{"id":46,"date":"2014-12-29T13:48:08","date_gmt":"2014-12-29T10:48:08","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=46"},"modified":"2018-10-20T18:11:57","modified_gmt":"2018-10-20T15:11:57","slug":"6-3-operetti-musikaali-ja-kabaree-pitavat-ja-saavat-yleisonsa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/6-3-operetti-musikaali-ja-kabaree-pitavat-ja-saavat-yleisonsa\/","title":{"rendered":"
6.3<\/div>Operetti, musikaali ja kabaree pit\u00e4v\u00e4t ja saavat yleis\u00f6ns\u00e4"},"content":{"rendered":"

Huvi- ja musiikkin\u00e4ytelmien osuus ohjelmistoissa s\u00e4ilyi suurena 1970-luvun loppuun asti. Niiden keskin\u00e4isiss\u00e4 painopisteiss\u00e4 tapahtui kuitenkin er\u00e4it\u00e4 murrosvuosista\u00a0kertovia muutoksia.<\/p>\n

It\u00e4valtalainen, unkarilainen ja saksalainen klassinen operetti<\/strong> (s\u00e4velt\u00e4jin\u00e4 Strauss, Mill\u00f6cker, Lehar, Kalman, Benatzky), sek\u00e4 sen perilliset sotien v\u00e4lisen ajan iskelmi\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t ns schlaageri-operetit (Abraham) palasivat joiltain osin viel\u00e4 1950-luvulla\u00a0ohjelmistoihin, mutta sai vuodesta 1957 alkaen pahan kilpailijan: anglo-amerikkalaisen\u00a0musikaalin.<\/p>\n

1960-luvun kuluessa operettien laajasta kirjosta oli kuitenkin karsiutunut teattereiden\u00a0ja Kansallisoopperan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n l\u00e4hinn\u00e4 lajityypin parhaat eli klassikot:\u00a0Straussin Lepakko<\/em>, Leharin Iloinen leski<\/em> ja Kalmanin Mustalaisruhtinatar<\/em>.\u00a0Jonkin verran my\u00f6s Mustalaisparonia<\/em>, Kreivit\u00e4r Maritzaa<\/em>, Sirkusprinsessaa<\/em> ja Ylioppilasprinssi\u00e4<\/em> viel\u00e4 esitettiin ja niihin tarvittavaa ammattitaitoa ja yleis\u00f6kysynt\u00e4\u00e4 riitti viel\u00e4 l\u00e4pi 1970-luvun. Ei ole salaisuus, ett\u00e4 juuri Kreivit\u00e4 Marizan<\/em> esityksill\u00e4 Turun kaupunginteatterinkin taloutta jouduttiin osaltaan\u00a0pit\u00e4m\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4 jopa teatterin taiteellisen huippukauden aikana 1971\u20131977. Klassisen laulutekniikan vaativa ohjelmisto on monissa kaupungeissa siirtynyt teht\u00e4v\u00e4ksi yhdess\u00e4 oopperayhdistysten kanssa. Operettisankarien esitt\u00e4miseen vaadittavaa yhdistelm\u00e4\u00e4 herrasmiesm\u00e4isyytt\u00e4, \u00e4lykkyytt\u00e4 ja suvereeni\u00e4 miehist\u00e4 vieh\u00e4tysvoimaa ja korkeaa baritonilaulua oli vain kovin harvoilla ammattiteatterilaisilla. Viel\u00e4 1960-luvulla joutui teatterinjohtaja aina varmistamaan, ett\u00e4 talossa\u00a0oli joku operettisankariksi kelpaava. Diivoja oli tarjolla enemm\u00e4n.<\/p>\n

