{"id":98,"date":"2014-12-30T13:13:05","date_gmt":"2014-12-30T10:13:05","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/?p=98"},"modified":"2017-11-14T13:01:30","modified_gmt":"2017-11-14T10:01:30","slug":"3-5-bergbomien-viimeinen-vuosikymmen-1892-1903","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/teatteri\/3-5-bergbomien-viimeinen-vuosikymmen-1892-1903\/","title":{"rendered":"
3.5<\/div>Bergbomien viimeinen vuosikymmen 1892\u20141903"},"content":{"rendered":"

Vuonna 1860 Suomen n. 1,7 miljoonaisesta v\u00e4est\u00f6st\u00e4 vain noin 14% oli ruotsinkielisi\u00e4. Suhde pysyi samana viel\u00e4 vuoteen 1900, jolloin maan asukasluku oli jo 3,3 miljoonaa. Ruotsinkielinen v\u00e4est\u00f6 s\u00e4ilyi kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n enemmist\u00f6n\u00e4 vanhoissa kaupungeissa, joten Helsingiss\u00e4 ruotsinkielisi\u00e4 oli vuonna 1880 viel\u00e4 yli 80%. Suomalainen teatteri oli siin\u00e4 mieless\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n v\u00e4hemmist\u00f6n teatteri omassa kaupungissaan.<\/p><\/blockquote>\n

Kaarlo Bergbomin el\u00e4m\u00e4\u00e4 leimasivat vuosina 1892\u20131894 kiusalliset riidat ja pettymykset. Lopulta varsin turha polemiikki Minna Canthin kanssa, von Numersin katkera ja kompleksinen julkinen riita tekij\u00e4noikeuksista sek\u00e4 Kaarlolle l\u00e4heisen, dramaturgi-ohjaajana lahjakkaan Niilo Salan mielenterveyden j\u00e4rkkyminen ja itsemurha ulkomailla osuivat kaikki samoille vuosille.<\/p>\n

Teatterin menestys oli vaihtelevaa, mutta n\u00e4yttelij\u00f6iden vaihtuvuus muodostui ongelmaksi: juuri kun nuoret s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isperheist\u00e4 tulleet neidit olivat antaneet koen\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ns\u00e4 ja oppineet v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin, saaden kokemusta, he astuivat s\u00e4\u00e4tyns\u00e4 mukaisiin sivistyneist\u00f6avioliittoihin ja yleens\u00e4 miestens\u00e4 toiveesta joutuivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n teatterin. S\u00e4\u00e4tyl\u00e4isrouvan ja n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren ammatti ei ollut hevin yhdistett\u00e4viss\u00e4. Pariskuntina n\u00e4yttelij\u00e4t saattoivat molemmat toimia teatterissa, mist\u00e4 muodostui taitelija-avioliittojen perinne. Suomalaisen Teatterin n\u00e4yttelij\u00e4kunnan rekrytoitumispohja ja tietyt j\u00e4nnitteet ovat kiintoisa osa Suomen teatterin viel\u00e4 kirjoittamatonta sosiologiaa.<\/p>\n

Arkadia-teatterin kellarissa oli my\u00f6s anniskeluravintola, mutta ei ole tiedossa, kuinka monta olutta, portteria tai jopa snapsia voitiin ottaa ennen esityst\u00e4. Toisaalta laaja repertuaari kaiken aikaa aiheutti muistikatkoksia, niin ett\u00e4 kuiskaaja Cilla Sil\u00e9n hallitsi ohjelmistoa kuiskaajan kopista k\u00e4sin. Roolit oli kirjoitettu vain edellisen puhujan viimeisten sanojen eli\u00a0iskurepliikkien kera kirjoitettu vihkoihin. N\u00e4ytelmien harjoittaminen yleens\u00e4 aloitettiin \u201dkollatsionoimisella\u201d eli lukuharjoituksella, jossa luettiin koko n\u00e4ytelm\u00e4 l\u00e4pi ja tarkistettiin ett\u00e4 iskut ja muut oli oikein kirjoitettu. Roolikirjan paksuudesta riippuen kaikki tekiv\u00e4t itsen\u00e4isesti ulkolukuty\u00f6n ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6-harjoituksissa vain koottiin ja j\u00e4rjestettiin kokonaisuus lavastusten kanssa.<\/p>\n

Bergbomin oma virkist\u00e4ytyminen tapahtui edelleen touko-syyskuun kest\u00e4vill\u00e4 ulkomaanmatkoilla, ensin Berliiniss\u00e4 teatteria katosmassa, sitten Alpeilla vaeltamassa tai kylpyl\u00f6iss\u00e4, miss\u00e4 h\u00e4n sai tarpeeksi aikaa kirjojen ahmimiseen. Kirjeenvaihto sisarelle kertoo tarkasta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6silm\u00e4st\u00e4, paljon n\u00e4hneest\u00e4 ja harkitsevasta\u00a0teatterinjohtajasta, joka ei helposti hurahda uutuuksiin, vaan ajattelee\u00a0kaikkea Suomessa toimivan ohjelmiston kannalta. H\u00e4n on my\u00f6s kriittinen ja piti esim. Sarah Bernhardin Kamelianaista<\/em> kovin homehtuneena esityksen\u00e4. Toisinaan my\u00f6s Emilie pystyi matkustamaan, mutta Hypoteekkiyhdistyksen pankkivirkailijana h\u00e4n useimmiten vietti lyhyet lomansa sukuloimalla kotimaassa.<\/p>\n

