{"id":44,"date":"2014-12-29T13:43:24","date_gmt":"2014-12-29T10:43:24","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=44"},"modified":"2018-10-22T16:18:16","modified_gmt":"2018-10-22T13:18:16","slug":"6-4-ylioppilasteatteri-teatterikoulutus-ja-kalle-holmbergin-lapimurto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/6-4-ylioppilasteatteri-teatterikoulutus-ja-kalle-holmbergin-lapimurto\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">6.4<\/div>Ylioppilasteatteri, Teatterikoulutus ja Kalle Holmbergin l\u00e4pimurto"},"content":{"rendered":"<p>Teatteritaiteen saama julkisuus kasvoi voimakkaasti sanoma- ja aikakauslehtien m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja tilan kasvaessa. T\u00e4hti- ja n\u00e4yttelij\u00e4haastattelujen lis\u00e4ksi jatkui jo 1950-luvulla kehittynyt varsin analyyttinen tapa kirjoittaa arvosteluja, esitell\u00e4 kirjailijoita, arvioida ohjaajan ja n\u00e4yttelij\u00f6iden osuutta. Poliittiset ja esteettiset intohimot teatterin ymp\u00e4rill\u00e4 lis\u00e4siv\u00e4t tarvetta erittelyyn, kiistakirjoituksiin ja ulkomaan reportaaseihin. 1960- ja 1970-luvuilla teatterikirjoittaminen oli siis runsasta ja erittelev\u00e4\u00e4. Sanomalehdist\u00f6n runkona olivat tuolloin viel\u00e4 kaikkien p\u00e4\u00e4puolueiden (5\u20136 kpl) p\u00e4\u00e4kaupunkilehdet ja maakunnalliset lehdet. Ruotsinkielisi\u00e4 sanomalehti\u00e4 olisi tuolloin viel\u00e4 useita. Siksi taiteellisesti kiinnostavia uutuuksia seurattiin n\u00e4iss\u00e4 lehdiss\u00e4 laajasti ja eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Kriitikot eiv\u00e4t olleet \u201dpuolueiden talutusnuorassa\u201d, mutta jakoivat yleens\u00e4 lehtens\u00e4 kanssa maailmankatsomuksensa. Heid\u00e4n taustallaan oli aiemmin kirjallisuudenopintoja ja sittemmin usein teatterialan opintoja Tampereella tai Helsingiss\u00e4. Ulkomaisia uutuuksia sek\u00e4 nuoria taiteentekij\u00f6it\u00e4 voitiin seurata monipuolista ja syv\u00e4llist\u00e4kin julkista keskustelua k\u00e4yden. Teatteriarvostelun ihanne p\u00e4iv\u00e4lehdess\u00e4 oli er\u00e4\u00e4nlainen monipuoliseen taustoitukseen pyrkiv\u00e4 pienoisessee.<\/p>\n<p><strong>Jaakko Pakkasvirta (1934\u20132018) <\/strong>opiskeli suomea ja kirjallisuutta, mutta Viipurilaisen osakunnan teatteritoiminnan ja vuodesta 1958 alkaen <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin Ylioppilasteatterin<\/span> toiminnassa h\u00e4nt\u00e4 alkoivat kiinnostaa kansanomaisten teatterilajien historia sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n fyysisyys. H\u00e4nelt\u00e4 tuli joitain omia n\u00e4ytelmi\u00e4kin. Monen muun tavoin h\u00e4n tuli vedetyksi elokuviin avustajaksi ja my\u00f6hemmin suurempiinkin rooleihin, kunnes teekkari <strong>Risto Jarvan<\/strong> kanssa teht\u00e4v\u00e4t elokuvakokeilut asettivat Pakkasvirran jalan vahvasti elokuvan maailmaan, miss\u00e4 h\u00e4n ohjaajana onkin tehnyt merkitt\u00e4vimm\u00e4n uransa. Helsingin Ylioppilasteatterin j\u00e4senen\u00e4 ja vuodet 1959\u20131962 johtajana, h\u00e4n\u00a0her\u00e4tti huomiota teatterin nuorennusleikkauksella. H\u00e4n ja h\u00e4nen ik\u00e4toverinsa (<strong>Kai Savola<\/strong>, <strong>Jyri Schreck<\/strong>, <strong>Kari Salosaari<\/strong>) sek\u00e4 my\u00f6hemmin ammattiin opiskelleet naisn\u00e4yttelij\u00e4t (<strong>Iiris-Lilja Lassila<\/strong>, <strong>Saara Pakkasvirta<\/strong>) kiinnostuivat teatterin modernismista ja sen erilaisista l\u00e4hestymistavoista. \u2013\u00a0Siihen kuuluivat toisaalta fyysisen tyylittelyn perinteet, toisaalta visuaalisen pelkist\u00e4misen linja, surrealismin ja absurdin harrastus. Ylioppilasteatteri sai k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 oman studiotilan Vanhan ylioppilastalon toisessa kerroksessa. Oltiin modernissa neutraalissa studiotilassa (black box), Helsingin ensimm\u00e4isess\u00e4, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 riippuvaisia Kansanteatterin n\u00e4yt\u00f6silloista juhlasalissa. Pakkasvirran\u00a0omista n\u00e4ytelmist\u00e4 mainittakoon itsevaltiutta kriittisesti parodioiva <em>Kuningas Kvantti III, <\/em>johon <strong>Liisi Tandefelt<\/strong>\u00a0teki ensimm\u00e4isen pukusuunnitteluty\u00f6ns\u00e4. Jaakko Pakkasvirralla oli kysynt\u00e4\u00e4 my\u00f6s nuorten ohjaajien pulaa k\u00e4rsiviss\u00e4 ammattiteattereissa. H\u00e4n k\u00e4ytti mm. projisointitekniikkaa kuten Turkuun tehdyss\u00e4 Euripideen <em>Herakleessa.