Englanninkielinen vanhempi musiikkiohjelmisto oli puuttunut Suomesta kautta vuosikymmenien. Amerikkalaisten ja englantilaisten musikaalien maahantulo tapahtui vasta vuosina 1957 ja 1958, kun esitettiin Annie mestariampuja<\/em>, Kiss me Kate<\/em> ja Pyjamaleikki.<\/em> \u2013 N\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet tuoreita, vaan saaneet ensi-iltansa jo 1940-luvulla. K\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 ja alansa kiistattomaksi klassikoksi nouseva teos My Fair Lady<\/em> perustui\u00a0G B Shawn n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n Pygmalion.<\/em> Siin\u00e4 fonetiikan professori Higgins opettaa kukkien kaupustelijatytt\u00f6 Elizalle yl\u00e4luokkaisen puhetavan ja leidin k\u00e4yt\u00f6ksen, mutta kohtelee t\u00e4t\u00e4 silti edelleen luokkaperustaisesti kuin esinett\u00e4. Aikansa suosittu n\u00e4ytelm\u00e4 oli ollut jo vuosia maailmanmenestys musikaali hyv\u00e4n juonensa ja monipuolisen musiikkinsa ansiosta. Suomen kantaesitys oli Svenska Teaternissa, Liisa Tuomi ja Leif Wager p\u00e4\u00e4rooleissa\u00a01959. Se oli my\u00f6s tuotantona ensimm\u00e4inen, jossa tekij\u00e4noikeussyist\u00e4 piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Broadwayn pukusuunnittelijaa, vaikka tapa tuolloin viel\u00e4 oli poikkeuksellinen. Svenskanista t\u00e4m\u00e4 ja muut musikaalit jatkoivat muuallekin Suomeen: My Fair Lady<\/em> tehtiin\u00a0Turussa ja mm Kuopiossa, jossa Auli Poutiainen n\u00e4ytteli Elizaa. Siell\u00e4 Eliza joutui opettelemaan pois savon murteesta. Identiteetin muuttaminen ei teemana ollut Suomessa lainkaan yhdentekev\u00e4.<\/p>\n

Helsingin maaper\u00e4ll\u00e4 kieliraja oli juuri musiikkiohjelmiston kohdalla helposti ylitetty ja Svenskanin ymp\u00e4rille syntyi 1960-luvun alkuvuosina tietty\u00e4 glamouria, aikakauslehtijulkisuutta ja t\u00e4rkeilyst\u00e4 vapaan huvittelun ilmapiiri\u00e4, joka yhdisti vanhaa urbaania sivistyneist\u00f6\u00e4 ja keskiluokkaa.<\/p>\n

Muut musikaalit Sound of Music, King and I, Stop the World I Want to Get Out, Hello Dolly, Guys and Dolls, I do I do, Camelot<\/em> ja Cabaret<\/em> \u2013 tulivat\u00a0vuorollaan pitkin 1960-lukua ja tekiv\u00e4t kierroksensa. Svenskanin lis\u00e4ksi Tampereen Teatteri oli usein n\u00e4iden ensimm\u00e4isi\u00e4 suomenkielisi\u00e4 esitt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n

Edell\u00e4 mainittu Viulunsoittaja katolla<\/em> tuli\u00a0pohjoismaista ensimm\u00e4isen\u00e4 Helsingin kaupunginteatteriin, Vanhalle ylioppilastalolle helmikuussa 1966, josta se siirtyi Kaupunginteatterin uuteen taloon ja samalla ymp\u00e4ri\u00a0maan. Paitsi menetettyj\u00e4 kyli\u00e4\u00a0Viulunsoittaja<\/em> esitti maaseudun el\u00e4m\u00e4nmuodon laulun\u00e4ytelm\u00e4n maisemana. Se tuntui raikkaalta ja miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, joten suomalaisten teattereiden ohjelmistoihin alettiin pian kaivaa lukuisia kotimaisia laulu- ja musiikkin\u00e4ytelmi\u00e4. Niist\u00e4 puhdistettiin p\u00f6lyt ja taas pantiin polskaksi ja jenkaksi: agraarisuomen nostalgia kukoisti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 samalla kun betonielementeist\u00e4 rakennettiin uusia koteja kaupunkien korvenlaital\u00e4hi\u00f6ihin ty\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 muuttaneille.<\/p>\n

