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 630px) 100vw, 630px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-651'>\n\t\t\t\tJussi Kyl\u00e4tasku Kyllikki ja Runar Kotkan Kaupunginteatteri, ensi-ilta 13.3.1974. Ohjaus Jouko Turkka. Kuvassa Maija-Liisa Turkka, Reijo Lomperi. [Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Turkka otti kantaa my\u00f6s Aleksis Kiveen. <strong><em>Nummisuutarit<\/em><\/strong> h\u00e4n ohjasi kahdesti (<span style=\"text-decoration: underline;\">Kotkan kt<\/span> 1974, <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kt<\/span> 1975). Molemmissa Esko oli er\u00e4\u00e4nlainen hermoheikko, stressattu, ahdistuksen kourissa itkev\u00e4 ja riehuva sekop\u00e4\u00e4, Iivari t\u00e4ysi alkoholisti. Helsingin esityksess\u00e4, Martan ja Topiaan tarrautuminen poikiinsa sai suorastaan sukurutsan piirteit\u00e4. Turkka onnistui j\u00e4lleen\u00a0loukkaamaan osaa katsojista. Turkka sanoo halunneensa korostaa Kiven maailmassa\u00a0nimenomaan juoppoutta ja hulluutta, ahdistusta ja suunnattomia pelkoja. Kaikkinensa <em>Nummisuutarit<\/em> n\u00e4ytti millaiseksi ohjaajantaiteeksi t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 eroottisuutta ja kostonhimoa esiin kaivamalla k\u00e4\u00e4ntyi.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kaupunginteatterissa<\/span> Turkka teki merkitt\u00e4vimm\u00e4n ohjauksensa vuonna 1976. Se oli Hannu Salaman romaaniin <strong><em>Siin\u00e4 n\u00e4kij\u00e4 miss\u00e4 tekij\u00e4<\/em><\/strong> -perustuva esitys. Romaanin n\u00e4ytelm\u00e4sovitus on rakennettu niin, ett\u00e4 kirjailija Harri Salminen yritt\u00e4\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 Tampereen Pispalan jatkosodanaikaisen kommunistien vastarintaliikkeen toimintaa ja yritt\u00e4en ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sen ep\u00e4onnistumista: kuka oli ohranan vasikka, kuka petti aatteen ja miksi, kuka ensimm\u00e4isen\u00e4 petti toistaan, is\u00e4 vai \u00e4iti? Yleinen ja yksityinen ovat yht\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Eero Kankkusen<\/strong> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva oli simultaaninen: maisema koko Tampereesta, jossa huonetilat jatkuvat toistensa sis\u00e4\u00e4n, lampuilla ja huonekaduilla hieman rajattuina, ulkotilat ja sis\u00e4tilat sekoittuvat jne. Ajallisesti kohtaukset eteniv\u00e4t kerronnan logiikan mukaan: nykyaika muodosti kehystarinan sota-ajan tapahtumien selvittelyn ymp\u00e4rill\u00e4. Tarinan nykyajassa alkoi jo n\u00e4ky\u00e4 kommunismin umpikuja Suomessa. Esityksen sanoma oli hyvin ongelmallinen nimenomaan taistolaiselle vasemmistolle ja se her\u00e4tti siksi paljon sis\u00e4ist\u00e4 kritiikki\u00e4: puuttuihan siit\u00e4 kommunismin\u00a0lupaava tulevaisuus.<\/p>\n<p>Turkka oli kokeillut <span style=\"text-decoration: underline;\">n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6asettelun simultaanisuutta<\/span> jo Kotkassa. Siihen h\u00e4n on voinut saada innoituksensa edellisen\u00e4 syksyn\u00e4 Berliiniss\u00e4 esitetyst\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <em>Sommerg\u00e4ste (Kes\u00e4vieraat). <\/em>Se oli Botho Straussin sovitus Maxim Gorkin samannimisest\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Schaub\u00fchne am Halleschen Uferin esityksen oli ohjannut Peter Stein. Sis\u00e4tiloissa tapahtuvan n\u00e4ytelm\u00e4n n\u00e4yt\u00f6kset (tai jaksot) oli katkottu lyhyiksi dialogi-katkelmiksi n\u00e4ytelm\u00e4n eri henkil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4. N\u00e4in oli h\u00e4ivytetty keinotekoiset tilanteet, kuten ett\u00e4 joku on huoneessa ja uusia ihmisi\u00e4 tulee paikalle jonkin (taiteellisesti keksityn teko)syyn nojalla. N\u00e4m\u00e4 lyhyet katkelmat puhuttiin ihmisten kesken intiimeiss\u00e4 keskusteluissa, jotka k\u00e4ytiin eri puolilla suurta koivikkoa, jossa useat keskustelut kuuluivat kuin katkelmina henkil\u00f6iden pitemmist\u00e4 keskusteluista. \u2013\u00a0Olohuonen\u00e4ytelm\u00e4n rakenne oli purettu psykologiasta tai intimiydest\u00e4 tinkim\u00e4tt\u00e4 \u2013\u00a0pikemminkin p\u00e4invastoin: n\u00e4in fokus siirtyi henkil\u00f6iden sis\u00e4iseen maailmaan.<\/p>\n<p>Turkka k\u00e4ytti simultaanisuutta n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Aamulla klo 7.00<\/em>, jonka Jorma Savikko oli kirjoittanut paperiteollisuuskaupungin poliittisista asetelmista id\u00e4nkaupan, ty\u00f6ntantajien ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden intressej\u00e4 tutkien. Turkka kokeili samanaikaisten tilanteiden n\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4: kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 neuvotellaan, tuolla istutaan ja juodaan konjakkia tai raaputetaan venett\u00e4.