{"id":50,"date":"2014-12-29T13:59:33","date_gmt":"2014-12-29T10:59:33","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=50"},"modified":"2018-10-20T10:22:25","modified_gmt":"2018-10-20T07:22:25","slug":"6-1-teatterirakentamisen-aikakausi-alkaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/6-1-teatterirakentamisen-aikakausi-alkaa\/","title":{"rendered":"
6.1<\/div>Teatterirakentamisen aikakausi alkaa"},"content":{"rendered":"

Teatterik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oli Suomessa rakennettu taloja varsin satunnaisesti. 1800-luvulla rakennetuista vanhoista teatterisalongeista Viipurin teatteri oli tuhoutunut<\/span> ja raunio j\u00e4\u00e4nyt rajan taakse. Porin Teatteri<\/span>, \u00c5bo Svenska Teatern<\/span>, Svenska Teatern i\u00a0Helsingfors<\/span> ja Kansallisoopperan<\/span> k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva nykyinen Aleksanterin teatteri olivat edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Joissakin kaupungeissa oli 1800-luvun lopun kaupungintaloihin valmistunut osittain k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4, jotka majoittivat kaupungissa sen porvaristaustaisen teatterin esim. Oulussa.<\/p>\n

Toinen rakentamisen aalto sijoittui kansallisromantiikan arkkitehtuurin tyyliin\u00a0ja 1900-luvun alkuun. Niist\u00e4 Suomen Kansallisteatterin<\/span> ja Tampereen Teatterin<\/span>\u00a0rakennukset olivat edelleen merkitt\u00e4vimm\u00e4t. Huomattavimpia jugend-tyylisi\u00e4 kivisi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4entaloja\u00a0olivat Tampereen Ty\u00f6v\u00e4entalo<\/span> ja Raittiusyhdistys Koiton sali, jossa\u00a0n\u00e4yteltiin useita vuosikymmeni\u00e4, ja johon palattiin 1970-luvulla.\u00a0Joensuun kaupungintaloon<\/span> kuuluva Eliel Saarisen suunnittelema teatterisali on\u00a0edelleen teatterin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Samaan aikaan oli kuitenkin valmistunut sarja ty\u00f6v\u00e4entaloja ja muita yhdistystaloja, joiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t vastasivat tuonaikaisia tarpeita, mutta jotka kovassa kulutuksessa ja varsinkin 1920-luvulla ja 1940-luvulla j\u00e4iv\u00e4t kunnostamatta taustayhteis\u00f6jen\u00a0kroonisen varojenpuutteen takia.<\/p>\n

Kotkassa ja Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 oli Ty\u00f6v\u00e4enteattereilla<\/span> k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n 1920-luvulla rakennetut teatteritilat. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ty\u00f6v\u00e4entalon suunnitellut Alvar Aalto sai teht\u00e4v\u00e4kseen rakentaa my\u00f6s Turun Suomalaista teatteria<\/span> varten salin ns Maalaistentaloon. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, mutta akustiikaltaan kaikuisa sali, oli Turun ty\u00f6v\u00e4entalon tulipaloa (1948) seuranneen porvarillisen ja ty\u00f6v\u00e4enteatterin yhdist\u00e4misen j\u00e4lkeen toiminut uuden Turun Kaupunginteatterin<\/span> kotina, kunnes se tuhoutui 1954 sattuneessa tulipalossa. Turun Kaupunginteatteri oli koditon useita vuosia.<\/p>\n

