{"id":74,"date":"2014-12-29T15:56:42","date_gmt":"2014-12-29T12:56:42","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=74"},"modified":"2016-09-01T12:18:02","modified_gmt":"2016-09-01T09:18:02","slug":"4-4-valkoisen-suomen-teatterit-sisallissodan-jalkeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/4-4-valkoisen-suomen-teatterit-sisallissodan-jalkeen\/","title":{"rendered":"
4.4<\/div>Valkoisen Suomen teatterit sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen"},"content":{"rendered":"

Vuoden 1918 tapahtumia voidaan kuvata kattavasti nelj\u00e4ll\u00e4 termill\u00e4: vapaussota ja vallankumous, maailmansota ja sis\u00e4llissota. Kaikki n\u00e4m\u00e4 elementit ovat olennaisia kokonaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Itse sis\u00e4llissotaan johtaneet tapahtumat n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t\u00a0monien traagisten sattumien summana \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiihtyneiss\u00e4 olosuhteissa.<\/p>\n

Sis\u00e4llissodan ja Tarton Rauhan v\u00e4lisin\u00e4 j\u00e4nnittynein\u00e4 vuosina, ennen kuin olot Suomessa vakiintuivat 1918\u20131920, tapahtui teatterissakin kiintoisia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4, mutta olennaista on huomata, miten suuri muutos vuoden 1916 tilanteen ja vuoden 1921 v\u00e4lill\u00e4 oikeastaan oli.<\/p>\n

Aineellisesti oli koettu paitsi verinen sota ja sen tapahtumiin liittyv\u00e4t syv\u00e4lt\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t emotionaaliset kokemukset; mutta my\u00f6s suurinta osaa v\u00e4est\u00f6\u00e4 koskeva pula-aika. Lis\u00e4ksi eduskunnan s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4 kieltolaki \u2013 hillitsem\u00e4\u00e4n ja edesauttamaan ty\u00f6v\u00e4en hyvinvointia \u2013 aiheutti suuren muutoksen, mutta oli osa henkisesti sulkeutunutta ilmapiiri\u00e4. Siin\u00e4h\u00e4n valistuksellinen ty\u00f6v\u00e4enliike ja kirkollis-talonpoikainen suomalaisuus l\u00f6ysiv\u00e4t toisensa, kauppiasporvariston ja ruotsinkielisten tietysti vastustaessa. Tulihan siit\u00e4 my\u00f6s ensimm\u00e4inen niist\u00e4 laeista, joiden rikkominen muodostui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi Suomessa.<\/p>\n

Valkoiset voittajat ja heihin kuulunut sivistyneist\u00f6 pyrki rakentamaan kulttuurisesti ehj\u00e4\u00e4, homogeenista Suomea, jossa kaikki \u201dryss\u00e4l\u00e4isyys\u201d ja \u201dbolshevismi\u201d olisivat poissa. Sen piti konkreettisesti pysy\u00e4 rajan takana. Suomalaisuus tuli m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 olennaisesti talonpoikaiseksi juuriltaan, olihan Pohjanmaan talonpoikaisarmeija yksi Vapaussodan sankareista.<\/p>\n

Vastaavasti h\u00e4vinneiden puolella ajateltiin kahdella tavalla: joko niin ett\u00e4 \u201dei koskaan en\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa!\u201d Olot voivat kohentua vain parlamentaarisuuden ja laillisuuden kautta. T\u00e4st\u00e4 ryhm\u00e4st\u00e4 kasvoi lopulta tasavallalle lojaali ty\u00f6v\u00e4est\u00f6, joka jo 10 vuotta my\u00f6hemmin oli vuoden ajan hallitusvastuussa.<\/p>\n

Toinen ja v\u00e4hitellen kapeneva osa ajatteli, ett\u00e4 kosto el\u00e4\u00e4, ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n kapina ja sota ovat ik\u00e4\u00e4n kuin pyhi\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen se jatkuu Neuvostomaan tuella ja sit\u00e4 kautta. Niinp\u00e4 vallankumouksen uusinnan valmistelua tuli jatkaa lakkoja ja mielenosoituksia kannustaen sek\u00e4 maanalaisen toiminnan ja kommunistisen puolueen verkoston avulla.<\/p>\n

