{"id":85,"date":"2014-12-30T12:30:05","date_gmt":"2014-12-30T09:30:05","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=85"},"modified":"2016-09-01T12:15:30","modified_gmt":"2016-09-01T09:15:30","slug":"4-1-teatterien-perustajia-tahtia-ja-tyomyyria","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/4-1-teatterien-perustajia-tahtia-ja-tyomyyria\/","title":{"rendered":"
4.1<\/div>Teatterien perustajia, t\u00e4hti\u00e4 ja ty\u00f6myyri\u00e4"},"content":{"rendered":"

Suomalaisen Teatterin kainalosta l\u00e4hteneit\u00e4 muualle Suomeen tai Helsinkiin syntyvi\u00e4 teattereita seurataan muutaman keskeisen henkil\u00f6n ja johtajan kautta. Osaan teatteriyrityksist\u00e4 liittyi vahvoja henkil\u00f6kohtaisia ambitioita ja eroamisiin samanlaisia syit\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6 Kaarlo Bergbomin<\/strong>\u00a0johtamasta Suomalaisesta Teatterista\u00a0<\/strong>tapahtui usein uhmassa ja loukkaantuneena, mit\u00e4 sitten haluttiin kompensoida p\u00e4tev\u00f6itym\u00e4ll\u00e4 ja hankkimalla n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 muissa kaupungeissa, jotta paluu p\u00e4\u00e4kaupunkiin voittajana olisi mahdollista. 1900-luvun alkupuolella ty\u00f6paikan vaihdoksiin liittyi arroganssia eli ylpeytt\u00e4 sek\u00e4 taiteilijoiden ett\u00e4 johtokuntien puolelta. Se\u00a0teki paluut ja n\u00f6yrtymiset vaikeiksi. \u00c4kkipikaistuksissa tehdyt n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t liikkeet ovat saattaneet m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 jopa kohtuuttomasti ihmisten tulevaa taiteilijauraa \u2013\u00a0ja \u201dturha\u201d ylpeys on est\u00e4nyt poltettujen siltojen korjaamisen. Bergbom itsekin oli rikkonut v\u00e4lins\u00e4 omaan alkuper\u00e4iseen viiteryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4 jyrkill\u00e4 kielikannoillaan.<\/p>\n

Moni kirjallisuutta opiskelleesta nuoremmasta sukupolvesta halusi n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 yhten\u00e4 Bergbomin manttelinperij\u00f6ist\u00e4, vaikka useille oli varsin vaikea hankkia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemusta ohjaamisesta ennen kuin teatteri kokonaan joutui heid\u00e4n vastuulleen.\u00a0Ty\u00f6v\u00e4enteattereiden ja oppilaskoulujen kautta ammattiin tulleet ja johtajina kykyns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4neet taas n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t suhtautuvan t\u00e4h\u00e4n johtaja-haaveeseen v\u00e4hemm\u00e4n traumaattisesti. Ammatillista kentt\u00e4\u00e4 on muuallakin kuin Rautatientorilla, jonne ty\u00f6v\u00e4enteatterilaisen taustalla vain harvoilla oli asiaa, eik\u00e4 ilman akateemista taustaa johtajaksi viel\u00e4 vuosikymmeniin.<\/p>\n

Bergbomien piirist\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t muiden\u00a0teattereiden varhaiset perustajat, kuten 1887 August ja Aurora Aspegren<\/strong>, joiden teatterista on kerrottu jo edell\u00e4. (luku 3.4<\/strong> Ruotsinkielinen teatteri ja muut haastajat)<\/p>\n

Kasimir Leino<\/strong> oli yhden vuoden ajan Niilo Salan kuoleman j\u00e4lkeen Bergbomilla toiminut kirjallinen neuvonantaja ja kirjailija, joka my\u00f6s onnistui teatterien johtajana (Viipurissa ja Suomen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4) ennen vet\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n ja my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 sairastumistaan.<\/p>\n

Jalmari Finne<\/strong> oli Bergbomin viimeinen apulais- ja sijaisjohtaja, joka oli laajalti perehtynyt teatterin toimintaan ja tehnyt my\u00f6s onnistuneita yl\u00f6spanoja, mutta jonka n\u00e4yttelij\u00e4t savustivat ulos. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n johti menestyksell\u00e4 Viipurin teatteria kahteen otteeseen ennen j\u00e4\u00e4mist\u00e4\u00e4n kirjailijaksi ja monitoimimieheksi.<\/p>\n

