{"id":34,"date":"2013-11-12T08:13:10","date_gmt":"2013-11-12T06:13:10","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=34"},"modified":"2026-05-15T16:43:33","modified_gmt":"2026-05-15T13:43:33","slug":"9-2-rokokoon-maalaustaide","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/9-2-rokokoon-maalaustaide\/","title":{"rendered":"9.2<\/span> Rokokoon maalaustaide"},"content":{"rendered":"\n

Taulumaalaus oli yleistynyt jo 1600-luvulla ja taidekaupasta ja taiteen ker\u00e4ilij\u00f6ist\u00e4 oli tullut yh\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 taiteen kehityst\u00e4 suuntaavia tekij\u00f6it\u00e4. Kristinuskoa ei 1700-luvulla sin\u00e4ns\u00e4 juurikaan kyseenalaistettu, mutta uskonnollinen kuvataide oli menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 merkityst\u00e4\u00e4n taiteen suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Italian 1700-luvun mestarit, kuten Tiepolo (1696\u20131770) maalasi pitk\u00e4lti barokin hengess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Rokokoon my\u00f6t\u00e4 syntyi uusi esteettinen<\/strong> kategoria, pittoreski<\/em>, joka tarkoittaa muun muassa silm\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sill\u00e4 tarkoitetaan usein jotakin kiehtovaa, hieman outoa, jotakin, jota ei esimerkiksi renessanssin aikana pidetty kunnolla edes taiteen aiheeksi soveltuvana. Maalausten maisemiin ilmestyi vaikkapa lahoja siltoja, r\u00e4nsistyneit\u00e4 raunioituneita rakennuksia, jotka antoivat maalaukselle silm\u00e4\u00e4 kiehtovan lis\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Rokokoon maalaustaide ei kuitenkaan ollut vain ja ainoastaan aisti-ilojen maalauksellista ylistyst\u00e4. Jopa Ranskassa ilmapiiri muutti vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4 ja taiteelta alettiin edellytt\u00e4\u00e4 moraalista selk\u00e4rankaa. My\u00f6s Englannissa syntyi moralistista taidetta, joka ylisti kunnollisuutta ja ylenkatsoi sensualismia. Pittoreski j\u00e4i taustalle ja uudeksi s\u00e4vyksi tuli \u201dtunteellisuus\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Ilmi\u00f6ihin suhtauduttiin kyynelehtiv\u00e4n, oman aikakautemme n\u00e4k\u00f6kulmasta ehk\u00e4 pikkuporvarillisen sentimentaalisesti. T\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 saatettiin kuvata jopa \u201dalempia luokkia\u201d. K\u00f6yh\u00e4\u00e4 kansaa oli kyll\u00e4 kuvattu jo pittoreskina lis\u00e4n\u00e4 maalauksissa, mutta moralistisen suuntauksen kohottaessa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mukaan tuli my\u00f6s ripaus aitoa sosiaalista my\u00f6t\u00e4tuntoa, joka ennakoi vuosisadan lopun mullistuksia.<\/p>\n\n\n\n

Ranskan rokokoomaalarit<\/h2>\n\n\n\n

Ranskassa Kuninkaallinen maalaus- ja kuvanveistoakatemia hallitsi pitk\u00e4\u00e4n virallisen taiteen valtavirtaa. Se oli suosinut ylev\u00e4\u00e4, usein allegorista tyyli\u00e4, joka ei en\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4nyt uutta ostajakuntaa. Kiteytyi kaksi vastakkaista koulukuntaa, vanhoilliset eli \u201dpoussinistit\u201d<\/em>, jotka n\u00e4kiv\u00e4t ett\u00e4 taiteen tuli ylev\u00e4ll\u00e4 muodollaan vaikuttaa mieleen ja \u201drubensilaiset\u201d<\/em>, jotka kokivat ett\u00e4 taiteen tuli v\u00e4reill\u00e4\u00e4n vaikuttaa ihmisen aisteihin ja tunteisiin.<\/p>\n\n\n\n

