{"id":42,"date":"2014-12-29T13:37:27","date_gmt":"2014-12-29T10:37:27","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=42"},"modified":"2018-11-15T16:27:50","modified_gmt":"2018-11-15T13:27:50","slug":"6-5-teatteriryhmien-synty-ja-alkuvuodet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/6-5-teatteriryhmien-synty-ja-alkuvuodet\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">6.5<\/div>Teatteriryhmien synty ja alkuvuodet"},"content":{"rendered":"<h3>Ralf L\u00e5ngbacka ylittelee rajoja<\/h3>\n<p>T\u00e4rkein kahden kieliryhm\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 risteillyt\u00a0ohjaaja oli <strong>Ralf L\u00e5ngbacka <\/strong>(1932\u2013). N\u00e4rpi\u00f6ss\u00e4 syntynyt ja \u00c5bo Akademissa opiskellut L\u00e5ngbacka ehti opiskella hetken Berliiniss\u00e4 juuri ennen Bertolt Brechtin kuolemaa (1956) ja perehty\u00e4 Eino Kaliman Tshehov-ohjauksiin. Assisteerattuaan ja ohjattuaan Lilla teaternissa h\u00e4net nimitettiin\u00a0<span style=\"text-decoration: underline;\">\u00c5bo Svenska Teaternin johtajaksi<\/span> (1960\u20131963), miss\u00e4 h\u00e4n onnistui sek\u00e4 klassikoiden ett\u00e4 uusien n\u00e4ytelmien ohjaajana. Poikkeuksellisesti h\u00e4n ylitti kielirajan, kun h\u00e4n otti vastaan kutsun tulla ohjaajaksi Suomen Kansallisteatteriin (1963\u20131965). Kaikki teatterin johdon h\u00e4nelle antamat ohjausteht\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t olleet mielenkiintoisia, mutta siell\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n kaksi merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 teosta, molemmat koskivat Ranskan suurta vallankumousta, ja samat teokset h\u00e4n p\u00e4\u00e4si tekem\u00e4\u00e4n my\u00f6s uudelleen. Molemmat n\u00e4ytelm\u00e4t, <em>Dantonin kuolema<\/em> ja <em>Marat\/Sade<\/em> olivat ajankohtaisia Euroopassakin teatterin lavoilla, kun kautta 1960-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 k\u00e4ytiin keskustelua yhteiskunnasta ja sen vasemmistolaisesta tulkinnasta. N\u00e4m\u00e4 kaksi L\u00e5ngbackan ohjausta olivat huomattavia maamerkkej\u00e4 nuoren ohjaajan uralla, etenkin Weissin monitasoinen mielisairaalan\u00e4ytelm\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-42 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0605x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-646\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0605x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0605x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-646'>\n\t\t\t\tBertolt Brecht Galilein el\u00e4m\u00e4 Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 12.10.1973. Ohjaus Ralf L\u00e5ngbacka. Kuvassa vas. Olavi Levula \u2013 Federzoni, Kapo Manto \u2013 Galileo Galilei, Heikki Kinnunen \u2013 Andrea Sarti, Heikki Alho \u2013 Pieni munkki. [Rajala Camera\/Klaus Koszubatis (1972\u20131974), Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Georg B\u00fcchnerin <em>Dantonin kuolema<\/em>\u00a0(1964) n\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4rooleja n\u00e4ytteliv\u00e4t Tauno Palo ja Jussi Jurkka. Palo oli vallankumousjohtaja Danton, joka k\u00e4\u00e4ntyy Robespierren johtamia yh\u00e4 ankarammaksi k\u00e4yv\u00e4\u00e4 terroria vastaan. N\u00e4ytelm\u00e4n keski\u00f6ss\u00e4 on Dantonin ja Robespierren debatti. Vuoden 1964 esitys Kansallisessa oli ik\u00e4\u00e4nkuin jatkoa Kansallisen historiallisten n\u00e4ytelmien esitysperinteeseen \u2013\u00a0turhaan sivuun j\u00e4\u00e4nyt klassikko.<\/p>\n<p>Peter Weissin 3\u20134 vuoden takainen <em>Marat\/Sade<\/em>\u00a0(1965) n\u00e4ytelm\u00e4 oli Euroopan sensaatio. Saksan teattereista se ssiirtyi jo 1963 Lontooseen, jossa Peter Brook tekis siit\u00e4 yhden oman ohjaajanuransa maamerkin. Helsingiss\u00e4kin se nousi er\u00e4\u00e4ksi vuosikymmenen tapaukseksi: Kansallisen n\u00e4yttelij\u00e4t ylsiv\u00e4t paljon vapautuneempaan ja hurjempaan ilmaisuun kuin koskaan ennnen tai pitk\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen. Esityksess\u00e4 heijastui my\u00f6s teatterin sis\u00e4inen j\u00e4nnite: n\u00e4yttelij\u00e4t tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 L\u00e5ngbacka oli lopettamassa talon nuorena ja pidettyn\u00e4 ohjaajana, siksi he halusivat seisoa j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isproduktion takana ja antaa parastaan.