<\/p>\n<p>Salaman Turkan\u00a0<em>Siin\u00e4 n\u00e4kij\u00e4 miss\u00e4 tekij\u00e4<\/em> on sovituksena ja ohjauksena joka suhteessa viel\u00e4 paljon monimutkaisempi rakenteeltaan, kuin edell\u00e4 kuvattu Straussin sovitus. Simultaanisuuden my\u00f6t\u00e4 siirtym\u00e4t aikatasojen v\u00e4lill\u00e4 toivat kerrontaan kompleksisuutta ja assosiatiivista rikkautta\u00a0\u2013\u00a0jos kohta vaatimusta katsojalle.<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 ovat nuoret teatterintekij\u00e4t pit\u00e4neet er\u00e4\u00e4n\u00e4 maamerkkin\u00e4 seuraavaa vuoskymment\u00e4 kohti ment\u00e4ess\u00e4. Turkan lis\u00e4ksi sis\u00e4kk\u00e4isyytt\u00e4 ja simultaanisuutta alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja se leimasi monia tekstisovituksia 1980-luvulla. Turkka itse oli jo kiinnostunut muusta.<\/p>\n<p>Jouko Turkan ohjaukset <em>Siin\u00e4 n\u00e4kij\u00e4n<\/em> j\u00e4lkeen muodostavat omia esteettisi\u00e4 sarjojaan. Simultaanista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa ja kaiken n\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isen\u00e4 ja sis\u00e4kk\u00e4isen\u00e4 h\u00e4n jatkoi <em>Putkinotkossa<\/em> (1978), <em>Viisaassa neitsyess\u00e4<\/em> (1979) ja <em>Tuntemattomassa sotilaassa<\/em> (1980).\u00a0Maiseman elementit olivat kaikki p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. Mutta n\u00e4yttelemist\u00e4 leimasivat taas aivan erilaiset viritykset. <em>Putkinotkossa<\/em> lapsiparvi riehui alkuvoimaisella estottomuudella, jota aikuisn\u00e4yttelij\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n etsiv\u00e4t. <em>Viisaassa neitsyess\u00e4<\/em> kaikki oli ylierotisoitunutta, herkk\u00e4\u00e4 ja pienieleist\u00e4, koska siveytt\u00e4 vahtiva pyh\u00e4koulunopettaja Aabrahamska raamattuineen hallitsi kyl\u00e4\u00e4. <em>Tuntemattomassa<\/em> n\u00e4yteltiin tietoisen rauhallisesti ja kirkastuneesti miesten k\u00e4ydess\u00e4 \u201dkohti kohtaloaan\u201d.<\/p>\n<p>Turkka on havainnollisuuden vuoksi jakanut n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuutta kahteen dramaturgiseen tyyppiin. Toisissa juoni on ik\u00e4\u00e4n kuin &#8221;matka&#8221;, toisissa se on &#8221;talo&#8221;.\u00a0 <em>Nummisuutarit<\/em> on\u00a0hyv\u00e4 esimerkki matka-n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, siin\u00e4 juoni on matka, kuten usein Shakespearen n\u00e4ytelmiss\u00e4.\u00a0 Klassiset komediat, kuten Moli\u00e8re ja muut ovatkin &#8221;talo-n\u00e4ytelmi\u00e4&#8221;, sill\u00e4 ne kertovat perhekunnan tai perhekuntien asioista. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjan n\u00e4ytelm\u00e4t.<\/p>\n<p>Turkka on tehnyt niist\u00e4 yhden, ja se oli piinaavaan rankka rakkaudettomuudesta kertova\u00a0 <em>Niskavuoren nuori em\u00e4nt\u00e4<\/em> (1977),\u00a0jossa Loviisa-em\u00e4nt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytteli aviomiehens\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kiusaama <strong>Maija-Liisa Turkka<\/strong> ja Juhani-is\u00e4nn\u00e4n rakastettua meijersk\u00e4 Malviinaa <strong>Saara Pakkasvirta<\/strong>. H\u00e4n oli Turkan luotton\u00e4yttelij\u00e4 t\u00e4stedeskin siin\u00e4 miss\u00e4 <strong>Eila Rinne<\/strong> ja <strong>Ritva Valkama<\/strong>.<\/p>\n<p>Toinen &#8221;talo-n\u00e4ytelm\u00e4&#8221; oli luonnollisesti August Strindbergin <i>Aavesonaatti. <\/i>Siin\u00e4 ilmaisu oli eritt\u00e4in pient\u00e4 ja kirkasta, teemana valheellisten julkisivujen paljastuminen naamioiden riisuminen modernin kerrostalon asukkailta. Siihen asti Maija-Liisa Turkka (my\u00f6h. M-L. M\u00e1rton) oli n\u00e4ytellyt l\u00e4hes kaikissa Jouko Turkan ohjauksissa, antaen niiden naishahmoille toistuvasti pateettisen ja itkuisen ilmeen. Avioeron my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s taiteellinen yhteisty\u00f6 p\u00e4\u00e4ttyi 1978.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Teattereiden kokonaiskatsojaluvut nousivat jyrk\u00e4sti 1950-luvun lopulta 1970-luvulle tullessa. Miljoonan katsojan raja rikottiin vuonna 1969 ja kahden miljoonan vuotuisen katsojan raja laskutavasta riippuen noin vuonna 1973. Lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 vakiintui pian noin 2,6 miljoonaksi, mist\u00e4 se 1980-luvulla on tullut hiukan alas, mutta on sittemmin pysytellyt noin 2,2 miljoonan tuntumassa. Valtionapua saavien teatterien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n ollut 28 ja [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=40"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1749,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions\/1749"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=40"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=40"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=40"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}