Suomalainen ohjelmisto 1890-luvulla<\/h3>\n

Anna-Liisasta<\/strong><\/em> oli k\u00e4yty Minna Canthin kanssa, myrskyn laannuttua kirjeenvaihtoa ennakkoon. Koko teatteri odotti Minnalta uutta n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 ja Anna-Liisa<\/em> ylitti kaikki teatterilaisten odotukset. Ensi-ilta 2.10.1895 onnistui erinomaisesti. Anna-Liisana Katri Rautio, Mikkona Kaarle Halme, vanhempina Aleksis Rautio ja Olga Salo, Johanneksena Oskari Salo sek\u00e4 Hussona Naemi Kahilainen (s Stenb\u00e4ck). Pirkko-sisarta n\u00e4ytteli Olga Poppius. \u201dN\u00e4ytelm\u00e4 pusersi kaikkialla paljon kyyneli\u00e4? ja se on tehnyt kaikkialla voimakkaan vaikutuksen.\u201d N\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 kiitettiin yksimielisesti Canthin syv\u00e4llisimm\u00e4ksi ja hienoimmaksi. Sekin perustui tositapaukseen, h\u00e4nen 10 vuotta aiemmin tapaamansa naisvangin kertomukseen. Siit\u00e4 valmistettiin my\u00f6s rinnakkaismiehitys kiertueita varten.<\/p>\n

Aspelin-Haapkyl\u00e4n mukaan Sylvi<\/em>-kiistojen ja muiden j\u00e4lkeen Canth ja Bergbom olivat kyll\u00e4 asiallisissa v\u00e4leiss\u00e4, mutta aiempi v\u00e4lit\u00f6n syd\u00e4mellisyys oli poissa. Canth sairasteli ja kuoli 12.5.1897. Kaarlo kohtasi h\u00e4net viel\u00e4 sairasvuoteella ja sitten seppelt\u00e4 laskiessaan.<\/p>\n

Minna Canthin merkitys Suomalaisen Teatterin nousun vaiheessa oli kiistaton, molemmat tarvitsivat toisiaan, Bergbomit Canthia ja Canth Bergbomeja. <\/strong>Olennaiseksi muodostui poliittinen ristiriita, sill\u00e4 vanhafennojen ydinryhm\u00e4\u00e4n kuuluva Bergbom oli lojaali vanhoille yst\u00e4villeen ja \u201dvaltionhoitajapuolueelle\u201d, vaikka piti n\u00e4iden tovereiden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 v\u00e4\u00e4rin\u00e4. Bergbomille\u00a0Kovan onnen lapsia<\/em>\u00a0(1888) oli merkitt\u00e4v\u00e4 taideteos, jota tosin olisi voinut viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n siivota. Olennaista oli, ett\u00e4 esitt\u00e4mist\u00e4 ei olisi pit\u00e4nyt itse lopettaa. H\u00e4n joutui johtokuntansa jyr\u00e4\u00e4m\u00e4ksi. Minna Canthista oli tullut Suomalaisen puolueen johtomiehille hankala henkil\u00f6, mutta omalta puoleltaan Canth katsoi Puolueen johtomiesten kohdelleen h\u00e4nt\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ja alentavasti ottaen huomioon mit\u00e4 h\u00e4n oli suomenkielisen kulttuurin eteen tehnyt.<\/p>\n

Kun Suomalainen puolue oli ollut riitt\u00e4v\u00e4n kauan vallassa, ei Canthin lojaalisuus sille ollut itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. H\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi muodostui kysymys liberaalisuudesta ja vanhoillisuudesta yhteiskuntarakenteen kehitt\u00e4misess\u00e4. Bergbom oli n\u00e4kemykselt\u00e4\u00e4n sosiaalisesti orientoituva ja demokraatti, mutta ei tuntenut mit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rryst\u00e4 tahallisia provokaatioita kohtaan. Kohtalokasta teatterin kannalta oli, ett\u00e4 j\u00e4lkikasvulle ei suotu todellisia mahdollisuuksia. V\u00e4itettiin, ett\u00e4 h\u00e4n ”ei suvainnut ket\u00e4\u00e4n rinnallaan”. H\u00e4n etsi seuraajaa itselleen, mutta tilanne oli monimutkainen viimeiset 10 vuotta. Luopumisen opettelu oli vaikeaa.<\/p>\n

Kotimaista ohjelmistoa tarkastelemalla n\u00e4kyv\u00e4t er\u00e4\u00e4t poliittisen ilmapiirin muutokset, samoin hahmottuu johdonmukainen vuotuinen karelianistinen ohjelmistolinja 1893\u20131903 <\/strong>(Erkon Ainosta<\/em> Ahon Panuun<\/em>).<\/p>\n

Zachris Topeliuksen<\/strong> lastenn\u00e4ytelmien esitykset alkoivat Suomalaisessa Teatterissa jo vuonna 1884. Ole hyv\u00e4 k\u00f6yhille <\/em>-esityksill\u00e4. Traumaattisen vuotensa 1892 p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 Bergbom ohjasi Topeliuksen satun\u00e4ytelmist\u00e4 kauneimman ja suurisuuntaisimman\u00a0Prinsessa Ruususen<\/strong>. <\/em>Sit\u00e4 esitettiin Mendelssohnin musiikilla ja se uusittiin viel\u00e4 1898. Uusi musiikki tilattiin Erkki Melartinilta jouluksi 1904. N\u00e4in \u201dtopeliaanisen lastenteatterin\u201d perinne suurella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 suomeksi oli alkanut ja muuallakin j\u00e4ljitelt\u00e4v\u00e4t esikuvat tehty. Ruotsiksi Ruusunen<\/em> oli esitetty ammattivoimin jo 1873.<\/p>\n

