{"id":64,"date":"2014-12-29T15:04:46","date_gmt":"2014-12-29T12:04:46","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=64"},"modified":"2018-09-26T09:50:03","modified_gmt":"2018-09-26T06:50:03","slug":"5-1-lapualaisvuosista-kansanrintamaan-1930-luvun-poliittinen-ilmapiiri-ja-teatterit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/5-1-lapualaisvuosista-kansanrintamaan-1930-luvun-poliittinen-ilmapiiri-ja-teatterit\/","title":{"rendered":"
5.1<\/div>Lapualaisvuosista kansanrintamaan \u2014 1930-luvun poliittinen ilmapiiri ja teatterit"},"content":{"rendered":"

Teatterikentt\u00e4 ja yhdist\u00e4minen<\/h3>\n

Valtion draamallinen asiantuntijalautakunta oli perustettu ottamaan kantaa teatterialan kysymyksiin Opetusministeri\u00f6n avuksi. Sen puheenjohtajana toimi alkuun professori Yrj\u00f6 Hirn. Avarakatseisena, ruotsinkielisen\u00e4 ja kosmopoliittisena kulttuurihistorioitsijana h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 1920-luvulla usein asettuneen hyvin my\u00f6nteisesti ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6v\u00e4enteattereiden toimintaan sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 vilpit\u00f6nt\u00e4 kulttuuritahtoa. Kun ep\u00e4iltiin jonkin teatterin (esim. S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n) edustavan luokkatietoista politiikan teon v\u00e4linett\u00e4, saattoi Hirnin vierailu ja lausunto n\u00e4hdyst\u00e4 esityksest\u00e4 vakuuttaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli vain k\u00f6yhempien kansankerrosten sivistystahdosta ja taiteellisista pyrinn\u00f6ist\u00e4. H\u00e4n joutui tekem\u00e4\u00e4n useita maakuntavierailuja samassa tarkoituksessa.<\/p>\n

H\u00e4nen tilalleen vuonna 1930 tuli puheenjohtajaksi jyrkemp\u00e4\u00e4 suomalaisuuslinjaa l\u00e4hell\u00e4 ollut estetiikan dosentti Kaarle S. Laurila. H\u00e4net tunnettiin yliopistopiireiss\u00e4kin miehen\u00e4, joka tieteellisen ty\u00f6ns\u00e4 ohella, oli alkanut toimia my\u00f6s kulttuuripoliittisena vaikuttajana, yliopistomiehen auktoriteetilla.<\/p>\n

Toimikunnan sihteerin\u00e4 oli n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija ja Suomen Sosiaalidemokraatin arvostelija, useilla ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 vaikuttanut Heikki V\u00e4lisalmi. \u2013 H\u00e4n oli jo kautta 1920-luvun seurannut niit\u00e4 loputtomia taloudellisia vaikeuksia, joita teattereilla oli.<\/p>\n

Vuonna 1929 V\u00e4lisalmi kirjoitti artikkelin, jossa esitti ajatuksen, ett\u00e4 kun ohjelmistollisesti porvarilliset ja ty\u00f6v\u00e4enteatterit eiv\u00e4t suuremmin toisistaan poikenneet, ainakin pienimmiss\u00e4 kaupungeissa tulisi niiden voimat yhdist\u00e4\u00e4. Mutta koska \u201dtunneseikat tekisiv\u00e4t yhdist\u00e4misen vaikeaksi\u201d, voitaisiin se tehd\u00e4 ottamalla ylimm\u00e4ksi hallintoelimeksi kaupunki, joka n\u00e4in my\u00f6s voisi lis\u00e4t\u00e4 tukeaan. Hanke sai kannatusta vuoden 1930 Teatterip\u00e4ivill\u00e4 ja Laurilan tullessa puheenjohtajaksi (1930), asia alkoi lautakunnassa edet\u00e4. (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 239)<\/p>\n

Toinen tavoite oli siis saada valtion lis\u00e4ksi kaupungit suurempaan rooliin teatterien rahoittajina. Johtihan p\u00e4\u00e4sylipputulojen suuri osuus tuloista yh\u00e4 viihteellisemp\u00e4\u00e4n ohjelmistoon.<\/p>\n