Teatterin tulipalo oli tehnyt ajankohtaiseksi my\u00f6s Wasa Teaternin<\/span> uuden rakennuksen 1950-luvulla. Syntyi puupaneelilla vuorattu melko intiimi teatterisali, joka on edelleen Wasa Teaternin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Turku Kouvola ja Kuopio olivat siis kipeimmin uuden teatteritalon tarpeessa 1960-luvun\u00a0alkaessa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 1960 ehti Kouvola, jossa itse teatterikin oli synnytetty samassa prosessissa, jossa Kouvolasta rakennettiin Viipurin l\u00e4\u00e4nin j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten, uuden Kymen l\u00e4\u00e4nin p\u00e4\u00e4kaupunkia, rautatien solmukohtaan ja varuskunnan yhteyteen. Sielt\u00e4 oli yht\u00e4 pitk\u00e4t matkat Kotkaan ja Lappeenrantaan, mutta sen identiteetti oli nyt uutta, porvarillista ja modernia. Se erosi Kymijokilaakson teollisuuspaikkakunten vahvasta ty\u00f6v\u00e4enteatteriperinn\u00f6st\u00e4. \u2013 Kouvolan teatterin<\/span> arkkitehtuurissa jo n\u00e4kyvyyden parantaminen, nouseva katsomo, v\u00e4lj\u00e4t penkkirivit ja leve\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko. Modernin arkkitehtuurin tapaan seinill\u00e4 ei kuulunut olla mit\u00e4\u00e4n huomioita kiinnitt\u00e4vi\u00e4 h\u00e4iritsevi\u00e4 elementtej\u00e4.<\/p>\n

Sama nousevan katsomon, leve\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, p\u00e4ist\u00e4\u00e4n hieman taitettujen penkkirivien tai kaartuvien penkkirivien idea, jota jo Wasa Teaternin rakennus 1955 oli edustanut, jatkui l\u00e4pi 1960- ja 1970-lukujen rakennetuissa teatteritaloissa. Se perustui ajatteluun, jossa teatteri p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tapahtui lavalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon takana, joskin tarvetta juuri sen levitt\u00e4miseen ja laajempien etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oli musikaalien vallatessa ohjelmistoa vanhoilta opereteilta. Yleis\u00f6 haluttiin n\u00e4hd\u00e4 homogeenisena, kaikkien kansalaispiirien yhdess\u00e4 muodostamana joukkona, joka nyt j\u00e4lleenrakennusvuosien aherruksen helpotettua saattoi kokoontua virkist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, sivistym\u00e4\u00e4n ja kokemaan \u201darkea suurempia el\u00e4myksi\u00e4\u201d. Tilojen identifioituminen kaupunkien kaiken v\u00e4est\u00f6n yhteiseksi tilaksi oli osa pitk\u00e4llist\u00e4 poliittisen\u00a0jakolinjan umpeenkuroutumista.<\/p>\n

Samaan aikaan Suomen elinkeinorakenteen muutos kasvatti teollisuutta ja palvelualoja\u00a0sek\u00e4 nosti kaupunkien verotuloja. Kulttuuriin voitiin satsata ja tuolloin klassista musiikkia ehdottomasti kansanomaisempi taidemuoto teatteri nousi eri poliittisten puolueiden yhdess\u00e4 suosimaksi sijoittamisen kohteeksi. Kaupungin vauraus ja kulttuuritahto saivat n\u00e4ytt\u00e4viss\u00e4 moderneissa teatteritaloissa ilmauksensa. Perinteiset kaupunki\u00e4\u00e4nest\u00e4jien puolueet sosiaalidemokraatit ja kokoomus, joiden kannattajista my\u00f6s yhdistett\u00e4vien teatterien taustayhteis\u00f6jen hallinnot olivat koostuneet, olivat eduskunnassakin teattereiden m\u00e4\u00e4r\u00e4rahahankkeiden parhaimpia tukijoita. Maalaisliiton piiriss\u00e4 teatterin merkitykseen havahduttiin vasta 1960-luvun lopulla, jolloin punamultahallitukset alkoivat m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti ajaa alueteatteri-ajattelua ja maaseudun yleis\u00f6jen\u00a0huomioimista teatteripolitiikassa.<\/p>\n