Hankalana, kirjailijariitojen ja menetysten vuonna herkk\u00e4 ja pehme\u00e4, kohta 50 t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Bergbom oli jollain tavalla ollut henkisess\u00e4 ahdingossa ja selv\u00e4sti alkoi hakeutua itselleen rakkaiden ja ns. muistorikkaiden teosten \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n

Kaudella 1893\/94 esitettiin Suomalaisessa Teatterissa my\u00f6s Topeliuksen ensimm\u00e4inen suuri n\u00e4ytelm\u00e4 50 vuotta my\u00f6hemmin,<\/strong><\/em> jossa esiintyv\u00e4n moraalisuuden Bergbom koki viel\u00e4 omanaan. Adolf Lindfors vieraili p\u00e4\u00e4roolissa, h\u00e4nh\u00e4n oli juuri n\u00e4m\u00e4 kaksi kautta lainassa Ruotsalaisessa teatterissa oppilaskoulun johtajana. T\u00e4m\u00e4nkin n\u00e4ytelm\u00e4n Bergbom oli \u00e4idist\u00e4\u00e4n orvoksi j\u00e4\u00e4neen\u00e4 pikkupoikana monesti n\u00e4hnyt Pierre Delandin n\u00e4yttelem\u00e4n\u00e4. Se ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 mennyt montaa kertaa, Topeliuksen aikuistuotanto alkoi olla jo vanhanaikaista.<\/p>\n

Bergbomin erityisen l\u00e4heist\u00e4 Topelius-suhdetta kuvaa viel\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4n karelinistisin\u00e4 viimeisin\u00e4 vuosinaan halusi tehd\u00e4 kaikkien mahdottomana pit\u00e4m\u00e4n Kypron prinsessan<\/em><\/strong>\u00a0(1897)<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4n\u00e4 suomeksi, toki Paciuksen musiikilla. Siin\u00e4 h\u00e4n itsekin oli ensimm\u00e4isen kiviteatterin vihki\u00e4isjuhlassa n\u00e4ytellyt 1860 juomanlaskija Megapontoksen koomisen pikkuroolin.\u00a0Kypron prinsessaa<\/em> ei ollut sen j\u00e4lkeen tehty, mutta ehk\u00e4 h\u00e4n halusi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uudelleen jotain nuoruutensa ilosta ja\u00a0yhty\u00e4 siihen kalevalaisen teatterin aaltoon, jollaista h\u00e4n 1890-luvulla oli synnytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Bergbom oli Kypron prinsessassa<\/em> laittanut syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n yl\u00f6spanoon, tehnyt parannuksia dramaturgisiin ratkaisuihin ja sommitellut huolella kreikkalaisten ja suomalaisten aiheiden yhdistelyn. Musiikit kuultiin pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Kajanuksen harjoittamina ja h\u00e4n saattoi havaita, ett\u00e4 sek\u00e4 Topelius ja leskirouva Pacius itkiv\u00e4t. N\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 esitettiin jopa 16 kertaa, mik\u00e4 merkitsee, ett\u00e4 kalevalainen aiheisto oli viel\u00e4 ajankohtainen asia ja muodissa. Seuraavana talvena tammikuussa 1898 vietettiin jo Topeliuksen suuria 80-vuotisp\u00e4ivi\u00e4, joiden j\u00e4lkeen h\u00e4n kuoli.<\/p>\n

Juhana Henrik Erkko (1849\u20131906)<\/strong> uraansa etsiv\u00e4n\u00e4 runoilijana sek\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijana tarjosi Bergbomille ensimm\u00e4inen runomittaisen Raamattu-aiheisen draamansa Tiet\u00e4j\u00e4, <\/strong><\/em>joka esitettiin 1888. N\u00e4ytelm\u00e4 oli voittanut SKS:n palkinnon, mutta Bergbom lyhensi ja rakensi huolellisesti Vanhan testamentin profeetta Bileamin el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n, jonka<\/p>\n

\u201dis\u00e4nmaalliset mielteet olivat liiankin selv\u00e4t. Miten havainnollinen olikaan vastakohta h\u00e4vi\u00f6\u00f6n sy\u00f6ksev\u00e4n pakanakansan ja valtaan nousevan Israelin v\u00e4lill\u00e4! Toiselta puolen aasialaisen velttohallitsijan turha loisto ja hekkuma sek\u00e4 Baalin palvelus kultavasikkoineen ja tanssijattarineen, toiselta puolen k\u00f6yh\u00e4, karaistua voimaa kysyv\u00e4 telttael\u00e4m\u00e4 aavikolla.\u201d (EAH3, 200).<\/p><\/blockquote>\n

Vuosisadan lopun uusromanttiselle koulukunnalle tuli Raamatun maisemista yksi kaikin tavoin sovelias topos, maisematyyppi historiallisille draamoille, jonka yleis\u00f6 runsaan uskonnollisen opetuksen takia hyvin tunsi. Erkon ja Bergbomin yhteisty\u00f6 on ollut selv\u00e4sti aiempia yhteisty\u00f6kumppaneita suppeampaa. Aspelin-Haapkyl\u00e4 olettaa ett\u00e4 Bergbom on l\u00e4hinn\u00e4 pyyhkinyt laajoja runoelma-tyyppisi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n

