{"id":48,"date":"2013-11-12T08:21:50","date_gmt":"2013-11-12T06:21:50","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=48"},"modified":"2026-05-15T16:40:38","modified_gmt":"2026-05-15T13:40:38","slug":"8-1-ooppera-teatteritalo-mikrokosmoksena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/8-1-ooppera-teatteritalo-mikrokosmoksena\/","title":{"rendered":"8.1<\/span> Ooppera: teatteritalo mikrokosmoksena"},"content":{"rendered":"\n

Musiikkiteatterin muoto, jota kutsumme oopperaksi<\/em>, alkoi kiteyty\u00e4 Italiassa 1500\u20131600-lukujen vaihteessa. Oopperan esimuotoja oli monia ja termi \u201dooppera\u201d alkoi vakiintua vasta 1600-luvun puolenv\u00e4lin tienoilla. Oopperan muotoutuminen liittyi pitk\u00e4lti renessanssin pyrkimykseen her\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkiin antiikin kulttuuri. Samanaikaisesti kun arkkitehdit muokkasivat antiikin pylv\u00e4sj\u00e4rjestelmi\u00e4, kuvataiteilijat tulkitsivat antiikin aiheita ja uusplatonilaiset filosofit pyrkiv\u00e4t yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n antiikin ajattelun ja kristinuskon, ryhm\u00e4 taiteilijoita ja taiteenharrastajia ryhtyi toteuttamaan k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n antiikin teatterista.<\/p>\n\n\n\n

Musiikkiteatterilla on tietenkin viel\u00e4 paljon pitemm\u00e4t juuret. Antiikin Kreikan teatterissa musiikki oli l\u00e4sn\u00e4 kuoron muodossa. Bysantin ja l\u00e4ntisen kristinuskon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n se liittyi muun muassa messun muodossa. Senh\u00e4n voi kokea suurena seremoniallissymbolisena musiikkidraamana, johon seurakuntakin antiikin kuoron tavoin yhtyy.<\/p>\n\n\n\n

Keskiajalla kehittyi my\u00f6s kertovampia kirkkodraamoja, esimerkiksi passion\u00e4ytelmi\u00e4,<\/em> joissa Kristuksen piinaviikon tapahtumat esitettiin staattisina kuvaelmina jne. Renessanssin j\u00e4lkeen kirkko alkoi suhtautua teatterilliseen ilmaisuun kirkon sis\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4llisen kielteisesti ja v\u00e4hitellen teatteri ja tanssi irtautuivat kirkollisesta yhteydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Oopperan synty<\/h2>\n\n\n\n

Oopperan synty yhdistet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 Firenzess\u00e4 1500-luvun lopussa toimineeseen oppineiden ja taiteenharrastajien ryhmittym\u00e4\u00e4n nimelt\u00e4\u00e4n Camerata. He pohtivat aktiivisesti mik\u00e4 oli ollut antiikin teatterin esitysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. He tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 esityksiss\u00e4 oli kuoro, tanssillista liikehdint\u00e4\u00e4 sek\u00e4 tyylitelty\u00e4 \u00e4\u00e4nenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4, jotakin laulun ja puheen v\u00e4limaastosta. N\u00e4m\u00e4 seikat mieless\u00e4 he alkoivat tehd\u00e4 kokeiluja, jotka johtivat oopperamuodon v\u00e4hitt\u00e4isen kiteytymisen. Olisi kuitenkin liian yksinkertaistavaa v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ooppera olisi syntynyt vain ja ainoastaan heid\u00e4n toimestaan.<\/p>\n\n\n\n

