{"id":81,"date":"2014-12-30T12:12:37","date_gmt":"2014-12-30T09:12:37","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=81"},"modified":"2016-03-11T16:26:29","modified_gmt":"2016-03-11T13:26:29","slug":"4-2-taiteelliset-haasteet-ja-kiistat-kansallisteatterin-suunnasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/4-2-taiteelliset-haasteet-ja-kiistat-kansallisteatterin-suunnasta\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">4.2<\/div>Taiteelliset haasteet ja kiistat Kansallisteatterin suunnasta"},"content":{"rendered":"<p>Suomen teatterin kokonaiskuvan kannalta edell\u00e4 kuvattu uusien teatterien perustaminen ja uusien toimijoiden esittely on t\u00e4m\u00e4n ajanjakson kauaskantoisimpia ilmi\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<p>Sen rinnalla k\u00e4ytiin j\u00e4lkimaininkeineen l\u00e4hes 20 vuotta jatkunutta kulttuuritaistelua Suomen Kansallisteatterin ei niink\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja luonteesta, vaan l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 viiteryhm\u00e4 fennomaanien eri sektoreista ja sukupolvista sen perinn\u00f6njakoon saa osallistua. Sanalla sanoen, kenen tai keiden teatterimaku hallitsee maan tuolloin parasta resurssia eli uusinta tekniikkaa edustavaa teatteritaloa ja kuka saa kiistatta maan kokeneimman n\u00e4yttelij\u00e4kunnan taakseen, itselleen lojaaliksi. Vai hallitsisivatko n\u00e4yttelij\u00e4t per\u00e4ti itse omaa teatteriaan \u2013 siihen ei aika tai johtokunta viel\u00e4 ollut kyps\u00e4.<\/p>\n<p>Vanhasuomalaisten rinnalla voitiin n\u00e4hd\u00e4 nuorsuomalaiset ja vapaamieliset esteetikkopiirit, mutta lis\u00e4ksi vanhasuomalaisella puolella oli teatterin suhteen my\u00f6s erilaisia painotuksia: yhdet arvostivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisteknist\u00e4 ohjaajuutta, kokeellista ja ulkoista tehoa hakevaa ohjausta tai idealistista ja lyyris-poeettista tekemisen tapaa.<\/p>\n<p>Vasta vuoteen 1925 menness\u00e4, eli vasta kahden vuosikymmenen j\u00e4lkeen oli viimeksi mainittua linjaa edustanut <strong>Eino Kalima <\/strong>vakiinnuttanut asemansa ja hankkinut luottamuksen talon sis\u00e4ll\u00e4, saaden siell\u00e4 ty\u00f6tovereikseen riitt\u00e4v\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llis-professionellisti ajattelevan ohjaaja <strong>Pekka Alpon<\/strong>, ja hallintojohtajaksi vahvan n\u00e4yttelij\u00e4- ja organisaattori <strong>Teuvo Puron<\/strong>.<\/p>\n<p>Sit\u00e4 ennen oli kuitenkin k\u00e4yty 5\u20136 raastavaa lehdist\u00f6debattia johtajista. Johtokunta oli itsekin kykenem\u00e4t\u00f6n tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, johtokunta joutui perumaan joitain kantojaan ja rakentamaan kansallista sovintoa kaikkien kanssa. Karkea, nousukasmaiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 vallank\u00e4ytt\u00f6 t\u00f6rm\u00e4si toisaalla arrogantteihin diivan elkeisiin. Oli my\u00f6s kysymys erilaisista painotuksista n\u00e4yttelij\u00e4dominanssin ja kirjallis-draamallisen dominanssin suhteen, mutta samalla suurta yksimielisyytt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6laitteet eli skenografis-regiallinen osa-alue tulikin olla ehdottoman alisteinen tekstille.<\/p>\n<p>Voitolle j\u00e4\u00e4nyt Kaliman linja palautui ennen muuta ven\u00e4l\u00e4iseen ohjaajaan Konstantin Stanislavskiin ja ranskalaiseen Jacques Copeau\u2019hon. T\u00e4llaisella hillityn, \u00e4lyllisen ja ulkoisia tehoja tavoittelemattoman \u2013 jos kohta helposti v\u00e4h\u00e4verisen \u2013 teatterin linjalla Kaliman Kansallisteatteri erosi jo 1920-luvulla monista muista teattereista, olkoonkin ett\u00e4 se ohjelmistossaan joutui ottamaan yleis\u00f6ns\u00e4 maailmankatsomukselliset preferenssit huomioon ja esimerkiksi rajoittamaan ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 ohjelmistoa.<\/p>\n<p>Oli joka tapauksessa tarkasti toteutunut se, mit\u00e4 <strong>Jalmari Finne<\/strong> loistavalla intuitiollaan oli <strong>Kaarlo Bergbomille<\/strong> jo t\u00e4m\u00e4n el\u00e4ess\u00e4 sanonut: \u201dTeid\u00e4n varjonne tulee kaatamaan viisi seuraavaa Kansallisteatterin johtajaa!\u201d \u2013 N\u00e4m\u00e4 viisi l\u00f6ytyv\u00e4t johtajien, ohjaajien ja rinnakkaisjohtajien luettelosta:<\/p>\n<ul>\n<li>Jalmari Finne \u20131904<\/li>\n<li>Jalmari Hahl 1905\u20131907<\/li>\n<li>Adolf Lindfors 1904\u20131905, 1907\u20131914<\/li>\n<li>Ida Aalberg 1909\u20131910<\/li>\n<li>Jalmari Lahdensuo (1909\u2013)1914\u20131917<\/li>\n<li>Matilda von Troil 1914\u20131917<\/li>\n<li>Eino Kalima 1917\u20131950<\/li>\n<\/ul>\n<p>Kaliman valinta l\u00e4hes sattumalta 1917 ainoaksi johtajaksi Lahdensuon sijasta, ei sek\u00e4\u00e4n viel\u00e4 lopettanut debatteja, jotka leimahtivat aina uuden aiheen my\u00f6t\u00e4, viimeinen vuonna 1925.<\/p>\n<p>N\u00e4ill\u00e4 kaikilla johtaja\/ohjaajilla olivat omat tukijoukkonsa, sek\u00e4 julkisuudessa, ett\u00e4 osittain teatterin sis\u00e4ll\u00e4. Lis\u00e4ksi kaikkien toimijoiden asemia vaikeutti suomalaisessa kulttuurissa my\u00f6hemminkin n\u00e4hty ilmi\u00f6: monet istuvat useilla tuoleilla. N\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n teatterille tarjoavat kirjailijat tai heid\u00e4n perheenj\u00e4senens\u00e4 toimivat kriitikkoina eri lehdiss\u00e4 toisinaan jopa johtokunnan tai johtoryhm\u00e4n j\u00e4senin\u00e4.<\/p>\n<p>Fil. tri <strong>Jalmari Hahlin<\/strong>, \u2019ranskalaishenkisen esteetikon\u2019 ja Normaalilyseon ranskanopettajan takana olivat Eino Leino ja osin Halme, Euterpe-seura ja uusromantiikan, symbolismin ja dekadenttikirjallisuuden tunnusmerkein liikkeell\u00e4 olevat nuoret \u00e4lymyst\u00f6n herrat.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelij\u00f6iden nestor <strong>Adolf Lindfors<\/strong> nautti luottamusta n\u00e4yttelij\u00e4kunnan keskuudessa, vaikka h\u00e4nen v\u00e4lill\u00e4 fanaattisesti yksityiskohtiin tarttuvaa ohjaustapaansa osin kritisoitiin. H\u00e4nen ohjelmistovalintojaan ei pidetty kirjallisesti ansiokkaina, mutta h\u00e4n sai teatterin katsojaluvut ja talouden pysym\u00e4\u00e4n j\u00e4rkeviss\u00e4 mitoissa. H\u00e4net voi n\u00e4hd\u00e4 professionaalisuuden ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterilaisuuden edustajana.<\/p>\n<p>Vapaaherratar <strong>Ida Aalberg-Uexk\u00fcll<\/strong> miehens\u00e4 <strong>Alexander Uexk\u00fcll-Gyllenbandin<\/strong> johdolla ja Moskovan Taiteellinen teatteri uutena ihanteena oli alkanut omien vierailujensa lis\u00e4ksi kiinnostua ohjaamisesta ja oli selv\u00e4sti halukas astumaan itseoikeutetusti Bergbomin seuraajaksi. Mutta Aalberg oli osin punainen vaate Lindforsille, joka vuosikymmenien varrelta tiesi tarkkaan mit\u00e4 oli teatterin arki ja mit\u00e4 merkitsiv\u00e4t paronittaren pikak\u00e4ynnit ja mielihalujen noudattaminen. Paronin ja paronittaren t\u00e4rkeimm\u00e4t julkiset tukijat olivat <strong>kirjailija Maila Talvio-Mikkola<\/strong>, miehens\u00e4 professori <strong>Jooseppi Mikkola<\/strong> sek\u00e4 runoilija, kriitikko <strong>Veikko A Koskenniemi<\/strong>.<\/p>\n<p>T\u00e4t\u00e4 piiri\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 oli aluksi my\u00f6s nuori <strong>Eino Kalima<\/strong>, jonka kanssa Aalberg oli hakenut yhteisty\u00f6t\u00e4. Vaatimattomana, oikeudenmukaisena ja kohtuutta my\u00f6s kirjoituksissaan ja kannanotoissaan harrastava Moskovassa opiskellut ven\u00e4j\u00e4n kirjallisuuden maisteri saavutti v\u00e4hitt\u00e4in luottamusta my\u00f6s yli ryhm\u00e4kuntien rajojen. T\u00e4rke\u00e4 tukija h\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6hemmin runoilija-k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 <strong>Otto Mannisessa<\/strong> ja periaatteessa hyv\u00e4, vaikka ristiriitaisempi suhde pariskuntaan kirjailija <strong>Maria Jotuni<\/strong> ja professori <strong>Viljo Tarkiainen<\/strong>.<\/p>\n<p>Fil. maist. <strong>Jalmari Lahdensuo<\/strong> oli vanhasuomalaisten taustavaikuttajan, johtokunnan pitk\u00e4aikaisen puheenjohtajan, professori <strong>Eliel Aspelin-Haapkyl\u00e4n<\/strong> ehdokas dramaturgin ja apulaisjohtajan toimeen 1909 Lindforsin avuksi. Lahdensuo osoittautui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseksi ja osin n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 ohjauksia tehneeksi mieheksi, jonka kausi talossa kesti 8 n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kautta. H\u00e4nen ohjauksensa, vuoden 1916 <em>Peer Gynt<\/em> oli uuden talon suurin menestys. Lahdensuota syytettiin taiteellisuuden puutteesta ja h\u00e4n ajautuikin osin jyrkkyytt\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n moniin konflikteihin, ilman ett\u00e4 valtakunnan arvokkaista herroista koostuva johtokunta olisi ollut paljoakaan diplomaattisempi.<\/p>\n<p>Fil. maist. <strong>Matilda von Troil <\/strong> oli Bergbomien sisarentyt\u00e4r ja Vanhan Yhteiskoulun (SYK:n) rehtori. H\u00e4n teki lyhyen ja ep\u00e4onnistuneen vierailun yhten\u00e4 Kansallisteatterin ohjaajista. H\u00e4nen viiteryhm\u00e4ns\u00e4 oli tavallaan, se vanha bergbomilaisten joukko, joka viel\u00e4 eksisteerasi ennen kansalaissotaa. Aspelin-Haapkyl\u00e4 kirjoitti Suomalaisen Teatterin historiaa samoina vuosina monumentiksi Bergbomien ty\u00f6lle, osallistuen siten n\u00e4iden ty\u00f6n arvosta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n debattiin. Kansallisteatterin oppilaskoulun teht\u00e4vist\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n j\u00e4tetty <strong>Kaarola Avellan<\/strong> sek\u00e4 teatterista eronnut <strong>Katri Rautio<\/strong>, j\u00e4iv\u00e4t kulttuuripoliittisessa roolissaan auttamatta my\u00f6s entisten aikojen muistelijoiksi. Monimutkaiset olosuhteet k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n seuraavassa suhteellisen yksityiskohtaisesti.<\/p>\n<h3>Bergbomin vastaiset vanhat oppositiot Arkadiassa<\/h3>\n<p>Sen j\u00e4lkeen, kun Kaarlo Bergbomin kriisivuodet 1892\u20131894 olivat takanap\u00e4in voimistui nuorsuomalaisten kriitikkojen, l\u00e4hinn\u00e4 <strong>Eino Leinon<\/strong> <em>P\u00e4iv\u00e4lehdess\u00e4<\/em> esitt\u00e4m\u00e4 ankara arvostelu Arkadian ohjelmistoa, vanhoja n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, vanhaa ohjelmistoa ja \u201dhuunua suumenki\u00e4lt\u00e4\u201d kohtaan. Kuten edell\u00e4 luvussa 3.5. on kuvattu, n\u00e4yttelij\u00e4kunnan nuorentuminen oli tapahtunut hitaasti. Nuoria naisn\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isperheist\u00e4, houkuttivat s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 mukaiset avioliitot, lahjakkaat nuoret kokivat \u00e4kki\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ilman n\u00e4ytt\u00e4misen mahdollisuuksia.<\/p>\n<p>Miesn\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 <strong>Kaarle Halme<\/strong> (vsta 1888 Arkadiassa) oli ensimm\u00e4inen suuri nuoremman polven mies, sopiva ja menestyksell\u00e4 sankarirooleja tekem\u00e4\u00e4n. Halmeen ihailtuihin suorituksiin olivat perustuneet niin <strong>J. H. Erkon<\/strong> kalevalaiset draamat, kuin monet klassikkojen nuorten miesten rooleista. Halmeesta kehittyi sukupolvensa n\u00e4yttelij\u00e4, samaistumisen kohde, joka oli taloudellisesti, n\u00e4yttelij\u00f6iden keskin\u00e4isess\u00e4 palkkahierarkiassa huipulla jo nuorena.<\/p>\n<p>Bergbom oli kehottanut h\u00e4nt\u00e4 ohjaamaan muita suomenkielen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Miten innostuneita muut siit\u00e4 olivat, on toinen kysymys. Halmetta oli my\u00f6s Bergbomin ohjauksen ulkokohtaisuus alkanut h\u00e4irit\u00e4, viihtym\u00e4tt\u00f6myys, sek\u00e4 nuoren Jalmari Finnen, ik\u00e4\u00e4n kuin pelk\u00e4ll\u00e4 supliikilla ja nokkeluudella hankkima asema Bergbomin apulaisena. (Finnen ja Bergbomin keskin\u00e4inen l\u00e4heisyys liittyi my\u00f6s homoseksuaalisiin tuntemuksiin.)<\/p>\n<p>Halmeen sis\u00e4inen tyytym\u00e4tt\u00f6myys johti siihen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 talon johtava n\u00e4yttelij\u00e4 samaan aikaan panetteli ja juorusi teatterin asioista tietoja Eino Leinolle <em>P\u00e4iv\u00e4lehteen.\u00a0<\/em>Tilanne oli kest\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Kapina purkautui sin\u00e4ns\u00e4 triviaaleissa riidoissa matkakorvauksista Pietariin 1901. Erityisesti Halmeen menetys oli taiteellinen vastoink\u00e4yminen, mutta siit\u00e4 oli hy\u00f6ty\u00e4 muulle Suomelle.\u00a0Halme kuitenkin koko ik\u00e4ns\u00e4 piti silm\u00e4ll\u00e4 tilannetta Kansallisessa odottaen kenties mahdollista tilaisuutta palata sinne. Miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tuo usean vuoden ajan h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 jatkunut Eino Leinolta saatu j\u00e4\u00e4vi ja\u00a0yst\u00e4v\u00e4n antama ylistys taiteilijana, rikkoi Halmeen v\u00e4lej\u00e4 muihin n\u00e4yttelij\u00f6ihin?<\/p>\n<p>Kritiikki- ja taiteilijainstituutioiden sekoittuminen, on n\u00e4ille vuosikymmenille leimallista. Toki kaikki kirjailijat ja yliopistohumanistit joutuivat senttaamaan tuolloin ja hankkimaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 tuloja lehdiss\u00e4, ongelmana oli vain moraalinen selk\u00e4ranka.<\/p>\n<p>My\u00f6s <strong>Ida Aalberg<\/strong> pelasi omaa politiikkaansa. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Tompurin mukaan Ida salli suosionosoitukset itselleen vain nuorsuomalaisten puolelta (Tompuri 1942, 54):<\/p>\n<blockquote><p>sin\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 h\u00e4n salli vain nuorsuomalaisten palvovan itse\u00e4\u00e4n. Se oli samaa kuin sanoa irti itsens\u00e4 entisist\u00e4 suosijoistaan, sill\u00e4 Ida Aalbergin kasvu oli tapahtunut niitten henkil\u00f6ryhmien hoivissa, jotka kuuluivat Suometar-ryhm\u00e4n leiriin. Kun Edelfeltin maalaus Ida Aalbergista paljastettiin (1902) ja vietettiin juhlia, ei vanhasuomalaisia n\u00e4kynyt. N\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 olivat vain Tompuri ja Riddelin\/Orjatsalo. N\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 ei ollut l\u00e4sn\u00e4 kuin Aarne Orjatsalo (silloin Riddelin), joka oli siell\u00e4 Ida Aalbergin toivomuksesta. Minut [muotokuvan mallin sijaisen] oli Edelfelt kutsunut. (Tompuri 1942, 71)<\/p><\/blockquote>\n<p>Joitain vuosia my\u00f6hemmin Idan vahvimmat tukijat jo l\u00f6ytyiv\u00e4t vastakkaisesta, eli my\u00f6ntyvyyssuunnan ja vanhafennojen leirist\u00e4. Mutta silloin kuviossa oli taustalla jo h\u00e4nen aviomiehens\u00e4 suuri teatteri-innostus. Sit\u00e4paitsi aviomiehen asema Pietarissa teki Aalbergille k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 poliittisesti mahdottomaksi liitt\u00e4yty\u00e4 keisarikunnan antagonistien leiriin.<\/p>\n<h3>Johtajakuvion alkuvaihe (Finne, Hahl ja Lindfors)<\/h3>\n<p><strong>Jalmari Finnen<\/strong> erottua 1904 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden antaman ep\u00e4luottamuksen vuoksi ja h\u00e4nen siirrytty\u00e4 antamaan n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4\u00e4n Viipuriin, sovittiin, ett\u00e4 huonokuntoiseksi \u2013 jo yhden halvauksen l\u00e4pi kokeneen Bergbomin apuna ohjaajan teht\u00e4vi\u00e4 hoitavat osin <strong>Aadolf Lindfors<\/strong>, sek\u00e4 <strong>Aapo Pihlajam\u00e4ki ja Hilda Martin-Pihlajam\u00e4ki<\/strong>. Viimeksi mainitut olivat tulleet juuri Kasimir Leinon Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4, ja edustivat joka tapauksessa ammatillisesti varsin kokenutta verta. <strong>Anton Franck<\/strong> oli my\u00f6s Bergbomin apulaisena. Bergbomin kunto oli vuonna 1904\u20131905 entist\u00e4 heikompi ja h\u00e4n ilmoitti osaltaan viimeisen vuoden alkaneen.<\/p>\n<p>Suuria viimeisi\u00e4 ohjaust\u00f6it\u00e4 kuten <em>Kuningas Oidipusta <\/em> nouseva kriitikko Olof Hom\u00e9n Euterpessa piti loputtoman vanhahtavana tyylilt\u00e4\u00e4n, Axel Ahlberg Oidipuksena. Joitain merkkej\u00e4 oli tosin lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4st\u00e4 mielenkiinnosta ajankohtaiseksi noussutta ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 naturalismia kohtaan (Koskimies 1952, 109). Kalima on henkil\u00f6kohtaisesti ainoan kerran kohdannut Bergbomin viedess\u00e4\u00e4n h\u00e4nelle opiskeluaikanaan tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 Ostrovskin <em>Mets\u00e4n<\/em> suomennosta 1904. Kaliman mukaan h\u00e4n vaikutti silloin rasittuneelta ja puhui suomea odottamattoman virheellisesti ja vierass\u00e4vyisesti. Toki jo halvauksen kokeneena.<\/p>\n<p>Bergbomin antama yleisarvostelu ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 draamasta oli miltei ivallinen: toimintaa ei lainkaan, puhutaan paljon ja lopuksi joku tappaa itsens\u00e4 jossain sivuhuoneessa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n takana. \u2013 Muistelmissaan Kalima jatkaa:<\/p>\n<blockquote><p>Muistan erityisesti tuon viimeisen lauseen, koska poistuessani j\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n oliko todellakin niin t\u00e4rke\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 murhat ja itsemurhat teatterissa tapahtuivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. (Kalima 1962, 161)<\/p><\/blockquote>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1905 esitt\u00e4ytyi n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n <em>Lehtolapsi<\/em> my\u00f6s <strong>Kasimir Leino<\/strong>, joka lupaavista ohjaajan n\u00e4yt\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja teatterinjohtokokemuksen j\u00e4lkeen my\u00f6s mieless\u00e4\u00e4n saattoi pit\u00e4\u00e4 johtajan paikkaa itselleen kuuluvana. H\u00e4nkin oli filosofian tohtori, hankkinut\u00a0kannuksensa teatterin johtajana Viipurissa sek\u00e4 esitt\u00e4ytynyt\u00a0varsin laadukkaalla ohjelmistolla . Oliko h\u00e4nen orastava henkinen sairautensa vai teatterin ykk\u00f6svihollisena toiminut kansallinen runoilijaveljens\u00e4 esteen\u00e4 sille, ett\u00e4 h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 esiintynyt tuolloin vakavasti spekulaatioissa.<\/p>\n<p>Kapellimestari <strong>Armas J\u00e4rnefelt<\/strong> oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1905 johtanut menestyksell\u00e4 oopperaproduktioita Kansallisen hyv\u00e4ss\u00e4 akustiikassa, viimeksi Rikhard Wagnerin <em>Tannh\u00e4userin<\/em>. H\u00e4nt\u00e4kin ajateltiin tarpeeksi arvovaltaisena mahdolliseksi johtajaksi, fennomaanisen kulttuurieliitin ytimest\u00e4, mutta h\u00e4n sai kiinnostavamman tarjouksen Tukholmasta Kuninkaallisen oopperan kapellimestarina.<\/p>\n<p>My\u00f6s Bergbomin tuolloisen dramaturgin ja apulaisjohtajan maisteri <strong>Viljo Tarkiaisen<\/strong> kielt\u00e4ydytty\u00e4 johtajan toimesta, valinta kohdistui Suomenkielisen Normaalilyseon ranskankielen lehtoriin, fil. tri <strong>Jalmari Hahliin <\/strong>(1869\u20131929). Hahl oli v\u00e4itellyt Giacomo Leopardin runoudesta ranskaksi. I\u00e4lt\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli 36-vuotias ja naimaton. Velipuoli Taavi Hahl oli ollut Suomalaisen Oopperan laulajia 1870-luvulla. Kansallisteatterin t\u00e4m\u00e4n vaiheen virallinen historioitsija Rafael Koskimies tunsi Hahlin ranskan ja saksan opettajana ja korostaa Hahlin olemuksen ja hahmon olleen puhdasverisesti esteetikon ja dandyn. H\u00e4n oli aina erityisen huoliteltu ja korosti taiteellisuutta ja kauneutta ihanteellisella tasolla.<\/p>\n<blockquote><p>Hahl oli esteettinen el\u00e4m\u00e4ntaiteilija, taipuvainen platoniseen ihanteellisuuteen ja opettajana h\u00e4nen sanansa kaikuivat persoonallisimmilta silloin, kun h\u00e4n puhui kauneudesta ylimp\u00e4n\u00e4 ihanteena tai kertoi suurten taiteilijain maailmasta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mies h\u00e4n ei ollut lainkaan t\u00e4m\u00e4 esteetti ja kauneuden palvelija. (Koskimies 1953, 115)<\/p><\/blockquote>\n<p>Apulaisjohtajaksi tohtori Hahlille m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin <strong>Aadolf Lindfors<\/strong>, joka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 alkoi harjoittaa osaa ohjelmiston ensi-illoista. N\u00e4ihin aikoihin my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4kunta alkoi vaatia omaa edustustaan teatterin johtokunnassa.<\/p>\n<p>Kansallisteatterin johtajan keskeisen\u00e4 ominaisuutena haluttiin siis kirjallista sivistyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4n linjan ja sanokaamme k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemm\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4keskeisen linjan v\u00e4linen j\u00e4nnite n\u00e4kyy kautta vuosien. Hahl oli ik\u00e4\u00e4n kuin hengelt\u00e4\u00e4n teatterimies monin tavoin, mutta ilmeisesti ei johtajanominaisuuksiltaan ja kokonaisuuden hoitelijana kovin\u00a0kyvyk\u00e4s.\u00a0Uusia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 tuolloin oli Teppo Durchmann eli suomennettuna <strong>Teppo Raikas<\/strong>. (Durchmann-suku on tullut my\u00f6hemmin teatterissa tunnetuksi edustajansa Jouko Turkan kautta.)<\/p>\n<p>Lupaavinta oli, ett\u00e4 ohjelmistollaan Hahl (vuosina 1905\u20131907) oli ensimm\u00e4inen, joka Suomessa suomenkielisell\u00e4 puolella alkoi avartaa n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoiden valikoimaa uuteen suuntaan, tuoden tietoisuuteen koko, ennen muuta ajankohtaista fin de si\u00e8clen intellektuelleja kirjailijoita. Hahl esitteli Suomessa <strong>Gabriele d\u2019Annunziota, Oscar Wildea,<\/strong> <strong>Arthur Schnitzleri\u00e4 <\/strong>ja <strong>Hugo von Hoffmansthalia.<\/strong> Hahl toi lis\u00e4\u00e4 <strong>Maxim Gorkia<\/strong>, sek\u00e4 muita, t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntemattomia kirjailijoita. N\u00e4in h\u00e4n ehk\u00e4 pyrki tuomaan teatterin ajan kirjallisten virtausten k\u00e4rkeen; mutta ilmeisesti my\u00f6s korostamaan ohjaajan teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kokonaisuudesta vastaavana taiteilijana. (Koskimies 1953, 116).<\/p>\n<p><strong>Hahl pyrki siis esteettis- kirjalliseen uudistukseen, mm symbolistien ja uus-romantikkojen hengess\u00e4, mik\u00e4 havaittiin jo ensimm\u00e4isen syksyn ohjelmistossa. <\/strong>Hahl my\u00f6s aloitti neuvottelut Ida Aalbergin vierailuista t\u00e4llaisen ajankohtaisen uuden ohjelmiston esitt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p>Jalmari Hahlin kauden aluksi my\u00f6s Elli Tompuri 1905 pyydettiin takaisin Kansallisteatteriin. Olihan 1905 alkaen se hetki ja vaihe, jolloin nuorsuomalaisten oma Elli Tompuri sopi uudeksi t\u00e4hdeksi. H\u00e4n sai n\u00e4ytell\u00e4kseen dekadenttien n\u00e4ytelmien sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 rohkeita ja paheellisia naishahmoja, sellaisia, joita muut talon neideist\u00e4 ja nuorista s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isrouvista, eiv\u00e4t ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 olisikaan osanneet tarpeeksi rohkeasti n\u00e4ytell\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4llainen oli Braccon <em>H\u00e4m\u00e4r\u00e4n lapsia<\/em>, jossa oli melodramaattista pahetta mukana, viettien vetoa, mutta ilman moralismia lopussa. Tompuri n\u00e4ytteli demonisen rakastajattaren roolia. (Koskimies 1953 s 118). Oscar Wilden <em>Ihanteellinen puoliso (Ihanneaviomies)<\/em>, oli ongelmallinen varmaan kyynisen poliittisen pelins\u00e4 takia my\u00f6s, koska suvereenia maailmanmiest\u00e4 ei ollut n\u00e4yttelij\u00e4kunnassa.<\/p>\n<p>D\u2019Annunzion ja Wilden pienoisn\u00e4ytelmien yhteisilta: <em>Kev\u00e4taamun unelma<\/em> ja <em>Salome,<\/em> 15.11.1905 oli kauden tapaus. Elli Tompuri n\u00e4ytteli ja tanssi Salomen vaativassa roolissa, himoa ja vihaa tuntevan naisen hahmon, himoitsemassa, ja torjutuksi tultuaan vihaamassa kaivossa vankina olevaa Jochanaania, Johannes Kastajaa. Axel Ahlberg oli Herodeksena, Oskari Salo Johanneksena.<\/p>\n<p><em>Salome<\/em> asettui vastan\u00e4ytelm\u00e4ksi Sudermannin hurskaalle <em>Johannes<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4lle, jota oli jo runsaasti n\u00e4ytelty. Tompurin esityst\u00e4 ja h\u00e4nen uskallettua tanssiaan on aikalaiskuvauksissa suitsutettu. Helka M\u00e4kinen on tutkinut koko <em>Salomen<\/em> hahmon uusintoja ja l\u00e4pik\u00e4ynti\u00e4 Tompurin uran avainhahmona, joka kummitteli, uuden naisen rohkealla seksuaalisuuden ilmentym\u00e4n\u00e4 l\u00e4vitse h\u00e4nen uransa. (M\u00e4kinen 2001). Tavallaan tapahtui samoin, mutta sukupolvea my\u00f6hemmin ja sukupolvea rohkeammin, kuin oli tapahtunut Ida Aalbergin er\u00e4iden \u201dkokeneen naisen roolien\u201d kanssa. <strong>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n t\u00e4hdeksi saattoi tulla vain uskaltautumalla erotiikan alueella ep\u00e4konventionaalille alueelle, ajan porvarillisen julkisivun tuolle puolen.<\/strong><\/p>\n<p>Ottaen lis\u00e4ksi huomioon Tompurin l\u00e4heiset suhteet Euterpe-yhdistykseen, vuosisadan alun dekadenttiin ja j\u00e4lleen my\u00f6s tiettyihin homoseksuaaleihin, osin suomenruotsalaiseen ja nuorsuomalaisten alakulttuuriin, oli <em>Salomen<\/em> raivokas, petomainen naiskuva my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 sen odotuksiin vastaamassa, olihan Oscar Wilde toki kulttikirjailija. Suurlakko osui samoille viikoille, marraskuussa 1905, vaikka <em>Salome<\/em> oli tunnelmiensa kannalta tietysti muuta kuin suorastaan politiikkaa. Mutta se on my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 yhteydess\u00e4 siihen innostukseen, joka liittyi naisasiaan ja \u00e4\u00e4nioikeuteen.<\/p>\n<p>Ristiriitaa aiheutti my\u00f6s se, ett\u00e4 seksuaalinen vapaamielisyys oli erityisen elitistinen ja yl\u00e4luokkainen vaatimus. Varsinainen naisliike, niin fennomaanien kuin sosialistien kent\u00e4ll\u00e4, taisteli ensisijaisesti viel\u00e4 julkista prostituutiota vastaan ja vaati yht\u00e4l\u00e4ist\u00e4 siveellisyysk\u00e4sityst\u00e4 miehelle ja naiselle. <em>Salome<\/em> tavallaan asettui n\u00e4it\u00e4 idealistisia k\u00e4sityksi\u00e4 t\u00e4ysin vastaan, joten ei ole ihme, ett\u00e4 naisliikkeen edustajat loukkaantuivat t\u00e4st\u00e4 yl\u00e4luokkaisesta siveett\u00f6myydest\u00e4.<\/p>\n<p>Jalmari Hahlin ohjelmiston tuore eurooppalaisuus n\u00e4kyi. Wienil\u00e4ist\u00e4 vuosisadan vaihteen psykologisesti tarkkaa koulukuntaa edusti Arthur Schnitzler, jonka <em>Liebelei, Kuhertelua<\/em> oli seuraavan syksyn 1906 ohjelmistossa. (Koskimies 1953, 133). T\u00e4ss\u00e4 ruotsalaisessa teatterissa jo n\u00e4hdyss\u00e4 jutussa nuoret kultivoituneet n\u00e4yttelij\u00e4t <strong>Jussi Snellman<\/strong> ja <strong>Helmi Lindel\u00f6f<\/strong> saivat kiitolliset roolit.<\/p>\n<p>Wienist\u00e4 oli my\u00f6s kirjailija Hermann Bahr kahdella n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4: <em>Mestari<\/em> syksyll\u00e4 1905 ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1907 n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Toinen. <\/em>Asiantuntevin arvostelu kiitti t\u00e4t\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 viulistinaisesta, joka ei l\u00f6yd\u00e4 tyydytyst\u00e4 kunnollisen ja jalomielisen miehen vaimona, vaan h\u00e4nt\u00e4 vet\u00e4\u00e4 puoleensa toinen, arkip\u00e4iv\u00e4isempi mies. (Koskimies 1953, 148). Itse asiassa <strong>naisen asema avioliitossa ja vaihtoehtojen pohtiminen on toistuva teema 1900- ja 1910-lukujen n\u00e4ytelmiss\u00e4<\/strong>. Useat kuitenkin p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t jonkinlaiseen umpikujaan tai melodramaattiseen ratkaisuun \u2013 ellei nainen sitten alistu luopumaan esimerkiksi nuoresta ihastuksensa kohteesta.