{"id":8,"date":"2014-12-29T12:42:09","date_gmt":"2014-12-29T09:42:09","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=8"},"modified":"2019-02-05T12:56:40","modified_gmt":"2019-02-05T09:56:40","slug":"8-5-teatterikentan-tulevaisuus-ja-uudet-sukupolvet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/8-5-teatterikentan-tulevaisuus-ja-uudet-sukupolvet\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.5<\/div>Teatterikent\u00e4n tulevaisuus ja uudet sukupolvet"},"content":{"rendered":"<p>Teatterikorkeakoulussa ovat 1990-luvun alussa tulleet mahdollisiksi tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot. Tanssi- ja teatteritaiteen lisensiaatin ja tohtorintutkinnot voitiin aluksi suorittaa joko taiteellisina tutkintoina, joihin kuuluu sarja taideteoksia ja niihin liittyv\u00e4 kirjallinen ty\u00f6. Mutta ne voitiin my\u00f6s suorittaa tieteellisin\u00e4, jolloin tutkintoon kuului v\u00e4it\u00f6skirja. 2010-luvun alusta tutkintorakenne on yhdistetty niin, ett\u00e4 kaikkea tohtorikoulutusta nimitet\u00e4\u00e4n taiteelliseksi tutkimukseksi ja kaikkiin t\u00f6ihin tulee kuulua sek\u00e4 taiteellisia ett\u00e4 tieteellisi\u00e4 osuuksia. Tampereen yliopiston teatterityt\u00f6n laitoksella l\u00e4hdettiin liikkeelle t\u00e4llaisella yhdistelm\u00e4mallilla.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-8 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-693\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_x.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_x-300x225.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_x-768x576.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-693'>\n\t\t\t\tTuija Kokkonen ja ty\u00f6ryhm\u00e4 Valuma-alue \u2013 I muistio vapaudesta Kiasma teatteri, ensi-ilta kev\u00e4t 1999. N\u00e4yttelij\u00e4t Max Bremer, Leea Klemola, Juha Kukkonen, Marja Slide, Robin Svartstr\u00f6m. Videosuunnittelu  Marika Orenius. [Pirje Mykk\u00e4nen, Kuvataiteen keskusarkisto]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"800\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_2.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" aria-describedby=\"gallery-1-694\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_2.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_2-300x225.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-content\/uploads\/2014\/12\/0805_2-768x576.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-694'>\n\t\t\t\tTuija Kokkonen ja ty\u00f6ryhm\u00e4  Valuma-alue, projekti Kiasmassa kuva 15.12.1998. Kuvassa Malla Slide, Max Bremer. [Pirje Mykk\u00e4nen, Kuvataiteen keskusarkisto]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Taideyliopistojen jatkotutkinnoissa\u00a0Suomi on ollut edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 erityisesti pohjoismaisesti. Kahdenkymmenen viiden vuoden aikana teatteri- ja tanssitaiteen tohtoreita on valmistunut jo useita kymmeni\u00e4 ja Teatterikorkeakoulun (vuoden 2013 alusta Taideyliopiston teatterikorkeakoulun) tutkimus- ja julkaisutoiminta on saavuttanut laajan arvostuksen ja kohottanut keskustelun ja kirjoittamisen tasoa. Tanssitaiteen alueella yliopistollisella reflektoinnilla oli viel\u00e4 paljon pitemm\u00e4t USA:n yliopistoihin ulottuvat perinteens\u00e4. Teatterin puolella