\u00a0<\/em>Palveltuaan viel\u00e4 YT:t\u00e4 hallituksen puheenjohtajana (1964\u20131966) h\u00e4n siirtyi v\u00e4hitellen elokuvan pariin.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Teatterikoulun<\/span> rehtorina ja p\u00e4\u00e4opettajana hallitsi <strong>Wilho Ilmari<\/strong> vuodesta\u00a01943 vuoteen 1963. Koska Suomessa oli pulaa ohjaajista, alettiin n\u00e4yttelij\u00e4kurssien vanavedess\u00e4 kouluttaa my\u00f6s 1\u20132 ohjaajaa vuosittain. N\u00e4ist\u00e4 valmistui nuoria naisia ohjaajiksi kuten <strong>Ritva Laatto<\/strong> ja <strong>Elina Lehtikunnas, <\/strong>joilla molemmilla oli lis\u00e4ksi akateemisia opintoja takanaan. Heille oli k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 teattereissa, vaikka keskeisen ohjelmiston ohjasivat aina talon miesohjaajat. Osin tahtomattaan naisohjaajista kehittyi muuallakin taitavia kevyen ohjelmiston ohjaajia, koska miehille perinteisesti\u00a0annettiin ns vakava ohjelmisto. Laatto ohjasi Kansallisteatterissa (1956\u20131962) ja Lehtikunnas Kansanteatterissa (1959\u20131962).<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Yliopistossa tapahtuvaa dramaturgien ja ohjaajien koulutusta<\/span> oli Arvi Kivimaa kaivannut Suomeen\u00a0jo 1930-luvulta alkaen. Esimerkkej\u00e4 oli ennen muuta Englannissa ja Yhdysvalloissa. Suomessa kirjallisuusopintojen yhteydess\u00e4 vain tutkittiin draamakirjallisuutta ja kirjoitettiin teatterihistoriaa, mutta ei t\u00e4hd\u00e4tty omaan tekemiseen. Uuden dramatiikan hiomoa eli ty\u00f6pajaty\u00f6skentely\u00e4 oli ehdotettu ja siit\u00e4 haaveiltu usein my\u00f6hemminkin ja niill\u00e4 perusteltiin pienten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden rakentamista.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen\u00e4 konkreettisen aloitteen tekij\u00e4n\u00e4 ja aikaansaajana oli Yhteiskunnallinen Korkeakoulu, joka muuttaessaan Tampereelle (1960) perusti suojiinsa <span style=\"text-decoration: underline;\">Draamastudion<\/span><strong>.<\/strong> Nuorille tekij\u00f6ille suunnattujen kurssien rinnalle perustettiin ohjaaja- ja dramaturgikoulutus jo 1960, vuodesta 1963\u00a0<strong>Kari Salosaaren<\/strong> luotsaamana. Rinnalle saatiin Tampereen Ammattin\u00e4yttelij\u00e4kurssi 1967 n\u00e4yttelij\u00e4 ja ohjaaja <strong>Matti Tapion<\/strong> perustamana.<\/p>\n<p>Helsingiss\u00e4 aloitteen tekij\u00e4n\u00e4 oli yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Ylioppilasteatteri, joka Jaakko Pakkasvirran johdolla pyrki my\u00f6s yhteisty\u00f6h\u00f6n Helsingin yliopiston kanssa tarkoituksena, ett\u00e4 YT ja sen studion\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 voisivat\u00a0toimia ammattiin valmistuvien teatterilaboratoriona.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Teatterikoulun<\/span> yhteyteen Wilho Ilmarin suostumuksella, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4koulutuksesta t\u00e4ysin irralleen perustettiin <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Teatterikoulun Korkeakouluosasto<\/span> 1962. Opiskelijat opiskelivat Helsingin yliopistossa draamakirjallisuutta, taidehistoriaa ja sosiaalipsykologiaa sek\u00e4 saivat ohjaajanty\u00f6n ja dramaturgian opetusta aluksi tilojensa puolesta t\u00e4ysin puutteellisissa olosuhteissa. Korkeakoulun taustavoimina olivat <strong>Arvi Kivimaa<\/strong> ja <strong>Oiva Ketonen<\/strong> ja sen esimiehin\u00e4 hajanaisissa alkuvaiheissa olivat\u00a0<strong>Jouko Paavola<\/strong>,\u00a0<strong>Jack Witikka<\/strong> <strong>Timo Tiusanen<\/strong>\u00a0ja <strong>Ritva Laatto<\/strong>. (ks. Kallinen 2001.)