<\/p>\n<p>Erityisen kiinnostava ja l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 tutkimustakin kaipaava oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1906 n\u00e4hty Hugo von Hoffmansthalin <em>Elektra<strong>.<\/strong> <\/em>(Siit\u00e4 ja <em>Salomesta<\/em> teki s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Richard Strauss samaan aikaan merkitt\u00e4v\u00e4t ja s\u00e4velkielelt\u00e4\u00e4n modernistisimmat oopperansa). <em>Elektraan<\/em> kutsuttiin my\u00f6s Ida Aalberg vierailemaan, mutta oireellista kyll\u00e4, sen paremmin Ilmari R\u00e4s\u00e4nen kuin Ritva Heikkil\u00e4 ei mainitse t\u00e4t\u00e4 kirjallisesti kiintoisaa uutta aluevaltausta Aalbergilla. Rafael Koskimies mainitsee (1953, 128), miten Tarkiainen Valvoja-lehdess\u00e4 moitti Idan raivoavaa ja suureellista roolity\u00f6t\u00e4 ja toivoi, ett\u00e4 n\u00e4kisi vihdoin Idalla jo pienemp\u00e4\u00e4 ja psykologista tekemist\u00e4. Voisi luulla, ett\u00e4 Ida on n\u00e4ytellyt surmansa saavaa \u00e4iti\u00e4, Klytaimnestraa, mutta Tompuri mainitsee Idan n\u00e4ytelleenkin hyvityst\u00e4 vaativaa Elektra-tyt\u00e4rt\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n <em>Elektran<\/em> esityksen puuttuminen Idan kaanonista on oireellista, ehk\u00e4p\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 on haluttu esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Ida oli jo tuolloin kiinnostunut pienemm\u00e4st\u00e4 ilmaisusta. Tarkiaisen teksti kertoo muusta. Hoffmansthalin teksti oli tosin kirjoitettu tietoisesti antiikin pelkistyst\u00e4 ja nykyaikaistusta tavoitellen.<\/p>\n<p>Elli Tompuri sanoo muistelmissaan, ett\u00e4 joutui Jalmari Hahlin ep\u00e4suosioon kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1906, mink\u00e4 voi lukea tietysti niin, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omia vaatimuksiaan johtajalle. Er\u00e4s on voinut olla halu esiinty\u00e4 raikkaassa tyt\u00f6n roolissa, kun h\u00e4net oli jo ehk\u00e4 liikaa yhdistetty vampyyrirooleihin (Tompuri 1942, 144). Rinnalla n\u00e4kyy selv\u00e4sti kiistaa rooleista nti H:n kanssa. (= <strong>Lilli H\u00f6gdal<\/strong>) Ilmeisesti j\u00e4lleen annettiin pienen asian k\u00e4rjisty\u00e4 eik\u00e4 etsitty sovintoa.<\/p>\n<p>Gabriele D\u2019Annunzion <em>Giocondasta<\/em> Tompuri kirjoittaa (Tompuri 1952, 255), ett\u00e4 ei halunnut n\u00e4ytell\u00e4 Giocondaa, vaikka olisi j\u00e4lleen p\u00e4\u00e4ssyt Aalbergin kanssa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Minna Canthin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 19.3.1906 Tompuri n\u00e4ytteli viel\u00e4 uudelleen <em>Sylvin <\/em>ennen toista l\u00e4htemist\u00e4\u00e4n Kansallisesta. N\u00e4ilt\u00e4 ajoilta on my\u00f6s Tompurin kuvausta ennen muuta Adolf Lindforsin huolellisesta detaljirikkaasta ohjauksesta. H\u00e4n oli \u201dluotettava pikkuporvarillinen sielu\u201d, kuten Tompuri muotoilee.<\/p>\n<p>Eino Leinon kritiikki lehdist\u00f6ss\u00e4 jatkui syksyll\u00e4 1906 osin j\u00e4lleen pontimena erimielisyys h\u00e4nen n\u00e4ytelmiens\u00e4 <em>Lydian kuningas <\/em>ja <em>Pentti P\u00e4\u00e4kk\u00f6nen<\/em> ottamisesta ohjelmistoon, ja kiistat tekij\u00e4npalkkioista. Syksyll\u00e4 jouduttiin tilalla esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n saksalaista farssia. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n talvella tehty Leinon <em>Hiiden miekka,<\/em> ei menestynyt. Silti Eino Leinoa k\u00e4ytettiin kaiken aikaa, kuten mm Racinen <em>Faidran<\/em> suomentajana, kun <strong>Katri Rautio<\/strong> sai tehd\u00e4 viel\u00e4 huomattavan klassisen roolin.<\/p>\n<p><em>La Reine Fiammetta (Orlandan kreivit\u00e4r) <\/em>oli Jalmari Hahlin ohjaamia suuria historiallisia draamoja, jonka p\u00e4\u00e4rooli lankesi Lilli H\u00f6gdahlille menestyksekk\u00e4\u00e4sti <strong>Jussi Snellmanin<\/strong> n\u00e4ytelless\u00e4 nuorta sankaria. <strong>Erkki Melartinin<\/strong> musiikki ja <strong>Hilma Liimanin<\/strong> tekem\u00e4t tanssit edustivat Kansallisteatterissa selv\u00e4sti esteettist\u00e4 nuorennusta.<\/p>\n<p><strong>Jalmari Hahl<\/strong> oli havainnut luonteensa ja terveytens\u00e4 puolesta, ett\u00e4 teatterinjohtajan hektinen ty\u00f6 ei ollut h\u00e4nt\u00e4 varten ja h\u00e4n pyysi eroa jo ensimm\u00e4isen syksyn j\u00e4lkeen. Johtokunta suostutteli h\u00e4nt\u00e4 jatkamaan viel\u00e4 kauden 1906\u20131907 pestaten h\u00e4nelle apuvoimia niin skenografian kuin talouden hoitoon.<\/p>\n<p>Hahlin luopumisen taustalla oli selv\u00e4sti vanhan n\u00e4yttelij\u00e4kunnan vastahankaisuus, mik\u00e4 k\u00e4y ilmi h\u00e4nen yksityiskirjeist\u00e4\u00e4n. Nuoren uudistajan oli vaikea saada vanhempia mukaansa elleiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 yht\u00e4\u00e4n joustaneet tai halunneet l\u00e4hte\u00e4 uudella otteella leikkiin mukaan. Jalmari Hahl oli kiinnostavalla ohjelmistollaan kuitenkin ehdottomasti yritt\u00e4nyt ainakin houkutella intellektuellia yleis\u00f6\u00e4 Kansalliseen.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1907, kun <strong>Ida Aalberg<\/strong> j\u00e4lleen ilmaisi halunsa vierailla tarjoten vanhoja roolejaan, jotka entiseen tyyliin sekoittaisivat koko kev\u00e4\u00e4n ohjelmistosuunnitelman, h\u00e4nelle tarjottiin jo ohjelmistoon hyv\u00e4ksytyn uuden kotimaisen n\u00e4ytelm\u00e4n, Immi Hell\u00e9nin <em>Luvatun maan <\/em>p\u00e4\u00e4roolia, mihin h\u00e4n my\u00f6s suostui. T\u00e4m\u00e4 juutalainen Elitseba-neito toimii faaraon hovissa, tavoitteena faaraon pojan surma, kostoksi juutalaisten poikalasten surmasta, mutta rakastuukin t\u00e4h\u00e4n. Kyseess\u00e4 oli tietysti ajankohtainen poliittis-pateettinen paraabeli. Uuden lehden, <em>Ajan<\/em> kriitikko (E.S. Yrj\u00f6-Koskinen) moitti Aalbergin pateettista puhetapaa.<\/p>\n<p>Ensi-illan j\u00e4lkeen 1907 Ida kirjoitti johtokunnalle, aikovansa luopua suunnitelluista Ibsen-vierailuista, koska Kansallisteatterin laimeaa tilaa koskeva asian harrastukseni on ymm\u00e4rretty v\u00e4\u00e4rin. (Koskimies 1953, 143.) Samalla Aalberg kuitenkin suunnitteli uutta Unkarin vierailumatkaa havitellen joukkoa Kansallisen n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 kesken kautta matkalle mukaansa!<\/p>\n<p>Teatterin sis\u00e4lt\u00e4 katsoen t\u00e4m\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ytti Iidan vanhalta tempulta, jossa koko teatteri olisi valjastettu h\u00e4nen kunnianhimonsa toteutukseen. Nuoren johtajan ja paronittaren arvovalta joutuivat vastakkain. Vapaaherra Uexk\u00fcll-Gyllenband k\u00e4vi my\u00f6s uudistamassa t\u00e4m\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6iden lainaamista koskevan pyynn\u00f6n, mutta tuloksetta, johtokunta m\u00e4\u00e4r\u00e4si ja halusi m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 omasta teatteristaan.<\/p>\n<p>Talvella 1907 oli lis\u00e4ksi <strong>Uexk\u00fcll-Gyllenband<\/strong> k\u00e4ynyt painostamassa puheenjohtaja Aspelin-Haapkyl\u00e4\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, miten <strong>Adolf Lindfors<\/strong> oli kaikin tavoin sopimaton teatterin johtajaksi! N\u00e4in siis Ida Aalberg oli yht\u00e4 lailla aktivoitunut johtaja-asiassa, viimeist\u00e4\u00e4n talvella 1906\u20131907. Kenties jo aiemminkin edellisen kev\u00e4\u00e4n <em>Elektra<\/em> ja <em>Gioconda<\/em> -vierailujen aikana.<\/p>\n<p>Juuri kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1907 <strong>Aadolf Lindfors<\/strong> my\u00f6s itse paistatteli uusien menestysrooliensa l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4, kuten <em>Rikotun ruukun<\/em> Tuomarina, Banvillen keskiaikaan sijoittuvassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Gringoire, <\/em>sek\u00e4 ennen muuta Falstaffina Shakespearen <em>Henrik IV:ssa<\/em> Jalmari Hahlin ohjaamana. Siit\u00e4 tuli my\u00f6s t\u00e4ysin kiistatta er\u00e4\u00e4n Bergbomin tradition huipennus, <strong>Benjamin Leinon<\/strong> n\u00e4ytelless\u00e4 vanhaa kuningas Henriki\u00e4.<\/p>\n<p>Jalmari Hahlin l\u00e4ksi\u00e4isiss\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1907 suomettarelaiset (=vanhasuomalaiset) kiittiv\u00e4t Hahlia tradition hienona jatkajana ja Helsingin Sanomat (=nuorsuomalaiset) taas siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli nostanut teatterin taidelaitokseksi, yl\u00f6s tyhj\u00e4st\u00e4 kulissituhlauksesta ja kansallis-romanttisesta humpuukista. (Koskimies 1953, 149) Historiankirjoittajana Koskimies kuitenkin on melko varauksellinen Hahlin kautta kuvatessaan, kuten my\u00f6s taustavaikuttaja Aspelin-Haapkyl\u00e4kin ilmeisesti oli ollut.<\/p>\n<p>Niinp\u00e4 <strong>Aadolf Lindforsin nimitt\u00e4minen 1907 johtajaksi <\/strong>eli Kansallisteatterin antaminen teatterilaisen eik\u00e4 akateemisen johtajan k\u00e4siin, oli merkitt\u00e4v\u00e4 poikkeus tohtori-johtaja -linjalle. Se oli ik\u00e4\u00e4n kuin my\u00f6nnytyst\u00e4 henkil\u00f6kunnalle ja n\u00e4yttelij\u00f6iden tarpeille. Valinnassa kiteytyi my\u00f6s kysymys: kenen teatteri on, 1) Suomalaisen puolueen, 2) kirjallisen eliitin vai 3) n\u00e4yttelij\u00f6idens\u00e4?<\/p>\n<p>L\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 j\u00e4lkeen 1907 Jalmari Hahl kirjoitti artikkeleita teatterireformin tarpeesta ja suunnasta, valtion rahoituksen parantamisesta; yliopistollisen teatterikoulutuksen, erityisesti ohjaajakoulutuksen tarpeellisuudesta (SIC!). Kansallisteatterin oppilaskoulun perustaminen oli ollut yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 vaatimuksena jo pitk\u00e4\u00e4n julkisuudessa. Se oli saatu aikaan 1904 ensimm\u00e4isen kerran, mutta se vaati kohentamista.<\/p>\n<p>Hahl korosti m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti ohjaajan ty\u00f6t\u00e4 taiteellisena ammattina.<\/p>\n<blockquote><p>Sanalla sanoen h\u00e4nen tulee olla laajan\u00e4k\u00f6inen ja hienosti sivistynyt taiteilija, joka sek\u00e4 mit\u00e4 yksityiskohtiin ett\u00e4 suuriin piirteisiin tulee loihtii tekij\u00e4n luoman draamallisen teoksen eteemme n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. On luonnollista, ett\u00e4 t\u00e4llaiselta taiteelliselta regiss\u00f6\u00f6rilt\u00e4 vaaditaan \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n paljon, sek\u00e4 synnynn\u00e4ist\u00e4 syv\u00e4\u00e4 taideaistia ja -ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 ett\u00e4 perinpohjaista teoreettista koulutusta? (Koskimies 1953, 138\u20139. sit Hahl <em>P\u00e4iv\u00e4<\/em> 2&amp;3\/1907)<\/p><\/blockquote>\n<p>Termi taiteellinen regiss\u00f6\u00f6ri markkeeraa t\u00e4ss\u00e4 eroa vanhaan regiss\u00f6\u00f6ri-k\u00e4sitteeseen, joka ranskalaista kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 seuraten oli tarkoittanut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4\u00e4, sin\u00e4ns\u00e4 vastuullista ja vaativaa esityksen elementtien huolehtimista, loputtoman laajan ohjelmiston hallintaa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6miesten ja avustajien toiminnasta vastaamista.<\/p>\n<p>Hahl oli aktiivinen ja suunnitteli viel\u00e4 1910 Taiteellisen teatterin perustamista, joka olisi hanke, julistus ja manifesti, johon tuolloin yhtyiv\u00e4t mukaan Talvio ja Aalberg ja tietenkin teatterientusiastinen paroni Uexk\u00fcll-Gyllenband, joka omasta puolestaan moitti Kansallisteatteria ankarasti. Taiteellisen teatterin hankkeesta teki viel\u00e4 syksyll\u00e4 1913 <strong>Kaarlo Atra<\/strong> k\u00f6mpel\u00f6ksi moititun satiirinsa, joka <strong>Jalmari Lahdensuon<\/strong> toimesta turhaan otettiin SKT:n ohjelmistoon.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 ja vastaavat Taiteellisen teatterin hankkeet, on my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 toiselta kannalta: taiteellis-kirjallisen eliitin vastareaktiona liian populaaria ja \u201dkirjallisesti arvotonta\u201d linjaa vastaan. Siit\u00e4 Aadolf Lindforsia ja h\u00e4nen vuodesta 1909 aloittanutta apulaistaan <strong>Jalmari Lahdensuota<\/strong> kaiken aikaa kritisoitiin.<\/p>\n<p><strong>Jalmari Hahl<\/strong> sensijaan johti viel\u00e4 <strong>Tampereen Teatteria <\/strong>vuodet<strong> 1912\u20131915<\/strong> eli 3 vuotta, joka oli Alpon j\u00e4lkeen pisimpi\u00e4 kausia TT:n varhaishistoriassa, tosin vain perjantaista sunnuntaihin\/maanantaihin, koska h\u00e4n s\u00e4ilytti arvostetun opettajanvirkansa Helsingiss\u00e4. Hahlin esityksiss\u00e4 n\u00e4ytteleminen oli koruttomampaa ja todempaa kuin mit\u00e4 Kansallisteatterissa yleens\u00e4 oli totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, kirjoittaa ulkokohtaista patsastelua inhonnut Eino Kalima muistelmissaan (Kalima 1962, 290).<\/p>\n<h3>Aadolf Lindforsin johtajakausi 1907\u20131914<\/h3>\n<p><strong>Aadolf Lindforsin<\/strong>\u00a0<strong>(1857\u20131929)<\/strong> johtajakausi Kansallisteatterissa 1907\u20131914 on n\u00e4hty hyvin eri tavoin.\u00a0H\u00e4net on leimattu Ida Aalbergin viholliseksi ja vainoojaksi kuten mm. Ritva Heikkil\u00e4 (1998) ulkoisia vihollisia etsiv\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4kerrassa kuvaa. Lindfors ansaitsee kuitenkin rehabilitoinnin.<\/p>\n<p>Lindfors oli tarmokas ja ahkera, h\u00e4n tunsi teatterin ja n\u00e4yttelij\u00f6iden kyvyt hyvin, oli ehdottoman ty\u00f6kykyinen, vailla alkoholiongelmaa, joka osittain koski Axel Ahlbergi\u00e4 ja Benjamin Leinoa. Lindfors itse oli tehnyt kiistattomia roolit\u00f6it\u00e4 yksi toisensa j\u00e4lkeen sek\u00e4 ohjannut jo paljon. H\u00e4n saattoi olla detaljeihin juuttuva komentaja jolta mittasuhteen h\u00e4m\u00e4rtyiv\u00e4t, esimerkiksi keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 kenraaliharjoituksessa saatettiin ratkoa v\u00e4\u00e4r\u00e4n mallinen ylioppilaslakki ja ompeluttaa se uudelleen.