Kaarle Halme<\/strong> 1890-luvun kantava sankariroolien miehek\u00e4s n\u00e4yttelij\u00e4, joka johti SKT:n sis\u00e4ist\u00e4 oppositiota ja ajautui konfliktiin vanhan polven kanssa, l\u00e4hti liikkeelle, n\u00e4ytteli v\u00e4lill\u00e4 ruotsiksi, johti (Viipuri) ja perusti useita teattereita (Tampere, Kansan N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6), teki my\u00f6s seuran\u00e4ytelmi\u00e4 ja varhaista elokuvaa.<\/p>\n

Kasimir Leinon (1866\u20131919) teatterit<\/h3>\n

Syksyll\u00e4 1898 perustettiin Suomalainen Maaseututeatteri<\/strong> Viipurissa. Sen taustalla oli Aspegrenien pariskunnan kiertueteatteri. Tuon teatterin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi taustahahmoksi tuli viipurilainen juoksupojasta johtajaksi noussut kauppaneuvos Juho Lallukka. Lallukka vertautuu toisiin saman ajan suuriin mesenaatteihin, Alfred Kordeliniin ja Amos Andersoniin.<\/p>\n

Suomalaisen Maaseututeatterin syntyvaiheista kirjoittanut Verneri Veist\u00e4j\u00e4 kuvaa, miten valtakunnalliseksi ajatellun teatterin johtajanteht\u00e4v\u00e4\u00e4n olisi mieluiten pit\u00e4nyt saada opillisesti ja yhteiskunnalliselta arvovallaltaan huomattavampi henkil\u00f6 kuin August Aspegren oli. (Veist\u00e4j\u00e4 1957, 21) H\u00e4nelt\u00e4 puuttui koulusivistys, mutta sen sijaan h\u00e4nell\u00e4 oli tuolloin jo 30 vuoden ammatillinen kokemus. S\u00e4\u00e4ty- ja sivistyneist\u00f6kriteerien perusteella h\u00e4nt\u00e4 ei olisi teht\u00e4v\u00e4\u00e4n mielell\u00e4\u00e4n otettu.<\/p>\n

Uutta johtajanpaikkaa ei kukaan hakenut, joten sit\u00e4 oli pakko tarjota Aspegrenille, vaikka osa t\u00e4m\u00e4n entisist\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 sit\u00e4 vastusti. Aspegren kuitenkin kielt\u00e4ytyi siit\u00e4 lopulta terveyteens\u00e4 vedoten ja niin Suomen Maaseututeatterin ensimm\u00e4isen\u00e4 johtajana aloitti siihen kutsuttu kirjailija Kasimir L\u00f6nnbohm \/ Leino (1866\u20131919)<\/strong> n\u00e4yttelij\u00e4 Aapo Pihlajam\u00e4en<\/strong> kuitenkin toimiessa v\u00e4liaikaisena johtajana ja sitten ohjaajana rinnakkain koko Kasimir Leinon johtajakauden ajan 1899\u20131903.<\/p>\n

Henkil\u00f6kunta voitiin pestata kahdesta lopettaneesta rinnakkaisesta kiertueteattereista, mik\u00e4 oli vahvuus my\u00f6s siksi, ett\u00e4 kysymys oli keskin\u00e4iseen yhteisty\u00f6h\u00f6n tottuneista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4. My\u00f6s kertyneet varusteet saatiin uuden teatterin pes\u00e4munaksi.<\/p>\n

Seurue oli kauttaaltaan alle 40-vuotiaita, monella useiden vuosien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kokemus sek\u00e4 hankittua koulutusta. Hilda Martinia (my\u00f6h. Pihlajam\u00e4ke\u00e4)<\/strong> pidettiin l\u00e4hes Ida Aalbergin veroisena primadonnana. H\u00e4n oli opiskellut Hedvig Winterhjelmill\u00e4 Tukholmassa ja lis\u00e4ksi Saksassa. H\u00e4nen dramaattista kyky\u00e4\u00e4n Veist\u00e4j\u00e4 pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 alkuvuosien menestyksen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 luojana.<\/p>\n

