{"id":60,"date":"2014-12-29T14:42:52","date_gmt":"2014-12-29T11:42:52","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=60"},"modified":"2018-09-26T14:47:11","modified_gmt":"2018-09-26T11:47:11","slug":"5-3-ohjaajat-tilaansa-ja-kasialaansa-luomassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/5-3-ohjaajat-tilaansa-ja-kasialaansa-luomassa\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">5.3<\/div>Ohjaajat tilaansa ja k\u00e4sialaansa luomassa"},"content":{"rendered":"<p>Ohjaajien ammattikunta ansaitsee jo huomionsa aikav\u00e4lill\u00e4 1930\u20131959. Teatterien johtajat ja n\u00e4yttelij\u00e4t olivat ohjanneet <strong>Kaarlo Bergbomista<\/strong> ja oman teatterinsa johtoon asettuneesta <strong>August Aspegrenista<\/strong> alkaen. Esitysten yl\u00f6spanojen keskeisen\u00e4 huolena oli vaadittavien \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien\u201d eli tapahtumapaikkojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 ja vaativuusaste.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-60 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503ax.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-288\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503ax.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0503ax-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-288'>\n\t\t\t\tBertolt Brecht Kerj\u00e4l\u00e4isooppera Helsingin Kansanteatteri, ensi-ilta 05.10.1938. Kuvassa Sylvi Palo, Sasu Haapanen, Elsa Turakainen, Leo L\u00e4hteenm\u00e4ki, Emmi Jurkka, Liisa Nevalainen [Ortho reprokuva, Teatterimuseon arkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><strong>Harald Molander<\/strong> edusti Svenska Teaternissa johtajakaudellaan huolellista tila-ajattelua. Suomenkielisell\u00e4 puolella <strong>Jalmari Hahl<\/strong> tunsi vuosisadan vaihteen esteettist\u00e4 keskustelua ja korosti nimenomaan runollisen kokonaisvastuun roolia ohjaajalla. Kansallisteatterin johtajan teht\u00e4viss\u00e4 h\u00e4n yritti tuoda ohjelmistoa l\u00e4hemm\u00e4s uudenaikaista eurooppalaista teatteria. H\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s painokkaita puheenvuoroja siit\u00e4, miten Suomeen tarvittaisiin \u201dtaiteellisen regiss\u00f6\u00f6rin\u201d koulutusta.<\/p>\n<p><strong>Adolf Lindfors<\/strong> teki ohjaajana detaljity\u00f6t\u00e4, sy\u00f6ks\u00e4ht\u00e4en yksityiskohtiin, tavallaan n\u00e4yttelij\u00e4l\u00e4ht\u00f6isesti ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4ism\u00e4isesti, mutta periaatteessa h\u00e4nen aikanaan ulkonainen raami pysyi realismin mitoissa.<\/p>\n<p><strong>Ida Aalberg<\/strong> yritti ohjaajana, mutta toimi selv\u00e4sti hyvin ristiriitaisesti pystym\u00e4tt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ratkaisuja omien koeteltujen n\u00e4yttelij\u00e4n keinojensa, n\u00e4ytt\u00e4vien visuaalisten ratkaisujen tai intiimi\u00e4 tekotapaa korostavien tulkintatarpeiden v\u00e4lill\u00e4. Taustalla vaikutti h\u00e4nen Stanislavskin esikuvakseen ottanut aviomiehens\u00e4 paroni <strong>Alexander von Uexk\u00fcll-Gyllenband,\u00a0<\/strong>joka my\u00f6s pyrki suuntaamaan vaimonsa ilmaisua pieneksi ja intiimiksi.<\/p>\n<p><strong>Jalmari Lahdensuo<\/strong>\u00a0(1880\u20131931) pyrki pragmaattisesti omaksumaan ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ideoita, mutta h\u00e4nt\u00e4 syytettiin tietyst\u00e4 kaupallisuudesta, arkip\u00e4iv\u00e4isyydest\u00e4 ja ulkokohtaisuudesta. Kansallisteatterin kautensa j\u00e4lkeen h\u00e4n toimi alan j\u00e4rjest\u00f6kent\u00e4ss\u00e4, Suomalaisen Oopperan ohjaajana ja kriitikkona useita vuosia.<\/p>\n<p><strong>Mia Backmanille<\/strong>\u00a0(1877\u20131958) olennaista oli pitk\u00e4 kokemus vanhasta traditiosta ja n\u00e4yttelij\u00e4n kannalta. H\u00e4n kykeni yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin n\u00e4yttelij\u00e4orientaatioon, my\u00f6s teosten erityiset vaatimukset, ja kokeilun, kuten ekspressionismissa, eik\u00e4 pel\u00e4nnyt tarttua uutta otetta vaativiin n\u00e4ytelmiin.