{"id":17,"date":"2013-11-12T08:04:00","date_gmt":"2013-11-12T06:04:00","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=17"},"modified":"2026-05-15T16:47:39","modified_gmt":"2026-05-15T13:47:39","slug":"10-4-varhaisromantiikan-nayttamot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/10-4-varhaisromantiikan-nayttamot\/","title":{"rendered":"10.4<\/span> Varhais­romantiikan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t"},"content":{"rendered":"\n

1800-luvulle tultaessa oopperatalot olivat kasvaneet kooltaan ja ne olivat muuttuneet er\u00e4\u00e4nlaisiksi tuotantolaitoksiksi, joka suolsivat oopperoita vauhdilla. Hovioopperoita oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta useimmat oopperatalot toimivat kaupallisella pohjalla uuden porvariston muodostaessa niiden laajimman yleis\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

1700-luvulla hallinnut, vakava opera seria<\/em> v\u00e4istyi v\u00e4hitellen varhaisromanttisen oopperan tielt\u00e4. Kehittyi uusi laulutyyli, jossa korostui tunteisiin vetoava melodisuus. Improvisoitua kuviointia ei en\u00e4\u00e4 suosittu. Tyyli yksinkertaistui \u00e4\u00e4nen volyymin samalla kasvaessa.<\/p>\n\n\n\n

Italiassa t\u00e4t\u00e4 1800-luvun alkupuolen laulutyyli\u00e4 kutsutaan bel cantoksi<\/em> eli kaunolauluksi. Italia oli j\u00e4lleen oopperan johtava maa. Bel canto -s\u00e4velt\u00e4jiin kuuluu kolme, loistavan kansainv\u00e4lisen uran tehnytt\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4\u00e4, Chiaccino Rossini (1792\u20131868), Vincenzo Bellini (1801\u20131835) ja Gaetano Donizetti (1797\u20131848).<\/p>\n\n\n\n

Kastraattien v\u00e4istyess\u00e4 oopperan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ilt\u00e4 nykyiset \u00e4\u00e4nityypit alkoivat vakiintua. Sopraano ja tenori olivat yleens\u00e4 tunteidensa ja intohimojensa viet\u00e4v\u00e4ksi heitt\u00e4ytyv\u00e4t nuoret p\u00e4\u00e4rakastavaiset. Matalammat \u00e4\u00e4net, basso, mezzosopraano ja altto viittasivat yleens\u00e4 i\u00e4n mukanaan tuomaan auktoriteettiin, joskin nekin toisinaan korotettiin p\u00e4\u00e4rooleihin.<\/p>\n\n\n\n

Opera serian mutkikkaita hovijuonitteluja kuvanneet libretot koettiin vanhanaikaisina. Romantiikan hengess\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kaivattiin \u201dtotuudellisuutta\u201d ja nimenomaan voimakkaita, aina melodramaattisuuteen asti paisuvia tunteita. Romantiikan kiinnostus \u00e4\u00e4ritunnetiloihin johti ns. mielipuolisuuskohtauksiin, joissa yleens\u00e4 oopperan sankaritar ajautuu mielen j\u00e4rkkymiseen. Suosionsa huipussa ne olivat 1820\u20131830-luvuilla.<\/p>\n\n\n\n

Aivan kuten romantiikan taiteessa laajemminkin, my\u00f6s oopperoiden libretoissa keskeisiksi aiheiksi tulivat kansallisuusaatteen her\u00e4\u00e4misen my\u00f6t\u00e4 antiikin sijasta paikallinen historia. Se antoi oopperoille toisinaan my\u00f6s vahvasti poliittisia s\u00e4vyj\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanolta edellytettiin tietynasteista realismia, mik\u00e4 n\u00e4kyi esimerkiksi historialliseen autenttisuuteen pyrkiv\u00e4ss\u00e4 puvustuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Librettoja muokattiin usein aikakaudella toimineiden tai ihailtujen kirjailijoiden tuotannosta. Suosittuja olivat esimerkiksi William Shakespeare, Sir Walter Scott, Alexandre Dumas, Friedrich Schiller ja Victor Hugo.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n estetiikka muuttui. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n hallinneet perspektiivikulissit koettiin vanhanaikaisiksi. Kiitos tehokkaan kaasuvalaistuksen en\u00e4\u00e4 ei tarvittu perspektiivikulisseille tyypillist\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisten sivukulissien rivist\u00f6j\u00e4, joka olivat olleet v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kynttil\u00e4valaistuksen edellytykset.<\/p>\n\n\n\n