Taloudellisena taustavoimana Maaseututeatterilla oli hyvin sitoutunut johtokunta, ennen muuta kauppaneuvos Juho Lallukka<\/strong>, joka mesenaattina edusti \u2013 ensimm\u00e4isen polven juoksupojasta johtajaksi -tyyppist\u00e4 kansanomaisuutta, ja samalla aitoa halua edist\u00e4\u00e4 rahvaan sivistymist\u00e4. N\u00e4in Viipuriin asettuva teatteri p\u00e4\u00e4si aloittamaan hyv\u00e4ss\u00e4 rakennuksessa ja kokeneella joukolla. Kivitalo oli tosin jo tuolloin yli 60 vuotta vanha (1834), mutta sit\u00e4 oli kuitenkin remontoitu, viimeksi 1881. Aspegrenien puvustosta tuli peruskokoelma. Aikanaan Viipurin Kaupunginteatterina toimittuaan se paloi 1941 neuvostojoukkojen vet\u00e4ytyess\u00e4 Viipurista jatkosodan hy\u00f6kk\u00e4ysvaiheessa. N\u00e4ytelm\u00e4kirjasto oli kuljetettu turvaan ja se sijaitsee Teatterikorkeakoulun kirjastossa.<\/p>\n

Aluksi Maaseututeatterin teht\u00e4v\u00e4 oli valmistaa noin 10\u201315 ensi-iltaa vuodessa, joita esitettiin kutakin noin 5\u201310 kertaa; sek\u00e4 kiert\u00e4\u00e4 tuttuja reittej\u00e4, Kotka, Hamina, Pori, Rauma, Tampere, H\u00e4meenlinna, Kuopio, Mikkeli, Oulu, Joensuu, Sortavala jne. Parantuneet kulkuyhteydet tekiv\u00e4t kaikkineen sen mahdollisiksi. L\u00e4hivuosina kiert\u00e4minen kuitenkin rasitti taloutta. Lis\u00e4ksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1903 t\u00e4ysin \u00e4killisesti Kasimir Leino sanoutui irti johtajanteht\u00e4v\u00e4st\u00e4, j\u00e4tt\u00e4en teatterin kesken kaiken sen ollessa Oulun vierailulla.<\/p>\n

Kasimir Leino<\/strong> perusti saman tien Tampereella uuden teatterin nimelt\u00e4 Suomen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong>, johon useita Maaseututeatterilaisia liittyi, ainakin Aapo Pihlajam\u00e4ki<\/strong>, Kosti Elo,<\/strong> Hilda Martin<\/strong> ja Tilda Raitio (my\u00f6h. Wuori)<\/strong>. He pelk\u00e4siv\u00e4t ilmeisesti Aspegrenin paluuta Viipuriin johtajaksi ja osoittivat n\u00e4in lojaalisuuttaan Kasimir Leinolle. Suomen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/strong> toimi vuoden 1903\u20131904,<\/strong> suunnitelmissa l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4ntisen Suomen alue, tukipisteen\u00e4 Tampere.<\/p>\n

Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 avasi syksyll\u00e4 1903 Elvira Willman-Elorannan <\/strong>n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 Lyyli, <\/em>Kansallisteatterissa jo edellisen\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 n\u00e4hdyll\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kotimaisella uutuudella. Sen keskeinen yhteiskunnallinen aihe oli tietysti mit\u00e4 otollisin n\u00e4ytelm\u00e4valinta Tampereella, jossa juuri tuona vuonna ei ollut kiinte\u00e4\u00e4 teatteritoimintaa. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Lyyli ryhdikk\u00e4\u00e4sti kielt\u00e4ytyy yl\u00e4luokkaisen ja ruotsinkielisen hulttiomiehen tarjoamasta lapsenruokosta ja lupaa el\u00e4tt\u00e4\u00e4 yksin\u00e4\u00e4n synnytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lapsen itse (Rajala 1991, 110).<\/p>\n

Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli ensi-iltoja oli useita, mm Aleksis Kiven Y\u00f6 ja p\u00e4iv\u00e4<\/em> sek\u00e4 Leo ja Liina, <\/em>j\u00e4lkimm\u00e4inen ammatillisena kantaesityksin\u00e4; Bj\u00f6rnssonin Maantiede ja rakkaus<\/em>\u00a0sek\u00e4 Ibsenin Kummittelijoita<\/em>. Hilda Martin-Pihlajam\u00e4en suoritus Kamelianaisessa<\/em> her\u00e4tti suurta arvostusta, Armandina oli yh\u00e4 paremmin n\u00e4yttelev\u00e4 Kosti Elo<\/strong>. Sek\u00e4 viel\u00e4 kolme Arthur Schnitzlerin pienoisdraamaa (Kaksi kirjailijaa, Nainen tikarin kanssa, Viimeiset naamarit<\/em>). (Rajala 1991, 112) Turkuun ja Poriin suuntautuneiden kiertueiden j\u00e4lkeen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1904 palattiin Tampereelle, jolloin n\u00e4htiin lis\u00e4\u00e4 ulkomaisia teoksia, mm Strindbergin Is\u00e4<\/em>, Hilda Martin ratsumestarin rouvana. Teatterilta kuitenkin puuttui katsojia ja esityksi\u00e4 jouduttiin peruuttamaan, joten se oli konkurssikyps\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1904. Aapo Pihlajam\u00e4ki<\/strong> ja Hilda Martin-Pihlajam\u00e4ki<\/strong> kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin ja Kosti Elo<\/strong> palasi Viipuriin, jonne tuore johtaja Jalmari Finne<\/strong> halusi h\u00e4net n\u00e4yttelij\u00e4ksi.<\/p>\n

Teatterinjohtajana ja ohjaajana Kasimir Leino edusti \u2019dramaturgi-johtajien\u2019 ryhm\u00e4\u00e4. Sek\u00e4 Veist\u00e4j\u00e4 ett\u00e4 Rajala viittaavat h\u00e4nen ohjelmistonsa korkeaan kirjalliseen laatuun, mutta siihen muu kuin p\u00e4\u00e4kaupungin yleis\u00f6 ilmeisesti ei ollut riitt\u00e4v\u00e4n koulutettua. Seuraavana vuonna Kasimir Leinon oma n\u00e4ytelm\u00e4 Lehtolapsi<\/em><\/strong> ei menestynyt Kansallisessa kovin hyvin (Koskimies 1951, 110), ja viel\u00e4 seuraavana vuonna h\u00e4n riitautti tai joutui riitauttamaan er\u00e4\u00e4n suomennoksensa tekij\u00e4npalkkioasian, joka liittyi Pihlajam\u00e4kien kiertueeseen. (Koskimies 1951, 130)<\/p>\n

Jalmari Finne (1874\u20131938) teatterinjohtajana<\/h3>\n

Koettuaan tappion ja selv\u00e4n ulosajon Kansallisteatterista Bergbomin viimeisen\u00e4 vuonna 1904 t\u00e4m\u00e4 30-vuotias, laajalti sivistynyt, musikaalinen, ter\u00e4v\u00e4-\u00e4lyinen, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen ja kielitaitoinen, mutta impulsiivinen ja omahyv\u00e4inen Jalmari Finne <\/strong>otti\u00a0vastaan Viipurin<\/strong> Maaseututeatterin <\/strong>johtajan toimen vastaan. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen varsin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 kautensa kesti 1904\u20131907 ja h\u00e4n palasi sinne viel\u00e4 vuodeksi 1913\u20131914. H\u00e4n vitsaili, ett\u00e4 kukaan johtaja ei voi pysy\u00e4 kauaa Viipurissa, koska joutuu juhlimaan kaupungissa niin ankarasti.<\/p>\n

Finnen sopimus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4neen kaikki mahdolliset oikeudet hallita teatterin asioita ja Verneri Veist\u00e4j\u00e4 arvelee (1957, 62) sen johtuneen h\u00e4nen Kansallisteatterissa saamistaan kokemuksista. H\u00e4n kiinnitti henkil\u00f6kuntaan t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 Kosti Elon <\/strong> takaisin Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4. Finne uskoi 31-vuotiaalle Elolle t\u00e4rkeit\u00e4 rooleja, joista Calder\u00f3nin El\u00e4m\u00e4 on unta<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n prinssi Sigismund ja ennen muuta Hamlet 1904 olivat t\u00e4rkeimm\u00e4t. Elon ja Finnen yst\u00e4vyys kantoi hedelm\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmill\u00e4 vuosikymmenill\u00e4 Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterissa.<\/p>\n