Teatterintekij\u00f6iden itsens\u00e4 my\u00f6hemmin usein kritisoimat suuret n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t ja katsomot olivat siis suorassa suhteessa sodanj\u00e4lkeiseen vaurastumiseen, hyvinvointivaltion rakennusprojektiin, siin\u00e4 miss\u00e4 koulut, kirjastot, sairaalat ja urheilutilat. 1970-luvulla my\u00f6s teatterintekij\u00e4t \u2013 aatteellisesti innostuneina \u2013 tavoittelivat suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden kautta suuria yleis\u00f6j\u00e4, joten uusille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille ja siell\u00e4 tarvittaville esitt\u00e4misen keinoille oli k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Monessa teatterissa kuitenkin koettiin, ett\u00e4 uusi talo ei taannut taiteellisen kipin\u00e4n hehkua. Joskus se taiteellinen noste ja ne ansiot, joilla uusi talo kaupungissa oli \u201dtaiteellisesti ansaittu\u201d, saattoivat talon vihdoin valmistuessa olleet vain muisto. Ei ole yksi eik\u00e4 kaksi uutta teatteritaloa Suomessa, jotka hieman liian suuren n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja salinsa kanssa ovat joutuneet er\u00e4\u00e4nlaiseen tyhjyyden tunteeseen avajaisn\u00e4ytelmist\u00e4 ja \u2013juhlista selvitty\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vaikka kritiikki liian suuria teatterisalien volyymej\u00e4 kohtaan on jatkunut, on toisaalta my\u00f6s alettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miten merkitt\u00e4vi\u00e4 kansallisia ja paikallisia resursseja hyv\u00e4 teatteritalojen verkosto tarjoaa. Kysymys asettuikin sen j\u00e4lkeen, miten niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 voidaan monipuolistaa ja taata paikallisesti riitt\u00e4v\u00e4 taiteellinen kiinnostavuus ja toisaalta yleis\u00f6n mielenkiinto jossain dialogisessa suhteessa.<\/p>\n

Teatterialan omat asiantuntijat ja vaikuttajat osin pelk\u00e4siv\u00e4t 1960-luvulla, ett\u00e4 Suomessa on liikaa teattereita. Kaupunkien ja verotulojen kasvua he eiv\u00e4t voineet ennakoida ja niinp\u00e4 Suomen Teatterij\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliiton hallituksen p\u00f6yt\u00e4kirjoissa pitkin 1960-lukua suhtauduttiin varauksella uusien teatterien perustamiseen. T\u00e4llaisia olivat mm. Kouvola, Sein\u00e4joki, Kokkola ja Rovaniemi. Ennen muuta teattereita ei olisi saanut perustaa sekamuotoisiksi, joissa osa saa palkan ja osa on harrastaja-iltan\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Kouvolaankin oli ehdotettu mieluummin ammattijohtoista harrastajateatteria toimimaan yhdess\u00e4 Kuusankosken pitk\u00e4ik\u00e4isen harrastajatoiminnan kanssa. \u2013 Kaupungeissa tahdottiin kuitenkin toisin: \u201dmeid\u00e4nkin on saatava oma ammattiteatteri kaupunkiin.\u201d Se teki monista teattereista aluksi sekamuotoisia, kunnes 1970\u20131980-luvuilla pysyvien vakanssien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 voitiin\u00a0kasvattaa.<\/p>\n

My\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4rahojen jakoperusteisiin haluttiin 1960-luvulla kehitetyn valtion taidehallinnon my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s saada selkeytt\u00e4. Tuolloin 1965\u00a0oli teatterialaa selvitt\u00e4viss\u00e4 komiteoissa edellytetty vahvojen keskusten tukemista ja elinkelvottomien alas ajamista. Pian kuitenkin havahduttiin siihen, ett\u00e4 kaupunkien kasvulla ei n\u00e4ytt\u00e4nyt olevan rajaa. Uusia teatteri laitoksia syntyi samoin ns. vapaita ryhmi\u00e4, joten henkil\u00f6st\u00f6ennusteita ja tavoiteohjelmia t\u00e4ytyi muuttaa. Uutta tilannetta j\u00e4sennettiin\u00a0vuoden 1972 Teatterikomitean (ns. [Irmeli] Niemen komitean) mietinn\u00f6ss\u00e4. Siin\u00e4 ryhm\u00e4t ehdotettiin vedett\u00e4v\u00e4ksi valtionavun piiriin, joillekin teattereille annettavaksi kansallisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n status (SKT, SvTiH, TTT) ja kaikkien hallintotapaa muutettava niin, ett\u00e4 henkil\u00f6st\u00f6n vaikutusmahdollisuus kasvaa (\u201dteatteridemokratia\u201d). My\u00f6hemmin, vasta 1990-luvun alussa saatiin vakinaisen henkil\u00f6st\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n sidottua avustusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ns. teatteri- ja orkesterilain avulla. \u2013 Viimeist\u00e4\u00e4n 1990-luvulla monissa jouduttiin j\u00e4lleen etsim\u00e4\u00e4n\u00a0uusia kontakteja esimerkiksi paikallisten harrastajien kanssa, kun lama ja\u00a0leikkaukset vaikeuttivat monien teatterien toimintaa.<\/p>\n