Aino<\/em><\/strong> on J.H. Erkon laaja viisin\u00e4yt\u00f6ksinen runoelma \u201dsujuvana ja mielt\u00e4kiinnitt\u00e4v\u00e4n\u00e4\u201d oli eritt\u00e4in suosittu ensi-illastaan 24.2.1893 alkaen, ja sai samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 jo 19 esityst\u00e4. Vaikka se on kadonnut kirjallisuudenhistoriasta ja teatterien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ilt\u00e4, sill\u00e4 on Bergbomin ohjelmistotilastossa Minna Canthin Anna-Liisan<\/em> veroinen asema. Viiten\u00e4 vuonna sit\u00e4 esitettiin yht\u00e4 mittaa ja uusintana viel\u00e4 uudessa talossa. Vetovoimana oli Erkon kaunis ja soljuva runous, keve\u00e4, notkea Kalevala-mitta, sarja odotusten mukaisia kuvaelmia, joilla ensi kerran luotiin uudemman arkeologian mukaisesti muinaissuomalaista puvustusta ja tarpeistoa. N\u00e4ytelm\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki Kalevalan episodit alkaen V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen ja Joukahaisen kilpalaulannasta, p\u00e4\u00e4tyen Ainon hukuttautumiseen. Useampi nuori naisn\u00e4yttelij\u00e4 esiintyi vuoroon Ainon roolissa. I n\u00e4yt\u00f6ksen lopusta on s\u00e4ilynyt valokuva (Suomen Kuvalehti\u00a0<\/em>1894, 2, s 29, 32 [15.1.1894]).<\/p>\n

Ainoa<\/em> on pidett\u00e4v\u00e4 Bergbomin karelianistisen vuosikymmenen avauksena. Esitykseen reagoi voimakkaasti nuori Jean Sibelius,\u00a0<\/strong>jonka Kullervo-sinfonia kuultiin edellisen\u00e4 vuonna. Ainon<\/em>\u00a0j\u00e4lkeen Sibelius k\u00e4\u00e4ntyi oopperalibreton toivossa J. H. Erkon puoleen, joka kirjoitti h\u00e4nelle tekstin Veneen luominen,\u00a0<\/em>keskushenkil\u00f6n\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen luojaheeroksen roolissa. Kokonaisuus j\u00e4i kesken, mutta musiikkia siirtyi Lemmink\u00e4is-sarjaan.\u00a0My\u00f6hemmin Erkki Melartin s\u00e4velsi Aino-<\/em>aiheisen oopperan (1909), jossa Jalmari Finnen teksti teki V\u00e4in\u00e4m\u00f6isest\u00e4 jumalallisen hahmon ja Aino vertautuu enemm\u00e4n luontoon ja mets\u00e4nhengett\u00e4reen. Se on varsin wagneriaaninen ja luontopanteistinen ja aikalaisten mielest\u00e4 paras siihen menness\u00e4 s\u00e4velletty suomalainen ooppera.<\/p>\n

Kullervossaan<\/em><\/strong> kaksi vuotta my\u00f6hemmin 1895 J. H. Erkko jatkoi karelianistisella tyylill\u00e4\u00e4n, mutta Kullervon hahmosta tuli v\u00e4hemm\u00e4n k\u00e4rsiv\u00e4 ja enemm\u00e4n taistelutahtoisen kansanjohtajan kaltainen hahmo. Se sai toki 11 esityst\u00e4. Siin\u00e4kin nimiroolin esitti Kaarle Halme, joka muuten t\u00e4ll\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 sai esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Joukahaista ja Lemmink\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

Vuotta my\u00f6hemmin, luultavasti Kaarle Halmeen aloitteesta kaivettiin esiin Aleksis Kiven Kullervo<\/em>,<\/strong> josta 1897 alkaen tuli suomalaisiin teattereihin sittenkin se ”oikea Kullervo <\/em>-draama”. Aika oli vihdoin otollinen Kiven traagisemmalle ja synkk\u00e4s\u00e4vyisemm\u00e4lle\u00a0Kullervolle<\/em>. Orjan kosto, joka aikaan saa vain h\u00e4vityst\u00e4, nousi miesn\u00e4yttelij\u00f6ille todelliseksi haasteeksi. Kiven Kullervon<\/em> yksin\u00e4isyys on mielt\u00e4 riipovampi kuin Erkon ihannoitu kansanjohtaja. Kalevalan<\/em> traaginen aines on syvemp\u00e4\u00e4 Aleksis Kiven Kullervossa.\u00a0<\/em>Sen voima perustui Halmeen erinomaiseen suomenkieleen ja psykologisesti uskottavaan\u00a0roolity\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

Viel\u00e4 Kansallisteatterin uuden kivitalon vihki\u00e4isiin 1902 J. H. Erkko kirjoitti Lemmink\u00e4isen ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuvan laulun\u00e4ytelm\u00e4n Pohjolan h\u00e4\u00e4t,<\/strong><\/em> jonka musiikin Erkki Melartin s\u00e4velsi. Kaikkia Erkon n\u00e4ytelmi\u00e4 leimaa draamallisen konfliktin v\u00e4h\u00e4isyys, avajaisn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli sijoittanut paljon sortokauden poliittisia tunnelmia ja vetoomuksia. Erkon ongelmat dramaatikkona ovat yhteydess\u00e4 Kalevalan<\/em>\u00a0tapahtumien eeppiseen rakentumiseen ja L\u00f6nnrotin tekemiin valintoihin.<\/p>\n

