{"id":58,"date":"2014-12-29T14:30:21","date_gmt":"2014-12-29T11:30:21","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=58"},"modified":"2018-09-27T08:58:15","modified_gmt":"2018-09-27T05:58:15","slug":"5-4-sota-aika-ja-sodanjalkeiset-vuodet-teatterissa-ja-teatteripolitiikassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/5-4-sota-aika-ja-sodanjalkeiset-vuodet-teatterissa-ja-teatteripolitiikassa\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">5.4<\/div>Sota-aika ja sodanj\u00e4lkeiset vuodet teatterissa ja teatteripolitiikassa"},"content":{"rendered":"<p>Syksyll\u00e4 1939 toiminta jatkui kutakuinkin normaalisti, vaikka \u201dpainostavan tunnelman vallitessa\u201d, koska Moskovassa k\u00e4ytiin neuvotteluja alueluovutuksista Karjalan kannaksella, Suomenlahden saarilla ja Hankoniemell\u00e4. Hitlerin ja Stalinin hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyssopimuksen salaista lis\u00e4p\u00f6yt\u00e4kirjaa Suomen ja Baltian j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 Neuvostoliitolle ei tunnettu. Teattereissa syksyn tilanne n\u00e4kyi oikeastaan vain Kansanteatterin <em>Lumisota<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n harjoitusten keskeytt\u00e4misen\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-58 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0504.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-291\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0504.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0504-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-291'>\n\t\t\t\tJohn Steinbeck Hiiri\u00e4 ja ihmisi\u00e4 Helsingin Kansanteatteri, ensi-ilta 2.10.1946. Ohjaus Arvi Kivimaa. Kuvassa Arvo Lehesmaa ja Hannes Veivo.  [Kuvaamo Kolmio, Teatterimuseon arkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Neuvostoliiton hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 30.11.1939 suurin osa teattereista lopetti toiminnan ja force majeure -pyk\u00e4li\u00e4 hyv\u00e4ksi k\u00e4ytt\u00e4en teatterit irtisanoivat n\u00e4yttelij\u00f6iden ja usein my\u00f6s johtajien v\u00e4likirjat. Palkanmaksuun liittyv\u00e4t j\u00e4rjestelyt vaihtelivat teatterikohtaisesti. Asekuntoiset miehet joutuivat heti rintamalle tai muihin teht\u00e4viin. Viipurin teatterin arkistoa ja muuta aineistoa evakuoitiin p\u00e4\u00e4osin Kotkaan.<\/p>\n<p>Teatterin ja elokuvan kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on muistaa, ett\u00e4 suurimmalle osalle intellektuelleista ja vasemmistolaisille idealisteille Stalinin hy\u00f6kk\u00e4ys merkitsi suurta henkist\u00e4 kriisi\u00e4: miten \u201drauhantahtoinen\u201dsosialistinen valtio saattoi hy\u00f6k\u00e4t\u00e4? Siit\u00e4 muodostui koko Suomen vasemmiston tulevien vuosikymmenien vedenjakaja: \u201dmiss\u00e4 olit sodan aikana?\u201d<\/p>\n<p>Sek\u00e4 Stalinille ett\u00e4 Suomen porvaristolle oli yht\u00e4 suuri yll\u00e4tys, ett\u00e4 Suomen ty\u00f6v\u00e4ki ei tervehdik\u00e4\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ilolla, vaan on lojaali tasavallan omalle demokraattiselle hallitukselle. Yksi \u201dtalvisodan ihmeist\u00e4\u201d. Lupaava nuori elokuva- ja teatteriohjaaja Nyrki Tapiovaara kuoli rintamalla. Tammikuussa 1940 Suomen Ty\u00f6nantajat (STK) ja ty\u00f6ntekij\u00e4t (SAK) sosiaalidemokraattien johdolla solmivat ns. tammikuun kihlauksen, jossa ty\u00f6taistelutoimista luovuttiin sotien ajaksi; vastaavasti pyrittiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n koko maan teollisuus py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4 ja osin muuntamaan sotatarviketeollisuudeksi.<\/p>\n<p>Hella Wuolijoki toimi V\u00e4in\u00f6 Tannerin l\u00e4hett\u00e4m\u00e4n\u00e4 salaisena rauhantunnustelijana Tukholmassa tavaten vanhan tuttavuutensa, suurl\u00e4hettil\u00e4s Aleksandra Kollontain. Moskova luopui O.W. Kuusisen johtamasta nukkehallituksesta (ns. Terijoen hallituksesta) ja suostui neuvottelemaan Ryti\u2013Tannerin hallituksen kanssa, joka voimien uupuessa ja l\u00e4nsiliittoutuneiden passiivisuuden takia solmii rauhan. Saksalta oli saatu salainen tieto sen tulevasta hy\u00f6kk\u00e4ysaikeesta Neuvostoliittoon.<\/p>\n<p>V\u00e4lirauhan solmimisen j\u00e4lkeen 13.3.1940, useat teatterit koettivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 viel\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1940, joko selv\u00e4sti is\u00e4nmaallis-aatteellisella tai viihteellisell\u00e4 ohjelmalla. Monissa teattereissa tapahtui johtajanvaihdoksia, <strong>Eino Salmelaisen<\/strong> sopimus Kansanteatteriin j\u00e4tettiin uusimatta ja h\u00e4n j\u00e4i Helsingin seudulle \u201dvapaaksi taiteilijaksi\u201d hautoen erilaisia suunnitelmia. Erityist\u00e4 on Salmelaisen eroon\/erottamiseen liittyv\u00e4 osin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ksi j\u00e4\u00e4neet taustamotiivit. On ep\u00e4ilty h\u00e4nen poliittisia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n, lis\u00e4ksi h\u00e4nen homoseksuaalinen suuntautuneisuutensa oli jo jonkin aikaa vaikuttanut teatterin sis\u00e4isiss\u00e4 suhteissa. Ehk\u00e4 h\u00e4n oli my\u00f6s sopivan hankala johtokunnan kannalta.<\/p>\n<p><strong>Arvi Kivimaa<\/strong> Tampereen Teatterista voitti t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti t\u00e4m\u00e4n Suomen \u201dkakkosteatterin\u201d johtajanpaikan \u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 ja h\u00e4nen pitk\u00e4 menestyksek\u00e4s kautensa 1940\u20131949 Kansanteatterissa alkoi.<\/p>\n<p><strong>Glory Lepp\u00e4nen<\/strong> tuli Viipurista, jonka toiminnan jatkuminen oli perin ep\u00e4varmaa, siirtyen Porin Teatteriin johtajaksi; <strong>Kaarlo Aarnio<\/strong> muutti Kotkasta Tampereen Teatteriin. Helge ja Saara Ranin siirtyiv\u00e4t Porista Kotkan vastik\u00e4\u00e4n yhdistetyn maakuntateatteria johtamaan. Turussa oli Glory Lepp\u00e4sen j\u00e4lkeen Suomalaisen teatterin johtajana <strong>Akseli Karhi,<\/strong> ja t\u00e4m\u00e4n \u00e4killisesti kuoltua 1943 omasta n\u00e4yttelij\u00e4kunnasta <strong>Hemmo Airamo<\/strong>. Turussa yhdist\u00e4minen tuli Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin tulipalon j\u00e4lkeen ajankohtaiseksi 1946, jolloin apulaisjohtajaksi tuli TuTT:n <strong>Toivo H\u00e4meranta<\/strong>.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6opiston<\/span> (per. 1920) toiminta p\u00e4\u00e4tettiin lakkauttaa my\u00f6s vuonna 1940. Toimintaan oltiin kyll\u00e4 osin tyytyv\u00e4isi\u00e4, mutta pel\u00e4ttiin my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00f6iden ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4, joten p\u00e4\u00e4tettiin ehdottaa sen toiminnan keskeytt\u00e4mist\u00e4. Uusi teatterikoulutus, <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Teatterikoulun<\/span> nimell\u00e4 aloitti 1943.<\/p>\n<p>Toukokuussa 1940 matkusti Ruotsista Suomeen <strong>Bertolt Brecht<\/strong>, joka sai kes\u00e4paikan Iitist\u00e4 Hella Wuolijoen Marleb\u00e4ckin kartanon sivurakennuksesta. H\u00e4nen mukanaan tulivat vaimo Helene Weigel, tyt\u00e4r Barbara Brecht ja sihteeri ja rakastajatar Margarete Steffin. L\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4 seurueeseen liittyi, my\u00f6s Brechtiin intohimoisesti rakastunut tanskalainen lehtinainen Ruth Berlau, joka alunperin Wuolijoki-kontaktin oli j\u00e4rjest\u00e4nyt. Brecht kuunteli Wuolijoen juttuja ja he muokkasivat t\u00e4m\u00e4n alkuper\u00e4isest\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4k\u00e4sikirjoituksesta yhdess\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0<em>Herra Puntila ja h\u00e4nen renkins\u00e4 Matti<\/em>, joka l\u00e4hetettiin vuoden 1940 suureen n\u00e4ytelm\u00e4kilpailuun. Se ei menestynyt, vaan sen voitti Maria Jotunin <em>Klaus Louhikon herra<\/em>.<\/p>\n<p><em>Puntila-<\/em>n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Wuolijoki ja Brecth tekev\u00e4t sopimuksen, jonka mukaan Pohjoismaissa tekij\u00e4n\u00e4 mainitaan ensin Wuolijoki ja toisena Brecht muualla p\u00e4invastoin.<\/p>\n<p>Wuolijoen <em>Niskavuoren nuori em\u00e4nt\u00e4<\/em> joka kertoo Loviisan nuoruudesta ja avioliiton alkuvuosista taustanaan talonpoikaiss\u00e4\u00e4dyn ja fennomaanien historia, sai kantaesityksens\u00e4 Kansallisteatterissa. Brecht piti ongelmallisena n\u00e4ytelm\u00e4n \u201daristoteelista muotoa\u201d.