eurooppalainen \u201dkonservatorio\u201d-pohjainen n\u00e4yttelij\u00e4koulutus ja yliopiston humanistinen tutkimusperinne olivatkin et\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 toisistaan. Pedagogisen tutkimuksen alueella taiteellinen toiminta, oppimisen ja opettamisen kysymykset sen sijaan asettuivat luontevasti yhteen ja sen piirist\u00e4 on syntynyt vahvaa tutkimusperinnett\u00e4. Ensimm\u00e4isen\u00e4\u00a0tieteellisen\u00e4 tanssitaiteen tohtorina 1999 v\u00e4itteli <strong>Soili H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen<\/strong>, joka lis\u00e4ksi oli vuonna 1984 perustetun tanssitaiteen laitoksen ensimm\u00e4inen lehtori ja professori.<\/p>\n<p>Jatkokoulutus ja tutkimustoiminta rekrytoivat aluksi kent\u00e4ll\u00e4 jo pitemp\u00e4\u00e4n ty\u00f6skennelleit\u00e4, mutta jo 1990-luvun aikana opiskelleille maistereille jatko-opinnot muodostuivat mahdolliseksi ja joskus jopa itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4ksi suunnaksi. Sit\u00e4 edesauttoi systemaattinen panostus maisterien opinn\u00e4ytteiden kirjoittamiseen \u2013\u00a0kynnys tekemisen ja sen reflektoimisen v\u00e4lill\u00e4 piti saada madallettua. Teatterikorkeakoulun tilannetta haittasi lis\u00e4ksi pitk\u00e4\u00e4n hajasijoitus Helsingiss\u00e4. 1990-luvulla TeaK sijaitsi Kulttuuritalossa ja SOK:n Paahtimo-kiinteist\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 er\u00e4iss\u00e4 muissa tiloissa. Optimaalisesti tilaongelma ratkesi vuonna 2000, kun Kokoksen vanha tehdasrakennus S\u00f6rn\u00e4isten rantatiell\u00e4 valmistui toimivaksi kokonaisuudeksi. Tampereella koulutetut valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnittelijat palasivat Helsinkiin 2008 muun oppilaitoksen yhteyteen.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen\u00e4 teatteritaiteen tohtorina valmistui <strong>Annette Arlander<\/strong>\u00a0taiteellisella tutkinnolla (teatteritaiteen lisensiaatti 1995, tohtori 1999). Jo 1980-luvun alussa valmistuneena ohjaajana h\u00e4nell\u00e4 oli runsaasti taiteellista ty\u00f6t\u00e4 takanaan, jopa niin, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 varhaisimmista postdraamallisen teatterin edustajana Suomessa. H\u00e4n ohjasi 1980-luvulla useita Heiner M\u00fcllerin teoksia, joiden intellektuaaliset sek\u00e4 visuaalis-toiminnalliset haasteet h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti ja n\u00e4kemyksellisesti ratkaisi.<\/p>\n<p>Lisensiaatintutkintonsa Arlander rakensi kokeellisten esitysten systemaattisesta sarjasta, jossa kokeiltiin erityyppisten tilaratkaisujen ja erilaisten yleis\u00f6kontaktoinnin tapojen yhdist\u00e4mist\u00e4. \u2013\u00a0Tohtorintutkinnossa mukana oli viel\u00e4 muita skenografis-tilallisia kokeiluja, mm. Italo Calvinon romaaniin <em>Jos talviy\u00f6n\u00e4 matkamies&#8230;\u00a0<\/em>perustuva produktio Kaapelitehtaan suuressa merikaapelihallissa. Yleis\u00f6ll\u00e4 oli n\u00e4iss\u00e4 vuosina 1993\u20131996 toteutuneissa esityksiss\u00e4 monialainen rooli, useimmiten liikkumassa tai muuten etsiytym\u00e4ss\u00e4 uusiin asetelmiin. \u2013\u00a0Tilan kokemisen fenomenologia oli l\u00e4ht\u00f6kohtana. \u2013\u00a0Tultuaan nimitetyksi esitystaiteen ja teorian professoriksi TeaK:iin (2002\u20132012) Arlander on omassa taiteessaan tehnyt videop\u00e4iv\u00e4kirja-tekniikalla erilaisia taideteoksia ja essee-tyyppisi\u00e4 kokonaisuuksia. H\u00e4nen kirjallisten, taiteellisten ja akateemisten ansioittensa luettelo on mittava ja teoreettinen asiantuntemuksensa oloissamme poikkeuksellinen.