{"id":72,"date":"2014-12-29T15:42:09","date_gmt":"2014-12-29T12:42:09","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=72"},"modified":"2016-09-01T12:19:04","modified_gmt":"2016-09-01T09:19:04","slug":"4-5-tyovaenteattereiden-vahva-vuosikymmen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/4-5-tyovaenteattereiden-vahva-vuosikymmen\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">4.5<\/div>Ty\u00f6v\u00e4enteattereiden vahva vuosikymmen"},"content":{"rendered":"<p>Ty\u00f6v\u00e4enteatterit olivat monet suljettuina kev\u00e4\u00e4n\u00a01918 aikana, sill\u00e4 miehet ja naiset tarvittiin punakaartiin. Valkoisten vallattua Etel\u00e4-Suomen kaupungit ty\u00f6v\u00e4enteattereiden omaisuudet toisinaan h\u00e4vitettiin tai niit\u00e4 takavarikoitiin useiksi kuukausiksi. Ennen talojen avaamista voittajat halusivat selvitt\u00e4\u00e4 teattereiden\u00a0taustayhteis\u00f6t, ja saada takeet siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dbolshevistisia\u201d aineksia ei ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksiss\u00e4 en\u00e4\u00e4 olisi.<\/p>\n<p>Pelko oli valkoisten kannalta perusteltua, sill\u00e4 suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t punaisia oli paennut Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4lle, josta osa mets\u00e4isten rajaseutujen kautta my\u00f6s palasi pian salaa takaisin,\u00a0eri syist\u00e4. Osa pettyneen\u00e4, varsinkin Suomen punaisten keskin\u00e4isten Pietarissa tapahtuneiden eritt\u00e4in veristen v\u00e4lienselvittelyjen j\u00e4lkeen. Suomessa saattoi sittenkin el\u00e4\u00e4 paremmin. Osan tarkoituksena oli edelleen tehd\u00e4 aatteellista ty\u00f6t\u00e4 vallankumouksen aikaansaamiseksi taas Suomen puolella. Sosialistisen ty\u00f6v\u00e4enpuolueen perustaminen 1920-luvulla, Sdp:st\u00e4 vasemmalle, johon liittyi sek\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 vankileireilt\u00e4 palaavia punaisia, oli merkki t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n<p>Sosialistisen ty\u00f6v\u00e4enpuolueen toimintaa alettiin seurata yh\u00e4 tarkemmin, ja sen piiriss\u00e4 tehtiin my\u00f6s kulttuuri-ty\u00f6t\u00e4kin, kunnes vuosien 1927\u20131928 suuret telakkalakot Turussa ja muut aktivoitumiset, saivat maassa\u00a0valkoisen puolen havahtumaan ja Lapuanliikkeen nousemaan. Lapuanliikkeen\u00a0ytimeksi tuli ajatus, ett\u00e4 \u201dvapaussota oli j\u00e4\u00e4nyt kesken niin kauan kuin bolsheviikkisi\u00e4-puna-ryssi\u00e4 maassa oli.\u201d<\/p>\n<p>Se kulttuurinen kahtiajako, tai luokkakonflikti, kuten marxilainen teoria asian ilmaisee, joka oli yhten\u00e4 taustana ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 kansalaissodassa, ei ollut kerralla pyyhitty pois. Ja tietyll\u00e4 tavalla aina 1960-luvulle asti Suomi oli jakautunut selv\u00e4sti erilaisiin kulttuurisiin sf\u00e4\u00e4reihin.<\/p>\n<p>On puhuttu 1) porvariston ja sivistyneist\u00f6n kaupunkisesta osakulttuurista, 2) kaupunkity\u00f6v\u00e4est\u00f6n osakulttuurista ja 3) maaseudun osakulttuurista. N\u00e4iss\u00e4 kaikissa muodostui oma el\u00e4m\u00e4ntapansa, omat arvonsa ja yhteis\u00f6llisyyden muotonsa. Niiden v\u00e4linen kanssak\u00e4yminen oli suhteellisen v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 ja sill\u00e4 oli omat ehtonsa ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4en kaupunkiseen el\u00e4m\u00e4nmuotoon kuului asuminen, ahtaissa oloissa, mutta siten yhteis\u00f6llisesti ett\u00e4 yhteiset juhlat ja harrastukset loivat tietyn identiteetin ja yhteis\u00f6llisyyden.<\/p>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4en teattereiden toiminta 1920-luvulla oli ajoittain henkisesti vire\u00e4\u00e4 eik\u00e4 siell\u00e4 kaihdettu radikaaliakaan ohjelmistoa, esimerkiksi <strong>Kosti Elon<\/strong> johtamassa <strong>Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa<\/strong>, <strong>Ky\u00f6sti Aarnion<\/strong> <strong>Turun Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4<\/strong> ja lyhytaikaisempien johtajien <strong>Viipurin Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4<\/strong>.<\/p>\n<p>Helsingiss\u00e4 <strong>Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong> oli selv\u00e4sti sisartaan <strong>Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4<\/strong> radikaalimpi, samoin <strong>S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>\u00a0vanhassa H\u00e4meentien Vuorelan talossa toimiessaan s\u00e4ilytti viel\u00e4 tietyn radikaalisen ilmapiirins\u00e4.<\/p>\n<p>Olennaisempaa kuin ohjelmisto oli kuitenkin teatterin ja sen toimitilan v\u00e4linen yhteys. Porvaristolla ei ollut milloinkaan asiaa ty\u00f6v\u00e4en teatteritalolle ja harvemmin p\u00e4invastoin. Joskus jopa kollegat pitiv\u00e4t vain v\u00e4h\u00e4n yhteyksi\u00e4. Sek\u00e4 Kosti Elo ett\u00e4 Mia Backman Tampereella 1920-luvun alussa n\u00e4ytteliv\u00e4t viel\u00e4 itse niin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti omissa teattereissaan, ett\u00e4 keskin\u00e4ist\u00e4 kanssak\u00e4ymist\u00e4 ei paljon ollut (Rajala 2004). Teatterin ammattilaiset joutuivat kyll\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n toisiaan katsomassa, mist\u00e4 olkoon esimerkkin\u00e4 se, miten Kansallisteatterin\u00a0johtajat l\u00f6ysiv\u00e4t <strong>Tauno Br\u00e4nn\u00e4sin<\/strong> S\u00f6rn\u00e4isist\u00e4, kes\u00e4n\u00e4ytelm\u00e4n sankarina, pyyt\u00e4en h\u00e4net oitis Kansallisteatteriin.