Teuvo Pakkalan Tukkijoella<\/em> (1899) -n\u00e4ytelm\u00e4n laulut olivat Oskar Merikannon k\u00e4sialaa. T\u00e4st\u00e4 alunperin tilap\u00e4\u00e4ty\u00f6ksi syntyneest\u00e4 kansann\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 oli tullut Suomen esitetyimpi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, vaikka se alkoi olla unohtunut teattereista jo 1960-luvulla. Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa<\/span> Vili Auvisen<\/strong> ohjauksena ja sovituksena siit\u00e4 tehtiin 1971 reipas ja iloluontoinen koko kansan tapahtuma, joka alkoi l\u00e4mpi\u00f6ss\u00e4 pidetyist\u00e4 tansseista. V\u00e4h\u00e4mielisen pojan P\u00f6lh\u00f6-Kustaan rooli oli muokattu kehitysvammaisesta tavallisen orvon pikkupojan rooliksi. Tukkilaismiesten uhoileva meininki keksien ja pieksujen kanssa sopi loistavasti ajan ty\u00f6l\u00e4iskulttuuriseen ja taloudellisen vaurastumisen henkeen. Ns. sortokauden eli ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4miskauden tuotteena Tukkijoella <\/em>(1898) korosti tietenkin kansakunnan yksimielisyytt\u00e4: eri s\u00e4\u00e4dyt toimivat yhdess\u00e4 ja jos koskeen muodostui suma, l\u00e4hdettiin sit\u00e4 toimella ja yhteisesti selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tukkilaispomo paljastui tietysti talollisen pojaksi, joten teoksen kolme pariskuntaa voivat kaikki naida s\u00e4\u00e4dyst\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tukkijoen<\/em> huikea menestys kopioitiin Suomen Kansallisteatteriin 1972,\u00a0jossa sit\u00e4 my\u00f6s saatiin n\u00e4ytell\u00e4 vuosikaudet ja moniin muihin teattereihin. Per\u00e4ss\u00e4 seurasi koko lajityyppi, mist\u00e4 tavallaan tuli leimallinen 1970-luvun ajaksi suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden\u00a0ohjelmistoille koko maassa: Meripoikia, H\u00e4rm\u00e4l\u00e4isi\u00e4, Puukkojunkkarit, Pitk\u00e4j\u00e4rvel\u00e4isi\u00e4, Nuori myll\u00e4ri<\/em> jne. Vuosisadan alun suomalaisuusliikkeen aikainen optimistinen n\u00e4ytelmist\u00f6 muodostui osin tavaramerkiksi ja rasitteeksikin niit\u00e4 paljon ohjanneille Vili Auviselle ja Paavo Liskille<\/strong> 1970-luvulla. Poliittisen suvaitsemattomuuden ilmapiiriss\u00e4 moni kaipasi henkist\u00e4 suvantoa ja my\u00f6nteist\u00e4 el\u00e4m\u00e4nasennetta, siksi yleis\u00f6 piti omistaan.<\/p>\n

Vivica Bandlerin<\/strong> yksityisesti omistama Lilla Teatern<\/span>, Helsingin virkein\u00a0teatteri, oli hankkinut ruotsinkielisen insin\u00f6\u00f6riyhdistyksen tuella 1963 tilat Yrj\u00f6nkadulta, nykyisest\u00e4 paikastaan. Kaikkialla koettiin suurena puutteena kotimaisen n\u00e4ytelmist\u00f6n v\u00e4h\u00e4isyys. Ruotsinkielisell\u00e4 puolella asia oli erityisen t\u00e4rke\u00e4 edistett\u00e4v\u00e4ksi, joten Bandler j\u00e4rjesti kahtena eri n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kautena ns kotimaisen vuoden, ett inhemskt \u00e5r, jolloin debytoi useita suomenruotsalaisia dramaatikkoja.<\/p>\n

J\u00e4lkimm\u00e4inen niist\u00e4 1963\u20131964 tuotti kepe\u00e4muotoisia kabareetyyppisi\u00e4 osin pienimuotoisia musiikkiteoksia my\u00f6s suomenkielisten teatterien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Alkoivathan uudet pienet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t\u00a0juuri tarvita sellaisia. Bengt Ahlforsin<\/strong> ja Erna Tauron<\/strong> I v\u00e5ras \u2013 Oli kev\u00e4t<\/em> aloitti\u00a0kiertonsa koko maassa, pieni kolmiodraama Harlekiinin, Pierrot\u2019n ja Colombinen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Benedikt Zilliacus<\/strong> oli pitk\u00e4aikainen Lillanin kabaree-nikkari. H\u00e4nen kyn\u00e4st\u00e4\u00e4n ja Erna Tauron pianosta l\u00e4hti suosikkin\u00e4ytelm\u00e4 \u00c5ttan \u2013 Kahdeksikko<\/em>,\u00a0joka kertoi Helsingin Kallion puutaloihin sijoitetun tarinan, siit\u00e4 miten asukkaat yhdistiv\u00e4t voimansa gr\u00fcnderi\u00e4 vastaan. Oltiinhan tuolloin juuri repim\u00e4ss\u00e4 Helsingin huonokuntoisinta puu-kaupunginosaa Kallion linjoilla. Ajankohtainen musikaali oli siis mahdollista, ja niille oli kysynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Vivica Bandler tarjosi my\u00f6s yhteisty\u00f6mahdollisuuden Ylioppilasteatterin kanssa teht\u00e4viin lauluohjelmiin, Brecht-lauluihin ja muihin. Kielirajaa t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 haluttiin ilmaista nyt yhteist\u00e4 vapaamielist\u00e4 ja radikaalia arvomaailmaa.<\/p>\n