Romanttisen maalaustaiteen trendej\u00e4 mukaillen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle loihdittiin dramaattisia maisemia, \u00f6isi\u00e4 hautuumaita, raunion\u00e4kymi\u00e4 jne. (10\/9). Suosittuja olivat erilaiset, muun muassa valotehosteilla aikaansaadut luonnonmullistukset, kuten \u00f6iset myrskyt ja salamaniskut.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
1800-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano Meyerbeerin oopperasta Robert le Diable.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Rossini edustaa aikakauden vaihtumista. H\u00e4n oli viimeinen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, joka s\u00e4velsi rooleja kastraattilaulajille ja toisaalta muutamat h\u00e4nen oopperoistaan ennakoivat musiikillisesti ja aihemaailmaltaan t\u00e4ysromantiikkaa, t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 h\u00e4nen viimeinen oopperansa Wilhelm Tell (1829). H\u00e4n s\u00e4velsi kaikkiaan 39 oopperaa, joukossa koomisia oopperoita, kuten Sevillan parturi (1816) ja suurimuotoisia vakavia oopperoita, joista aikanaan arvostettiin erityisesti Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n perustuvaa Otelloa (1816).<\/p>\n\n\n\n

Nuorena kuollut Vincenzo Bellini (1801\u20131835) pyrki oopperamuodon yhten\u00e4isyyteen viljelem\u00e4ll\u00e4 vapaata, puheenomaista laulutyyli\u00e4, jossa aariat, ryhm\u00e4kohtaukset ja kuoro-osat nivoutuvat l\u00e4hes saumattomasti toisiin. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4teoksenaan voidaan pit\u00e4\u00e4 muinaisen pakanapapittaren kielletyst\u00e4 rakkaudesta kertovaa oopperaa Norma (1831).<\/p>\n\n\n\n

Donizetti s\u00e4velsi aluksi koomisia oopperoita, mutta siirtyi sitten vakaviin, historiallisiin aiheisiin oopperoissaan Anna Bolena (1830) ja Maria Stuarda (1835). H\u00e4n on tunnettu h\u00e4ik\u00e4isevist\u00e4 mielipuolisuuskohtauksistaan, joista tunnetuin on Walter Scottin skotlantilaisaiheiseen romaaniin perustuvassa oopperassa Lucia di Lammermoor (1835).<\/p>\n\n\n\n

Ranskassa 1800-luvulla laajoja historiallisaiheisia oopperoita kutsuttiin nimell\u00e4 grand opera. <\/em>Lajin kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja mestarinakin voi pit\u00e4\u00e4 saksalaissyntyist\u00e4, mutta Pariisissa vaikuttanutta Giacomo Meyerbeeri\u00e4. H\u00e4nen esitetyimpi\u00e4 teoksiaan ovat Robert le Diable eli Robert Paholainen (1831), Les Huguenots eli Hugenotit (1836) ja L\u2019Africaine eli Afrikatar (1865).<\/p>\n\n\n\n

Varhaisromanttinen baletti<\/h2>\n\n\n\n

Baletti nousi 1800-luvun alkupuolella suosituksi taidemuodoksi oopperatalojen ohjelmistossa. Baletin keskuksia olivat nimenomaan Milanon La Scala ja Pariisin ooppera. Balettia oli toki esitetty aiemminkin, usein osana oopperoita tai niiden v\u00e4linumeroina.<\/p>\n\n\n\n