<\/p>\n<p>Siksi 1920-luvun kuluessa, valtiovallan tahollaan ja porvariston ajamana kypsytettiin idea saman kaupungin teatterien yhdist\u00e4misest\u00e4, mik\u00e4 oli usein varsin kiusallinen ja hankala kysymys. \u2013 Kolmea isoa teatteria lukuun ottamatta (Pori, Viipuri, Helsinki) yhdistyminen oli henkisesti ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti mahdollista vasta sotien j\u00e4lkeen, 1940\u20131950-luvuilla, jolloin pienemmiss\u00e4kin kaupungeissa ty\u00f6v\u00e4enteatterit vasta tuolloin saattoivat toimia ammatillisesti. Tampereella yhdist\u00e4mist\u00e4 ei tarvinnut tehd\u00e4.<\/p>\n<p>Joissakin kaupungeissa jo ennen sotia v\u00e4est\u00f6pohjasta riippuen paikallinen Ty\u00f6v\u00e4enteatteri oli voinut noussut paikkakuntansa porvarillista teatteria vahvemmaksi ammattiteatteriksi, kuten esim. Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n<h3>Punainen teatterikartta valkoisessa Suomessa<\/h3>\n<p><strong>Turun Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri<\/strong> saatiin k\u00e4yntiin virallisesti 1916, mist\u00e4 alkaen sill\u00e4 oli ammattijohtajat, ensin 1916\u20131917 Wilho Ilmari, nuori n\u00e4yttelij\u00e4. Aluksi n\u00e4htiin my\u00f6s <em>Kullervo<\/em>, jossa Ilmari esitti itse p\u00e4\u00e4osan, <em>Nuori Myll\u00e4ri<\/em>, <em>Laulu\u00a0tulipunaisesta kukasta<\/em>, \u2013 l\u00e4hes vain suomenkielisi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4. Kunnes Ilmari l\u00e4hti TT:hen n\u00e4yttelij\u00e4ksi ja apulaisjohtajaksi. Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa ansioitunut Tilda Vuori pestattiin syksyst\u00e4 1917. Toiminta oli keskeytynyt ja valkoisten voittaessa omaisuus takavarikoitiin. Kun se saatiin takaisin oli kuitenkin velkoja niin paljon, ett\u00e4 kertynyt omaisuus mm puvusto oli pakko myyd\u00e4 Turun Suomalaiselle Teatterille, mik\u00e4 oli katkeraa.<\/p>\n<p>Vuodesta 1919 voitiin jatkaa <strong>Ky\u00f6sti Aarnion<\/strong> johdolla vuodet 1919\u20131930.\u00a0T\u00e4m\u00e4 koko kausi oli yhten\u00e4inen ja voimakas, ty\u00f6v\u00e4enhenkinen, rohkea ja taitava kausi, jolloin h\u00e4n itse oli n\u00e4kyvin n\u00e4yttelij\u00e4, osan ollessa harrastajatasolla, iltapalkkioita nauttivia. Aarniokin edusti ekspressiivist\u00e4 otetta, vahvaa tunnetta, kuten my\u00f6s h\u00e4nen omissa rooleissaan. H\u00e4nenkin ohjauksistaan ovat monet esill\u00e4 T.-B. Orsmaan eskpressionismia suomalaisessat teatterissa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa (Orsmaa 1975).<\/p>\n<p><strong>Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin<\/strong>\u00a0asema\u00a0oli kansalaissodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 monimutkaisin, mutta tilanne ratkesi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pian. Ty\u00f6v\u00e4entalo oli toiminut mm haavoittuneiden sidontapaikkana taistelujen l\u00e4hestyess\u00e4 Tamperetta, ja kaikki omaisuus oli nyt takavarikossa. \u2013 Uuden ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksen j\u00e4rjest\u00e4ytyminen \u2013 ilman kumouksellisia aineksia \u2013 tapahtui vasta loppusyksyll\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen vasta ty\u00f6v\u00e4enyhdistysten toimintaa voitiin palauttaa entiselle kannalle. \u2013 Syksyll\u00e4 1918 alotti kuitekin Eero Alpin perustama <strong>Tampereen Kansann\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>, jolle h\u00e4n kaupungilta vuokrasi ty\u00f6v\u00e4entalon salin. V\u00e4hin \u00e4\u00e4nin\u00a0siihen liittyi suuri osa entisest\u00e4 Tilda Vuoren ja Aarne Orjatsalon henkil\u00f6kunnasta, (lavastaja Jussi Karia ja Staava Haavelinnaa lukuunottamatta). \u2013 N\u00e4in p\u00e4\u00e4osin tutut taiteilijat uuden nimikkeen alla tarjosivat tutussa talossa tuttua teatteria, aloittaen kauden tietysti\u00a0<em>Tukkijoella\u00a0<\/em>(Rajala 1995).<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-72 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"650\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0405b_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-269\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0405b_x.jpg 650w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0405b_x-300x212.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 650px) 100vw, 650px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-269'>\n\t\t\t\tTampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin uusi sali vuodelta 1905. Kuvassa n\u00e4kyy kiinte\u00e4 kahden tuvan peruslavastus suomalaista ohjelmistoa varten.  [Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Kun Ty\u00f6v\u00e4enyhdistys sai kiinteist\u00f6ns\u00e4 takaisin, joutui Alpi v\u00e4istym\u00e4\u00e4n, ja nopeasti saatiin Helsingiss\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Ida Aalberg-teatterissa<\/span> n\u00e4yttelev\u00e4, parhaassa ammatillisessa vaiheessaan oleva <strong>Kosti Elo<\/strong> palaamaan Tampereelle ja ottamaan entinen kotiteatterinsa johtaakseen. N\u00e4yttelij\u00e4in toimet julistettiin haettaviksi\u00a0syksyst\u00e4 1919 ja niin on p\u00e4\u00e4osin j\u00e4lleen vanha joukko koolla, eik\u00e4 Alpin teatterin aikaa kukaan halua muistella, mutta toisaalta kaikki ovat ymm\u00e4rt\u00e4neet tilanteet. (Rajala 1995)<\/p>\n<p><strong><span style=\"text-decoration: underline;\">Kosti Elo<\/span><\/strong> ohjaajana on hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ty\u00f6lleen omistautunut vanhapoika, ja h\u00e4nen kautensa merkitsi Suomen varhaisinta\u00a0ja ehk\u00e4 ehjint\u00e4 pyrkimyst\u00e4 hyvien kokonaisuuksien rakentamiseksi. Ohjelmistollisesti Elo viel\u00e4 1920-luvulla nojaa perinteeseen, siell\u00e4 on j\u00e4lkibergbomiaanisessa hengess\u00e4 tuttuja klassikoita ja h\u00e4nen omia suuria roolejaan, joiden n\u00e4yttelemisest\u00e4 h\u00e4n v\u00e4hitellen 1920-luvun kuluessa luopui tai ainakin tinki. H\u00e4nen ammattitaitonsa oli kaikin tavoin vankempi kuin Kaliman, ja viel\u00e4 Ilmarin tai Salmelaisen tuolloin.