<\/p>\n<p><strong>Kosti Elo<\/strong>\u00a0(1873\u20131940) pysyi my\u00f6s oman ik\u00e4polvensa miehen\u00e4. H\u00e4n oli n\u00e4yttelij\u00e4orientoitunut, vahvan el\u00e4ytymisen ja heitt\u00e4ytymisen kautta, mutta onnistui valtavalla kokemuksellaan my\u00f6s kehittym\u00e4\u00e4n joukkokohtausten ohjaajaksi. Hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ty\u00f6tahdistaan huolimatta Elo on jo 1930-luvulla melko lailla vanhojen mieltymystens\u00e4 vanki, mink\u00e4 rinnalla TTT:ss\u00e4 alkoi nousta vahvan ja kokeneen n\u00e4yttelij\u00e4kaartin omatoimisuus esitysten rakentajana.<\/p>\n<p><strong>Eino Kalimalla<\/strong>\u00a0(1882\u20131972) oli johdonmukaisesti pieni ja sis\u00e4istynyt, \u00e4lyk\u00e4s ja herkk\u00e4 ilmaisu tavoitteena. H\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin suuri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja vaatelias yleis\u00f6 sek\u00e4 mittasuhteiltaan suurelle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle tottunut n\u00e4yttelij\u00e4kunta. H\u00e4nt\u00e4 eiv\u00e4t kiinnostaneet ohjaustaiteelliset kokeilut, muuten kuin juuri n\u00e4yttelij\u00e4n ja henkil\u00f6hahmojen psykologian kannalta. H\u00e4n teki rohkeasti my\u00f6s 1920-luvulta alkaen pelkist\u00e4mist\u00e4, yksinkertaisia lavastusratkaisuja (Matti Waren) sek\u00e4 Jacques Copeaun ja muiden ranskalaisten hengess\u00e4 t\u00e4ht\u00e4\u00e4vi\u00e4 niukkoja mutta runollisia pyrkimyksi\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Pekka Alpo<\/strong>\u00a0(1877\u20131952) oli monipuolinen ammattilainen, ohjaaja ja Kansallisen apulaisjohtaja, joka teki omien mieltymystens\u00e4 lis\u00e4ksi paljon sellaisia produktioita, joista Kalima itse ei syttynyt. Pekka Alpon ty\u00f6 on tutkimatta, mutta h\u00e4n onnistui hyvin monenlaisen ohjelmiston kanssa, h\u00e4n oli ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 keskittyv\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, ei niink\u00e4\u00e4n lyyriss\u00e4vyinen, vaan riitt\u00e4v\u00e4n energinen ja j\u00e4rkev\u00e4 ammattimies, joka ohjasi ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 kaikki suurempaa dynamiikkaa vaativat teokset; my\u00f6s Strindbergin monimutkaisia persoonallisuuksia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t.<\/p>\n<p><strong>Wilho Ilmari<\/strong>\u00a0(1888\u20131983) \u2013 N\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 kokonaisuuden ajattelijaksi. Wilho Ilmarin monipuolisuus n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 ja vastuullisuus teatterinjohtajana loivat h\u00e4nelle vankan maineen. Johdettuaan Turun Suomalaista teatteria menestyksell\u00e4, h\u00e4n johti pari vuotta Tampereen Teatteria 1934\u20131937 ennen kutsua Kansallisteatteriin. Ohjaajana h\u00e4nt\u00e4 leimaa my\u00f6s huolekkuus, turhien erityisefektien v\u00e4ltt\u00e4minen ja tietynlainen luotettava arkinen kouluttavuus ohjaajana. Ilmari oli rohkeasti tehnyt my\u00f6s Shakespearen teoksia ja nykydraamaa.\u00a0Ilmarin roolit\u00f6ihin kuului usein jokin henkinen keveys, jokin \u00e4lyllinen leikkimieli ja tarvittaessa ter\u00e4vyys.<\/p>\n<p>Wilho Ilmari oli jo l\u00e4hes 60-vuotias, kun h\u00e4n sotavuosina suostui yhteisesti perustetun Suomen Teatterikoulun rehtoriksi. H\u00e4n otti siell\u00e4 Stanislavskin perusteet koulutuksen l\u00e4ht\u00f6kohdaksi, korosti ajatuksen selkeytt\u00e4 ja ilmaisun aitoutta, johon kuitenkin tarvittiin my\u00f6s hyv\u00e4\u00e4 tekniikkaa. Ohjaajana h\u00e4nen oma uudistumiskykyns\u00e4 tavallaan jo alkoi olla ohi. H\u00e4nell\u00e4 oli tekemisens\u00e4 vakiintunut tapa, varma ja kouluttava, ja h\u00e4nen oli helppo arvostettuna kollegana saada luottamusta n\u00e4yttelij\u00f6iden piiriss\u00e4.