<\/p>\n<p>Lindfors tutki loputtomasti kirjoja ja historiallista tarkkuustietoa! Oli ehdoton pedantti siis: \u201dhuomiseksi otan selv\u00e4n\u201d. Suurpiirteisyytt\u00e4 ja suhteellisuudentajua kenties puuttui. Ja huumorintajua joissain kohdissa. Samoin leimallista oli kirjalliseen yleissivistyksen kapea pohja, sanoo Koskimies Lindforsista (Koskimies 1953, 153), vaikka Lindforsin teatterikokemuksen huomioiden h\u00e4n kuitenkin oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4ytellyt ja opiskellut vuosikausia kulttuurihistoriaa ty\u00f6ns\u00e4 puitteissa. Merimiehen ei ollut helppo nousta Kansallisteatterin johtoon.<\/p>\n<p>Teatterin kirjallisena apulaisena (dramaturgina) Lindforsin alkuvuodet 1907\u20131909 oli <strong>Otto Manninen<\/strong>. Seuraajaksi kannatettiin johtokunnassa\u00a0Eino Leinoakin. Vuonna 1909 t\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tuli <strong>Jalmari Lahdensuo<\/strong>, maisteri ja h\u00e4nkin oppikoulun opettaja Lapualta. H\u00e4n oli Aspelin-Haapkyl\u00e4n kautta tarjoutunut t\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4kunnassa olivat tuolloin viel\u00e4 vuoden ajan <strong>Benjamin Leino<\/strong>, <strong>Axel Ahlberg<\/strong>, <strong>Knut Weckman<\/strong>, <strong>Hemmo Kallio<\/strong>; <strong>Oskari Salo<\/strong>, inkeril\u00e4issyntyinen ja ven\u00e4j\u00e4ntaitoinen <strong>Iisakki Lattu<\/strong>, <strong>Aapo Pihlajam\u00e4ki<\/strong>, <strong>Emil Falck<\/strong>, <strong>Aleksis Rautio, Katri Rautio, Mimmi L\u00e4hteenoja, Kirsti Suonio, Hilda Pihlajam\u00e4ki, Lilli H\u00f6gdahl (Tulenheimo) \u2013 Horsma<\/strong>.<\/p>\n<p>Nuoria sittemmin 1910\u20131920-luvun kantavia voimia, jotka Lindforsin kaudella jo aloittelivat olivat <strong>Helmi Lindel\u00f6f<\/strong>, <strong>Jussi Snellman<\/strong>, <strong>Eero Kilpi<\/strong>, <strong>Teuvo Puro<\/strong> ja <strong>P\u00e4ivi\u00f6 Horsma<\/strong>. Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulusta kiinnitettiin 1908 nuoret <strong>Aili ja Unto Somersalmi<\/strong>.<\/p>\n<p>Lindforsin ajan ohjelmistoissa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 edelleen jatkuvan pyrkimys, jossa klassisten n\u00e4ytelmien ohjauksia olisi mukana s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ainakin niit\u00e4 jotka tarjoavat n\u00e4yttelij\u00f6ille kiitollista n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Niiden rinnalle tuotaisiin uutta eurooppalaista draamaa ja jatkettaisiin Hahlin tekem\u00e4\u00e4 avausta. Kotimaista kirjallisuutta tuotettiin melko runsaasti ja Kansallisella jatkui ik\u00e4\u00e4n kuin velvollisuus esitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 \u2013 melkeinp\u00e4 kaikkea, mit\u00e4 sille tarjottiin. T\u00e4ss\u00e4 suomalaisen kirjallisuuden edist\u00e4misteht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n se my\u00f6s joutui ajoittain ongelmiin.<\/p>\n<p>Mutta Lindfors ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterinjohtajana kaihtanut tietenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n ja taatun viihteen esitt\u00e4mist\u00e4. Ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi suosikiksi osoittautuneen <em>Tukkijoen<\/em> j\u00e4lkeen samanlaiseksi muodostui Lindforsin ohjaama saksalaisklassikko huvin\u00e4ytelm\u00e4 yliopistossa opiskelevasta prinssist\u00e4, jonka naisjuttuja ruhtinas-is\u00e4n hovi vakoilee. <em>Vanha Heidelberg<\/em> on my\u00f6hemmin tehty operetiksi <em>Ylioppilasprinssi. (HKT 1969<\/em>). Siit\u00e4 tuli menestys, joka kepeydess\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytt\u00e4vyydess\u00e4\u00e4n toi katsojia ja sai korkeataiteelliset l\u00e4hipiirit nyrpist\u00e4m\u00e4\u00e4n nen\u00e4\u00e4ns\u00e4. My\u00f6s tehtiin<em> Vermlantilaisia<\/em>, klassinen ruotsalainen kansann\u00e4ytelm\u00e4, jota Bergbom ei ollut suosinut.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1908 pidettiin Ylioppilastalolla kansalaiskokous, jossa Kansallisteatterilta vaadittiin parempaa n\u00e4yttelij\u00f6iden koulusta. Lis\u00e4ksi tarvittiin ohjaajien koulutusta, koska regiss\u00f6\u00f6rien puute oli huutava, mist\u00e4 Jalmari Hahl erityisesti puhui. Ehdotettiin perustettavaksi matka-apuraha, jota voisi hakea regia-opintoihin ulkomailla. Lis\u00e4ksi teatteriin tarvittiin kirjallinen johtaja, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 olisi edist\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuutta. Johtokunta oli kutakuinkin suopea t\u00e4llekin ajatukselle, \u201dkunhan vain l\u00f6ytyisi Bergbomin tasoinen henkil\u00f6\u201d.<\/p>\n<p>Jalmari Finne <em>Valvojassa<\/em> analysoi Kansallisteatterin n\u00e4yttelemistavan eroja: vanhan polven pateettinen suurenmoinen ulkoisuus ja nuorten arkinen ilmaisu, molempien vaarana pinnallisuus. T\u00e4m\u00e4 aiheutti sekavuutta esityksiss\u00e4, ep\u00e4yhten\u00e4isyytt\u00e4. (Koskimies 1953, 190)<\/p>\n<p>Samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 1908 j\u00e4lleen Ida Aalbergilla oli turn\u00e9e Helsingiss\u00e4, <em>Elinan surma<\/em> ja <em>Meren tyt\u00e4r<\/em>, moneen kertaan n\u00e4hdyt esitykset, (Koskimies 1953, 173) joissa avustavat n\u00e4yttelij\u00e4t olivat huonoja verrattuna Kansallisessa paremmin harjoiteltuihin esityksiin. \u2013 J\u00e4lleen julkaistiin kirjoitus, jossa ik\u00e4\u00e4nkuin Ida Aalberg moittii Kansallisteatteria. Kirjoitus oli Koskimiehen mielest\u00e4 osin \u201dsekavaa teoretisointia\u201d, mik\u00e4 voisi viitata Uexk\u00fcll-Gyllenbandiin tekstin taustakirjoittajana. Samana vuonna 1908 tuli viel\u00e4 <em>Ajassa<\/em> kirjoitus, jota Ilmari R\u00e4s\u00e4nen (1925) ilmeisesti aivan oikein p\u00e4\u00e4ttelee my\u00f6s aviomiehen kirjoittamaksi.<\/p>\n<p>Adolf Lindfors uusi ohjelmiston t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, kuten Tolstoin <em>Pimeyden vallan<\/em>\u00a0ja esitti my\u00f6s sit\u00e4 l\u00e4helle tulevaa Minna Canthin <em>Anna-Liisaa. <\/em>Lindfors joko edesauttoi Bergbom-kultin luomista tai halusi tehd\u00e4 my\u00f6nnytyksen vanhoille bergbomiaaneille esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 <em>Pombal ja jesuiitat <\/em> syksyll\u00e4 1908, mik\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 yleisesti tunnistettiin teos jo vanhentuneeksi.<\/p>\n<p>Mutta\u00a0August Strindberg p\u00e4\u00e4si vihdoinkin poliittisesti merkitt\u00e4vimm\u00e4ll\u00e4 nuoruudenn\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n <em>Mestari Olavilla <\/em>sen varhaisemmalla ja jyrkemm\u00e4ll\u00e4 proosaversiolla Kansallisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Sen ajankohtaisuus kansannousujen osalta tietysti oli aikalaisten helppo tunnistaa suurlakon j\u00e4lkeisess\u00e4 Suomessa. \u2013 Olihan \u201dkansanvaltainen\u201d teksti ja Gert kirjanpainajan vallankumoukselliset puheet kirjoitettu jo Pariisin kommuunin 1871 tunnelmissa.<\/p>\n<p><strong>Syksyll\u00e4 1909 aloitti <\/strong>my\u00f6s <strong>Jalmari Lahdensuo<\/strong> \u2013 joka oli Suomalaisen Teatterin historiaa parhaillaan kirjoittavan Aspelin-Haapkyl\u00e4n ehdokas, kirjallisuuden maisteri ja Lapuan yhteiskoulun rehtori. H\u00e4n oli opiskellut ulkomailla suunnitteli v\u00e4it\u00f6skirjaa ja tarjoutui johtajaksi. Mutta h\u00e4net kiinnitettiin viel\u00e4 dramaturgiksi ja h\u00e4n alkoi saada my\u00f6s ohjausty\u00f6t\u00e4 Lindforsilta. Lahdensuo sai hoitaakseen osan Kansallisteatterin oppilaskoulun opetusta, mit\u00e4 h\u00e4n tekikin useana vuonna.<\/p>\n<p><strong>Ida Aalbergin<\/strong> vierailu Goethen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Ifigeneia Tauriissa<\/em> her\u00e4tti osin ristiriitaisia kritiikkej\u00e4. Olennaista on, ett\u00e4 heti <em>Ifigeneian <\/em>j\u00e4lkeen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1909 kuitenkin aloitettiin neuvottelu paronittaren pitemm\u00e4st\u00e4 vierailusta. Aalberg edellytti, ett\u00e4 h\u00e4n ohjaa nelj\u00e4 teosta vuoden aikana ja n\u00e4yttelee niiss\u00e4 itse, vastaa esitysten koko henkisest\u00e4 johdosta, mutta ei taloudesta eik\u00e4 dekoratsioneista.<\/p>\n<p>Johtokunta edellytti, ett\u00e4 Aalberg tekee yhteisty\u00f6t\u00e4 johtajan kanssa, mutta se selv\u00e4sti oli mahdotonta, h\u00e4n tunsi selv\u00e4\u00e4 vastenmielisyytt\u00e4 Lindforsia kohtaan. H\u00e4n oli lis\u00e4ksi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussaan Uudessa Suomettaressa viitannut selv\u00e4sti Lindforsiin puhuessaan siit\u00e4, miten pikkuasioiden muistaminen rasittaa n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 ja miten inspiraatio ja sis\u00e4inen voima ovat paljon t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4. Tarvitaan henkist\u00e4 liikkumatilaa, muuten taide tuntuu vain ty\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n<p>V\u00e4likirjassa tilanne rakennettiin niin, ett\u00e4 johtokunta on Ida Aalbergin yl\u00e4puolella, ja johtokunta koordinoi Aalbergin ohjauksissaan tarvitsemien n\u00e4yttelij\u00f6iden ja muun ohjelmiston v\u00e4liset suhteet. Harjoituksien l\u00e4sn\u00e4olokielto, ilman Aalbergin lupaa, oli lievennetty puuttumiskieltoon, mik\u00e4 teki l\u00e4hinn\u00e4 pelin selv\u00e4ksi suhteessa Lindforsiin, mutta tietysti mahdollisti paroni Uexk\u00fcllin l\u00e4sn\u00e4olon teatterilla, mist\u00e4 kaikki eiv\u00e4t pit\u00e4neet.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4 avaus syksyksi 1909 \u2013 ensimm\u00e4inen itsen\u00e4ist\u00e4 ohjaajantaidetta luomaan tarkoitettu v\u00e4likirja, mutta samalla \u2013 kun ristiriita toimivan johdon v\u00e4lill\u00e4 oli ilmeinen \u2013 siihen oli sis\u00e4\u00e4n kirjoitettu er\u00e4\u00e4nlainen jako talon sis\u00e4ll\u00e4. Johtokunta antoi rinnakkaisen mandaatin ohitse toimivan johdon. T\u00e4llaisia jaettuja taloja tai ryhmi\u00e4 talon sis\u00e4ll\u00e4, Suomen teatterihistoria tuntee my\u00f6hemmin muitakin. Ne tuottavat aina ongelmia, joskin my\u00f6s toisinaan hyvi\u00e4 esityksi\u00e4.<\/p>\n<p>Tarkempi tutkimus tarvittaisiin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mik\u00e4li se ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on mahdollista, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin entiset ja nuoremmat Kansallisen kollegat oikeastaan olivat innostuneita paronittaresta. Monet nuoremmista ottivat mielell\u00e4\u00e4n koulutusmieless\u00e4 Aalbergilta ohjausta. Toisaalta voidaan ajatella my\u00f6s, olisiko Aalberg ollut parempi ohjaaja ilman paroni Uexk\u00fcllin ylianalyyttisi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 taustalla, olisiko Aalberg ollut enemm\u00e4n oma itsens\u00e4 \u2013 t\u00e4ydellinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kettu \u2013 kokenut, hellitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ahkera, vaativa ja tarkka \u2013 kaikkea t\u00e4t\u00e4, jos h\u00e4n olisi voinut toimia t\u00e4ydellisesti omillaan eik\u00e4 miehens\u00e4 kauko-ohjauksessa tai et\u00e4p\u00e4\u00e4tteen\u00e4. Koko n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kautta 1909\u20131910 tarkasteltaessa vaikuttaa nimitt\u00e4in, ett\u00e4 Aalberg olisi pariskunnan ty\u00f6njaossa pantu ik\u00e4\u00e4n kuin etuvartioksi toteuttamaan paronin omaa kunnianhimoa.<\/p>\n<p>Rafael Koskimies (1953) on historiassaan hyvin kriittinen ja pit\u00e4\u00e4 traagisena ett\u00e4 Ida Aalberg h\u00e4nen termeill\u00e4\u00e4n \u201dnaisellisesti tunteili, sekotti, hapuili ja hukkasi tavoitteensa.\u201d Koskimiehen mielest\u00e4 Aalberg olisi j\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 harkinnalla onnistunut p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n tavoitteidensa perille paljon paremmin, kuin emotionaalisella impulsiivisuudellaan. (Koskimies 1953, 205)<\/p>\n<h3>Ida Aalbergin ohjaajavuosi 1909\u20131910<\/h3>\n<p>Ida Aalbergin nelj\u00e4 produktiota ovat kiinnostavia tarkasteltavia juuri <strong>ammattikuvien h\u00e4ilyvyyden, ohjaajan, kirjailijan ja n\u00e4yttelij\u00e4n aseman muutosprosessin indikaattoreina, joissa tehtiin ylily\u00f6ntej\u00e4 kukin eri suuntaan. <\/strong>Selvitt\u00e4\u00e4 tulisikin paroni Uexk\u00fcllin osuus n\u00e4iss\u00e4: h\u00e4n oli mukana analyyseiss\u00e4, ja harjoituksissa, joten itse asiassa taisi kyse olla er\u00e4\u00e4nlaisesta kaksoisohjauksesta, paronittarellakin oli paroninsa, palvotunkin naisen itsen\u00e4isyys oli suhteellista.<\/p>\n<p><em>Johan Gabriel Borkman<\/em> oli Ibsenin my\u00f6h\u00e4isn\u00e4ytelm\u00e4 vanhasta miehest\u00e4, kauppias-j\u00e4ttil\u00e4isest\u00e4 \u2013 siis er\u00e4s h\u00e4nen vanhan miehen tilityksist\u00e4\u00e4n. Ida Aalberg halusi nimirooliin vasta oppilaskoulusta valmistuneen 21-vuotiaan Urho Somersalmen. Siihen aikaan joka tapauksessa ik\u00e4 voitiin aina tehd\u00e4 runsaalla naamioinnilla. T\u00e4m\u00e4n rinnalla 51-vuotias Ida itse n\u00e4ytteli Ella Rentheimin roolin, Borkmanin yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4ren aiemmilta vuosilta. Nuori n\u00e4yttelij\u00e4 joutui my\u00f6s osin kiusallisiin tilanteisiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja harjoituksissa. Kaikki kriitikot moittivat n\u00e4ytelm\u00e4n esityst\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 ohjauksen ja naisp\u00e4\u00e4roolin uuden painotuksen kirjailijalle tekem\u00e4st\u00e4 mielivallasta tai v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tulkinnasta.