{"id":67,"date":"2013-11-12T08:30:35","date_gmt":"2013-11-12T06:30:35","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=67"},"modified":"2016-08-26T10:04:58","modified_gmt":"2016-08-26T08:04:58","slug":"6-4-islam-ja-sen-kuvakasitys-kun-ihmista-ei-saa-kuvata","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/6-4-islam-ja-sen-kuvakasitys-kun-ihmista-ei-saa-kuvata\/","title":{"rendered":"
6.4<\/div> Islam ja sen kuvak\u00e4sitys: kun ihmist\u00e4 ei saa kuvata"},"content":{"rendered":"

Islam kehittyi Arabian niemimaalla. Sen perustaja Muhammed syntyi Mekkassa 570 jaa. Noin neljänkymmenen ikäisenä hän sai ilmestyksen, jossa arkkienkeli Gabriel antoi hänelle kirjoituksen. Muslimien pyhään kirjaan, Koraaniin on koottu Muhammedin saamat ilmestykset. Kirjallisen muotonsa Koraani sai 600-luvun puolenvälin tienoilla.<\/p>\n

Monien muiden uskontojen tavoin islamkin on säilyttänyt animistisesta luonnonkokemisesta periytyviä aineksia. Esimerkiksi uskonnon pääpyhäkössä ja islamin tärkeimmässä pyhiinvaelluskohteessa, Mekkan Suuren moskeijan Kaabassa kunnioitetaan yhä ns. Mustaa kiveä tai meteoriittia, joka periytyy kausiin ennen islamin syntyä 600-luvun alussa. Perimätiedon mukaan arkkienkeli Gabriel olisi tuonut kiven taivaasta.<\/p>\n

Leviäminen ja koulukunnat<\/h2>\n

Muhammedin seuraajat, kalifit, levittivät islamia tehokkaasti. Jo 600-luvulla islam levittäytyi lännessä Pohjois-Afrikasta itään Intiaan. Seuraavalla vuosisadalla islamin valtapiiri ylsi aina Keski-Aasiaan ja Kiinaan saakka. Myös Espanja islamilaistui. Itä-Rooman ja Bysantin keskus Konstantinopoli valloitettiin vuonna 1453. Nykyään väkirikkain islamilainen maa on Indonesia, jonka islamilaistuminen 1400-luvulla tapahtui rauhanomaisesti. Islam jakautui 650-luvulla kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuuteen<\/span> ja shiialaisuuteen<\/span>.<\/p>\n

Suhde kuviin<\/h2>\n

Juutalaisuuden (Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalan kuvaa, 2 Moos. 20:4) tavoin samoista juurista kasvanut islamkin suhtautuu ehdottoman kielteisesti jumalan visuaaliseen kuvaamiseen. Koraani itsessään ei suoraan kiellä ihmisen kuvaamista, joskin se kieltää idolit<\/em> eli ”epäjumalain kuvat”. Islamilainen perimätieto suhtautuu kuitenkin kielteisesti ihmisten ja jopa eläinten kuvaamiseen.<\/p>\n

Aihetta koskeva teologinen keskustelu alkoi 600-luvulla ja kiihtyi 700-luvulla, samoihin aikoihin kun sekä kristinuskon että juutalaisuuden piirissä käytiin samankaltaista keskustelua. Islamissa se kiteytyi ajatukseen, jonka mukaan taiteilija ei saa kuvata elävää olentoa, sillä viimeisellä tuomiolla hänen olisi kyettävä puhaltamaan siihen henki. Muuten hän joutuu helvettiin, sillä vain jumalalla on kyky luoda elämää. Kuvakiellon taustalla vaikuttavat mm. seuraavat näkemykset:<\/p>\n

  1. Ihminen on jumalan kuva, joten sitä ei saa imitoida taiteessa, sillä taide voi heijastaa jumalan luomistyötä vain vajavaisesti.<\/li>\n
  2. Mikään idoli eli epäjumalankuva ei saa olla ihmisen jumalan näkymättömän läsnäolon välissä<\/li>\n<\/ol>

    Kuvakieltoa on kuitenkin noudatettu hyvin eri tavoin eri puolilla islamilaista maailmaa, sillä se kasvoi nopeasti kattamaan alueita, joilla oli jo entuudestaan oma rikas kuvaperinteensä. Yleisesti ottaen sunnalainen islam suhtautuu kuviin shiialaisuutta jyrkemmin.<\/p>\n

    Islamin kuvakiellossa on kuitenkin yksi selkeä poikkeus: kuvitetut käsikirjoitukset eli miniatyyrit, joiden kulta-aikaa olivat nimenomaan Persian 1300–1500-luvut. Kirjoissa kuvat liittyvät aina elimellisesti käsinkirjoitettuun tekstiin, joka islamin piirissä kehittyi itsenäiseksi ja arvostetuksi taidemuodoksi, kalligrafiaksi.<\/p>\n

    Tekstien yhteyteen maalatut ihmis- ja eläinhahmot olivat islamin kulttuurin kulta-aikoina aina tiukan kaksiulotteisia ja vahvasti tyyliteltyjä. Niin niitä ei voitu sekoittaa pakanallisiin kulttikuviin. Miniatyyreissä saatettiin kuvata toisinaan jopa itse profeetta Muhammed, mutta kun hänet kuvattiin, hänen kasvojaan peittää aina valkea liina, jotta kuvakieltoa ei rikottaisi (6\/17).<\/p>\n\n\t\t