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1940 Brecht piti pienelle joukolle Nylands Nationissa esitelm\u00e4n omista teatteriteorioistaan. H\u00e4n tapasi joitain vasemmistolaisia kulttuuri-ihmisi\u00e4. (mm Sylvi-Kyllikki Kilpi). Brechtin omassa salkussa oli\u00a0<em>Mutter Courage<\/em>, jota Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liiton kautta tarjottiin teattereille. Eino Salmelainen oli kiinnostunut t\u00e4m\u00e4n <em>Barbara Pelottomaksi<\/em> ristityn n\u00e4ytelm\u00e4n esitt\u00e4misest\u00e4, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei tuolloin ollut teatteria. Musiikki tilattiin suomenjuutalaiselta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 Simon Parmetilta, jonka melodiat aikanaan p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Paul Dessaun musiikkiin. Suomen kantaesityksen teki my\u00f6hemmin <span style=\"text-decoration: underline;\">Turun Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri<\/span>.<\/p>\n<p>V\u00e4lirauhan kes\u00e4n\u00e4 1940, jolloin kolme Baltian maata miehitettiin eli kun ne muka \u201dliittyv\u00e4t vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon\u201d, pyrkiv\u00e4t my\u00f6s Suomen ja Neuvostoliiton Yst\u00e4vyyden Seurassa toimivat kommunistit j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t joukkokokouksia ja viem\u00e4\u00e4n Suomea samansuuntaiseen tilanteeseen, jossa ulkoparlamentaarista voimaa voitaisiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikeuttamaan ulkopuolinen asioihin puuttuminen.<\/p>\n<p>Vasemmistososialistien v\u00e4lirauhan vuoden aktivoitumisesta kertonee teatterin kannalta se seikka, ett\u00e4 raittiusyhdistys Koitto ry:n kannnatusyhdistyksen kokouksessa helmikuussa 1941 haikailtiin vuonna 1934 Kansanteatterille myydyn omaisuuden ja luovutettujen osakkeiden per\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 oli puhuttu jopa oman\/uuden teatterin perustamisesta. (Koski 2, 263).<\/p>\n<p>Elokuussa 1940 alkoivat Pohjois-Norjassa olevien saksalaisten joukkojen lomalaiskuljetukset Pohjanlahden satamiin. Suursodan jatkuminen ja Saksan menestys tekiv\u00e4t mahdolliseksi Suomelle havitella saksalaisten avulla takaisin menetettyj\u00e4 alueita (10% osa pinta-alasta) ja v\u00e4est\u00f6n (11%) palaamista kotiseuduille. Kes\u00e4kuussa 1941, juuri ennen liikekannallepanoa, etsiv\u00e4 keskuspoliisi korjasi turvas\u00e4il\u00f6\u00f6n suuren joukon Suomen maanalaisten kommunistien avainhenkil\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<p>Viimeisill\u00e4 junilla kes\u00e4kuussa 1941 Brechtit matkustavat Moskovaan. Margarete Steffin, joka sairasti tuberkuloosia, j\u00e4i sinne sairaalaan ja kuoli siell\u00e4. Vladivostokista Brechtit l\u00e4htiv\u00e4t laivalla USA:han juuri ennen kuin japanilaiset saartoivat Neuvostoliiton satamat. Brecht ei halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 Neuvostoliittoon, vaan halusi p\u00e4\u00e4st\u00e4 Hollywoodiin, miss\u00e4 suuri osa Saksan kulttuuripakolaisista majaili.<\/p>\n<p>Kes\u00e4kuun 22. p\u00e4iv\u00e4 1941 Saksa hy\u00f6kk\u00e4si Neuvostoliittoon, joka tulkitsi my\u00f6s Suomen olevan sodassa ja k\u00e4ynnisti pommituslennot. Suomalaiset ylitt\u00e4v\u00e4t rajan hein\u00e4kuun alussa ja valtasivat elokuun lopussa (29.8.1941) Viipurin takaisin. Joko suomalaisten ammukset tai vet\u00e4ytyv\u00e4t ven\u00e4l\u00e4iset sytyttiv\u00e4t Viipurin yli 100-vuotiaan teatteritalon palamaan, eik\u00e4 sit\u00e4 ehditty pelastaa. Rauniot n\u00e4kyv\u00e4t tontilla viel\u00e4 1950-luvulla otetuissa valokuvissa.<\/p>\n<p>Jatkosodan aikana <span style=\"text-decoration: underline;\">P\u00e4\u00e4majan tiedotuslaitoksen alaiset viihdytysjoukot<\/span>\u00a0organisoivat asevelvollisten taiteilijoiden toiminnan. Useat kirjailijoista, ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoista toimivat propaganda ja tiedotusteht\u00e4viss\u00e4, kirjoittaen iltamaohjelmaa, radiohupailuja ja kertomuksia esiintyv\u00e4t taiteilijat v\u00e4rv\u00e4ttiin kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n asemasotavaiheessa rintamilla. N\u00e4in suurin osa sotienj\u00e4lkeisten vuosien viihdetaiteilijoista rakensi yleis\u00f6suhteensa rintamavuosina. <strong>Einari Ketola<\/strong>, eli korpraali M\u00f6tt\u00f6nenkin oli n\u00e4ytellyt 1930-luvulla Helsingin Ty\u00f6v\u00e4enteatterissa, Vallilassa. \u2013 Osa n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 saatiin filmiyhti\u00f6iden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. \u2013 My\u00f6h\u00e4issyksyll\u00e4 1941, kun rintamalinjat vakiintuivat, organisoitiin tilap\u00e4isten viihdytyskiertueiden sek\u00e4 toimivien teatterien vierailujen lis\u00e4ksi pysyv\u00e4\u00e4 teatteritoimintaa rintamille.<\/p>\n<p>Rintamateattereita toimi <span style=\"text-decoration: underline;\">Aunuksessa<\/span> (Olonets), <span style=\"text-decoration: underline;\">\u00c4\u00e4nislinnassa<\/span> (Petroskoi, Petrozavodsk), <span style=\"text-decoration: underline;\">Karhum\u00e4ell\u00e4<\/span> (Medvezhegorsk) ja <span style=\"text-decoration: underline;\">Kannaksella<\/span> sek\u00e4 ruotsinkielinen <span style=\"text-decoration: underline;\">Frontteatern<\/span>\u00a0kiert\u00e4en eri rintamalohkoilla. N\u00e4iden palveluksessa oli eripituisia aikoja ja vaihtelevalla ammattitaustalla useita kymmeni\u00e4 henki\u00e4. Kuuluisimmat rintamateattereissa aloittaneet teatteritaiteilijat ovat <strong>Eeva-Kaarina Volanen<\/strong> (alunperin Kuusankoskelta), <strong>Uljas Kandolin<\/strong>, ja<strong> Eila Rinne <\/strong>(\/<strong>Teikko<\/strong>), joka tuli teatteriperheest\u00e4 (ohjaaja Eine Laineen ja n\u00e4yttelij\u00e4 Einar Rinteen tytt\u00e4ren\u00e4). <span style=\"text-decoration: underline;\">Frontteaternin <\/span>perusti <strong>Bjarne Commondt, <\/strong>alun perin Aunukseen sijoitetun ruotsinkielisen rykmentin piiriss\u00e4 1943.<\/p>\n<p>Rintamateattereiden ohjelmistot koostuivat pitk\u00e4lti 1930-luvun vakio-ohjelmistosta, eniten komedioista ja laulun\u00e4ytelmist\u00e4. Vakavia tai aatedraamoja oli varsin harvassa, toki J\u00e4rviluoman <em>Pohjalaisia<\/em> ja joitain muita is\u00e4nmaallisia. Olosuhteet olivat luonnollisesti eritt\u00e4in puutteelliset ja lis\u00e4ksi rintamateatterit viel\u00e4 kiersiv\u00e4t omien rintamalohkojensa etulinjoissa, mik\u00e4 lis\u00e4si monia riskej\u00e4 \u00f6isill\u00e4 kuljetuksilla n\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen takaisin majapaikkaan.<\/p>\n<p>Suomalaisen Ooperan tenori <strong>Alfons Almi<\/strong> organisoi my\u00f6s ooppera- ja musiikkikiertueita, orkesterin tai useammin viel\u00e4 pianon kera. Kiinteiden teattereiden kiertueita maaseudulle tehtiin, ja esim L\u00e4nsi-Suomessa oli suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t evakoita eli siirtov\u00e4ke\u00e4, jotka olivat yhten\u00e4 kohdeyleis\u00f6n\u00e4, heid\u00e4n \u201dtarpeistaan\u201d tuli huolehtia. (Krohn-Rinne, 242)<\/p>\n<p>Ennen vuotta 1943 Suomen ja Saksan kulttuurisuhteita my\u00f6s pidettiin vilkkaasti esill\u00e4, er\u00e4s teatteriin liittyv\u00e4 hanke oli <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Kansallisteatterin<\/span> pitk\u00e4\u00e4n suunniteltu vierailu Saksassa, mutta kun tuon vuoden alussa saatiin ensimm\u00e4iset selke\u00e4t merkit siit\u00e4, ensialkuun Stalingradissa, ett\u00e4 saksalaiset eiv\u00e4t olekaan voittamattomia, suunnitelmat haudattiin v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin, eik\u00e4 niist\u00e4 ole edes teatterin historiankirjassa mainintaa (Korsberg 2004).<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1943 Eino Salmelainen otti vastaan kutsun tulla johtamaan <span style=\"text-decoration: underline;\">Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteria<\/span>, mist\u00e4 muodostui h\u00e4nen pisin johtajakautensa (1943\u20131962). Hella Wuolijoen taloudellinen asema pakotti h\u00e4net myym\u00e4\u00e4n Marleb\u00e4ckin ja h\u00e4n asui Vihdiss\u00e4 Jokelan kartanoa. Muuan nuoruudentuttavan tyt\u00e4r laskettiin lentokoneesta NL:n desanttina seudulle ja Wuolijoki, pahaa aavistamatta, ehk\u00e4 naiviuttaan, ei kiiruhtanut heti ilmiantamaan tytt\u00f6\u00e4 poliisille. Wuolijoki sai syyteen maanpetoksesta ja h\u00e4net suljettiin Katajannokan vankilaan, miss\u00e4 h\u00e4n alkoi kirjoittaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan koskevia v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 muistelmakirjoja.<\/p>\n<p>Ohjelmistoissa muuten oli sotavuosina yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n raskaita kokemuksia k\u00e4sittelevi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, vain jokin yksitt\u00e4inen Koiton n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 talvisotaa seuraavana syksyn\u00e4. Teatteri valjastettiin optimistisen mielialan yll\u00e4pitoon tai ylev\u00f6itt\u00e4v\u00e4\u00e4n pohdintaan. Asemasodan vuosina yleens\u00e4 n\u00e4yteltiin, mutta yleis\u00f6n pit\u00e4\u00e4 olla valmiina pommisuojaan heti h\u00e4lytyksen sattuessa. Koiton taloon osui kerran pommi. (Koski 2, 178).