<\/p>\n<p><em>Marat\/Sade<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Napoleonin aikakauden jo alettua Charentonin mielisairaalan potilaat n\u00e4yttelev\u00e4t johtajalle ja t\u00e4m\u00e4n perheelle n\u00e4ytelm\u00e4n 15 vuotta aiemmista tapahtumista. Vallankumousjohtaja ja jakobiini Marat ty\u00f6skentelee kylpyammeessa, h\u00e4nen luokseen tulee maltillista tasavaltalaisuutta edustava girondisti Charlotte Corday, joka surmaa h\u00e4net veitsell\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4n on kirjoittanut ja ohjannut sairaalaan suljettu markiisi de Sade, mies, joka tunnetaan seksuaalisuutta, ruumiillisuutta ja v\u00e4kivaltaa koskevista kokeiluistaan ja kirjoituksistaan. Weissin n\u00e4ytelm\u00e4 oli 1960-luvun tapaus, ei v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 sen keski\u00f6ss\u00e4 oli debatti yksil\u00f6llisten viettien ja tarpeentyydytyksen suhteesta. Saden v\u00e4itteen mukaan: \u201dvallankumouksen tulos, parittelu yleinen ja yht\u00e4l\u00e4inen!\u201d Se asettaa filosofisen kysymyksen ihmisen ns. el\u00e4imellisyyden ja poliittisen toiminnan v\u00e4lisest\u00e4 j\u00e4nnitteest\u00e4. Vallankumouksen voimakas vaatiminen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 voidaan aina kuitata sill\u00e4, ett\u00e4 sen esitt\u00e4j\u00e4t ovat potilaita, siis hulluja jotka eiv\u00e4t saa viettej\u00e4\u00e4n (esim. erotomaniaa tai narkolepsiaa) hallittua. Monitasoinen esityksellinen rakenne toimi haastavana, mutta intensiivisimmill\u00e4\u00e4n teos asettuu de Saden ja Marat\u2019a n\u00e4yttelev\u00e4n potilaan v\u00e4ittelyst\u00e4.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Svenska Teaternin<\/span> apulaisjohtajaksi ja taiteelliseksi johtajaksi siirrytty\u00e4\u00e4n vuosiksi 1965\u20131967 L\u00e5ngbacka pyrki uudistamaan kertaheitolla tuota perinteik\u00e4st\u00e4 teatteria sek\u00e4 ohjelmistollisesti ett\u00e4 ty\u00f6tavallisesti. H\u00e4n oli opiskellut ty\u00f6tapansa Brechtin ajatusten pohjalta: dialektiikka eli n\u00e4k\u00f6kulmien asettaminen toisiaan vasten ja vieraannuttaminen (kommentoiva n\u00e4ytteleminen) olivat ty\u00f6tapoja, joiden kautta realismi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle tuli rakentaa. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen yleispsykologia piti hyl\u00e4t\u00e4. Tshehovin <em>M\u00e5sen (Lokki)<\/em>, Wuolijoki-Brechtin <em>Herr Puntila och hans dr\u00e4ng Matti\u00a0<\/em>ja Shakespearen <em>Troilus och Cressida<\/em> olivat L\u00e5ngbackan ohjauksia noilta vuosilta, samoin Heinar Kipphardtin <em>Fallet Oppenheimer<\/em>. Lis\u00e4ksi kokeiltiin uudistuksia erilaisissa teatterik\u00e4yntien k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4, l\u00e4mpi\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n toiminnassa ja joitain yleis\u00f6ty\u00f6n muotoja. Ohjelmistossa oli my\u00f6s ruotsinkielisen v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4n omalta kannalta rohkeita teoksia, kuten Linnan <em>Upp tr\u00e4lar (Pohjant\u00e4hti II)<\/em> ja Salon <em>Lappooperan<\/em>.<\/p>\n<p>Vaikeuksia kuitenkin ker\u00e4\u00e4ntyi talon sis\u00e4ll\u00e4 vanhemman polven n\u00e4yttelij\u00f6iden ja talon toimitusjohtaja Carl \u00d6hmanin kanssa. L\u00e5ngbacka teki seuraavan siirtonsa ja matkusti Ruotsiin. G\u00f6teborgin kaupunginteatterin freelance-ohjaajana (1967\u20131971) h\u00e4n vieraili my\u00f6s\u00a0Suomessa Lillanissa (<em>S\u00e5ngen om skr\u00e5puken \/ Laulu kauhunaamiosta<\/em>) ja Suomen Kansallisoopperassa (<em>Wozzeck, Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho<\/em>).\u00a0Ruotsissa L\u00e5ngbackan vaikutus oli merkitt\u00e4v\u00e4 suorastaan k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 Ruotsin Brecht-tulkintojen\u00a0irroittajana psykologisesta traditiosta.<\/p>\n<h3>Ryhm\u00e4ty\u00f6t ja teatteriryhm\u00e4t<\/h3>\n<p>G\u00f6teborgin kaupunginteatterissa L\u00e5ngbackan johtajavuosina k\u00e4ytiin my\u00f6s teatterin sis\u00e4ist\u00e4 keskustelua. Suurten julkisten teatteritalojen sis\u00e4ll\u00e4 niin Saksassa, Italiassa kuin Pohjois-Euroopassa syntyi nuoren sukupolven aloitteesta ankaraa kritiikki\u00e4 vanhoja ty\u00f6tapoja ja tuotantorakenteita vastaan. My\u00f6s j\u00e4ykkien ammattikuvien rajat ja hierarkijat haluttiin purkaa \u2013\u00a0tavaksi l\u00f6ytyi <strong>ryhm\u00e4ty\u00f6 (grupparbete)<\/strong> eli ty\u00f6, jossa ty\u00f6ryhm\u00e4 omistautui jollekin useimmiten sosiaaliselle aiheelle \u2013 esim. vanhainkodit \u2013 ja rakensi esitykset teemakeskusteluin, taustatutkimuksin, dramaturgisin kokeiluin eli tavoilla, jotka nykyisin tunnetaan yhteis\u00f6teatteriperiaatteiden keinoina. \u2013\u00a0N\u00e4it\u00e4 ty\u00f6tapoja pyrittiin noudattamaan saamalla erityismahdollisuudet instituutio-teatterin sis\u00e4ll\u00e4, tai ne olivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisina ty\u00f6tapoina niill\u00e4 uusilla ryhmill\u00e4, joita kaikkialla Euroopassa tuolloin syntyi.