Kokoillan juonellista balettia oli kehitelty jo 1700-luvulla. Kuten edellisess\u00e4 luvussa mainittiin, Noverre oli kehitellyt miimi\u00e4, draamallista kerrontaa ja tanssia tasapainoisesti yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4 ns. toimintabalettia. Jean Daubreval (1742\u20131806) oli puolestaan valmistanut baletin La Fille mal gard\u00e9e eli Huonosti vartioitu tytt\u00f6 (1789), joka kuvasi rokokoohenkisesti talonpoikien karkeloita. Siin\u00e4 kuitenkin tanssi jo kuljetti draamaa ja kansankuvauksissa oli pyrkimyst\u00e4 jonkin asteiseen realismiin.<\/p>\n\n\n\n

Varsinainen romanttinen baletti syntyi kuitenkin hieman my\u00f6hemmin kuin romantiikka oli saanut ilmenemismuotonsa kirjallisuudessa ja maalaustaiteessa. Romanttinen baletin syntyhetken\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vuotta 1832. Silloin jo huomattavan aseman saavuttanut ballerina Marie Taglione (1804\u20131884) esitti Pariisin oopperassa nimiosan Filippo Taglionen baletissa La Sylphide eli Sylfiidi.<\/p>\n\n\n\n

Taglionen tanssissa oli vallankumouksellista sen legatomaisuus, bel canto -laulullekin tyypillinen er\u00e4\u00e4nlainen \u201dlaulava\u201d tai \u201dhuokaileva\u201d linjakkuus sek\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4n tanssi osittain varpaillaan, mik\u00e4 lienee ollut sen j\u00e4lkeen klassisen balettitekniikan ehk\u00e4 leimallisin piirre. Vallankumouksellista oli sekin, ett\u00e4 nainen astui tanssin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 keski\u00f6\u00f6n. T\u00e4m\u00e4 painotus jatkuikin aina 1900-luvun puoleenv\u00e4liin saakka.<\/p>\n\n\n\n

Samalla nainen my\u00f6s idealisoitiin ja ep\u00e4seksualisoitiin. Skotlantilaiseen tarinaan perustuva Sylfidi kertoo nuorukaisesta, jonka eteerinen sylfidi-keiju houkuttelee h\u00e4\u00e4juhlasta synk\u00e4n mets\u00e4n pimentoihin. Siell\u00e4 keiju pahan noidan kirouksesta kuitenkin menett\u00e4\u00e4 taikavoimansa ja kuolee nuorukaisen syliin kohoten lopulta taivaisiin. Nuorukainen j\u00e4\u00e4 riutumaan kaikkien hylk\u00e4\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ranskalaisen balettimestarin Jules Perrotin (1810\u20131879) osin koreografoima Giselle on s\u00e4ilytt\u00e4nyt asemansa yhten\u00e4 kaikkien aikojen suosituimpana balettina (10\/10). Se on tosin kahden vuosisadan saatossa k\u00e4ynyt l\u00e4pi muutoksia ja saanut erilaisia aikakerrostumia. Sen ensi-ilta oli Pariisissa vuonna 1841, jolloin sen p\u00e4\u00e4osan esitti toinen 1800-luvun alun valovoimaisimmista ballerinoista, Carlotta Grisi (1819\u20131899).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kohtaus Gisellen 2. n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4, 1800-luvun gravyyri<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Baletti kertoo Gisellest\u00e4, puhtoisesta maalaistyt\u00f6st\u00e4, joka rakastuu tavalliseksi mets\u00e4st\u00e4j\u00e4ksi valepukeutuneeseen herttua Ablrechtiin. Giselle saa kuitenkin tiet\u00e4\u00e4 Abrechtin oikean henkil\u00f6llisyyden ja sen ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on kihloissa aatelistyt\u00f6n kanssa. Giselle ei kest\u00e4 j\u00e4rkytyst\u00e4, vaan menehtyy tanssittuaan ensin bel canto -oopperoille tyypillisi\u00e4 mielipuolisuuskohtauksia vastaavan \u201dhulluussoolon\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Toisessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 rakkautensa oivaltanut Albrecht vaeltaa huonon omantuntonsa raastamana Gisellen haudalle kuutamon valaistessa hautuumaata. Paikalle ilmestyy wilis-hengett\u00e4rien johtohahmo (wilikset ovat germaanisessa mytologisia rakastettujensa pett\u00e4mien ja suruunsa kuolleiden neitojen kostonhimoisia haamuja).<\/p>\n\n\n\n