<\/p>\n<p>Helmikuussa 1944 Helsingin ankarien pommitusten aikana ensi-iltansa sai mm Mika Waltarin farssi <em>Y\u00f6vieras<\/em>, joka oli viimeisi\u00e4 jo samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4ri maata levinneit\u00e4 farsseja \u201dmurheentorjuntakomppanian\u201d kyn\u00e4st\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 rintamalla palvellut upseeri y\u00f6pyy sivistyneist\u00f6perheen sohvalla, hyv\u00e4\u00e4 tuulta levitt\u00e4\u00e4 nuoren parin tulevaisuuden usko, sek\u00e4 vanhempien nostalgia siit\u00e4, miten iloista el\u00e4m\u00e4 oli joskus 1920-luvun Pariisin matkoilla.<\/p>\n<p>Materiaalisesti teatterit olivat eritt\u00e4in niukoilla, erityisesti, koska naisn\u00e4yttelij\u00f6ill\u00e4 edelleen oli velvollisuus hankkia itse nykyaikaisten n\u00e4ytelmien puvut. Lis\u00e4ansioita toi vilkas elokuva- ja radiotoiminta varsinkin p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla.\u00a0Kaikilla aloilla liikkeelle l\u00e4htenyt aloitteellisuus ja j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4minen oli saavuttanut my\u00f6s teatterit. En\u00e4\u00e4 ei riitt\u00e4nyt pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hengen ja spirituksen voimalla tapahtunut sy\u00f6ksynt\u00e4 taiteilijael\u00e4m\u00e4n sy\u00f6vereihin tai diivailuun nokka taivasta kohden ja ovia paiskoen.<\/p>\n<p>Teatterilaiset \u2013 minimaalisilla palkoillakin \u2013 olivat tasavallan kansalaisia ja asteittain paranevien v\u00e4likirjojen ja sopimusten ansiosta nousemassa ansioiltaan ja ty\u00f6-oloiltaan normaalikansalaisten asemaan. Sota-aika tavallaan kiihdytti sit\u00e4 kehityst\u00e4, itsetietoisen j\u00e4rjestyneen ammattikuntaisuuden syntymist\u00e4.<\/p>\n<p>Teatterikentt\u00e4\u00e4 koskevia yhteisi\u00e4 asioita oli tarkoitus hoitaa vain Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liiton kautta. Mutta oli paljon tarpeita siihen suuntaan, ett\u00e4 voitaisiin perustaa yhteinen j\u00e4rjest\u00f6. Vuonna 1942 perustettiin Suomen Teatterij\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliitto, jonka j\u00e4seniksi tulivat kaikki keskeiset, vastakkaisia intressej\u00e4 ja eri poliittisia taustoja edustavat teatterij\u00e4rjest\u00f6t. Tarkoituksena oli hakea j\u00e4rkiper\u00e4isi\u00e4 ratkaisuja yhteisiin pulmiin, sek\u00e4 pyrki\u00e4 saamaan vakautta ja yksituumaisuutta toimissa valtiovaltaan p\u00e4in. Vastaava ruotsinkielinen j\u00e4rjest\u00f6, <span lang=\"SV\" style=\"margin: 0px; color: #262626; font-family: 'Times',serif; font-size: 14pt;\">Centralf\u00f6rbundet f\u00f6r Finlands svenska teaterorganisationer \u2013 CEFISTO, perustettiin 1948.<\/span><\/p>\n<p><strong>Jalmari Rinne<\/strong> valittiin Suomen N\u00e4yttelij\u00e4liiton puheenjohtajaksi 1936, mist\u00e4 alkoi sarja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisia parannuksia n\u00e4yttelij\u00f6iden ty\u00f6oloihin ja sopimusehtoihin. T\u00e4rkeimpin\u00e4 olivat monivuotinen v\u00e4\u00e4nt\u00f6 n\u00e4yttelij\u00f6iden el\u00e4kerahaston kartuttamiseksi, joka aikanaan 1942 ratkesi <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Teatterij\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliittoa<\/span> ja <span style=\"text-decoration: underline;\">N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6v\u00e4en Vanhuudenturvas\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4<\/span> perustettaessa. Kansallisteatteri liittyi yleisiin sopimuksiin tavallisesti viimeisen\u00e4 vasta 1940-luvun lopulla, ankarienkin kiistojen j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>Keskusliiton perustamisen yhteydess\u00e4 sai ratkaisunsa my\u00f6s pitk\u00e4\u00e4n hiert\u00e4nyt kysymys n\u00e4yttelij\u00f6iden el\u00e4kkeist\u00e4. T\u00e4ysin vailla vanhuudenturvaa oleva n\u00e4yttelij\u00e4 oli tehnyt itsemurhan, ennemmin kuin l\u00e4htenyt kunnalliseen vaivaistaloon. Axel Ahlberg oli el\u00e4nyt viimeiset vuotensa kylm\u00e4lle ja pakkaselle alttiissa vinttikamarissa Hangossa.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6v\u00e4en Vanhuudenturvas\u00e4\u00e4ti\u00f6, jolle jokaisesta teatterilipusta, my\u00f6s vapaalipusta, tilitett\u00e4isiin vakiosumma, oli ratkaisu, jonka l\u00e4piajaminen ja teattereiden johtokuntien saaminen siihen suostumaan kesti kuitenkin varsin monia vuosia. Se jouduttiin ajamaan my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00f6iden v\u00e4likirjaan (eli sopimukseen) omaksi kohdakseen, samoin vaatimus n\u00e4yttelij\u00f6iden kahdesta edustajasta johtokunnassa.<\/p>\n<p>Tilannetta mutkisti vuosina 1942\u20131948 paitsi varsinkin sotien j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina yleinen \u201dkumouksellisuuden\u201d pelko, my\u00f6s se, ett\u00e4 valtakunnallisten liittojen avainhenkil\u00f6t lis\u00e4ksi tulivat Kansallisteatterin sis\u00e4lt\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4yhdistyksen ja johtokunnan v\u00e4lit olivat kuumimmillaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1948, jolloin Jalmari Rinnett\u00e4 aiottiin sanoa irti ay-toiminnan johdosta, mutta n\u00e4yttelij\u00e4kunta seisoi yksimielisesti t\u00e4m\u00e4n oikeudenmukaisen ja periaatteelisen miehen takana. \u201dTulevaisuus on h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 kiitt\u00e4v\u00e4&#8230;\u201d<\/p>\n<p>Jalmari Rinne oli my\u00f6s ty\u00f6ryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 valmistellut Teatterikoulun perustamista ja niinp\u00e4 vuonna 1943 perustettiin &#8217;Suomen Teatterikoulun osakeyhti\u00f6n\u00e4, joka jo syksyll\u00e4 1943 <strong>Wilho Ilmarin<\/strong> johdolla aloittaen otti ensimm\u00e4isen vuosikurssinsa.<\/p>\n<p>Toisen v\u00e4lirauhan syksy ja jatkosodan p\u00e4\u00e4ttyminen syyskuussa 1944 merkitsi maassa monia operaatioita. P\u00e4\u00e4majan tieten upseerit organisoivat maahan kattavan verkoston kiv\u00e4\u00e4rik\u00e4tk\u00f6j\u00e4 sek\u00e4 maanalaisen organisaation, jonka avulla Suomi olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 sissisotaa, mik\u00e4li Neuvostoliitto, vastoin sopimuksia, jostain syyst\u00e4 olisi miehitt\u00e4nyt maan. Osa tiedusteluaineistoa kuljetettiin Ruotsiin joitain suomalaisia tiedustelu-upseereita siirtyy l\u00e4nsiliittoutuneiden palvelukseen auttaen kylm\u00e4n sodan aikana l\u00e4ntt\u00e4.<\/p>\n<p>Kommunistit vapautettiin vankiloista 1944 syksyll\u00e4 ja n\u00e4m\u00e4 organisoituvat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti vuonna 1918 Moskovassa perustetun Suomen Kommunistisen Puolueen uusiksi virkailijoiksi, puheenjohtajaksi tuli turkulaissyntyinen Aimo Aaltonen, p\u00e4\u00e4sihteeriksi Ville Pessi. Heid\u00e4n johdollaan itse puolue pysyi ehdottoman Moskova-lojaalina, sentralistisena ja suljettuna organisaationa aina 1960-luvun puoliv\u00e4liin asti.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4n 1945 vaaleja varten kommunistit organisoituivat \u201dpehme\u00e4mm\u00e4ksi\u201d Suomen Kansan Demokraattiseksi Liitoksi, SKDL:ksi, jossa kommunistien lis\u00e4ksi oli vasemmistososiaalidemokraatteja mukana. Suomi\u2013Neuvostoliitto-Seuran toimintaan, mm kulttuuriaktiviteetteihin liittyi luonnollisesti 1930-luvun vanhoja vasemmistotaiteilijoita, ns, Kiila-ryhm\u00e4n j\u00e4seni\u00e4, mutta my\u00f6s monia uuden ajan alkamisesta, kolmekymmenluvun ja sotavuosien \u201dtunkkaisesta is\u00e4nmaallisesta ilmapiirist\u00e4\u201d k\u00e4rsineit\u00e4.<\/p>\n<p>Liittoutuneiden valvontakomissio majoittui 1930-luvulla rakennettuun hotelli Torniin, ja kenraalieversti Zhdanovin johdolla komissio puuttui l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in siihen, miten Suomi toteuttaa rauhansopimuksen ehtoja suhteessa, mm Suojeluskunta ja Lotta Sv\u00e4rd -j\u00e4rjest\u00f6jen lakkauttamiseen. (N\u00e4iden varat s\u00e4\u00e4ti\u00f6itiin nopeasti valtion ulottumattomiin). Vuoden 1945 vaaleissa SKDL sai suuren voiton \u2013 sotav\u00e4symyksen ja protestin hengess\u00e4 \u2013 ja yhdess\u00e4 sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton kanssa se muodosti ns \u201dkansanrintamahallituksen\u201d eli kolmen suuren hallituksen.<\/p>\n<p>Teatteripoliittisesti merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 oli <strong>Hella Wuolijoen<\/strong> nimitt\u00e4minen Yleisradion p\u00e4\u00e4johtajaksi. Siin\u00e4 toimessa h\u00e4n paitsi puhdisti monia entisi\u00e4 radio\u00e4\u00e4ni\u00e4 ja militaristishenkisi\u00e4 juontajia ja viihdytt\u00e4ji\u00e4. Wuolijoki aloitti monia yhteiskuntaan orientoituneita ohjelmasarjoja, kuten Pikkuparlamentin, sek\u00e4 vakinaisti teatteritoiminnan Radioteatteriksi. Sen johtoon <span style=\"display: inline !important; float: none; background-color: transparent; color: #333333; cursor: text; font-family: Georgia,'Times New Roman','Bitstream Charter',Times,serif; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; -webkit-text-stroke-width: 0px; white-space: normal; word-spacing: 0px;\">(1946\u20131964)<\/span> nimitettiin kirjalija <strong>Olavi Paavolainen<\/strong> , joka oli jo t\u00e4t\u00e4 ennen toiminut monen kirjailjan ateljeekriitikkona.