<\/p>\n<p>Kriitikkona Jalmari Finne n\u00e4ki esityksess\u00e4 huolellista harjoitusta, sit\u00e4 oli analysoitu koko kes\u00e4, nuoren Somersalmen urheillessa Terijoelta vuokratussa huvilassa ja rannalla. Mutta Finnekin piti poikkeamia Ibsenist\u00e4 t\u00e4ysin perustelemattomana, ulkoisesti mutta lis\u00e4ksi sis\u00e4isesti, jossa n\u00e4htiin j\u00e4lleen n\u00e4yttelemistyylin perustava vanhakantaisuus.<\/p>\n<blockquote><p>Ibsenin kuvaamat henkil\u00f6t ovat hillittyj\u00e4, sen h\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 niin selv\u00e4sti, ettei siit\u00e4 voi erehty\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t kaikki tunteensa valloilleen, he huutavat. Siin\u00e4, miss\u00e4 Ellan tulisi tarttua Borkmania k\u00e4teen, siin\u00e4 h\u00e4n syleilee h\u00e4nt\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4nen tulisi tyynen\u00e4 ja vaiti istua, siin\u00e4 h\u00e4n purskahtaa suonenvedonkaltaiseen itkuun. (Koskimies 1953, 210 sit Finne <em>HS<\/em>, 28.10.09)<\/p><\/blockquote>\n<p>Aalbergin ensimm\u00e4inen ohjaus, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen sittenkin melodramaattisen diiva-n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren efektivaiston m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4. Tuonaikaisten ja jo tunnettujen stanislavskilaisten periaatteidenkaan mukaan esitys ainakaan Finnen kuvaamana ei vaikuta silt\u00e4 uudelta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteelta, jonka asialla vapaaherrallinen pariskunta, Ida ja Alexander sanoi olevansa. My\u00f6s Finnell\u00e4 oli omat syyns\u00e4 arvostella Kansallisen n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<p>Samana talvena vieraili sattumalta my\u00f6s saksalainen seurue Helsingiss\u00e4 ja esitti <em>Johan Gabriel Borgmania<\/em> juuri hillitymm\u00e4ll\u00e4 yleisvirityksell\u00e4. Sit\u00e4 kiitettiin lehdist\u00f6ss\u00e4 juuri siit\u00e4, mik\u00e4 Aalbergin ohjauksesta oli puuttunut, mutta silloin kirjoittikin Maila Talvio kiihke\u00e4\u00e4n ja intomieliseen tapaansa h\u00e4nkin, suuren ylistyksen Aalbergin ohjaukesta. Siihen taas \u2013 tosin nyt teatterin sis\u00e4lt\u00e4 kirjoitti nimimerkki J.L[ahdensuo]. \u2013 saksalaisten esitystapaa ylist\u00e4v\u00e4n vastineen. (Koskimies 1953, 212)<\/p>\n<p>Seuraava Ida Aalbergin ohjaus oli Ostrovskin <em>Ukonilma<\/em>, jossa Ida n\u00e4ytteli Katja Kabanovan dramaattisen p\u00e4\u00e4roolin. Sit\u00e4 pidettiin my\u00f6s parhaimmin onnistuneena h\u00e4nen eri ohjauksistaan. Ilmaisu ilmeisesti oli yritetty saada hillitymm\u00e4ksi, ns. slaavilaisuutta, kuten sanottiin, oli mukana paljon. Ylistykset kritiikeiss\u00e4 olivat yksimielisi\u00e4, t\u00e4m\u00e4n hienon draaman suhteen. Onnistuminen oli kiistattomin, erityisesti nuorten n\u00e4yttelij\u00f6iden saamia rooleja ja huolellista ohjausta kiitettiin. Ven\u00e4l\u00e4isen klassikko-ohjauksen taustalla oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Uexk\u00fcll-Gyllenband.<\/p>\n<p>Suurin haaksirikko oli alkutalvesta 1910 Johannes Linnankosken n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Ikuinen taistelu,<\/em> joka oli julkaistu viisi vuotta aiemmin. Sen esille ottoa Aalberg perusteli kotimaisen draaman edist\u00e4misell\u00e4. Kuuluihan Linnankoski ns vanhasuomalaisten talliin ja raamatulliset aiheet maailmankatsomuksellisen pohdinnan pohjana, olivat ajassa. T\u00e4ll\u00e4kin kertaa Aalberg halusi itse n\u00e4ytell\u00e4 ja valitsi Luciferin roolin, mink\u00e4 lis\u00e4ksi h\u00e4n ohjasi ja huolehti monimutkaisesta lavastuksesta ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6systeemeist\u00e4. Niit\u00e4 tuore lavastaja Karl Fager suunnitteli yhteisty\u00f6ss\u00e4 \u2013 ty\u00f6tarmo ja valtava ahkeruus leimasi t\u00e4t\u00e4 vuotta \u2013 ja nuoret n\u00e4yttelij\u00e4t olivat j\u00e4lleen vaativissa teht\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n<p>Kritiikin huomiot kohdistuivat n\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4lleen liialliseen lukudraaman kaltaisuuteen, mik\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 oli hyvin tavallinen moite aikakauden nimekk\u00e4illekin kirjailija-dramaatikoille. V\u00e4h\u00e4nkin kiitolliset kohtaukset toimivat, mutta niit\u00e4 oli liian harvassa ja itse teksti yksiviivaista. Valtavat kustannukset, monet dekoraatiot, avustajat, puvut, ja musiikki tekiv\u00e4t siit\u00e4 kalliin, ilman ett\u00e4 se veti yleis\u00f6\u00e4. Siit\u00e4 muodostui pahin kompastuskivi Aalbergin hakiessa n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 ohjaajana. Ensi-ilta oli maaliskuun alussa 1910.<\/p>\n<p>Viimeinen Aalbergin ohjaus oli Eino Leinon <em>Alkibiades<\/em> huhtikuun lopulla, joka sekin\u00a0sai kylm\u00e4n vastaanoton, vaikka Ida nyt n\u00e4ytteli vanhojen kollegoidensa Axel Ahlbergin ja Katri Raution kanssa. \u201dOlisiko heiss\u00e4 ollut hieman haluttomuuttakin?\u201d kysyy jopa Koskimies (1953, 215).<\/p>\n<p>Teatterin sis\u00e4isess\u00e4 kilpailussa onnistumista v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mitattiin ja Aadolf Lindfors samanaikaisesti kiistatta onnistui. Syksyll\u00e4 G B Shaw:n <em>Sankareilla<\/em>\u00a0ja er\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisella komedialla. Iisakki Lattu ohjasi Leonid Andrejevin kiinnostavan uutuuden <em>Ihmisen el\u00e4m\u00e4n. <\/em>Jalmari Lahdensuokin vaikutti aluksi ohjaajana osaavalta, mutta ei aina n\u00e4ytelm\u00e4valinnoiltaan.<\/p>\n<p>Helmikuussa 1910 esitettiin <strong>Arvid J\u00e4rnefeltin<\/strong> <em>Titus, <\/em> ent. nimelt\u00e4\u00e4n<em> Orjan oppi<\/em>. Sen p\u00e4\u00e4roolissa Tituksena oli Urho Somersalmi ja ajoittain Aarne Orjatsalo vierailemassa. Bereniken rooliin kirjailija olisi halunnut aluksi Ida Aalbergia, mutta Lindfors halusi siihen Lilli Tulenheimon, vaikka lopulta sitten t\u00e4m\u00e4n sisar P\u00e4ivi\u00f6 Horsma sen n\u00e4ytteli. Ida oli omalta osaltaan katkera, olisihan h\u00e4n mielell\u00e4\u00e4n halunnut t\u00e4m\u00e4nkin roolin itselleen, varsinkin kun kirjailija oli sellaista toivonut.<\/p>\n<p>J\u00e4rnefeltin aatedraama sai yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n yleis\u00f6nsuosion poliittisen aatteellisen sanomansa takia, olihan my\u00f6s J\u00e4rnefeltin pasifistisella idealismilla runsaasti kaikupohjaa kautta yhteiskuntakerrosten. Karl Fagerin hyv\u00e4 lavastus, Armas J\u00e4rnefeltin musiikki, Robert Kajanuksen orkesteri sek\u00e4 Maggie Gripenbergin sommittelemat ja esitt\u00e4m\u00e4t tanssinumerot olivat kaikki esityksen onnistuneita osatekij\u00f6it\u00e4. Lindfors oli siis satsannut suomalaisen kulttuuriel\u00e4m\u00e4n huiput, osoittaen n\u00e4in, ett\u00e4 kaikki ei riipu paronittaresta. Juuri ennen Leinon <em>Alkibiadesta<\/em> oli Lindfors itse my\u00f6s viett\u00e4nyt asianmukaisin menoin ja kiitoksin 25-v taiteilijajuhlaansa Bj\u00f6rnsonin komedialla <em>Kun uusi viini kukkii<\/em>.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1910 kuitenkin my\u00f6s Lindfors ilmoitti halustaan erota johtajan toimesta, mik\u00e4 her\u00e4tti taas lehtikirjoittajat ja tukijoukot koko kaupungissa. Nuutti Vuoritsalo (Hahlin yst\u00e4v\u00e4) ja Eino Leino alkoivat kannattaa taas Jalmari Hahlia, mutta Kasimir Leino suosittelikin nyt voimakkaasti Ida Aalbergia. Nimimerkki Kansalaisia ehdotti Ida Aalbergia johtajaksi ja Eino Kalimaa apulaisjohtajaksi.<\/p>\n<p>Mutta Lindfors suostui jatkamaan, ilmeisesti vain sill\u00e4 v\u00e4lipuheella johtokunnan kanssa, ett\u00e4 Aalbergin sopimus palautetaan entisen kaltaiseksi n\u00e4yttelij\u00e4n vierailusopimukseksi.<\/p>\n<p>Tuloksiltaan ja kotimaisten n\u00e4ytelmien kannalta vuosi 1909\u20131910 oli onnistunut, vaikka SKT:n sis\u00e4iset j\u00e4nnitteet eliv\u00e4t kaiken aikaa. Kotimaisen kirjallisuuden tarjonnan kannalta seuraavakin vuosi oli kiinnostava.<\/p>\n<h3>Ida Aalbergin n\u00e4yttelij\u00e4vuosi 1910\u20131911<\/h3>\n<p>Ida Aalberg on ilmeisesti itsekin ollut Leinon <em>Alkibiadeen<\/em> j\u00e4lkeen masentunut ja harkinnut jatkoaan ohjaajana. Ritva Heikkil\u00e4n (1998) mukaan l\u00e4hdett\u00e4 mainitsematta aviomies olisi painostanut h\u00e4nt\u00e4 jatkamaan. H\u00e4n sairasteli j\u00e4lleen.<\/p>\n<p>Joka tapauksessa toisen kiinnitysvuoden neuvottelut nelj\u00e4st\u00e4 roolista olivat paronittaren ja teatterin v\u00e4lill\u00e4 paljon kohtuullisemmat. Ohjauksista ei puhuta ja teatterin johtaja kelpuutetaan harjoittamaan esityksi\u00e4, siksi kunnes t\u00e4hden kanssa pidet\u00e4\u00e4n vasta viimeiset harjoitukset. Aluksi Ida n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 miten h\u00e4n tekee roolinsa, sitten Lindfors saa harjoittaa muut valmiiksi ja h\u00e4n n\u00e4yttelee sitten v\u00e4hint\u00e4\u00e4n viisi n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 \u00e0 600 mk n\u00e4yt\u00f6s, takuusumma lis\u00e4ksi koko vuodesta, jos kappaleet eiv\u00e4t menisi tarpeeksi.<\/p>\n<p>Ohjelmiston ja roolien suhde on j\u00e4lleen kiintoisa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 Aalberg n\u00e4ytteli Maila Talvion n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Anna Sarko[i]la. <\/em> Se k\u00e4sittelee monen aikalaistekstin tavoin naisen asemaa avioliitossa, syrj\u00e4hyppy\u00e4 ja sen seurauksia. Nimihenkil\u00f6 kuolee lopussa. (Koskimies 1953, 219 kuvaa tapahtumat.)<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4rooli oli vahva, demonis-traaginen naisrooli suoraan Idalle tehty. Maila Talvio oli itse ohjaamassa, mutta aiheutti luultavasti enemm\u00e4n sekavuutta ja n\u00e4yttelij\u00e4t joutuivat kesken\u00e4\u00e4n selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiat ja harjoittelemaan uudestaan kirjailijan poissa ollessa. (Heikkil\u00e4 1998, 412).<\/p>\n<p>Kiista roolijaosta, syntipukkina j\u00e4lleen teatterin johto (eli Lindfors ja Lahdensuo) koski Grillparzerin <em>Meren ja lemmen aallot <\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Nuoren tyt\u00f6n Heron rooli oli annettu (30-vuotiaalle) Lilli Tulenheimolle, vaikka t\u00e4m\u00e4kin rooli oli luvattu Aalbergille (53-v). Tulenheimo joutui nyt nuorena selv\u00e4sti Aalbergin rivaaliksi, jota teatterinjohtaja Lindfors suosi. Voisi tietysti selvitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sit\u00e4, toimiko Lindfors johdonmukaisesti ja menettik\u00f6 my\u00f6s Axel Ahlberg samaan aikaan jo roolejaan nuoremmille miehille, vai koskiko t\u00e4m\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tytt\u00f6rooleja ja vain Idan kiusaksi kuten oletetaan.<\/p>\n<p>Teatterin johto lienee jo ajatellut sit\u00e4, ett\u00e4 roolit eiv\u00e4t ole r\u00e4lssi ja nautintaoikeus, vaan ett\u00e4 teatterinjohtaja ajattelee koko ensemblen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Ehk\u00e4 Lindfors pyrki j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n teatterikokonaisuuden toimintaa ja se vaati joidenkin nautintaoikeuksien purkamista.<\/p>\n<p>Paroni Uexk\u00fcll-Gyllenband lobbasi omasta puolestaan mm k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 vanhasuomalaisen Aspelin-Haapkyl\u00e4n luona, joka samaan aikaan kirjoitti teatterin historiaa ja oli johtokunnan arvovaltaisimpia j\u00e4seni\u00e4. Paroni valitti Aalbergin Lindforsilta ja Lahdensuolta saamaa huonoa kohtelua. Koskimiehen mukaan professori oli p\u00e4iv\u00e4kirjaansa kuitenkin merkinnyt tiedon, ett\u00e4 Aalberg oli alkanut haluta Grillparzer-roolia vasta saatuaan kuulla, ett\u00e4 Tulenheimo sen tekee. \u2013 <span class=\"sitaatti\">\u201dMahdotonta oli puhua suoraan, sill\u00e4 en olisi voinut kaikkea sanoa loukkaamatta h\u00e4nt\u00e4 [paronia]. Arvattavasti h\u00e4n ei aavistakaan, miten oikullinen h\u00e4nen diivansa on\u201d.<\/span> (Aspelin-Haapkyl\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjassaan 2.12.1910 sit. Koskimies 1953, 231)<\/p>\n<p>Kompensaatioksi Aalbergille uusittiin <em>Maria Stuart, <\/em>syksyll\u00e4 1910, sek\u00e4 aivan loppukev\u00e4\u00e4st\u00e4 <em>Antonius ja Kleopatra<\/em> molemmissa vanhat loistoroolit. Kleopatrasta oli jo 15 vuotta. T\u00e4ll\u00e4 kertaa sit\u00e4 moitittiin liiasta keveydest\u00e4, kun demonisuutta puuttui. Axel Ahlberg sai haukut vanhasta Antoniuksen roolistaan. Kev\u00e4t p\u00e4\u00e4ttyi Idan vanhaan bravuuriin <em>Adrienne Lecouvreuriin<\/em> Scriben n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, jossa viaton nuori (n.17-v.) n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r k\u00e4rsii teatterijuonitteluista ja myrkytet\u00e4\u00e4n. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Iidaa taas kehuttiin, mutta olisiko sekin ollut jotenkin teatteripoliittista, sill\u00e4 kev\u00e4t oli poikinut jo seuraavan suuren skandaalin. (Koskimies 1953, 226)<\/p>\n<h3>Kansallisteatteri hylk\u00e4\u00e4 Iidan \u2013 mutta tekee sovinnon !<\/h3>\n<p>Jo kev\u00e4ttalvella 1911 oli Maila Talvio puolustanut Aalbergia ja haukkunut Kansallisteatteria sen matalasta tasosta, niin kielest\u00e4, huonoista suomennoksista, huonoista n\u00e4ytelmist\u00e4 ja huonoista nuorista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4. T\u00e4t\u00e4 Talvion kirjoitusta uumoiltiin Idan masinoimaksi, mik\u00e4 arvatenkaan ei lis\u00e4nnyt h\u00e4nen suosiotaan teatterilaisten keskuudessa. (Heikkil\u00e4 1998 s 416)<\/p>\n<p>Vanhaa henkil\u00f6kuntaa ryhdyttiin puolustamaan julkisuudessa siit\u00e4 uhrautuvasta ty\u00f6st\u00e4 jonka he ovat tehneet. Talvio jatkoi moitteita ohjelmiston liian monista komedioista, kun sivistyksen valon pit\u00e4isi tuikkia ja ehdotti j\u00e4rjestely\u00e4 teatterin johtajistoksi, jossa kaikki saisivat ohjata sit\u00e4 mit\u00e4 parhaiten osaavat. N\u00e4in kirjoitti siis henkil\u00f6, jonka oma n\u00e4ytelm\u00e4 ei edellisen\u00e4 syksyn\u00e4 ollut sanottavammin menestynyt.