Tosiseikka on, ettei akatemia tuottanut juuri lainkaan taiteilijoita, joita nyky\u00e4\u00e4n erityisemmin arvostettaisiin. Rokokoon alkuvaihe olikin \u201drubensilaisten\u201d kulta-aikaa. Kauden suosituimmat maalarit pyrkiv\u00e4t tietoisesti irti akateemisista kaavoista ja ylistiv\u00e4t vapautuneella sivellintekniikalla aisti-iloja. Arvostetuin Ranskan varsinaisista rokokoomaalareista on Antoine Watteau (1684\u20131721), joka kyll\u00e4 kuvaa aistillisuuden kimmelt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja viettelev\u00e4\u00e4 pintaa vihjaten samalla kuitenkin sen alla piileviin tummempiin, riipaisevampiin tasoihin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dRubensilaisen\u201d liikkeen voittona pidettiin sit\u00e4, ett\u00e4 Watteaun suurikokoinen maalaus L\u00e4ht\u00f6 Kytheran saarelle hyv\u00e4ksyttiin vuonna 1717 akatemian viralliseen n\u00e4yttelyyn eli \u201dsalonkiin\u201d (9\/3). Sit\u00e4 varten n\u00e4yttelyyn oli perustettava aivan uusi maalauskategoria. Se ristittiin nimell\u00e4 fetes galantes<\/em>, jolla tarkoitettiin \u201dlemmenjuhlaa\u201d. Se olikin Watteaun taiteelle leimallinen aihepiiri: \u00f6iset tanssiaiset, puutarhajuhlat ja lemmenkohtaukset. Ne on toteutettu l\u00e4hes impressionistisen keve\u00e4ll\u00e4 maalaustekniikalla, jolla Watteau kykeni tavoittamaan valon leikin eri materiaaleilla ja jotakin niin aineetonta kuin vaikkapa silkin kahahduksen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Antoine Watteau: L\u00e4ht\u00f6 Kytheran saarelle, 1717 [Louvre, Pariisi]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Suurikokoinen maalaus kuvaa nuorten rakastavaisten ryhm\u00e4\u00e4, joka on menossa Kyhteran saarelle uhraamaan Venus-jumalattarelle. Vaikka aihe muodollisesti liittyy antiikin mytologiaan, ei maalauksessa mik\u00e4\u00e4n viittaa antiikkiin eik\u00e4 renessanssiin. Rokokooasuissa olevat nuoret muodostavat pehme\u00e4n, melkein tanssillisen kokonaisuuden. Tunnelma on haikea, aivan kuin k\u00e4sill\u00e4 olisi jonkinlainen luopumisen hetki.<\/p>\n\n\n\n

Juuri t\u00e4m\u00e4 tunnelman kaksoisn\u00e4k\u00f6kulma on Watteaulle ominainen. Tanssiaiskohtaus, rakastavaisten kohtaaminen tms. kuvataan elegantin aistillisesti, mutta samalla katsoja aistii taustalla mahdollisuuden johonkin traagiseen, joskus demoniseenkin. Watteaun sivellintekniikka on mestarillinen. Koko maalauspinta v\u00e4reilee ja sykkii; taustamaisema kasvaa orgaanisena, melkein aistillisena samalla kun ihmishahmojen asennot heijastelevat rokokoon tanssin eleganssia.<\/p>\n\n\n\n

Ihailemaltaan Rubensilta omaksumansa ja sit\u00e4 edelleen kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 vapautunutta sivellinty\u00f6t\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en Watteau kykeni ilmavina vetoina tavoittamaan eri materiaalien ja valaistusolosuhteiden hienopiirteisimm\u00e4tkin s\u00e4vyt.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Watteaun teokset henkiv\u00e4t erotiikkaa, niit\u00e4 ei koskaan voisi luonnehtia suoranaisiksi eroottisiksi maalauksiksi. Siihen lajiin keskittyiv\u00e4t Watteaun kollegat Francois Boucher (1703\u20131770) ja Jean-Honor\u00e9 Fragonard (1732\u20131806). Molemmat pyrkiv\u00e4t tietoisesti irti akateemisesta kaavamaisuudesta ja molemmat kehitteliv\u00e4t eteenp\u00e4in maalauksellista suuntausta, jonka juuret olivat Tizianin ja Rubensin ilmaisuvoimaisessa sivellinty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Francois Boucher: Lep\u00e4\u00e4v\u00e4 tytt\u00f6 [Louvre, Pariisi]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Molemmat ylistiv\u00e4t aistien iloja ja naisen kehoa ja kuohkeaa ihoa (9\/3b). Monet maalaukset ovat ilmiselvi\u00e4 eroottisia teoksia, toiset kutkuttivat piiloviestein. Fragonardin kiteytti tuotannossaan suositun rakastelun allegorian, naisen keinussa, joka viesti tietenkin lemmenleikeist\u00e4 (9\/4). Nuorukainen voi olla r\u00e4hm\u00e4ll\u00e4\u00e4n keinuvan neidon edess\u00e4 kurkottamassa tyt\u00f6n helmoihin kurkistaen s\u00e4\u00e4rten v\u00e4liin. Tyt\u00f6n jalasta lenn\u00e4ht\u00e4v\u00e4 kenk\u00e4 vihjaa menetettyyn viattomuuteen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Jean-Honor\u00e9 Fragonard: Keinu, 1767 [Wallace Collection, Lontoo]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Taidekritiikki, museot ja \u201dhyv\u00e4 maku\u201d<\/h2>\n\n\n\n