<\/p>\n<p>Valtion teatterikomitea, jonka puheenjohtajaksi tuli Klaus U. Suomela ja sihteeriksi Maija Savutie ja j\u00e4seniksi mm Hella Wuolijoki, Eino Salmelainen ja Eino Kalima sai Opetusministeri\u00f6lt\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n tutkia yksityisen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n hallitseman Suomen Kansallisteatterin saattamista valtion valvontaan sek\u00e4 Ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n teatteritarpeiden paremmaksi turvaamiseksi Kansallisen Ty\u00f6v\u00e4enteatterin perustamista jne. N\u00e4ihin ja er\u00e4isiin muihin hankkeisiin, jotka tulkittiin l\u00e4hinn\u00e4 \u201dHellan masinoimiksi\u201d ja\/tai SKDL:n man\u00f6\u00f6vereiksi, kaikkiin niihin Suomen taetterikentt\u00e4 yksimielisesti suhtautui kielteisesti, eik\u00e4 komitean ty\u00f6 tuottanut varsinaisia tuloksia tuolloin. (Korsberg 2004b).<\/p>\n<p>Kun Pariisin rauhansopimus 1947 oli solmittu, my\u00f6s valvontakomissio poistui maasta. Silti pel\u00e4ttiin edelleen kommunistien tekem\u00e4\u00e4 vallankaappausta, olihan Tshekkoslovakiassa tapahtunut alkuvuodesta vallankeikaus, erilaisten sinisilm\u00e4isten yhteistoimintaoperaatioiden varjolla. J\u00e4lkeenp\u00e4in on osoittautunut, ett\u00e4 Suomen kommunistit eiv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n ilmeisesti olisi pystyneet, ja osin NL:n intressit Suomen suunnalla oli jo saavutettu, sotakorvaukset oli saatu alulle, sotasyylliset (n\u00e4yt\u00f6s-) oikeudenk\u00e4yntiin jne. Toisaalta havaittiin my\u00f6s asek\u00e4tkenn\u00e4n laajuus, mik\u00e4 toimi tietenkin signaalina ven\u00e4l\u00e4isille suomalaisten mielialoista.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1948 \u2013 osittain asevelisosialistien \u2013 jotka olivat siis rintamalla olleita nuoria sosiaalidemokraatteja ja anti-kommunistisia \u2013 levitettiin huolella suunniteltu huhu vallankaappaussuunnitelmista. T\u00e4m\u00e4 hyvin suunniteltu vaalioperaatio johti siihen, ett\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 1948 niin sanotuissa \u201djo riitt\u00e4\u00e4\u201d -vaaleissa, sosiaalidemokraatit ja maalaisliittolaiset voittivat, ja kansandemokraatit h\u00e4visiv\u00e4t, ja j\u00e4iv\u00e4t pois hallituksesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 18 vuodeksi. T\u00e4m\u00e4n h\u00e4vi\u00f6turhauman seurauksena oli sitten syksyn 1948 lakko- ja levoottomuusaalto, ns. Kemin ja Arabian lakot, joissa sosialidemokraattinen ministeri joutui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n poliisivoimia kommunistien agitoimia mielenosoituksia vastaan.<\/p>\n<p>Vuonna 1947 perustivat SKDL:\u00e4\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevat kulttuuripiirit <span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin<\/span>, jonka teht\u00e4v\u00e4ksi tuli esitysten valmistaminen ja kiert\u00e4minen ymp\u00e4ri Suomen. Sille m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin varsin huomattava valtionapu, vastoin STJKL:n eli Keskusliiton suosituksia. Niinp\u00e4 aloitettiin toiminta, ensin tuolloin jo alkoholisoituneen Eino Jurkan, sittemmin Helge Raninin johdolla.<\/p>\n<p>Kaudella 1947 kansandemokraatit olivat vallanneet Raittiusyhdistys Koiton, jolloin Kansanteatterin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n salin vuokraa nostettiin rajusti ohi Ylioppilastalon vuokran. Koitto suunnitteli nyt n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6p\u00e4ivien luovuttamista STT:lle, mik\u00e4 oli vuoden 1933 sopimuksen hengen vastaista. Kaksi teatteria ei voisi sit\u00e4 paitsi toimia samassa salissa. Syksyll\u00e4 1947 kuitenkin yleis\u00f6\u00e4 viel\u00e4 riitti tuntuvasti, mutta kansandemokraatit boikotoivat mm. teatterin 40-vuotisjuhlaa.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1948 <em>Vapaassa Sanassa<\/em>\u00a0(SKDL) viel\u00e4 dementoitiin huhu, jonka mukaan Kansanteatteri joutuisi Koitosta pois, mutta my\u00f6s virallinen lupaus oli ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen, ja kahta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 varten oli pestattu paljon henkil\u00f6kuntaa, mm entisi\u00e4 Viipurin teatterin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Sopimus Koitossa kuitenkin irtisanottiin ja Suomen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri sai salin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 \u2013 tosin vain niiksi illoiksi, kun ei ollut tansseja.<\/p>\n<p>Kes\u00e4ll\u00e4 1948 k\u00e4ytiin vaalit, joissa kansandemokraatit k\u00e4rsiv\u00e4t tappion, mink\u00e4 j\u00e4lkeen jotkut poliittisista toimenpiteist\u00e4 k\u00e4rjistyiv\u00e4t, esimerkiksi syksyn 1948 suuri lakkoaalto.<\/p>\n<p>Syyskuussa 1948 Arvi Kivimaan johtama <span style=\"text-decoration: underline;\">Kansanteatteri<\/span> solmi yhteisty\u00f6sopimuksen sosiaalidemokraattien hallinnoiman <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin Ty\u00f6v\u00e4enteatterin<\/span> kanssa. Hanke n\u00e4htiin positiivisena Vallilan teatteritarjonnan kannalta, mutta my\u00f6s suhteessa uudisrakennushankkeeseen ja Helsingin kaupungin roolin kasvamiseen. Vallilan johtajan <strong>Arvi Tuomen<\/strong> kanssa Arvi Kivimaan oli helppo rakentaa yhteisty\u00f6suhde, mutta ongelmalliskeksi muodostui kaikkinensa ns. yhteisjohtokunta ja j\u00e4hme\u00e4n vanhakantaiseksi j\u00e4\u00e4v\u00e4 hallinto aina vuoteen 1965 asti, jolloin <span style=\"text-decoration: underline;\">Kansanteatteri\u2013Ty\u00f6v\u00e4enteatterist<\/span>a hallinnollisesti tuli <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin kaupunginteatteri<\/span>.<\/p>\n<p>Sotien j\u00e4lkeisi\u00e4 vuosia leimasi kuitenkin aineellisen puutteen keskell\u00e4 valtava kulttuurinn\u00e4lk\u00e4. Erityisesti uusia kirjankustantajia ilmaantui, ihmiset lukivat paljon, k\u00e4viv\u00e4t teatterissa ja elokuvissa paljon. Tanssikiellon kumoaminen tietysti vilkastutti nuorten aikuitsen el\u00e4m\u00e4n, avioliittoja alettiin solmia enn\u00e4tystahtiin, rintamamiestalot ja karjalaisen siirtov\u00e4en asutus \u2013 rakennusbuumi l\u00e4hti liikkeelle \u2013 talkoot jne, vain pula rakennustarpeista teki ten\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tulkittavissa tietysti ankeita oloja vasten, oltiinhan kauan oltu vailla kaikkea. Ja sidottuja erilaisiin palvelusuhteisiin, rintamalla ja p\u00e4ivystyksiin. Teattereissa katsottiin my\u00f6s vaativampaa ja vakavaa ohjelmistoa.<\/p>\n<p><strong>Arvi Kivimaan<\/strong> 1940 alkanut ja nyt jo viimeinen kausi <span style=\"text-decoration: underline;\">Kansanteatterissa<\/span> 1948\u20131949 jatkoi menestyksellist\u00e4 ohjelmistolinjaa. Yleis\u00f6n kulttuurin\u00e4lk\u00e4 oli ollut suuri ja Kivimaa, vaikka h\u00e4net tunnettiin saksalaismielisen\u00e4 kulttuuriselta orientaatioltaan, oli my\u00f6s suuri Ranskan yst\u00e4v\u00e4. H\u00e4n onnistui n\u00e4in\u00e4 sotienj\u00e4lkeisen\u00e4 vuosina tuomaan Suomeen uutta ranskalaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, sek\u00e4 kaikkialle Eurooppaan vy\u00f6ryv\u00e4\u00e4 amerikkalaista ja englantilaista dramatiikkaa, kevyemp\u00e4\u00e4 ja vakavaa. Amerikkalaiseen kulttuuriin oli aika ja valtava halu kaikilla tutustua.<\/p>\n<p>Samaan aikaan kuitenkin Arvi Kivimaata oltiin jo kutsumassa Suomen Kansallisteatterin johtoon kohta l\u00e4hes 70-vuotiaan Eino Kaliman seuraajaksi. \u2013 Eino Kalima oli jo 1946 tehnyt ensimm\u00e4isen uuden vaiheen Tshehovinsa, eli <em>Kolme sisarta.<\/em><\/p>\n<p>* * *<\/p>\n<p>Radikaali vasemmisto oli \u2013 syksyn 1944 inspiroivasta spontaanin kansanliikkeen innoittuneisuudesta \u2013 muuttunut tiukasti SKP:n \/ NKP:n kontrollissa olevaksi organisaatioksi. Ennen muuta \u00e4lymyst\u00f6n osa k\u00e4vi hankalaksi. Moskovassa 1930-luvulla salaa opiskelleita, ty\u00f6l\u00e4istaustaisia johtohenkil\u00f6it\u00e4 tuli Suomeen, itse asiassa varsin puutteellisella kulttuurintuntemuksella ja dogmaattisilla asenteilla. Kulttuuriasioista vastaava puoluetoimitsija Armas \u00c4iki\u00e4 esimerkiksi \u2013 neuvostoliiton esikuvien mukaisesti \u2013 piti vapaamittaista runoutta, kapitalistisena pikkuporvarillisuutena ja niinp\u00e4 Armas \u00c4iki\u00e4 joutui j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4\u00e4n kiistaan Raoul Palmgrenin, er\u00e4\u00e4n vasemmiston johtavan kirjallisuuskriitikon ja my\u00f6hemmin Oulun yliopiston kirjallisuuden professorin kanssa.