<\/p>\n<p>Elo vertautuu l\u00e4hinn\u00e4 Backmaniin ohjaajana sek\u00e4 sukupolveltaan ja mieltymyksilt\u00e4\u00e4n, ynn\u00e4 pyrkimyksilt\u00e4\u00e4n tuoda ekspressionistista draamaa ainakin v\u00e4h\u00e4n Suomeen. Elo j\u00e4i el\u00e4kkeelle talvisodan kynnyksell\u00e4 ja kuoli vuonna 1940.<\/p>\n<p>Elon ohjelmiston kotimaista tarjontaa leimasi vain marginaalisesti esitetyn <strong>Maiju\u00a0Lassilan <\/strong>nostaminen. L\u00e4hes vuosittain Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri esitti jonkin Lassilan komedioista, samoin h\u00e4n otti s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti jonkin Kiven tai Jotunin n\u00e4ytelmist\u00e4. \u2013 Lassila oli kirjailija, jota Kansallisteatteri ei esitt\u00e4nyt ennen vuotta 1959. H\u00e4n oli n\u00e4ytelmiens\u00e4 sis\u00e4isilt\u00e4 asenteilta se kirjailija, jonka avulla h\u00e4vityn kansalaissodan maisemassa voitiin roolihenkil\u00f6iden jupisevalla ja m\u00f6r\u00e4htelev\u00e4ll\u00e4 tavalla pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isyleis\u00f6n kriittisi\u00e4 mielipiteit\u00e4 herrasv\u00e4est\u00e4 ja heijastaa sen usein kirkonvastaisia tai muuten\u00a0kielteisi\u00e4 asenteita.<\/p>\n<p><strong>Maria Jotuni<\/strong> -esityksist\u00e4 on erityisesti mainittava <em>Tohvelisankarin\u00a0rouvan<\/em> esitys, jonka vastaanotto TTT:ss\u00e4 on huomattavasti my\u00f6nteisempi kuin Kansallisessa. Syykin on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4: vahvat naishahmot, Aadolf-is\u00e4nn\u00e4n salainen suhde em\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4n\u00a0avioton poika, p\u00f6lj\u00e4 mies poliisina ja viel\u00e4 Aadolfin veljen talous, jossa huushollerska on salaa vaimona. \u2013 N\u00e4ille asetelmille oli helpompi nauraa Tampereella H\u00e4meenpuiston varrella kuin Helsingiss\u00e4 Rautatientorin p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n<p>Kosti Elolla oli Jalmari Finneen l\u00e4heiset ja vanhat suhteet, erityisesti Viipurin ajoilta. Elo otti ohjelmistoon Finnen uusia n\u00e4ytelmi\u00e4, joita t\u00e4m\u00e4 historiantutkimustensa ohella kirjoitteli ja joista osat t\u00e4yttiv\u00e4t kest\u00e4v\u00e4\u00e4 vajetta uudesta kotimaisesta ohjelmistosta. Suurin osa on sit\u00e4 paitsi elokuvattu \u2013 siell\u00e4h\u00e4n tarvittiin skriptej\u00e4 my\u00f6s.<\/p>\n<p><em>Sysm\u00e4l\u00e4isen <\/em>j\u00e4lkeen Finne oli julkaissut my\u00f6s <em>Pitk\u00e4j\u00e4rvel\u00e4iset<\/em>. \u2013 Ajankohtaisin Finnen vakoiluaiheinen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Is\u00e4nmaan t\u00e4hden<\/em> meni samaan aikaan TT:ss\u00e4. Mutta <em>Pitk\u00e4j\u00e4rvel\u00e4isist\u00e4, <\/em>miesten kyl\u00e4tappelusta ja perint\u00f6riidasta, johon laajennettiin L\u00e4pik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n Henna-nimist\u00e4 roolia, tuolloin viel\u00e4 uraansa aloittavan <strong>Elna\u00a0Hellmanin <\/strong>esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 vanha taikojen tekij\u00e4\u00e4 ja jokapaikan tiet\u00e4j\u00e4\u00e4, kulkevaa hauskaa ja reipasta hahmoa \u2013 N\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 tuli yksi TTT:n kestosuosikkeja, syksyll\u00e4 1930 \u2013 j\u00e4lleen tuon maalaistaustaisen ihmissuhde-juttunsa sek\u00e4 tuon vahvan ja suoraan sanailevan naisen suosikkiaseman takia. \u2013 Muuttuvasta maaseudustahan tuli sitten er\u00e4s 1930-luvun kestoaihe.<\/p>\n<p>Shakespeare-rooleihin Elo sai n\u00e4yttelij\u00e4kseen <strong>Kaarlo Kyd\u00f6n<\/strong>, joka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 ja miehekk\u00e4\u00e4n\u00e4 teki sankarirooleja useiden vuosien ajan TTT:ss\u00e4 ja sitten Kansan Teatterissa \u2013 Jo 1920-luvun alussa teatteriin tuli Elna Hellman, eritt\u00e4in temperamenttinen, ja valovoimainen,\u00a0v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ksi yleis\u00f6n suosikiksi noussut TTT:n kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n yleis\u00f6nsuosikki aina 1960-luvulle asti. \u2013 <strong>Eero Roine<\/strong> tuli 1930-luvun alussa, ja alkoi varastaa aina huomion n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 tuli TTT:n kantava voima yli 30 vuodeksi.<\/p>\n<p>Saksalaista komediaa ja operettia sek\u00e4 unkarilaista laulun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, jota yleis\u00f6 v\u00e4rikkyytens\u00e4 ja verevyytens\u00e4 takia rakasti, esitettiin paljon. Unkarilainen temperamentti saksalaisella kielialueella, vastasi hyvin my\u00f6hempien aikojen latinorytmej\u00e4 asemaa anglosaksisella alueella.