{"id":79,"date":"2014-12-30T12:06:37","date_gmt":"2014-12-30T09:06:37","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=79"},"modified":"2016-09-01T12:17:15","modified_gmt":"2016-09-01T09:17:15","slug":"4-3-ohjelmistot-perinteet-ja-uusi-aika","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/4-3-ohjelmistot-perinteet-ja-uusi-aika\/","title":{"rendered":"
4.3<\/div>Ohjelmistot \u2014 perinteet ja uusi aika"},"content":{"rendered":"

Ohjelmistollisesti Suomen ammattiteatterit ennen sis\u00e4llissotaa ja itsen\u00e4istymist\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n varsin samankaltaista ohjelmistoa, jonka peruspilareina olivat Bergbomin aikana syntyneet kotimaiset n\u00e4ytelm\u00e4t. Mutta my\u00f6s aloittelevien teattereiden ja maaseutuyleis\u00f6n tarpeisiin k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia olivat Suomalaisen Teatterin alkuaikojen keve\u00e4t ulkomaiset hupailun\u00e4ytelm\u00e4t ja vanhat komediat, jotka muodostivat vanhemman ohjelmiston pohjakerrostuman.<\/p>\n

Vuosisadan vaihteen j\u00e4lkeen 1900-luvun alettua ty\u00f6v\u00e4enteatterit ottivat keskeiseen asemaan ohjelmistoissaan Minna Canthin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4t, erityisesti Kovan onnen lapsia<\/em> ja Ty\u00f6miehen vaimon<\/em>. Lakkoaiheisia ja k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia draamoja olivat my\u00f6s\u00a0Gerhart Hauptmannin<\/strong> Kankurit<\/em> ja Bj\u00f6rnstjerne Bj\u00f6rnsonin<\/strong> aatedraama Yli voimain II,<\/em> joita ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 esitettiin. Uutta samanhenkist\u00e4 ohjelmistoa tarjosivat my\u00f6s uudet kotimaiset ty\u00f6v\u00e4enkirjailijat, erityisesti Konrad Lehtim\u00e4ki\u00a0<\/strong>(1883\u20131937): Spartacus<\/em> (1914), Perint\u00f6<\/em> (1916), Etuvartiotaistelu<\/em> (1920) ja\u00a0Onnen p\u00e4iv\u00e4<\/em> (1925).<\/p>\n

Ammattijohtoisten harrastajateatterienkin, l\u00e4hinn\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden ohjelmistoissa kunnianhimoisten n\u00e4yttelij\u00e4-johtajien aikana pyrittiin tekem\u00e4\u00e4n my\u00f6s ulkomaisia klassikoita, jopa Shakespearen\u00a0n\u00e4ytelmi\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 laulunsekaisia keve\u00e4mpi\u00e4 unkarilaisia n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n

Ulkomaista intellektuellia draamaa, joka p\u00e4\u00e4asiassa Svenska Teaternin ja Kansallisteatterin kautta Suomeen levisi, alkoivat leimata my\u00f6s uudet teemat. Jo Ibsenin aikana syntyi paljon dramatiikkaa, jossa pohdittiin hyvin samaan tapaan naisen asemaa avioliitossa, tavallaan Canthin Sylvin<\/em>\u00a0j\u00e4lkeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4: nainen joutuu ep\u00e4onnistuneessa avioliitossaan ristiriitaan, nuoren kosijan tai tytt\u00e4rens\u00e4 sulhasen tai jonkin viettelij\u00e4n uhriksi tai ainakin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suhdettaan n\u00e4ihin eettis-moraalisiin kysymyksiin. Monet muut kirjailijat antoivat enemm\u00e4n toivoa, kuin Ibsen, jonka katsomus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muuttuvan yh\u00e4 pessimistisemm\u00e4ksi.<\/p>\n

My\u00f6s osa suomalaisista kirjailijoista halusi kirjoittaa asetelmat toisin kuin Canth<\/strong>. Leimallista oli my\u00f6s se, ett\u00e4 perheen ihmissuhteisiin saattoi kytkeyty\u00e4 politiikka. Esimerkiksi konservatiivinen kartanonrouva ja sosialistinen ylioppilas jotka tunsivat vetoa toisiinsa samalla selvittiv\u00e4t ajan poliittista keskustelua, kuten Maila Talvion<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Eri teit\u00e4<\/em> 1908.<\/p>\n

N\u00e4iden vuosikykmmenien n\u00e4ytelm\u00e4t ovat suurelta osalta unohtuneet, mutta juuri t\u00e4m\u00e4 draaman traditio elpyi kun Hella Wuolijoki<\/strong>\u00a0aloitti tuotantonsa. Vuonna 1905 Helsinkiin saapuneena h\u00e4n seurasi tiiviisti aikansa yh\u00e4 runsaampaa teatteritarjontaa Helsingiss\u00e4. Yksityisel\u00e4m\u00e4n tilanne yhdistettyn\u00e4 maailmankatsomuksista k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n keskusteluun oli muotona se, jonka Wuolijoki itse Niskavuori-n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n palautti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.<\/p>\n

Kotimainen n\u00e4ytelm\u00e4 teattereissa ennen ja j\u00e4lkeen itsen\u00e4istymisen<\/h3>\n

Ennen itsen\u00e4isyytt\u00e4 Zachris Topeliuksen<\/strong> n\u00e4ytelmist\u00e4 her\u00e4siv\u00e4t henkiin ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen lastenohjelmistoon v\u00e4h\u00e4n kerrassaan kaikki h\u00e4nen satun\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4. Prinsessa Ruusunen<\/em> Erkki Melartinin musiikilla oli enimm\u00e4kseen ensimm\u00e4inen paitsi Kansallista my\u00f6s Viipurissa. My\u00f6s KaN, TT ja TTT kaikki ehtiv\u00e4t ottaa jonkin muunkin lastenn\u00e4ytelm\u00e4n esiin jo ennen sis\u00e4llissotaa. N\u00e4it\u00e4 varhaisten vuosien lastenn\u00e4ytelmi\u00e4 ehtiv\u00e4t kirjoittaa Larin-Ky\u00f6sti<\/strong> Tuhkimo ja kuninkaantyt\u00e4r<\/em>, sek\u00e4 herrasv\u00e4ki Kiljusista romaanisarjan kirjoittanut Jalmari Finne<\/strong> lastenn\u00e4ytelmill\u00e4\u00e4n Taikatakki<\/em>\u00a0(1912), Pikku kreivit\u00e4r<\/em>\u00a0(1918) ja Kiljusen herrasv\u00e4ki<\/em>\u00a0(1923).<\/p>\n