<\/p>\n<p>Ohjaajana Wilho Ilmarin merkitys korostui oikeastaan vasta sodanj\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina, kun useita nuoria pestattiin Kansalliseen. Ilmari ohjasi n\u00e4ille vaativia t\u00f6it\u00e4, kuten Shakespearen teoksia mm. Ritva Arvelolle, Ansa Ikoselle ja Eeva-Kaarina Volaselle. My\u00f6hemmiss\u00e4 vaativissa teoksissa h\u00e4n ehti ohjata viel\u00e4 esim Jussi Jurkkaa (Sartre: <em>Altonan vangit<\/em> 1961).<\/p>\n<p><strong>Glory Lepp\u00e4nen<\/strong> (1901\u20131979) on kiinnostava seuraavan sukupolven vahva ja ammattitaitoinen ohjaaja, jolle 1930-luvun alun ulkomaisten ohjaajaopintojen j\u00e4lkeen ei kuitenkaan haluttu tarjota ohjaajakiinnityst\u00e4 Kansallisteatteriin. Lepp\u00e4nen teki ansioituneen uran ohjaajana, mutta aivan ilmiselv\u00e4sti h\u00e4n kyvykkyytens\u00e4 osoittaneena voimakkaana naisena uhkasi liikaa Helsingin keskeisi\u00e4 teatterialan herravaltaisia piirej\u00e4.<\/p>\n<p>Glory Renvall kasvoi keskell\u00e4 Suomen kulttuurieliitti\u00e4. H\u00e4nen iso\u00e4itins\u00e4 oli Emmy Acht\u00e9, Bergbomin oopperoiden sopraano ja my\u00f6hemmin oopperoiden ohjaaja ja tuotantojen j\u00e4rjestelij\u00e4. Emmyn toinen tyt\u00e4r Irma Tervani teki uraa Saksassa, ja toinen taas nimens\u00e4 oikeinkirjoitusta korjannut Aino Ackt\u00e9, puolestaan ajoittain Pariisin oopperassa. Suomeen palattuaan Aino Ackt\u00e9 toimi monella tavalla \u2013 my\u00f6s vihamiehi\u00e4 hankkien \u2013 erityisesti Suomalaisen Oopperan perustajana ja tovin johtajana sek\u00e4 Savonlinnan oopperajuhlien alkuvuosien j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4. Gloryn is\u00e4 oli juristi, nuorsuomalainen senaattori <span style=\"display: inline !important; float: none; background-color: transparent; color: #333333; cursor: text; font-family: Georgia,'Times New Roman','Bitstream Charter',Times,serif; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; -webkit-text-stroke-width: 0px; white-space: normal; word-spacing: 0px;\">Heikki Renvall<\/span>, joka my\u00f6hemmin palasi liike-el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mm. vakuutusyhti\u00f6 Kalevan\u00a0 johtoon.<\/p>\n<p>K\u00e4yty\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6-opiston 1920-luvun alussa Glory Renvall kiinnitettiin Kansalliseen, jossa h\u00e4n p\u00e4\u00e4si n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n vaikuttavia, dramaattisia ja uskallettujakin rooleja. Tummatukkaisena ja voimakaspiirteisell\u00e4 ulkon\u00e4\u00f6ll\u00e4 varustettuna h\u00e4nen habituksensa oli enemm\u00e4n \u201dtahtonaisen\u201d kuin viattoman tyt\u00f6n tai salonkien hurmaajattaren. Keholtaan h\u00e4n oli my\u00f6s suurikokoinen eik\u00e4 perinteisesti \u201dnaisellinen\u201d. H\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin erinomaiset, vakuuttavat n\u00e4yt\u00f6t rooleissa, rohkeaa seksuaalisuutta, itsen\u00e4isyytt\u00e4 naisena, silti kultivoituneisuutta, ehdotonta tyyli- tapa- ja historiantajua. Glory avioitui aikansa lahjakkaimman ja k\u00e4ytetyimm\u00e4n sankarin\u00e4yttelij\u00e4n <strong>Aarne Lepp\u00e4sen<\/strong> kanssa, joka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 1930-luvun alkuvuosille asti n\u00e4ytteli niin suomalaisten kuin ulkomaisten n\u00e4ytelmien miehist\u00e4 tragiikkaa tarvitsevat suuret roolit. Invalidisoiduttuaan ja jouduttuaan vahvojen l\u00e4\u00e4kehoitojen ja varhaisen henkisenkin loppuun palamisen uhriksi my\u00f6s Aarne Lepp\u00e4sen mielenterveys j\u00e4rkkyi. Avioero parantumattomasti hermosairaasta n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n, vaikka se siirtyi ulkomaanmatkan ylitse.