Runoilijana v\u00e4kev\u00e4mpi kuin\u00a0Erkko oli tietenkin Eino Leino (1878\u20131926). <\/strong>H\u00e4nen kielens\u00e4 oli yht\u00e4 taitavaa kuikn Erkon, mutta ajattelu oli dramaattisempaa ja ihmiset voimakkaammin tahtovia. Runoilijana\u00a0Leino oli ylivoimainen, mutta ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n dramaatikkona ollut kiistaton. H\u00e4nen Kalevala-aiheinen ruonoelmansa oli nimelt\u00e4\u00e4n\u00a0Tuonelan joutsen <\/em>ja h\u00e4nen suuri is\u00e4nmaallinen Kalevala<\/em>-aiheinen draamansa oli Sota valosta <\/em>(1901), joka perustui Kalevalan loppujaksoon.<\/p>\n

Bergbomin teatterin aiemmin tunnistamaton ongelma on saattanut olla se, ett\u00e4 ennen Halmeen aikaa, kaikkia n\u00e4ytelmien toimivia ja tahtovia sankareita olivat n\u00e4ytelleet muut kuin heteromaskuliiniset n\u00e4yttelij\u00e4t. Niilo Salan ja Axel Ahlbergin hahmot 1880-luvulla j\u00e4iv\u00e4t pakosta pehmeiksi ja esityksist\u00e4 puuttui poliittista dynamiikkaa. Naisten puolella tilanne oli toinen: vahvoja naisia oli n\u00e4hty enemm\u00e4n, mutta paikkaansa etsivi\u00e4, uhmakkaita ja voimassaan kapinoivia miehi\u00e4 oli saatu odotella. Kunnes\u00a0Kaarle Halmeesta <\/strong>tuli koko 1890-luvun ajaksi keskeinen niin aatteellisten kuin kapinoivien miesten esitt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

Aleksis Kiven Seitsem\u00e4n veljeksen <\/em><\/strong>pitk\u00e4\u00a0n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6historia Suomessa aukesi vasta 26.11.1898, 30 vuotta ilmestymisens\u00e4 j\u00e4lkeen. Bergbomin aikana sit\u00e4 esitettiin kuitenkin vain 12 kertaa, mutta palasi ohjelmistoon melko pysyv\u00e4sti 1910-luvulla. Viimeist\u00e4\u00e4n 1920-luvulla se alkoi olla yleisesti teatterien ohjelmissa. Kiven Canzio<\/em> loisti edelleen poissaolollaan, samoin Karkurit. Olviretke\u00e4 Schleusingeniss\u00e4<\/em> ei Bergbom n\u00e4yt\u00e4 lainkaan edes ajattelevan. Kiven asemaa suomenkielisen kirjallisuuden suurena aloittajana alettiin nyt varsinkin nuoren polven toimesta nostaa.<\/p>\n

Suomalaista dramatiikkaa Bergbomille edelleen tarjottiin, ja kirjallisen piirin laajetessa, n\u00e4in olikin luontevaa, olihan Arkadia kuitenkin keskeinen foorumi.<\/p>\n

Menestyneist\u00e4 Bergbomin aikaiskirjailijoista on erityisesti mainittava Teuvo Pakkala, <\/strong>jonka aluksi mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4n komediaan Tukkijoella<\/strong>,<\/em> musiikin laati Oskar Merikanto<\/strong>. Se esitettiin ensin 13.10.1899, ja uusittiin kaksi vuotta my\u00f6hemmin. Sen valmisteluvaiheista Aspelin-Haapkyl\u00e4 (1911 kirjoittaessaan) ei anna erityist\u00e4 tietoa. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 menestyksen syiksi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n vuoropuhelun ja luontevan ja vauhdikkaan esitt\u00e4misen, eik\u00e4 osaa viitata Merikannon laulujen kansanlaulunomaiseen vieh\u00e4tykseen. Toki kymmeness\u00e4 vuodessa jo n\u00e4kyi, ett\u00e4 siit\u00e4 tuli melkoinen menestys, mutta ei viel\u00e4 aavistettu, ett\u00e4 kaikkien aikojen suurin suosikki.<\/p>\n

Bergbomien 33-vuotisessa repertuaarissa, vuosina 1872\u20131905 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, miten vain Nummisuutarit<\/em> (112) ja Tukkijoella<\/em> (110) ovat ainoat, joiden yhteenlaskettu n\u00e4yt\u00f6sm\u00e4\u00e4r\u00e4 nousee yli sadan. Mutta Tukkijoella<\/em> ker\u00e4si t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n katsojia kuutena vuonna, kun 70 n\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4 ehti tapahtua jo Arkadiassa. Menestys jatkui kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1902, kun oli siirrytty uuteen taloon.<\/p>\n