Mutta Topeliuksen k\u00e4ytt\u00f6 yleis\u00f6lle tuttuna historiallisena perusdraamana jatkui. Uskonkiihkoisen Regina von Emmeritzin rooli s\u00e4ilyi viel\u00e4 jotkut vuodet naist\u00e4htien tavoittelemana juhlaroolina, samoin is\u00e4 Hieronymus konnan roolina ja Kustaa II Aadof jalona Lumikuninkaana. Mukana n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 olivat lis\u00e4ksi hauskuuttajat, kansanomaiset Larsson ja kamarineito K\u00e4tchen. Vaikka Regina von Emmeritz<\/em> n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 alkoi olla kulunut, se ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4misen vuosina toimi taas suomalaisten historian ja sotilaallisuuden glorifikaationa. Hakkapeliitat tulkittiin nimenomaan suomalaisiksi \u2013\u00a0kuvitelma, joka nykyaikaisen tutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta on ongelmallinen. Roomalaiskatolisuus ja Saksalais-roomalaista keisaria vastaan k\u00e4yminen 30-vuotisessa sodassa muutti analogialla funktiotaan ja ik\u00e4\u00e4n kuin saattoi tarkoittaa ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 \u201dkeisarillisia\u201d. Suomalais-ruotsalaiset ja Pohjois-Saksan protestantit olivat siin\u00e4 my\u00f6s kulttuurisessa ja uskonnollisessa liitossa kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Regina von Emmeritz<\/em> Helsingiss\u00e4 oli Kansallisteatterin teos, mutta Tampereella sen esitti ensimm\u00e4isen\u00e4 Tilda Vuoren johtama Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri. Tilda Vuoren ammatillis-k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset juuret ulottuivat Aspegrenien Kansanteatteriin asti. Siksi Vuori toi TTT:n alkuvuosiin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti paljon sit\u00e4kin kautta bergbomilaista traditiota.<\/p>\n

Sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen Regina von Emmeritz<\/em> s\u00e4ilyi viel\u00e4 ainakin 1920-luvun ajan ohjelmistossa porvariston teattereissa kuvana \u201dvoittoisista suomalaisista hakkapeliitoista\u201d. Siihen tarvittiin usein sotilaita avustajiksi, mutta sit\u00e4 my\u00f6s esitettiin kaikkina mahdollisina is\u00e4nmaallisina juhlap\u00e4ivin\u00e4. \u2013\u00a0Olihan \u201dhakkapeliittojen\u201d joukoista tullut juuri koettua valkoisen armeijan todellisuutta. Viimeisi\u00e4 Regina von Emmeritzin<\/em> esityksi\u00e4 n\u00e4htiin viel\u00e4 Kotkassa 1960-luvun alussa, jolloin n\u00e4ytelm\u00e4n vanhentuneisuus oli jo ilmeist\u00e4.<\/p>\n

Sen ovat korvanneet yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n harvoin tehdyt sovitukset V\u00e4lsk\u00e4rin kertomuksista.<\/em> Tampereella sellainen syntyi 1950-luvulla nimell\u00e4 Kuninkaan sormus<\/em>\u00a0ja Turussa Ritva ja Kalle Holmbergin ohjaus kattoi osin kepeill\u00e4 ja ironisilla(kin) keinoilla toteutettuna koko teoksen\u00a0V\u00e4lsk\u00e4rin kertomukset<\/em>\u00a0(1974). Teatteri Viirus toteutti F\u00e4ltsk\u00e4rns ber\u00e4ttelser\u00a0<\/em>Marcus ja Joakim Grothin toteutuksena. Topeliuksen maailmojen kautta seikkailevaa epiikkaa edusti viel\u00e4 1990-luvun lopulla sovitus romaanista T\u00e4htien turvatit<\/em>, nimell\u00e4 Stj\u00e4rnornas kungabarn<\/em>, Svenska Teaternissa.<\/p>\n

J.J. Wecksellin <\/strong>Daniel Hjort\u00a0<\/em>pysyi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ohjelmistossa, sek\u00e4 hyvien rooliensa, my\u00f6s kansa\u2013aatelisto-tematiikkansa ja vapaudenkiihkonsa takia. Onhan se draamana my\u00f6s eri luokkaa kuin Topeliuksen laatukuvat. Se my\u00f6s tarjosi perinteisesti vahvat t\u00e4htikelpoiset roolit, ainakin Danielin, Katrin ja Sigridin. Se oli my\u00f6s ty\u00f6v\u00e4enteattereille mielell\u00e4\u00e4n esitetty klassikko, koska nuijasota ja kansan taistelu aatelistoa vastaan oli tietenkin mieluinen draaman aihe. Joidenkin vuosien ajan samaa aihepiiri\u00e4 k\u00e4siteltiin Kasimir Leinon<\/strong> kaksi-iltaisessa historiallisessa draamassa, Klaus Fleming ja Jaakko Ilkka <\/em>(1901). <\/em><\/p>\n

Daniel Hjort <\/em>oli sek\u00e4 haaste ett\u00e4 palkitseva esitt\u00e4jille, ett\u00e4 t\u00e4ysipainoinen katsojalle. Vaikka se on historiallinen se ei ollut resurssitarpeen kannalta ylivoimainen pienemm\u00e4llek\u00e4\u00e4n teatterille. Se s\u00e4ilyi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti viel\u00e4 l\u00e4pi 1920-luvun ohjelmistoissa ja uudessa tilanteessa sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen se sai varsinkin ty\u00f6v\u00e4en teattereissa uutta merkityst\u00e4. Kertoohan Katri pojalleen juuri siit\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4n is\u00e4n nuijap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Pentti Ilkan ruumis oli maannut hyl\u00e4ttyn\u00e4 tienojassa. Porvarillisten teattereiden esityksiss\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tietysti tulkittiin enemm\u00e4n Danielin runollisen luonnetyypin ja yksil\u00f6tragedian kautta.<\/p>\n

Aleksis Kiven<\/strong>\u00a0(1834\u20131872) esitt\u00e4minen huipentui 100-vuotisjuhlien viettoon 1934. Kootut teokset kaikkineen oli ilmestynyt 1916 ja Viljo Tarkiaisen suuri el\u00e4m\u00e4kertateos hieman aiemmin. Eino Leino jakoi ylistyssanojaan ja Aleksis Kivi etabloitiin suomenkielisen kirjallisuuden todelliseksi ja taiteellisesti vertaansa vailla olevaksi alkajaksi.<\/p>\n

Tuolloin voitiin jo ensimm\u00e4ist\u00e4 fennomaanipolvea vapautuneemmin kohdata se uhma ja kest\u00e4v\u00e4 kapinamieli, joka seitsem\u00e4\u00e4 veljest\u00e4 ja muita Kiven henkil\u00f6it\u00e4 leimasi. Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> tuli ik\u00e4\u00e4n kuin antamaan itsetuntoa suomenkieliselle kansalle tilanteessa, jossa sen aineelliset olot ja valtiollinen asema olivat jo ratkaisevasti paranemassa.\u00a0Teatteriverkoston laajeneminen levitti h\u00e4nen teoksiaan laajalti tunnetuiksi. Teatterit pitiv\u00e4t kunnia-asiana\u00a0Kihlauksen,\u00a0<\/em>Nummisuutarien<\/em> ja Kullervon<\/em> esitt\u00e4mist\u00e4. Yleens\u00e4 ensi-illat keskittyiv\u00e4t Kiven syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n 10.10. ja kuolinp\u00e4iv\u00e4n 31.12.\/1.2. aikoihin. Varsinkin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n juhlallisuuksissa kuultiin usein musiikkia tai esitelmi\u00e4. \u2013\u00a0Osa Kiven tuotannosta on kuitenkin kiinnostanut teattereita varsin v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Kullervo<\/em>\u00a0(1860\/1864, k.es. 1888) alkoi nousta arvoon arvaamattomaan ja sit\u00e4 n\u00e4yteltiin 1900-luvun alussa joka vuosi vuorollaan eri teattereissa. Nimihenkil\u00f6, tekemist\u00e4\u00e4n hurjuuksista huolimatta tarjosi my\u00f6t\u00e4tuntoisen samaistumiskohteen ja n\u00e4ytti sen paradoksaalisen tragedian, jonka mukaan sorrettu my\u00f6s itse tulee vihassaan ja hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kostonhimossaan aiheuttaneeksi lis\u00e4\u00e4 vahinkoa itselleen, sortuen omien rikostensa alle.<\/p>\n