<\/p>\n<p>Glory Lepp\u00e4nen l\u00e4hti opiskelemaan Max Reinhardt -seminaariin It\u00e4valtaan. Siell\u00e4 h\u00e4n sai n\u00e4ppeihins\u00e4 tuntuman, siit\u00e4 mit\u00e4 on huolellinen epookin ja n\u00e4ytelm\u00e4n analyysi, miten ohjaajan pit\u00e4\u00e4 ajatella skenografiset ratkaisut osana dramaturgista kokonaiskonseptiaan, sek\u00e4 valmistaa itselleen pienoismalli, johon h\u00e4n samalla laatii suunnitelmat paitsi toiminnasta my\u00f6s valaistuksesta. Max Reinhardt -seminaarin vuoden mittainen ohjaajakoulutus oli suunniteltu niille, joilla oli jo pohjana kokemusta n\u00e4yttelij\u00e4n tai ohjaajan ty\u00f6st\u00e4, ja sen ytimess\u00e4 oli se,\u00a0mit\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n nimitet\u00e4\u00e4n otsikolla taiteellinen ennakkosuunnittelu. Opiskelijat ohjasivat toisiaan tai yhteisesti laajempia teoksia, mutta n\u00e4it\u00e4 ryhm\u00e4ohjauksia oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n. Maestro ja maailmant\u00e4hti Max Reinhardt itse k\u00e4vi paikalla katsomassa tuloksia ja antamassa palautetta.<\/p>\n<p>Paluustaan Suomeen Glory Lepp\u00e4nen mainitsee ohimennen Kansallisen ty\u00f6tapojen pys\u00e4htyneisyydest\u00e4, valtavasta omahyv\u00e4isyydest\u00e4 tai itsetyytyv\u00e4isyydest\u00e4, teknisen ja lavastusty\u00f6skentelyn velttoudesta, poissa koko se ammatillinen ote, energia ja tarkkuus, joka oli kaiken perusta It\u00e4vallassa ja Saksassa.<\/p>\n<p>Silti h\u00e4n oli ainoa, joka oli saanut saksalaisesta sill\u00e4 hetkell\u00e4 maailman parhaasta teatteriammattitaidosta kokemusta. Kansallisessa h\u00e4n sai ohjattavakseen mm <em>Jokamiehen<\/em> ja joutui vaikeuksiin vaativana, tarkkana ja liian perusteellisena ohjaajana, jossa helposti n\u00e4htiin vain autoritaarisen \u00e4idin tyt\u00e4r. Ohjaajakiinnityst\u00e4 h\u00e4n ei saanut, ja j\u00e4lkeenp\u00e4in on kiinnostavaa mietti\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin Glory Lepp\u00e4nen olisi ollut uhka Eino Kalimalle ja Pekka Alpolle ja miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin h\u00e4n olisi voinut tuoda uutta otetta Kansallisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja oman aikansa valistuneen ja aktiivisen naisen n\u00e4k\u00f6kulmaa n\u00e4ytelm\u00e4valintoihin ja roolitulkintoihin. H\u00e4n ei kuitenkaan ollut viel\u00e4 50-vuotias kuten herrat johtajat.<\/p>\n<p>H\u00e4n sai vierailupyynn\u00f6n Tampereen Teatteriin ja johtajatarjouksen Turun Suomalaisesta Teatterista, jonne h\u00e4n l\u00e4hti syksyll\u00e4 1936. Siell\u00e4 h\u00e4n teki vakaita ohjauksia, kiinnitti hyvi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, teki huolellisesti valmistelut ja toimi kulttuurisesti edustavana teatterinjohtajana seuraavat kaksi vuotta. L\u00e4ht\u00f6 Viipurin kaupunginteatteriin 1938 oli tietysti l\u00e4ht\u00f6 kohti yh\u00e4 kiinnostavampaa ja parempaa teatteritaloa, olivathan Viipurin n\u00e4yttelij\u00e4t edelleen \u201dSuomen kakkosteatterissa.\u201d<\/p>\n<p>Sodat tulivat yll\u00e4tyksen\u00e4 ja keskeyttiv\u00e4t kaiken. Lepp\u00e4nen johti 2 vuotta Porin teatteria ja vuonna 1943 h\u00e4n otti kiinnityksen Tampereen Teatteriin, jossa h\u00e4n toimi yhteens\u00e4 6 vuotta. H\u00e4nen viimeinen siirtymisens\u00e4 tapahtui Eino Salmelaisen jo 1934 ja Arvi Kivimaan 1940 k\u00e4ym\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 eli siirtym\u00e4ll\u00e4 Tampereen Teatterista Helsingin Kansanteatteriin. Glory Lepp\u00e4nen sai vuonna 1949 johdettavakseen Ylioppilastalolla toimivan Kansanteatterin, jolla silloin oli juuri aloitettu yhteisty\u00f6sopimus Vallilan eli Helsingin Ty\u00f6v\u00e4enteatterin kanssa. T\u00e4m\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Kansanteatteri\u2013Ty\u00f6v\u00e4enteatteri-yhtym\u00e4<\/span>, oli organisaatioltaan er\u00e4\u00e4nlainen turvaj\u00e4rjestely laitavasemmiston valtausyrityst\u00e4 vastaan, mutta kovin j\u00e4ykk\u00e4 ja aloitteeton, vanhojen painolastien ja rutiinien vaivaama.