{"id":102,"date":"2015-03-20T15:55:38","date_gmt":"2015-03-20T13:55:38","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=102"},"modified":"2024-09-25T11:33:51","modified_gmt":"2024-09-25T09:33:51","slug":"6-1-appia-plastisen-nayttamon-teoreetikko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/6-1-appia-plastisen-nayttamon-teoreetikko\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">6.1<\/div> Appia, plastisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n teoreetikko"},"content":{"rendered":"<p>Adolphe Appian (1862\u20131928) merkitys 1900-luvun teatterin visuaalisen ilmaisun kehityksess\u00e4 on kenties suurempi kuin kenenk\u00e4\u00e4n muun yksitt\u00e4isen henkil\u00f6n, sill\u00e4 laaja kirjallinen tuotanto on tehnyt h\u00e4net jatkuvasti ajankohtaiseksi my\u00f6s my\u00f6hemmille sukupolville. H\u00e4n hahmotteli useissa kirjoissa, esseiss\u00e4 ja luonnoksissa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista uudistusta.<\/p>\n<p>Nykyteatterin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat monessa mieless\u00e4 Appian vision mukaisia: kolmiulotteisen, viitteellisen lavastamisen ja valon dramaturgisen k\u00e4yt\u00f6n voidaan katsoa yleistyneen h\u00e4nen vaikutuksensa ansiosta. My\u00f6s Appian luonnostelemat lavastusaiheet ovat jatkuvasti palanneet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille monien huomattavien lavastajien t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n<ul>\n<li>Uudistuksessa on keskeist\u00e4 esiintyj\u00e4n nostaminen ilmaisulliseen keski\u00f6\u00f6n maalattujen lavasteiden sijaan. Esityksess\u00e4 oli pyritt\u00e4v\u00e4 toisaalta n\u00e4yttelij\u00e4n ilmaisun ja runollis-musiikillisten suhteiden harmoniaan, toisaalta n\u00e4yttelij\u00e4n hahmon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan harmoniseen tasapainoon.<\/li>\n<li>El\u00e4v\u00e4 valo ja kolmiulotteinen plastinen lavastus korvaavat maalauksen keinotekoisen illuusion ja lavastuksiin maalatut valot ja varjot. Kun esiintyj\u00e4 ja valaistus vapautetaan maalaustaiteen orjuudesta, ne vapautuvat itsen\u00e4iseen ilmaisuun kolmiulotteisessa, viitteellisess\u00e4 tilassa.<\/li>\n<li>Valon t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on draaman sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n esiintuominen tilassa.<\/li>\n<li>Uuden ilmaisun teatterissa valaistuksen ainekset koostuvat kahdesta p\u00e4\u00e4tekij\u00e4st\u00e4: diffuusi valo, joka synnytt\u00e4\u00e4 pehme\u00e4n yleisvalon ja tukee n\u00e4kyvyytt\u00e4, sek\u00e4 el\u00e4v\u00e4, muotoileva valo, joka tuottaa suunnan ja valo-varjosuhteet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"730\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-657\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_b.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_b-800x531.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_b-1024x680.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-657'>\n\t\t\t\tValkyyriat, 3. n\u00e4yt\u00f6s. Appian varhainen luonnos. [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 48]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3 class=\"size-full wp-image-659\">Teatterin vision\u00e4\u00e4ri<\/h3>\n<p>Appia ei t\u00e4hd\u00e4nnyt teatteriteoreetikon uraan, vaan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4tavoitteensa oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 toteuttamaan n\u00e4kemyksens\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterity\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n oli vision\u00e4\u00e4ri, jolta kuitenkin puuttui lavastajan ja ohjaajan ty\u00f6ss\u00e4 tarvittavia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ja sosiaalisia taitoja. Ty\u00f6skentelymahdollisuudet teatterissa rajoittuivat muutamaan harvaan kertaan.