Kullervo<\/em> oli er\u00e4iden teatterinjohtajien ja\/tai t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00f6iden vakionumero: minne Kaarle Halme tai Aarne Orjatsalo johtajiksi meniv\u00e4t, siell\u00e4 ilmestyi jo syksyll\u00e4 ohjelmistoon Kullervo. <\/em>T\u00e4m\u00e4 havainto ei v\u00e4henn\u00e4 esitysten merkityst\u00e4 ja puhuttelevuutta. Tarjosihan se parasta suomalaista draamaa ja hyvi\u00e4 sivurooleja. Ongelma kaikissa n\u00e4iss\u00e4 oli, ett\u00e4 mik\u00e4li muu esitt\u00e4j\u00e4joukko ei tuntenut teosta ennest\u00e4\u00e4n ja kun n\u00e4it\u00e4 t\u00e4htien kappaleita ei ehditty paljonkaan harjoitella saattoivat esitykset olla ep\u00e4tasaisia.<\/p>\n

1910-luvulla jo lehdist\u00f6ss\u00e4 todettiin, miten ik\u00e4mies Kaarle Halme ei oikein en\u00e4\u00e4 vakuuttanut nuorena orjana. Kun Aarne Orjatsalo 1917 syksyll\u00e4 aloitti TTT:n johtajana h\u00e4n lis\u00e4ksi piti Aleksis Kivi -aiheisia esitelmi\u00e4. Niiss\u00e4 h\u00e4n korosti Kive\u00e4, nimenomaan k\u00f6yh\u00e4n kansan asialla olevana kirjailijana, joka oli saatava kansan haltuun, eli debatti tulkintaperinteest\u00e4 oli k\u00e4ynnistynyt. \u2013\u00a0Orjatsalon esitt\u00e4ess\u00e4 ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja Kullervon roolia joitain vuosia aiemmin j\u00e4rkytti aikalaisia se, mill\u00e4 voimalla h\u00e4ne Kullervon vihan ja koston ilmaukset esitti. \u2013\u00a0Kullervon hurjuus ja v\u00e4kivaltaisuus oli se puoli tulkinnassa, joka oli 1900-luvun alussa uutta; sit\u00e4 piirrett\u00e4 Bergbom oli aikanaan hahmosta halunnut pehment\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Uudet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sovitukset Seitsem\u00e4st\u00e4 veljeksest\u00e4<\/em>, alkoivat kolmantena Kiven tuotannon k\u00e4rkinimen\u00e4 innostaa teattereita juuri 1900-luvun alkuvuosikymmenin\u00e4. Ongelmana pidettiin alkuun liian pitki\u00e4 kertovia repliikkej\u00e4 ja mm. Hemmo Kallion<\/strong> 1898 tekem\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 sovituksessa Juhanin ja Aapon pitki\u00e4 repliikkej\u00e4 oli jaettu veljesten kesken. T\u00e4t\u00e4 Suomalaisen Teatterin ensimm\u00e4ist\u00e4 versiota n\u00e4yteltiin Arkadiassa 11 kertaa ja ennen vuotta 1917 uudessa talossa 47 esityst\u00e4. N\u00e4in my\u00f6s Aadolf Lindforsin ja Jalmari Lahdensuon Kansallisteatteri oli ottanut\u00a0Veljekset\u00a0<\/em>pysyv\u00e4sti ohjelmistoon. My\u00f6s\u00a0TT:ss\u00e4 ja TTT:ss\u00e4 sit\u00e4 tehtiin.<\/p>\n

Wilho Ilmari <\/strong>kertoo, miten h\u00e4n nuorena n\u00e4ytelty\u00e4\u00e4n aikansa raskasmielist\u00e4 Kullervoa innostuikin Jukolan Juhanin el\u00e4m\u00e4\u00e4 pursuavasta roolista ja kokosi oman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sovituksensa mahdollisimman suoraan Kiven itsens\u00e4 tilanteista. Ilmarin Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> aloitti Turussa jo 1920 ja saavutti valtavan menestyksen. Pitk\u00e4 esitys klo 19\u201324 saatiin esitt\u00e4\u00e4 30 kertaa, mik\u00e4 kertoi yleis\u00f6n innostuksesta. Ilmarin oma roolitulkinta inspiroi my\u00f6s vierailuun Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. On siis suuri houkutus n\u00e4hd\u00e4 Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> juuri noiden itsen\u00e4isyyden alkuvuosien kollektiivisen suomalaisen toiminnallisuuden ja optimismin ylistyksen\u00e4. (Ilmari 1972, Koski 1986)<\/p>\n

Kiven n\u00e4ytelm\u00e4t onnistuivat paremmin vasta niilt\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6ilt\u00e4, joiden kotikieli oli suomi ja jotka tunsivat olevansa kotonaan \u201dImpivaaran pirtiss\u00e4\u201d. Aivan samaa eiv\u00e4t kielenvaihtaja-s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten kokemusmaailmassa ehk\u00e4 ollut tavoitettavissa.\u00a0K\u00e4yt\u00f6skoodi, riehumisen ja \u201dp\u00f6ll\u00f6p\u00e4isyyden\u201d esitt\u00e4minen on Arkadiassa ollut viel\u00e4 sis\u00e4isten esteiden rajaamaa \u2013 helsingforsilaisille. N\u00e4in ovat voineet j\u00e4\u00e4d\u00e4 veljesten luonteenpiirteet tunnistamatta ja hahmojen riemukas psykologia ja teatterillinen herkullisuus sivuun, ennen kuin uusi sukupolvi siihen tarttui.<\/p>\n

Wilho Ilmarin liikkeelle panemasta traditiosta (ja paljon n\u00e4ytellyst\u00e4 sovituksesta) alettiin vasta 1960-luvulla irtautua ja lopullisesti Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatterin ohjauksen 1973 j\u00e4lkeen. Siihen menness\u00e4 oli jo tehty Ilmarin (1939) ohjaama elokuva ja Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> oli kiert\u00e4nyt jo kaikki Suomen teatterit moneenkin kertaan. Nummisuutarien<\/em> tietty mollis\u00e4vy ja Kullervon<\/em> synkkyys tekiv\u00e4t ohjelmistoissa tilaa riuskemmille\u00a0Veljeksille<\/em>.<\/p>\n