<\/p>\n<p>Naisjohtajien urakehityksen kannalta on paradoksi Suomessa, ett\u00e4 kaksi vuotta my\u00f6hemmin Glory Lepp\u00e4sen, Suomen ehdottomasti ammattitaitoisimpaan viisikkoon kuuluvan teatterinjohtajan esimieheksi nimitettiin teatteriyhtym\u00e4n yhteisjohtaja, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ysin kokematon Verneri Veist\u00e4j\u00e4, kriitikko ja teatterihistorioitsija, my\u00f6hemmin j\u00e4rjest\u00f6mies. Teatterit toimivat erill\u00e4\u00e4n, Lepp\u00e4nen ohjasi Ylioppilastalolla, kunnes el\u00e4k\u00f6ityi vuonna 1958, ja keskittyi kirjoittamaan. Syntyi dekkareita, muistelmia sek\u00e4 kulttuurihistoriallisesti t\u00e4rkeit\u00e4 suvun j\u00e4senten el\u00e4m\u00e4kertoja, jotika eiv\u00e4t ole vailla subjektiivisia v\u00e4rityksi\u00e4.<\/p>\n<h3>Eino Salmelainen (1893\u20131975) \u2013 kriitikosta ohjaajaksi<\/h3>\n<p>Omana aikanaan jo maineeseen noussut ohjaaja Eino Salmelainen on my\u00f6s yleisen perim\u00e4tiedon ja j\u00e4lkimaailman silmiss\u00e4 s\u00e4ilynyt vahvaotteisena, palvottuna, mutta aikoinaan my\u00f6s pel\u00e4ttyn\u00e4 ja kiisteltyn\u00e4kin ohjaajana. Ikaalisista kotoisin oleva vakavamielinen poika \u201daikoi papiksi, mutta joutui teatteriin\u201d, kuten yhden muistelmateoksen otsikko kuuluu. H\u00e4n toimi kansalaissodassa valkoisten puolella Heinolan rintamalla ja veti partiopoikatoimintaa. Kesken j\u00e4\u00e4neiden yliopisto-opintojen j\u00e4lkeen h\u00e4n sai kiinnityksen Tampereella <em>Aamulehden<\/em> toimittajaksi, jolle lankesi kaupungin teatteriesityksist\u00e4 kirjoittaminen. N\u00e4in Salmelainen perehtyi varhain ja intensiivisesti esimerkiksi Kosti Elon ohjauksiin ja ohjelmistoihin. Ter\u00e4v\u00e4sanainen ja tarkkan\u00e4k\u00f6inen kriitikko kutsuttiin 1927 johtamaan <span style=\"text-decoration: underline;\">Tampereen Teatteria<\/span>, jonka johtajat olivat vaihtuneet moneen kertaan.<\/p>\n<p>Salmelainen teki alkuun paitsi vakio-ohjelmistoa, er\u00e4it\u00e4 kotimaisia tuntemiensa kirjailijoiden kirjoittamia uutuuksia, sek\u00e4 r\u00e4v\u00e4k\u00f6it\u00e4 tyylillisi\u00e4 kokeiluja ekspressionismin hengess\u00e4. H\u00e4n viihtyi talossa yhteens\u00e4 7 vuotta. N\u00e4yttelij\u00e4kulttuurin ulkopuolelta tulevana, h\u00e4net koettiin osin erist\u00e4ytyv\u00e4ksi, mutta muistelmissaan h\u00e4n on valitellut my\u00f6s varsin boheemia ja railakasta meininki\u00e4, jota teatterilla n\u00e4yt\u00f6sten j\u00e4lkeen kieltolain pirtuaikana harrastettiin. Rohkeita ja kiinnostavia n\u00e4ytelm\u00e4valintoja tehdess\u00e4\u00e4n h\u00e4nkin joutui paikallisten mustapaitojen uhkailemaksi. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s hyvi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, kuten Helge Ranin n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n esim. Peer Gyntin roolin ensimm\u00e4isess\u00e4 versiossaan Ibsenin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-60 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"670\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/liliom_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-289\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/liliom_x.jpg 670w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/liliom_x-300x206.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 670px) 100vw, 670px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-289'>\n\t\t\t\tMoln\u00e1r Liliom Helsingin Kansanteatteri, ensi-ilta 2.9.1936. Kuvassa keskell\u00e4 Emmi Jurkka ja Leo L\u00e4hteenm\u00e4ki.  [Ortho, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Kutsu <span style=\"text-decoration: underline;\">Helsingin Kansanteatterin<\/span> eli juuri vuonna\u00a01934 yhteen liitettyjen teattereiden (<span style=\"text-decoration: underline;\">Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/span> ja <span style=\"text-decoration: underline;\">Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/span>) johtajaksi nosti h\u00e4net Helsingiss\u00e4 tietoisuuteen. Ohjaajatoverina h\u00e4nell\u00e4 oli alkuun kokeneet <strong>Eino Jurkka<\/strong> ja <strong>Bertha Lindberg<\/strong>, sek\u00e4 my\u00f6hemmin taitavaksi ohjaajaksi kehittyv\u00e4 <strong>Eine Laine.