<\/p>\n<p>Siin\u00e4 nuo varhaiset esitykset erosivat nykyisin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevista yhteis\u00f6teatteri-tekniikoista, ett\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n tiedon subjekteina viime k\u00e4dess\u00e4 ovat yhteis\u00f6n j\u00e4senet itse, mutta tuolloin toisinaan teatterilaisilla oli jo valmiina omat vastauksensa niiden ongelmiin, jotka haluttiin esitt\u00e4\u00e4 yhteiskunnan tai muiden \u201dilkimysten\u201d uhreina. Silti kaikki\u00a01960-luvun lopun kollektiivisen tekemisen tavat ovat j\u00e4\u00e4neet el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ovat juuristoa\u00a0t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n devising-tekniikoille. 1960-luvun lopulla itse koostettavaa teatteria teki teatterin ensimm\u00e4inen sukupolvi.<\/p>\n<p><strong>Ryhm\u00e4teatteri<\/strong>-termin otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 joukko Teatterikoulun Korkeakouluosaston opiskelijoita, jotka perustivat itselleen teatterin jo vuonna 1967 myym\u00e4l\u00e4huoneistoon Kallioon, osoitteeseen 5. Linja 3. Taustalla sen ja tulevien vapaiden teatteriryhmien syntymiseen oli se, ett\u00e4 alan koulutukseen oli otettu varsin suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 nuoria, erityisesti Korkeakoulun puolelle ilman, ett\u00e4 n\u00e4ille l\u00f6ytyi ty\u00f6paikkoja olemassaolevista kiinteist\u00e4 teattereista. Koska Tampereellakin oli alettu kouluttaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti oli tulijoita ammatteihin huomattavasti aiempaa enemm\u00e4n.<\/p>\n<p>Nuorten n\u00e4k\u00f6kulmista kiinteisiin kaupunginteattereihin ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 haluttukaan l\u00e4hte\u00e4, koska t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli uudistaa ty\u00f6tapoja. TV- ja radiotoiminta ty\u00f6llistiv\u00e4t monia ohjaajia ja dramaturgeja. N\u00e4yttelij\u00e4opiskelijoiden tilanne oli toinen, osa heist\u00e4 otti kiinnityksi\u00e4 resurssiensa puolesta laajeneviin maakuntateattereihin, osa halusi liitty\u00e4 uusiin demokraattisesti hallittuihin, itse perustettaviin teatteriryhmiin.<\/p>\n<p>Helsingiss\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Svenska Teaternin L\u00e4mpi\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 (Foaj\u00e9scenen)<\/span> n\u00e4htiin\u00a01960-luvulla vaihtoehtoista\u00a0ohjelmistoa muiden pienten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden tapaan. <strong>Carl \u00d6hmanin<\/strong> toimitusjohtajakaudella (1963\u20131982) sen sai ensin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 <strong>Kaisa Korhosen<\/strong> johtama <strong>KOM-scenen<\/strong> niminen ryhm\u00e4 1969\u20131970. T\u00e4st\u00e4 kehkeytyi\u00a0alku nykyiseen <strong>KOM-teatteriin<\/strong>. Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna n\u00e4htiin suomalaisia klassikkoja, kuten Kiven <em>F\u00f6rlovningen<\/em>, Topeliukselta <em>Pastorsval p\u00e5 Aulanko<\/em>.\u00a0Muissa olivat esitysten aiheena diktatuurit ja kehitysmaiden riisto. KOM-teatteri\u00a0eli TULE-teatteri j\u00e4rjesti my\u00f6s KOM-sertteja. Vitsailtiin my\u00f6s, ett\u00e4 KOM ei suinkaan tarkoita kommunismia, vaan on lyhennys Kuusamon osuusmeijerist\u00e4. Vuoden 1970-1971 toiminnasta ei neuvotteluissa Svenskanin kanssa p\u00e4\u00e4sty yksimielisyyteen, joten KOM aloitti vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 toisaalla.<\/p>\n<p>Vuosi 1970 merkitsi liikkeellel\u00e4ht\u00f6\u00e4 Helsingin merkitt\u00e4vimm\u00e4lle uudelle <span style=\"text-decoration: underline;\">kes\u00e4teatterille Hyv\u00e4n Omantunnon linnakkeessa,<\/span> kun KOM teki kes\u00e4teatteriesityksen Suomenlinnaan: <strong>Lauri Siparin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0<em>Suomen Kuningas<\/em> vuoden 1918 poliittisista k\u00e4\u00e4nteist\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-42 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0601cX.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-644\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0601cX.