Minna Canthin<\/strong>\u00a0(1844\u20131897) merkitys nousi ennen vuotta 1917 tavattomasti ja jatkui viel\u00e4 1920-luvulla, vaikka h\u00e4nen uhmakkaimmat n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 jonkin verran v\u00e4istyiv\u00e4t, nekin alkoivat n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 vanhanaikaisilta. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaikkien teatterien oli helppoa ja erinomaisen suosittua aloittaa toimintaansa ja usein syyskauttaan Roinilan talolla <\/em>ja Murtovarkaudella. <\/em>Niill\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n sama asema, johon Pakkalan Tukkijoella\u00a0<\/em>sittemmin p\u00e4\u00e4si. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa teattereiden historiikit n\u00e4ilt\u00e4 vuosilta muistuttavat toisiaan.<\/p>\n

Ty\u00f6miehen vaimoa<\/em> n\u00e4yteltiin huolimatta sen \u201dep\u00e4edullisesta ty\u00f6l\u00e4iskuvasta ja synk\u00e4st\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4\u201d. Olihan ty\u00f6v\u00e4enliikkeen keskeisen\u00e4 sosiaalisena tavoitteena raittiuden edist\u00e4minen. Ty\u00f6miehen Risto sai toimia malliesimerkkin\u00e4 vastuuttomasta juoposta, Johanna yleis\u00f6lleen kysymyksen\u00e4 miten pitk\u00e4lle naisen tulee alistua. Homsantuun loppurepliikki \u201dteid\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4nneh\u00e4n minun pitikin ampua!\u201d ei vuosien aikana menett\u00e4nyt tehoaan.<\/p>\n

Samoin symbolista merkityst\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enliikkeen nousun vuosina sai erityisesti Kovan onnen lapsia<\/em> se muodostui ty\u00f6v\u00e4enteattereille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydeksi, Topra-Heikin sosialismi-puheineen ja k\u00f6yh\u00e4list\u00f6n kurjuuden kuvauksineen. Vaikka se toisaalta yllytti tai n\u00e4ytti miten vihasta seuraa h\u00e4vityst\u00e4 ja tuhopolttoa, se pyrki my\u00f6s n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jaloja motiiveja tuon vihan takana, kuten l\u00e4\u00e4kkeen saamisen kuolevalle k\u00f6yh\u00e4n talon lapselle. N\u00e4ytelm\u00e4 oli osunut aikanaan 1888 yhteiskunnalliseen ydinhermoon ja oli liikaa p\u00e4\u00e4ministeripuolue fennomaaneille. Silti se n\u00e4kyy l\u00e4hes kaikkien teatterien ohjelmistossa 1900-luvun alkupuolella ja ty\u00f6v\u00e4enteattereissa erityisesti.<\/p>\n

Papin perheess\u00e4\u00a0<\/em>sukupolvikonflikti, vanhafennojen ja nuorfennojen kesken s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6ss\u00e4 esiintyi paljaana, mutta se p\u00e4\u00e4ttyy komedian tavoin sovintoon. Sit\u00e4 n\u00e4htiin uusintoina melko harvoin. Useammin sen sijaan aihepiirins\u00e4 puolesta sille l\u00e4heist\u00e4\u00a0Gustaf von Numersin<\/strong> Kuopion takana<\/em>\u00a0-n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 sek\u00e4 von Numersin Ruotsalaisessa teatterissa kantaesitetty\u00e4 jatko-osaa\u00a0Pastori Jussilainen.\u00a0<\/em>Sen vasta Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 Mia Backmanin johdolla toi osaksi suomenkielist\u00e4 repertuaaria. Backman n\u00e4ytteli itse bravuuriroolin hurjana anoppina. Von Numers oli esill\u00e4 viel\u00e4 Elinan surman<\/em> takia pysyv\u00e4sti.<\/p>\n

Canthin Anna-Liisaa ja Sylvi\u00e4<\/em> esitettiin paljon, varsinkin Anna-Liisa<\/em> kirkastumisen tragediana oli esill\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Kihlatun tyt\u00f6n vaikeuteen, kuulutusp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nousevaan esteeseen, uhkaan salatun siki\u00f6n surman paljastumisesta, oli helppo samaistua. Julkinen tunnustus ja sovitus (kuten Tolstoilla) toimivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 vapauttavana kokemuksena ja on tuolloin esitetty ilman kriittisi\u00e4 tai kyseenalaistavia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisi\u00e4 kommentteja.<\/p>\n

Sylvin<\/em> asetelmaa, aviomiehen myrkytt\u00e4mist\u00e4, ei haluttu n\u00e4hd\u00e4 yht\u00e4 usein. Molemmat tarjosivat kiitolliset naisroolit ja niiss\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin debytoimaan tai esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhaa bravuuria. Niiden tematiikat eli naisen mahdollisuudet avioliitossa ja\/tai viettelij\u00e4n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4t muistot olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 moderneja naiskuvia Suomen draamakirjallisuudessa.<\/p>\n

Arvid J\u00e4rnefelt<\/strong> (1861\u20131932) on my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n moderni ihmiskuvassaan. H\u00e4nen romaaninsa Is\u00e4nmaa<\/em> kuvaa erinomaisesti maalta opiskelemaan l\u00e4htev\u00e4n ja kaupunkilaiseksi siirtyv\u00e4n miehen ristiriitaa kotiseutunsa ja p\u00e4\u00e4kaupungin tarjoaman el\u00e4m\u00e4nmuodon risteyksess\u00e4. J\u00e4rnefelt oli Samuel Cr\u00f6ellin<\/em> 1899, j\u00e4lkeen kirjoittanut n\u00e4ytelm\u00e4n Kuolema<\/em> (1903), johon h\u00e4nen lankonsa Jean Sibelius s\u00e4velsi musiikin. Se oli kirjoitettu symbolismin hengess\u00e4, miehen el\u00e4m\u00e4nvaiheiden metaforana, ensimm\u00e4isess\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 pojan tanssi kuolevan \u00e4idin kanssa, jota valkean hahmo tulee noutamaan (Valse triste). T\u00e4st\u00e4 tanssista tuli my\u00f6s monen tanssitaiteilijan koreografioima erikoisnumero.<\/p>\n