Pienet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t suurten rinnalle<\/h3>\n

Kuusikymmenluvun alussa oltiin kypsi\u00e4 my\u00f6s pienten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden avaamisell. Suomessa intimien, pienten ja kokeellisten teatteritilojen rakentamisessa oltiin noin puoli vuosisataa Keski-Euroopasta ja Skandinaviasta j\u00e4ljess\u00e4. Tukholmassa olivat August Strindberg ja August Falck perustaneet 1907 Intima Teaternin ja 1950-luvulla sen vanhassakaupungissa toimi useita pieni\u00e4 teattereita (mm. Fickteatern). Osa vanhoista pikkuteattereista my\u00f6s muutti luonnettaan 1960-luvun py\u00f6rteiss\u00e4.<\/p>\n

Kansallisteatterin pieni n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/span> 1954 suunniteltiin viel\u00e4 vanhanaikaiseksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukolliseksi teatterisaliksi, jonka visuaaliset mahdollisuudet lis\u00e4ksi olivat varsin rajalliset, koska n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 puuttui syvyytt\u00e4, korkeutta ja toiselta laidalta sivutiloja. Intimiteatteri<\/span> toimi tilap\u00e4isiss\u00e4 kaupungin juhlasalitiloissa (Ratakadun Insin\u00f6\u00f6ritalo, Svenska Handelsh\u00f6gskolan), joten oikeastaan vain Teatteri Jurkan<\/span> huoneteatteri Vironkadulla ja Lilla Teaternin<\/span> postimerkin kokoinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 kellaritiloissa Kasarminkadulla edustivat sit\u00e4 pienteatteriajattelua, jolla oli yhteydet modernismin ensimm\u00e4isen\u00a0aallon kokeiluihin.<\/p>\n

Tampereen Teatteriin liittyi oma Pikkuteatteri<\/span>-niminen yksityinen yritys jo\u00a01961, jolloin siit\u00e4 tuli Kansallisteatterin ohella toinen, joka s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti esiintyi kahdella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Ohjelmistotarjonta monipuolistui, ns \u201dvaikeammat\u201d n\u00e4ytelm\u00e4t voitiin sijoittaa sinne. Kaikin tavoin pienten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden aika Suomessakin oli tullut. Niist\u00e4 kiinnostui yleis\u00f6 samalla, kun ne pakottivat n\u00e4yttelij\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n paljon pienemm\u00e4n mittakaavan ilmaisua kuin tapana oli ollut. Tampereen Ty\u00f6v\u00e4enteatterin Kellariteatteri<\/span> viuhkamuodossaan oli monessa suhteessa ideaali tilaratkaisultaan. Siell\u00e4 tehtyjen ulkomaisten ja kotimaisten l\u00f6yt\u00f6jen my\u00f6t\u00e4 teatterin ohjelmisto pysyi kiinnostavana ja monipuolisena. \u2013 T\u00e4stedes kaikkiin uusiin teatteritaloihin, joskus pienen k\u00e4denv\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen, yleens\u00e4 varustettiin my\u00f6s pienet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t, Vanhojen talojen nurkista eristettiin jokin tila t\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n,\u00a0kuten Turussa Sopukka<\/span>.<\/p>\n

Viel\u00e4 Oulun kaupunginteatteria 1970-luvun alussa ajateltiin aluksi ilman pient\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, mutta se voitiin viel\u00e4 piirustuksia muuttamalla sinne j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4lle taiteelliselle henkil\u00f6kunnalle saatiin pienille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille kiinnostavaa taiteellista ty\u00f6t\u00e4 haasteeksi. Suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden rinnalla voitiin tehd\u00e4 pienemm\u00e4n yleis\u00f6n ohjelmistoa. Samalla my\u00f6s teatterien p\u00e4\u00e4sylipputuloissa ja katsojam\u00e4\u00e4riss\u00e4 alkoi tapahtua voimakasta kasvua. T\u00e4m\u00e4 toimintamalli, joka muualla Euroopassa oli osin toteutunut jo 1900-luvun alkuvuosina tuli eri syist\u00e4 kovin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 Suomeen, mutta selv\u00e4\u00e4n\u00a0tarpeeseen.<\/p>\n