<\/p>\n<p>Juuri ep\u00e4intellektuaalisen ja kapean neuvostodogmaattisen linjansa takia \u2013 aina 1960-luvulle asti vanhojen stalinistien hallussa pysynyt kommunistinen puolue tavallaan karkoitti joukostaan merkitt\u00e4v\u00e4t kulttuurivasemmistolaiset. Palmgrenin erottua Vapaan Sanan toimituksesta, oman vuoronsa ep\u00e4viihtyvyydest\u00e4 saivat kokea mm. Jarno Pennanen, Aila Sinervo ja Elvi Sinervo. \u2013<\/p>\n<p>* * *<\/p>\n<p>Kansallisteatteriin kiinnitettiin nuoria lahjakkaita n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 enemm\u00e4n kuin pitk\u00e4\u00e4n aikaan, mik\u00e4 selv\u00e4sti nuorensi esitysten yleisilmett\u00e4. My\u00f6s Kansanteatteri kiinnitti Teatterikoulun ensimm\u00e4iselt\u00e4 vuosikurssilta 1945. Molemmissa k\u00e4vi hyvin v\u00e4ke\u00e4. Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri l\u00e4hti hienoon nousukauteen Eino Salmelaisen aikana, eik\u00e4 Tampereen Teatterillakaan mennyt huonosti. Viipurin kaupunginteatteri oli virallisesti lakkautettu 1946.<\/p>\n<p>Turussakin elettiin hyv\u00e4\u00e4 vaihetta, jonka kuitenkin katkaisi Turun Ty\u00f6v\u00e4entalon tulipalo jouluna 1945. N\u00e4in oli siell\u00e4kin tullut ajankohtaiseksi teatterien yhdist\u00e4minen, joten vuoden 1946 alussa aloitti <span style=\"text-decoration: underline;\">Turussa ensimm\u00e4inen t\u00e4yskunnallinen Kaupunginteatteri.<\/span> Se toimi v\u00e4liaikaisesti Suomalaisen teatterin tiloissa joka siis oli Alvar Aallon vuonna 1927 piirt\u00e4m\u00e4 varsin kolkko ja kaikuisa <span style=\"text-decoration: underline;\">Maalaistentalon teatterisali<\/span>. Siell\u00e4kin sattunut tulipalo vuonna 1957 Teki Turun Kaupunginteatterista uudelleen kodittoman, mutta onnettomuus k\u00e4ynnisti vakavasti hankkeet uuden eli nykyisen teatteritalon rakentamiseksi. Se vihittiin 1962. N\u00e4in p\u00e4\u00e4stiin \u201d1960-luvun kasvavan hyvinvoinnin ja teatterirakentamisen alkujuurille\u201d.<\/p>\n<p>Muita yhdistyneit\u00e4 teattereita olivat Kotkan maakuntateatteri, my\u00f6hemmin kaupunginteatteri. Lahden teatteritoiminta k\u00e4ynnistyi kaupungin alaisuudessa, ensin Loviisankadun kulmassa vanhassa j\u00e4rjest\u00f6talossa ja my\u00f6hemmin ammattikoulun salissa.<\/p>\n<p>Oulun kaupunginteatteri esiintyi vanhalla kaupungintalolla. Vaasan, Jyv\u00e4skyl\u00e4n, Kuopion ja Mikkelin teatterit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kaikki jo 1950-luvulla vakiintuneen kaupungin tuen piiriin. Ruotsin kielinen Wasa Teater oli perustettu jo 1919, vanhaan sosieteettitaloon, mutta tulipalon j\u00e4lkeen se sai vuonna 1955 oman melko intimin nykyisen puupaneloidun salinsa. Vuosien 1997-1998 remontin j\u00e4lkeen rakennuksessa on kolme n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Jyv\u00e4skyl\u00e4n teatteri toimi pitk\u00e4\u00e4n Alvar Aallon 1926 piirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Ty\u00f6v\u00e4entalossa. Vilkkaan tehdaspaikkakunnan, Kuusankosken teatteritoiminta oli ollut vilkasta ja hetkitt\u00e4in ammattimaista, mutta entisen Viipurin l\u00e4\u00e4nin osasta muodostettava Kymen l\u00e4\u00e4ni sai p\u00e4\u00e4kaupungikseen varuskunta- ja rautatiekaupunki Kouvolan, jonka harrastajapohjilta perustettiin ammattiteatteri ja sille uusi rakennus 1960 jo hieman ennen Turkua.<\/p>\n<h3>Ohjelmistojen piirteit\u00e4 sotien j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina<\/h3>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Suomen Kansallisteatteriin<\/span> oikeistosivistyneist\u00f6n omana teatterina kohdistui luonnollisesti runsaasti ohjelmistollisia paineita. \u2013 Uusiutumista haluttiin my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4kuntaa nuorentamalla, Eeva-Kaarina Volanen, Kyllikki Forssell, Tuulikki Pohjola (my\u00f6h TT:ss\u00e4), Ritva Arvelo, Kirsti Ortola, Lasse P\u00f6ysti, Matti Oravisto, Heikki Savolainen, Tarmo Manni, Matti Ranin olivat vuosien 1945\u20131949 kiinnityksi\u00e4.<\/p>\n<p>Huomiota her\u00e4tt\u00e4\u00e4 esimerkiksi koulutettujen ja intelligenttien naisten mukanaolo, Kyllikki Forssell ja Ritva Arvelo edustivat molemmat sivistyneist\u00f6taustaista ylioppilasta ja Arvelo lis\u00e4ksi harjoitti rinnalla maisteriopintoja yliopistossa. Volaselta koulutausta puuttui, mutta sen korvasi \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen herkkyys, vieh\u00e4tt\u00e4vyys, aito ingenue-laatu, sek\u00e4 sittemmin huomattava ahkeruus, nimenomaan roolity\u00f6skentelyn kulttuurisena taustaty\u00f6n\u00e4. \u2013 Tuulikki Pohjola siirtyi TT:hen h\u00e4nkin oli yhdistelm\u00e4 herkk\u00e4\u00e4 ja vahvaa. Lasse P\u00f6ysti oli tunnettu Suomisen Ollina jo 1930-luvulta, n\u00e4ytellyt my\u00f6s ruotsiksi \u2013 ja aivan erityinen ja \u00e4lyk\u00e4s n\u00e4yttelij\u00e4 joka solultaan.<\/p>\n<p>Ohjelmistollinen uusiutuminen oli siin\u00e4 mieless\u00e4 helppoa, ett\u00e4 koko Euroopassa suuntaus kulki kohti Ranskaa, ja Yhdysvaltoja. Saksa \u2013 joka muutenkin oli huonosti edustettuna Kansallisteatterissa \u2013 oli lamaantunut ja siell\u00e4 kirjoitettua n\u00e4ytelmist\u00f6\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 nuoren Wolfgang Borchertin sodastapaluun n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Ovien ulkopuolella<\/em> \u2013 esittikin menestyksell\u00e4 Ylioppilasteatteri. Olihan saksalaisten katastrofin tunnoille kaikupohjaa Suomessa. Ranskassa taas oli saksalaismiehityksen aikana kirjoitettu vastarinnan hengess\u00e4 uutta draamaa.<\/p>\n<p>Er\u00e4s t\u00e4llainen oli <strong>Jean Anouilh\u2019in<\/strong> <em>Antigone<\/em>, kev\u00e4t 1947 jossa nimihenkil\u00f6 (Eeva-Kaarina Volasen nykyn\u00e4ytelm\u00e4l\u00e4pimurto) vaatiessaan veljens\u00e4 hautausta, joutuu Kreonin (univormuasuinen Teuvo Puro) painostamaksi, ja ennen muuta h\u00e4nt\u00e4 houkutellaan pois t\u00e4lt\u00e4 kuoleman tielt\u00e4, olisihan \u201dyhteisty\u00f6 hallitsijan kanssa\u201d kovin otollista. Toinen nuori n\u00e4yttelij\u00e4 Rauha Rentola, n\u00e4ytteli h\u00e4nen sisartaan Ismene\u00e4, joka ei voi tehd\u00e4 yht\u00e4 jyrkk\u00e4\u00e4 ratkaisua, sek\u00e4 uuden polven nuori \u201dlyyrinen sankarin\u00e4yttelij\u00e4\u201d Rauli Tuomi Haimonia, Kreonin poikaa. \u2013 <strong><em>Antigone<\/em><\/strong> Kansallisteatterissa sodanj\u00e4lkeisess\u00e4 Suomessa, toimi omalla laillaan poliittisena teatterina, sen tunnestruktuuri vastasi t\u00e4ysin tuntemusta siit\u00e4, ett\u00e4 Suomi on poliittisen kontrollin, ja silm\u00e4ll\u00e4pidon alainen ja ett\u00e4 tuo kontrolloija houkutteli my\u00f6tajuoksijoita yhteisty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n<p><em>Antigone\u2019iin<\/em> sis\u00e4ltyi my\u00f6s teatterillinen elementti: n\u00e4yttelij\u00e4t istuivat valmiiksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, josta he tulivat vuorollaan esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n roolinsa heille m\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 draamassa. N\u00e4in oli my\u00f6s seuraavassa, harjoitustilannetta muistuttavassa Maxwell Anderssonin <em>Lothringenin Johannassa \u2013<\/em> j\u00e4lleen \u2013 tietty Pirandelloon ja Thornton Wilderiin viittaava asetelma. Eino Kalima ohjaajana n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 saaneen Anouilh-her\u00e4tyksen: h\u00e4n ohjasi lis\u00e4ksi <em>Varkaiden tanssiaiset<\/em> ja <em>Juhlat linnassa<\/em> \u2013 molemmat alunperin 1930-luvun osin surrealismivaikutteisia komedioita, ja viel\u00e4 <em>Ard\u00e8le eli Onnenkukka.<\/em><\/p>\n<p>Vastaavanlainen sodanj\u00e4lkeisten vuosien ilmapiirist\u00e4 kirjoitettu \u201dpiiloviesti\u201d sis\u00e4ltyi my\u00f6s p\u00e4\u00e4llisinpuolin aivan toisen lajityypin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n, nimitt\u00e4in <strong>Serpin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n <em>Katupeilin takana<\/em><strong><em>. <\/em><\/strong>4.12.1946. Sen lis\u00e4ksi ohjasi vierailijana Glory Lepp\u00e4nen, jonka ansiokas ja yleis\u00f6n kanssa hyv\u00e4ksi hioutunut esitys filmattiin Toivo S\u00e4rk\u00e4n nimiin, ilman ett\u00e4 teatteriohjaaja sai mist\u00e4\u00e4n krediittej\u00e4 Kansallisessa filmografiassa.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 nimitt\u00e4in on kysymys idyllisest\u00e4 komediasta ns. ensimm\u00e4isen sortokauden ajoilta eli 1900-luvun ensimm\u00e4isilt\u00e4 vuosilta. Nuoriso edusti is\u00e4nmaallista mielt\u00e4 ja vanhukset (vanhasuomalaiset) korostavat my\u00f6ntyv\u00e4isyytt\u00e4 suhteessa Ven\u00e4j\u00e4n vaatimuksiin. N\u00e4it\u00e4 vanhafennoja oli mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin tietysti ilmiel\u00e4v\u00e4 Juho Kusti Paasikivi, joka sodanj\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina joutui takomaan uutta Neuvostoliiton yst\u00e4vyyspolitiikkaa suomalaisten p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Nuorison suoraselk\u00e4isyys on komedian lopun apoteoosi.