<\/p>\n<p>Ohjaajakoulutuksen aloittaminen tuli suureen tarpeeseen, mutta alkaessaan Suomen Teatterikoulun\u00a0Korkeakouluosastossa se tapahtui ensin ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 resursointia ja omaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4. Siksi ensimm\u00e4isen vuosikurssin opiskelijat tulivatkin joukolla Ylioppilasteatteriin ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 \u201dvaltasivat\u201d sen vuonna 1962. (<strong>Kalle Holmberg, Jukka Sipil\u00e4, Timo Bergholm, Eija-Elina Neuvonen<\/strong> sek\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Taideteollisen oppilaitoksen lavastajaopiskelijaksi<\/span> hyv\u00e4ksytty <strong>Kaisa Korhonen<\/strong>.) Dramaturgista apua YT:ss\u00e4 antoivat Jyri Schreck ja <strong>Max Rand.<\/strong> Ulkomaiset kontaktit ja <span style=\"text-decoration: underline;\">Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden liiton<\/span> toiminnanjohtajana samoihin aikoihin alottaneen Kai Savolan my\u00f6t\u00e4 aktivoitui ulkomaisten n\u00e4ytelmien v\u00e4litys Suomeen, mik\u00e4 auttoi tuomaan ohjelmistoon kiinnostavaa uutta Keski-Euroopasta. T\u00e4llaisia olivat YT:n esitt\u00e4m\u00e4t Tadeus Rosewiczin <em>Kortisto<\/em>, Slawomir Mrozekin <em>Avomerell\u00e4<\/em>, vanha Ernst Tollerin\u00a0<em>Hinkemann<\/em>, Yukio Mishiman <em>Hanjo.<\/em> Amerikkalainen uutuus oli J. Gelberin <em>The Connection,<\/em> joka uusnaturalistisella tavalla kuvasi narkomaanien el\u00e4m\u00e4ntilannetta suurkaupungissa.<\/p>\n<p>Ylioppilasteatterin tasoa ja tienn\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n roolia nosti 1960-luvun alkupuolella siis ratkaisevasti se, ett\u00e4 sen palkeilla n\u00e4yttelev\u00e4t nuoret olivat joko samanaikaisia tai tulevia n\u00e4yttelij\u00e4opiskelijoita, jotka yht\u00e4 lailla olivat vailla esiintymismahdollisuuksia. <strong>Kalle Holmberg<\/strong> kiinnitettiin jo 1965 Helsingin kaupunginteatterin ohjaajaksi. YT:st\u00e4 muodostui tulevien ammattilaisten forum ja yh\u00e4 kasvavien teatterista kiinnostuneiden suurten ik\u00e4luokkien sulatto. Nuoren polven teatterin ja yleis\u00f6n\u00a0kohtaamisen ydinpaikka.<\/p>\n<p>Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhla ja ensi-ilta 21.3.1966 ovat merkitt\u00e4v\u00e4 p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomen teatterihistoriassa. Silloin Ylioppilasteatteri antoi \u00e4\u00e4nen oman sukupolvensa vasemmistolaistuneelle osalle esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201doopperan\u201d eli pateettisen, lauletun ja kuoroilla komistetun n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen <em>Lapualaisooppera. <\/em>Aiheena oli unohduksiin painunut lapuanliikkeen oikeistov\u00e4kivalta ja pahimmillaan terrori 1930-luvun alussa, jonka kohteena olivat v\u00e4ris\u00e4vy\u00e4 kysym\u00e4tt\u00e4\u00a0sosiaalidemokraatit ja kommunistit. Tuloksena olivat ns. kommunistilait, ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 ylily\u00f6ntin\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyneen presidentti K. J. St\u00e5hlbergin kyyditys it\u00e4rajalle.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-44 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-630\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602b.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602b-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-630'>\n\t\t\t\tArvo Salo Lapualaisooppera Ylioppilasteatteri 1966 [Lasse Naukkarinen, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><em>Lapualaisoopperan\u00a0<\/em>kantaesitys oli tapaus kulttuurikent\u00e4ss\u00e4 nuorison ja uusien n\u00e4kemysten esiinmarssina. Kokemus oli erityisen voimakas, koska YT:n 40-vuotisjuhlien esityksess\u00e4\u00a0uutta historiantulkintaa olivat esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli joukko ohjaaja- ja dramaturgiopiskelijoita sek\u00e4 Teatterikoulun n\u00e4yttelij\u00e4oppilaita <strong>Kalle Holmbergin<\/strong> johdolla . Heist\u00e4 muodostui esityksen kaksi vastakkain asetettua kuoroa, punainen ja valkoinen. Kari Liilan raakapuinen lavastus, yksinkertaisine seinineen, Arvo Salon ironisesti ja toisinaan sentimentaalisesti rakennetut tilanteet ja nokkelasti riimitellyt, parodiset tai pateettiset laulut ker\u00e4siv\u00e4t Kaj Chydeniuksen s\u00e4velt\u00e4min\u00e4 nuoren tuolloisen teatterilahjakkuuden yhteen. Nuoren yleis\u00f6n antama vastaanotto antoi suurta nostetta.