Niinp\u00e4 1920-luvun kulttuuri-ilmapiiri\u00e4, julkisilla valkoisilla forumeilla leimasi halu tavallaan unohtaa veriset tapahtumat. El\u00e4m\u00e4n piti palata uomilleen, sik\u00e4li kun se saattoi onnistua. Arpia ei pit\u00e4nyt kaivella. Se tapahtui parhaiten my\u00f6s pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 el\u00e4m\u00e4npiirit viel\u00e4 varsin erill\u00e4\u00e4n. Luokkayhteiskunnan j\u00e4\u00e4nteet olivat tunnistettavia.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 johti paljolti viihteelliseen ja el\u00e4m\u00e4nuskoa antavan ohjelmiston esitt\u00e4miseen. Kun lis\u00e4ksi huvittelusta piti maksaa veroa, jouduttiin er\u00e4\u00e4nlaiseen komediakierteeseen, jotta teatterilla olisi ollut palkat maksettavana.<\/p>\n

Toisaalta monien n\u00e4ytelmien henkisess\u00e4 rakenteessa kansalaissodan j\u00e4lkitunnelmiin liittyvi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 oli tunnistettavissa, niin valkoisten kuin punaisten puolella, niin porvarillisissa teattereissa kuin ty\u00f6v\u00e4enteattereissa.<\/p>\n

Radikaaleissa tai kommunistijohtoisissa ty\u00f6v\u00e4enyhdistyksiss\u00e4 n\u00e4yteltiin painovapauslakia uhmaten my\u00f6s joitain vuoden 1918 tapahtumiin liittyvi\u00e4 draamoja. Ne olivat itse kirjoitettuja ja olivat osa j\u00e4lkipuintia ja terapiaakin, tai sitten ennen muuta vallankumouksellisen hengen yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4. Niist\u00e4 kuitenkin jouduttiin sakkorangaistuksiin. Yllytys laillisen esivallan vastaiseen toimintaan tai sellaisen ihannointi oli lain pyk\u00e4l\u00e4ss\u00e4 mainittua \u201dsananvapauden v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4\u201d. (ks Rossi 1993)<\/p>\n

Teatterillisen tarjonnan monipuolistumista rajoitti valtionapujen nihke\u00e4 my\u00f6nt\u00e4minen keskeisist\u00e4 kansallisista hankkeista poikkeaville yrityksille, kuten paroni\u00a0Uexk\u00fcll-Gyllenbandin ja Elli Tompurin teattereille.<\/p>\n

Modernismin ilmenemi\u00e4 teatterissa<\/h3>\n

Modernin teatterin alku on tapana hahmottaa Henrik Ibsenin yhteiskunnallisiin draamoihin ja Pariisissa alkaneeseen ns. naturalistiseen liikkeeseen 1880-luvulla. Pieni\u00e4 teattereita perustettiin, jotta voitaisiin esitt\u00e4\u00e4 muista teattereista torjuttua yhteiskuntamoraalin kyseenalaistavaa ohjelmistoa. T\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4n ulkoisen pinnan tarkkaa kopioimista edustava naturalistinen<\/strong> suuntaus sai seuraajakseen runouden ja kuvataiteen inspiroiman symbolistisen<\/strong> suuntauksen. Sen piiriss\u00e4 kirjoitettiin n\u00e4ytelmi\u00e4, joiden teht\u00e4v\u00e4 oli n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan vastakkainen asia, ihmisen sisin ja jokin tavoittamaton tuonpuoleinen. Symbolismin my\u00f6t\u00e4 v\u00e4rit saivat uutta merkityst\u00e4 ja visuaalisella puolella muodot pelkistyiv\u00e4t ajan kuvataiteen inspiroimina. Teatteriesityksen elementit saattoivat olla tyyliteltyj\u00e4, pelkistetyt kankaat tai tyylitellyt muodot. Se sis\u00e4lsi my\u00f6s paljon romantiikkaan viittaavia piirteit\u00e4 ja siksi sit\u00e4 nimitettiin my\u00f6s uusromantiikaksi<\/strong>.<\/p>\n

Suomen teatterissa eurooppalaisen modernismin piiriin luettavia ilmi\u00f6it\u00e4 voidaan kuitenkin tunnistaa kuitenkin vain yksitt\u00e4isin\u00e4 ja ennakkoluulottomina kokeiluina.<\/p>\n