<\/p>\n<p>Komediaa teatterit tarvitsivat, mutta my\u00f6s vakavia kansann\u00e4ytelmi\u00e4 ja aatedraamoja yritettiin. Toimivista komedioista mainittakoon Mika Waltarin <em>Omena putoaa <\/em>kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 1947, mik\u00e4 merkitsi \u201dS\u00f6rkan maailman\u201d romantisointia Ventti-Villeineen ja muine hauskoine konnineen. K\u00e4ytt\u00f6kelpoinen teos kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Suomen teattereita.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-58 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"360\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-292\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503b.jpg 360w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503b-235x300.jpg 235w\" sizes=\"(max-width: 360px) 100vw, 360px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-292'>\n\t\t\t\tShakespeare Romeo ja Julia Suomen Kansallisteatteri, ensi-ilta 1946. Kuvassa Eeva-Kaarina Volanen, Rauli Tuomi  [Kuvaamo Kolmio, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-58 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"735\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503cx.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-293\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503cx.jpg 735w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503cx-300x188.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 735px) 100vw, 735px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-293'>\n\t\t\t\tShakespeare Loppiaisaatto Helsingin Kansanteatteri, ensi-ilta 28.10.1937. Kuvassa mm. Matti Aulos (Malvolio)  [Ortho, Teatterimuseon arkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Kansallisteatterin suuria suosikkeja olivat my\u00f6s Shakespearelta <em>Romeo ja Julia<\/em>, Ikonen ja Volanen vuorotellen Juliana. Esitys oli suuresti kehuttu, paljon esitetty, monella tavalla nuoruuden apoteoosi, jossa tragiikkaa \u2013 olivathan monet nuoret joutuneet my\u00f6s menett\u00e4m\u00e4\u00e4n rakastettunsa sodan vasta p\u00e4\u00e4ttyneiss\u00e4 oloissa!<\/p>\n<p><em>Miten haluatte<\/em>, Arvelo ja Ikonen Rosalindana ja Celiana, sekin Wilho\u00a0Ilmarin, kokeneen Shakespeare-ohjaajan teoksena. <em>Loppiaisaatossa\u00a0<\/em>taas n\u00e4ytteliv\u00e4t Tarmo\u00a0Manni Orsinoa, E-K Volanen Violaa, M Ranin Sebastiania, Ansa Ikonen Oliviaa, Rauha Rentola Mariaa ja Eero Kilpi Malvoliota.<\/p>\n<p>My\u00f6hemmin nuoret saivat kokeilla ohjaajina, ainakin <strong>P\u00f6ysti<\/strong> ja <strong>Arvelo<\/strong>, sek\u00e4 nuori <strong>Sakari Puurunen,<\/strong> mutta he saivat tehd\u00e4kseen itse asiassa niin huonoja tekstej\u00e4, ett\u00e4 onnistumiselle ei ollut paljon sijaa.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Ylioppilastalolla eli Kansanteatterissa<\/span> samoina vuosina esitettiin eritt\u00e4in suurella menestyksell\u00e4 Arvi Kivimaan ohjaamaa <em>Hamletia<\/em> Sasu Haapanen p\u00e4\u00e4roolissa \u2013 onhan Hamletinkin asemassa n\u00e4k\u00f6kulma nuoren ihmisen, joka katsoo, ett\u00e4 \u201dvaltaistuimella vallitsee v\u00e4\u00e4ryys\u201d.<\/p>\n<p>Kansanteatterilla oli muutenkin hyv\u00e4 vaiheensa 1940-luvulla Kivimaan lis\u00e4ksi siell\u00e4 ohjasi ja n\u00e4ytteli my\u00f6s <strong>Edvin Laine<\/strong>. Sen ohjelmistoa voi syyst\u00e4 pit\u00e4\u00e4 monipuolisempanakin kuin Kansallisteatterin, n\u00e4inh\u00e4n oli sanottu jo 1930-luvulla. \u2013 Se ett\u00e4 teatteri ei ollut ennalta sulkenut viihteellist\u00e4 pois (operetit, musiikkin\u00e4ytelm\u00e4t etc), ei yhteiskunnallisia probleemin\u00e4ytelmi\u00e4, eik\u00e4 populaareja komedioita, teki siit\u00e4 tietyll\u00e4 lailla \u201dyleis\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisemm\u00e4n\u201d ja henkisesti hengitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4n, my\u00f6s siksi, ett\u00e4 sen t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00f6in\u00e4 ja naurattajina olivat s\u00e4ihkyv\u00e4t aikuiset naiset kuten <strong>Elsa Turakainen, <\/strong>ja <strong>Rauni Luoma. <\/strong><\/p>\n<p>Klassikoista tekiv\u00e4t <strong>August Strindbergin<\/strong> intiimit ja infernaaliset n\u00e4ytelm\u00e4t l\u00e4pimurtonsa muutaman vuosikymmenen viiveell\u00e4. \u2013 Ne tarjosivat sit\u00e4 paitsi n\u00e4yttelij\u00f6ille kiinnostavia hyvi\u00e4 rooleja. \u2013 H\u00e4ijymp\u00e4\u00e4 ja kansanomaisempaa, teki nelikymmenvuotias Edvin Laine Kansanteatterissa, ei niin idealistisen hyveellis-aatteellisia esityksi\u00e4 kuin kuusikymmenvuotiaat Pekka Alpo, Eino Kalima ja Wilho Ilmari.<\/p>\n<p>Kansallinen esitti Strindbergilt\u00e4 toki <em>P\u00e4\u00e4si\u00e4isen<\/em> ja vihdoin <em>Neiti Julien<\/em>, hieman pateettinen ja pilveilev\u00e4 Ella Eronen Juliena, Tauno Palo Jeanina. Mutta vanhaan historian\u00e4ytelm\u00e4tapaansa my\u00f6s edelleen <em>Kustaa Vaasan<\/em> ja <em>Eerik XIV:n<\/em> nimirooleissa Wilho Ilmari itse, j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 Joel Rinne, Kansann\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 Verna Piponius ohjasi <em>Kuolemantanssin<\/em>, Edvin Laine ja Tuire Orri, rooleissa, tuli eritt\u00e4in suosituksi. (Koski 2, 243\u2013244)<\/p>\n<p>Kansallisteatterin 75-vuotisjuhlia vietettiin 1947 uusimalla <em>Nummisuutarit<\/em> sek\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vihdoin <strong>Moli\u00e8ren<\/strong> <em>Ihmisvihaaja<\/em>. Pekka Alpo j\u00e4i el\u00e4kkeelle 70-vuotiaana 1948. Uuden sukupolven kiinnittymisen kannalta oli kiinnostavaa Kaliman vanhan yst\u00e4v\u00e4n Otto Mannisen yhden pojista, taidemaalari ym <strong>Mauno Mannisen <\/strong>ohjausdebyytti. Se tapahtui kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1949 <strong>Max Frischin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 <em>Kiinan muuri<\/em> \u2013 nuoren sveitsil\u00e4isen kirjailijan n\u00e4ytelm\u00e4 on paraabeli maailman eri sotien syist\u00e4, pasifistinen katsaus maailmanhistoriaan, Lasse P\u00f6ystill\u00e4 oli siin\u00e4 iso rooli mykk\u00e4n\u00e4 kiinalaispoikana, ja h\u00e4n on my\u00f6s kehunut esityst\u00e4 ja pit\u00e4nyt sit\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 ideoita sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Musiikki oli Einar Englundin. Teoksen poistumista ohjelmistosta Lasse P\u00f6ysti on uumoillut l\u00e4hinn\u00e4 Arvi Kivimaan vaikutukseksi, h\u00e4n oli aloittamassa uutena johtajana rinnakkain Kaliman kanssa kaudella 1949\u20131950; Mauno Manninen \u2013 boheemissa sanavalmiudessaan ja energisyydess\u00e4\u00e4n ei ehk\u00e4 sopinut Kivimaan henkil\u00f6kemiaan.<\/p>\n<p><strong>Federico Garcia Lorcan<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4n ensi-ilta oli joulun alla 1946. <em>Veren h\u00e4\u00e4t <\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 sulhasen \u00e4itin\u00e4 oli Kaisu Lepp\u00e4nen, morsiamena Ritva Arvelo, ja Leonardona Tauno Palo. Esitys oli rohkea ja menestys. Ritva Arvelo on muistellut intohimoaan n\u00e4ytell\u00e4 suhteessa Tauno Paloon, jonka \u201dkanssa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 aina levollista ja helppoa n\u00e4ytell\u00e4\u201d.<\/p>\n<p><strong>Ella Erosen\u00a0<\/strong>rooleja 1940-luvulla olivat ennen muuta er\u00e4\u00e4t Federico Garcia Lorcan n\u00e4ytelmien naiset, kuten <em>Yerma <\/em>n\u00e4ytelm\u00e4 aviovaimosta, joka on lapseton, ja lopulta surmaa karkean ja tyls\u00e4n aviomiehens\u00e4, kuvioissa on ollut my\u00f6s h\u00e4nen nuoruuden lemmittyns\u00e4, komea vuohipaimen.<\/p>\n<p>Arvi Kivimaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tulo-ohjauksena tehtiin <strong>Tennessee Williamsin<\/strong>\u00a0<em>Viettelyksen vaunu (A Streetcar Named Desire)<\/em> T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Tauno Palo, joka 15 vuotta aiemmin oli Kansallisessa 6 vuotta l\u00e4hinn\u00e4 tehnyt pikkurooleja, mutta tehnyt l\u00e4pimurtonsa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vankila-aiheisessa draamassa <em>Vanki 72<\/em>, (yhdess\u00e4 Kaisu Lepp\u00e4sen kanssa) ja sittemmin tietysti n\u00e4ytteli Suomi-filmiss\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-58 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"780\" height=\"520\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kevaan-hurmiossa_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-4-272\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kevaan-hurmiossa_x.jpg 780w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/kevaan-hurmiossa_x-300x200.