<\/p>\n<p><strong>Esitystaiteen ja teorian linja<\/strong> Teatterikorkeakoulussa on vuodesta 2002 alkaen kouluttanut joukon esiintyji\u00e4, esityksen rakentajia, jotka ovat luoneet Helsinkiin Suomen \u201desitystaiteen\u201d skenen.\u00a0\u2013\u00a0Arlanderin opetusty\u00f6 on ollut t\u00e4ss\u00e4 suhteessa uraa uurtava. Alalla ovat toimineet mm. <strong>Terike Haapoja <\/strong>ja<strong> Pilvi Porkola.<\/strong>\u00a0Muita esitystaiteellisesti orientoituneita ovat <strong>Katariina Numminen<\/strong>, <strong>Aune Kallinen<\/strong>\u00a0ja <strong>Pauliina Hulkko<\/strong>.<\/p>\n<p>Teatteritaiteen kokeellisen kent\u00e4n piiriss\u00e4 toimineet t\u00e4rkeimm\u00e4t yhteis\u00f6t ovat olleet <strong>Todellisuuden tutkimuskeskus, <\/strong>jonka syntyvaiheissa ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asemassa olleet mm. <strong>Janne Saarakkala<\/strong>, <strong>Katariina Numminen<\/strong>, <strong>Minna Harjuniemi<\/strong> ja <strong>Esko-Tapio Vuori.\u00a0<\/strong>N\u00e4m\u00e4 ovat 1990-luvulla opiskellutta ohjaaja- ja dramaturgisukupolvea, joille dramaturgi, kriitikko ja esseisti <strong>Juha-Pekka Hotinen<\/strong> on ollut t\u00e4rkein vaikuttaja. Hotinen oli my\u00f6s Lehmannin ja muiden esitysteorian teoreetikkojen varhainen esittelij\u00e4 Suomessa.<\/p>\n<p><strong>Pauliina Hulkko, <\/strong>alunperin dramaturgi ja ohjaaja on omissa taiteellisissa t\u00f6iss\u00e4\u00e4n luonut itselleen nimenomaan esitystaiteen rakentajan roolin. H\u00e4n on k\u00e4sitellyt sukupuolen ja taiteilijuuden kysymyksi\u00e4 omissa t\u00f6iss\u00e4\u00e4n. Vuonna 2014 h\u00e4n aloitti Tampereen yliopistossa teatterity\u00f6n professorina. N\u00e4in Tampereella usean vuosikymmenen jatkunut n\u00e4yttelij\u00e4keskeinen koulutus tulee asettumaan uuteen asemaan. Tampereella tohtoroitunut <strong>Mikko Kanninen<\/strong> toimii lehtorina.<\/p>\n<p><strong>Esa Kirkkopelto <\/strong>on tehnyt tieteellisen v\u00e4it\u00f6skirjansa Ranskassa ja osallistuu tragedian metafysiikkaa koskevaan kansainv\u00e4liseen keskusteluun. H\u00e4n on sen rinnalla pit\u00e4nyt yll\u00e4 my\u00f6s vanhoista ylioppilasteatterilaisista ja er\u00e4ist\u00e4 muista koostuvaa ryhm\u00e4\u00e4 <strong>Toisissa tiloissa<\/strong>. Sekin kokoontuu produktiokohtaisesti, mutta ajattelussaan liittyy my\u00f6s ekologiseen tai eko-kriittiseen suuntaan: ihmisten lis\u00e4ksi esiintyj\u00e4t el\u00e4ytyv\u00e4t el\u00e4inten jopa autojen maailmaan. Syv\u00e4llisen kulttuurikritiikin tai sarkasmin mahdollisuutta tuskin t\u00e4ss\u00e4 voinee sulkea pois.