Taidetta ei 1700-luvulla en\u00e4\u00e4 valmistettu vain kirkon ja hovien tilauksesta. Kuten edell\u00e4 on mainittu, jo edellisell\u00e4 vuosisadalla taide-el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin leimaavat instituutiot kuten taidekauppa ja julkiset taiden\u00e4yttelyt olivat tulleet osaksi taiteen kentt\u00e4\u00e4. N\u00e4yttelytoiminta sai Ranskassa alkunsa maalaus- ja kuvanveistoakatemian puolivuosittaisista \u201dsalongeista\u201d. Niiden tiimoilta l\u00e4hti kehittym\u00e4\u00e4n my\u00f6s taidekritiikki. Aluksi se oli pitk\u00e4lti akatemian sis\u00e4ist\u00e4 keskustelua ja arvottamista, mutta 1700-luvun mittaan taidekritiikki alkoivat saada nykyisi\u00e4 muotojaan. Muun muassa Denis Diderot, Ranskan Tietosanakirjan kokoaja, kirjoitti runsaasti kritiikki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s museot yleistiv\u00e4t 1700-luvulla. Tajuttiin, ett\u00e4 kokoelmilla on kansansivistyksellinen teht\u00e4v\u00e4. Erilaisista taide-esineist\u00e4, luonnontieteellisist\u00e4 harvinaisuuksista ja muista kuriositeeteista koostuneita kokoelmia oli ollut jo aiemmin, esimerkiksi hoveissa, yliopistoissa ja joissakin kirkoissa. Ensimm\u00e4inen julkinen museo avattiin Englannissa jo 1600-luvun lopulla. Seuraavalla vuosisadalla avautui mm. Uffizzi-galleria Firenzess\u00e4. Pariisin Louvre avautui yleis\u00f6lle Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeen vuonna 1793.<\/p>\n\n\n\n

Kun taiteen ohjelmaa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 sanelleet kirkon opit tai hovien propagandistiset strategiat, etualalle nousi taidetta ostavan yhteiskuntaluokan omat mieltymykset. Valistuksen ajan kirjailija ja filosofi Voltaire nostikin esille k\u00e4sitteen \u201dhyv\u00e4 maku\u201d. Se antoi maallikollekin oikeuden p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mist\u00e4 itse pit\u00e4\u00e4 ja avasi samalla mahdollisuuden my\u00f6s taidekauppaan edelleen liittyv\u00e4lle hyv\u00e4n maun demonstroinnille, snobbailulle.<\/p>\n\n\n\n

Aistillisuuden vastareaktiot<\/h2>\n\n\n\n

Diderot arvosteli kritiikeiss\u00e4\u00e4n ylierotisoitunutta maalaustaidetta. Vastareaktio oli havaittavissa 1700-luvun puolenv\u00e4lin j\u00e4lkeen kun taiteilijat alkoivat tuottaa moraalia kohentavia t\u00f6it\u00e4. T\u00e4m\u00e4n suuntauksen arvostetuin tekij\u00e4 oli Jean-Baptiste Creuze (1725\u20131805), joka kiteytt\u00e4\u00e4 kauden sentimentaalisen ja moralisoivan hengen.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4nen maalauksensa Hyv\u00e4ntekij\u00e4 kuvaa sairaan miehen luona vierailevaa yl\u00e4luokkaista naista (9\/4b). Kuva hehkuttaa kristillisen my\u00f6t\u00e4tunnon ideaa ja nostaa samalla naisen keski\u00f6\u00f6n, muunakin kun hekumallisena seksiobjektina. Diderot ylistikin Creuzen koskettavan katsojien tunteita ja puhuvan \u201dt\u00e4rkeiden moraalikysymysten puolesta\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Jean-Baptiste Creuze: Hyv\u00e4ntekij\u00e4, 1775 [Mus\u00e9e des Baux Arts, Lyon]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Arjen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvasi my\u00f6s laatukuvamaalari Jean-Sim\u00e9non Chardinkin (1699\u20131779), tosin ilman alleviivattua moralismia. H\u00e4n erikoistui keskiluokan ja sen palvelusv\u00e4en kuvaamiseen (9\/5). Kotoisat aiheet, kuten ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n oleva palvelustytt\u00f6, oppilastaan nuhteleva kotiopettajatar jne. ylist\u00e4v\u00e4t arjen hiljaisia hyveit\u00e4, uutteruutta, tottelevaisuutta jne.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Jean-Babtiste-Simeon Chardin: Taloudenhoitaja, 1739 [Louvre, Pariisi]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Loistavana maalarina h\u00e4n kuitenkin sai teoksiinsa meditatiivista syvyytt\u00e4, joka korottaa ne l\u00e4hes filosofiksi teoksiksi. Kerros kerrokselta j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti rakennetut maalaukset on toteutettu hillityll\u00e4 v\u00e4riskaalalla. N\u00e4enn\u00e4isen v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen aihe saa painokkuutta, joka muistuttaa hollantilaisen Vermeerin laatukuvista. Denis Diderot ylistikin, ett\u00e4 Chardin kykeni tavoittamaan t\u00f6iss\u00e4\u00e4n esineiden perimm\u00e4isen olemuksen.<\/p>\n\n\n\n