    \n
  1. Symbolistisia n\u00e4ytelmi\u00e4 oli jo 1890-luvulta alkaen esitt\u00e4nyt Svenska Teatern, ja jonkin verran Kansallisteatteri Jalmari Hahlin aikana. Molemmissa ne j\u00e4iv\u00e4t yksitt\u00e4isiksi kuriositeeteiksi, lavastukset eiv\u00e4tk\u00e4 olleet riitt\u00e4v\u00e4n itsen\u00e4isi\u00e4 visuaalisesti. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t olivat ehk\u00e4 liian suuria, n\u00e4ytelmiss\u00e4 olevan ulkoisen toiminnan v\u00e4h\u00e4isyys ei aina korvautunut sill\u00e4 muiden elementtien intensiteetill\u00e4, joita teokset alkoivat vaatia.<\/li>\n
  2. Euterpe<\/strong> oli kaksikielinen nuorten taiteenharrastajien piiri, joka suosi symbolismia ja muita kokeiluja. Teatterikontakteja heill\u00e4 oli l\u00e4hinn\u00e4 Jalmari Hahlin ja Elli Tompurin kautta. Sibelius kuului ryhm\u00e4\u00e4n.<\/li>\n
  3. Lavastustaiteessa jo 1910 kokeiltiin pelkistyksi\u00e4 ja verhotyylittelyj\u00e4, esimerkiksi Shakespearen n\u00e4ytelmiss\u00e4. Englantilainen tutkimus oli vastik\u00e4\u00e4n paljastanut miten Shakespearen teoksia oli omana aikanaan esitetty avoimella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Valaistuskokeiluista on vain v\u00e4h\u00e4n kirjattu tietoja, mutta niit\u00e4 on kuitenkin yh\u00e4 useammin s\u00e4hk\u00f6ll\u00e4 varustetuissa teatteritaloissa tehty.<\/li>\n
  4. Maalaustaiteessa ei-esitt\u00e4vyys ja voimakkaan subjektiivisuudesta ammentava maalaustapa siirtyiv\u00e4t my\u00f6s teatterilavastuksiin ja n\u00e4kyi Suomessa ekspressionistisina lavastuksina<\/strong> \u2013 joiden tarkoitus on kuvata ihmisen tai draaman p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ahdistunutta sieluntilaa tai kokemusmaailmaa.<\/li>\n
  5. Draaman kirjoittamisessa ekspressionistiset n\u00e4ytelm\u00e4t<\/strong> 1920-luvun alussa, olivat osa modernismia, mutta Suomessa, vasta itsen\u00e4istyneess\u00e4 maassa useimmiten kansallisromanttisessa hengess\u00e4. Saksalaisten ekspressionististen draamojen\u00a0ote oli yhteiskunnallisempaa, sill\u00e4 sen kasvualusta oli ensimm\u00e4inen maailmansota ja julistus pasifistista ja osin vasemmistolaista.<\/li>\n
  6. 1920-luvun lopulla n\u00e4kyi kubismin ja kevyen surrealistisen dekoratiivisuuden vaikutus jonkin verran my\u00f6s Suomessa tyylittelyn\u00e4 lavastuksissa. N\u00e4ytelmiss\u00e4 kokeiltiin teatterillis-allegoristen hahmojen ja pantomiimisen liikekielen kokeilua.<\/li>\n
  7. Nykyaikaa etsim\u00e4ss\u00e4<\/em> \u2013 kirjassaan Olavi Paavolaisen esseet m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t ja kuvaavat el\u00e4v\u00e4sti eurooppalaisia moderneja ilmi\u00f6it\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 futuristien ja dadaistien teatteriesityksi\u00e4, mutta my\u00f6s poistavat niist\u00e4 kulkevia ennakkoluuloja. Toisaalta n\u00e4kyviss\u00e4 vuonna 1929 oli jo monien avantgarden vaiheiden\u00a0tyhjentyminen ja k\u00e4\u00e4ntyminen itsens\u00e4 toistoon.<\/li>\n
  8. Italialaisen kirjailija Luigi Pirandellon toden ja fiktion rajapintaa ylitt\u00e4v\u00e4t muut n\u00e4ytelm\u00e4t tulivat Suomessa ohjelmistoihin jo tuoreeltaan, niit\u00e4 ihailtiin ja ihmeteltiin.<\/li>\n
  9. Ven\u00e4l\u00e4isen ohjaajanteatterin (Meyerhold, Tairov, Vahtangov) kokeellinen vaihe 1920-luvulla j\u00e4i Suomessa tuolloin viel\u00e4 tuntemattomaksi, koska kulttuurivaihtoa Neuvostoliiton ja Suomen rajan yli tuolloin ei ollut. Pariisi oli kontaktien suhteen avainkaupunki. Suomalaiset k\u00e4viv\u00e4t Moskovassa vasta 1930-luvulla, jolloin my\u00f6s Neuvostomaassa tilanne taiteiden suhteen jo toinen.<\/li>\n
  10. Yhdysvaltalaisen Eugene O\u2019Neill\u2019in varhaist\u00f6iden ekspressionismi ja muu sosiaalisesti kokeileva, yhteiskunnallisesti ja rotujen v\u00e4lisi\u00e4 suhteita tarkasteleva n\u00e4ytelmist\u00f6 tulee Suomeen, mutta kohtaa vanhoillisia asenteita ja sensuuria. (ks. luku 5.1<\/a>)<\/li>\n
  11. Intellektuellipiirit olivat kuitenkin kovin pienet Helsingiss\u00e4. Vanhempi akateemisesti koulutuettu sivistyneist\u00f6 oli sitoutunut itsen\u00e4isyyden saavuttamiseen ja nuoren valtion rakenteiden vahvistamiseen, sek\u00e4 valtaosaltaan kansallismieliseen politiikkaan. Itsen\u00e4isyyden tultua heit\u00e4 nuoremmat kulttuuri-intellektuellit suuntasivat modernisimiin. Aluksi toimittiin kaksikielisess\u00e4 Ultra-<\/em>lehdess\u00e4. Se jakautui pian ruotsinkielisten Quosego<\/em> ja suomenkielisten Tulenkantajat<\/em>-ryhmiin. Teatteria seurattiin, mutta elokuva oli tulevaisuuden taidemuoto.<\/li>\n<\/ol>\n