<\/p>\n<p>Turkan opetusmenetelmien saama laaja kritiikki hy\u00f6tyi ja sai tieteellisesti argumentoitua pohjaa jatkotutkinnoista. Yksi j\u00e4lkiselvittely on luettavissa mm. teoksessa <em>Aikansa h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 peili\u00a0<\/em>(1999), jossa puretaan 1980-luvun tapahtumia muistemina. Mutta lehtori <strong>Seppo Kumpulaisen<\/strong> v\u00e4it\u00f6skirja teatterialan liikunnanopetuksesta ja esimerkiksi n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Anu Koskisen<\/strong> v\u00e4it\u00f6skirja tunteista ja niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6st\u00e4 asettivat monia vakavia kysymyksi\u00e4 tuonaikaisesta toiminnasta. Taiteellisen tutkimuksen professorina Kirkkopelto veti my\u00f6s tutkimushankkeen, jonka tarkoituksena oli selvitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Turkan menetelmist\u00e4 \u2013\u00a0ja opetuksesta kuitenkin voisi olla k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 tai jalostettavissa edelleen. Hankkeen voi n\u00e4hd\u00e4 reaktiona esitettyyn kritiikkiin. Sen tuloksia on julkaistu teoksessa <em>Nykyn\u00e4yttelij\u00e4n taide<\/em> (Maahenki 2011) Merkitt\u00e4vimm\u00e4t havainnot eri artikkeleiden joukossa liittyv\u00e4t analyyseihin, joita siin\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n niist\u00e4 manipuloinnin tavoista, joiden purkaminen juuri lopulta on ollut eettiselt\u00e4 kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n<p>Taidealan ammattikorkeakoulut ovat tulleet yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 haastamaan taideyliopistoja, toisaalta \u201desikouluttamaan\u201d opiskelijoita. Niiden merkitt\u00e4vin n\u00e4kemyksellinen panos on ollut koulutuksen ennakkoluuloton suuntaaminen. Jo 1980-luvun lopulla erityisesti dramaturgi <strong>Maria Louhijan<\/strong> ja h\u00e4nen rinnallaan ohjaaja <strong>Pieta Koskenniemen<\/strong> toimesta alkanut koulutus ensin Turussa ja sittemmin Helsingiss\u00e4 ovat korostaneet sek\u00e4 monitaiteellisuutta ett\u00e4 yhteis\u00f6llisyytt\u00e4.<\/p>\n<p>Teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksissa ovat painottuneet ns. <strong>kokoavat ty\u00f6tavat (devising methods)<\/strong>, joissa esitysten materiaalina k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 kaikkea muuta kuin valmista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Toinen t\u00e4rke\u00e4 osaamisalue ammattikorkeakouluista valmistuneilla ovat olleet <strong>yhteis\u00f6teatterin<\/strong> tekemisen eri muodot <strong>(community theatre)<\/strong>. Sin\u00e4ns\u00e4 kehitysmaissa ja anglosaksisista maista tuodut ty\u00f6tavat vaativat sovelluksiaan Suomen oloihin, joissa sit\u00e4 paitsi on vaikuttanut erityisen vire\u00e4 harrastajateatteritoiminta l\u00e4pi vuosien.<\/p>\n<p>Samalla Suomeen on kuitenkin syntynyt \u2013\u00a0ja kyseess\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n tabu \u2013\u00a0tietty n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteilijoiden liikakoulutus. Helsingiss\u00e4 koulutettujen ammattilaisten kiinnostus pysyviin ty\u00f6paikkoihin maakuntateatterissa on ratkaisevasti v\u00e4hentynyt, joten ammattikorkeakouluista valmistuneille n\u00e4in on tarjoutunut ty\u00f6tilaisuuksia. Toisinaan my\u00f6s yhteis\u00f6teatteritaidot ovat olleet hy\u00f6dyllisi\u00e4 viemisi\u00e4. Kun 2010-luvulla my\u00f6s ammattikorkeakoulujen kentt\u00e4\u00e4 on valtiontalouden tilan johdosta ollut pakko tarkastella kriittisesti, on melkein kaikki n\u00e4ist\u00e4 koulutuksista jouduttu ajamaan alas, mm. Helsingin Metropoliassa. Ammatillinen liikakoulutus tai sen vanavedess\u00e4 seurannut suuri free lance -kent\u00e4n ty\u00f6tt\u00f6myys on saanut ratkaisuja erilaisista uudelleen- ja