Tilanne oli taloudellisesti kyps\u00e4 Porissa, jossa ensimm\u00e4inen yhdistymissopimus tehtiin jo 1930. Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liitto asettui jyrk\u00e4sti t\u00e4t\u00e4 yhdistymist\u00e4 vastaan, viel\u00e4 edustajakokouksessaan 1932, mutta ei voinut est\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 teatterit kuitenkin alkoivat osin t\u00e4h\u00e4n suuntaan toimia. (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 239)<\/p>\n

Seuraavana vastaavassa tilanteessa olivat jo Viipurin teatterit. Ehk\u00e4 on tulkittavissa, ett\u00e4 Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liiton johto, eli \u201daatteellinen yl\u00e4taso\u201d joutui ottamaan periaatteellisia kantoja, samalla kun toimijat ruohonjuuritasolla pitiv\u00e4t itse toiminnan jatkumista ja taloudellisen ep\u00e4varmuuden poistamista edes jollain tavalla t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin poliittisia reviirej\u00e4.<\/p>\n

Mutta tilanteeseen vaikutti olennaisesti my\u00f6s ankara laskusuhdanne, ns talouspula. New Yorkin p\u00f6rssiromahduksesta 1929 alkanut maailmanlaajuinen lama, oli lis\u00e4nnyt ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 ja vastaavasti poliittista aktiviisuutta vasemmistossa ja vastavuoroista levottomuutta oikeistossa. Palkat laskivat kaikkialla, niin jyrk\u00e4sti, ett\u00e4 vuonna 1932 oltiin 1920-luvn alun tasossa, ja ennalleen p\u00e4\u00e4stiin vasta noin vuonna 1938. (Koski 2, 12) T\u00e4m\u00e4 merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sylippujen hintoja ei voitu mitenk\u00e4\u00e4n korottaa, kuten ei palkkojakaan. Muutenkin olivat teatterien kustannusrakenteet sellaisia, ett\u00e4 suurinta luovuutta tarvittiin s\u00e4\u00e4st\u00e4miseen.<\/p>\n

K. S. Laurila my\u00f6s itse alkoi ajaa asiaa, esimerkiksi esitelm\u00f6idess\u00e4\u00e4n Turussa ja \u201djulistamalla kategorisesti, ett\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enteatterit on lakkautettava!\u201d (Krohn-Rinne 1966, 147)<\/p>\n

Ty\u00f6v\u00e4en teattereiden valtionapuja uhattiin pienent\u00e4\u00e4 ja pienennettiinkin, osin sill\u00e4 kriteerill\u00e4, onko teatteri ammattilainen ja huolehtiiko se kenties ainoana paikkakunnan teatteritarjonnasta. Joidenkin valtionapuja, kuten Turun tuolloin hyvin maineikkaan Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin, saatiin s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n vetoamalla suoraan opetusministereihin.<\/p>\n

Kuitenkin \u2013 ilmeisesti toiminnan numeroihin vedoten \u2013 mutta selv\u00e4sti my\u00f6s porvarillisella poliittisella tahdolla ty\u00f6v\u00e4enteatterien valtionavut mitoitettiin selv\u00e4sti pienemmiksi kuin paikallisten porvarillisten teatterien. N\u00e4it\u00e4 my\u00f6s k\u00e4ytettiin keppin\u00e4 ja porkkanana, jotta yhdist\u00e4minen saisi vauhtia.<\/p>\n

Yhdistymisprosessit l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle, Porista, Viipurista ja Helsingist\u00e4, mutta se jatkui eritysesti 1940-luvulta alkaen ja p\u00e4\u00e4ttyi vasta 1960-luvulla, jolloin nykyinen kaupunginteattereiden verkosto vakiintui.<\/p>\n