<\/strong> Ylioppilastalon ja Koiton n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ohjelmistoa tasapainotettiin niin, ett\u00e4 Koitossa olisi ollut v\u00e4h\u00e4n populaarimpi ja kansanomaisempi linja, Ylioppilastalolla, operetit ja vaativampi draama. \u2013 Toimittajataustansa takia Salmelaisen t\u00e4rke\u00e4ksi toiminta-alueeksi ohjaajana nousi dramaturginen aktiivisuus. Teatterien tarve uusista teksteist\u00e4 oli huutava, kun vuodessa piti tehd\u00e4 7\u20138 ensi-iltaa kahdella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, eik\u00e4 vanhoja kappaleita voinut aina py\u00f6ritt\u00e4\u00e4. Salmelaisen tuki ja opastus, sek\u00e4 vahva ote kotimaisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden edist\u00e4j\u00e4n\u00e4 vertautuu ensimm\u00e4isen\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan Bergbomiin aikaan asti. Siksi p\u00e4tev\u00e4 ja verev\u00e4 ote h\u00e4nell\u00e4 oli teksteihin. Kansanteatterissa 1930-luvulla aloittivat monet lehtimiesdramaatikoista ja nokkelat naisdramaatikot. Salmelainen yritti saada pakon edess\u00e4 viihteellisen ohjelmistonkin jotenkin fiksuksi.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-60 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"600\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/05x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-282\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/05x.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/05x-300x230.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-282'>\n\t\t\t\tJuhani Tervap\u00e4\u00e4 (Hella Wuolijoki) Niskavuoren naiset Helsingin Kansanteatteri. Ensi-ilta 31.03.1936. Kuvassa Ilona Ahlgren \u2013 Martta Kontula, opettaja Wainio \u2013 Aku K\u00e4yhk\u00f6, Martta \u2013 Aino Lohikoski  [Ortho, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"623\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/05bx.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-283\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/05bx.jpg 623w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/05bx-300x222.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 623px) 100vw, 623px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-283'>\n\t\t\t\tJuhani Tervap\u00e4\u00e4 (Hella Wuolijoki) Niskavuoren naiset Helsingin Kansanteatteri. Ensi-ilta 31.03.1936.  Kuvassa Ilona Ahlgren \u2013 Martta Kontula, opettaja Wainio \u2013 Aku K\u00e4yhk\u00f6, Martta \u2013 Aino Lohikoski [Ortho, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/juurakon-hulda_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-3-284\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/juurakon-hulda_x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/juurakon-hulda_x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-284'>\n\t\t\t\tHella Wuolijoki Juurakon Hulda Oulun N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, ensi-ilta 1938. Kuvassa mm. Kerttu Horneman, Tarmo Lehtonen, Sirkka Kokkonen, Meri Lehtonen (Hulda), Ester Hyv\u00f6nen, Mimmi Halonen, August Aunola, Pentti Irjala, V\u00e4in\u00f6 Oksman. [S\u00e4hk\u00f6-valokuvaamo, Teatterimuseon arkisto] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Merkitt\u00e4vimm\u00e4ksi nousi tietysti <strong>Hella Wuolijoen<\/strong> tuolloin viel\u00e4 Juhani Tervap\u00e4\u00e4n nimell\u00e4 kirjoitettujen n\u00e4ytelmien k\u00e4til\u00f6inti. Ensimm\u00e4isen\u00e4 <em>Niskavuoren naiset<\/em>, sek\u00e4 sen jatko-osa <em>Niskavuoren leip\u00e4<\/em>. My\u00f6s <em>Juurakon Hulda<\/em>, <em>Justiina<\/em> ja <em>Vihre\u00e4 Kulta<\/em> ovat t\u00e4lt\u00e4 Salmelaisen Helsingin kaudelta. Paljon on keskusteltu