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0601cX-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-644'>\n\t\t\t\tHedstr\u00f6m, Oittinen, Sipari Suomen kuningas KOM-teatteri, ensi-ilta 20.6.1971. Kuvassa Eriikka Magnusson (Maila Talvio), Sulevi Peltola (K.J. St\u00e5hlberg), Juha Muje (P.E. Svinhufvud), Pekka Milonoff (J.K. Paasikivi). [Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Seuraavina vuosina Suomenlinnan kes\u00e4teatteritoiminnan vakinaisti <strong>Ryhm\u00e4teatteri<\/strong>, jonka kulmakiveksi kes\u00e4teatteri muodostui niin profiilin kuin talouden kannalta. Lauri Sipari jatkoi Suomen historiaan sijoitettujen n\u00e4ytelmien\u00a0kirjoittamista: <em>Kes\u00e4 Aunuksessa, -06, Salakauppoja, Viipurin nopeat, Siviilikes\u00e4.<\/em> N\u00e4in oli Suomen historiaa otettu uuteen k\u00e4sittelyyn, tehtiin vasemmistolaista tulkintaa, mutta hauskojen ja toimivien henkil\u00f6hahmojen avulla. Rakenteeltaan n\u00e4ytelm\u00e4t olivat eeppisi\u00e4 \u2013\u00a0niiss\u00e4 kuljettiin ajallisesti usein vuoden tai kahden jakso, mutta henkil\u00f6galleria oli rakennettu niin, ett\u00e4 eri poliittiset n\u00e4kemykset saivat ilmaisuunsa muutaman perheen muodostamassa asetelmassa.<\/p>\n<h3>Teatteriryhmien ensimm\u00e4inen aalto 1971<\/h3>\n<p>Kulttuurivasemmiston keskeinen ilmentym\u00e4 oli vuonna 1971 perustettu<strong>\u00a0<\/strong>yhteenliittym\u00e4,<strong> Teatterikeskus<\/strong>.\u00a0Siihen liittyi seitsem\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 vapaata demokraattista ammattiteatteriryhm\u00e4\u00e4, joita vuodesta 1967 alkaen alalle tulevat nuoret olivat perustaneet. Joillakin niist\u00e4 oli takanaan jo pitemp\u00e4\u00e4 historiaa. N\u00e4it\u00e4 olivat <strong>Skolteatern,<\/strong> <strong>Collegium Artium \u2013 Tilateatteri<\/strong> ja <strong>Praesens-ryhm\u00e4<\/strong> (Ritva Arvelo).\u00a0<strong>Ryhm\u00e4teatteri<\/strong>\u00a0toimi ensi kerran jo vuonnaa 1967 ja <strong>KOM-teatteri<\/strong>\u00a0syntyi kahteen kertaan. Alkuvuosina k\u00e4ytiin my\u00f6s kiistaa siit\u00e4 mahtuuko teatterikeskukseen kahta tanssiteatteria: Praesens ei olisi halunnut siit\u00e4 eronneiden tanssijoiden 1972 perustamaa <strong>Raatikkoa<\/strong>\u00a0(Marjo Kuusela) Teatterikeskuksen j\u00e4seneksi, mutta tilanne laukesi melko pian ja Raatikosta tuli t\u00e4m\u00e4n sukupolven t\u00e4rkein tanssiteatteri.<\/p>\n<p>Helsinkil\u00e4inen <strong>Hurja joukko\/Penniteatteri<\/strong> ja tamperelainen <strong>Ahaa-teatteri<\/strong> edustivat Teatterikeskuksessa lastenteatteria. Omassa retoriikassaan teatteriryhm\u00e4t v\u00e4ittiv\u00e4t lastenteatteria unohdetuksi alueeksi, mit\u00e4 se tarkkaan ottaen ei suinkaan ollut, sill\u00e4 laitosteattereissa oli juuri 1960-luvun loppupuolella alettu esitt\u00e4\u00e4 lastenn\u00e4ytelmi\u00e4 ymp\u00e4ri vuoden, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n joulun aikana. Enemm\u00e4n oli\u00a0kyse uudesta estetiikasta, kiert\u00e4v\u00e4n toiminnan kehitt\u00e4misest\u00e4, kilpailusta p\u00e4iv\u00e4kotien ja koulujen teatterij\u00e4rjestelyist\u00e4. Uutta oli my\u00f6s alkuvuosien tematiikka: naivista ja opettavaisista satuaiheista ja prinsessa romantiikasta piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon; keinona oli valistaa lapsia ja nuorisoa tarkkailemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n, (esim. puolustamaan puistoja pys\u00e4k\u00f6intipaikkojen tielt\u00e4) ja my\u00f6s osoittamaan, miten kaikki olivat \u201driiston kohteina\u201d tai miten n\u00e4m\u00e4kin voivat taistella paremman maailman puolesta.<\/p>\n<p><strong>Skolteatern<\/strong> (vuodesta 1994 Unga Teatern) oli 1960 perustettu kiert\u00e4v\u00e4 lasten a nuortenteatteri, joka n\u00e4ytteli kaikkialla ruotsinkielisess\u00e4 Suomessa. Vuosina 1977-1984 sill\u00e4 oli harjoitustilansa Tammisaaren vanhassa kylpyl\u00e4ss\u00e4 (Gamla Bastun). Sekin sai opettajakunnalta moitteita liian modernista ohjelmistosta. Christina Anderssonin <em>Princessan som inte kunde tala <\/em>(1975) oli ohjelmistossa kolme vuotta, esitettiin viittomakielell\u00e4 ja osallistui pohjoismaisiin vierailuihin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-42 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"680\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602ax.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-645\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602ax.jpg 680w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602ax-300x203.