Yhdistymisprosessin alkuvaiheessa merkityst\u00e4 oli my\u00f6s sill\u00e4, miten asia paikallisesti hoidettiin: oliko kyse tasaveroisesta kollegiaalisesta suhtautumisesta, ja\/tai mitk\u00e4 olivat muuten voimasuhteet ja asema teatterien v\u00e4lill\u00e4. \u2013 Yleisesti ottaen on ainakin selv\u00e4\u00e4, kuten Turun, Tampereen, Porin ja Viipurinkin tilanteet osoittavat, ett\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enteattereilla oli kenties asialleen omistautuneemmat n\u00e4yttelij\u00e4t, avustajakunnat ja yleis\u00f6t. Lis\u00e4ksi niiden toiminta oli useimmiten ollut vanhempaa ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4, vaikka harrastajapohjaista, kuin porvarillisten teatterien, jotka oli perustettu suoraan ammattilaisiksi. Paikka-identiteetin s\u00e4ilytt\u00e4miseksi usein suunniteltiin n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 molemmissa perinteisiss\u00e4 esitystiloissa, vaikka se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ei aina toiminutkaan.<\/p>\n

Porin<\/strong> tilanne muistutti Turkua siin\u00e4 suhteessa, ett\u00e4 suurena satama- ja teollisuuskaupunkina sinne oli ehtinyt muodostua voimakas ja kannattajakuntansa puolesta vakaa Porin Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri, joka 1920-luvulla oli toiminut aktiivisesti jo ammatillisesti omasta piirist\u00e4 nousseiden johtajien johdolla. Vanhaa, ja runsaan kertuetoiminnan etappina oli jo vuonna 1883 rakennettu teatteritalo. Sit\u00e4 is\u00e4nn\u00f6iv\u00e4 Porin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli perustettu virallisesti vasta 1925, johtajina Valle Sorsakoski 1925\u20131927 ja Kalle Rouni 1927\u20131934, jonka aikana yhdist\u00e4minen tapahtuikin.<\/p>\n

Rouni oli taiteellisesti ja toiminnallisesti nostanut teatterin tasoa, ja niinp\u00e4 ajatus ty\u00f6v\u00e4enteatterin mukaan saamisesta oli varsin luonteva toiminnan kehitt\u00e4mist\u00e4 koskeva ajatus. Valtion draamallinen lautakunta korotti huomattavasi Porin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n avustusta ja Porin kaupunki vastaavasti asetti oman avustuksensa ehdoksi yhdistymissopimuksen.<\/p>\n

N\u00e4in uuden Porin Teatterin luominen, kulki tavallaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in annettuna pakkoliitoksena, her\u00e4tt\u00e4en runsaasti tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 eik\u00e4 kaikkia sopimuksen kohtia, kuten n\u00e4yttelemist\u00e4 rinnakkain Ty\u00f6v\u00e4entalossa pidetty tai voitu pit\u00e4\u00e4. (ks mm Koski2, 12)<\/p>\n

Sen sijaan toiminta Porin Teatterissa kuten kaikkialla muuallakin oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s alueteatteritoimintaa, sill\u00e4 teatterit kiersiv\u00e4t maakunnan paikkakunnilla varsin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. V\u00e4est\u00f6\u00e4 asui maalla runsaasti, aikaa ja matkustusv\u00e4lineit\u00e4 oli helpommin teatterin menn\u00e4 yleis\u00f6n luokse.<\/p>\n

Viipurissa <\/strong>aloite tuli Ty\u00f6v\u00e4nteatterin taloudenhoitajalta t\u00e4m\u00e4n katsoessa tappio- ja velkalukujaan vuodelta 1929. Rinnakkaisella teatterilla ei ollut mennyt yht\u00e4\u00e4n paremmin ja entisten velkojen pyyhkimiseksi p\u00e4\u00e4tettiin hakea yhteisesti kaupungilta lainoja. Tilanne ei korjautunut joten 1931 Viipurin Teatterin johtaja Sven Hild\u00e9n<\/strong> ehdotti Karjala<\/em>-lehden kiertohaastattelussa teatterien yhdist\u00e4mist\u00e4. Ty\u00f6v\u00e4enteatterin johtaja Arvi Tuomi<\/strong> omalta osaltaan puhui suuresta kansanteatterista, jollaisen ovet olisivat kaikille avoimet. (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 239) \u2013 Aatteellisesti asian taustalla olivat keskieurooppalaiset Volkstheater-liike ja Th\u00e9\u00e2tre National Populaire. Samassa yhteydess\u00e4 my\u00f6s kaikki teatterialan ammattilaiset, kuten Erkki Kivij\u00e4rvi, Teuvo Puro, Mia Backman, Arvi Kivimaa ja Huugo Jalkanen puhuivat yhteisteatterien tai maakuntateattereiden j\u00e4rjestelm\u00e4n puolesta viisaana Suomessa. (Veist\u00e4j\u00e4, 239)<\/p>\n