Valkoisiin puettu wilisten joukko kokoontuu Albrechtin ymp\u00e4rille ja tuomitsee h\u00e4net kuolemaan. Juuri kun he ovat ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 alas jyrk\u00e4nteelt\u00e4 Giselle, ymm\u00e4rt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Albrechtin rakkauden kuitenkin olleen aitoa, murtaa johtavan wiliksen taikavoiman. Giselle tanssii Albrechtin kanssa niin kauan kunnes aamun ensimm\u00e4inen auringons\u00e4de pakottaa wilikset pois. Niin Albrecht j\u00e4\u00e4 yksin muistoihinsa riutumaan.<\/p>\n\n\n\n

Molemmat baletit kiteytt\u00e4v\u00e4t paljon varhaisromantiikan hengest\u00e4. Molempien tarinat pohjautuvat eurooppalaiseen kansantarinaperinteeseen, Sylfidi skotlantilaiseen (paikka, joka koettiin Keski-Euroopasta k\u00e4sin eksoottisena ja n\u00e4in my\u00f6s \u201dromanttisena\u201d). Giselle puolestaan perustuu Saksan romanttisen runouden merkkimiehen Heinrich Heinen (1797\u20131856) kertomaan germaaniseen legendaan, joka sijoittuu Reinin jokilaaksoon.<\/p>\n\n\n\n

Molemmissa suuret \u201dvalkoiset kohtaukset\u201d (sek\u00e4 sylfidit ett\u00e4 wilikset on puettu valkeaan ohuen ja liehuvaan tylliin) sijoittuvat mets\u00e4n uumeniin. Mets\u00e4 tuli romantiikan aikana niin kirjallisuudessa kuin kuvataiteessa keskeiseksi. Baleteissa \u00f6inen mets\u00e4 edustaa ihmisen \u201dy\u00f6puolta\u201d, unta tai er\u00e4\u00e4nlaista alitajunnan alkumets\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Molemmissa baleteissa nainen eterisoidaan ja l\u00e4pi-henkistet\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 piirreh\u00e4n on balettitekniikan peruserikoisuuksia. Varvastekniikka mahdollistaa yliluonnolliselta vaikuttavan keveyden ja liit\u00e4vyyden. Vaikutelma viel\u00e4 korostuu parikohtaukissa miehen nostellessa ja kannatellessa n\u00e4enn\u00e4isesti h\u00f6yhenenkevytt\u00e4 partneriaan.<\/p>\n\n\n\n

Molempien balettien kantava teema on t\u00e4yttymyst\u00e4 vailla j\u00e4\u00e4v\u00e4 rakkaus. Albrecht voi tanssia vain Gisellen haamun kanssa ja ainoa hetki jolloin sylfidi ja nuorukainen varsinaisesti koskettavat toisiaan on sylfidin vaipuessa kuolleena pojan syliin. T\u00e4m\u00e4 pakahduttava kaipuu, voisi sanoa saamatta j\u00e4\u00e4v\u00e4 orgasmi, oli erityisen mielt\u00e4kiihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 romantiikan ilmapiiriss\u00e4. Teema saa monumentaalisimman ilmauksensa puolisen vuosisataa my\u00f6hemmin Richard Wagnerin oopperassa Tristan ja Isolde, joka esitell\u00e4\u00e4n edemp\u00e4n\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

1800-luvulle tultaessa oopperatalot olivat kasvaneet kooltaan ja ne olivat muuttuneet er\u00e4\u00e4nlaisiksi tuotantolaitoksiksi, joka suolsivat oopperoita […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":620,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-17","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1800-luku-kiihtyva-muutos"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=17"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2701,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17\/revisions\/2701"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/media\/620"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=17"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=17"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=17"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}