J\u00e4rnefeltin yh\u00e4 vakiintuva tolstoilainen maailmankatsomus alkoi n\u00e4ky\u00e4 my\u00f6s h\u00e4nen n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n, ensin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Orjan oppi<\/em>, joka muokattiin esitett\u00e4v\u00e4ksi nimell\u00e4 Titus (1910). Titusta<\/em> erityisesti, vaativasta roomalais-lavastuksesta huolimatta pidettiin nimenomaan vaikuttavana \u2013 keisarin uskonnollinen k\u00e4\u00e4ntymys, jolla oli jotain perusteita historiallisestikin, onnistui iskem\u00e4\u00e4n sivistyneist\u00f6n aatteelliseen idealismiin ja etsint\u00e4\u00e4n omana aikanaan. Helmikuussa 1910 Arvid J\u00e4rnefeltin Tituksen, <\/em>ent. Orjan oppi<\/em> p\u00e4\u00e4roolissa oli teatterikoulusta vasta valmistunut Urho Somersalmi ja ajoittain Aarne Orjatsalo vierailemassa. Bereniken rooliin kirjailija olisi halunnut aluksi Aalbergi\u00e4, mutta teatterinjohtaja Lindfors tarjosi sen nuorelle Lilli Tulenheimolle, mutta lopulta h\u00e4nen sisarensa P\u00e4ivi\u00f6 Horsma n\u00e4ytteli sen. Ehk\u00e4 Lindfors teki teatterimiehen\u00e4 viisaasti, kun huolehti siit\u00e4, ett\u00e4 ajankohtaista aatedraamaa saivat esitt\u00e4\u00e4 nuoret n\u00e4yttelij\u00e4t. Titus<\/em> sai yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n yleis\u00f6nsuosion, siin\u00e4 oli Karl Fagerin hyv\u00e4 lavastus, kirjailijan veljen Armas J\u00e4rnefeltin musiikki, Robert Kajanuksen orkesteri sek\u00e4 Maggie Gripenbergin sommittelemat ja esitt\u00e4m\u00e4t tanssinumerot. Teatteri oli tehnyt satsauksen, ja J\u00e4rnefelt kirjoitti ohjaaja Aadolf Lindforsin ammattitaitoa ylist\u00e4v\u00e4n kiitoskirjeen.<\/p>\n

J\u00e4rnefelt kirjoitti my\u00f6s muita draamoja jotka n\u00e4in\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 olivat esill\u00e4, kuten Velvollisuus<\/em> (1911), paljon esitetty hupailu Kallun kestit<\/em> (1911). Vallankumoustematiikkaa k\u00e4sitteli Manonin rakastajat <\/em>(1913) ja sek\u00e4 liikemiehen varsin ep\u00e4uskottavaa k\u00e4\u00e4ntymyst\u00e4 k\u00f6yhyyteen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Valtaset<\/em> (1913). Kantaesitt\u00e4jin\u00e4 Maaseututeatteri Viipurissa ja Tampereen Teatteri.<\/p>\n

Juhani Ahon<\/strong> Tuomio<\/em> esitti hyvin rakennetun ristiriitatilanteen suomalais-ven\u00e4l\u00e4isen\u00e4 ongelmana lojaalisuuden ja kunniallisuuden kannalta. Sen esitt\u00e4minen kohtasi kuitenkin esteit\u00e4 sensuurin takia vuonna 1908. Se p\u00e4\u00e4stiin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vasta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1917 ja samana syksyn\u00e4 Tampereen Teatterissa.<\/p>\n

Eino Leinon <\/strong>(1878\u20131926) toiminta sanomalehtikriitikkona oli harjaannuttanut h\u00e4nen teatterisilm\u00e4\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n oli toiminut Bergbomin loppuaikojen Suomalaisen Teatterin ankarana kriitikkona moittien erityisesti lavastusideoiden mekaanisuutta, mielikuvituksen puutetta ja arkisuutta. H\u00e4n kuitenkin julkaisi 1902 pienen suomalaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen historiaa k\u00e4sittelev\u00e4n kirjan ja kirjoitti n\u00e4yttelij\u00f6iden henkil\u00f6kuvia. Siin\u00e4 Bergbomia tuskin mainitaan.<\/p>\n

Leinon oma n\u00e4ytelm\u00e4tuotanto alkoi kalevalaisessa hengess\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6runoelmalla Tuonelan joutsen<\/em> 1898, joka on esitetty is\u00e4nmaallisen juhlan kuvaelmana. Sortovuosien politiikkaa allegoriana kuvasi Sota valosta<\/em> (1900\/es 1901 SKT), jonka Bergbom ohjasi parhaan taitonsa mukaan, Halmeen n\u00e4ytelless\u00e4 Ilmarista.<\/p>\n

Eino Leinolle omimmaksi ja j\u00e4lleen epookkia luovaksi pitk\u00e4lle 1920- ja jopa osin 1930-luvulle asti muodostuivat h\u00e4nen runollis-muinaissuomalaiset n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4, joiden henkisi\u00e4 sukulaisia ovat tietysti h\u00e4nen runoutensa kulmakivi Helkavirret<\/em>.<\/p>\n

N\u00e4ihin on luettava Leinon Lalli <\/em> (1907\/es 1913 SKT) jossa kansatieteellisten yksityiskohtien tilalla on juuri kuvitelma Lallin mielenmaisemasta. Henrikin ja Lallin aihetta h\u00e4n on muokannut oman tulkintansa suuntaan antaen mm. piispan matkustaa valepukuisena ja ry\u00f6st\u00e4en talosta. Erityisen vaikuttava on kohta, jossa tapon j\u00e4lkeen kotiin tullut Lalli kuvittelee per\u00e4ss\u00e4 tulevan hevosen tuovan piispan ruumista h\u00e4nen pihaansa. N\u00e4ytelm\u00e4 oli syyllisyyden ja uhmamielen tutkielma, jossa 1913 viel\u00e4 Axel Ahlberg esitti kenties jo hieman yli-ik\u00e4isen\u00e4 Lallia. Samoina vuosina oli kirjoitettu my\u00f6s Leinon tutkielma pahasta luonteesta: 1600-luvun verovuokraaja\/vouti Simo Afleck on p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Simo Hurtta<\/em> (1908\/ es SKT 1921).<\/p>\n

Onnistunein ainakin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterin kannalta oli Eino Leinon Maunu Tavast. <\/em> (1908\/ es 1908 SKT) Se j\u00e4i joiksikin vuosikymmeniksi el\u00e4m\u00e4\u00e4n teattereihin, l\u00e4hinn\u00e4 ihmissuhdedraamana historiallisissa puvuissa. Maunu Tavastin<\/em> painopiste on rakkaustarinassa, uran, miehen ja naisen salaisen rakkauden hedelm\u00e4st\u00e4, sek\u00e4 nuoresta miehest\u00e4, joka kohtaa biologisen is\u00e4ns\u00e4, mahtimiehen\u00e4. Yleis\u00f6nsuosio ja teatterisuosio oli ymm\u00e4rrett\u00e4vin. (Ks Koskimies 1953, 187\u201388)<\/p>\n

Toinen aihealue, jolla Leino kirjoitti \u2013 kuten monet muut aikalaisensa \u2013 olivat antiikin historiaan liittyv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t ja henkil\u00f6t. Kuten koko sukupolvensa ja yleis\u00f6ns\u00e4 \u2013 antiikin kirjallisuus oli opiskeltu koulussa perusteellisesti, joten henkil\u00f6tarinoiden asetelmat ja ristiriidat tunnettiin. Kirjailijat antoivat mielikuvituksensa, psykologisen ja sosiaalisen paatoksensa lent\u00e4\u00e4, n\u00e4iden perusasetelmien ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n