Neuvotteluja tasa-arvoisuuden pohjalta tapahtuvasta yhdistymisest\u00e4 k\u00e4ytiin. Olihan Viipurin Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri 1920-luvulla my\u00f6s saanut paljon aikaan Torsten Leistenin (Topo Leistel\u00e4n)<\/strong> ja viimeksi Arvi Tuomen johtajakaudella. \u2013 Neuvotteluja vauhditti kuitenkin j\u00e4lleen Valtion draamallinen lautakunta, joka \u201dei pit\u00e4nyt varmana kahden teatterin avustamista Viipurissa en\u00e4\u00e4 vuonna 1933\u201d. Lis\u00e4ksi itse ty\u00f6v\u00e4entalo oli my\u00f6s huono kunnoltaan.<\/p>\n

Perustettiin yhteisesti omistettu Viipurin Kaupunginteatteri Oy, johon osakkaiksi tulivat molempien teattereiden vanhat kannatusyhdistykset. Valtuusto hyv\u00e4ksyi hankkeet, mutta yksitt\u00e4ist\u00e4 vastustusta esiintyi sek\u00e4 sosialistien ett\u00e4 porvarien taholla, joten odotukset toiminnan alkaessa vuoden 1933 alussa olivat my\u00f6s ristiriitaisia. (Veist\u00e4j\u00e4, 240)<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 <\/strong>Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yhdistyminen syyskauden 1933 alusta oli osa t\u00e4t\u00e4 yleist\u00e4 yhdist\u00e4mislinjaa ja muodostaa ensimm\u00e4isen etapin nykyisen Helsingin Kaupunginteatterin taustahistorian vaiheissa. Sen taustalla n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Pirkko Kosken mukaan olleen ennen muuta taloudelliset syyt. Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 selke\u00e4sti porvarillisena oli jo saavuttanut vahvan ammatillisen aseman Helsingiss\u00e4. Se oli joidenkin n\u00e4kemyksiss\u00e4 jo \u201dmaan toinen teatteri\u201d. Sen henkil\u00f6kunnan piiriss\u00e4 osin my\u00f6s vierastettiin Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, jolla edelleen oli osittaisen amat\u00f6\u00f6riteatterin tai sekateatterin leima ja ennen muuta pohjimmiltaan vasemmistolaista politiikkaa harjoittava. T\u00e4t\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 ei edes Eino Jurkan vahva johtajakausi ollut muuttanut. Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n piiriss\u00e4 yhdistymist\u00e4 vieroksuttiin juuri ty\u00f6v\u00e4enteatterilaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta ja siihen mentiin ainakin johtokunnan piiriss\u00e4 vastentahtoisesti. Olivathan Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n edustajat my\u00f6s TNL:ss\u00e4 edellisen\u00e4 syksyn\u00e4 vastustaneet yleisesti yhdistymisi\u00e4.<\/p>\n

Eino Jurkka johtajana kuitenkin oli selv\u00e4sti yhdistymisen kannalla. (Koski 2, 12\u201313) Olivathan molemmat teatterit veloissa ja osittain n\u00e4ytelm\u00e4nv\u00e4litt\u00e4jien boikotissa maksamattomien tekij\u00e4noikeuspalkkioiden takia, mik\u00e4 rajoitti ohjelmiston esitt\u00e4mist\u00e4 ja varaamista. Monet peruuttamiset ja toiminnan ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyydet, joissa merkitt\u00e4v\u00e4sti vaikutti alkoholink\u00e4ytt\u00f6, tuottivat jatkossakin vaikeuksia.<\/p>\n