<\/p>\n<p>Appian n\u00e4kemykset olivat sek\u00e4 teatteriyleis\u00f6n ett\u00e4 ammattipiirien kannalta radikaaleja, ja h\u00e4nen teostensa ottaminen ohjelmistoon oli riski. Teosten vastaanotto oli useimmiten kiitt\u00e4v\u00e4, mutta traditionaalisen teatterin puolustajat k\u00e4viv\u00e4t voimakkaaseen vastahy\u00f6kk\u00e4ykseen uudistuksia vastaan. Appia oli herkk\u00e4 ja \u00e4nkytyksens\u00e4 takia ihmisarka taiteilija, ja impulsiivisesta nuorukaisesta tuli vanhemmiten yh\u00e4 pid\u00e4ttyv\u00e4isempi erakko. H\u00e4n jatkoi kuitenkin sinnikk\u00e4\u00e4sti kirjallista ja kuvallista ty\u00f6skentely\u00e4\u00e4n ja tarttui ty\u00f6mahdollisuuksiin teatterissa aina tilaisuuden tarjoutuessa.<\/p>\n<h3>El\u00e4m\u00e4kerta<\/h3>\n<p><strong>1862<\/strong> syntyi Genevess\u00e4, Sveitsiss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1880\u20131888<\/strong> opiskeli musiikkia Genevess\u00e4, Pariisissa, Leipzigissa ja Dresdeniss\u00e4. N\u00e4ki Bayreuthissa Wagnerin oopperat <em>Parsifal<\/em> ja<em> Tristan ja Isolde<\/em>.<\/p>\n<p><strong>1888<\/strong> p\u00e4\u00e4tti omistautua ohjauksen ja lavastamisen uudistamiselle Wagnerin kokonaistaideteoksen idean pohjalta<\/p>\n<p><strong>1889 ja 1890<\/strong> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6harjoittelijan t\u00f6it\u00e4 Dresdeniss\u00e4 ja Wieniss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1891\u20131892<\/strong> kirjoitti ensimm\u00e4isen esseen wagneriaanisen draaman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanosta, <em>Notes de mise en sc\u00e8ne pour L\u2019Anneau de Nibelungen<\/em>. (Julkaistiin vasta 1954.) Piirsi ensimm\u00e4iset luonnokset Wagnerin oopperoihin. Kirjoitti laajempaa tutkielmaa Wagnerin oopperoiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanon uudistamisesta.<\/p>\n<p><strong>1895<\/strong> Appian ensimm\u00e4inen teos, <em>La Mise en sc\u00e8ne du drame Wagnerien<\/em> julkaistiin Pariisissa<\/p>\n<p><strong>1895\u20131897<\/strong> kirjoitti teoksen <em>La Musique et la mise en sc\u00e8ne<\/em>. 1899 teos julkaistiin saksaksi nimell\u00e4 <em>Die Musik und die Inszenierung<\/em>. (Alkukielell\u00e4 ranskaksi vasta 1963.)<\/p>\n<p><strong>1902<\/strong> kirjoitti esseen <em>Comment reformer notre mise en sc\u00e8ne<\/em>, julkaistiin vuonna 1904.<\/p>\n<p><strong>1901\u20131903<\/strong> ty\u00f6skenteli Pariisissa ruhtinatar de B\u00e9arnin sponsoroimana, tavoitteena esitt\u00e4\u00e4 kohtauksia <em>Tristan ja Isoldesta<\/em>. Ohjelma vaihdettiin kohtauksiin Bizet\u2019n <em>Carmenista<\/em> ja Robert Schumannin <em>Manfredista<\/em>. Hyv\u00e4 vastaanotto ei kuitenkaan johtanut uusiin ty\u00f6mahdollisuuksiin.<\/p>\n<p><strong>1906<\/strong> tutustui eurytmiaan ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, musiikin opettaja Emile Jaques-Dalcrozeen, joka kehitti eurytmiaa musiikin opettamisen metodina.<\/p>\n<p><strong>1909\u20131910<\/strong> piirsi sarjan luonnoksia nimell\u00e4 <em>Espaces rythmiques<\/em> (rytmisi\u00e4 tiloja) eurytmia-esitysten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliseksi perustaksi.<\/p>\n<p><strong>1911<\/strong> Dresdenin esikaupunkiin Hellerauhin rakennettiin Jaques-Dalcroze Instituutti veljesten Wolf ja Harald Dohrn sponsoroimana. Arkkitehti Heinrich Tessenowin ja valaistuksen ekspertti Alexander von Salzmannin avustuksella suunniteltiin Appian n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisten ideoiden mukainen teatterisali.<\/p>\n<p><strong>1912<\/strong> Helleraun ensimm\u00e4isell\u00e4 kes\u00e4festivaalilla esitettiin Jaques-Dalcrozen tanssidraama <em>Echo ja Narcissus<\/em>, sek\u00e4 kohtaus Gluckin oopperasta <em>Orpheus ja Eurydice<\/em>.