Tukkijoen <\/em> sosiaalinen merkitys agraariyhteiskunnassa sortovuosien aikana on varsin selke\u00e4. Se kertoo tilattoman v\u00e4est\u00f6n ja talollisten v\u00e4lisest\u00e4 j\u00e4nnitteest\u00e4. J\u00e4nnite kuitenkin puretaan yhteisen toiminnan avulla: tukkisumaa l\u00e4htiv\u00e4t kaikki joukolla purkamaan. Kuitenkaan s\u00e4\u00e4tyjen asemaa ei uhata, talollinen saa talollisen tytt\u00e4ren, torpan tytt\u00f6 torpparin pojan, ja maattomat saavat toisensa. Lis\u00e4ksi mukana on juoni, jossa ep\u00e4rehellinen ja heikolle v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 tekev\u00e4 j\u00e4\u00e4 kiinni. Sen optimistinen yhteishenkisyys ja reippaat laulut tekev\u00e4t siit\u00e4 lajinsa kiist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ykk\u00f6sen.<\/p>\n

Tukkilaiseksi l\u00e4hteneen\u00e4 talollisen poika Turkkana lauloi ja n\u00e4ytteli Kaarle Halme ja Tolarina Taavi Pesonen, Suomalaisen Teatterin pitk\u00e4aikainen kotimaisia hahmoja tehnyt koomikko. Taavi Pesonen<\/strong> (1846\u20131918) oli tullut jo 1874 ja ollut aikoinaan my\u00f6s Papageno ja Masetto oopperoissa, my\u00f6hemmin Topias, Sepeteus ja Tolari.<\/p>\n

Pakkalan toinen n\u00e4ytelm\u00e4, Kauppaneuvoksen h\u00e4rk\u00e4 <\/em>21.2.1902, esitettiin vain 9 kertaa ja uusittiin seuraavana vuonna kerran, ja senkin komiikka toimi Taavi Pesosen pormestarin ja Naemi Kahilaisen pormestarin rouvan hahmojen kautta, my\u00f6s Adolf Lindfors oli mukana.<\/p>\n

Politiikkaa historiallisissa vaatteissa<\/h3>\n

Kalevalaisen innoituksen synnytt\u00e4mi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksia n\u00e4ytti tulvivan Bergbomin my\u00f6h\u00e4isvuosina. Itsekin historiallisen ja romanttisen n\u00e4ytelmist\u00f6n miehen\u00e4 t\u00e4m\u00e4 uusromanttinen suuntaus istui h\u00e4nelle. Samalla kuitenkin jatkui tietty ulkokohtainen n\u00e4ytt\u00e4vyys niiden suhteen, mik\u00e4 olikin tiettyj\u00e4 ristiriitoja synnytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kun monet tavoittelivat jo sis\u00e4istyneemp\u00e4\u00e4 ajattelua. Kalevalaisete ja historialliset n\u00e4ytelm\u00e4t saivat selv\u00e4t poliittiset agendansa.<\/p>\n

Juhani Ahon Panu<\/em> <\/strong>(1903) oli romaaniin perustuva n\u00e4ytelm\u00e4versio, osa kalevalaista kuvastoa pakanuuden ajan tiet\u00e4j\u00e4hahmon ymp\u00e4rill\u00e4. Eino Leinon Sota valosta<\/em> (1901) taas suuri kalevalaisten hahmojen kautta kerrottu poliittinen allegoria Suomen, Ruotsin ja Ven\u00e4j\u00e4n suhteista. Selv\u00e4sti sortovuosien tuotetta, is\u00e4nmaallista taistelua kuvaava teos.<\/p>\n

Ruotsi-Suomen historia oli viel\u00e4kin enemm\u00e4n harjoitettu laji Suomalaisessa Teatterissa. T\u00e4h\u00e4n istui Santeri Ivalon (e. Ingman) Kustaa Eerikinpoika<\/em>\u00a0(1903) sek\u00e4 Kasimir Leinon<\/strong> suuri teos\u00a0Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming<\/em>\u00a0(1901).<\/p>\n

Arvid J\u00e4rnefeltin<\/strong> Samuel Cr\u00f6ell\u00a0<\/em>, kertoo viipurilaisesta 1600-luvun tuomarista, jonka kohtaloon liittyi my\u00f6s kansalaistottelemattomuuden ja lojaalisuuden kysymyksi\u00e4. Samoja teemoja oli edelleen my\u00f6s J\u00e4rnefeltin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Orjan oppi (<\/em>1903) joka esitettiin muokattuna nimell\u00e4 Titus<\/em> (1910).<\/p>\n

Santeri Ivalo<\/strong> (e Ingman) kirjoitti sissip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Juho Wesaisesta,<\/em> jota melko paljon esitettiin 1897. Historiallista sortoa k\u00e4sitteli h\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 Lahjoitusmailla<\/em>\u00a0(1900). Sen yhten\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4n\u00e4 oli Matti Kurikan<\/strong> Viimeinen ponnistus<\/em> (1884) \u2013 n\u00e4ytelm\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n aateliston vastarinnasta, kun maaorjien vapautus oli jo tiedossa. Se oli monia vuosia Arkadian ohjelmistossa ja kun sit\u00e4 ei Ven\u00e4j\u00e4n puolella voitu esitt\u00e4\u00e4, matkustivat inkeril\u00e4iset sit\u00e4 Viipuriin katsomaan.\u00a0Kiinnostavaa, ett\u00e4 Kurikan poliittinen kehitys tuotti 13 vuotta my\u00f6hemmin viel\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n Baabelin torni<\/em>, 1897, jossa Raamattu j\u00e4lleen oli aihepiirin\u00e4, vertauskuvana maailman kaaokselle, kasvavalle imperialismille ja ihmisen ylpeydelle. Raamatulliseen maisemaan kirjoitettiin paljon, antiikki oli toinen, siit\u00e4 ammensi 1904 Elviira Willmanin toinen n\u00e4ytelm\u00e4 Rhodon valtias<\/em> (1904).<\/p>\n