Salmelaisen roolista n\u00e4ytelmien lopullisen asun muokkaajana ja ainakin <em>Niskavuoren naisten <\/em>kohdalla tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 alun perin Wuolijoen alter ego, nuori innokas opettajatar Ilona piti kovin pitki\u00e4 palopuheita uuden ajan ja uudistumisen tarpeesta. Salmelainen on <span style=\"display: inline !important; float: none; background-color: transparent; color: #333333; cursor: text; font-family: Georgia,'Times New Roman','Bitstream Charter',Times,serif; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; -webkit-text-stroke-width: 0px; white-space: normal; word-spacing: 0px;\">toivonut lyhennett\u00e4v\u00e4ksi <\/span>n\u00e4it\u00e4 dramaturgisesti liian pitki\u00e4 puheita ja ehdottanut ett\u00e4 Vanhan em\u00e4nn\u00e4n, Loviisan roolia kasvatetaan, jolloin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n on tullut parempi eri voimien tasapaino ja dramaattisempi asetelma. \u2013 Jatko-osassa <em>Niskavuoren leip\u00e4<\/em> Loviisa Niskavuori \u2013 1930-luvun lopun punamullan tai \u201dkansanrintamahallituksen\u201d hengess\u00e4, matkustaa Helsinkiin ja muistuttaa Niskavuoren lapsille, ensimm\u00e4isen suomenkielisen sivistyneist\u00f6polven j\u00e4senille heid\u00e4n juuristaan ja tarpeesta pit\u00e4\u00e4 maaseutu el\u00e4m\u00e4n antaja voimissaan.<\/p>\n<p>Salmelainen tunnettiin my\u00f6s rohkeana ja eroottisia kohtauksia kaihtamattomana ohjaajana, joka teki uskallettuja ja provosoiviakin ratkaisuja. Vaikka h\u00e4n itse olikin taustaltaan poliittisesti valkoinen, h\u00e4n edusti kuitenkin tuolloin\u00a0vapaamielist\u00e4, avarakatseista otetta ja oli ehdottomasti kansanvaltaisen demokratian kannattaja ja parlamentarismin. Silti h\u00e4n ei kaihtanut yhteisty\u00f6t\u00e4 vasemmistolaisiksi tiedettyjen taiteilijoitten kanssa. T\u00e4m\u00e4 jo oli riitt\u00e4v\u00e4 seikka siihen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen oikeiston piiriss\u00e4 katsottiin karsaasti. Kun lis\u00e4ksi tiedettiin Salmelaisen kuuluminen tuolloin viel\u00e4 \u201dkriminalisoituun\u201d sukupuoliseen v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n ja miten se vaikutti er\u00e4isiin henkil\u00f6suhteisiin (suosikkij\u00e4rjestelm\u00e4) teatterin sis\u00e4ll\u00e4, johtokunnan oli suhteellisen helppo olla uusimatta h\u00e4nen sopimustaan, kun teatterin toiminta talvisodan alkaessa oli lakannut. Eino Salmelainen suunnitteli nyt oman teatterin ja teatterikoulun perustamista, mik\u00e4 onnistuikin vuosina 1941\u20131942. Parin free lance -vuoden j\u00e4lkeen, jolloin h\u00e4n Wuolijoen kautta mm. tapasi Suomessa asuneen Bertolt Brechtin ja h\u00e4nen perheens\u00e4, Salmelaiselle tarjottiin kiinnityst\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin<\/span> johtajaksi, mik\u00e4 tarjouksena merkitsi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 koska tie Kansallisteatteriin olisi joka tapauksessa tukossa, Tampereesta tulisi j\u00e4lleen h\u00e4nen kaupunkinsa.<\/p>\n<p>Kaksi vuosikymment\u00e4 kest\u00e4neell\u00e4 kaudellaan Ty\u00f6viksen johtajana h\u00e4n loi sille sen legendaarisen maineen, jonka varassa se eli viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Jo ennest\u00e4\u00e4n vahvaan n\u00e4yttelij\u00e4kuntaan h\u00e4n kiinnitti hyvi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, ja monilla tulkinnoillaan 1950-luvulla esimerkiksi kotimaisista klassikoista h\u00e4n tuuletti p\u00f6lyj\u00e4. Salmelainen inhosi kaikkea ihanteellista tekopyhyytt\u00e4 ja pateettista nostatusta. Ihmissuhteet esitettiin mutkattomina, karkeinakin, mukana oli aina erotiikkaa ja intohimoakin, laskelmoivuutta ja tylyytt\u00e4. Er\u00e4iss\u00e4 tapauksissa h\u00e4n saattoi rakentaa esityksiins\u00e4 my\u00f6s vihjeit\u00e4 miesten v\u00e4lisist\u00e4 eroottisista suhteista, mit\u00e4 ei tuolloin tietenk\u00e4\u00e4n voinut tehd\u00e4 