Leinon antiikkiteoksia ovat mm Carinus<\/em> (1909\/ Orjatsalo\u2013Ilmari\u2013M\u00f6rk-kiertueella 1912 esitetty) sek\u00e4 vallanhimoa kuvaava Tarquinius Superbus<\/em> (1909\/es 1909 S .MaasT). N\u00e4ytt\u00e4vin n\u00e4ist\u00e4 oli Alkibiades <\/em>Ida Aalbergin ohjauksena 1910 SKT:ssa, mutta se j\u00e4i silloin J\u00e4rnefeltin Tituksen<\/em> varjoon.<\/p>\n

Varhainen Johan Wilhelm<\/em> (1900\/es 1901 SKT, SvT) oli kiintoisa tilitys Suomen kieliriidan jakamasta sivistyneist\u00f6st\u00e4. Kaarle Halme oli tilannut Leinolta hyv\u00e4n kiertuen\u00e4ytelm\u00e4n itselleen ja Hilma Rantaselle. Leinoa nauratti aluksi ajatuskin, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi kirjoittaa n\u00e4ytelm\u00e4, jossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on kukka-amppeli, eli yritt\u00e4\u00e4 realistista huonedraamaa: \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 pit\u00e4isi siis olla amppeli ja tomppeli\u201d. N\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n palasi Emmi Jurkka 1960-luvun taitteessa.<\/p>\n

Osa Eino Leinon n\u00e4ytelmist\u00e4 oli kuitenkin aikalaisn\u00e4ytelmi\u00e4 tai perhedraamoja, kuten kulttuuripoliittinen satiiri Maan parhaat<\/em>, (1911\/es 1930) ja Kirkon vihollinen<\/em> (1911\/es1911 KaN) Nykyaikaan sijoittui my\u00f6s kiintoisalla tavalla maailmanpaloa enteilev\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 Ilotulitus<\/em> (1911\/ es Akateeminen n\u00e4ytelm\u00e4seura 1928), jossa paholaismainen hahmo j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 hotellissa tapaavalle seurueelle mahtavan tuhojuhlan.<\/p>\n

Leinolla oli monenlaisia pyrkimyksi\u00e4 ja h\u00e4n kokeili eri tyylej\u00e4. Tapansa mukaan h\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin monia t\u00f6it\u00e4 tekeill\u00e4 samaan aikaan. Siksi Leinon draamatuotanto on ep\u00e4tasaista, vaikka onkin laaja. N\u00e4ytelm\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kyll\u00e4 esille, sill\u00e4 valittavana oli jo useita teattereita, mutta kaikki eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet l\u00e4hivuosien ohjelmistoon. Teatterin kannalta on mainittava lis\u00e4ksi h\u00e4nen lukuisat suomennoksensa runomittaisista draaman klassikoista, mm ranskan ja italian kielest\u00e4. Niit\u00e4 h\u00e4n teki sujuvasti ja saattoi tienata tilap\u00e4isesti. Ne ovat olleet usein k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 siihen asti kun runodraamoja n\u00e4yteltiin, eli 1950-luvulle asti.<\/p>\n

Leinon n\u00e4ytelm\u00e4tuotannon kohtalona oli toisaalta se, ett\u00e4 kriitikkona h\u00e4n ei ollut saanut Kansallisteatterista yst\u00e4vi\u00e4 ja toisekseen Kaarle Halmeen johtamien teattereiden mahdollisuudet esitt\u00e4\u00e4 Leinoa olivat rajalliset. Merkitt\u00e4vi\u00e4 olivat my\u00f6s Leinon yritykset Kalevalan <\/em>sovittamiseksi. Niit\u00e4 varten suunniteltiin Seurasaareen Helka-n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>-nimist\u00e4 rituaalis-kokeellista teatteria 1913. Hanke ei sateisena kes\u00e4n\u00e4 l\u00e4htenyt siivilleen.<\/p>\n

Leino pani alulle er\u00e4\u00e4nlaisen\u00a0kansallisromanttisen psykopatologisen draaman<\/strong>, josta kasvoi kansallisromanttinen ekspressionismi. Sen soihtua vei kunnianhimolla eteenp\u00e4in Lauri Haarla (1890\u20131944)<\/strong>, joka n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n jatkoi n\u00e4it\u00e4 muinaissuomalaisten isojen [mies-]luonteiden draamoja, kuten Lemmin poika, Velisurmaaja,<\/em> kristilliselle 1600-luvulle sijoittuva Synti, <\/em>1200-luvun Sisiliaan sijoittuva Kaksi kuningatarta <\/em> ja Anjalan liittoon osallistuneesta Juhana Antti J\u00e4gerhornista kertova Juudas.\u00a0<\/em>Aikalaiset teatterinjohtajat, jotka joutuivat Haarlan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisten tekstil\u00e4hetysten armoille, pitiv\u00e4t Juudasta<\/em>\u00a0parhaimpana, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisimp\u00e4n\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4ytelmist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Lauri Haarla dramaatikkona jatkoi siis Erkon ja Leinon runollisen Kalevala-draaman perinnett\u00e4, ja toisaalta my\u00f6s saksalaisen ekspressionismin henke\u00e4. <\/strong>Lemmin poika<\/em> 1923, <\/strong>her\u00e4tti jo my\u00f6nteiset arviot. Tuolloin h\u00e4n oli viel\u00e4 kirjailijana l\u00e4hell\u00e4 ns. Ultra-ryhm\u00e4\u00e4, johon kuuluivat mm suomenruotsalaiset avantgardistimme (S\u00f6dergran, Diktonius ja Olsson). N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Haarlan Lemmink\u00e4inen toimii toisin kuin Kalevalassa, h\u00e4n ei otakaan Pohjolan tyt\u00e4rt\u00e4 vaan orjatytt\u00f6 Iron. Lemmink\u00e4inen tekee retken It\u00e4\u00e4n ja tuo sielt\u00e4 \u201dh\u00e4m\u00e4r\u00e4n uskon Kiesukseen\u201d. N\u00e4ytelm\u00e4n lopussa \u201dUlappalan ukko eli Apso, Iron is\u00e4 tekee m\u00e4rk\u00e4hattuna selv\u00e4n sek\u00e4 Lemmin pojasta ett\u00e4 tytt\u00e4rest\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4n rakastetusta\u201d. (Koskimies 1972, 140) Jonkinlainen yritys sielunrakenteen kuvaksi ja ehk\u00e4 aatehistoriaksi t\u00e4ss\u00e4kin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oli \u2013 ainakin se 1920-luvulla on kiert\u00e4nyt sek\u00e4 porvarillisia ett\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enteattereita.<\/p>\n

Haarlan toinen n\u00e4ytelm\u00e4 Synti\u00a0<\/em>(1923) sai viel\u00e4 paremman vastaanoton. Sen ytimess\u00e4 on kaksi veljest\u00e4, kova kirkkoherra K\u00e5lk ja h\u00e4nen rampa ja absoluuttista lempeytt\u00e4 edustava veljens\u00e4 Ismael.<\/p>\n