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 680px) 100vw, 680px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-645'>\n\t\t\t\tAnu Saari ja ty\u00f6ryhm\u00e4 Kuperkeikkakaupunki Penniteatteri, ensi-ilta 25.8.1972. Ohjaus Heikki M\u00e4kel\u00e4 ja Paavo Piskonen. Kuvassa Vesa Repo, Markku Huhtamo, Kristiina Halkola, Kari Paukkunen. [Kari Hakli, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Suomessa <strong>Teatterikeskukselle<\/strong> oli leimallista, toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa,\u00a0ett\u00e4 se otti j\u00e4senikseen vain <strong>ammattiteattereita<\/strong>. N\u00e4in Teatterikeskus melko pian voitiin nivelt\u00e4\u00e4 osaksi ammatillista teatterikentt\u00e4\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 ryhm\u00e4t j\u00e4\u00e4neet samaan tapaan osittaiseen \u201dmarginaaliin&#8221; tai \u201dv\u00e4litilaan\u201d kuten naapurimaissa. Niiss\u00e4 ryhm\u00e4t kanavoivat v\u00e4lill\u00e4 jo hiipunutta harrastajatoimintaa uuteen ikaan. \u2013\u00a0Suomessa sen sijaan <strong>harrastajateatterilla<\/strong> oli katkeamaton perinne, joka selv\u00e4sti elpyi hy\u00f6dynt\u00e4ess\u00e4\u00e4n niit\u00e4 esteettisisi\u00e4 uudistuksia, joita 1960-luvulla keksittiin ja otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Vahva asema s\u00e4ilyi my\u00f6s niiden\u00a0j\u00e4rjest\u00f6kent\u00e4ss\u00e4, jota hallitsivat\u00a0Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liitto ry (1920\u2013) ja Suomen Harrastajateatteriliitto (1948\u2013) ja ne olivat perinteisesti l\u00e4hell\u00e4 ajan kahta suurta puoluetta sosialidemokraatteja ja maalaisliitto-keskustapuoluetta. Niiden vaikutusvalta nousi suureksi punamultahallitusten aikana ja lis\u00e4\u00e4ntyvien m\u00e4\u00e4r\u00e4rahojensa takia valtakunnallisten ohjaaja- , ohjelmisto- ja koulutuspalveluiden tarjoajana. Vuonna 1969 perustettiin, AITA\/IATA -j\u00e4rjest\u00f6n Suomen keskus edustamaan koko harrastajateatterikentt\u00e4\u00e4 samoin vastaavaa pohjoismaista yhteisty\u00f6t\u00e4 (NAR). Siin\u00e4 oli mukana my\u00f6s ruotsinkielinen FSU (Finlands Svenska Ungdomsf\u00f6rbund).<\/p>\n<p>Ammattiteattereiden <strong>Teatterikeskuksessa<\/strong>\u00a0v\u00e4litettiin tilauksia ja esiintymisi\u00e4 ymp\u00e4ri maan\u00a0yhteisest\u00e4 toimistosta. Eri k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyttiin kuitenkin siihen, ett\u00e4 jokainen ryhm\u00e4 huolehtii omasta asiakaskunnastaan. Samapalkkaisuus ja eriytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t toimenkuvat olivat aluksi keskeisi\u00e4 tunnusmerkkej\u00e4, samoin johtajattomuus: kaikki asiat p\u00e4\u00e4tettiin yhteisesti. N\u00e4iss\u00e4 tapahtui jo parin vuoden kuluttua k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sanelemia muutoksia. Ty\u00f6njako olikin yll\u00e4tt\u00e4en j\u00e4rkev\u00e4 ratkaisu, juoksevat pikkuasiat kannatti hoitaa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 toimistossa, eik\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden asenne lavasteiden kantamiseen ja rakentamiseen aikaa my\u00f6ten en\u00e4\u00e4 ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n iloisen ty\u00f6l\u00e4issankarin, teatteriteknisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4kin tarvittiin.<\/p>\n<p>Vuosikymmenen alussa sosiaalidemokraattien johtaman kulttuuripolitiikan vaikuttajaksi nousi tuolloin\u00a0Turun yliopiston apulaisprofessori <strong>Irmeli Niemi<\/strong>. H\u00e4nen johtamansa <strong>Teatterikomitea 1972<\/strong>\u00a0alkoi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 niit\u00e4 valtakunnallisia linjauksia, jotka olivat tulleet ajankohtaisiksi. Ongelmina olivat osittainen liikakoulutus, kaupunkien vaihtelevat mahdollisuudet tukea omia teattereitaan, pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t, joilla teattereiden valtionavustukset vastedes tulisi jakaa entisen harkinnanvaraisuuden sijaan, mutta kunkin erityislaadun ja perinteet huomioon ottaen. Lis\u00e4ksi oli noussut esiin kysymykset teattereiden hallintomalleista, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin henkil\u00f6kunnan piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n koskevista asioista, ennen muuta johtaja- ja ohjaajanimityksist\u00e4 ja ohjelmistosta. Useimmissa kaupungeissa toimi teatterilautakunta tai vastaava elin, joka vuosittain hyv\u00e4ksyi ohjelmistot. N\u00e4yttelij\u00e4liitolla oli ty\u00f6ehtosopimuksessa merkint\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4kunnalla on aina edustus johtokunnassa \u2013\u00a0kysymys olikin t\u00e4m\u00e4n henkil\u00f6n reaalisesta vallasta vaikuttaa teatterin asioihin.