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 780px) 100vw, 780px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-272'>\n\t\t\t\tKiedrzynski Kev\u00e4\u00e4n hurmiossa Suomen Kansallisteatteri, ensi-ilta 7.11.1934. Kuvassa Emmi Jurkka ja Tauno Palo.  [Savia, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><strong>Tauno Palo<\/strong> oli nyt Kansallisteatterin naiskatsojien kiistaton \u201dkatseen kohde\u201d ja karismaattinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. (Koskimies 1972, 552\u2013553). <strong>Joel Rinteen<\/strong> \u00e4lyk\u00e4s intensiivinen n\u00e4yttelij\u00e4nlaatu oli saanut rinnalleen, vapautuneen kansanomaisen, hauskan spontaanin, parhaimmillaan my\u00f6s kevyesti n\u00e4yttelev\u00e4n Tauno Palon.<\/p>\n<p>Ohjelmistollisesti Kansallisteatterin 1940-luvusta on syyt\u00e4 mainita my\u00f6s kuuluisaksi tullut esitys <strong>Jean-Paul Sartren<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <em>Likaiset k\u00e4det. <\/em> \u2013 Se tapahtuu fiktiivisess\u00e4 it\u00e4eurooppalaisessa Illyriassa (Jugoslaviassa) toisen maailmansodan lopussa. Mukana on kehyskertomus 10 vuotta tapahtumien j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>Maailmansodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 k\u00e4ytiin strategista debattia vasemmiston sis\u00e4ll\u00e4 siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 pyrki\u00e4 valtaan yksin vai kansallisessa koalitiossa oman maan oikeiston, jopa rojalistien kanssa.<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 kantaa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 edusti vastarintaa johtanut Hoederer (jossain m\u00e4\u00e4rin analoginen hahmo Jugoslavian J. B. Titolle). Nuoret radikaalit ja kommunistit olvat t\u00e4t\u00e4 kompromissien tekij\u00e4\u00e4 vastaan ja suunnittelevat attentaatin, jonka Hoedererin sihteeriksi pestautuva Hugo saa teht\u00e4v\u00e4kseen. Jessica toinen kommunisti ja h\u00e4nen rakastettunsa alkaa kuitenkin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 Hoedererin argumentaatiota paremmin ja tavallaan ihastuu t\u00e4h\u00e4n. Hugo, joka my\u00f6s on alkanut empi\u00e4, tunnustaa attentaattiaikeen, mutta ampuukin Hoedererin mustasukkaisuusmurhana. \u2013 Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin puolueen taktiikka on muuttunut ja tekoa pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ja Hugo itse joutuu kuolemaan. (Korsberg 2004a, Koskimies 1972, 536.)<\/p>\n<p><em>Likaisten k\u00e4sien<\/em> esitykseen liittyi poliittinen jupakka, joka kertoo kahdesta asiasta. Aku Korhonen oli Hoedererin roolissa \u2013 kuten siihen aikaan oli tapana \u2013 tehnyt voimakkaan maskin, k\u00e4ytt\u00e4en suuria muhkeita viiksi\u00e4 ja pystytukkaa. Kun n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 sitten t\u00e4llainen kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Stalinin n\u00e4k\u00f6inen mies ammutaan ja sen tekee nuoren suomalaisen sankarin rooleissa n\u00e4ytellyt Rauli Tuomi (mm <em>Aleksis Kivi<\/em> -filmi jne), saatettiin uumoilla poliittista provokaatiota, etenkin vain\u00a0n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilanteen pintaa katsottaessa. N\u00e4ytelm\u00e4 on monipohjaisempi syv\u00e4llisempi ja sit\u00e4 paitsi poliittisesti Hoerderer edusti aivan eri linjaa kuin Stalin. Siksi oli kommunistien kulttuuripoliitikko Armas \u00c4iki\u00e4n tekem\u00e4 ilmianto yli-innokas. N\u00e4ytelm\u00e4 oli mennyt jo 10 kertaa, joten Kansallisteatteri saattoi muutenkin poistaa sen ohjelmistosta, eik\u00e4 syyt\u00f6st\u00e4 &#8221;ulkovaltojen p\u00e4\u00e4miehen loukkaamisesta&#8221; ollut tarvetta nostaa. Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin poliittisesti radikalisoiduttuaan ja dogmatisoiduttuaan Sartre itse kielsi n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 esitt\u00e4misen liian vasemmistokriittisen\u00e4.<\/p>\n<p>Sartren <em>Kunniallinen portto,<\/em> tehtiin jo 29.9.1948 TTT:ss\u00e4 Salmelaisen teatterissa ja Turun KT:ssa (joht Jorma Nortimo 48\u201350. Kivimaa p\u00e4\u00e4sti <em>Kunniallisen porton<\/em> ensi-iltaan Kansann\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. 20.10.1948 v\u00e4h\u00e4n <em>Likaisten k\u00e4sien<\/em> j\u00e4lkeen. Se ottaa kantaa rotukysymykseen USA:ssa.<\/p>\n<p>Rintamakokemusten k\u00e4sittely l\u00e4hti liikkeelle, tosin kierrepallona ulkomaisten n\u00e4ytelmien kautta. John Patrickin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Kuusi toverusta<\/em> (<em>The Hasty Hart<\/em>) \u2013 Ruotsalainen Teatteri ja Kansallinen ja my\u00f6hemmin muutkin sen esittiv\u00e4t \u2013 paikkana on toisen maailmansodan aikainen sotasairaala Burmassa ja erimaalaisia ja erityyppisi\u00e4 sotilaita. Sen yleis\u00f6menestys osoittaa (mit\u00e4 ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n havaitse Koskimies 1972, 490\u2013491) , ett\u00e4 juuri t\u00e4llaiset kokemukset \u201dtavanomaisuudestaan huolimatta\u201d olivat sit\u00e4 mentaalihistoriaa kokemuksen historiaa, jota teatteri syvimmill\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Eino Kaliman suureksi projektiksi muodostui saada suomalainen sivistyneist\u00f6 tutustutettua <strong>Anton Tshehoviin<\/strong>. Se l\u00e4hti <em>Kolmen sisaren<\/em> ohjauksesta syksylt\u00e4 1947. H\u00e4n oli itse ohjannut Tshehovia Kansallisessa ennen itsen\u00e4isyyden aikaa. Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 sit\u00e4 oli tehty jo 1940-luvun alussa.<\/p>\n<p>Tshehovin l\u00e4pimurto Euroopassa tapahtui\u00a0suhteellisen my\u00f6h\u00e4\u00e4n, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vasta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen, joten Suomen tilanne oli sittenkin melko samanlainen. Sotienv\u00e4lisen\u00e4 aikana Tshehovin n\u00e4ytelmi\u00e4 pidettiin liian tapahtumattomina ja ep\u00e4dramaattisina. Niit\u00e4 ei oikesastaan juurikaan esitetty, my\u00f6s koska Moskovan Taiteellisen teatterin kiertueet 1920\u20131930-luvuilla Euroopassa ja USA:ssa ja niiden hioutuneet\u00a0esitykset\u00a0olivat lyk\u00e4nneet muiden teatterien intoa kilpailla n\u00e4iden ylitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 pidettyjen tulkintojen kanssa.<\/p>\n<p>Ehk\u00e4 j\u00e4lleen kerran yksi yleis\u00f6n kaipaama kierros menetetty\u00e4 maailmaa johti siihen, ett\u00e4 t\u00e4yttym\u00e4tt\u00f6mien el\u00e4mien draama saattoi olla osa monen kokemusta. Lis\u00e4ksi Eino Kalima saattoi tuoda l\u00e4hes 70-vuotiaana koko rakkautensa ja tuntemuksensa ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 kulttuurista \u2013 osoittaa kunnioitustaan sille tilanteessa, jossa ven\u00e4l\u00e4isyyden tuntemukselle \u2013 ja kulttuurisesti korkeatasoisen ven\u00e4l\u00e4isyyden tuntemukselle oli tilausta. N\u00e4in ei neuvostokulttuuriinkaan tarvinnut ottaa kantaa. Herkkyys ja hienoviritteisyys olivat sellaisia, ett\u00e4 Kansallisteatteri vastaansanomattomasti teki kunnianosoituksen naapurin kulttuurille ja Suomessakin h\u00e4vi\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olevien el\u00e4m\u00e4ntapojen arvoille. Kolmena sisarena n\u00e4ytteliv\u00e4t Pia Hattara, Rauha Rentola ja Eeva-Kaarina Volanen.<\/p>\n<p><em>Kirsikkapuistossa<\/em> n\u00e4ytteli Ruth Snellman Ranjevskajaa, t\u00e4m\u00e4 aidosti \u201dvanhan maailmanajan nainen\u201d. Lopahinina n\u00e4ytteliv\u00e4t ensin (1953) Vilho Siivola ja uudelleen (1963) Heikki Savolainen. Eeva-Kaarina Volanen n\u00e4ytteli Anjaa (1953) ja my\u00f6hemmin Ranjevskajaa (1963). <em>Kirsikkapuiston<\/em> katoava maailma, syd\u00e4men sivistys, aatelistapojen hienostuneisuus ja hienotunteisuus asettui vastakkain t\u00e4yden todellisuuspaon kanssa, haluttomuuden ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 taloudellisia realiteetteja ja tulevaisuutta. Kirveen iskujen my\u00f6t\u00e4 se todella saattoi painua manalle Eino Kaliman viimeisten ohjausten my\u00f6t\u00e4. Tshehov \u2013\u00a0muutosvaiheiden dramaatikkona oli l\u00f6yt\u00e4nyt yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>Eri versioissaan <em>Lokki<\/em> (1950) saavutti paljon kiitosta Kansallisteatterin ulkomaan vierailuilla eri puolilla Eurooppaa ja Moskovassakin. N\u00e4in Kaliman oman taiteilijanuran pitk\u00e4 linja oli jollain lailla toteutunut. Paradoksaalista tietysti, ett\u00e4 tietynlaisena \u201dkonservoitumana\u201d \u2013 sit\u00e4h\u00e4n toki oli ollut my\u00f6s Moskovan Taiteellisen Teatterin oma linja. Kaikki vanhat taidemuodot ja -teokset oli Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 s\u00e4il\u00f6tty, kenties neuvosto\u00e4lymyst\u00f6n itses\u00e4ilytyksen projektina: el\u00e4m\u00e4n ja jaksamisen ehtona vaikeissa oloissa.