\u00a0Unkarilaisiin sis\u00e4ltyi aina piilotetusti alemman kansan n\u00e4k\u00f6kulma herrakansaa, it\u00e4valtalaisia vastassa. Se antoi niille osan suomalaisenkin yleis\u00f6n niist\u00e4 saamasta\u00a0energiasta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-72 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"700\" height=\"460\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0405_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-2-267\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0405_x.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0405_x-300x197.jpg 300w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-267'>\n\t\t\t\tErnst Toller Koneittenmurskaajat. T\u00e4m\u00e4 kutomoty\u00f6l\u00e4isten kapinasta kertova n\u00e4ytelm\u00e4 esitettiin vain viisi vuotta \nkansalaissodan j\u00e4lkeen. N\u00e4ytelm\u00e4n loppukohtausta er\u00e4s kirjoittaja vertasi Tampereenkin tapahtumiin. Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri 1923. Ohjaus Kosti\u00a0Elo. [Arthur\u00a0Laurent, Teatterimuseon arkisto]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Taiteelliselta kannalta kiinnostavimpina on pidetty Elon 1920 ehk\u00e4 ehjimmin realismin ja vahvan tunteen kautta syntyvi\u00e4 ekspressionistisia ohjauksia. \u2013 <strong>Ernst Tollerin<\/strong> <em>Koneittenmurskaajat<\/em> ja <em>Hinkemann<\/em> (jonka tosin Backmann oli tuonut Suomeen jo Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4) ovat Suomen, erityisesti ty\u00f6v\u00e4enteattereiden v\u00e4kevint\u00e4 ajankohtais-poliittista ohjelmistoa.<\/p>\n<p><em>Koneittenmurskaajat<\/em> marraskuussa 1923 oli aikalaiskuvauksissa er\u00e4s vahvimmista esityksist\u00e4. Sen taustoja ovat kuvanneet Orsmaa (1975) ja Rajala (1995). Jussi Karin tyylitelty tehdas-lavastus, toisaalta kutomoty\u00f6l\u00e4isten kurjuus vuonna 1814, ns Luddiittikapinan aikana olivat kovin yht\u00e4l\u00e4iset suhteessa Tampereella n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ajaton oli my\u00f6s asetelma, jossa Nedd Ludd toimii yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 kansankiihottajana, joka saa kutomoty\u00f6l\u00e4iset rikkomaan uudet kehruukoneet, jotka ovat viem\u00e4ss\u00e4 heilt\u00e4 ty\u00f6t; ja toisaalta; mukana on petturi, joka kavaltaa v\u00e4en tehtaan patruunalle, ja j\u00e4rjestysvallalle. Eli tehtaan ty\u00f6v\u00e4ki oli agitaation ja patruunavallan v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n<p>Ernst Tollerille kirjailijana oli ominaista pessimismi suhteessa vallankumoukseen \u2013 olihan h\u00e4n joutunut Saksan 1918\u20131919 vallankumouksissa kokemaan ty\u00f6v\u00e4enluokan sis\u00e4iset erimielisyydet ja linjariidat. Siksi my\u00f6s kuvaukselle oli ominaista armoton realistisuus ja tarkkan\u00e4k\u00f6isyys. Yhtym\u00e4kohta tamperelaiseen ty\u00f6v\u00e4en todellisuuteen on 1920-luvun tilanteessa todellinen.\u00a0Ei v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n lopussa tuodaan my\u00f6s rivist\u00f6llinen historiallisissa puvuissa olleita sotilaita, joiden voimasta kapina lopulta lannistetaan. (ks kuva) Nedd Luddin narsismi \u2013 agitaattorien narsismi \u2013 siin\u00e4 er\u00e4s tunnistuspisteit\u00e4. Joukkokohtausten voimaa\u00a0kiitettiin, olihan iltan\u00e4yttelij\u00f6iden ja avustajien joukko sankka!\u00a0&#8211; &#8211;<\/p>\n<p><em>Koneittenmurskaajia<\/em> esittiv\u00e4t 1920-luvulla muutamat ty\u00f6v\u00e4en teatterit sek\u00e4 <span style=\"text-decoration: underline;\">Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 Mustikkamaan kes\u00e4teatterissa<\/span>. Jouko Turkka ohjasi sen 1967 Teatterikoulun ohjausn\u00e4yte-lopputy\u00f6n\u00e4\u00e4n. (Paavolainen 1987)<\/p>\n<p>Ernst Tollerin toinen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Hinkemann\u00a0<\/em>(1922) oli teos jota 11 teatteria Suomessa esitti tuoreeltaan. Sen maineikas kantaesitys oli ollut <em>Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4<\/em> Helsingiss\u00e4, Mia Backmanin ohjauksena (p\u00e4\u00e4rooleissa Sven Hild\u00e9n, Eine Laine). Tuolloin pohdittiin onko eroottinen vamma (nimihenkil\u00f6 menett\u00e4nyt sodassa sukuelimens\u00e4) s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4, kun sit\u00e4 ei n\u00e4e, mik\u00e4 merkitys on yksil\u00f6tarinalla ajassa joka vaatii \u201djoukkojen sielua\u201d n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle jne. N\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 korostettiin sodanvastaisena, vaikka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kastraatio on ollut helppo\u00a0ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s yleisemm\u00e4ll\u00e4 tasolla: olihan Suomen ty\u00f6v\u00e4est\u00f6, sen miehet vailla itsetuntoa, sis\u00e4ist\u00e4 voimaa ja kyky\u00e4 toimintaan.<\/p>\n<p>Hinkemannin kastraatio on keskeinen Suomen ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n katsoma teatterillinen metafora joka eli 1920-luvun lopun esityksiss\u00e4. \u2013 Vaimon asema on ristiriitainen, h\u00e4n uuvuksiin asti tukee miest\u00e4\u00e4n, mutta silti joutuu satunnainen viettelij\u00e4n uhriksi \u2013\u00a0eritt\u00e4in tunnistettavaa.