    Teatterissa kiivaasti yritettiin olla my\u00f6s uusien virtausten piiriss\u00e4, mutta ohjaukselliset ja visuaaliset kokeilut koettiin arvosteluissa turhanp\u00e4iv\u00e4isin\u00e4 ja keinotekoisina. My\u00f6s teatterin yhteis\u00f6llinen funktio ajoi ohi, sik\u00e4li, ett\u00e4 moraaliseen arveluttavuuteen puututtiin vanhemman polven ja ahdasmielisten tuolloin viel\u00e4 perinteisten kirkollisten piirien taholta.<\/p>\n

    Kulttuuri-ilmapiiri\u00e4 leimasi<\/strong> 1920-luvulla nimitt\u00e4in eurooppalaisen modernismin vastapainoksi my\u00f6s ns. aitosuomalaisuusliike, jota voidaan pit\u00e4\u00e4 porvarillisen puolen hegemoniataisteluna tai fennomaanisen puolen viimeisen\u00e4 operaationa\u00a0kulttuurisen dominanssin saavuttamiseksi. T\u00e4t\u00e4 oli ennen muuta taistelu Helsingin Yliopiston kielis\u00e4\u00e4d\u00f6ksist\u00e4, jossa AKS:l\u00e4inen ylioppilasnuoriso halusi yliopiston kaksikielisyyden purkamista ja hy\u00f6kk\u00e4si ruotsinkielen dominanssia vastaan. Yh\u00e4 useampien yliopiston professuurien opetusta alettiin muuttaa suomenkieliseksi 1930-luvun alkupuolella.<\/p>\n

    Vastaavasti suomenruotsalainen kulttuuri ja sen tueksi v\u00e4hitellen asettuva taloudellinen voima, kuten Amos Anderssonin<\/strong> perustama Konstsamfundet ja muut ruotsinkielisen kulttuurin s\u00e4ilytt\u00e4miseksi tarkoitetut toimet n\u00e4kyiv\u00e4t mm Svenska Teaternin aseman vakiintumisena ja toki korkeana ammatillisena tasona, erityisesti johtaja Nicken R\u00f6nngrenin<\/strong> aikana (1919\u20131954).<\/p>\n

    Svenska Teatern ei muodostanut en\u00e4\u00e4 uhkaa Suomen Kansallisteatterille, sen sijaan p\u00e4\u00e4kaupungin perinteinen sivistyneist\u00f6 katsoi mielell\u00e4\u00e4n laadukkaita klassikoita, salonkikomedioita ja operetteja Ruotsalaisessa teatterissa.<\/p>\n