Antiikin teatterin olemusta pohdittiin muuallakin Italiassa. Esimerkiksi varhaisin s\u00e4ilynyt renessanssiteatterirakennus, Andrea Palladion suunnittelema Teatro Olimpico (8\/24) on sis\u00e4tilaan rakennettu roomalaiskauden teatterin pienoismalli. Rooman teattereiden tavoin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sein\u00e4ss\u00e4 oli kolme porttia tai n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoa. Uutta oli, ett\u00e4 kustakin niist\u00e4 avautui kiinte\u00e4t kaupunkin\u00e4kymi\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4t lavasteet. Palladio oli keskeisperspektiivi\u00e4 korostamalla eli ns. \u201dvaleperspektiivill\u00e4\u201d saanut aukoista avautuvat katun\u00e4kym\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hes loputtoman pitkilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Andrea Palladio: Teatro Olimpicon n\u00e4yt\u00e4m\u00f6, 1580-luku [Vicenza, Italia]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Teatro Olimpicossa esitettiin muun muassa antiikin tragedioiden italiankielisi\u00e4 versioita. N\u00e4in antiikin draamakirjallisuus tuli tutuksi ja samalla tutkittiin ahkerasti Aristoteleen Runousoppia, joka sis\u00e4lsi Aristoteleen k\u00e4sityksi\u00e4 tragedian luonteesta ja rakenteesta. Oopperan synty edellytti kuitenkin muitakin kuin vai kirjallisia ja teoreettisia l\u00e4hteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Niit\u00e4 olivat esimerkiksi renessanssin aikana suositut pastoraalin\u00e4ytelm\u00e4t, <\/em>jotka musiikin, dialogin ja tanssin keinoin kuvasivat paimenidyllej\u00e4 nymfeineen, paimenineen ja antiikin jumaluuksineen. Yksi suosituimmista oli Angelo Polizianon Orfeon tarina vuodelta 1480. Se kertoo lyyraa soittavasta, laulavasta Orfeuksesta, jonka rakastettu Euridice kuolee. Orfeo yritt\u00e4\u00e4 noutaa h\u00e4net Manalasta takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Uusplatonilaisen tulkinnan mukaan Orfeo on taiteilija ja Euridice h\u00e4nen inspiraationsa, jonka Orfeo saa takaisin vasta kun h\u00e4n tuntee oman pime\u00e4n, alitajuisen puolensa.<\/p>\n\n\n\n

Orfeon tarinasta tuli eritt\u00e4in suosittu ja muun muassa Leonardo da Vinci suunnitteli yhteen sen produktioon mutkikkaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneiston. Orfeus-myytist\u00e4 tulikin, kuten my\u00f6hemmin k\u00e4y ilmi, oopperakirjallisuuden suosituin libreton aihe. Toinen taidemuoto, joka vaikutti oopperan syntyyn, oli madrigaali,<\/em> maallinen, s\u00e4estykset\u00f6n ja ajan tavan mukaan moni\u00e4\u00e4ninen vokaaliteos. My\u00f6s allegoriset kuvaelmat ja allegoriset loppu-apoteoosit, joissa esimerkiksi hallitsijaa ylistet\u00e4\u00e4n antiikin mytologian termein, j\u00e4iv\u00e4t oopperoiden olennaisiksi osiksi 1700-luvun loppuun saakka.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ist\u00e4 muodoista ooppera sai paljon: tekstimateriaalia, esityskonventioita, tanssiosuuksia jne. (8\/25). Oli kuitenkin viel\u00e4 ratkaistava olennainen kysymys ja se oli yhteys tekstin ja musiikin v\u00e4lill\u00e4. Tiedettiin, ett\u00e4 antiikin draamoissa teksti esitettiin ilmaisuvoimaisesti deklamoiden<\/em> eli ylev\u00e4sti lausuen eik\u00e4 kauden kirkkomusiikissa ja madrigaaleissa k\u00e4ytetty polyfonia<\/em> eli moni\u00e4\u00e4nisyys ollut omiaan draaman kehittelyyn ja roolihahmojen tunneilmaisuun.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Esitys Torinon Teatro Ducalessa, 1668<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Monia kokeiluja tehtiin ongelman ratkaisemiseksi. Lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin monodiaan<\/em> eli s\u00e4estettyyn soololauluun, joka vuorotteli resitaation<\/em> eli puhelaulun kanssa. Resitatiivilla kuljetettiin juonta ja s\u00e4estetyll\u00e4 soololaululla, josta aaria my\u00f6hemmin kehittyi, ilmaistiin tunteita. Varhaisia oopperakokeiluja olivat vain osin s\u00e4ilyneet Jacopo Perin Dafne (1597) ja Perin ja Ottavio Rinuccinin Euridice (1600), ensimm\u00e4inen Orfeo-aiheinen ooppera.<\/p>\n\n\n\n