<\/p>\n<p>Aatteellisesti teos oli sukupolvimanifesti, mutta laajemmalle levitess\u00e4\u00e4n sekin itse asiassa korosti Suomen vasemmiston yhteist\u00e4 historiaa, mik\u00e4 oli er\u00e4s nimenomaan 1960-luvun teemoista. Yhteisesti otettiin kantaa 1930-luvun fasistista ja ulkoparlamentaarista liikett\u00e4 vastaan, v\u00e4kivallattoman rauhanliikkeen ja ty\u00f6v\u00e4enliikkeen merkeiss\u00e4 ilman, ett\u00e4 eroa sosiaalidemokraattien ja kommunistien v\u00e4lill\u00e4 korostettiin. Merkitt\u00e4vyytt\u00e4 ja tuntua teatterin vaikuttavuudesta lis\u00e4si se, ett\u00e4 Arvo Salon valinta kansanedustajaksi varmistui ensi-iltajuhlien aikana. Euforia oli ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6n. Vasemmisto saavutti 1966 vaaleissa pitk\u00e4st\u00e4 aikaa k\u00e4ytt\u00f6kelpoisen enemmist\u00f6n eduskunnassa. Suurena helsinkil\u00e4isnuorison hittin\u00e4 teosta esitettiin pitk\u00e4\u00e4n sek\u00e4 pari vuotta my\u00f6hemmin Kaisa Korhosen ohjaamana ruotsiksi Svenska Teaternissa (<em>Lappooperan<\/em>).<\/p>\n<p><em>Lapualaisoopperaa<\/em> esitettiin heti my\u00f6s TTT:ss\u00e4 ja monissa Suomen kaupunginteattereissa ja harrastajateattereissa. Lapuanliikett\u00e4 tai oikeistoa yleens\u00e4 saattoivat sosiaalidemokraatit ja kansandemokraatit pit\u00e4\u00e4 yhteisen\u00e4 vihollisena. Maakuntateatterien esityksiss\u00e4, jolloin mukana oli usein ty\u00f6v\u00e4enlauluja ja kuoroja se toimi vasemmistokulttuurin airuena juhlistamassa ty\u00f6v\u00e4enliikkeen yhteist\u00e4 hallituskautta ja muuta\u00a0yhdentymist\u00e4.<\/p>\n<h3>Koulutus l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muotonsa<\/h3>\n<p>Teatterikoulun korkeakoulusosaston ohjaaja- ja dramaturgiopiskelijat olivat tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 yliopiston piiriss\u00e4 tapahtuvaan opetukseen, josta puuttuivat kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teht\u00e4v\u00e4t. Vasta <strong>Ritva Laatto<\/strong> vuonna 1966 onnistui j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n Lilla Teaternilta vapautuneen <span style=\"text-decoration: underline;\">Kasarminkadun pikkuteatterin harjoitusn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi<\/span>. Vuosiksi 1967\u20131971 voitiin siirty\u00e4 vanhaan\u00a0<span style=\"text-decoration: underline;\">Vallilan ty\u00f6v\u00e4entaloon<\/span>, joka Helsingin kaupunginteatterilta oli vapautunut.<\/p>\n<p>Samaan aikaan Teatterikoulun n\u00e4yttelij\u00e4opetuksessa rehtori <strong>Jouko Paavolan<\/strong> aikana (1963\u20131968) koulutusta kehittiv\u00e4t opettajina mm <strong>Elina Lehtikunnas<\/strong>, <strong>Antti Tarkiainen<\/strong> ja <strong>Marja Korhonen<\/strong>. Perinteisesti n\u00e4yttelij\u00e4koulutuksessa teatterin vanha n\u00e4yttelij\u00e4keskeinen k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyys oli vallitseva tavoite. Siksi sit\u00e4 haluttiin pitk\u00e4\u00e4n pit\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n liian \u00e4lyper\u00e4isest\u00e4 teatteriotteesta ja\/tai poliittisesta julistuksesta.<\/p>\n<p>Paavolaa seurasi rehtorina Kalle Holmberg, jonka kaudella (1968\u20131971) korkeakouluosaston opiskelijat pyrkiv\u00e4t yh\u00e4 enemm\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n teatteria yhdess\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4opiskelijoiden kanssa. Tikapuuteatterin nimell\u00e4 kulkevalla ammattiin opiskelevien forumilla Vallilassa alkoi v\u00e4hitellen toimia orgaanisesti ja siit\u00e4 muodostui senj\u00e4lkeisen\u00a0suomalaisen teatterikoulutuksen ydin: ohjaajien, dramaturgien ja n\u00e4yttelij\u00f6iden varhainen yhteisty\u00f6 koulutusvaiheesta alkaen. Koulutuksen pit\u00e4isikin t\u00e4hd\u00e4t\u00e4 teatterin esteettiseen ja yhteiskunnalliseen uudistumiseen. (Kallinen 2001, passim.)