Ohjaajantaiteen historian kannalta on mainittava, miten Finne, joka oli innolla jo ehtinyt kokeilla Kansallisteatteriin 1902 saaduilla s\u00e4hk\u00f6valoilla, k\u00e4ytti Viipurin Hamlet<\/em>-ohjauksessaan 1904 kiinteiden pylv\u00e4iden ja korokkeiden muodostamaa peruslavastusta, jota vain verhoilla muunneltiin.<\/p>\n

Maaseututeatteri<\/strong> oli viel\u00e4 kiertueteatteri ja Finnell\u00e4 oli tarve antaa n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupungissa, joten ryhm\u00e4 vieraili vanhassa Arkadiassa marraskuussa 1904, mutta menestys ei ollut aivan hyv\u00e4. Oopperamiehen\u00e4 Finne p\u00e4\u00e4tti my\u00f6s ensi kertaa esitt\u00e4\u00e4 suomeksi Paciuksen Kaarle kuninkaan mets\u00e4styksen<\/em> ja kertoo muistelmissaan, miten oli itse joutunut ohjauksen lis\u00e4ksi kerran my\u00f6s kapellimestarin teht\u00e4viin, mik\u00e4 oli tavaton riski, jota ei uusittu.<\/p>\n

Suurisuuntaisia teoksia otettiin my\u00f6s, kuten kaksi suomenkielist\u00e4 kantaesityst\u00e4. Jalmari Finne dramaturgi-johtajana ja kielitaitoisena tunsi kirjallisuutta: Edmond Rostandin Cyrano de Bergerac<\/em> sek\u00e4 Alexandre Dumas\u2019n Edmond Kean<\/em>. Etenkin j\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 tuli n\u00e4yttelij\u00f6iden rakastama virtuoosikappale, jossa johtava miesn\u00e4yttelij\u00e4 saa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 voimansa ja taitojensa tunnossa.<\/p>\n

Finne osoitti johtajana ideointikyky\u00e4, h\u00e4n j\u00e4rjesti Viipuriin Ida Aalbergin vierailuesityksi\u00e4, vaikka ei antanut teatteria Elli Tompurin vierailulle syksyll\u00e4 1905. Heill\u00e4 oli ilmeisesti ollut Kansallisteatterin aikoihin ristiriitoja. Jalmari Finne valmisti lapsille Topeliuksen & Melartinin Prinsessa Ruususen<\/em>, ohjasi useita Shakespearen n\u00e4ytelmi\u00e4, Hugo\u2019ta, ja Moli\u00e8ren Luulosairaan. <\/em>Ohjelmistoon mahtui lis\u00e4ksi jotain Finnen kirjoittamia teoksia puhumattakaan h\u00e4nen monista k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4\u00e4n. Finne teki Viipurista siis Bergbomilaisen teatterin selv\u00e4n perillisen ja kasvatti sinne vaativan yleis\u00f6n.<\/p>\n

Finne oli kaupungilla kaikin puolin n\u00e4kyv\u00e4 ja edustava kulttuuripersoona. N\u00e4yttelij\u00e4kunta ilmaisi ajoittain huoltaan vain tarpeesta taiteellisen ty\u00f6skentelyn huolellisuuteen ja kurinalaisuuteen. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1907 Finne nokkelana johtajana kantaesitti ensimm\u00e4isen Aristofaneen komedian Suomessa Naishallitus<\/em> eli Naisten kansankokous<\/em>. Laulavana n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 nousi Finnen aikaisessa Maaseututeatterissa yleis\u00f6n ykk\u00f6ssuosikiksi Aino Halonen,<\/strong> eli Aino Haverinen, <\/strong>laulun\u00e4ytelmien ja operettien taitava ja pirte\u00e4, aidosti suomalainen t\u00e4hti.<\/p>\n