muuntokoulutuksista, joissa voidaan taidekoulutusta hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 toisen alan t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 2002 Helsingin ja Tampereen yliopistoissa ty\u00f6skentelev\u00e4t ja niist\u00e4 valmistuneet tutkijat perustaneet Teatterintutkimuksen Seura ry:n, jonka ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kokosi Suomessa pienen, mutta sitke\u00e4n joukon, joka on omistautunut teatterin ja muiden esitt\u00e4vien taiteiden tutkimukseen. Tiede- ja taideyliopistot ovat tutkimuksen alalla l\u00f6yt\u00e4neet yhteisty\u00f6n mahdollisuudet ja avautuneet kansainv\u00e4lisesti eri suuntiin. \u2013\u00a0Taideyliopiston perustaminen on vahvistanut intellektuaalisten l\u00e4hestymistapojen asemaa \u2013\u00a0ja siin\u00e4 suhteessa muuttaneet koko taiteen kentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>***<\/p>\n<p>Teatterin tulevaisuuden suhteen on eritt\u00e4in monia odotuksia. Jyrkimpien kantojen mukaan teatteri joutaa t\u00e4llaisena kuolemaan. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaupunginteatterien s\u00e4ilymiselle eri kaupungeissa on edelleen vahvaa sosiaalista kysynt\u00e4\u00e4. Viihtyvyyden ja el\u00e4m\u00e4nlaadun suhteen ne ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 alueidensa v\u00e4est\u00f6n henkireik\u00e4n\u00e4. Niiden tulevaisuus riippuu siit\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tekij\u00e4t ja tuo v\u00e4est\u00f6 kykenev\u00e4t kohtaamaan ohjelmistojen ja estetiikan tasolla. Silti on odotettavissa, ett\u00e4 joissakin kaupungeissa joudutaan teatterin toimintaa ajamaan alas. Ellei k\u00e4y toisin.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla kasvaa lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin intellektuelli taideyleis\u00f6. Sit\u00e4 kiinnostavat filosofiset kysymykset sek\u00e4 \u00e4lyllisesti ja teoreettisesti stimuloiva esitystaide. Mutta yht\u00e4 suuret mahdollisuudet voivat olla syv\u00e4llisimpien klassikkojen uusilla tulkintakierroksilla. Kun nuoret teatterintekij\u00e4t riitt\u00e4v\u00e4n ajoissa p\u00e4\u00e4sev\u00e4t luomaan oman taiteellisen ja eettisen k\u00e4sialansa, omat aiheensa ja tekotapansa, on taattua, ett\u00e4 he saavuttavat my\u00f6s oman ik\u00e4isens\u00e4 yleis\u00f6n tai ainakin jonkin fraktion siit\u00e4 katsojikseen. Teatterin, tanssin ja muiden esitt\u00e4vien taiteiden tulevaisuus on kiinni siit\u00e4, miten hyvin nuorten \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4see artikuloitumaan yhteis\u00f6ss\u00e4. My\u00f6s siit\u00e4, miten tuo \u00e4\u00e4ni jakautuu populaarin ja elitistisen taiteen maastoon. \u2013\u00a0Toisaalta 2010-luvulla n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 oleva hyvin eriytyv\u00e4 sosiaalinen kentt\u00e4, lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin omiin segmentteihins\u00e4 ja lajiodotuksiinsa asettuvat yleis\u00f6t saavat ajattelemaan, ett\u00e4 on vihdoin syy lakata ajattelemasta Suomen teatteri- ja esitystaidetta min\u00e4\u00e4n monoliittina. Kyse on kaikin tavoin sirpaloituneesta ammattikunnasta ja sirpaloituneista yleis\u00f6ist\u00e4. Silti jotkin yhteisess\u00e4 tietoavaruudessa tapahtuvat \u00e4killiset muutokset saattavat synnytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s