Tukkijokea<\/em> vastaavaa kansansuosiota kansann\u00e4ytelm\u00e4n genress\u00e4 tavoittelivat omilla n\u00e4ytelmill\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4 ja my\u00f6hempi teatterinjohtaja Kaarle Halme<\/strong>, Purimossa, Mallassaunalla<\/em>, ja Mestari Garp<\/em>. Larin Ky\u00f6stin<\/strong> Juhannustulilla<\/em>, musiikki Oskar Merikanto (1903) kuuluu my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n genreen.\u00a0Kasimir Leinon<\/strong> Lehtolapsi,<\/strong><\/em> (1905) puolestaan on sosiaalihistoriallista vakavaa teemaa.<\/p>\n

Ajankohtaista poliittista tematiikkaa tai suomalaista l\u00e4hihistoriaa on eksplisiittisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 varsin harvassa, vain Maila Talvio-Mikkolan<\/strong> Kauppaneuvoksen kuoltua<\/em> 1905 sek\u00e4 Eino Leinon<\/strong> Johan Wilhelm<\/em> 1901 kahden hengen n\u00e4ytelm\u00e4, jossa kieliriidan takia erilleen joutuneiden veljesten suhdetta selvitet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Vain Elvira Willman-Elorannan <\/strong> Lyyli <\/em> (1903) oli lupaava n\u00e4ytelm\u00e4 nykyaikaisesta suomalaisesta tyt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

\u201dMiten vanha ja usein k\u00e4sitelty kappaleen aihe olikaan, oli nuori tekij\u00e4 eritt\u00e4in todellisin piirtein kuvannut alhaiss\u00e4\u00e4tyisen tyt\u00f6n joutumista onnettomuuteen kurjan viettelij\u00e4n kautta, niin ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 vaikutti el\u00e4m\u00e4n voimalla. Nimirooli nti [Lilli] H\u00f6gdalilla, Lyylin vanhemmat Olga Salo ja [Iisakki] Lattu, perheen naapureita nti [Mimmi] L\u00e4hteenoja, neidit Malm ja Auer y.m. [Knut] Weckman oli Birger, viettelij\u00e4. N\u00e4iden n\u00e4yttelij\u00f6iden ansiokas esitys puolestaan selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 meni 10 kertaa.\u201d(EAH 4, 210)<\/p><\/blockquote>\n

Aspelin-Haapkyl\u00e4n on ollut vanhasuomalaisena ehk\u00e4 vaikea n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4, miten aihepiiri oli aivan keskeinen yhteiskunnallisen j\u00e4nnitteen ja ongelman aihe, jonka ajankohtaisuus ja relevanssi ei lainkaan h\u00e4vinnyt siit\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 oli usein n\u00e4hty.\u00a0Varmaan my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 oli inspiroinut naisylioppilaan kirjoittama ajankohtainen n\u00e4ytelm\u00e4, keskell\u00e4 historiallisten kuvaelmien ja kalevalaisten pukujen pyntt\u00e4\u00e4mist\u00e4, jota vuosisadan vaihteen my\u00f6h\u00e4isromanttinen ohjelmisto muuten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tulvivan. Minna Canth n\u00e4ytti saaneen nuoren ja \u00e4lykk\u00e4\u00e4n manttelinperij\u00e4n, jonka kiinnostavaan, mutta traagiseen kohtaloon palataan.<\/p>\n

Suuri osa Arkadian ohjelmistosta 1890-luvulla voidaan n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s tietoisesti kansallistunteen ja ven\u00e4l\u00e4isvastaisen mielialan rakentajina.<\/p>\n

Kirjallisia johtajia ja nuoria n\u00e4yttelij\u00e4voimia<\/h3>\n

Bergbomien kirjeenvaihdossa mietit\u00e4\u00e4n kautta 1890-luvun, miten jonkin velattoman vuoden p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 olisi sopiva hetki vet\u00e4yty\u00e4 pois ja \u201dj\u00e4tt\u00e4\u00e4 teatterin johto toisiin k\u00e4siin, mutta kenen?!\u201d (EAH4, 63).\u00a0Niilo Salan <\/strong> j\u00e4lkeen kirjalliseksi apulaiseksi Bergbom kokeili kriitikkona toiminutta suomenkielist\u00e4 tohtori\u00a0Kasimir L\u00f6nnbohmia, eli Kasimir Leinoa<\/strong>, jolla oli ollut jo n\u00e4ytelm\u00e4hankkeita takanaan. H\u00e4n tarkasti usein kielt\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nsi n\u00e4ytelmi\u00e4, mutta vasta 1.6.1894 h\u00e4n siirtyi P\u00e4iv\u00e4lehden<\/em> arvostelijantoimesta teatterin palvelukseen, viihtyen kev\u00e4\u00e4seen 1895. H\u00e4n eroksi, kun ei ollut osoittanut \u201dtarpeeksi innostusta teatteritoimeen\u201d. Eron syyt j\u00e4\u00e4v\u00e4t osin ep\u00e4selviksi, ainakin h\u00e4n oli pyrkinyt ohjaamaan n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4n ilmaisuun, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t olleet suinkaan tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n