Finne <\/strong>palasi Viipuriin vuodeksi 1913\u20131914,<\/strong> mik\u00e4 tapahtui j\u00e4lleen ansiokkaan ohjelmiston merkeiss\u00e4, tilanteessa, jossa Kansallisteatterin johtokunta pohti seuraajakysymyst\u00e4 teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 savustetun Aadolf Lindforsin j\u00e4lkeen. Finne n\u00e4ytti samaan aikaan Viipurissa kirjallista tasoa, suuren draaman, ja hyvien n\u00e4ytelmien tekemist\u00e4, kotimaisia perusteoksia unohtamatta. Opereteista oli mm suosittu ja vaativa Lepakko<\/em> ohjelmistossa. Osin esityksi\u00e4 moitittiin liian h\u00e4t\u00e4isesti tehdyiksi, mik\u00e4 Finnen impulsiivisen ja lyhytj\u00e4nnitteisen luonteen tiet\u00e4en on ollut ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 kritiikki\u00e4. Luontaisena satiirikkona, h\u00e4n kuitenkin pelasi teatteria yhteiskuntaan p\u00e4in, jakamalla kauppakoululaisille lippuja Puotineitiin<\/em> ja teollisuuskoululaisille Konkurssiin. <\/em> (Veist\u00e4j\u00e4 1957, s 128) Vaikka vuosi oli onnistunut, tuotti talous yll\u00e4tyksi\u00e4, koska valtionapu vuodelle 1914 sattumalta oli ev\u00e4tty.<\/p>\n

Valtion tempoileva avustuspolitiikka her\u00e4tti ajatuksia, ett\u00e4 kaupunkien pit\u00e4isi ottaa enemm\u00e4n vastuuta teattereistaan tai useamman kaupungin yhteisesti. Finne ilmoitti kuitenkin vet\u00e4ytyv\u00e4ns\u00e4 johtajan teht\u00e4vist\u00e4 maaliskuussa 1914 ja panosti kirjailijan toimeen. Kiljusen herrasv\u00e4en seikkailut<\/em> muun ohella olivat jo alkaneet.<\/p>\n

Kaarle Halme (1864\u20131946), n\u00e4yttelij\u00e4 ja teatterinjohtaja<\/h3>\n

Kaarlo Bergbomin tallista liikkeelle l\u00e4hteneiden vuosisadan alun teatterinjohtajien joukossa on Kaarle Halme\u00a0<\/strong>poikkeus sik\u00e4li, ett\u00e4 oli itse my\u00f6s arvostettu n\u00e4yttelij\u00e4, mik\u00e4 teatterinjohtajalla oli Suomeenkin vakiintuva, hyvin perinteinen malli. Sellainen toimi pitk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 anglosaksisessa maailmassa, verrattuna saksalaistyyppiseen dramaturgi-johtajan malliin.<\/p>\n

Kaarle Halme oli riitauttanut v\u00e4likirjansa Suomalaisessa teatterissa palkkioihinsa ja etuihinsa liittyviss\u00e4 asioissa ja saanut Bergbomin menett\u00e4m\u00e4\u00e4n malttinsa 1901. Kahden kiivaan herran, jotka kuitenkin olivat hy\u00f6tyneet toisistaan ja tulleet aluksi toimeen, v\u00e4lej\u00e4 oli jo ennakkoon hiert\u00e4nyt se, ett\u00e4 Halme oli jo useita vuosia k\u00e4ynyt lehdist\u00f6n kautta polemiikkia Bergbomia vastaan. Pikaistuksissa tehdyt ratkaisut olivat taustalla koko Halmeen osin lepattavassa, tosin kyll\u00e4 aloitteellisuuden leimaamassa my\u00f6h\u00e4isurassa.<\/p>\n

Vuosina 1888\u20131901 Halme oli n\u00e4ytellyt Suomalaisessa Teatterissa. Vanheneva Bergbom tuli yh\u00e4 kyvytt\u00f6m\u00e4mm\u00e4ksi muuttamaan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n esimerkiksi Axel Ahlbergin luovuttamaan roolejaan. Halme liittyi l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n uhmakkaasti Ruotsalaiseen teatteriin, kunnostautuen mm parissa Shakespeare-roolissa (Lear, Othello, Daniel Hjort, Eurysakes Salamiin kuninkaissa). <\/em>N\u00e4it\u00e4 ruotsiksi tehtyj\u00e4 rooleja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Eino Leino j\u00e4lleen ylisti P\u00e4iv\u00e4lehdess\u00e4<\/em>, mutta ne j\u00e4iv\u00e4t kuriositeeteiksi Erottajan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Halme oli siell\u00e4 kuitenkin vain suomenruotsia puhuva rivin\u00e4yttelij\u00e4.<\/p>\n