Kolmas Haarlan vahvaan kauteen kuuluva balladi-n\u00e4ytelm\u00e4 Velisurmaajat <\/em>(1926) sijoittuu muinaisten heimosotien aikaan ja kysymys on kahden veljeksen yhteisest\u00e4 rakastetusta. Huolimatta Haarlan hy\u00f6kk\u00e4ilyist\u00e4 muiden mukana Kansallisteatterin johtoa vastaan, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1925, tapojen mukaista oli edelleen, ett\u00e4 uudet vakavasti otettavat kotimaiset n\u00e4ytelm\u00e4t silti siell\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n. Eino Kalima luonnollisesti ei itse ohjannut, vaan Pekka Alpo<\/strong> syyskauden 1926 lopulla. Haarla oli tavallaan \u2019ohittanut Leinon\u2019 n\u00e4iss\u00e4 uuskalevalaisissa n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Haarlan parhaaksi arvioitiin n\u00e4ytelm\u00e4 Juudas,<\/em> (1927) joka k\u00e4sittelee Anjalan liiton (1790) keskeisi\u00e4 hahmoja, Juhana Antti J\u00e4gerhornia, (Koskimies 1972, 221\u2013222). Aarne Lepp\u00e4nen j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4osassa. Kustaa III:na Jussi Snellman. Seuraava Kaksi kuningatarta<\/em>, 1928 rakentui Pyh\u00e4n Birgitan ja Napolin kuningattaren ymp\u00e4rille. \u2013 Haarlan 1930-luvun tuotantoon palataan my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Sis\u00e4llissodan k\u00e4sittely <\/strong>tapahtui monesti rivien v\u00e4liss\u00e4, n\u00e4ytelm\u00e4 voitiin lukea tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kansalaissodan kokemuksia vasten kummallakin puolella omalla tavallaan. Haarlan teokset aukeavat osin t\u00e4llaisille tulkinnoille. Ty\u00f6v\u00e4en n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden puolella aihetta k\u00e4siteltiin omaehtoisesti, mutta l\u00e4hinn\u00e4 pienten harrajastajateatterien omassa ohjelmistossa.<\/p>\n

Vain Runar Schildtin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4 Den Stora rollen, Suuri rooli,<\/em> jonka Svenska Teatern esitti 16.1.1923, k\u00e4sitteli sis\u00e4llissodan tapahtumia suoraan. Siin\u00e4 teatterin romanttisten draamojen sotakohtauksissa avustanut n\u00e4yttelij\u00e4 Armas Fager alkaa n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 suurena punap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 ja ottaa herooisen roolin punaisessa Helsingiss\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4 on tarkkan\u00e4k\u00f6inen aikalaispsykologinen tutkielma j\u00e4nnitt\u00e4vine k\u00e4\u00e4nteineen. Sit\u00e4 ei kuitenkaan kovin runsaasti suomalaisella puolella esitetty, se oli kenties liian monin\u00e4k\u00f6kulmainen. \u2013 Schildtin seuraava, Galgmannen, Hirsipuumies<\/em>, 1923 oli psykologis-ekspressiivinen kahden hengen ottelu.<\/p>\n

Maria Jotuni \u2013 ja muita Canthin ty\u00f6n jatkajia<\/h3>\n

Ensimm\u00e4isin\u00e4 1900-luvun vuosikymmenin\u00e4 kirjoitettiin runsaasti perhekuntiin ja avioliittoihin sitoutuneita n\u00e4ytelmi\u00e4 Henrik Ibsenin viitoittamassa hengess\u00e4. Kotimaisen tuotannon teema yksi oli naisen asema avioliitossa<\/strong>. Tavallisesti asetelmaan kuului nuoren rakastajan kaipuu tai entisen paluu maisemiin, pohdinta eroamisen mahdollisuuksista tai entisen salaisuuden paljastuminen. Velvollisuuksien ja henkil\u00f6kohtaisten asioiden, toiveiden ja viihtymisen v\u00e4linen suhde. N\u00e4ihin saattoi usein liitty\u00e4 my\u00f6s luokka-asetelma, kuten oli Elviira Willman-Elorannan<\/strong> n\u00e4ytelmiss\u00e4 Lyyli<\/em> 1903. N\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4t ovat j\u00e4\u00e4neet paljon j\u00e4\u00e4neet kaanonin ulkopuolelle, eik\u00e4 niiden my\u00f6hempi\u00e4 esitt\u00e4mismahdollisuuksia ole kunnolla tutkittu.<\/p>\n

Hilja Kilpi <\/strong>kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4n Sillankorvan em\u00e4nt\u00e4, <\/em> (es helmik 1917) jossa \u00e4idin ja tytt\u00e4ren kohtaloksi tulee kilpailla samasta miehest\u00e4. Lopulta \u00e4iti v\u00e4istyy. Kalima kertoo tekij\u00e4n halunneen olla aktiivisesti mukana kaikessa. Sillankorvan em\u00e4nn\u00e4n<\/em> saavuttama yleis\u00f6menestys (13 esityst\u00e4) oli odotettua suurempi (Kalima 1962, 330). Historioitsijalle se kertoo siit\u00e4 ett\u00e4 naisia koskeva aihepiiri on puhutellut naisvaltaista yleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Maila Talvio <\/strong> Eri teit\u00e4<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oli kartanonomistajatar ja sosialismiin her\u00e4nnyt maisteri, joita Katri Rautio ja Teuvo Puro n\u00e4ytteliv\u00e4t. Esitys oli 1908 syksyll\u00e4, h\u00e4nen aiemman Louhilinna<\/em>-romaaninsa sovitus, joka my\u00f6s oli ajankohtainen yleislakon ja eduskuntavaalien j\u00e4lkeisiss\u00e4 tunnelmissa ja sai 7 esityst\u00e4. Maila Talvion muu n\u00e4ytelm\u00e4tuotanto j\u00e4i suhteellisen v\u00e4hille esityksille eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole j\u00e4\u00e4neet teatterien ohjelmistoihin: Kauppaneuvoksen kuoltua (<\/em>1905 3x); Anna Sarkoila<\/em>\u00a0(1910 6x); Huhtikuun-Manta<\/em>\u00a0(1914, 4x) ja Viimeinen laiva (<\/em>1922 2x).<\/p>\n

Ain\u2019Elisabet Pennanen<\/strong> Tampereella kirjoitti vuonna 1910 perhedraaman Rossit<\/em>, jota esitettiin TT:ss\u00e4 vasta syksyll\u00e4 1918 ja my\u00f6hemmin muualla.<\/p>\n

Maria Jotuni <\/strong> (1880\u20131943) siirtyi novellistista dramaatikoksi 1910 n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 Vanha koti,<\/em> jonka Jalmari Lahdensuo Kansallisessa ohjasi. T\u00e4ss\u00e4 kolmen sukupolven v\u00e4list\u00e4 j\u00e4nnitett\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n hyvin Ibsenilt\u00e4 opittuun tapaan. Vahvalla porvarisis\u00e4ll\u00e4, ukko Jynk\u00e4ll\u00e4 on alkoholisoituva poika ja t\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n \u201drappiota edustava pojanpoika\u201d. Pojanpojan ja h\u00e4nen rakastettunsa v\u00e4lille paljastuu insestisuhde. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 on mukana my\u00f6s ty\u00f6mies Hallinen. Pojantyt\u00e4r Teresia esitt\u00e4\u00e4 nuoren naisen n\u00e4k\u00f6kulmaa tilanteeseen. (ks esim Niemi 2001 s 114). N\u00e4ytelm\u00e4n toiminnallista niukkuutta pidettiin ongelmana, eik\u00e4 havaittua Gorkin ja Tshehovin vaikutusta ajateltu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivisena.<\/p>\n