Johtokuntien piiriss\u00e4 ajatus oli saanut voimakasta kannatusta, ja kun Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 virallisessa kokouksessaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1933 asiaa k\u00e4sitteli, se n\u00e4ki tulevaisuuden tavoitteena t\u00e4ten \u201duuden voimakkaamman ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u201d, kuten asia p\u00f6yt\u00e4kirjassa muotoiltiin. Nimeksi haluttiin mm Suomen Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 sek\u00e4 uuden teatterin kuulumista Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liittoon. (Koski2, 13) My\u00f6hemmin teatteri liittyi rinnakkaisesti my\u00f6s Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liittoon.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen vuosi 1933\u20131934 toimittiin viel\u00e4 vanhoilla johtajilla. Mia Backman<\/strong> johti Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 Ylioppilastalolla ja Eino Jurkka<\/strong> Koittoa. Ohjaajina olivat lis\u00e4ksi Hugo Hyt\u00f6nen ja Eine Laine. Vasta Eino Salmelaisen nimitt\u00e4minen Tampereelta vuosiksi 1934\u20131940 alkoi rakentaa uutta yhteis\u00f6\u00e4, ainakin luovinta eri odotusten ristipaineessa alkoi. Yhdistynyt Teatteri sai tuolloin nimekseen Helsingin Kansanteatteri. <\/strong>Helsingin teatterikartalla sijaitsi my\u00f6s Helsingin Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri. Vallilan ty\u00f6v\u00e4entalolle vastik\u00e4\u00e4n siirtynyt entinen S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli my\u00f6s \u201dvarsin kaukana keskustasta\u201d ja toiminut ammatillisena vasta alle 5 vuotta.<\/p>\n

Kansanteatterin uuden johtokunnan sis\u00e4ll\u00e4 poliittiset kannat my\u00f6s jyrkkeniv\u00e4t. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY), jonka p\u00e4\u00e4vuokralaisia oli oltu, pid\u00e4tti edelleen oikeuden nimitt\u00e4\u00e4 johtokuntaan edustajansa, joka pitk\u00e4\u00e4n sattui olemaan AKS:n aktiivi Vilho Helanen, sek\u00e4 oikeuden ohjelmiston ennakkosensuuriin.<\/p>\n

Yhdistymisen alla oli juuri k\u00e4yty lehdist\u00f6ss\u00e4 laajaa debattia parista n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 (ks. luku 5.2.) Syksyll\u00e4 1933 Uusi Suomi<\/em> lakkasi arvostelemasta Koiton esityksi\u00e4. IKL:n Ajan suuntaa<\/em> vaadittiin my\u00f6s teatterin ilmoituslehdeksi. (Koski2, 13\u201317)<\/p>\n

Koiton johtokunnasta oli mukaan tullut my\u00f6s aatteellisesti aktiivisia ty\u00f6v\u00e4enliikkeen miehi\u00e4. Pirkko Koski historiassaan (Koski2, 16) ei pid\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pahana teatteritaiteen kannalta sit\u00e4, ett\u00e4 johtokunnan sis\u00e4ll\u00e4 on j\u00e4nnitteit\u00e4, mik\u00e4li johtaja kykenee riitt\u00e4v\u00e4n vahvasti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n oman taiteellisen linjansa, ja tarvittaessa luovimaan.<\/p>\n

Eino Salmelaisen<\/strong> 1934 alkaneella johtajakaudella h\u00e4nen ei useita kompromisseja tarvinnut tehd\u00e4 ja niist\u00e4kin hankalin, tapahtuu vasta 1939 ulkopoliittisista syist\u00e4 ja saksalaissympatis\u00f6\u00f6rien suunnasta tulevan painostuksen takia. Silloin keskeytettiin Hagar Olssonin<\/strong> Lumisota (Sn\u00f6bollskriget)<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n harjoitukset.T\u00e4m\u00e4 ei est\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 Salmelainen on kuitenkin koko lopun ik\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja etenkin edelleen TTT:n johtajana sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 politiikan pit\u00e4\u00e4 pysy\u00e4 ulkona teatterista, muuten sen toiminta taidelaitoksena ratkaisevasti k\u00e4rsii.<\/p>\n