\u00a0\u2013 Sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeisiss\u00e4 tilanteissa ihmisten t\u00e4ytyi tehd\u00e4 ties mit\u00e4 takink\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, sopeutumisia ja tiskinaluskauppoja teht\u00e4v\u00e4. Ruokaa saadakseen oli jopa myyt\u00e4v\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. N\u00e4it\u00e4 kertomuksia ei tietysti muistella, mutta ne ovat <em>Hinkemannin<\/em> suosion taustalla. Lis\u00e4ksi\u00a0irvokas markkinakohtaus, eritt\u00e4in kiinnostava poliittinen v\u00e4ittely kapakassa, ja maailmansodan l\u00e4pik\u00e4yneen miehen painajaisunet \u2013 kaikki puhuttelevuudessaan ovat erityisi\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisesti\u00a0toimivia. N\u00e4ytelm\u00e4n katsomoissa synnytt\u00e4m\u00e4 harras tunnelma syntyi my\u00f6s sen syv\u00e4st\u00e4 pasifismista, mutta my\u00f6s eksistentiaalisesta k\u00e4rsimyksen ja jopa anteeksiannon lupauksesta.<\/p>\n<p>Seuraavana se esitettiin Viipurin N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, mutta vasta 1927 Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa Tampereella \u2013 Kosti Elon ohjauksessa p\u00e4\u00e4roolia n\u00e4yttelev\u00e4 Helge Ranin oli tasaisempi ei yht\u00e4 dramaattisia tehoja hakeva kuin Sven Hild\u00e9n. Turussa p\u00e4\u00e4roolin n\u00e4ytteli teatterinjohtaja Ky\u00f6sti Aarnio itse.<\/p>\n<p><strong>Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden Liitto<\/strong> oli perustettu aluksi Tampereella 1917 ja uudestaan 1922. Se toimi paljolti TTT:n yhteydess\u00e4. Sen ansiokkaaseen julkaisutoimintaan kuuluu Karl Mantziuksen <em>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen historian <\/em> suomennos (1924). Siihen <strong>Erkki Kivij\u00e4rvi<\/strong> liitti my\u00f6s katsauksen Suomen teatterihistoriaan. Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taide -lehti oli vire\u00e4sti teatteria esittelev\u00e4. Liitto j\u00e4rjesti my\u00f6s kes\u00e4kursseja j\u00e4senilleen, er\u00e4\u00e4ll\u00e4 niist\u00e4 k\u00e4ytettiin mm Ernst Tollerin <em>Joukko-ihminen<\/em>, n\u00e4ytelm\u00e4n suomennosta materiaalina.<\/p>\n<h3>Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/h3>\n<p>Helsingiss\u00e4 <strong>Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, <\/strong>joka ennen kansalaissotaa oli toiminut ammattijohtoisena harrastajateatterina, oli hankalassa tilanteessa 1918. Punaisen Helsingin aikana siell\u00e4 oli n\u00e4ytelty, mm heimosodista kertovaa <em>Tuukkalan tappelua<\/em>, ja entisist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n harrastajista monia oli kuollut sodan aikana ja j\u00e4lkiselvittelyiss\u00e4. \u2013 Kun voittajien toimesta organisaatiot piti puhdistaa, ja samalla p\u00e4\u00e4st\u00e4 edellisist\u00e4 veloista, kestiv\u00e4t hallinnolliset j\u00e4rjestelyt aikansa (ks Koski 1986) Kun t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6v\u00e4en n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6toiminta Helsingiss\u00e4 nyt haluttiin saada ammatilliseksi se aloitettiin <strong>Aarne Linnalan<\/strong> johdolla jo syksyll\u00e4 1918.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4iseen vuoteen kuuluivat muun tavanomaisen kevennetyn j\u00e4lki-bergbomilaisen ohjelmiston erityispiirteen\u00e4 Minna Canthin <em>Kovan onnen lapsia<\/em>. \u2013 Ik\u00e4\u00e4n kuin kaikuna k\u00e4ydyst\u00e4 sodasta. Sen vastaanotto oli kuitenkin moninainen ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti suhde \u201dkiihotuspuheisiin\u201d oli yleis\u00f6ll\u00e4 ristiriitainen \u2013 olihan koko kansalaissota ik\u00e4\u00e4n kuin onnettoman kiihotuksen ja huliganismin tulosta, kaukana vanhan ty\u00f6v\u00e4enliikkeen aatteellisista ihanteista. Toiset ovat niille taputtaneet. Shaw\u2019n militarismia ironisoiva <em>Sankareita<\/em> osui my\u00f6s ter\u00e4v\u00e4sti aikaansa.<\/p>\n<p>Koko 1920-luvun juuri Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 kysymyksen\u00e4 on, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin taustalla oli vasemmistososialisteja, vaikka n\u00e4enn\u00e4isesti johtokunnat olivat tannerilaisten sosiaalidemokraattien hallussa.<\/p>\n<p>Sit\u00e4 paitsi eduskunnassa toimi Sosialistinen Ty\u00f6v\u00e4en Puolue, joka itse asiassa tarjosi kodin ja jyrkemm\u00e4lle linjalle. Henkil\u00f6iden taustoista pyydet\u00e4\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 selvityst\u00e4 ja\u00a0muodollisesti puoluehajaannusta ei ole. Koiton talon yleis\u00f6pohjassa ja ilmeisesti n\u00e4yttelij\u00e4kunnassakin on ehk\u00e4 kaikkein selvin ja tiukkalinjaisin j\u00e4lkivallankumouksellinen henki. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 vaikka seuraava johtaja <strong>Felix Borg<\/strong> edusti\u00a0taiteellis-kirjallista linjaa, h\u00e4nkin otti ohjelmistoon aatteellisesti selke\u00e4sti ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p>Ty\u00f6v\u00e4en kirjailijoista t\u00e4rkein tuolloin oli selv\u00e4sti <strong>Konrad Lehtim\u00e4ki<\/strong>, jonka tuotanto oli kantavinta poliittisesti kantaaottavista, <em>Etuvartiotaistelu<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4 ensin kiellettiin koska sen n\u00e4htiin lietsovan levottomuutta ja anarkiaa kertoessaan suurista Voikkaan paperitehtaan lakoista Kuusankoskella 1904. Er\u00e4it\u00e4 muita oli jo esitetty, mutta osassa Lehtim\u00e4ell\u00e4kin vallitsi pessimistinen henki, eli kokenut pettymyksen ty\u00f6v\u00e4enliikkeen taistelun onnistumisesta. Toinen n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Onnen p\u00e4ivi\u00e4<\/em> k\u00e4sitteli h\u00e4nen lapsuutensa aikaa. (ks. Koski 1986, 303\u20135, 314, 316)<\/p>\n<p><strong>Maiju Lassila<\/strong>, jonka kuolemasta Helsingiss\u00e4 oli kulunut vasta 2 vuotta oli tietysti signaalihenkil\u00f6 yleis\u00f6lleen. Poliittinen markkeeraus oli omalla tavallaan my\u00f6s Elvira Willman-Elorannan <em>Lyylin<\/em> uusiminen, aina relevantti aihe ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille sek\u00e4 Bj\u00f6rnssonin <em>Yli Voimain II <\/em>\u2013 selv\u00e4sti sekin sosialismin historiallisella asialla. Juuri n\u00e4ihin aikana my\u00f6s k\u00e4ytiin keskustelua teatterin taustayhteis\u00f6st\u00e4. Borgilla oli mukana pari omaa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, operetteja, unkarilaista laulun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Hauptmannia ja Shakespearea.