    My\u00f6s Kansallisteatterin nuori polvi 1920-luvulla kehittyi taitavaksi ilottelevan salonkikomedian osaajaksi. Musiikkiteokset uupuivat Kaliman Kansallisteatterista l\u00e4hes kokonaan, joten t\u00e4m\u00e4 \u201dv\u00e4hempiarvoinen laji\u201d Suomen kielisen\u00e4 alkoi kotiutua (Vanhan)\u00a0Ylioppilastalon Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle<\/strong>. Viihdett\u00e4 kaipaava suomenkielinen v\u00e4ki l\u00f6ysi my\u00f6s sinne tiens\u00e4 1920-luvun kuluessa, ei v\u00e4hiten Eine Laineen<\/strong> ja Sven Hild\u00e9nin<\/strong> vuoksi. Ilmi\u00f6 oli selv\u00e4: iloa, energiaa, vahvaa tunnetta, kevytmielisyytt\u00e4 \u2013 irti poliittisista j\u00e4nnitteist\u00e4. Irti nuoren tasavallan ilottomuudesta ja sota-ajan synkist\u00e4 muistoista.<\/p>\n

    Nuoren \u00e4lymyst\u00f6n paluu uusromanttisin tunnuksin \u2013\u00a0\u201dikkunat auki Eurooppaan\u201d \u2013\u00a0ei n\u00e4kynyt n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteessa min\u00e4\u00e4n suurena buumina. Teatteri tavallaan j\u00e4i 1920-luvulla nuoren sukupolven osaajienkin kannalta paitsioon, heit\u00e4 kiinnosti enemm\u00e4n muu esitt\u00e4vyys, kirjallisuus. Tulenkantajien vasemmistolaistunut osa 1930-luvulla taas jo haki teatterin omaksi v\u00e4lineekseen levitt\u00e4\u00e4 kansanrintama-pohjaista eurooppalaista ja amerikkalaista ajattelua.<\/p>\n

    Kansallisteatterin avaukset Kaliman johdolla<\/h3>\n

    Eino Kaliman<\/strong> ty\u00f6 Suomen Kansallisteatterissa ei alkanut nollasta 1917, h\u00e4n oli jo syksyst\u00e4 1914 alkaen ollut apulaisjohtaja ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo matkustellut ulkomaisella opintomatkalla. \u2013 Teatterin tekniset varustukset olivat jo kehittyv\u00e4ll\u00e4 tolalla. Kansallisteatterissa Jalmari Finne oli aikoinaan innostunut kokeilemaan s\u00e4hk\u00f6valoilla ja niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 oli saatu kokemusta. Olivathan my\u00f6s Adolf Lindfors ja Jalmari Lahdensuo molemmat matkustelleet Euroopassa, jossa valoefekteist\u00e4 oltiin innostuneita.<\/p>\n

    N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6mestari Jalmari Alppivuori ja Karl Fager vastasivat kulissivarastosta, jonka kokoelmia Kalima muistelmissaan piti runsaina ja korkeatasoisina erilaisten huonefondien ym. osalta. Avajaisissa viel\u00e4 vuonna 1914 osa n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 puhui kesken\u00e4\u00e4n ruotsia! Jalmari Lahdensuo ja Eino Kalima p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 pienet avajaissanat n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kauden alkaessa suomeksi. Johtajien avajaispuheitten traditio alkoi n\u00e4in Suomen teattereissa: johtajien avajaispuheet! (Kalima 1962 s 301)<\/p>\n

    Ohjauksestaan (1914) Gerhard Hauptmannin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4\u00a0Hannelen taivasmatka <\/em>Eino\u00a0Kalima kirjoittaa:<\/p>\n

    Runollisesti t\u00e4rke\u00e4t unin\u00e4yt ep\u00e4onnistuivat kokonaan. Kun paratiisin\u00e4kym\u00e4\u00e4 varten oli k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 varastossa olevaa keskieurooppalaista mets\u00e4\u00e4, kun enkelien puvut olivat seuran\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tasoa, kun puutteellista valaistuskonetta hoidettiin niin ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llisesti, ett\u00e4 muutos, jonka piti tapahtua pime\u00e4ss\u00e4, tapahtui t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 osaltaan kaikkien n\u00e4hden, voi arvata mit\u00e4 siit\u00e4 tuli. Hannelesta<\/em> j\u00e4i minulle painajaismainen muisto. (Kalima 1962, 310)<\/p><\/blockquote>\n