<\/p>\n<p>Kansallisteatterin n\u00e4yttelij\u00e4kunta my\u00f6s nautti levollisista keskittyneist\u00e4, hienosti virittyneist\u00e4 harjoitusjaksoista ja n\u00e4iden Tshehov-tulkintojen kohdalla, ei juurikaan ollut haittaa siit\u00e4, ett\u00e4 Kalima ei ohjastanut detaljeja, vaan l\u00e4hinn\u00e4 rakensi ilmapiiri\u00e4 ja virett\u00e4. T\u00e4st\u00e4 samasta passiivisesta otteesta h\u00e4nt\u00e4 toki olivat jotkut joskus moittineet. Tarinat kertovat, ett\u00e4 viime aikoina, h\u00e4n saattoi l\u00e4hinn\u00e4 soittaa v\u00e4h\u00e4n pianoa harjoituksen aluksi, tai ett\u00e4 p\u00e4\u00e4kirja lojui tuntikausia v\u00e4\u00e4rinp\u00e4in h\u00e4nen polvillaan, huonosti n\u00e4kev\u00e4 vanhus ei tarvinnut sit\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Eino Salmelaisen <\/strong>kausi TTT:ss\u00e4 \u2013 muodosti \/ vakiintuvan ja arvostuksensa hankkivan \u2013 nyttemmin yh\u00e4 luontevammin ohjaavan Salmelaisen ohjelmistoissa \u2013 jotain joka oli osin henkil\u00f6kohtaisempaa valintaa. Salmelainen piti 1940- ja 50-luvuilla kotimaisia kansanomaisia klassikoita yhden per vuosi ohjelmistossa, Lassilaa, Kiljanderia, Numersia, Finne\u00e4, Canthia, ainakin <em>Ty\u00f6miehen vaimo<\/em> ja <em>Anna-Liisa<\/em>. Samoin vuosittain n\u00e4htiin yht\u00e4 puoli-ik\u00e4ist\u00e4 suomalaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, kuten Ensio Rislakkia, Tatu Pekkarista, Mika Waltaria, Ilmari Turjaa, Artturi Leinosta, Topiasta ja Serpi\u00e4. Opereteista ja komedioista TTT:t\u00e4 my\u00f6s ideologisesti moitittiin esimerkiksi SNS-lehdess\u00e4 syksyll\u00e4 1946 ja kysyttiin sopivatko ty\u00f6v\u00e4en teatterille. Salmelaisen mielest\u00e4 ne ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 sopivat, koska ty\u00f6v\u00e4ki oli aina pit\u00e4nyt niist\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-58 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"670\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/liliom_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-5-289\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/liliom_x.jpg 670w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/liliom_x-300x206.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 670px) 100vw, 670px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-289'>\n\t\t\t\tMoln\u00e1r Liliom Helsingin Kansanteatteri, ensi-ilta 2.9.1936. Kuvassa keskell\u00e4 Emmi Jurkka ja Leo L\u00e4hteenm\u00e4ki.  [Ortho, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Salmelainen my\u00f6s uusi joitain aiempia menestyksi\u00e4\u00e4n, kuten <strong>Henrik Ibsenin<\/strong>\u00a0<em>Peer Gyntin<\/em>, vuonna 1943 Kaarlo Kyd\u00f6n kanssa ja 1957 Veikko Sinisalo p\u00e4\u00e4roolissa. H\u00e4nell\u00e4 oli <strong>Shakespearea<\/strong> melko harvoin, mutta kuuluisaksi tulivat vuonna 1950 Toivo M\u00e4kel\u00e4n kanssa <em>Hamlet. <\/em> Mutta h\u00e4n teki my\u00f6s onnistuneita aiempia ja yleis\u00f6llekin osin tuttuja menestyksi\u00e4, kuten unkarilainen <em>Liliom<\/em> tai <em>Rikos ja rangaistus<\/em>, tuttuna <em>Gaston Batyn<\/em> sovituksena.<\/p>\n<p>Amerikkalaisen <strong>Erskine Caldwellin<\/strong> <em>Tupakkatiest\u00e4<\/em>, tammikuussa 1947 kohuttiin, koska Salmelainen edellytti seksikohtauksen n\u00e4yttelemist\u00e4 \u201dpuun takana\u201d. Salmelaista syytettiin siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n meni \u201dsopivaisuuden \u00e4\u00e4rimmille rajoille\u201d. (Rajala 2, 378). My\u00f6s tutut O\u2019Neill\u2019it ja Anouilhin vahvat n\u00e4ytelm\u00e4t olivat h\u00e4nell\u00e4 ohjelmistossa kuin Kansallisellakin.<\/p>\n<p>Hella Wuolijoen ja Salmelaisen vanha yhteisty\u00f6 jatkui <em>Niskavuoren Hetan<\/em> kantaesityksen\u00e4, 16.11.1950. My\u00f6s Kyllikki M\u00e4ntyl\u00e4n karjalaisaiheinen <em>Opri <\/em>esitettiin TTT:Ss\u00e4, mist\u00e4 se l\u00e4hti kierroksilleen ymp\u00e4ri maan. Eino Kalimakin vieraili <em>Kirsikkapuiston<\/em> ohjaajana 1954.<\/p>\n<p>Ajan poliittisia teemoja Salmelainen ei kaihtanut: <strong>Max Zweigin<\/strong> <em>Varsovan ghetto<\/em>, 1949, oli maailmansodan tilitysten aloittaja. Vaikka n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 pidettiin \u201dpaperisena\u201d, sen ohjausratkaisut olivat vaikuttavia. (Rajala 2, 443)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-58 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503ax.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-6-288\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503ax.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503ax-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-288'>\n\t\t\t\tBertolt Brecht Kerj\u00e4l\u00e4isooppera Helsingin Kansanteatteri, ensi-ilta 05.10.1938. Kuvassa Sylvi Palo, Sasu Haapanen, Elsa Turakainen, Leo L\u00e4hteenm\u00e4ki, Emmi Jurkka, Liisa Nevalainen [Ortho reprokuva, Teatterimuseon arkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Eino Salmelainen oli my\u00f6s 1948 ainoa suomalainen teatterinjohtaja, joka jo tuolloin k\u00e4vi Moskovassa katsomassa teatteria ja vieraili Moskovan Taiteellisessa teatterissa. (Rajala 2, 417) <strong>Brechtin ohjaajana<\/strong> Salmelainen jatkoi perinnett\u00e4\u00e4n, h\u00e4n oli <em>Kerj\u00e4l\u00e4isoopperan<\/em>\u00a0tehnyt\u00a0jo kahdesti, <em>\u00c4iti Pelottoman, eli Barbara Pelottoman <\/em>h\u00e4n ohjasi 21.4.1955, p\u00e4\u00e4osassa Rakel Laakso.<\/p>\n<p>Erityisen varhaiselta avaukselta <strong>Astrid Lindgrenin<\/strong> maailmaan tuntuu jo joulukisi 1955 valmistunut <em>Peppi Pitk\u00e4tossu<\/em> sovittajana ja ohjaajana Kalervo Nissil\u00e4.<\/p>\n<p><span style=\"text-decoration: underline;\">Kansanteatterissa<\/span> <strong>Arvi Kivimaan <\/strong>kaudella oli v\u00e4litt\u00f6m\u00e4t suhteet kotimaisten komedioiden kirjoittajiin, kansanomaisten n\u00e4ytelmien tuotteliaisiin kirjoittajiin, joilta saatiin tiuhaan kantaesityksi\u00e4. N\u00e4iden n\u00e4ytelm\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t kierrokselle Suomeen usein\u00a0Kansanteatterin ja TTT:n kautta. N\u00e4iden vuosien n\u00e4ytelmist\u00e4 tuli melkein kaikista my\u00f6s kotimaisen elokuvan pohjia. Olosuhteet Ylioppilastalolla olivat k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ahtaat ja alkeelliset. Lis\u00e4ksi HYY eli Ylioppilaskunta saattoi vain viikkoa ennen peruuttaa jonkin n\u00e4yt\u00f6ksen, jos juhlasalille tuli muuta k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Ja 1930-luvulta aina toukokuulle 1945 asti vuokrasopimuksessa oli sensuuripyk\u00e4l\u00e4, jonka mukaan Ylioppilaskunta saattoi kielt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n sopimattoman n\u00e4ytelm\u00e4n esityksen. Sit\u00e4 oli k\u00e4ytetty l\u00e4hinn\u00e4 ennen sotia parissa tapauksessa. Pirkko Koski kokoaa Kivimaan kauden 1940\u20131949 seuraavasti:<\/p>\n<blockquote><p>Kivimaa aloitti johtajakautensa ulkoisesti vaikeina sotavuosina. Olosuhteet olivat silti edulliset, sill\u00e4 teatteri eli suosion aikaa ja yleis\u00f6 t\u00e4ytti katsomon. Kansanteatteri vaikutti kuitenkin itsekin menestykseen tuottamalla kiitettyj\u00e4 ja kiinnostavia esityksi\u00e4. Kivimaan suureksi ansioksi muodostui ohjelmistovalinnan taito sek\u00e4 yhteisty\u00f6 koti- ja ulkomaisten kirjailijoiden kanssa. Teatteri kilpaili maan ensimm\u00e4isen teatterin paikasta. Kivimaan johtajakauden lopulla teatterin suosion vuodet alkoivat olla takanap\u00e4in, mutta taiteellinen menestys s\u00e4ilyi loppuun saakka. (Koski 2, 276)<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Syksyll\u00e4 1939 toiminta jatkui kutakuinkin normaalisti, vaikka \u201dpainostavan tunnelman vallitessa\u201d, koska Moskovassa k\u00e4ytiin neuvotteluja alueluovutuksista Karjalan kannaksella, Suomenlahden saarilla ja Hankoniemell\u00e4. Hitlerin ja Stalinin hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyssopimuksen salaista lis\u00e4p\u00f6yt\u00e4kirjaa Suomen ja Baltian j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 Neuvostoliitolle ei tunnettu. Teattereissa syksyn tilanne n\u00e4kyi oikeastaan vain Kansanteatterin Lumisota-n\u00e4ytelm\u00e4n harjoitusten keskeytt\u00e4misen\u00e4. &nbsp; &nbsp; &nbsp; Neuvostoliiton hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 30.11.1939 suurin osa teattereista lopetti toiminnan [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/58"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=58"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/58\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1622,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/58\/revisions\/1622"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=58"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=58"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=58"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}