<\/p>\n<p><strong>Heikki Soramaan 1922\u20131923 ja Aku K\u00e4yhk\u00f6n 1923\u20131926 <\/strong>johtajakausia <span style=\"text-decoration: underline;\">Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4<\/span> leimasi edelleen ammatillinen vahvistuminen. Ohjelmistossa yleisest\u00e4 linjasta poikkeuksina voi pit\u00e4\u00e4, erityisesti, Strindbergin <em>Rajuilmaa<\/em>, Daudet\u2019n <em>Arleesitarta<\/em> sek\u00e4 Kondrad Lehtim\u00e4en n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 <em>Onnen p\u00e4ivi\u00e4<\/em> joka kirjailijan lapsuuden kokemusten kuvauksena tietenkin oli monen tunnistettavaa teatteria (ensi-ilta 31.10.1925).<\/p>\n<p>Leonid Andrejevin <em>H\u00e4n joka saa korvapuusteja<\/em>, kaltoin kohdeltu sirkuksen narri ja ennen muuta Suomen kantaesityksen\u00e4 <strong>Luigi Pirandellon<\/strong> <em>Kuusi henkil\u00f6\u00e4 etsii tekij\u00e4\u00e4 (<\/em>ensi-ilta 15.10.1925).<\/p>\n<p>Pasifismia edusti <em>Hauta riemukaaren alla <\/em>sek\u00e4 Mustikkamaan kes\u00e4teatterissa 19.8.1926 esitetty <em>Koneittenmurskaajat <\/em> jossa mukana oli lauluja ja yhteens\u00e4 100 esiintyj\u00e4\u00e4, sivun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 ja \u201dhyvin harjoitettuja joukkoliikkeit\u00e4.\u201d (Koski 1986, 322) T\u00e4t\u00e4kin\u00a0esityst\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli poliittisesti aktiivista nuorisoa, jotka olivat mukana esiintyviss\u00e4 kis\u00e4lliryhmiss\u00e4, laulu- ja lausuntakuoroissa, joihin kuului ryhm\u00e4liikuntaa.<\/p>\n<p>Mustikkamaalla \/jyrk\u00e4n, meren partaalla, saaren It\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olleen teatterin esityksi\u00e4 Koiton j\u00e4lkeen, eli vuoden 1931 j\u00e4lkeen jatkoi my\u00f6s \u201dTy\u00f6v\u00e4entalon teatteri\u201d -niminen harrastajaryhm\u00e4. Samana kes\u00e4n\u00e4 1931 oli nykyisen It\u00e4-Pasilan alueelle rakennettu <strong>Vallilan\u00a0kes\u00e4teatteri,<\/strong> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukollinen kes\u00e4teatteri, jollaisia viel\u00e4 rintamateattereissakin n\u00e4kyi (Aro 1982, 51).<\/p>\n<p>Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n 1920-luvulla jatkoi vahva per\u00e4kk\u00e4isten n\u00e4yttelij\u00e4johtajien kaksikko, <strong>Aarre Linnala ja Hugo Hyt\u00f6nen\u00a0johtivat teatteria vuodet 1926\u20131928 ja 1928\u20131930<\/strong>. Ohjelmisto Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 noin v 1930 on hyvin mielenkiintoista\u00a0Itse asiassa linja jatkui viel\u00e4 t\u00e4st\u00e4 yli, mutta vuoden 1930\/33 aikoihin palataan seuraavan jakson alussa.<\/p>\n<p>Poliittisen historian kannalta oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 1927\u20131928 koettiin toisaalta suuri talouskasvu, joka lis\u00e4si vienti\u00e4 ja teollisuutta, voittojen kasvu kiihdytti ty\u00f6l\u00e4isten vaatimuksia olojen parantamiseksi ja siihen liittyi suurta lakkoliikehdint\u00e4\u00e4, erityisesti Turussa Crichton-Vulcanin\u00a0telakkalakot ja muitakin. Osittain se t\u00e4ht\u00e4si my\u00f6s V\u00e4in\u00f6 Tannerin sosialidemokraattisen v\u00e4hemmist\u00f6hallituksen onnistumista vaikeuttamaan 1928.<\/p>\n<h3>S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/h3>\n<p><strong>S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, jonka toiminta kesti virallisesti vuodet 1924\u20131930<\/strong> perustui edell\u00e4 mainitun n\u00e4ytelm\u00e4seuran toimintaan. Se oli antanut ulkoilman\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4 <em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4 <\/em>Hesperian puistossa kes\u00e4ll\u00e4 1913 tai 1914. Se oli\u00a0ilmeisesti ainoa Suomen (harrastaja)teatteri, joka noteerasi itsen\u00e4isyysjulistuksen 6.12.1917, n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 Matti Kurikan <em>Viimeisen ponnistuksen,<\/em> joka k\u00e4sitteli Ven\u00e4j\u00e4n maaorjien vapautusta.<\/p>\n<p>Punaisten johtaja Kullervo Manner itse piti esitelm\u00e4n. (Aro 1982, 26) Vuorelan talo H\u00e4meentiell\u00e4 oli siis radikalisoituvan punakaartin \u201dhenkisi\u00e4 keskuksia\u201d, olihan siihen liittynyt ja juuri 1917 liittym\u00e4ss\u00e4 suuri joukko S\u00f6rn\u00e4isten ns. \u201dsakilaisia\u201d, joista muodostui Helsingin kaartin \u201dr\u00e4m\u00e4p\u00e4isin\u201d ydin. Koiton lis\u00e4ksi sodan aikana my\u00f6s Vuorelassa n\u00e4yteltiin viel\u00e4 10.3.1918 asti, ainakin <em>Vermlantilaisia. <\/em><\/p>\n<p>Helsingin valtauksen j\u00e4lkeen omaisuus oli takavarikossa, kunnes loppuvuodesta S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4enyhdistys sai sen haltuunsa. Vaikka kyseess\u00e4 oli harrastajateatteri on se ty\u00f6v\u00e4enteatterien taustoittamiseksi syyt\u00e4 mainita, jotta voisimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kansalaissodan j\u00e4lkeist\u00e4 tilannetta.