<\/p>\n<p>Teatterikomitean ty\u00f6 osui aikaan, jolloin menossa oli monta muutakin kiivasta prosessia, ennen muuta teatterikoulutuksen piiriss\u00e4 kuohui. Osin samat ihmiset istuivat monissa toimikunnissa ja ty\u00f6ryhmiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 <strong>Niemen komitea\u00a0<\/strong>onnistui rakentamaan kompromissin muutostarpeiden ja parlamentaarisen tasapuolisuuden (voimasuhteiden) pohjalta tavalla, jonka mukaan teatterikentt\u00e4 p\u00e4\u00e4osin on j\u00e4sentynyt 40 seuraavaa vuotta.<\/p>\n<p>Suomeen ehdotettiin kolmea valtionavultaan muita suurempaa ns. kansallista teatteria, jotka tulisivat olemaan Suomen Kansallisteatterin lis\u00e4ksi Svenska Teatern ja Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri. Muut teatterit olisivat p\u00e4\u00e4osiltaan kaupunkikuntien vastuulla, paitsi tietyt 3\u20135, jotka tultaisiin nime\u00e4m\u00e4\u00e4n alueteattereiksi ja jotka saisivat kokeiluluontoisesti erityistukea kiert\u00e4miseen omassa maakunnassaan.<\/p>\n<p>Kauaskantoista oli, ett\u00e4 \u201ddemokraattiset teatteriryhm\u00e4t\u201d vedettiin mukaan osaksi ammatillista kentt\u00e4\u00e4 ja valtionapujen piiriin. Ne haluttiin n\u00e4hd\u00e4 teatterikent\u00e4n omaleimaisina t\u00e4ydent\u00e4jin\u00e4, eik\u00e4 niit\u00e4 pit\u00e4nyt sys\u00e4t\u00e4 marginaaliin. Silti er\u00e4\u00e4t teatterialan perinteiset j\u00e4rjest\u00f6t vastustivat ensin Teatterikeskuksen nime\u00e4 sek\u00e4 my\u00f6hemmin mm. sen j\u00e4senyytt\u00e4 Suomen Teatterij\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliitossa, joka oli teatterialan sotavuosina perustama yhteisty\u00f6j\u00e4rjest\u00f6 valtiovaltaan p\u00e4in. Uudet teatterialan j\u00e4rjest\u00f6t, jotka syntyiv\u00e4t, liittyiv\u00e4t kuitenkin STJKL:\u00e4\u00e4n ja sen ruotsinkieliseen sisarj\u00e4rjest\u00f6\u00f6n CEFISTO:on vahvistaen niiden painoarvoa valtiovaltaan p\u00e4in.<\/p>\n<p>Muuten voidaan 1970-luvusta sanoa, ett\u00e4 siin\u00e4 oli paljon puoluepolitiikkaan ja sukupolvikysymyksiin juuttunutta taistelua mandaateista ja \u00e4\u00e4niosuuksista johtoelimiss\u00e4. Lis\u00e4ksi kulttuuriministerin poliittinen v\u00e4ri vaikutti ratkaisuihin. Keskustalainen kulttuuriministeri Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4nen oli pitkin 1970-lukua kontrolloimassa teatteriryhmien hallitsemattomasti kasvavia avustustarpeita. Asiasta nostettiin poliittisesti \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta ne olivat sen tosiaasian edess\u00e4, ett\u00e4 niiden oli my\u00f6s ryhdytt\u00e4v\u00e4 hoitamaan talouttaan vastuullisemmin vuodesta 1977 alkaen. Katsojaluvut teatteriryhmill\u00e4 olivat suhteellisesti nousseet ja ylittiv\u00e4tkin monia pienemmist\u00e4 kiinteist\u00e4 teattereista. Alkuun tilap\u00e4isin\u00e4 my\u00f6nnetyt toiminta-avustukset olivat my\u00f6s j\u00e4\u00e4neet j\u00e4lkeen. Ryhmien ensimm\u00e4iset taloudelliset saneeraukset olivat kipeit\u00e4, mutta ne panivat niit\u00e4 my\u00f6s\u00a0uusien haasteiden eteen. Ennen muuta ne kaipasivat itselleen kiinteit\u00e4 esitystiloja p\u00e4\u00e4kaupungista.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Ryhm\u00e4teatteri,<\/span>\u00a0sai vuokrattua\u00a0Kirjaty\u00f6ntekij\u00f6iden talon vanhan salin, jonka postimerkin kokoista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 voitiin korokkein laajentaa.\u00a0<strong>Ritva Siikalan<\/strong> johtajakaudella 1977\u20131980 se otti nimekseen <span style=\"text-decoration: underline;\">Kirjann\u00e4ytt\u00e4m\u00f6.<\/span><\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Ahaa-teatteri<\/span> kohtasi kotikaupungissaan Tampereella sitke\u00e4\u00e4 vastarintaa useita vuosia, l\u00e4hinn\u00e4 osana <em>Aamulehden<\/em>\u00a0kriitikon ja tamperelaisen teatterivaikuttajan,\u00a0<strong>Olavi Veist\u00e4j\u00e4n<\/strong> k\u00e4ym\u00e4\u00e4 taistelua vasemmiston \u201dylivaltapyrkimyksi\u00e4\u201d vastaan. Mutta Ahaa menestyi sit\u00e4kin paremmin muualla maassa kouluja kiert\u00e4ess\u00e4\u00e4n, <strong>Jussi Helmisen <\/strong>tupakanvastaiset\u00a0ja huumeista varottavat teokset kuten <em>Tuu, tuu, tupakkarulla\u00a0<\/em>(1971),<em> Polttaa, polttaa&#8230;<\/em> (1971) ja <em>Huumausainen\u00e4ytelm\u00e4 eli Kamal Yrgyplyn ja h\u00e4nen hashispussinsa ihmeellinen matka Turkista Suomeen ja mit\u00e4 sitten tapahtui<\/em> (1972) olivat teatterin monivuotisia menestyksi\u00e4. <strong>Pentti Kotkaniemi<\/strong> kehittyi\u00a0Ahaassa kysytyksi ja ammattitaitoiseksi komedioiden ohjaajaksi. Edistyksellisen maailmankatsomuksen saattoi sijoittaa my\u00f6s aidosti koomiseen ja hauskaan\u00a0pakettiin. Se teki Ahaa-teatterista yhden parhaiten menestyneist\u00e4 teatteriryhmist\u00e4 kautta koko 1970-luvun, jonka ohjelmistossa oli my\u00f6s Suomen historian uudelleen tulkintoja (<em>Muurmannin rataroikka,<\/em> 1975) ja vuosikymmenen lopulla my\u00f6s klassikko-ohjelmistoa, kuten muillakin ryhmill\u00e4: <em>Jeppe Niilonpoika<\/em> (1976),\u00a0<em>Pikkuporvareita<\/em> (1977), <em>Kaksitoista tuolia<\/em> (1978), <em>Solveigin laulu<\/em> (1979) ja <em>Huckleberry Finn<\/em> (1979).