N\u00e4ilt\u00e4 vuosilta alkoi suomenruotsalaisen vasemmistoon orientoituneen kulttuuri\u00e4lymyst\u00f6n ja suomenkielisten v\u00e4linen l\u00e4heinen yhteistoiminta. Bengt Ahlfors, Claes Andersson <\/strong>ja Johan Bargum<\/strong> olivat kirjailijoita, joiden raikkaita n\u00e4ytelmi\u00e4 suomenkieliset teatterit ottivat esitt\u00e4\u00e4kseen. Er\u00e4s\u00a0Lilla teaternin vaalikabaree oli Med-borgare<\/em> (suomeksi Kansalaiset<\/em> tai Porvarien kanssa).<\/em> Siin\u00e4 moitittiin Svenska Folkpartietia sen oikeistolaisuudesta ja siit\u00e4 miten se paremmin voisi olla kansanpuolue, jos se olisi enemm\u00e4n kansan, kuin ruotsinkielisen p\u00e4\u00e4oman\u00a0asialla.<\/p>\n

Syksyll\u00e4 1968 esitettiin Lillanissa kabaree Tjeckoslovakien<\/em>, jossa\u00a0oltiin kriittisi\u00e4 Neuvostoliiton tekem\u00e4\u00e4n panssaril\u00e4hetykseen eli miehitykseen Prahassa. T\u00e4st\u00e4 ei koskaan tehty tv-versiota, kuten muista Lillanin esityksist\u00e4 oli tehty. Nuori vasemmisto oli alkanut sensuroida itse\u00e4\u00e4n kaikesta, mik\u00e4 kritisoi Neuvostoliittoa, toisin kuin Bandlerin aikainen varhainen Lillan. Bandler myi osuutensa teatterista n\u00e4yttelij\u00f6ille ja siirtyi Oslon kautta johtamaan Tukholman kaupunginteatteria. Alkoi Lasse P\u00f6ystin<\/strong> johtajakausi Lillanissa, vahvaan n\u00e4yttelij\u00e4kaartiin kuuluivat edelleen Birgitta Ulfsson<\/strong>, Elina Salo<\/strong>, Nils Brandt, Gustav Wiklund ja Asko Sarkola<\/strong>. Tilanne muuttui seuraavan kerran Lasse P\u00f6ystin l\u00e4hdetty\u00e4 johtajaksi TTT:hen vuosiksi 1974\u20131981. Silloin teatteri siirtyi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Asko Sarkolan johtoon.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Huvi- ja musiikkin\u00e4ytelmien osuus ohjelmistoissa s\u00e4ilyi suurena 1970-luvun loppuun asti. Niiden keskin\u00e4isiss\u00e4 painopisteiss\u00e4 tapahtui kuitenkin er\u00e4it\u00e4 murrosvuosista\u00a0kertovia muutoksia. It\u00e4valtalainen, unkarilainen ja saksalainen klassinen operetti (s\u00e4velt\u00e4jin\u00e4 Strauss, Mill\u00f6cker, Lehar, Kalman, Benatzky), sek\u00e4 sen perilliset sotien v\u00e4lisen ajan iskelmi\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t ns schlaageri-operetit (Abraham) palasivat joiltain osin viel\u00e4 1950-luvulla\u00a0ohjelmistoihin, mutta sai vuodesta 1957 alkaen pahan kilpailijan: anglo-amerikkalaisen\u00a0musikaalin. 1960-luvun […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=46"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1697,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions\/1697"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=46"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=46"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=46"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}