Monteverdi ja oopperan riemukulku<\/h2>\n\n\n\n

S\u00e4velt\u00e4j\u00e4, joka onnistui sulattamaan lopulta kehitteill\u00e4 olleen oopperan ainekset saumattomasti yhteen, oli Claudio Monteverdi (1567\u20131643). H\u00e4nen Orfeonsa ensiesitettiin Mantovan hovissa vuonna 1607. Siit\u00e4 tuli niin suosittu, ett\u00e4 se painettiin kahdesti jo s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n el\u00e4ess\u00e4. Se onkin varhaisin oopperatalojen vakio-ohjelmistossa s\u00e4ilynyt ooppera. Siin\u00e4 pastoraalin\u00e4ytelmist\u00e4 periytyv\u00e4t teemat, kuten tanssit, paimenhahmot ja myyttiset jumaluudet esitet\u00e4\u00e4n rakenteeltaan vahvassa, kertausten ja monien musiikillisten lajien rikastamassa muodossa.<\/p>\n\n\n\n

Monteverdin muita oopperoita ovat Arianna (j\u00e4ljell\u00e4 vain osa), Odysseuksen kotiinpaluu sek\u00e4 Poppean kruunaus (1642). Siin\u00e4 h\u00e4n loi perustan my\u00f6hemm\u00e4n italialaisen oopperan kehitykselle yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 buffon<\/em> eli koomisen oopperan aineksia bel cantoon eli kaunolauluun ja t\u00e4ysin s\u00e4estyksett\u00f6m\u00e4\u00e4n resitatiiviin (recitativo secco).<\/em> Se oli my\u00f6s ensimm\u00e4inen historiallisaiheinen ooppera. Nimenomaan Rooman historia s\u00e4ilyikin yhten\u00e4 oopperan suosituimmista juonimateriaaleista parin sadan vuoden ajan.<\/p>\n\n\n\n

Ooppera alkoi muotoutua eri puolilla Italiaa eri tavoin. Esimerkiksi paavin hovissa ja Rooman yksityispalatseissa varhaisempi allegorinen n\u00e4ytelty oratorio, sacre rapresentatione<\/em> kehittyi oopperamaisempaan suuntaan ja commedia dell\u2019artesta kehittyi koominen buffo-ooppera. Oopperan laajempi l\u00e4pimurto tapahtui kuitenkin Venetsiassa, miss\u00e4 Monteverdi toimi loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja miss\u00e4 Poppean kruunaus sai ensi-iltansa.<\/p>\n\n\n\n

Oopperaa oli siis etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 esitetty yksityistilaisuuksissa, kuten ruhtinaiden h\u00e4iss\u00e4 ja muissa virallisissa juhlallisuuksissa. Vuonna 1637 Venetsiassa avattiin kuitenkin ensimm\u00e4inen julkinen, kaupallinen oopperatalo. Seuraavan puolen vuosisadan kuluessa kaupungissa toimi per\u00e4ti 12 eri oopperataloa. Oopperan riemukulku alkoi. Se johti uudenlaiseen sosiaaliseen tilaan, jossa aristokratia ja porvaristo kohtasivat. Lis\u00e4ansion toivossa oopperatalot yhdistiv\u00e4t palveluihinsa toisinaan my\u00f6s uhkapelin ja prostituution.<\/p>\n\n\n\n