<\/p>\n<p>Monivaiheisten komiteamietint\u00f6jen, suunnittelukokousten, hallintomalleja koskevien esitysten ja vastaesitysten, monien \u00e4\u00e4nestysten ja opintolakkojen j\u00e4lkeen teatterikoulutus joutui vuosiksi vastavalmistuneiden hyvin nuorten ja taistolaisina tunnettujen teatterilaisten johdettavaksi. Oppilaskunta erotti ensin Ritva Laaton, h\u00e4nen tilalleen esimieheksi tuli pari vuotta aiemmin valmistunut ohjaaja <strong>Ritva Siikala<\/strong> (1969\u20131971). Vuonna 1971 osastot yhdistettiin <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Teatterikoulun, n\u00e4yttelij\u00e4osastoksi ja ohjaaja- ja dramaturgiosastoksi<\/span>. Niiden johdossa toimivat <strong>Raija-Sinikka Rantala<\/strong> ja <strong>Eero Melasniemi<\/strong> keskeisin\u00e4 hahmoina k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Teatterikorkeakoulun<\/span> perustamiseen saakka (vuoteen 1979). Koulutuksessa kuitenkin s\u00e4ilyi paljon jatkumoita improvisaation, liikunnan, laulun ja puheen alueilla. N\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n tuntiopettajina k\u00e4ytettiin opettajinakin kokeneita n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Opetukseen sis\u00e4ltyi toki my\u00f6s ristiriitoja eri opettajien kanssa. Samalla alettiin koulun m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen hallinnollinen kehitt\u00e4minen ja laajentaminen: yhteisty\u00f6 ruotsinkielisen koulutuksen (<span style=\"text-decoration: underline;\">Svenska teaterskola<\/span>n) kanssa syveni ja tanssin koulutusta alettiin suunnitella. Lavastuksen ja puvustuksen opetus s\u00e4ilyi monista yrityksist\u00e4 huolimatta <span style=\"text-decoration: underline;\">Taideteollisessa oppilaitoksessa, my\u00f6h. korkeakoulussa<\/span>.<\/p>\n<p>Suomessa k\u00e4ytiin tuolloin mies ja \u00e4\u00e4ni -vaatimuksen pohjalta monivaiheista k\u00e4denv\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 yleisemminkin korkeakoulujen hallinnosta. Suomen Teatterikoulun kannatusyhdistys oli yksityinen, teattereiden ja j\u00e4rjest\u00f6jen omistama ja hallinnoima yhteis\u00f6, jolla ei ollut velvoitetta ottaa \u201dulkopuolisia\u201d eli\u00a0opiskelijoita tai edes opettajia johtokunnan kokouksiin.<\/p>\n<p><strong>Lasse P\u00f6ystin<\/strong> ja <strong>Matti Raninin<\/strong> diplomatialla ammatillinen opetustoiminta sujui vuosina 1971\u20131979, vaikka teatterikent\u00e4lt\u00e4 ja oikeistolehdist\u00f6st\u00e4 hy\u00f6k\u00e4ttiin jatkuvasti Teatterikoulun vasemmistolaisena tunnettua opettajakuntaa vastaan. Ruotsinkielinen n\u00e4yttelij\u00e4koulutus (Svenska Teaterns elevskola) itsen\u00e4istyi jo 1963 suhteessa Svenska Teaterniin ja toimi vuosina\u00a0 1965\u20131979 nimell\u00e4 Svenska Teaterskolan.\u00a0 Vuonna 1979 se liitettiin kaksikielisen\u00e4 aloittaneeseen Teatterikorkeakouluun ruotsinkielisen\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4koulutuksen laitoksena, kunnes se vuonna 2013 Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian kanssa yhdistyi Taideyliopistoksi.<\/p>\n<h3>Radikalismi ja rienaus horjuttavat yleis\u00f6jen mielenrauhaa<\/h3>\n<p>Teatteriohjaajien aikakausi oli my\u00f6s alkanunt.\u00a0<strong>Kaisa Korhosen<\/strong> ensimm\u00e4inen ohjaus oli Ylioppilasteatterissa hyvin menestynyt <em>Pikkuporvarih\u00e4\u00e4t<\/em>, (1966) Brechtin nuoruudenaikainen satiiri, jossa nuorenparin vaatimattomassa k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 suurisuuntaiset h\u00e4\u00e4juhlat. Teos palkittiin Ranskan Nancyss\u00e4 kansainv\u00e4lisell\u00e4 ylioppilasteatterien festivaalilla.\u00a0YT:n ryhm\u00e4\u00e4n kuului muusikkona ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4 tunnetuksi noussut\u00a0<strong>Kaj Chydenius<\/strong>\u00a0\u2013 Korhosen tuolloinen puoliso.<\/p>\n<p>Ylioppilasteatterilaisia, energisi\u00e4 ja satiirisia tekij\u00f6it\u00e4 halusi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4\u00a0<span style=\"text-decoration: underline;\">radioteatterin<\/span> johtaja <strong>Pekka Lounela <\/strong>(1965\u20131973, teatterip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4)<strong>.\u00a0<\/strong>H\u00e4n\u00a0tilasi radion k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kabareetekstej\u00e4 ja lauluja \u2013\u00a0n\u00e4in uudistui ensin radioteatterin ohjelmisto.