<\/p>\n<p>Useita n\u00e4ytelm\u00e4seuroja, joita oli siis ollutkin paljon, palasi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, ja noin v 1920 ymp\u00e4rill\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen toiminta saatiin k\u00e4yntiin. \u2013 Olihan ainakin <strong>Anton Soini (ent. Antti Kyyri\u00e4inen)<\/strong> ollut 1918 mukana, sitten Ruotsissa, jossa avustanut teattereissa. H\u00e4n palasi tilanteen rauhoituttua 1921, ja tuli johtajaksi 1924. Vuonna 1922 annettiin\u00a0n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 nimell\u00e4 <strong>S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>, kun Vuorelassa oli tehty remontti. Vuosina 1922\u20131924 aloitti johtajana <strong>Arvo Airamo, <\/strong>josta tuli hyvin suosittu ja tuottelias kansanomaisten huvin\u00e4ytelmien kirjoittaja, viel\u00e4 1930-luvulle asti.<\/p>\n<p>Monilla maaseutujen ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 n\u00e4htiin \u201ditsekirjoitettuja n\u00e4ytelmi\u00e4\u201d tai paikallisten tekemi\u00e4 joissa k\u00e4siteltiin esimerkiksi kev\u00e4\u00e4n 1918 rankkoja j\u00e4lkiselvittelyj\u00e4, vankileiriin ja sielt\u00e4 paluuseen liittyvi\u00e4 kokemuksia jne. Niist\u00e4 on tietoja poliisin ja oikeudenk\u00e4yntip\u00f6yt\u00e4kirjoissa. Laillisen yhteiskuntaj\u00e4rjestyksen vastaista toimintaa ihannoivina tai kostoon kiihottavina. Niiden esitt\u00e4ji\u00e4 tai tekij\u00f6it\u00e4 vastaan saattoi nimismies nostaa syytteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kirjallisuus ei luonnollisesti voinut p\u00e4\u00e4st\u00e4 ammatillisille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille. (Rossi 1993)<\/p>\n<p>Kiintoisa on Matti Aron varsin vihjaileva referointi vuoden 1922 Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taide -lehdest\u00e4, jossa nimimerkki -n (Fanny Davidsson) arvosteli Vuorelan esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 <em>Villit vuoret<\/em>. Se<\/p>\n<blockquote><p>lienee niit\u00e4 nykyisi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytelmi\u00e4, joita tuhkatihe\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syntyv\u00e4n, taiteellista arvoa vailla, mutta puhuu ty\u00f6v\u00e4elle kenties maailmankatsomuksellaan, koska katsomont\u00e4yteinen yleis\u00f6 n\u00e4ytti kiintyneen\u00e4 sen esityst\u00e4 seuraavan. (sit. Aro 1982, 28)<\/p><\/blockquote>\n<p><strong>Anton Soinin<\/strong> johtajakausi oli vuodet 1924\u20131926 ja <strong>Aarne Salosen <\/strong>1926\u20131930. Valtionapu- ja kaupunginapu-teatterille oli kuitenkin kyseenalaista, mutta\u00a0vuonna 1925 professori Yrj\u00f6 Hirnin my\u00f6nteinen lausunto Tolstoin <em>Yl\u00f6snousemuksen<\/em> esityksest\u00e4 vakuutti, ett\u00e4 teatteri on luonteeltaan taidelaitos. Sen saaminen oli ep\u00e4varmaa\u00a0viel\u00e4 osin seuraavina vuosina, mutta STN asema vakiintui my\u00f6s osana TNL:\u00e4\u00e4. Mustikkamaan kiinte\u00e4n kes\u00e4teatterin k\u00e4ytt\u00f6 oli mennyt Koiton N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle; aikansa tapaan Anton Soini vietti\u00a0omia juhliaan mill\u00e4p\u00e4 muulla kuin Dumas\u2019n <em>Kean\u2019in<\/em> p\u00e4\u00e4roolissa.<\/p>\n<p><strong>Aarne Salosen<\/strong> kaudella toiminta jatkui, mainittakoon my\u00f6s kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 1927 <em>Tohvelisankarin rouva<\/em> joka sopi hyvin ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.\u00a0My\u00f6s <strong>Tauno Br\u00e4nn\u00e4s<\/strong>, <strong>my\u00f6hemmin Palo<\/strong> oli kemisti-harjoittelija,\u00a0mutta aloitti naisten hurmaamisen Vuorelan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 1927\u00a0ennen kuin h\u00e4net poimittiin Kansallisteatteriin.<\/p>\n<p>Vuonna 1928 jouduttiin muuttamaan Vallilaan, kauemmas S\u00f6rn\u00e4isist\u00e4. Sinne rakennettiin uusi suuri <strong>Vallilan Ty\u00f6v\u00e4entalo<\/strong>. S\u00f6rn\u00e4isten Ty\u00f6v\u00e4en N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 joutui hankalasti suuriin vuokramenoihin, ja lis\u00e4ksi v\u00e4ki ja kantayleis\u00f6n pohja muuttui. Uusi suurempi sali ei ollut akustiikaltaan paras mahdollinen. \u2013 Kev\u00e4\u00e4n 1929 suursatsaus oli Rollandin <em>Danton<\/em> \u2013 SKT:n j\u00e4lkeen seuraavan kerran Hgiss\u00e4.<\/p>\n<h3>Aarne Orjatsalo n\u00e4ytt\u00e4ytyy<\/h3>\n<p>Suomen ty\u00f6v\u00e4enteatterien kentt\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6isti tieto, jonka mukaan Aarne Orjatsalo palasi Suomeen. H\u00e4n vieraili useissa ty\u00f6v\u00e4enteattereissa, Viipurin T.N. (<em>Edmond Kean ym<\/em>), Tampereella, Turussa ja Koitossa (<em>Ristiinnaulittu<\/em> ja <em>Villi mies Meksikosta<\/em>) n\u00e4ytellen vanhoissa suurissa rooleissaan. Joulukuun lopussa 29.12.1929 oli <span style=\"text-decoration: underline;\">Aarne Orjatsalon <\/span>vierailu Vallilassa. Teatterin nimi muuttui <strong>Helsingin Ty\u00f6v\u00e4enteatteriksi 1930<\/strong>.<\/p>\n<p>Sen Ensimm\u00e4iseksi johtajaksi valittiin syksyst\u00e4 alkaen <strong>Aarne Orjatsalo<\/strong>, joka oli nyt 47-vuotias. Mutta juuri tuona syksyn\u00e4 ty\u00f6v\u00e4entaloja maassa suljettiin ja pantiin tarkkailuun, muodollisesti oli kysymys eri j\u00e4rjest\u00f6jen omistus- ja hallintosuhteista. Teatteritalolle m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin valvojaksi toimittaja Artturi Aalto, olennaista oli, ett\u00e4 kommunistien toimintaa p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin kontrolloimaan.