Suomalaisen Maaseututeatterin johtajuus Viipurissa vapautui Kasimir Leinon j\u00e4lkeen 1903 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka tuli Tampereelle perustamaan teatteria. Mutta Halme, jolla ehk\u00e4 my\u00f6s oli ollut hankkeita perustaa teatteri Tampereelle, l\u00e4htikin johtajaksi Viipuriin. H\u00e4nen vuosipalkkaansa lis\u00e4ttiin 2% n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen bruttotulosta, selv\u00e4sti johtajan tuonaikaisena tulospalkkauksena. \u2013 Kansann\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen j\u00e4rjest\u00e4misen halvemmin hinnoin oli tapa, jonka Halme my\u00f6s toi Viipuriin, maan tuolloiseen kakkosteatteriin.<\/p>\n

Menestyksek\u00e4s vuosi 1903\u20131904 Viipurissa. <\/strong> N\u00e4yttelij\u00e4-johtajien tulevaan tapaan 40-vuotias Halme n\u00e4ytteli itse omat vanhat roolinsa ja ohjasi oman n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 Murtuneita. <\/em> Ibsenin Kummittelijoita<\/em> ja Strindbergin Kaarle XII<\/em> edustivat uuden realismin vakavaa linjaa, edellinen ei kiinnostanut yleis\u00f6\u00e4 lainkaan, Kaarle XII:n rooli Halmeen tulkintana piti mielenkiinnon yll\u00e4. (Veist\u00e4j\u00e4 1957 s 52\u201353).<\/p>\n

Musiikkiklassikko 1850-luvulta Pikku pyhimys<\/em> n\u00e4htiin 22.4.1904 ensimm\u00e4isen\u00e4 suomenkielisen\u00e4 operettiesityksen\u00e4, Aino Halonen p\u00e4\u00e4osassa Viipurissa, Kaarle Halme itse miesp\u00e4\u00e4osassa. Halme oli johtajana ankara ja asioihin, mm alkoholink\u00e4ytt\u00f6\u00f6n puuttuva. Toisaalta h\u00e4n oli suurieleinen kirjelm\u00f6idess\u00e4\u00e4n johtokunnalle pienist\u00e4 erimielisyyksist\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4kunnan kanssa. Hilma Rantasen antamaa puheopetusta osa n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 ei halunnut jne.<\/p>\n

Viimeinen Halmeen tempaus oli poistua kaupungista pienen n\u00e4yttelij\u00e4ryhm\u00e4n kanssa, vaikka illalla oli tarkoitus olla n\u00e4yt\u00f6s. L\u00e4htemisen tapa oli ennenkuulumaton. Jatkosta silti neuvoteltiin ja Halme tinki palkkaansa, mutta parinkin m\u00e4\u00e4r\u00e4ajan menty\u00e4 umpeen, Viipurin johtokunta Lallukan johdolla kutsui mieluummin Jalmari Finnen, jonka toimintaa on esitelty edell\u00e4. (Veist\u00e4j\u00e4 1957 s 60\u201361)<\/p>\n

Kaarle Halme oli my\u00f6s itse kiivaasti innostuva. Ohjaavana kollegana h\u00e4nest\u00e4 tuli johtaja, joka ainakin aluksi joutui rakentamaan liikkumavapauttaan ja valtuuksiaan johtajana. H\u00e4nkin oli mies, jonka osaamisensa perusteella tavallaan olisi kuulunut olla Kansallisteatterissa. Nuorsuomalaisena ja demokraattina h\u00e4n tietysti n\u00e4ki mieluista toimintakentt\u00e4\u00e4 my\u00f6s muualla ainakin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden pakosta.<\/p>\n