Ylioppilas Jalmari Finne <\/strong>(1874\u20131938)\u00a0toimi vuodesta 1895 alkaen Bergbomin l\u00e4heisen\u00e4 apulaisena suomentaen n\u00e4ytelmi\u00e4 useista kielist\u00e4. Finne alkoi my\u00f6s suositella Bergbomille n\u00e4ytelmi\u00e4, koska h\u00e4net oli otettu nimikkeelt\u00e4\u00e4n juuri ohjaajaksi eli regiss\u00f6\u00f6riksi Suomalaiseen Teatteriin 1895, jossa h\u00e4n viipyi vuoteen 1904. <\/strong>Sen j\u00e4lkeen Finne toimi mm. Suomalaisen Maaseututeatterin johtajana Viipurissa 1904\u20131907. Finnen molemmat sisaret olivat n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, Olga Finne<\/strong>\u00a0(my\u00f6h rva Poppius) ja Tyyne Finne<\/strong>\u00a0(my\u00f6h rva Vuorenjuuri). N\u00e4ist\u00e4\u00a0Olga (Finne-) Poppius<\/strong> oli teatterin kantavia voimia, koomisia ja herkki\u00e4 kykyj\u00e4.<\/p>\n

Jalmari Finne<\/strong>\u00a0sai v\u00e4hitellen Bergbomin matkoilla ja lepolomilla yh\u00e4 useammin vastatakseen ohjaamisesta ja harjoitusten johtamista. Mink\u00e4laiset v\u00e4lit t\u00e4ll\u00e4 johtajan nopealiikkeisell\u00e4 ja impulsiivisella assistentilla kehittyi vanhoihin konkareihin ja n\u00e4yttelij\u00e4kuntaan, on eri kysymys.<\/p>\n

Bergbomin oma v\u00e4syminen on jo n\u00e4kyviss\u00e4, Kaarlo oli jo yli viidenkymmenen, Emilie oli yli kuudenkymmenen ja er\u00e4\u00e4nlainen teatterin yliem\u00e4nt\u00e4. Talousvastuuta ei ollut h\u00e4nell\u00e4 oopperan lakattua, mutta silti h\u00e4n on p\u00e4ivitt\u00e4isess\u00e4 toiminnassa mukana, puvustosta ja moninaisesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 vastaten sek\u00e4 teatterin siveellist\u00e4 henke\u00e4 valvoen. Alkuaikojen hektinen toiminta oli h\u00e4nen osaltaan v\u00e4hentynyt. Molemmat Bergbomit miettiv\u00e4t jo luopumista \u2013 mutta kuka tulisi tilalle? Teatterikoulutuksen k\u00e4ynnist\u00e4mist\u00e4 oli vaadittu 1880-luvulta alkaen, mutta siihen Bergbom ei j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti koskaan ryntynyt. Rinnakkaiseksi ammattiin valmistumisen kanaviksi alkoivat 1890-luvulla muodostua n\u00e4inollen August Aspegrenin ja August Arppen kiert\u00e4v\u00e4t teatterit. Oppilaskoulu perustettiin vasta Bergbomien kuoleman j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Toisaalta Bergbomin ty\u00f6tapa oli kovin l\u00e4helt\u00e4 katsovaa. H\u00e4n touhusi itse edelleen jopa lavasteiden vaihtamista ainakin harjoituksissa. Vaikuttaa joidenkin kuvausten perusteella, kuin h\u00e4n ei olisi osannut erottaa johtamisessaan suuria ja pieni\u00e4 asioita toisistaan. Toisaalta monta vuosikymment\u00e4 oli h\u00e4nen energiansa kohdistunut nimenomaan esitysten j\u00e4rjestelyjen ongelmiin sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden \u201dinspiratsionin\u201d lietsomiseen, kuten on kirjoitettu. \u2013\u00a0Toisaalta \u00e4lyllisesti ylivertaisena h\u00e4n my\u00f6s pitk\u00e4styi \u00e4kki\u00e4 ja saattoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 harjoittelevat oman onnensa nojaan tai alkaa hermostuneesti liikehti\u00e4 nuoren kirjailijan lukiessa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Johtokunnan j\u00e4senin\u00e4 Bergbomit olivat niin selv\u00e4sti osia itse instituutiossa, ett\u00e4 he eiv\u00e4t tarkkaan ottaen olleet ty\u00f6ntekij\u00e4suhteessa, jolloin johtokunta olisi voinut erottaa heid\u00e4t noin vain huonojen vuosien j\u00e4lkeen, niin kuin Svenska Teatern teki Harald Molanderille. Elettiin tietyss\u00e4 aatteen luomassa pys\u00e4htyneisyyden tilassa, kuin laajennetussa sukukartanossa, jossa kaiken piti el\u00e4\u00e4 kuin ”suuressa perheess\u00e4”. \u2013\u00a0Kuitenkin jo 1888\u20131889 talvella n\u00e4yttelij\u00e4t olivat onnistuneet osin k\u00e4rjistyneiden neuvottelujen j\u00e4lkeen selkeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teatterin ty\u00f6tapoja ja toimenkuvia. Turhan paljon impusiivisuutta ty\u00f6skentelyyn viel\u00e4 kuitenkin liittyi.<\/p>\n\n\t\t