\u00a0<span style=\"text-decoration: underline;\">Television teatteritoiminta<\/span> oli n\u00e4ytellyt studiolavastuksissa periaatteessa vain samaa ohjelmistoa, jota teattereissakin py\u00f6ri. P\u00e4\u00e4johtaja\u00a0<strong>Eino S. Repo<\/strong> nimitti teatteritoimituksen johtoon 1967 nuoren\u00a0<strong>Timo Bergholmin<\/strong>,\u00a0jonka johdolla ohjelmistoon tuli paljon kabareeta ja poliittista satiiria. Niit\u00e4 sovitettiin eteenp\u00e4in radio-ohjelmien ja uusien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekstien pohjalta Televisioteatteriin. N\u00e4in siit\u00e4 \u00e4kki\u00e4\u00a0Eino S Revon p\u00e4\u00e4johtajakaudella tuli valtakunnallisesti n\u00e4kyv\u00e4 t\u00e4ysin uusi foorumi radikaalille nuorisolle.\u00a0TV ty\u00f6llisti kasvavalla tahdilla nuoria tekij\u00f6it\u00e4, joita oli koulututettu 1960-luvulla monen mielest\u00e4 hieman liikaakin.<\/p>\n<p>Kasvavalla tahdilla kuumenivat my\u00f6s kiistat siit\u00e4, millaista sanomaa TV-kanava \u201dsy\u00f6tt\u00e4\u00e4\u201d katsojille. TV:st\u00e4 tuli t\u00e4rke\u00e4 poliittisen\u00a0julkisuuden forum ja TV-teatterin ohjelmista kiihkeiden debattien aihetta YLE:n poliittista hallintoneuvostoa ja eduskuntaa my\u00f6ten.\u00a0Shokkihoito ja \u201drienaus\u201d olivat liikaa TV:ss\u00e4 ja 1970-luvun alussa, poliittisen tilanteen muuttuessa \u2013\u00a0eli vasemmiston menetetty\u00e4 enemmist\u00f6ns\u00e4 eduskunnassa \u2013\u00a0ns. Reporadio saneerattiin. Parlamentaarisen tasapuolisuuden mukaista moniarvoisuutta alettiin rakentaa, vaalia ja vahtia niin, ett\u00e4 lopulta <span style=\"text-decoration: underline;\">Tampereen TV2:n teatteritoiminnan<\/span> lis\u00e4ksi oli valittavana my\u00f6s <span style=\"text-decoration: underline;\">Mainos-TV:n teatterin<\/span> (per. 1965) tuottamia n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Kalle Holmbergin<\/strong> rooli 1960-luvun lopulla ja pitk\u00e4\u00e4n kokonaiseen teatteriestetiikan m\u00e4\u00e4rittelj\u00e4n\u00e4 on kiistaton. <strong>Sakari\u00a0Puurusen<\/strong> kiinnitetty\u00e4 h\u00e4net <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kaupunginteatteriin<\/span> 1965 Holmberg teki sarjan ohjauksia, joiden yleisilme oli eritt\u00e4in energinen ja dynaaminen. Alfred Jarryn <em>Kuningas Ubu<\/em> oli tekstin\u00e4 poliittisen satiirin klassikko, r\u00f6yhke\u00e4\u00e4, mutta rajusti murjaisevaa yksinvaltiasta ja h\u00e4nen tuhoaan kuvaava burleski. Shakespeare-ohjaajana Holmberg n\u00e4ytti kyntens\u00e4 <strong><em>Rikhard III<\/em> <\/strong>-esityksell\u00e4 (1968). <strong>Yrj\u00f6 J\u00e4rvisen<\/strong> n\u00e4yttelem\u00e4 klassinen teatterikonna n\u00e4ytt\u00e4ytyi muuta ylimyst\u00f6\u00e4 suorapuheisempana ja tavallaan rehtin\u00e4: h\u00e4n ilmaisi avoimesti halunsa valtaan ja muut alkoivat n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 tekopyhilt\u00e4. <strong>Kari Liilan<\/strong> valkoinen koivupuu ja siirrett\u00e4v\u00e4t suuret kuparisein\u00e4t HKT:n suurella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 olivat uutta selke\u00e4\u00e4 ja suuria linjoja luovaa skenografiaa: pelkistetty\u00e4, dynaamista ja dramaattista. Esityst\u00e4 voidaan syyst\u00e4 pit\u00e4\u00e4 Shakespeare-tulkintojen k\u00e4\u00e4nnekohtana Suomessa. Sit\u00e4 oli inspiroinut puolalaisen kriitikon, Jan Kottin teos <em>Shakespeare t\u00e4n\u00e4\u00e4n<\/em>. Valta n\u00e4htiin suurena koneistona, jolla oli oma armoton lakinsa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-44 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-639\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0602-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-639'>\n\t\t\t\tHarjoituskuva Suomen Teatterikoulun oppitunnilta syksyll\u00e4 1958. Kuvassa edess\u00e4 seisomassa vas. Turkka Lehtinen, Seela Sella ja Annikki Laaksi. Kuva on oppitunnilta, jossa ohjaajaoppilas Annikki Laaksi ohjaa suunniteltua tilannetta [Helge Heinonen, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-44 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"660\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0604ax.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-641\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0604ax.jpg 660w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0604ax-300x209.