{"id":61,"date":"2013-11-12T08:27:30","date_gmt":"2013-11-12T06:27:30","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=61"},"modified":"2016-08-25T16:20:19","modified_gmt":"2016-08-25T14:20:19","slug":"7-2-renessanssin-ymparistot-harmonian-lait","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/7-2-renessanssin-ymparistot-harmonian-lait\/","title":{"rendered":"
7.2<\/div> Renessanssin ymp\u00e4rist\u00f6t: harmonian lait"},"content":{"rendered":"

Keskeisperspektiivin keksiminen oli yksi varhaisrenessanssin saavutuksia. Sen oivalsi ensimmäisenä todennäköisesti arkkitehti Filippo Brunelleschi (1377–1446), mutta kirjalliseen muotoon sen muokkasi vuonna 1435 toinen varhaisrenessanssin arkkitehtuurin jättiläinen, Leon Battista Alberti (1404–1472).<\/p>\n

Keskeisperspektiivi tai viivaperspektiivi perustuu oivallukseen, jonka mukaan näkösäteet ovat geometristen lakien alaisia suoria viivoja, jotka kohtaavat ns. katoamispisteessä katsojan silmien tasolla. Kuvataiteessa tämä johti konventioon, jossa esimerkiksi maalaus muodostaa eräänlaisen näyttämöllisen tilan, jota katsoja tarkkailee sen yhdeltä sivulta. Tämä konventio vakiintui länsimaiseen taiteeseen aina 1800-luvun loppupuolelle, jolloin aikansa modernistit kyseenalaistivat sen monopoliaseman eri tavoin.<\/p>\n

Keskeisperspektiivi tuli renessanssin loppupuolella ja nimenomaan barokin aikakaudella myös teatterin konventioksi. Barokkinäyttämön tilailluusiot luotiin perspektiiviä tietoisesti liioittelemalla tai manipuloimalla.<\/p>\n

Monet kuvataiteilijat, kuten Piero della Francesca ja Paolo Uccello, tutkivat innokkaasti perspektiiviä (7\/7). Monet laativat siitä myös ohjekirjoja. Perspektiivi perustui siis geometrian lakeihin. Humanistit tunsivat syvää kiinnostusta geometrian lisäksi myös matematiikkaan. Antiikin innoittamina he etsivät myös matematiikasta universaaleja totuuksia. Muotoutui käsitys ns. harmonisten lukujen ja universumin yhteyksistä.<\/p>\n\n\t\t