<\/p>\n<p>Maaliskuun alussa 11.3. 1911 johtokunta totesi rahallisiin syihin vedoten, ja todellisten tappioidensa takia, ettei nykyisenlaista v\u00e4likirjaa vapaaherratar Ida Aalberg-Uexk\u00fcllin kanssa voida en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4. Kokouksessa oli k\u00e4sitelty my\u00f6s Talvion ilkeit\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4, jotka olivat kummallisia sik\u00e4li, ett\u00e4 h\u00e4nen aviomiehens\u00e4 professori J. J. Mikkola istui my\u00f6s johtokunnassa.<\/p>\n<p>Uusimatta j\u00e4tt\u00e4misp\u00e4\u00e4t\u00f6kseen j\u00e4ttiv\u00e4t pj O. E. Tudeer ja J. J. Mikkola eri\u00e4v\u00e4n mielipiteens\u00e4, jonka mukaan olisi pit\u00e4nyt tarjota Aalbergille kiinnityst\u00e4 pienemm\u00e4ll\u00e4 vuosipalkalla. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksen muotoilu ei ollut huolellinen, siin\u00e4 olisi voinut olla esimerkiksi n\u00e4kyviss\u00e4 selv\u00e4sti ehdotus aiemmankaltaisten normaalien vierailusopimusten jatkamisesta. Aalberg sai tiet\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen vasta, kun se oli ollut lyhyen\u00e4 tiedotteena sanomalehdess\u00e4 ja saapuessaan teatterille. Eritt\u00e4in ep\u00e4korrektia siis. Toisaalta tiedettiin ett\u00e4 Lindforsin ja Aalbergin yhteisty\u00f6 oli t\u00e4ysin mahdotonta \u2013 joka tapauksessa.<\/p>\n<p>Maila Talvio <em>Uudessa Suomettaressa<\/em> \u2013 Kansallisteatterin t\u00e4rkeimm\u00e4n viiteryhm\u00e4n lehdess\u00e4 \u2013 haukkui ja tarjoutui puolestaan ilmoittamaan keiden muidenkin sopimukset voitaisiin oitis s\u00e4\u00e4st\u00f6syist\u00e4 irtisanoa. Kaikki Idan ansiot vy\u00f6rytettiin esille ja lueteltiin kaikki ty\u00f6t\u00e4 vaikeuttaneet johtaja Lindforsin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4t kiusat. (Kuten ett\u00e4 <em>Ikuista taistelua<\/em> olisi voitu n\u00e4ytell\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n, ellei Hilda Pihlajam\u00e4en opintomatka olisi niit\u00e4 keskeytt\u00e4nyt, tarkoituksellisesti). Aalbergin kanssa ei ollut edes keskustelu, ennen kuin irtisanominen oli lehdess\u00e4.<\/p>\n<p>Aalberg itse ilmoitti, ett\u00e4 erottamisen perusteluna ei ollut talous, vaan henkil\u00f6syyt, erityisesti Lahdensuo ja Lindfors. \u2013 N\u00e4in ollen kev\u00e4\u00e4n n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 tuli yleis\u00f6n silmiss\u00e4 marttyyriseppeleen ymp\u00e4r\u00f6imi\u00e4. Lehtipolemiikki kesti koko kev\u00e4\u00e4n noin kaksi kuukautta, eik\u00e4 Kansallisteatterin totisesti ollut helppo perustella, miksi Suomen kansallisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen el\u00e4v\u00e4 ykk\u00f6shenkil\u00f6 ei voinut n\u00e4ytell\u00e4 en\u00e4\u00e4 Kansallisessa.<\/p>\n<p>Ritva Heikkil\u00e4 (1998) tarjoaa Lindforsin ja Aalbergin v\u00e4lirikon taustaksi nuoren n\u00e4yttelij\u00e4miehen Iidalle kirjoittamia rakkauskirjeit\u00e4 1880-luvun alusta, ja n\u00e4kee kaiken melodramaattiseen tapaan hyl\u00e4tyn kosijan kostona. Ida oli avioitunut molemmilla kerroilla sosiaalisesti hyvin edullisesti, yl\u00e4puolelle Lindforsin oman s\u00e4\u00e4dyn. (Heikkil\u00e4 1998, 426).<\/p>\n<p>T\u00e4llaisella privaatilla romantiikalla k\u00e4tket\u00e4\u00e4n monet niist\u00e4 ilmiselvist\u00e4 ongelmista, joita Aalberg vaativaisuudessaan oli aiheuttanut. Itse viimeisen p\u00e4\u00e4lle vastuullisena ja tarkkojen keinojen taitajana Lindfors inhosi lev\u00e4per\u00e4isyytt\u00e4 ja ep\u00e4tarkkuutta, h\u00e4n oli n\u00e4hnyt sit\u00e4 ja k\u00e4rsinyt koko ammattiuransa ajan. Kaarlo Bergbom joutui tanssimaan Aalbergin pillin mukaan, vaikka n\u00e4ki t\u00e4hden oikkujen l\u00e4vitse. Lindfors ehk\u00e4 halusi juuri t\u00e4lle vihdoin lopun ja kompensaatiota teatterin sis\u00e4ll\u00e4. Jos Lindfors oli johtajana vastuussa, h\u00e4nen ei tarvinnut sit\u00e4 katsella.<\/p>\n<p>Varsinkin, kun Lindforsin on t\u00e4ytynyt kokea esimerkiksi Maila Talvio-Mikkolan jatkuva pommittelu t\u00e4ysin kohtuuttomana ja puolueellisena, sek\u00e4 paroni Uexk\u00fcll-Gyllenband omalta kannaltaan t\u00e4ysin harrastajamaisena teatteriin hurahtaneena intellektuellina ja m\u00e4\u00e4r\u00e4ilij\u00e4n\u00e4. \u2013 S\u00e4\u00e4tyero ja imperiumin p\u00e4\u00e4kaupungin kautta tuleva arvovalta on t\u00e4ytynyt tuntua arrogantilta p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n tekevi\u00e4 kohtaan. N\u00e4k\u00f6kulman Ida Aalbergiin voi valita my\u00f6s niin, ett\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6ivi\u00e4 kollegoita eri ajoilta.<\/p>\n<p>Puheenjohtaja Tudeer viittasi vastineessaan siihen, miten Bergbomin aikana oli riitaannuttu 20 kertaa ja aina saatu ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 sovittua, niin ett\u00e4 Aalberg oli saanut aina esiinty\u00e4 ja teatteri joustanut h\u00e4nen toiveidensa mukaan ja siihen tultaisiin nytkin pyrkim\u00e4\u00e4n. Uexk\u00fcll-Gyllenbandin kirjoitukset ja julkiset kysymykset johtokunnalle olivat Koskimiehen (1953) mukaan suorastaan salaliittoteorian kautta n\u00e4htyj\u00e4. Koskimies tulkitsee takana olleen itse vapaaherra Uexk\u00fcll-Gyllenbandin ja rouvan yhteisen halun p\u00e4\u00e4st\u00e4 Kansallisteatterin johtoteht\u00e4viin, mist\u00e4 on olemassa viitteit\u00e4. N\u00e4in ainakin my\u00f6s Aspelin-Haapkyl\u00e4 arveli em. p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Suomalaisen puolueen ja teatterin taustayhteis\u00f6jen kannalta oli varmaan outo ja t\u00e4ysin poissuljettu ajatus, ett\u00e4 baltiansaksalainen teatteria \u00e4kki\u00e4 harrastamaan alkanut paroni, Ven\u00e4j\u00e4n keisarin virkamies, suomea vain puutteellisesti taitava juristi voisi toimia Kansallisteatterin johtajana, aikana jolloin teatterin suomen kielelle asetettiin jo aivan toinen vaatimustaso. Ja jolloin ns. ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4miskaudet jo m\u00e4\u00e4rittiv\u00e4t kansakunnan henkist\u00e4 tilaa.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1911 SKT:hen oli ik\u00e4\u00e4n kuin palannut ty\u00f6rauha \u2013 eik\u00e4 siltik\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Adolf Lindforsin maku n\u00e4ytelmien suhteen oli edelleen ongelma\u00a0sivistyneist\u00f6piireille. Teatterissa n\u00e4htiin pari huomattavaa klassikko-ohjausta, kuten Hebbelin <em>Judith<\/em> ja Shakespearen <em>Kuten haluatte.<\/em> Rinnalla oli kaksikin kotimaista uutuutta, v\u00e4hemm\u00e4n aaterunouden kuin konkreettisen el\u00e4m\u00e4n piirist\u00e4 Alpo Noposen <em>Savi soran alla<\/em> (Koskimies 1953, 264), k\u00e4sitteli sosialistisia agitaattoreita Suomen maaseudulla. Selma Anttilan <em>Vaihdokkaan <\/em> lis\u00e4ksi n\u00e4ytelm\u00e4n kirjoittajina kokeilivat maisteri Eino Kalima ja Pontus Artti, entinen lyhytaikainen Tampereen Teatterin johtaja. Jalmari Finne teki satun\u00e4ytelm\u00e4n <em>Taikalekkeri. <\/em>Erityisen merkitt\u00e4v\u00e4 tietysti oli <strong>Maria Jotunin<\/strong> <em>Miehen kylkiluun <\/em> -kantaesitys, jonka suurenmoinen henkil\u00f6galleria ja hieno huumori tekiv\u00e4t siit\u00e4 kiistattoman merkkitapauksen. <em>Coriolanuksessa<\/em> \u2013 lavastus oli yksinkertainen, vain vaihdettavaa verhoa (1911). Jatkettiin Strindbergin kuningasn\u00e4ytelmien sarjaa psykologisesti kiinnostavalla\u00a0<em>Erik XIV:lla<\/em>.<\/p>\n<p>Ohjelmisto vaikuttaa siis j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 ja ajankohtaiselta. Siksi nimitt\u00e4in t\u00e4m\u00e4 Lindforsin ja Lahdensuon luotsaama Kansallisteatteri n\u00e4ytt\u00e4isi olevan ajassaan riitt\u00e4v\u00e4sti kiinni, kiinnostavastikin, jos ei liikaa korosteta \u201dtaiteen pyh\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4\u201d tai yleist\u00e4 ylevyyden kaipuuta. Teatterissa tehtiin ty\u00f6t\u00e4, etsittiin ja yritettiin kohdata aikansa katsojat.<\/p>\n<p>Moitteita tuli siit\u00e4, miten v\u00e4h\u00e4n Shakespearea n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n, kun taas nuorempi \u00e4lymyst\u00f6 kritisoi sit\u00e4, ettei Kansallinen tarjonnut sille yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Sen n\u00e4k\u00f6kulmasta juuri henki ja henkevyys, kosketus uusiin Euroopan runollisiin virtauksiin puuttui. Teatteri joutui kohtaamaan Helsingin yleis\u00f6pohjan kapeuden suhteessa salin kokoon. Miten paljon oikeastaan ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin istuikaan toisen parven paikoilla? Mitk\u00e4 ovatkaan todelliset katsojam\u00e4\u00e4r\u00e4t suhteessa salin kokoon?<\/p>\n<p>Seuraavana vuonna puheenjohtaja Tudeer pyrki Ida Aalbergin puheille, mutta t\u00e4m\u00e4 juoksutti professoria, joka sitten kirjoitti t\u00e4lle ilmaisten halunsa sovintoon ja vierailujen jatkumiseen. Paroni kuitenkin vastasi saksaksi tavalla, joka sill\u00e4 kertaa teki jatkokeskustelut mahdottomaksi ja Tudeerin halu erota puheenjohtajan asemasta kypsyi.<\/p>\n<p>Tilalle suostui Juhani Aho, joka saattoi nyt suhteessa Idaan olla sovinnon rakentaja. T\u00e4m\u00e4 sitten aikanaan tapahtui, nuoren maisteri Eino Kalimankin my\u00f6t\u00e4vaikuttaessa ja kansallinen sovintojuhla eli <strong>Ida Aalbergin juhlan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/strong> Sudermannin <em>Kodista<\/em>, tammi\/helmikuussa 1914 voitiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Sen j\u00e4lkeen se n\u00e4htiin viel\u00e4 toisen kerran halvemmilla hinnoilla annettuna kansann\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4i Aalbergin viimeiseksi esiintymiseksi Kansallisteatterin lavalla.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1914 Aalberg yritti <em>Nukkekodin<\/em> kiertue-esityst\u00e4 viel\u00e4 Aleksanterin teatterin lavalla, j\u00e4lleen aloittelijoiden keskell\u00e4. H\u00e4n havitteli nuorta Kalimaa ohjaamaan itselleen <em>Orleansin neitsytt\u00e4. <\/em>Lyhytt\u00e4 sairausvaihetta seurasi varsin pian kuolema tammikuussa 1915 Pietarissa. Ida Aalbergin arkun matka Helsinkiin ja hautajaiset olivat arvatusti suuri kansallinen surujuhla.<\/p>\n<p>Alkuvuoden 1914 juhlissa \u2013 suuret puheet Ida Aalbergille pidettiin juuri kansallisen kulttuurin ja hengen lennossa. Kiitokset olivat suuria ja Ida julisti koko ty\u00f6ns\u00e4 olleen alusta asti kansallisen hengen inspiroimaa. Hyv\u00e4 aatteellinen tarkoitus siis k\u00e4tki (tai oikeutti) henkil\u00f6kohtaisen kunnianhimon, mihin on tietysti juhlap\u00e4ivin\u00e4 syyt\u00e4kin uskoa.<\/p>\n<h3>Kolmen johtajan malli \u2013 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4<\/h3>\n<p>Rafael Koskimies <em>Suomen Kansallisteatteri I:ssa<\/em> (1953) on my\u00f6s kriittinen johtokunnan toimintaa kohtaan. H\u00e4n viittaa Finnen ennustukseen Bergbomille: \u201dTeid\u00e4n varjonne kaataa viel\u00e4 viisi seuraavaa Kansallisteatterin johtajaa\u201d. Kuten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tapahtuneen. Koskimies ihmettelee sit\u00e4, miksi johtokunta aina itse ilmoitti pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 v\u00e4liaikaisena jokaista 15 vuoden aikana tehty\u00e4 johtajanimityst\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Kaikki uudet johtajat saivat siis ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olevansa v\u00e4liaikaisia ratkaisuja<\/strong>, lopullinen p\u00e4\u00e4t\u00f6svalta s\u00e4ilyi silti johtokunnalla, niin kuin sit\u00e4 olisi tarvinnut erikseen mainita. N\u00e4in johtokunta n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti vapautti itse\u00e4\u00e4n aina vastuusta ev\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 selk\u00e4nojan ja tarvittaessa varman tuen kaikilta teatterin toimivilta johtajilta. Vanha sukupolvi ei luottanut nuorempaan, mutta on kuin se ei olisi luottanut itseens\u00e4k\u00e4\u00e4n valintojen tekij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 tilanteen jatkuva labiilius mahdollisti sen, ett\u00e4 ne suuret intohimot, jotka Kansallisteatterin ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t, p\u00e4\u00e4siv\u00e4t pienemm\u00e4st\u00e4kin syyst\u00e4 valloilleen. Intressiryhmi\u00e4 oli sek\u00e4 Suomalaisessa puolueessa ja sen eri lohkoilla ja ulkopuolisissa intellektuelliryhmittymiss\u00e4, jotka p\u00e4\u00e4osin noudattivat nuorsuomalais-vanhasuomalaista linjausta.<\/p>\n<p>Ja mik\u00e4 erityisint\u00e4, vaikka Koskimies ei erityisesti t\u00e4t\u00e4 korostakaan: samat henkil\u00f6t toimivat kriitikkoina, jotka ennen pitk\u00e4\u00e4\u00a0my\u00f6s esiintyiv\u00e4t taitelijoina, esimerkiksi n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoina tai pitiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n potentiaalisina teatterinjohtajina, ja\/tai olivat kriitikkoja teatterinjohtajakautensa j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4 toisaalta lis\u00e4si kriitikkojen p\u00e4tevyytt\u00e4, mutta teki sanomalehtikirjoituksista entist\u00e4 selvemmin intrigantti-osapuolten panoksia keskusteluun, kilpailevalle kirjailijalle tai esitt\u00e4jist\u00f6lle ei suotu tunnustusta, jos vanha loukkaus kyti arvostelijan katkuisessa mieless\u00e4.<\/p>\n<p>Toisaalta n\u00e4m\u00e4 puolueelliset ja h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n subjektiiviset, \u201daina oma lehm\u00e4 ojassa\u201d -kirjoittajat tunnettiin. Eino Leinon takaa osattiin lukea Kaarle Halmeen intressit. Maila Talvion takaa Ida Aalberg. Viel\u00e4 1940-luvulle saakka kriitikkokunnassa oli ihmisi\u00e4, jotka olivat mukana esimerkiksi Kansallisteatterin hallintoelimiss\u00e4. 1950-luvulla tilanne vasta purkautui, mutta 1970-luvun poliittiset asetelmat tuottivat j\u00e4lleen uusia ongelmallisia lojaliteetteja ja kaksoisambitioita, joista tunnetuimpana Jukka Kajavan kaksoisrooli <em>HS:n<\/em> arvostelijana ja ohjaajana 1970\u20131980-luvuilla.