julkissesti. \u2013 Eip\u00e4 turhaan h\u00e4nen tulkintojaan ole verrattu my\u00f6hempiin Jouko Turkan ihmiskuvan piirteisiin 1970-luvulla, esimerkiksi <em>Nummisuutareissa<\/em> Iivarin ja Sakerin kohtausten juoppohullua hurjuutta. Salmelainen jatkoi yhteisty\u00f6t\u00e4 kirjailijoiden kanssa ja monien n\u00e4ytelmien matka Suomen muiden maakuntien teattereihin, kulki hyvin usein Salmelaisen kautta. TTT tuli edustamaan 1950-luvulla tietynlaista kansanomaisen ohjelmiston esikuvateatteria. \u2013 Koska Salmelaisella oli vanhastaan my\u00f6s ristiriitaa Arvi Kivimaan kanssa, joka oli juuri noussut Suomen Kansallisteatterin johtajaksi, h\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s selv\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4misen tarvetta. Jotkut suurten p\u00e4iv\u00e4lehtien kriitikoista, my\u00f6s alkoivat nostaa Salmelaisen ohjausten mainetta ja siten johdonmukaisesti n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Kansallisteatteria. Toisaalta vahvoja n\u00e4yt\u00f6t oli helppo todeta Helsingiss\u00e4kin TTT:n toistuvilla vierailuilla.<\/p>\n<p>Viisikymmenluvun kesin\u00e4 Salmelainen my\u00f6s kirjoitti laajan muistelma- ja teatterikirjatuotannon, jossa h\u00e4n mm. usein analysoi kotimaisten n\u00e4ytelmien tulkintaperinnett\u00e4, samoin piirt\u00e4\u00e4 muotokuvia \u201dteatterin naisista\u201d, n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4rist\u00e4 ja kirjailijattarista. H\u00e4n oli taustavoimana my\u00f6s lukuisissa Tampereen kulttuurihankkeissa, ei v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 <em>Aamulehden<\/em> kriitikko Olavi Veist\u00e4j\u00e4 luotti Salmelaisen arvostelukykyyn l\u00e4hes kaikessa.<\/p>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4enliikkeen sis\u00e4isten ristiriitojen vuosikymmenin\u00e4 1940\u20131950-luvuilla Salmelainen nimenomaan korosti teatteria sellaisena ihmisi\u00e4 yhteen kokoavana paikkana, josta poliittiset intohimot piti pit\u00e4\u00e4 kaukana. 1960-luvun alussa h\u00e4n lis\u00e4ksi korosti,\u00a0miten teatterin tulevaisuus oli vain sen kyvyss\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kansanomaisuutensa. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n \u2013 itse aikansa radikaali \u2013 joutui uuden radikalismin vuosikymmenell\u00e4 jo ik\u00e4miesten kaartiin, vaikka h\u00e4nen <em>Hamlet<\/em> ja <em>Ty\u00f6miehen vaimo<\/em> -ohjauksistaan viel\u00e4 voitiin varauksetta 1960-luvulla nauttia. Salmelainen joutui 1960-luvun avantgarde -sukupolven n\u00e4k\u00f6kulmasta vanhan kaartin patriarkaksi, joka viime vuosinaan sai konservatiivin leiman.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ohjaajien ammattikunta ansaitsee jo huomionsa aikav\u00e4lill\u00e4 1930\u20131959. Teatterien johtajat ja n\u00e4yttelij\u00e4t olivat ohjanneet Kaarlo Bergbomista ja oman teatterinsa johtoon asettuneesta August Aspegrenista alkaen. Esitysten yl\u00f6spanojen keskeisen\u00e4 huolena oli vaadittavien \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien\u201d eli tapahtumapaikkojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 ja vaativuusaste. Harald Molander edusti Svenska Teaternissa johtajakaudellaan huolellista tila-ajattelua. Suomenkielisell\u00e4 puolella Jalmari Hahl tunsi vuosisadan vaihteen esteettist\u00e4 keskustelua ja korosti nimenomaan [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/60"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=60"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/60\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1619,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/60\/revisions\/1619"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=60"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=60"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=60"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}