<\/p>\n<h3>KOM-teatterin 1970-luku<\/h3>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">KOM-teatteri<\/span> oli alusta pit\u00e4en ryhmist\u00e4 \u201dsuurin ja kaunein\u201d, siin\u00e4 oli parhaat n\u00e4yttelij\u00e4t, heit\u00e4 oli paljon ja he lauloivat uutta vasemmistolaista ohjelmistoa kaikkialla maassa. Estetiikassa oltiin estraditekniikan, voimaa ja taistelutahtoa korostavan lavakarisman k\u00e4rjess\u00e4. Esitysten iskevyys ja kekseli\u00e4isyys my\u00f6s vetosi tietyll\u00e4 voimalla ja raikkaudella, mik\u00e4li katsoja saattoi yhty\u00e4 esityksen sankari- ja konna-asetelmaan, tai muuten sen poliittiseen sanomaan.\u00a0KOM:in yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat huomattavat kautta 1970-luvun.<\/p>\n<p>Teatterin\u00a0talous on kuitenkin osittain perustunut siihen, ett\u00e4 poliittisesti \u201dluotettavimpana\u201d ryhmist\u00e4, se oli ykk\u00f6sesiintyj\u00e4 Suomen Kommunistisen puolueen, erityisesti sen stalinistisen v\u00e4hemmist\u00f6siiven juhlissa ja muissa tilaisuuksissa. KOM-teatteri sai n\u00e4in runsaasti tilauksia jo puoluej\u00e4rjest\u00f6jen kautta. Kommusnistisen puolueen talous taas perustui Neuvostoliiton pime\u00e4sti tai muiden j\u00e4rjestelyjen kautta tulevaan subventointiin. T\u00e4m\u00e4n vasemmistolaisuuden lippulaivana KOM my\u00f6s esiintyi It\u00e4-Berliinin laulufestivaaleilla ja matkusti Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Kuubassa sek\u00e4 toimi kuuluisimpana ohjelmaryhm\u00e4n\u00e4 koko\u00a01970-luvun taistolaisuuden ajan.<\/p>\n<p>Varhaisia menestysteoksia KOM:issa olivat Pentti Saaritsan <em>Kaamos,<\/em>\u00a0puheenvuoro Pohjois-Suomen autioitumiskehitykseen sek\u00e4 Lauri Siparin <em>Yrj\u00f6 Nipanen<\/em>,\u00a0n\u00e4ytelm\u00e4 suomalaisesta siirtolaisesta Ruotsissa. <em>Kullervo<\/em> (1976) perustui\u00a0<strong>Pirkko Kurikan<\/strong> tekstiin, jonka\u00a0<strong>Eero\u00a0Ojanen<\/strong>\u00a0s\u00e4velsi kuin pienoisoopperaksi. <strong>Laura J\u00e4ntin<\/strong> ohjaus tavoitteli runollisempia ja fyysisesti tyyliteltyj\u00e4, jopa tanssillisia s\u00e4vyj\u00e4. N\u00e4in my\u00f6s\u00a0<strong>Pekka Milonoffin<\/strong> ohjaus <em>Tervahanhi, <\/em>balladinomainen teksti, joka k\u00e4sitteli Kainuun tervanpolttajia ja tervankuljettajia suhteessa Oulun tervaporvareihin, jotka tavaran ostivat ja v\u00e4littiv\u00e4t edelleen maailmalle<em>.<\/em><\/p>\n<p>Linnanm\u00e4en Peacock-teatterissa esitettiin t\u00e4ydennetyin n\u00e4yttelij\u00e4voimin\u00a01975 <strong>Kaisa Korhosen<\/strong> ohjaamana Stalinin aikainen neuvostoklassikko <em>Optimistinen tragedia<\/em>,\u00a0n\u00e4ytelm\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n sis\u00e4llissodan ajalta, jossa puolueen naiskomissaari oikeutetusti puolueen ja vallankumouksen nimiss\u00e4 surmaa matruusijoukossa olevan ep\u00e4luotettavan henkil\u00f6n.\u00a0Puolueuskollisuuden m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4 etiikkaa ei suuria joukkokohtauksia k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 kyseenalaistettu.<\/p>\n<p>KOM osallistui my\u00f6s siihen vasemmiston sis\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ytyyn\u00a0keskusteluun, jonka <strong>Jouko Turkan<\/strong> Helsingin kaupunginteatterissa ohjaama <strong>Hannu\u00a0Salaman<\/strong> <em>Siin\u00e4 n\u00e4kij\u00e4 miss\u00e4 tekij\u00e4<\/em> 1976 oli\u00a0kirvoittanut. KOM reagoi esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 <strong>Elvi Sinervon<\/strong> <em>Maailma on vasta nuori<\/em> (1978),\u00a0jossa toisin kuin Salamalla, ylistettiin sodanaikaista kommunistien toimintaa\u00a0ja toistettiin SKP:n traditiossa heist\u00e4 esitetty legenda.