<\/p>\n<p>Orjatsalo osui siis Suomeen kriittisess\u00e4 tilanteessa. Asettumisen Vallilaan piti tarkoittaa ammattilaisten n\u00e4yttelij\u00f6iden kiinnitt\u00e4mist\u00e4, ja h\u00e4n ehdotti aluksi 4 palkallista n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4. Orjatsalon oma palkka oli jo kaksi kertaa suurempi kuin edellisen johtajan, ja ohjelmistosuunnitelma komea. T\u00e4rkein uusi ensi-ilta oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 <em>Reviisori,<\/em> lokakuussa 1930. Mutta marras- ja joulukuun esitykset valmistettiinkin sitten ilman johtajaa, jota ei en\u00e4\u00e4 teatterissa n\u00e4kynyt. Johtokunta joutui tammikuussa 1931 pestaamaan uuden. Orjatsalo palasi Yhdysvaltoihin, miss\u00e4 h\u00e4n kuoli vaatimattomissa oloissa.<\/p>\n<p>* * * *<\/p>\n<p>N\u00e4in on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, miten vuodesta 1902 vuoteen 1930 \u2013 ty\u00f6v\u00e4enliikkeen kasvun, sortovuosien, itsen\u00e4istymisen ja \u201donnettoman kansalaissodan\u201d j\u00e4lkeen Suomen teatteriel\u00e4m\u00e4 elpyi; toki ankeissa kieltolain ja kahtiajakautuneen kansan Suomessa, jossa teatteri tavallaan oli jakautunutta ja silti ei aivan kaikessa. \u2013 Ohjelmistot olivat edelleen huomattavan j\u00e4lki-bergbomilaisia ja ty\u00f6v\u00e4enteatterit vain painottavat niist\u00e4 ja kotimaisista v\u00e4h\u00e4n toisia kirjailijoita.<\/p>\n<p>Musiikkipitoisuutensa eteen kaikki tekiv\u00e4t t\u00f6it\u00e4, joutuivathan teatterit 1920-luvulta alkaen vakavasti kilpailemaan elokuvan kanssa. T\u00e4ss\u00e4 vain Kansallisteatteri poikkesi, sen ei kuulunutkaan esitt\u00e4\u00e4 musiikkiteatteria; Svenska Teatern muistutti samoja asioita, n\u00e4htiin my\u00f6s ohjelmistollisesti uusia uria lyhyesti aukonut Elli Tompurin <span style=\"text-decoration: underline;\">Vapaa N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/span>. \u2013 Valkoisessa Suomessa my\u00f6s osa ty\u00f6v\u00e4en n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ist\u00e4,\u00a0l\u00e4hinn\u00e4 Koitto, osin S\u00f6rn\u00e4isten\/Vallilan ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, ehtiv\u00e4t joutua poliisin erityiseen tarkkailuun. Lis\u00e4ksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) valvoi omistamissaan taloissa n\u00e4yttelevi\u00e4 teattereita.<\/p>\n<p>Huolellista taiteellista ty\u00f6skentely\u00e4 ja vakiintuvaa yleis\u00f6pohjaa pystyttiin rakentamaan monessa kaupungissa, historialliset n\u00e4ytelm\u00e4t modernisoituvat osin, mm Strindbergin psykologiset tutkielmat alkoivat kiinnostaa, Shakespearelta ja Moli\u00e8relt\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n er\u00e4it\u00e4 vakioteoksia, riippuen siit\u00e4 oliko teatterinjohtajalla n\u00e4yttelij\u00e4n vai journalistin tausta.<\/p>\n<p>Kotimaiset seuraavan polven viihdekirjoittajat ehtiv\u00e4t aloittaa ja mm eurooppalainen t\u00e4rke\u00e4 modernisti ja teatterin uudistaja Luigi Pirandello esitt\u00e4ytyi Suomen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4:\u00a0<em>Kuusi henkil\u00f6\u00e4 <\/em>n\u00e4htiin Ruotsalaisessa teatterissa ja Koitossa, <em>Henrik IV <\/em>Tampereen teatterissa sek\u00e4 kaksi-kolme muuta n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 Kansallisteatterissa.<\/p>\n<p>Taloudellinen tilanne ja ty\u00f6tahti \u2013 ja boheemit el\u00e4m\u00e4ntavat sek\u00e4 pirtuaika \u2013 tekiv\u00e4t teatteriammatista kauniisti sanottuna kuluttavan. Ennen kuin ammattikunnan sosiaalinen ja taloudellinen asema alkoi kohentua, jouduttiin el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuitenkin monta vuotta. Ja siin\u00e4 saattoi\u00a0taiteilijael\u00e4m\u00e4 koitua monen tuhoksi. Toisaalta valtava toiminnan aktiivisuus, monipuolisuus ja ainainen kiire tekiv\u00e4t teatteriv\u00e4en el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ajoittain my\u00f6s kiihke\u00e4\u00e4 ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ty\u00f6v\u00e4enteatterit olivat monet suljettuina kev\u00e4\u00e4n\u00a01918 aikana, sill\u00e4 miehet ja naiset tarvittiin punakaartiin. Valkoisten vallattua Etel\u00e4-Suomen kaupungit ty\u00f6v\u00e4enteattereiden omaisuudet toisinaan h\u00e4vitettiin tai niit\u00e4 takavarikoitiin useiksi kuukausiksi. Ennen talojen avaamista voittajat halusivat selvitt\u00e4\u00e4 teattereiden\u00a0taustayhteis\u00f6t, ja saada takeet siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dbolshevistisia\u201d aineksia ei ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksiss\u00e4 en\u00e4\u00e4 olisi. Pelko oli valkoisten kannalta perusteltua, sill\u00e4 suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t punaisia oli paennut Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4lle, [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/72"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=72"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/72\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1286,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/72\/revisions\/1286"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=72"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=72"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=72"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}