Englanti: j\u00e4rkev\u00e4 rokokoo<\/h2>\n\n\n\n

Anglikaanisessa Englannissa Italian huikentelevaisin barokki ei koskaan saanut jalansijaa. Tietenkin Italiaa ja Roomaa kunnioitettiin siell\u00e4kin ja monet Englannin yl\u00e4luokan j\u00e4senet tekiv\u00e4t sinne matkoja, mutta kiinnostuksen kohteena oli pikemmin renessanssi ja siit\u00e4 kummunnut klassisistinen barokki.<\/p>\n\n\n\n

Rokokoon maalaustaide muotoutui Englannissa hillitymm\u00e4ksi kuin Ranskassa. Aisti-iloja vieroksuttiin ja niihin otettiin moralisoiva kanta. Se ei ollut niink\u00e4\u00e4n kirkon ja uskonnon sanelemaa moralismia, vaan pikemminkin kyse oli porvarillisista sopivaisuuden s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Englannin ehk\u00e4 tyylipuhtain rokokoomaalari oli Thomas Gainsborough (1727\u20131788).<\/p>\n\n\n\n

Gainsborough aloitti maisemantekij\u00e4n\u00e4, mutta h\u00e4nest\u00e4 tuli aikansa kuluisin muotokuvamaalari Englannissa. H\u00e4nen kaksoismuotokuvansa Mr. and Mrs. Robert Andrews yhdist\u00e4\u00e4 tasapainoisesti n\u00e4m\u00e4 lajit (9\/6). Maisemassa on vaikutteita Hollanin maisemamaalauksesta ja pukujen k\u00e4sittelyn v\u00e4lk\u00e4htelev\u00e4isyydess\u00e4 on ripaus Watteaun virtuositeettia. Kokonaisuus on kuitenkin n\u00e4ihin esikuviin verrattuna turvallisen kotoinen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Thomas Gainsborough: Herra ja rouva Andrews, n. 1749 [National Gallery, Lontoo]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Paljon teatterillisempi ote oli William Hogarthilla (1697\u20131764), joka maalasi ja toisti kuparipiirroksina laajoja moralistisia kuvasarjoja. Niiss\u00e4 h\u00e4n kritisoi ep\u00e4s\u00e4\u00e4tyisi\u00e4 avioliittoja, vilpillisi\u00e4 vaaleja, maalaistyt\u00f6n vaipumista prostituutioon, tyhj\u00e4ntoimittajan rappiota jne. H\u00e4n oli avoimen ja tietoisen moralistinen. H\u00e4nt\u00e4 onkin sanottu ensimm\u00e4iseksi yhteiskuntakriitikoksi ryhtyneeksi taiteilijaksi.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n rakensi kuvansa tietoisen teatterimaisesti. Kukin kohtaus on selke\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva. Itse h\u00e4n toivoikin, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 olisi arvostettu dramaatikkona, joskin h\u00e4n totesi, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4t \u201dn\u00e4yttelij\u00e4ns\u00e4\u201d kykeniv\u00e4t esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vain pantomiimia. T\u00e4m\u00e4 asia korjautui 1951, kun Igor Stravinsky s\u00e4velsi oopperan h\u00e4nen kuvasarjastaan Hulttion tie (9\/7).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
William Hogart: Osa maalaussarjasta Hulttion tie, 1730-luku<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taulumaalaus oli yleistynyt jo 1600-luvulla ja taidekaupasta ja taiteen ker\u00e4ilij\u00f6ist\u00e4 oli tullut yh\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 taiteen […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":605,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-34","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1700-luku-rokokoo-ja-valistuksen-aikakausi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/34","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=34"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/34\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2693,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/34\/revisions\/2693"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/media\/605"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=34"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=34"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=34"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}