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 660px) 100vw, 660px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-641'>\n\t\t\t\tShakespeare Rikhard III Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 22.2.1968. Ohjaus Kalle Holmberg. Kuvassa mm. Yrj\u00f6 J\u00e4rvinen. [Jukka Vatanen, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Holmberg oli samoina vuosina Teatterikoulun rehtorina, joten avustavilla oppilailla saatiin koottua n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 taistelukohtauksia <em>Rikhardiin <\/em>ja Artturi J\u00e4rviluoman <em>Pohjalaisiin<\/em>\u00a0(1969). Vaikuttavien tehojen, ovien ja porttien l\u00e4pi teht\u00e4vien n\u00e4ytt\u00e4vien sis\u00e4\u00e4ntulojen keskell\u00e4, <em>Pohjalaisten<\/em>\u00a0(kirj. 1914) poliittinen analyysi oli monitulkintainen. Se yritti olla kriittinen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Jussin is\u00e4nmaallisen fanatismin suhteen, mutta silti n\u00e4ytti, miten vallesmannin murhan j\u00e4lkeen teatterisalin ovista tuli yleis\u00f6\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4 konepistoolimiehi\u00e4. Oliko viestiss\u00e4 reaktiota Tshekkoslovakian tilanteeseen ja aitoa pelkoa: ent\u00e4 jos my\u00f6s Suomi, vai olivatko konepistoolimiehet joitain muita kuin ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4, siisk\u00f6 jotain vuoden 1918 tilanteesta? Holmbergin kotimaisia kantaesityksi\u00e4 tuolloin oli dramaatikko ja runoilija\u00a0<strong>Paavo Haavikon<\/strong> <em>Agricola ja kettu <\/em>(1968)\u00a0er\u00e4\u00e4nlainen sarkastinen kuva-arvoitus Suomesta Ruotsin ja Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4liss\u00e4, jossa Agricola tunnistaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 vaikuttaneet Kustaa Vaasan ja Moskovan tsaari Iivanan samaksi olennoksi, kuin nuoruudessa kohdattu kettu. Vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4st\u00e4 ei rehellinen saa koskaan otetta, eik\u00e4 neuvottelu ole koskaan tasav\u00e4kist\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 1970 Holmberg ohjasi G\u00f6teborgissa kantaesitetyksens\u00e4 saaneen, ruotsalaisten tekij\u00f6iden tekem\u00e4n musiikkin\u00e4ytelm\u00e4n <em>Berliini\u00a0j\u00e4rjestyksen kourissa (Ordning h\u00e4rskar i Berlin)<\/em>, jossa projisoitiin tv-kameroiden kuvaamia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 isoille kankaille vuorotellen diojen ja filmien kanssa. Eri\u00a0n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6korokkeilla kuvatiin poliittisen toiminnan eri tasoja. Se oli ensimm\u00e4inen suurisuuntainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekonologinen esitys Suomessa.<\/p>\n<p>Chydeniuksen musiikilla ter\u00e4stetty Ronny Ambj\u00f6rnssonin ja Agnetea Plejelin n\u00e4ytelm\u00e4\u00a0kuvasi Saksan vuoden 1918 syksyn spartakistikapinaa, sen synty\u00e4 ja levi\u00e4mist\u00e4, Baijerin neuvostotasavaltaa ja lopuksi sen kukistumista. Kirjailijat vieritt\u00e4v\u00e4t lopettamisesta syyn sosiaalidemokraateille ja n\u00e4iden vaivihkaa alkaneesta yhteistoiminnasta Saksan porvarien kanssa. Silloin v\u00e4liaikainen punainen tasavalta voitiin kukistaa ja kommunistijohtajat ampua. Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin murhista syytettiin siis sosialidemokraatteja ja n\u00e4ytettiin viel\u00e4 linja kansallissosialismin syntyyn Weimarin tasavallassa. T\u00e4ll\u00e4 historiantulkinnalla 1970 rakennettiin Suomessakin nyt\u00a0puolestaan kiilaa vasemmiston sis\u00e4lle: kahden haaran, sosiaalidemokraattien ja kommunistien v\u00e4lill\u00e4 olikin peruuttamaton ero.<\/p>\n<p><em>Berliini j\u00e4rjestyksen kokurissa<\/em> -esityksest\u00e4 kirjoitti laajan artikkelin tuolloinen entinen valtiovarain- ja p\u00e4\u00e4ministeri <strong>Mauno Koivisto<\/strong>. H\u00e4n puuttui tekstiss\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4nkohtaiseen aiheeseen ja Suomen kannalta olennaiseen asiaan, nimitt\u00e4in kommunistien aktivoituneeseen puheeseen ja toimenpiteisiin, joilla vastustettiin maltillisia tulosopimuksia ja uhattiin lakoilla. Koivisto kirjoitti, ett\u00e4 ne keskitetyt tulosopimukset, joita vihdoin vuosien j\u00e4lkeen oli onnistuttu tekem\u00e4\u00e4n, olivat kuitenkin ty\u00f6l\u00e4isten reaalisten etujen kannalta parempia kuin mik\u00e4\u00e4n kommunistien iskulausepolitiikka. Oltiin siis 1970-luvun poliittisten kiistojen l\u00e4ht\u00f6kuopissa, jonka pohjana kuitenkin oli liikkeelle l\u00e4htenyt suomalaisen teollisuusty\u00f6v\u00e4est\u00f6n palkkatason kehitys. Edess\u00e4 oli monia \u00e4\u00e4rivasemmiston johdolla k\u00e4ytyj\u00e4 pitki\u00e4 lakkoja, kuten metalliteollisuuden lakko kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1971.