    Syksyst\u00e4 1917 alkaen Eino Kaliman piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 Stanislavskille ohjauksen opiskelijaksi Moskovan Taiteelliseen teatteriin, mutta hanke kariutui, ei siihen, etteik\u00f6 senaatti olisi my\u00f6nt\u00e4nyt stipendi\u00e4, vaan Keisarin eroon. Kasvava \u201dbolshevistinen kiihotus\u201d pani pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n levottomuuksia Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, joita syksy toikin tullessaan.<\/p>\n

    Kaliman valinta p\u00e4\u00e4johtajaksi 1917 merkitsi odotusta ty\u00f6rauhasta ja tasapainoisesta kehityksest\u00e4; h\u00e4nen sopimustaan uusittiin kuitenkin muodollisesti vain vuosittain, tosin lopulta 33 vuotta, yht\u00e4 kauan kuin Bergbom oli ollut teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 pysyv\u00e4ll\u00e4 sopimuksella. Aluksi oli apulaisena Valle Sorsakoski<\/strong> 1918\u20131920 ja sitten Pekka Alpo<\/strong> vuodesta 1920 alkaen. Jonkin verran mielipahaa ja harmia aiheutti vanhoillinen taloudenhoitaja, jonka kannanotot taiteellisiin kysymyksiin, kuten juuri ulkonaisiin kohennuksiin tulivat vaikuttamaan, aikanaan my\u00f6s lavastaja Eero Snellmanin<\/strong>\u00a0pestin lyhyyteen ja pikaiseen eroon Kaliman suureksi pettymykseksi. (Kalima 1968, 85) Kalimaa pidettiin persoonansa puolesta \u201dkilttin\u00e4\u201d ja \u201dliian kohteliaana\u201d ja siksi osin heikkona johtajana. Niinp\u00e4 h\u00e4nen tuekseen etsittiin \u201dj\u00e4m\u00e4k\u00f6it\u00e4 (!) miehi\u00e4 (!)\u201d ohjaajiksi ja dramaturgeiksi pitkin 1930-lukua. (Korsberg 2004 kuvaa vaiheet, vaikka ei k\u00e4yt\u00e4 n\u00e4it\u00e4 termej\u00e4.)<\/p>\n

    Kansallisteatterin oppilaskoulun <\/strong>asemaan oli uutta johtoa kehotettu vakavasti puuttumaan, mik\u00e4 sodan j\u00e4lkeen tapahtuikin. Kunnes yhteistuumin p\u00e4\u00e4tettiin perustaa erillinen ja er\u00e4iden muidenkin teatterien toimesta yll\u00e4pidetty oppilaitos Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6opiston (1920\u20131940)\u00a0<\/strong>nimell\u00e4.<\/p>\n

    Punaisten miehitt\u00e4ess\u00e4 Helsinki\u00e4 tammikuun lopulta huhtikuun alkuun 1918 Kansallisteatteria koetettiin pit\u00e4\u00e4 kiinni, mutta se jouduttiin muutaman kerran pakon edess\u00e4 avaamaan suurempien joukkokokousten pit\u00e4mist\u00e4 varten. Joissain oli esiintynyt my\u00f6s Aarne Orjatsalo punakaartilaisen univormussa p\u00e4\u00e4puhujana. (Kalima 1968, 26)<\/p>\n

    Kansallisteatterin varastot ja omaisuus kuitenkin s\u00e4ilyiv\u00e4t koskemattomina, eik\u00e4 se joutunut mink\u00e4\u00e4n ry\u00f6stelyn kohteeksi punaisten hallinnon aikana. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1918 j\u00e4rjestettiin sitten voitonjuhlien yhteydess\u00e4 is\u00e4nmaallisia n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, kuten WilhelmTell <\/em>l\u00e4hinn\u00e4 saksalaisia vieraita eli Von der Goltzin It\u00e4meren armeijasta saatuja apujoukkoja varten. My\u00f6hemmin my\u00f6s Regina von Emmeritz<\/em>, Axel Ahlbergin 40-vuotistaiteilijajuhlana. Regina<\/em> n\u00e4htiin my\u00f6s Viipurissa sodan j\u00e4lkeen toukokuussa 1918, kunnioituksesta talonpoikaisarmeijaa kohtaan.<\/p>\n\n\t\t