<\/p>\n<p>Kansallisteatterin johtajavalinnat tehtiin viel\u00e4 tilanteessa, jossa ammattimaista johtajakuntaa ei ollut tarjolla. Ainoat mahdolliset olivat eronneita, eik\u00e4 paluu kunniasyist\u00e4 voinut tulla kysymykseen. Ei siis ollut keit\u00e4\u00e4n, ei edes ruotsinkielisiss\u00e4, jotka olisivat voineet p\u00e4tev\u00f6ity\u00e4 ammatissa ja jotka lis\u00e4ksi olisivat olleet kirjallisesti sivistyneit\u00e4. Se oli sis\u00e4\u00e4n kirjoitettuna siihen odotukseen joka eli Suomalaisen Teatterin ja suomenkielisen sivistyneist\u00f6n piiriss\u00e4. Lis\u00e4ksi on muistettava, ettei Suomen itsen\u00e4istyminen ollut viel\u00e4 kuin ylti\u00f6p\u00e4inen haave. Piti varautua el\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s diplomatian kannalta kaikenlaisissa olosuhteissa eteenp\u00e4in virkavallan, Ven\u00e4j\u00e4n ja sensuurin kanssa. Ehk\u00e4 Eino Kaliman valinnassa painoi my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 seikka.<\/p>\n<p><strong>Jalmari Lahdensuo ja Eino Kalima<\/strong> olivat yhteinen johtajaratkaisu vuosiksi 1914\u20131917 ja apulaisjohtajana oli kolmas maisteri, nti <strong>Matilda von Troil<\/strong>. Lahdensuo ja von Troil tulivat koulu- ja opetuskokemuksella. Tuolloin kolmikosta Lahdensuo oli teatterity\u00f6ss\u00e4 kokenein.<\/p>\n<p>Adolf Lindfors j\u00e4i viel\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4ksi j\u00e4\u00e4den el\u00e4kkeelle vasta 1929. N\u00e4yttelij\u00f6iden ensimm\u00e4iseksi edustajaksi teatterin johtokuntaan valittiin Katri Rautio vuonna 1915. <strong>Suomen N\u00e4yttelij\u00e4liitto<\/strong> oli perustettu ja sen ensimm\u00e4inen vaatimus v\u00e4likirjoihin oli juuri t\u00e4m\u00e4. Kansallisteatterin hallintoneuvosto suostui siihen vasta pitemm\u00e4n taivuttelun j\u00e4lkeen kuin muut teatterit.<\/p>\n<p><strong>Eino Kalima<\/strong> oli kuluneina vuosina ollut yksi tarkkasilm\u00e4isi\u00e4 teatterikatsausten kirjoittajista, ven\u00e4l\u00e4isen kirjallisuuden tuntija, joka opintovuosinaan Moskovassa oli perehtynyt \u00e4lymyst\u00f6n teatteriin, ennen muuta seurannut innostuksella ja arvostuksella Moskovan Taiteellisen teatterin toimintaa. H\u00e4nen ohjauksiaan t\u00e4ll\u00e4 triumviraatti-kaudella olivat Suomen kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 Tshehov-ohjausta, <em>Vanja-eno<\/em> ja <em>Kirsikkapuisto<\/em>, vuosilta 1914 ja 1916. Ellei niihin lasketa, kuten kuuluisi, Ida Aalbergin jo saksankielisell\u00e4 <em>Vanja-enon<\/em> kiertueella 1905 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4 Jelenaa.<\/p>\n<p><strong>Matilda von Troilin<\/strong> nimityst\u00e4 johtokunta perusteli hallintoneuvostolle sill\u00e4, ett\u00e4 teatteri oli kaivannut johtoonsa jo pitk\u00e4\u00e4n sellaista sivistynytt\u00e4 naista, joka Emilie Bergbom oli ja ett\u00e4 Matilda von Troil, Suomalaisen Yhteiskoulun ranskanopettajana ja rehtorina oli juuri t\u00e4llainen. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli Bergbomien sisarentyt\u00e4r siis lapsesta asti teatterin kasvatti, mutta tietysti vailla muuta kuin kouluharrastuksissa ja katsojana saatua teatterikokemusta.<\/p>\n<p><strong>Jalmari Lahdensuo,<\/strong>\u00a0Adolf Lindforsin oikeana k\u00e4ten\u00e4 teatterissa toiminut regiss\u00f6\u00f6ri sai n\u00e4in my\u00f6s selv\u00e4sti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 saaneensa apureita eli viestin, ett\u00e4 h\u00e4neen ei t\u00e4ysin luotettu. Mutta Lahdensuon makua ja taiteellista aistia, suorastaan mielikuvituksen puutetta ja tietty\u00e4 karkeutta valiteltiin samalla, kun h\u00e4nen j\u00e4rjestelykyky\u00e4\u00e4n ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n taitojaan yleens\u00e4 kiitettiin.<\/p>\n<p>Lindforsin ja Lahdensuon aikana (1907\/09\u20131914) oli Kansallisteatterin ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 uusittu. N\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 oli viiten\u00e4 iltana viikossa, ohjelmisto suunniteltiin niin, ett\u00e4 yht\u00e4kkisi\u00e4 muuta ty\u00f6t\u00e4 sotkevia vanhojen n\u00e4ytelmien uusintoja teht\u00e4isiin mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n. N\u00e4in uudet teokset saisivat pitemm\u00e4n ja huolellisemman harjoitusajan. P\u00e4iv\u00e4harjoitusten tuhraantuminen uusintoihin, vierailu- ja juhlan\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tarpeisiin v\u00e4heni.<\/p>\n<p>Kansallisten merkkihenkil\u00f6iden muistop\u00e4iviin lis\u00e4ttiin aluksi viel\u00e4 Ida Aalbergin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4, kunnes n\u00e4ihin juhliin pakotetut ohjelmisto-valinnat alkoivat olla melko tarpeettomia ja karsiutua pois. T\u00e4m\u00e4kin juhla-tarjonnan m\u00e4\u00e4r\u00e4llinen kaventuminen entisest\u00e4 her\u00e4tti kritiikki\u00e4 vanhojen fennomaanien suunnalta.<\/p>\n<p>Toinen syy kritiikkiin oli tietysti pyrkimys hiotumpaan yhteisn\u00e4yttelemiseen ja kaikki viittaa siihen, ett\u00e4 eturivin julkisuuskarusellin eli paronitar Aalberg-Uexk\u00fcllin asemasta k\u00e4ydyn debatin rinnalla muuta ty\u00f6t\u00e4 tehtiin kurinalaisesti ja varsinkin nuoret osaltaan pyrkiv\u00e4t ensemblen omaiseen ja hillittyyn ty\u00f6skentelyyn. T\u00e4m\u00e4 \u201dsooloilua\u201d karttava linja teatterin sis\u00e4ll\u00e4 ajoi v\u00e4hitellen my\u00f6s Elli Tompurin j\u00e4\u00e4nteenomaisen diivatyylin sivuraiteelle.<\/p>\n<p>Lindfors ohjaajana antoi kokemuksensa, huolellisen roolivalmistuksen nuorempien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n itse ja Axel, Weckman ja Pihlajam\u00e4ki sek\u00e4 vahvat naiset Kirsti Suonio, Mimmi L\u00e4hteenoja ja Katri Rautio tekiv\u00e4t yh\u00e4 enemm\u00e4n vain itsens\u00e4 ik\u00e4isi\u00e4 rooleja ja nuorten roolit annettiin nuorille. Nykyn\u00e4ytelmi\u00e4 ja nykykomedioita otettiin ohjelmistoon. \u00c4lykk\u00e4\u00e4t naiset, Lilli Tulenheimo ja P\u00e4ivi\u00f6 Horsma ja Helmi Lindel\u00f6f ja Ruth Sibelius aloittelivat, Jussi Snellman, Teppo Raikas (Durchmann), Teuvo Puro ja Urho Somersalmi n\u00e4ytteliv\u00e4t nuoria miehi\u00e4 \u2013 ja tulivat sukupolviensa t\u00e4hdiksi.<\/p>\n<p>N\u00e4m\u00e4 oppivat teknist\u00e4 osaamista, josta oli poissa suuri taidepaatos, ja tilalla yh\u00e4 useammin psykologista tarkkuutta. \u2013 V\u00e4hemm\u00e4lle j\u00e4i \u201dnostatus\u201d, seikka jota varsinkin vanhempi polvi tuolloin teatterista viel\u00e4kin odotti. Historiallisten lausuntakappaleiden esitt\u00e4minen v\u00e4heni Bergbomin ajoista. Niit\u00e4 toki kaivattiin, ja tehtiin, mutta ne alkoivat olla jo velvollisuusesityksi\u00e4.<\/p>\n<p>Toisaalta moitittiin\u00a0niiss\u00e4kin nuoren polven \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja puhetekniikkaa.\u00a0<strong>Kansallistteatterin Oppilaskoulun<\/strong>\u00a0alkuvuosina 1905\u20131911 oli nimitt\u00e4in Kaarola Avellan jo opettajana v\u00e4istynyt, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki saaneet en\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oppiaan. T\u00e4st\u00e4kin teatteria moitittiin. Olisiko ollut hyv\u00e4kin, ett\u00e4 Avellan v\u00e4istyi, nimitt\u00e4in juuri tuo pateettinen suuri tyyli juonsi juurensa h\u00e4nenkin Tukholmasta ja muualta saamastaan koulutuksesta 1870-luvun alussa ja ehk\u00e4 viel\u00e4 kauempaa? H\u00e4nell\u00e4 k\u00e4ytiin kuitenkin lukemassa klassisia rooleja. Avellanin pitk\u00e4\u00e4 valtakautta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6puheen opettajana on my\u00f6s paljon kritisoitu.<\/p>\n<p>Lindforsin ja Lahdensuon vuosina kehittyi se nuorentunut perus-ensemble, v\u00e4lisukupolvi, kuten toisinaan sanotaan, jonka varassa Kalima p\u00e4\u00e4si jatkamaan. H\u00e4n sai joukkueen, jolla oli sis\u00e4isi\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4, mutta joka toimi, kunhan noita ristiriitoja vain pyrittiin sovittamaan. Kaliman vakaumuksellinen tolstoilaisuus lienee tullut h\u00e4nen suojakseen henkil\u00f6suhteiden hoitamisessa.<\/p>\n<p>Tulkintoja t\u00e4st\u00e4 13 vuotta kest\u00e4neest\u00e4 ns interregnumin ajasta 1904\u20131917 SKT:ssa ovat olleet luomassa paljolti Kansallisteatterin ulkopuoliset voimat, vanhojen t\u00e4htien sek\u00e4 itsens\u00e4 ulospelanneiden, mutta t\u00e4hdiksi halunneiden n\u00e4k\u00f6kulmat ja loputon moite.<\/p>\n<p>Ida-myytiss\u00e4 interregnum-ajalle ei anneta arvoa, sill\u00e4 siin\u00e4 Ida on marttyyri. Halmeen luoma kriittinen ilmapiiri jatkuu ja j\u00e4\u00e4 voimaan, vaikka h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja erityisesti Orjatsaloa k\u00e4ytettiin usein vierailijana vuosina 1911\u20131913. Tompurin traumaattinen suhde on tuottanut sarjan muistelmakirjoja ja jopa tutkimusta, joka ottaa martyrologiat annettuina. (M\u00e4kinen 2001). Niiss\u00e4 [nais]toimija puhdistetaan kaikesta vastuusta ja syylliset m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4t\u00a0sukupuolen perusteella. My\u00f6s Kalima on vahvistanut omaa asemaansa moittimalla kilpailijoitaan. Muistelmissaan h\u00e4n mainitsee, miten Lahdensuo ulkomailla esityksi\u00e4 katsottaessa teki merkint\u00f6j\u00e4 ja piirustuksia muistikirjaansa, esim juuri <em>Peer Gyntist\u00e4<\/em> K\u00f6\u00f6penhaminassa. (Kalima 1962, 295) N\u00e4in tekiv\u00e4t monet muutkin ulkomailla ollessaan.<\/p>\n<p>Lahdensuo ehti nimitt\u00e4in ohjata varsin paljon, jopa er\u00e4it\u00e4 onnistuneita Shakespeareja. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen miehen johdolla lavastamista uusittiin, j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4n ja moderniin, toiminnallisempaan suuntaan. <em>Coriolanus<\/em> esitettiin vain peruskorokkeiden, pylv\u00e4iden ja verhojen avulla, \u2013 mik\u00e4 vaikuttaa skenografisesti j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 ratkaisulta vuonna 1912, vaikka Jalmari Finne oli ollut samoilla linjoilla jo aiemmin Viipurissa.<\/p>\n<p>Artturi J\u00e4rviluoman <em>Pohjalaisia<\/em> 1914 oli poliittisena n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 tietysti sensuurin kannalta j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, mutta sen sorto\/vapauspaatos sai katsomossa selv\u00e4\u00e4 vastakaikua. Artturi J\u00e4rviluoman my\u00f6hemm\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t eiv\u00e4t koskaan saavuttaneet dramaattisuudessaan samaa tehoa. Onkin varsin vakuuttavasti esitetty, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 ei olisikaan alunperin J\u00e4rviluoman oma teksti, vaan pohjalaisen kansankirjoittajan, joka on tuntenut esikuvana olleen tapauksen. N\u00e4ytelm\u00e4 asettui hyvin ven\u00e4l\u00e4isvastaiseen ilmapiiriin, ammutaanhan siin\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iseksi esitetty vallesmanni. Historiallisesti vallesmannit 1860-luvun pohjanmaalla olivat kyll\u00e4 ruotsinkielisi\u00e4.<\/p>\n<p>Lahdensuon aikana tehtiin suosituksi tulleen G B Shaw\u2019n <em>Pygmalion <\/em>1914, jossa Axel Ahlberg n\u00e4ytteli Elizan is\u00e4\u00e4, roskakuski Doolittlea. Higginsin\u00e4 oli Teuvo Puro, joka oli tullut alalle Helsingin Ty\u00f6v\u00e4enteatterista. Vierailtuaan Tampereen Teatterissa Puro palasi nyt Helsinkiin ja teki suuren voittonsa Ibsenin <em>Peer Gyntiss\u00e4<\/em> sen ensimm\u00e4isess\u00e4 suomalaisessa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6versiossa 1916, joka k\u00e4ytti my\u00f6s Edvard Griegin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6musiikkia. Esityksen kesto oli pitk\u00e4, mutta lippuja siihen jonotettiin joskus jopa y\u00f6n yli. Taiteelliselta kannalta siit\u00e4 oli tullut vaikuttava kokonaisuus, jota esitettiin paljon, ja johon sis\u00e4ltyi hienoja roolit\u00f6it\u00e4. Teuvo Puron suoritus, eri ik\u00e4kausien luonne ja ulottuvuudet saivat suurta kiitosta. Katri Rautio n\u00e4htiin viel\u00e4 \u00c5sena.<\/p>\n<p>Lahdensuon suurty\u00f6 <em>Peer Gynt, <\/em> jonka h\u00e4n oli n\u00e4hnyt Berliiniss\u00e4 oli sensaatiomainen. Hienohipi\u00e4inen arvostelu, V A Koskenniemen <em>Valvojassa<\/em> kirjoittama, moitti esityst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 runodraama \u2013 joka tehoaa nimenomaan luettuna \u2013 lopulta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on liian arkista ja todellista. Vertauskuvallisuus on liian ilmeist\u00e4, ja se tekee sen, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 sen \u201dpuustain oli tulkittu\u201d. ei sen henke\u00e4. (Koskimies 1953, 362) \u2013 Koskenniemi saattaa olla syvimmilt\u00e4\u00e4n oikeassa, eih\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taide ole helppo laji \u2013 mutta silti ilmeisesti taas kohtuuton suhteessa siihen yritykseen ja pyrkimykseen, joka <em>Peer Gyntin<\/em> esitt\u00e4misen takana oli.<\/p>\n<p><em>Peer Gyntin<\/em> menestys oli ennen n\u00e4kem\u00e4t\u00f6n n\u00e4in vaativan teoksen kohdalla, yht 50 esityst\u00e4 vuosina 1916\u20131917. Muistelmissaan Kalima piti sit\u00e4 \u201dkombinointina\u201d, eik\u00e4 olisi katsonut sit\u00e4 niin monta kertaa ilman Griegin musiikkia. (Kalima 1962, 315). H\u00e4n ehk\u00e4 tiesi, ettei tuolloin olisi itse kyennyt vastaavaan suurty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n<p>Suomi oli henkisesti juuri noussut siihen vaurauteen ja asemaan, ett\u00e4 maassa oli paljon Peer Gyntej\u00e4, noita jotka j\u00e4ttiv\u00e4t kotikyl\u00e4ns\u00e4 kun veri ja uteliaisuus ja uho vetiv\u00e4t maailmalle \u2013 (ja Amerikkaan rikastumaan merille jne.) Millainen kokemus oli sitten paluu sielt\u00e4? Ent\u00e4 kotiin j\u00e4tetyn Solveigin asema ja tilinteko? Ibsenin maailma, nousevan porvarillisen individualismin panoraama, oli selv\u00e4sti ollut mit\u00e4 relevantein teollistuvassa Suomessa ja maailmansodan taloudellisen nousubuumin aikaa el\u00e4v\u00e4ss\u00e4 maassa. <em>Peer Gynt<\/em>\u00a0t\u00e4ytyy ajatella mentaalisen struktuurin kannalta katsojiaan puhutelleeksi asetelmaksi. Sit\u00e4 paitsi vaihtelevat tilanteet, groteskius ja komiikka olivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteena rikasta.