{"id":85,"date":"2013-11-12T08:39:54","date_gmt":"2013-11-12T06:39:54","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tilakuvaatteet\/?p=85"},"modified":"2023-11-09T13:22:11","modified_gmt":"2023-11-09T10:22:11","slug":"4-1-bysantti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tila\/4-1-bysantti\/","title":{"rendered":"
4.1<\/div> Bysantti"},"content":{"rendered":"

Kristinuskoon kääntynyt keisari Konstantinus Suuri valitsi vuonna 330 uudeksi pääkaupungikseen kreikkalaisen Byzantionin. Sen sijainti Aasian ja Euroopan välisen vesireitin avainkohdassa oli strategisesti hyödyllinen. Konstantinopoliksi ristitystä pienestä Byzantionista tuli Itä-Rooman pääkaupunki ja se kasvoi parissa vuosisadassa kansainväliseksi metropoliksi.<\/p>\n

Bysantin taideperinne tuli hallitsemaan kristikunnan taiteen kehitystä itäisen kristinuskon piirissä aina meidän päiviimme saakka ja läntisen tradition puitteissa noin 1000-luvulle saakka, jolloin itäinen ja läntinen kristillisyys skisman<\/strong> myötä erkaantuivat toisistaan.<\/p>\n

Bysantin perinteessä keisari oli paitsi maallinen, myös kirkollinen johtaja. Keisarikultti ja kristinusko yhdistyivät niin politiikassa kuin taiteessa. Bysantin hallitsijat ympäröivät itsensä loistolla eristäytyen kansasta. Hovi toimi ankarien sääntöjen sanelemien seremonioiden näyttämönä. Vastaanotoilla kansa tervehti keisaria rähmällään maassa erityisen mekaanisen laitteen kohottaessa keisarin dramaattisesti korkeuksiin.<\/p>\n

Italian puolella Bysantin taiteen hienoimmat esimerkit sijaitsevat Adrianmeren rannalla Ravennassa, joka palveli hetken Länsi-Rooman keisarien pääkaupunkina. Sen kirkot hohtavine mosaiikkeineen edustavat ns. Bysantin 1. kultakauden (n. 500–726) taidetta hienoimmillaan. San Vitalen 540-luvulla valmistunut kirkko on kahdeksankulmaisine pohjakaavoineen varhainen esimerkki keskeiskupoliarkkitehtuurista (4\/10). Samoin aikoihin valmistunut Sant’Apollinare in Classe on puolestaan pohjaltaan tyypillinen roomalainen basilika.<\/p>\n\n\t\t