uusia tilap\u00e4isi\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4 \u2013\u00a0tai sen tekee jokin esitys, joka yht\u00e4kki\u00e4 l\u00e4p\u00e4isee suuren osan suomenkielisest\u00e4 yleis\u00f6st\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n sanottua on pakko todeta \u2013\u00a0historian opetukseen vedoten \u2013\u00a0ett\u00e4 my\u00f6s draaman ja teatteritaiteen hyviksi havaitut klassiset muodot ja siihen kuuluva korkeatasoinen n\u00e4yttelij\u00e4ntaide tulevat s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n. Osin siksi, ett\u00e4 valtavirta elokuvan ja TV:n piiriss\u00e4, sek\u00e4 Euroopan kulttuurimaitten klassikkojen asema jo tekee sen. Suomen ohuehko teatterikentt\u00e4 ja monien tuulien riepottelema koulutuskentt\u00e4 ovat tehneet sen yliherk\u00e4ksi muutosalttiudessa. N\u00e4in ei ole kaikissa Euroopan maissa: klassiset ammattiosaamisen taidot, kuten hyv\u00e4 roolity\u00f6, on t\u00e4ysin analogista musiikki- ja tanssitaitojen kanssa.<\/p>\n<p>Ennustuksen paikkansapit\u00e4vyytt\u00e4 voi siis perustella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteiden maailmanhistorialla, joka tarjoaa paljon esimerkkej\u00e4 yleis\u00f6n muuttuvista asenteista ja i\u00e4n my\u00f6t\u00e4 kasvavasta syventymisen tarpeesta. Teatterin ja katsojan suhdetta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t sek\u00e4 sukupolvien sijoittuminen aikaansa ett\u00e4 n\u00e4iden el\u00e4m\u00e4nkaaren my\u00f6t\u00e4 kasautuvat kokemukset. Niit\u00e4 asettaa jokainen taiteilijapolvi omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eri vaiheissa muuttuvin tavoin ja niihin heid\u00e4n aikalaisensa reagoivat vastaavasti oman kokemusmaailmansa, toiveidensa ja pelkojensa pohjalta.<\/p>\n<p>Suomen vuonna 2015 muuttumassa oleva poliittinen kartta, polarisoituminen porvarillisen keskiluokan ja punavihre\u00e4n opiskelijanuorison v\u00e4lill\u00e4, sek\u00e4 uudelleen noussut poliittisesti aktiivinen teatteri \u2013\u00a0osoittavat j\u00e4lleen my\u00f6s sen, ett\u00e4 aina kun yhteiskunnan perustavat elinehdot ja sit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t arvot joutuvat kyseenalaistetuiksi, yhteis\u00f6 rynt\u00e4\u00e4 teatteriin \u2013\u00a0voidakseen ajatella omaa aikaansa ja identiteetti\u00e4\u00e4n. Kukin kielens\u00e4, ik\u00e4ns\u00e4, sukupolvi- ja sukupuoliasemansa mukaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Teatterikorkeakoulussa ovat 1990-luvun alussa tulleet mahdollisiksi tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot. Tanssi- ja teatteritaiteen lisensiaatin ja tohtorintutkinnot voitiin aluksi suorittaa joko taiteellisina tutkintoina, joihin kuuluu sarja taideteoksia ja niihin liittyv\u00e4 kirjallinen ty\u00f6. Mutta ne voitiin my\u00f6s suorittaa tieteellisin\u00e4, jolloin tutkintoon kuului v\u00e4it\u00f6skirja. 2010-luvun alusta tutkintorakenne on yhdistetty niin, ett\u00e4 kaikkea tohtorikoulutusta nimitet\u00e4\u00e4n taiteelliseksi tutkimukseksi ja kaikkiin [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8"}],"version-history":[{"count":26,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1911,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8\/revisions\/1911"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}