Kahden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n teatteritalo kaikissa isommissa kaupungeissa, parhaissa kaksi, syntyi Suomeen siis kahdessa vuosikymmeness\u00e4. Toinen asia on sitten se, mit\u00e4 itse esitt\u00e4miselle ja sen tavoitteille on tapahtunut. \u2013 Kuten kaikki teatterinjohtajat ovat sanoneet, ei ole ongelma l\u00f6yt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ohjelmistoa pienelle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, vaan suurelle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, jolla ratkaistaan talojen talous.<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 olosuhteet 1960-luvun alussa olivat erityisen sekavat ja ajastaan j\u00e4\u00e4neet. Helsingin Kansanteatteri\u2013Ty\u00f6v\u00e4enteatterissa<\/span> aineelliset olosuhteet olivat ankeat ja vanhanaikaiset, samalla kun sen kaksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 olivat kaupungin kakkosteatterina vastanneet suomenkielisen populaarin ohjelmiston, musiikkiteatterin ja komedioiden tarpeesta alemman keskiluokan ja ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n piiriss\u00e4.<\/p>\n

Parannusta n\u00e4iden teatterien asemaan saatiin vasta 1959, kun Sakari Puurunen<\/strong> kiinnitettiin p\u00e4\u00e4johtajaksi. H\u00e4n aloitti Helsingin kaupungin kanssa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen suunnitteluty\u00f6n uuden ja ajanmukaisen kaupunginteatterin rakennuksen aikaansaamiseksi. Teatteri toimi hajallaan 11 eri toimipisteess\u00e4. Osa oli toimistoja, puvustoja, varastoja, verstaita ja tilap\u00e4isi\u00e4 harjoitussaleja. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t olivat edelleen Vanhalla ylioppilastalolla (Kansanteatteri) ja Sturenkadulla Vallilan Ty\u00f6v\u00e4entalossa (Ty\u00f6v\u00e4enteatteri). Muodollisesti niill\u00e4 oli ennen vuotta 1965 viel\u00e4 eri henkil\u00f6kunnat ja omat johtajansa, joista Kansanteatterin johtaja my\u00f6s toimi p\u00e4\u00e4johtajana. Tekniset varusteet olivat alkeellisia, esimerkiksi Vanhalla ylioppilastalolla ei vuonna 1960 viel\u00e4 ollut edes valonheitt\u00e4jille himmentimi\u00e4.<\/p>\n

Kaupungin hallinnon kanssa sovittiin teattereiden asteittaisesta yhdist\u00e4misest\u00e4 ja uuden ajanmukaisen teatteritalon rakentamisesta. T\u00e4st\u00e4 huolella suunnitellusta yhdist\u00e4misprosessista tuli Sakari Puurusen merkitt\u00e4v\u00e4 ansio h\u00e4nen p\u00e4\u00e4johtajakaudellaan (1959\u20131970), vaikka se haittasikin h\u00e4nen omia ohjaust\u00f6it\u00e4\u00e4n noina vuosina. Operaation taustalla oli my\u00f6s se, ett\u00e4 televisio oli alkanut verottaa nimenomaan Vallilan yleis\u00f6\u00e4, tilat olivat huonokuntoiset ja ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen vanheneva polvi oli ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Tilap\u00e4isesti kokeiltiin uutta Helsingin Ty\u00f6v\u00e4enopiston suurta salia Helsinginkadulla. Sinne yritettiin hakea toisaalta uusia kaupunkilaisia aiheita (kuten Marja Rankkalan \u2013 Arthur Fuhrmanin musikaali Vieno Vainikainen<\/em>) tai sijoittaa muualla maassa\u00a0keskeist\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enhistoriaan liittyv\u00e4\u00e4 ohjelmistoa\u00a0kuten T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjant\u00e4hden alla<\/em>, n\u00e4yttt\u00e4m\u00f6sovituksen versiot.<\/p>\n\n\t\t