<\/p>\n<p>Teuvo Puron tulkintaa yleens\u00e4 kiitettiin, alkupuolella h\u00e4n paahtoi nuorta energiaa, nelj\u00e4nnest\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 loppua kohti enemm\u00e4n vapautuvaksi ja \u201doikeat s\u00e4vyt l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ksi\u201d. Adolf Lindforsin loistorooleja olivat Dovren ukko ja mielisairaalan johtaja Begriffenfelt. Osa lavastuksista oli kokonaan uusia, muuten k\u00e4ytettiin vanhoja lavastekappaleita niin paljon kuin viel\u00e4 voitiin. (Koskimies 1953, 368)<\/p>\n<p>Kaliman <em>Kirsikkapuisto<\/em> samana vuonna 1916 sai osakseen kritiikki\u00e4 tapahtumattomuudestaan, mutta erityisesti Lilli Tulenheimon Ranjevskajaa kiitettiin, esityksi\u00e4 oli vain 6. Viljo Tarkiaisen ja V. A. Koskenniemen kritiikit jo Kalimaa arvostavia. \u2013 Elli Tompuri vieraili <em>Kamelianaisessa<\/em>, Jussi Snellman Armandina.<\/p>\n<p>Kauden 1916\u20131917 teknisesti vaativin esitys oli Hugo von Hoffmansthalin <em>Jokamies \u2013 <\/em>sovitus, joka n\u00e4htiin sek\u00e4 Ruotsalaisessa ett\u00e4 Kansallisessa ja joka my\u00f6s levisi moniksi vuosiksi ohjelmistoihin. Lahdensuon yritykset rakentaa voimakasta kokonaisratkaisua, kuten esimerkiksi verhoilla aitioita mustalla kohtasi ongelman. Nikolai II:n kruunauksen vuosip\u00e4iv\u00e4ksi osuvan ensi-illan ajaksi aitioita ei voinut pit\u00e4\u00e4 mustilla verhouksilla, se olisi ollut poliittinen mielenosoitus. Sibelius oli s\u00e4velt\u00e4nyt musiikin. Musta verhoilu koski koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 niin, ett\u00e4 hahmot erottuivat v\u00e4rillisin\u00e4 tai valkoisina. Yl\u00e4valoja oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 sivuvalojen lis\u00e4ksi, ankara visuaalinen tyylittely kuitenkin olisi vaatinut eleellisen ja \u00e4\u00e4nenk\u00e4yt\u00f6llisen yhten\u00e4isyyden. Lis\u00e4\u00e4 yksityiskohtien kritiikki\u00e4 kuvataan Koskimiehess\u00e4 (1953, 286) lainaten Viljo Tarkiaisen arvostelua. Ohjauksellisten keinojen tarkka havainnointi arvosteluissa on jo t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kalima kuitenkin sanoo j\u00e4lleen kuin ohimennen \u201ddresdenil\u00e4isen esikuvan mukaan mustiin verhotulla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4\u201d (Kalima 1962, 329)<\/p>\n<p><strong>Jalmari Lahdensuo<\/strong> oli johtajana saanut Kansallisteatterin toimimaan hyvin, siell\u00e4 k\u00e4ytiin ja taloudellisesti oltiin vakaita, varsinkin kun valtionavut taas vaihtelivat, sodan oloissa.<\/p>\n<p>Kalima, von Troil ja Lahdensuo olivat liian erilaisia, heid\u00e4n v\u00e4lilleen ei voinut synty\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4, mutkatonta rinnakkain tekemist\u00e4 tai toistensa kunnioittamista. J\u00e4lleen hy\u00f6k\u00e4ttiin Lahdensuon ep\u00e4taiteellisuutta vastaan, h\u00e4n ei ollut kyps\u00e4 maan suurimman ja keskeisimm\u00e4n teatterin johtoon. (Koskimies 1953, 398). Runoilija Otto Mannisen kiista <em>Peer Gyntin<\/em> k\u00e4\u00e4nn\u00f6spalkkiosta ja merkkimiehen loukkaantuminen vieritettiin Lahdensuon ep\u00e4diplomaattisuuden syyksi, samoin se, ett\u00e4 h\u00e4n piti itsell\u00e4\u00e4n kaikki kiitolliset ty\u00f6t ja antoi muille kuivat ja vaikeat n\u00e4ytelm\u00e4t.<\/p>\n<p>Julkinen lehtipolemiikki Lahdensuosta alkoi tammikuussa 1917. Teuvo Puro puolusti, Uexk\u00fcll-Gyllenband hy\u00f6kk\u00e4si k\u00e4rkk\u00e4\u00e4sti kuten aina. Viljo Tarkiainen <em>Uudessa Suomettaressa<\/em> hy\u00f6kk\u00e4si ja vaati Lahdensuon syrj\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. Lahdensuo ilmoitti eroavansa.<\/p>\n<p>Kirjailija <strong>Volter Kilpi,<\/strong>\u00a0jonka veli <strong>Eero Kilpi<\/strong> n\u00e4ytteli talossa, syytti johtokuntaa itse\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 se ei ollut kasvattanut teatteriin sopivia johtajia ja ohjaajia vaatien puolestaan johtokunnan eroa. Lahdensuota asetuttiin puolustamaan:<span class=\"sitaatti\"> \u201dei teatterin tila ollut lainkaan niin huono kuin mit\u00e4 julkisuudessa alituiseen oli v\u00e4itetty\u201d<\/span>. (Koskimies 1953, 401)<\/p>\n<p>L\u00f6ytyi my\u00f6s ryhm\u00e4 <strong>Jalmari Hahlin<\/strong> kannattajia, mukana viel\u00e4 Eino Leino ja L. Onerva, jotka nostivat Hahlin arvoon arvaamattomaan, olihan t\u00e4m\u00e4 kolme vuotta osa-aikaisena johtanut juuri Tampereen Teatteria, hyvinkin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti ja hyv\u00e4ll\u00e4 ohjelmistolla, onnistuen jopa paremmin kuin Kansallisessa. (mm. Rajala 2004)<\/p>\n<p>Huomattavat kritiikit Lahdensuota kohtaan tulivat <strong>Maria Jotunilta<\/strong> ja <strong>V. A. Koskenniemelt\u00e4<\/strong>, syyt\u00f6ksin\u00e4 ulkokohtainen koreus, ulkomaisten esikuvien kopiointi, ja populaarisuus, kulissikomeus. Lahdensuo oli taitava n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle asettelija, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ollut laajaa lukeneisuutta ja taiteilijoita sytytt\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4. Von Troil ja Kalima eiv\u00e4t olleet valmiita en\u00e4\u00e4 jatkamaan Lahdensuon alaisuudessa.<\/p>\n<p>Volter Kilpi ja h\u00e4nen vaimonsa n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija <strong>Hilja Kilpi<\/strong> tarjoutuivat johtajiksi, <strong>Yrj\u00f6 Koskelaista<\/strong> ehdotettiin. Leskeksi j\u00e4\u00e4nyt <strong>Alexander Uexk\u00fcll-Gyllenband<\/strong> tarjoutui helmikuussa 1917 omalla kustannuksellaan kouluttamaan Moskovan Taiteellisessa Teatterissa ohjaaja-johtajaksi jonkun lupaavista. Voitiin ajatella von Troilia, Kalimaa, <strong>Valle Sorsakoskea<\/strong> tai <strong>Erkki Kivij\u00e4rve\u00e4<\/strong>. Tulisi luoda tiivis yhteisty\u00f6 Stanislavskin antaman koulutuksen kanssa. N\u00e4in muodostettaisiin rinnalle <span style=\"text-decoration: underline;\">Ida Aalberg -teatteri<\/span>, er\u00e4\u00e4nlainen studioteatteri 18 vuoden siirtym\u00e4vaiheena. Samoihin aikoihin Eino Kalima oli jo sopinut l\u00e4hd\u00f6st\u00e4\u00e4n Stanislavskin ohjausoppilaaksi. (Koskimies 1953, 406)<\/p>\n<p>Mutta kuukautta t\u00e4m\u00e4n ehdotuksen j\u00e4lkeen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1917 Suomen asema suhteessa Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n alkoi asteittain muuttua. Muutenhan paroninkin suunnitelmassa oli paljon loogista ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Koulutuksen tarve ja organisoiminen, niiden osalta sek\u00e4 Kilven ett\u00e4 paronin ehdotukset olivat perusteltuja.<\/p>\n<p>Johtokunta, puheenjohtajana kirjailija ja toimittaja Santeri Ivalo p\u00e4\u00e4tyi ehdottamaan Lahdensuon nimityst\u00e4 kolmeksi vuodeksi. N\u00e4yttelij\u00e4kunta tuki h\u00e4nt\u00e4. Samalla annettaisiin ohjaajakoulutukseen m\u00e4\u00e4r\u00e4raha. \u00c4\u00e4nestyksiss\u00e4 voitti kanta, jonka mukaan kiinnityksen kesto olisi vain yksi vuosi, mihin Lahdensuo ei suostunut. Yhdess\u00e4 tai edes kahdessa vuodessa ei olisi mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6rauhaa.<\/p>\n<p><strong>Eino Kalimaa<\/strong> oli my\u00f6s jo esitetty johtajaksi, joten nyt erillislautakunta mietti ja p\u00e4\u00e4tti esitt\u00e4\u00e4 Eino Kalimaa yhdeksi vuodeksi johtajan virkaan. Viljo Tarkiainen esitti viel\u00e4 <strong>kirjallista valvojaa<\/strong> johtajan rinnalle. \u00c4\u00e4nestettiin Lahdensuon 3 vuoden sopimuksen ja Kaliman 1 vuoden nimityksen v\u00e4lill\u00e4, jossa Kalima voitti \u00e4\u00e4nin 7\u20132.<\/p>\n<p>Lahdensuosta olisi ehk\u00e4 haluttu pit\u00e4\u00e4 kiinni, mutta pel\u00e4ttiin loputonta arvostelua. Kalima oli ollut kovin syrj\u00e4ss\u00e4, mutta antanut vakuuttavat joskin yksipuoliset n\u00e4yt\u00f6t, ja h\u00e4nell\u00e4 oli koulutusta Moskovassa jne.\u00a0Mutta Kalimankin asema j\u00e4i ongelmalliseksi, intohimot teatterin kautta n\u00e4kyviin p\u00e4\u00e4semiseksi jatkuivat ja t\u00e4m\u00e4n ajanjakson viimeinen julkinen debatti nousi 7 vuotta my\u00f6hemmin <strong>Maria Jotunin<\/strong> <em>Tohvelisankarin rouvan<\/em> johdosta. Vaimonsa n\u00e4ytelm\u00e4n oli tuolloinen dramaturgi Viljo Tarkiainen tarjonnut v\u00e4h\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en syksyn ohjelmistoon 1924, ja Eino Kalima oli sen v\u00e4h\u00e4n vastentahtoisesti ohjannut.<\/p>\n<p>Teoksen moraali aiheutti eduskuntakeskustelun ja seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 olivat taas kaikki kriitikot liikkeell\u00e4. Osin oltiin viel\u00e4 samoissa asetelmissa Maila Talvion johdolla, jonka Kansalliseen kirjoittama juhlan\u00e4ytelm\u00e4 1922 oli kokenut valtaisan haaksirikon, mink\u00e4 yhteydess\u00e4 Talvion ja Kaliman v\u00e4lit olivat lopullisesti katkenneet.<\/p>\n<p>Talvio sai tuekseen my\u00f6s <strong>Katri Raution<\/strong> ja <strong>Kaarola Avellanin<\/strong>, n\u00e4m\u00e4 arvovaltaiset el\u00e4kel\u00e4iset. T\u00e4ll\u00e4 kertaa mukana olivat my\u00f6s <em>Uuden Suomen<\/em> kriitikkona toiminut, tosin jo N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden liiton (nykyisen Suomen Teatteriliiton) toiminnanjohtajaksi ja Suomalaisen oopperan ohjaajaksi siirtynyt <strong>Jalmari Lahdensuo<\/strong>, sek\u00e4 N\u00e4ytelm\u00e4kirjailijaliiton puheenjohtaja <strong>Lauri Haarla<\/strong>, jonka mielest\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n eik\u00e4 koskaan esitetty tarpeeksi.<\/p>\n<p>Tuonkertaisessa debatissa asettuivat rintamalinjat monesta suunnasta Kalimaa vastaan. Mutta johtokunta ja n\u00e4yttelij\u00e4kunta olivat siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tyytyv\u00e4isi\u00e4 jo h\u00e4nen toimintaansa 8 vuoden ajalta ja ehk\u00e4 my\u00f6s tullut immuuniksi ulkopuoliselle hy\u00f6kk\u00e4ilylle, ett\u00e4 todellista vaaraa Kalimalla ei ollut. Otto Manninen julkaisi hy\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4 raivokkaasti ironisoineen pilkkarunon \u201dWeisu Kansallisteatterin turmeluksesta ja sen torjujista\u201d, jonka herkullisimmat palat Kalima on tallentanut muistelmiinsa. (Kalima 1962, 207\u2013210)<\/p>\n<p>Vasta 20 vuotta Bergbomin kuoleman j\u00e4lkeen suostuttiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 aika oli toinen ja ett\u00e4 teatterin johtaminen menestyksell\u00e4 vaati omistautumista ja silti johtajan oli s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti\u00a0herkkyytt\u00e4. Kaliman tahdonlujuus oli hiljaista ja johdonmukaista; ja nuorena ohjausta opettelevana miehen\u00e4 h\u00e4n sanoo nauttineensa harjoitusten \u201dleikki-tunnelmasta\u201d. \u2013 H\u00e4nenkin sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n eli siis lapsi.<\/p>\n<p>Jakson 4.2. p\u00e4\u00e4tteeksi sopinee lainata Juhani Ahon kaikessa hiljaisuudessa lausuma kommentti Bergbomin ajasta:<span class=\"sitaatti\">\u201dAho sanoi paljon kehutun Bergbomin teatterin olleen vain paremman puoleista seuran\u00e4ytelm\u00e4-teatteria, mutta muuttuneen aina toiseksi, kun Ida Aalberg tuli ja s\u00e4hk\u00f6isti sit\u00e4. Juhani Aho ei silti ollut kritiikit\u00f6n Ida Aalbergiin n\u00e4hden.\u201d<\/span> (Kalima 1962 s 318)<\/p>\n<p>Ehk\u00e4 t\u00e4llaiset n\u00e4kemykset muistaen rakensi Eliel Aspelin-Haapkyl\u00e4 Suomalaisen Teatterin historiassaan (I\u2013IV 1905\u20131910) niin rikkumatonta uranuurtajien monumenttia, ett\u00e4 kaikkien s\u00e4r\u00f6jen n\u00e4kemisest\u00e4 sittemminkin tuli kulttuuripoliittista kerettil\u00e4isyytt\u00e4 \u2013\u00a0jopa ep\u00e4is\u00e4nmaallista toimintaa.<\/p>\n<p>Yht\u00e4 kerettil\u00e4ist\u00e4 lienee ajatella, ett\u00e4 interregnumin aika ei suurelta osalta ollut mink\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti perustellun taiteellisen uudistumisen vaatimusta ulkoa p\u00e4in, vaan ett\u00e4 Kansallisteatteri siirtyi Keisarin ajasta Itsen\u00e4isyyden aikaan, deklamoivasta suurieleisyydest\u00e4 v\u00e4hitellen sis\u00e4istyv\u00e4\u00e4n yhteisn\u00e4yttelemiseen ennen muuta Hahlin, Lindforsin, Lahdensuon ja Kaliman omistautuneen ty\u00f6n ansiosta. Tuolle ty\u00f6lle ei kiivas kulttuuripoliittinen taistelu antanut tarpeellista ty\u00f6rauhaa vaan jotui intohimojen riepoteltavaksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Suomen teatterin kokonaiskuvan kannalta edell\u00e4 kuvattu uusien teatterien perustaminen ja uusien toimijoiden esittely on t\u00e4m\u00e4n ajanjakson kauaskantoisimpia ilmi\u00f6it\u00e4. Sen rinnalla k\u00e4ytiin j\u00e4lkimaininkeineen l\u00e4hes 20 vuotta jatkunutta kulttuuritaistelua Suomen Kansallisteatterin ei niink\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja luonteesta, vaan l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 viiteryhm\u00e4 fennomaanien eri sektoreista ja sukupolvista sen perinn\u00f6njakoon saa osallistua. Sanalla sanoen, kenen tai keiden teatterimaku hallitsee [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/81"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=81"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/81\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1142,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/81\/revisions\/1142"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=81"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=81"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=81"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}