{"id":48,"date":"2013-11-12T08:21:50","date_gmt":"2013-11-12T06:21:50","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=48"},"modified":"2016-08-25T16:56:32","modified_gmt":"2016-08-25T14:56:32","slug":"8-1-ooppera-teatteritalo-mikrokosmoksena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/8-1-ooppera-teatteritalo-mikrokosmoksena\/","title":{"rendered":"
8.1<\/div> Ooppera: teatteritalo mikrokosmoksena"},"content":{"rendered":"

Musiikkiteatterin muoto, jota kutsumme oopperaksi<\/em>, alkoi kiteytyä Italiassa 1500–1600-lukujen vaihteessa. Oopperan esimuotoja<\/span> oli monia ja termi ”ooppera” alkoi vakiintua vasta 1600-luvun puolenvälin tienoilla. Oopperan muotoutuminen liittyi pitkälti renessanssin pyrkimykseen herättää henkiin antiikin kulttuuri. Samanaikaisesti kun arkkitehdit muokkasivat antiikin pylväsjärjestelmiä, kuvataiteilijat tulkitsivat antiikin aiheita ja uusplatonilaiset filosofit pyrkivät yhdistämään antiikin ajattelun ja kristinuskon, ryhmä taiteilijoita ja taiteenharrastajia ryhtyi toteuttamaan käsityksiään antiikin teatterista.<\/p>\n

Musiikkiteatterilla on tietenkin vielä paljon pitemmät juuret. Antiikin Kreikan teatterissa musiikki oli läsnä kuoron muodossa. Bysantin ja läntisen kristinuskon käytäntöön se liittyi muun muassa messun muodossa. Senhän voi kokea suurena seremoniallissymbolisena musiikkidraamana, johon seurakuntakin antiikin kuoron tavoin yhtyy.<\/p>\n

Keskiajalla kehittyi myös kertovampia kirkkodraamoja, esimerkiksi passionäytelmiä,<\/em> joissa Kristuksen piinaviikon tapahtumat esitettiin staattisina kuvaelmina jne. Renessanssin jälkeen kirkko alkoi suhtautua teatterilliseen ilmaisuun kirkon sisällä järjestelmällisen kielteisesti ja vähitellen teatteri ja tanssi irtautuivat kirkollisesta yhteydestä.<\/p>\n

Oopperan synty<\/h2>\n

Oopperan synty yhdistetään yleensä Firenzessä 1500-luvun lopussa toimineeseen oppineiden ja taiteenharrastajien ryhmittymään nimeltään Camerata<\/span>. He pohtivat aktiivisesti mikä oli ollut antiikin teatterin esityskäytäntö. He tiesivät, että esityksissä oli kuoro, tanssillista liikehdintää sekä tyyliteltyä äänenkäyttöä, jotakin laulun ja puheen välimaastosta. Nämä seikat mielessä he alkoivat tehdä kokeiluja, jotka johtivat oopperamuodon vähittäisen kiteytymisen. Olisi kuitenkin liian yksinkertaistavaa väittää, että ooppera olisi syntynyt vain ja ainoastaan heidän toimestaan.<\/p>\n

Antiikin teatterin olemusta pohdittiin muuallakin Italiassa. Esimerkiksi varhaisin säilynyt renessanssiteatterirakennus, Andrea Palladion suunnittelema Teatro Olimpico (8\/24) on sisätilaan rakennettu roomalaiskauden teatterin pienoismalli. Rooman teattereiden tavoin näyttämöseinässä oli kolme porttia tai näyttämöaukkoa. Uutta oli, että kustakin niistä avautui kiinteät kaupunkinäkymiä esittävät lavasteet. Palladio oli keskeisperspektiiviä korostamalla eli ns. ”valeperspektiivillä” saanut aukoista avautuvat katunäkymät näyttämään lähes loputtoman pitkiltä.<\/p>\n\n\t\t