Sensuuritoimia ja debatteja<\/h3>\n

Tarkastellessamme poliittisen ilmapiirin vaikutusta ohjelmistovalintoihin l\u00e4hinn\u00e4 oikeistolaisena painostuksena, voidaan ajallisesti aloittaa Wilho Ilmarin<\/strong> kokemuksesta 1928 Turun Suomalaisessa Teatterissa, jolloin h\u00e4nen tarkoituksenaan oli ottaa ohjelmistoon Runar Schildtin Suuri rooli.<\/em><\/strong> \u2013 N\u00e4ytelm\u00e4 on loistava kuvaus Sis\u00e4llissodasta ja pienen miehen, teatteriavustajan itsetehostuksesta, vimmasta \u201dp\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4rooliin sotap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4\u201d ja joutua johtamaan punaisia. Schildt oli syv\u00e4llinen kansalaissodan sosiaalipsykologisena kuvaajana. \u2013 N\u00e4ytelm\u00e4 Den stora rollen<\/em> oli ollut Svenska Teaternin merkitt\u00e4v\u00e4 kotimainen uutuus v 1923. Kuitenkin kymmenen vuotta kansalaissodasta oli viel\u00e4 liikaa, ja johtokunta itse piti n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tarpeettoman arkana ja Wilho Ilmari sanoo luopuneensa jo t\u00e4m\u00e4n toivomuksen edess\u00e4. (Ilmari 1971, 79)<\/p>\n

Muuten katseet on 1930-luvun alkuvuosien osalta suunnattava aluksi ty\u00f6v\u00e4enteatterien toimintaan. Helsingiss\u00e4 Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/span> oli taloudellisista vaikeuksista ja kotimaisista laulu- ja musiikkihupailuistaan huolimatta suhteellisen hyv\u00e4ss\u00e4 asemassa. Rakennukseen oli 1929 tehty peruskorjaus. Sen pienehk\u00f6lle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle sovitetut lavastukset ovat olleet taiteellisesti huomiotaher\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kiinnostavia. Johtajina olivat olleet vahvat, mutta eiv\u00e4t viel\u00e4 valtakunnan mitassa kuuluisat n\u00e4yttelij\u00e4t, Aarre Linnala<\/strong> ja Hugo Hyt\u00f6nen<\/strong>, sek\u00e4 vuonna 1930\u20131931 toistamiseen viel\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 Aku K\u00e4yhk\u00f6. K\u00e4yhk\u00f6n ohjelmistossa oli muutama h\u00e4nelle itselleen kiitollinen rooli, kuten nimihenkil\u00f6 Ibsenin Rakentaja Solnessissa<\/em>, sek\u00e4 Windsorin iloisten rouvien<\/em> Falstaff. Merkitt\u00e4vi\u00e4 taiteilijoita olivat olleet Hulda Keskinen, Aino Lohikoski, Sasu Haapanen ja Elsa Rantalainen. My\u00f6s tanssijatar ja n\u00e4yttelij\u00e4 Ella Eronen oli parin vuoden ajan 1929\u20131932 Koiton henkil\u00f6kunnassa.<\/p>\n

Kes\u00e4ll\u00e4 1931 my\u00f6s Koitto n\u00e4ytteli viimeisen kerran Mustikkamaan kes\u00e4teatterissa, jonka varsin laaja ohjelmisto ja talous muodostuivat ongelmaksi. \u2013 Vallilassa, nykyisen It\u00e4-Pasilan ja M\u00e4kel\u00e4nkadun v\u00e4liss\u00e4, oli juuri aloitettu kes\u00e4teatteritoiminta, sekin tosin er\u00e4\u00e4nlaisessa \u201dulkoilmaan rakennetussa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukossa\u201d. My\u00f6s Kaivopuistossa toimi Kansan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kautta organisoitu kes\u00e4teatteri kesin\u00e4 1931 ja 1932.<\/p>\n