<\/p>\n<p>Erityisesti vuoden 1968 j\u00e4lkeen oli keskusteluilmapiiri alkanut polarisoitua ja asettua paikalleen. Monien paneelikeskustelujen joukossa oli loppuvuodesta 1968 yksi, jonka aiheena oli \u201dMilloin pasifisti sotii?\u201d Se tarkoitti, ett\u00e4 vasemmistolaistuvan nuorison mielipiteet alkoivat eriyty\u00e4 ja edustaa erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4. Uuden tulkinnan mukaan sosialismin nimiss\u00e4 toimivat vapautusliikkeet kolmannessa maailmassa saivatkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 asetta.<\/p>\n<p>Idealistinen pasifismi oli tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ei riitt\u00e4nyt, ett\u00e4 vastustaa USA:n sotatoimia Vietnamissa, vaan piti aktiivisesti kannattaa Viet-kongin sissiliikett\u00e4 ja kommunistista Pohjois-Vietnamia. Kiv\u00e4\u00e4riin oli aina tartuttava sosialismin tai kansan vapautuksen hyv\u00e4ksi ulkomaista imperialistista sortajaa vastaan. Naapurimaitaan miehitt\u00e4nytt\u00e4 Neuvostoliittoa taas ei tullut nimitt\u00e4\u00e4 imperialistiseksi. Aseistakielt\u00e4ytymisen sijasta oli oikein palvella Suomen armeijassa, joka YYA-sopimuksen nojalla oli hyv\u00e4ll\u00e4 asialla, puolustamalla sosialistista valtiota ja sen puolueetonta liittolaista \u201dl\u00e4nnen imperialistiselta aggressiolta\u201d.<\/p>\n<p>SKDL\/SKP:n piiriss\u00e4 v\u00e4rv\u00e4ttiin toimintatarmoista nuorisoa vuonna 1966 v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n j\u00e4\u00e4neeseen vanhakantaiseen ja dogmaattiseen puolueryhm\u00e4\u00e4n, jota johti <strong>Taisto Sinisalo.<\/strong> Akateemisen kotitaustan omaavista opiskelijajohtajista saatiin innokkaita ja organisointikykyisi\u00e4 poliitikkoja jyrk\u00e4n linjan marxilais-leninil\u00e4iseen, dogmaattisen j\u00e4rjest\u00f6el\u00e4m\u00e4n palvelukseen. Neuvostoliitolle ei voinut koskaan olla liian lojaali eik\u00e4 ideologiaa koskaan opiskella liikaa.<\/p>\n<p>Taistolaisliikkeen juuret ovat siis 1960-luvun lopun vuosissa, mutta ero on merkitt\u00e4v\u00e4. Ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen radikalismin, ns. haahuilun, hippeilyn ja undergroundin sijasta akateemisen nuorison tulikin organisoitua, omaksua \u201dluokkakantainen\u201d puhe- ja toimintatapa, odotettavissa\u00a0olevina palkintoina n\u00e4kyv\u00e4t teht\u00e4v\u00e4t \u2013\u00a0ja virat \u2013\u00a0kommunismin voitettua eli Suomen siirrytty\u00e4 \u201drauhanomaisesti sosialismiin\u201d.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Teatteritaiteen saama julkisuus kasvoi voimakkaasti sanoma- ja aikakauslehtien m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja tilan kasvaessa. T\u00e4hti- ja n\u00e4yttelij\u00e4haastattelujen lis\u00e4ksi jatkui jo 1950-luvulla kehittynyt varsin analyyttinen tapa kirjoittaa arvosteluja, esitell\u00e4 kirjailijoita, arvioida ohjaajan ja n\u00e4yttelij\u00f6iden osuutta. Poliittiset ja esteettiset intohimot teatterin ymp\u00e4rill\u00e4 lis\u00e4siv\u00e4t tarvetta erittelyyn, kiistakirjoituksiin ja ulkomaan reportaaseihin. 1960- ja 1970-luvuilla teatterikirjoittaminen oli siis runsasta ja erittelev\u00e4\u00e4. Sanomalehdist\u00f6n [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/44"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=44"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/44\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1738,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/44\/revisions\/1738"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=44"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=44"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=44"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}