Vuosisadan alun loistaviksi n\u00e4yttelij\u00f6iksi tunnustettuja miest\u00e4hti\u00e4, kuten Halmetta ja Aarne Orjatsaloa<\/strong> voidaan nimitt\u00e4\u00e4 huoletta my\u00f6s suuriksi diivoiksi. Suuria elkeit\u00e4 ja dramaattisia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 Halmeenkin uraan mahtuu. Eino Leino kutsui niit\u00e4 imperatoorisiksi (keisarillisiksi\/k\u00e4skeviksi) luonteenpiirteiksi miehell\u00e4, joka lis\u00e4ksi oli vakuuttunut olevansa l\u00e4nsisuomalaisen muinaisen kuningassuvun j\u00e4lkel\u00e4inen. Halme, entinen nimismiehen poika, oli ylh\u00e4istyylinen k\u00e4yt\u00f6kselt\u00e4\u00e4n ja k\u00e4\u00e4nsi selk\u00e4ns\u00e4 poikkipuolisesta sanasta. (Koski 1986, 379)<\/p>\n

Halmeen seuraava projekti oli perustaa Tampereen Teatteri,<\/strong> mik\u00e4 tapahtui toukokuussa 1904 Viipurin sopimuksen rauettua. Tampereella Kauppaseura suhtautui ajatukseen my\u00f6nteisesti ja ensimm\u00e4iset 40-vuotiaan Halmeen mukanaan tuomat naisn\u00e4yttelij\u00e4t Hilma Rantanen ja Elli Tompuri kiersiv\u00e4t kannatuslistojen kanssa ymp\u00e4ri kaupungin kauppaliikkeit\u00e4. Tampereen Teatterin Osakeyhti\u00f6 olisi voinut vuokrata kaupungin omistaman Raittiustalon (Mustalahdenkadun ja Satakunnankadun kulmassa), jossa kaikki Tampereella vierailleet teatterit olivat siihen menness\u00e4kin esiintyneet. Viimeksi Kasimir Leinon Suomen N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 edellisell\u00e4 kaudella. Mutta Halme halusi komeammat puitteet, joten Tampereen Teatterin avajaisn\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 8.9.1904 pidettiin paremman v\u00e4en suosimalla Seurahuoneella, Kauppatorin laidalla, Puutarhakadun kulmassa. (Rajala 2004, 24)<\/p>\n

Halme oli tuonut n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 Viipurista, Kansallisteatterista Jussi Snellmanin, <\/strong> Helsingin Ty\u00f6v\u00e4en Teatterista Teuvo Puron <\/strong>ja Ruotsalaisesta teatterista\u00a0Elli Tompurin<\/strong>, jossa t\u00e4m\u00e4kin oli n\u00e4ytellyt erottuaan Kansallisteatterista. Aarne Riddelin-Orjatsalo <\/strong>liittyi teatteriin my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Avajaiset vietettiin Kaarle Halmeen n\u00e4ytelless\u00e4 Kiven Kullervossa<\/em>\u00a0syksyll\u00e4, my\u00f6hemmin h\u00e4n n\u00e4ytteli viel\u00e4 Wilhelm Telliss\u00e4.<\/em> \u2013 Avajaissyksyn ohjelmisto oli siis kunnianhimoinen, mutta kritiikit varaukselliset. Olosuhteet olivat ahtaat ja hankalat, silti n\u00e4yteltiin viel\u00e4 Tolstoin Yl\u00f6snousemus<\/em> ja Schillerin Maria Stuart.<\/em> Lopulta voitiin asettua pysyv\u00e4sti Raittiustalolle. Pari esityst\u00e4 jouduttiin alkoholin takia peruuttamaan, joten Halme erotti oitis kaksi miesn\u00e4yttelij\u00e4\u00e4. (Levas 1946, 16, Rajala 2004, 24\u201327)<\/p>\n

Kev\u00e4tkaudella 1905 n\u00e4yteltiin kotimaista, Halmeen omat Purimossa <\/em>ja Mestari Garp, <\/em>jossa puolustettiin lakkolaisten oikeuksia sek\u00e4 August Blanchen vanha Ett resande teaters\u00e4llskap (Kuljeksiva teatteri).<\/em> Siin\u00e4 on keski\u00f6ss\u00e4 hulttiomainen alkoholisoitunut n\u00e4yttelij\u00e4. Mutta jo tammikuun lopussa 1905 Halme riitaantui johtokunnan kanssa ja l\u00e4hti pois\u00a0kesken kauden. Omien sanojensa mukaan h\u00e4n oli ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 tehnyt virheen, kun oli l\u00e4htenyt pois Helsingist\u00e4!<\/p>\n\n\t\t