Oopperatalo taikalaatikkona<\/h2>\n\n\n\n

Jo ennen varsinaisen oopperan kiteytymist\u00e4 renessanssin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksissa oli hy\u00f6dynnetty mit\u00e4 mutkikkaimpia tehokeinoja ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneistoja. Kuten aiemmin mainittiin, muun muassa Leonardo da Vinci oli suunnitellut niit\u00e4. Jo antiikin perinteeseen kuului deus ex machina, eli taivaista maahan laskeutuva jumala. Efekti edellytti kehittyneit\u00e4 vinssi- ym. laitteita, joilla hahmoja voitiin my\u00f6s lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4 halki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n. Erilaiset luukut taas mahdollistivat maan sis\u00e4\u00e4n vajoamiset tai sielt\u00e4 ilmestymiset. Parhaat taiteilijat ja teknikot palkattiin suunnittelemaan koneistoja ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia.<\/p>\n\n\n\n

Renessanssin keskeisperspektiivin soveltaminen ja sen manipulointi mahdollistivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 illuusion valtavista et\u00e4isyyksist\u00e4. Kuten edell\u00e4 mainittiin, Palladion Teatro Olimpicossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sein\u00e4ss\u00e4 oli kolme porttia tai n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoa. 1600-luvun mittaan vakiintui k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoja oli yksi, ja sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i useimmiten hevosenkeng\u00e4n muotoinen katsomo, jonka seini\u00e4 reunustivat parvet. Barokkiteatteri oli syntynyt. Sen permanto oli alun alkaen tarkoitettu aristokratialle ja yl\u00e4parvet tavalliselle kansalle.<\/p>\n\n\n\n

1600-luvun mittaan vakiintuivat ns. symmetriset perspektiivikulissit. Kulissit sijaitsivat symmetrisesti molemmin puolin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja perspektiivi\u00e4 v\u00e4\u00e4ristelem\u00e4ll\u00e4 n\u00e4k\u00f6ala tuntui jatkuvan \u00e4\u00e4rett\u00f6myyteen, horisonttiin joka oli usein asetettu n\u00e4yttelij\u00e4n silm\u00e4n korkeudelle. Kulissit noudattivat aluksi tiettyj\u00e4 kaavoja. N\u00e4m\u00e4 ns. tyyppikulissit <\/em>esittiv\u00e4t esim. kaupunkin\u00e4kym\u00e4\u00e4, mets\u00e4\u00e4 jne. ja niit\u00e4 vaihdettiin kohtausten tapahtumapaikan mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Barokkiteatterin ja symmetristen perspektiivikulissien illuusio n\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4ydellisimmill\u00e4\u00e4n vain yhdest\u00e4 kohdasta katsomoa, siit\u00e4, josta valeperspektiivin havainnoija n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan n\u00e4ki. Se olikin yleens\u00e4 hallitsijan tai teoksen tilaajan paikka katsomossa. Se olikin hallitsijan tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n korkea-arvoisimman henkil\u00f6n paikka katsomossa. Muualta kokonaiskuva v\u00e4\u00e4ristyi tai illuusio hahmottui vain puutteellisesti. N\u00e4in koko teatteritalo, katsomo, yleis\u00f6 ja illusorinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva siin\u00e4 leijuvine jumalineen, heijasti my\u00f6s barokin aikakauden hierarkkista yhteiskuntaa. Uusplatonilaisuuden mukaan teatteritalo olikin er\u00e4\u00e4nlainen mikrokosmos (8\/26).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Italialaisen oopperan varhaista suuruudenaikaa, 1700-luvun maalaus<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Aikaa my\u00f6ten teatterikoneistot ja niiden my\u00f6t\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tehot kehittyiv\u00e4t mit\u00e4 mutkikkaimmiksi. Kulisseja kyettiin vaihtamaan silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 kiskoja my\u00f6ten tai py\u00f6rivi\u00e4 telineit\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Kuuluisa teatteriarkkitehti- ja kulissimaalareiden suku, Galli Bibienat, kehittiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taikaa muun muassa ottamalla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ns. viistoperspektiivin, jossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on useampia katoamispisteit\u00e4 (9\/13). Toisinaan lavasteet ottivat esityksiss\u00e4 ylivallan ja fantastisia juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4 kehiteltiin vain jotta ne mahdollistaisivat toinen toistaan h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4mpi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tehoja.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Giuseppe Galli Bibbiena: lavastus, 1690<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kastraatit ja kansainv\u00e4lisyys<\/h2>\n\n\n\n