<\/p>\n<p>KOM:in v\u00e4ke\u00e4 kiinnosti vuoden 1978 aikoihin sama toive kuin muitakin: saada Helsingist\u00e4 vakituinen esiintymistila. KOM vuokrasi vanhan elokuvateatterin aluksi H\u00e4meentielt\u00e4 ja M\u00e4kel\u00e4nkadun kulmatalosta, Hermannin kaupunginosasta. Tuolloin KOM-teatteriin liittyi my\u00f6s Turun kaupunginteatterista l\u00e4hteneit\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<p>Niinp\u00e4 vuosina 1978\u20131982 KOM:in esitykset olivat monella tavalla\u00a0ajankohtansa taiteellisia huippuja. Kaisa Korhonen ohjasi erinomaisen tulkinnan Tshevoin\u00a0<em>Kolmesta sisaresta <\/em>(1979). Vaatetus oli kaikilla henkil\u00f6ill\u00e4 k\u00e4\u00e4nnetyst\u00e4 nahasta, epookki ja sotilass\u00e4\u00e4dyt oli pyyhitty pois. Tulkinnasta oli luettavissa ajankohtaisina koettuja teemoja, kuten se, miten naisten kokemus ja naisten keskin\u00e4inen yhteys on t\u00e4rke\u00e4 voimaannuttava tekij\u00e4. (T\u00e4ss\u00e4 suhteessa \u201dedistyksellinen\u201d liike ei ollut aivan niin edistyksellinen kuin se olisi tahtonunt olla.) \u2013\u00a0My\u00f6s Tshehovin henkil\u00f6iden \u201dmenetetty el\u00e4m\u00e4\u201d, \u201dhukkaan valunut\u201d ja \u201dn\u00e4k\u00f6alaton\u201d nuoruus \u2013\u00a0olivat teemoja, jotka poliittisten odotusten osalta alkaneet n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kovin tutuilta. Suomesta ei sittenk\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4nyt \u201dtulevan sosialistineen\u201d, mit\u00e4 oli ainakin juhlapuheiden tasolla osa suurista ik\u00e4luokista toivonut. Matkailu Neuvostoliitossa oli jo avartanut suurta osaa v\u00e4est\u00f6st\u00e4.<\/p>\n<p>Laura\u00a0J\u00e4ntin ohjaamassa Brechtin\u00a0<em>Kerj\u00e4l\u00e4isoopperassa<\/em>\u00a0(1978) tehtiin r\u00e4\u00e4vit\u00f6nt\u00e4 satiiria,\u00a0laulettiin ja irroteltiin erinomaisesti. Pekka Milonoffin ohjaama <em>Maratontanssit, eli ammutaanhan hevosiakin<\/em> (1981) perustui Horace McCoyn romaaniin\u00a0 <em>They Even Shoot Horses, Don&#8217;t They<\/em> (1935), ja kertoi USA:n pulakauden ihmist\u00e4 alentavista tanssikisoista, joista muodostui metafora pienen ihmisen pakolle kilpailla henkens\u00e4 kaupalla. Laura J\u00e4ntti\u00a0ohjasi Shakespearen <em>Myrskyn,<\/em> suhteellisen synkin s\u00e4vyin. KOM oli siis siirtynyt kiintoisaksi klassikkojen tulkitsijaksi p\u00e4tevien n\u00e4yttelij\u00f6iden ja hyvien ohjaustensa my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n<p>Lauri Siparin kahden hengen n\u00e4ytelm\u00e4\u00a0<em>Viimeinen kukkahuivi<\/em> vuodelta 1981 k\u00e4vi tilintekoa koko sukupolven suhteesta Neuvostoliittoon ja taistolaisuuteen. \u2013 Mutta n\u00e4in\u00e4 vuosina KOM joutui \u00e4kisti my\u00f6s taloudellisiin vaikeuksiin, ei v\u00e4hiten suuren henkil\u00f6kunnan ja vasemmistoj\u00e4rjest\u00f6jen talousvaikeuksien takia: poliittiset esiintymiskeikat v\u00e4heniv\u00e4t. Ihmisi\u00e4 lomautettiin ja alkuper\u00e4inen ryhm\u00e4 osittain purkautui.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4t hakeutuivat osin eri teattereihin, <strong>Juhani Laitala<\/strong> Kansallisteatteriin. Jotkut ty\u00f6llistiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n, kuten <strong>Erkki Saarela<\/strong> kantaesitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Dario\u00a0Fon monologisarjan <em>Mysteerio Buffo<\/em> 1982, mist\u00e4 tuli monivuotinen menestys. Se n\u00e4htiin my\u00f6s Tampereen teatterikes\u00e4ss\u00e4, jolloin <strong>Dario Fo<\/strong> ja <strong>Franca Rame<\/strong> olivat p\u00e4\u00e4vierailijat 1984.<\/p>\n<p>Tuolloisten vaikeiden vuosien yli KOM-sinnitteli tilap\u00e4isiss\u00e4 tiloissa ja kiinnitt\u00e4en n\u00e4yttelij\u00e4t produktiokohtaisesti. Vuoden 1984 aikana p\u00e4\u00e4stiin kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusi ryhm\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 suoraan Teatterikorkeakoulusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ralf L\u00e5ngbacka ylittelee rajoja T\u00e4rkein kahden kieliryhm\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 risteillyt\u00a0ohjaaja oli Ralf L\u00e5ngbacka (1932\u2013). N\u00e4rpi\u00f6ss\u00e4 syntynyt ja \u00c5bo Akademissa opiskellut L\u00e5ngbacka ehti opiskella hetken Berliiniss\u00e4 juuri ennen Bertolt Brechtin kuolemaa (1956) ja perehty\u00e4 Eino Kaliman Tshehov-ohjauksiin. Assisteerattuaan ja ohjattuaan Lilla teaternissa h\u00e4net nimitettiin\u00a0\u00c5bo Svenska Teaternin johtajaksi (1960\u20131963), miss\u00e4 h\u00e4n onnistui sek\u00e4 klassikoiden ett\u00e4 uusien n\u00e4ytelmien ohjaajana. [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=42"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1865,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/42\/revisions\/1865"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=42"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=42"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=42"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}