Miehen kylkiluu<\/em><\/strong> oli sensaatiomainen menestys, jota ensi-iltansa 3.4.1914 j\u00e4lkeen esitettiin 20 kertaa ja jo syksyll\u00e4 1924 oli komedian 50. esitys. Mink\u00e4 j\u00e4lkeen se l\u00e4hti vuosikausia kest\u00e4v\u00e4lle kierrokselle \u2013 muodostuen yhdeksi taitavimmista ja hauskimmista komediaklassikoista Suomessa \u2013 ja \u201dharmittomista\u201d.<\/p>\n

Apteekkaripariskunta ihmettelee omaa suhdettaan ja pit\u00e4\u00e4 miettimistaukoja \u2013 kukin tahollaan. Em\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4 Amalia haluaisi rengin Tuomas Luukassonin miehekseen, niin my\u00f6s vanhapiika Miina Salokannel \u2013 suomalaisen komedian hienoimpia vanhapiikatutkielmia. Rakenne on hallittu kuin Shakespearella: eri tasot kuljetetaan vauhdikkaasti ja vuorotellen, mutta my\u00f6s niin ett\u00e4 molempien kliimaksit osuvat samanaikaisiksi. Lis\u00e4ksi jokaisen henkil\u00f6n kieli on oman kaltaisensa. \u2013 Mestariteos oli syntynyt. Kylkiluun roolien kantaesitt\u00e4j\u00e4t Kirsti Suonio (Amaliana) ja Mimmi L\u00e4hteenoja (Miinana) saivat valtavan menestyksen, ja sit\u00e4 riitti heid\u00e4n monille seuraaville kollegoilleen ymp\u00e4ri Suomea. Helmi Lindel\u00f6f n\u00e4ytteli apteekkarin rouvaa. Se esitet\u00e4\u00e4n my\u00f6s 1920-luvulla L\u00fcbeckiss\u00e4. \u2013 Er\u00e4s onnistuneimpia uusintoja oli Ritva Valkaman ja Hilkka Silasen n\u00e4yttelem\u00e4 naiskaksikko Tampereen teatterissa 1960-luvulla.<\/p>\n

Savu-uhri <\/em> komediana osallistui samanaikaisen nimimerkki Maiju Lassilan teosten aloittamaan keskusteluun: miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin k\u00f6yhyyden kuvaus edellytt\u00e4\u00e4 naturalististen yksityiskohtien esill\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4. Jotuni oli arvostellut t\u00e4m\u00e4n tuotantoa siit\u00e4. Savu-uhrissa<\/em> edelleen ik\u00e4ihmiset ja erilaiset el\u00e4m\u00e4ntavat kohtaavat. Hilda Mustikkamaa, on keskeinen naishahmo, er\u00e4\u00e4nlainen \u201dHerrojen Eevan pikkusisar\u201d, kuten Irmeli Niemi luonnehtii (Niemi 2001, 152). N\u00e4ytelm\u00e4 Eino Kaliman ohjaamana 1915 ei onnistunut ja se j\u00e4i unohduksiin, kunnes sit\u00e4 alettiin tehd\u00e4 kes\u00e4teatteriesityksin\u00e4.<\/p>\n

Kriittiselle linjalle Jotuni k\u00e4\u00e4ntyi komediassaan Kultainen vasikka<\/em>, joka syntyi keskell\u00e4 ensimm\u00e4isen maailmansodan nousukautta, \u00e4killist\u00e4 alam\u00e4ke\u00e4, pula-aikaa ja keinottelun monia kasvoja. Se kantaesitettiin vasta marraskuussa 1918. Kansallisen esityst\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi sen esitt\u00e4minen muodostui Turussa ja Tampereella. Komediaksi henkil\u00f6hahmot \u2013 my\u00f6s sen naiskuvat \u2013 alkoivat muuttua ristiriitaisiksi, monis\u00e4rm\u00e4isiksi, el\u00e4m\u00e4nasenteeltaan moderneiksi ja pinnallisiksi, mutta my\u00f6s aistillisiksi ja rohkeiksi tekem\u00e4\u00e4n tai ainakin koettamaan uusia ratkaisuja. Nuori aviovaimo Edith Honka ottaa tilap\u00e4isen eron miehest\u00e4\u00e4n Jaakosta, joka on halunnut edustaa ylevi\u00e4 aatteita. Koko el\u00e4m\u00e4nmuoto joutuu puntariin taloudellisen pohjan horjuessa. Henkil\u00f6galleriaan kuuluu kauppaneuvos ja nuori konttoristi, yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4ren\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r. Edithin keinottelun hallitseva \u00e4iti on yksi liikkeellepanevista voimista. Kultainen vasikka<\/em> j\u00e4i my\u00f6s pian pois ohjelmistoista ja palasi vasta 1940 uuden sodan tuoman pula-ajan tunnelmissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Merkitt\u00e4v\u00e4n uuden ohjauksen siit\u00e4 teki Ritva Arvelo Intiimiteatterille 1959. Sen pohjalta tehtiin my\u00f6s elokuva Suhteita<\/em>, joka toimii yhten\u00e4 avauksena siihen ns. Jotuni-buumiin, jollainen 1960-luvulla Suomessa syntyi. (Niemi 2001, 162 ja seur.)<\/p>\n

Sis\u00e4llissodan kokemuksista Jotunilla oli valmisteilla suuri draama El\u00e4m\u00e4 ja kuolema<\/em> joka ei kuitenkaan valmistunut. H\u00e4nen suhteensa sodan molempiin osapuoliin oli hyvin kipe\u00e4, olivathan punaisten johtajista keskeiset Edvard Gylling ja Eero Haapalainen h\u00e4nen koulu- ja osakuntatovereitaan. (Niemi 2001, 180\u2013184)<\/p>\n

Satun\u00e4ytelm\u00e4 Kuningas Hilarius<\/em> \u2013 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n ajankohtaista satiiria, ennen muuta entisi\u00e4 kuningasmielisi\u00e4 kohtaan, selv\u00e4sti edistyspuoluelaisista ja tasavaltalaisista l\u00e4ht\u00f6kohdista, mik\u00e4 oli sek\u00e4 Jotunille ett\u00e4 Viljo Tarkiaiselle ollut pitk\u00e4\u00e4n jo luonteva ja ainoa mahdollinen positio. Nuori prinssi saa nauramattoman prinsessan nauramaan ja n\u00e4ytelm\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy onnellisesti suuriin pitoihin. Kuningas p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 muuttua vastedes presidentiksi. (Niemi 2001, 176 alk.)<\/p>\n\n\t\t