Apostoli Paavalin v\u00e4hemm\u00e4n sympaattinen k\u00e4sky, \u201dnainen vaietkoot seurakunnassa\u201d johti siihen, ett\u00e4 Vatikaani ei sallinut naisten laulavan pyhimmiss\u00e4 tiloissaan. Poikasopraanot koettiin kuitenkin liian hento\u00e4\u00e4nisin\u00e4 ja niin Vatikaaniin hankittiin eritt\u00e4in korkea\u00e4\u00e4nisi\u00e4 mieslaulajia Espanjasta. Kun niit\u00e4 ei ollut riitt\u00e4v\u00e4sti saatavissa, alettiin lahjakkaita orpoja poikalaulajia kastroida orpokodeissa eli konservatorioissa.<\/p>\n\n\n\n

Osa pojista ei selvinnyt kastroinnista hengiss\u00e4, osa osoittautui keskinkertaisiksi laulajiksi ja vain pienest\u00e4 osasta tuli ihailtuja taiteilijoita. Kastraattilaulajan \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli poikasopraanomaista kirkkautta. Miehen hengitystekniikka puolestaan mahdollisti valtavan voiman ja kest\u00e4vyyden. Kastraattien \u00e4\u00e4nenlaadun sanottiin olleen \u201dtuonpuoleinen\u201d eli siin\u00e4 oli jotakin yliluonnollista, maagista. Useiden 1600-luvun ja 1700-luvun oopperoiden taiturillisimmat p\u00e4\u00e4roolit s\u00e4vellettiinkin nimenomaan kastraattilaulajille.<\/p>\n\n\n\n

Musiikinhistorian kuuluisin kastraattilaulaja oli Farinelli (Carlo Boschi, 1705\u20131782). H\u00e4n oli aikansa kansainv\u00e4linen supert\u00e4hti, joka esiintyi ymp\u00e4ri Eurooppaa ja j\u00e4i 25 vuodeksi Espanjan kuninkaan palvelukseen. Eiv\u00e4t vain kastraattilaulajat olleet kansainv\u00e4lisi\u00e4, vaan my\u00f6s koko italialainen ooppera muuttui luonteeltaan t\u00e4ysin kansainv\u00e4liseksi.<\/p>\n\n\n\n

Esimerkiksi George Frideric H\u00e4ndel (1685\u20131759) oli yht\u00e4 hyvin kotonaan Saksassa, Italiassa kuin Englannissa. H\u00e4n hioi huippuunsa opera serian<\/em> eli \u201dvakavan oopperan\u201d, joka rakentuu da capo -aarioiden ja resitatiivin taidokkaasta yhdistelemisest\u00e4. Kansainv\u00e4listymisest\u00e4 huolimatta oopperan kieli pysyi italiana aina 1700-luvun loppuun saakka. Oopperan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t kulisseineen, tanssinumeroineen ja musiikillisine affekteineen levittiv\u00e4t italialaista tyyli\u00e4 eri puolille Eurooppaa. Ranskassa oopperaa kehittyi kuitenkin toisin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Musiikkiteatterin muoto, jota kutsumme oopperaksi, alkoi kiteyty\u00e4 Italiassa 1500\u20131600-lukujen vaihteessa. Oopperan esimuotoja oli monia ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":596,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-48","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-1600-luku-barokki-nayttamolla-italiassa-ja-lansi-euroopassa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=48"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2687,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/48\/revisions\/2687"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/media\/596"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=48"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=48"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=48"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}