Koiton n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 sai oman kannatusyhdistyksens\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1931, jolloin se irtosi Raittiusyhdistys Koitto ry.st\u00e4. Vaikka tarkempaa taustoitusta t\u00e4lle ei ole, arvelee prof. Pirkko Koski, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli jonkinlainen varotoimi, silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4detyt kommunistilait vaikuttaisivat itse Koiton toimintaan. N\u00e4in saatettiin ainakin teatterin toiminta varmistaa. Silti teatterin esityksiss\u00e4 istui etsiv\u00e4n keskuspoliisin miehi\u00e4, arvatenkin enemm\u00e4nkin yleis\u00f6\u00e4, kuin esityksi\u00e4 tarkatakseen. (Koski1, 353, 357)<\/p>\n

Koiton<\/span> uusi johtaja Eino Jurkka<\/strong> (1931\u20131933) oli kokenut ja valtakunnallisesti tunnettu. H\u00e4nen uransa oli ollut monipuolinen, n\u00e4yttelemist\u00e4 mm Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja Turun Suomalaisessa Teatterissa, sek\u00e4 johtajana Oulun Ty\u00f6v\u00e4en n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja Viipurissa. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin monipuolisena ja aina n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisesti vahvana, \u2013 energisen\u00e4 ja tahtovana \u2013 n\u00e4ytteli h\u00e4n sitten operettien bufforooleja, farsseja tai syv\u00e4llisi\u00e4 luonnetutkielmia. H\u00e4nen my\u00f6t\u00e4\u00e4n kiinnitettiin my\u00f6s Emmi Jurkka<\/strong>, joka oli yht\u00e4 lailla \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen monipuolinen ja aina vahva n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. \u2013 Koiton uusi johtajapariskunta oli tavallaan uutispommi ja sensaatio, eiv\u00e4tk\u00e4 arvostelijat olleet havaitsematta \u201dKoiton esitysten tason jatkuvaa kehittymist\u00e4\u201d. (Koski1, 357)<\/p>\n

Ohjelmistollisesti Eino Jurkan kaksivuotiskaudella kotimaisten osuus oli varsin suuri, mik\u00e4 tietysti oli my\u00f6s erityisen yleis\u00f6yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4. Osa oli jo vanhempia n\u00e4ytelmi\u00e4, kuten Maiju Lassilan Viisas neitsyt<\/em>.\u2013<\/p>\n

Uudesta ja varsin tuotteliaasta, letkeisiin komediankirjoittajiin lukeutuvasta Tatu Pekkarisesta<\/strong> tuli vuosiksi l\u00e4hes Koiton hovikirjailija, esitettiinh\u00e4n kahdessa vuodessa nelj\u00e4 h\u00e4nen uutuuttaan Kaksi Vihtoria, Vihtorin vallankaappaus<\/em> ja Valkeaan kaupunkiin.<\/em> Nelj\u00e4s Pekkarinen, Madame Brucherin y\u00f6kerho \u2013 Helsinkil\u00e4iskuvia.<\/em> esitettiin salanimell\u00e4 Jaakko Tuulenheimo. Vihtori\u00a0ja Klaara<\/em> -sarjakuvan idean pohjalta kirjoitettu iloittelu, jossa \u201dvitsej\u00e4 virtaili aivan heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 bravuurilla\u201d (Koski1, 365\/sit. HS), oli vuotta aiemmin n\u00e4hty Turussa, ja sai nyt jatko-osan, jossa my\u00f6s oli Matti Jurvan tekemi\u00e4 kupletteja. My\u00f6s ajankohtainen Minna Craucher -hulluttelu oli suuri menestys, vaikka n\u00e4ytelm\u00e4 tietenkin tuomittiin ohueksi.<\/p>\n

Ohjelmistollisesti ja poliittisesti merkitt\u00e4vin n\u00e4iden vuosien esitys Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli Eugene O\u2019Neill\u2019in<\/strong> USA:ssa 5 vuotta aiemmin mielensosoituksia her\u00e4tt\u00e4nyt n\u00e4ytelm\u00e4 mustien ja valkoisten v\u00e4lisist\u00e4 kahakoista ja avioliitosta roturajan ylitse. All God\u2019s Chillun Got Wings<\/em> n\u00e4htiin suomeksi nimell\u00e4 Neekeri, <\/em>p\u00e4\u00e4osissa Aarre Linnala ja Emmi Jurkka 29.10.1931. Eino Salmelainen Tampereen Teatterissa oli ehtinyt ensi-iltaan jo 9.9.1931 ja muistelmissaan h\u00e4n kertoo, miten mustapaidat (lapualaiset tai IKL:l\u00e4iset) h\u00e4nt\u00e4kin uhkailivat, ja kyseliv\u00e4t kommunistiksi. Esitys kuului Salmelaisen samanaikaiseen vahvaan kauteen TT:ss\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4ytelm\u00e4n teema kahden rodun\/ryhm\u00e4n v\u00e4linen konflikti oli esitetty Koitossa erityisen vahvana ja kritiikit olivat hyvin my\u00f6nteiset ja innostuneet, esityst\u00e4 pidettiin kauden tapauksena. \u2013 Neekerin<\/em>\u00a0esitys ei aiheuttanut hankaluuksia, eik\u00e4 ihonv\u00e4ri ollut teema Suomessa. Sen sijaan juuri \u201dkahden kansanosan v\u00e4linen konflikti on j\u00e4lleen tunnestruktuurinsa kannalta\u201d hyvin helposti tunnistettava Suomessa.<\/p>\n

Poliittinen debatti t\u00e4ll\u00e4 kertaa porvarillisen Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4 leimahti marraskuussa 1932, kun oli levinnyt tieto, ett\u00e4 Mia Backman oli aikeissa ottaa Marc Connellyn n\u00e4ytelm\u00e4n Jumalan vihre\u00e4t niityt<\/em>. N\u00e4ytelm\u00e4n esitt\u00e4mist\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i kaksi kuukautta jatkunut lehdist\u00f6keskustelu, eduskuntakeskustelu, kirkolliset saarnat ja muu, jossa itse n\u00e4ytelm\u00e4n tuntemus oli l\u00e4hinn\u00e4 pinnallista. T\u00e4m\u00e4 oli er\u00e4s Suomen laajimpia tuonajan lehdist\u00f6polemiikkeja, jonka Pirkko Koski referoi (Koski1, 265\u2013270). T\u00e4m\u00e4 tapahtui samana talvena, kun k\u00e4ytiin neuvotteluja my\u00f6s n\u00e4iden kahden teatterin Vanhalla Ylioppilastalolla toimivan Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja Koiton talolla toimivan Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yhdist\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Sama n\u00e4ytelm\u00e4 Jumalan vihre\u00e4t laitumet<\/em> oli my\u00f6s johtaja Wilho Ilmarin suunnitelmissa Turun Suomalaiseen teatteriin. H\u00e4n piti sit\u00e4 lapsellisen naivina, mutta hartaana:<\/p>\n

Siin\u00e4h\u00e4n on mukana itse is\u00e4 Jumalakin liikuttavan rakastettavana ja hyv\u00e4ntahtoisena vanhana herrana, jollaisena he [Amerikan mustat] h\u00e4net n\u00e4kev\u00e4t, on hiukan viinaan menev\u00e4 ukko Nooa ja muut. – – Mielest\u00e4ni n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n sopimatonta, viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n rietasta. Olihan meid\u00e4n omankin kansamme keskuudessa paljon tuollaista lapsellisen vilpit\u00f6nt\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 samoista asioista. Vetosin esimerkiksi Jukolan veljesten kuvitelmiin uskonasioista, jotka he toivat l\u00e4helle omaa el\u00e4m\u00e4npiiri\u00e4\u00e4n.<\/p><\/blockquote>\n

Johtokunta pyysi kuitenkin luopumaan, ja Ilmari kirjoittaa: \u201dSuostuin heid\u00e4n pyynt\u00f6\u00f6ns\u00e4, nytkin. Aika lapatossu!\u201d (Ilmari 1971, 80)<\/p>\n\n\t\t