<\/p>\n<p><strong>1913<\/strong> kes\u00e4festivaalilla <em>Orpheus ja Eurydice<\/em> kokonaisuudessaan. Appia lavasti, Salzmann toimi lavastuksen toteuttajana ja valosuunnittelijana, insin\u00f6\u00f6ri Harald Dohrn valaistusteknikkona.<\/p>\n<p>Lokakuussa 1913 Helleraussa Paul Claudelin<em> L\u2019Annonce faite \u00e0 Marie<\/em>, jossa Salzmannin toteuttama lavastus Appian suunnitelman mukaan.<\/p>\n<p><strong>1914<\/strong> Jaques-Dalcroze (musiikki ja liike) ja Appia olivat yhteisty\u00f6ss\u00e4 toteuttamassa massiivista vaellusdraamaa <em>F\u00eate de juin<\/em> Genevess\u00e4. Ohjaus Firmin G\u00e9mier.<\/p>\n<p><strong>1914<\/strong> maailmansota alkoi. Jaques-Dalcroze ja Appia eiv\u00e4t voineet palata Hellerauhun. Appia kirjoitti eurytmiasta my\u00f6hemminkin monissa esseiss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1914<\/strong> Appia ja Craig tapaavat Z\u00fcrichiss\u00e4 kansainv\u00e4lisess\u00e4 teatterin\u00e4yttelyss\u00e4, jossa heid\u00e4n t\u00f6it\u00e4\u00e4n esiteltiin rinnakkain.<\/p>\n<p><strong>1915<\/strong> Jacques Copeau vieraili ensi kertaa Appian luona. Appian n\u00e4kemykset vaikuttivat voimakkaasti Copeaun teatterin kehitykseen.<\/p>\n<p><strong>1916\u20131920<\/strong> kirjoitti teosta <em>L\u2019Oeuvre d\u2019art vivant<\/em>.<\/p>\n<p><strong>1918<\/strong> toinen esipuhe teokseen <em>La Musique et la mise en sc\u00e8ne<\/em>.<\/p>\n<p><strong>1919<\/strong> alkaen teatteritaiteen tulevaisuuden estetiikkaa pohtivia esseit\u00e4, useita uusia lavastus- ja ohjausluonnoksia<\/p>\n<p><strong>1920<\/strong> <em>Echo ja Narcissus<\/em> uusi versio, esitettiin Genevess\u00e4 Jaques-Dalcroze Instituutissa.<\/p>\n<p><strong>1921<\/strong> <em>L\u2019Oeuvre d\u2019art vivant <\/em>julkaistiin. (Englanniksi <em>The Work of Living Art,<\/em> 1960.)<\/p>\n<p><strong>1922<\/strong> osallistui kansainv\u00e4lisiin teatterin\u00e4yttelyihin Amsterdamissa ja Lontoossa. Appian ja Craigin t\u00f6it\u00e4 esiteltiin yhdess\u00e4.<\/p>\n<p><strong>1923<\/strong><em> Tristan ja Isolde<\/em> Milanon La Scalassa Arturo Toscaninin kutsusta. Lavastus, valaistus ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanon idea Appian jo 1896 tekemien luonnosten mukaan. Ohjaus Ernst Lert. Konservatiivinen yleis\u00f6 ja lehdist\u00f6 pitiv\u00e4t lavastusta liian yksinkertaistettuna.<\/p>\n<p><strong>1924<\/strong> Basel Stadtteater, suunnitelmissa esitt\u00e4\u00e4 Wagnerin <em>Ring<\/em>-kokonaisuus, ohjaaja Oskar W\u00e4lterlin, Appian lavastus ja valaistus. Entist\u00e4 yksinkertaistetumpi tyyli. <em>Reininkulta<\/em> loppuvuodesta, <em>Valkyyriat <\/em>helmikuussa 1925. Yleisesti kiitt\u00e4v\u00e4 vastaanotto, mutta paikallisen Wagner-seuran vastustus saavutti skandaalimaiset mittasuhteet ja teatteri peruutti sarjan kaksi viimeist\u00e4 oopperaa.<\/p>\n<p><strong>1925<\/strong> Basel Stadtteater, Aiskhyloksen <em>Prometheus<\/em> helmikuussa, kiitt\u00e4v\u00e4 vastaanotto. K\u00e4\u00e4nn\u00f6s Eduard von Liehburg, lavastus ja puvut Appia, ohjausidea Liehburg ja Appia, ohjaus W\u00e4lterlin.<\/p>\n<p><strong>1926\u20131927<\/strong> luonnoksia lukuisiin oopperateoksiin. Osallistui Magdeburgin teatterin\u00e4yttelyyn.<\/p>\n<p><strong>1928<\/strong> kuoli syd\u00e4nkohtaukseen Nyonissa, Sveitsiss\u00e4.<\/p>\n<p>Appian ty\u00f6skentely voidaan jakaa kolmeen p\u00e4\u00e4jaksoon: Teorian kehittely Wagnerin draamojen pohjalta, ty\u00f6skentely Jaques-Dalcrozen kanssa Helleraussa ja 1. maailmansodan j\u00e4lkeinen teatterit\u00f6iden ja kirjoittamisen vaihe.<\/p>\n<h2>Teorian kehittely Wagnerin draamojen pohjalta<\/h2>\n<p>Appian nuoruuden ty\u00f6skentelyn kulmakivi olivat Wagnerin oopperat. H\u00e4n tunsi Wagnerin teokset perusteellisesti monivuotisen opiskelun ja syv\u00e4llisen analysoinnin pohjalta. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Wagnerin nerokas teatterin synteesin kehittely oli j\u00e4\u00e4nyt kesken, koska se ulottui vain musiikin ja tekstin suhteeseen visuaalisen ilmaisun j\u00e4\u00e4dess\u00e4 traditionaaliseksi.<\/p>\n<p>Kauden p\u00e4\u00e4teoksessa <em>La Musique et la mise en sc\u00e8ne<\/em> on systemaattinen esitys musiikkidraaman visuaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanon ja ohjauksen uudistamiseksi. Appialle musiikki oli kaiken perusta, musiikillisen keston pohjalta oli m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4 tilalliset ulottuvuudet. Taideteoksen integriteetin edellytyksen\u00e4 on orgaaninen harmonia, joka voidaan tavoittaa oikeiden suhteiden kautta. Appia k\u00e4sittelee teoksen ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa yksityiskohtaisesti teatteri-ilmaisun elementtej\u00e4 ja niiden suhdetta toisiinsa. Draaman elementtej\u00e4 hallitsee hierarkkinen j\u00e4rjestys. Musiikista, joka on sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4mme ilmaus, nousee draamallinen konsepti. S\u00e4vel ja sanat muodostavat draaman s\u00e4velt\u00e4j\u00e4-kirjailijan ty\u00f6n tuloksena. Draaman aika-elementti voidaan esitt\u00e4\u00e4 nuottina ja librettona. Draaman tilallinen elementti ilmaistaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n, lavastuksen, valaistuksen ja maalauksen kautta, n\u00e4in synnytt\u00e4en Sana\u2013S\u00e4vel-draaman, D<em>as Wort-Ton-Drama<\/em> (Appia 1981, 26\u201327.)<\/p>\n<p>Lavastustaiteen vaihtoehtoina Appian aikana oli joko fondimaalaukseen perustuva illuusiomaailma tai realististen ja naturalististen n\u00e4ytelmien oikeista esineist\u00e4 ja huonetiloista koostuvat kolmiulotteiset lavastukset. Musiikkidraamat, kuten Wagnerin oopperat, esitettiin fondilavastuksissa. Appia kirjoittaa pitk\u00e4llisesti siit\u00e4 miten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6fondit ovat rappeutunutta maalaustaidetta. Maalaustaiteessa on omat itsen\u00e4iset tavoitteensa, mutta alistettuna draamalle siit\u00e4 katoaa taide. Toisaalta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva rakennetaan teatterissa maalauksen ehdoilla, sill\u00e4 valot tehd\u00e4\u00e4n maalausta silm\u00e4ll\u00e4pit\u00e4en ja n\u00e4yttelij\u00f6iden valaisu on miltei ainoastaan ramppivalojen varassa. N\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6 uhrataan maalaukselle.<\/p>\n<blockquote><p>Kuten musiikki, valo voi ilmaista ainoastaan sit\u00e4 mik\u00e4 kuuluu \u201dsis\u00e4isen n\u00e4kemyksen olemukseen\u201d (Appia 1981, 72).<\/p><\/blockquote>\n<p>Appia pohtii valon ja musiikin suhdetta teoksen valaistusta k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 luvussa. Sek\u00e4 musiikki ett\u00e4 valo ovat ilmaisuvoimaisia laajalla skaalalla, yksinkertaisesta olemassaolon ilmauksesta mit\u00e4 voimakkaimpiin tunteen purkauksiin. Kun valon ilmaisu luodaan orgaanisesti musiikin rakenteiden perustalta, niiden yhteinen ilmaisu synnytt\u00e4\u00e4 osiaan suuremman, uuden itsen\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, joka on mahdollista tavoittaa riippumatta vastaanottajan musikaalisuudesta tai visuaalisesta vastaanottokyvyst\u00e4.<\/p>\n<p>Appia erittelee aikansa teatterik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n puutteita ennen kaikkea lavastuksen ja valaistuksen kannalta, mutta pohtii my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4n hahmoon kiinte\u00e4sti kuuluvia maskeerausta ja puvustusta.<\/p>\n<div id=\"attachment_656\" style=\"width: 1110px\" class=\"wp-caption alignnone\"><img aria-describedby=\"caption-attachment-656\" loading=\"lazy\" class=\"size-full wp-image-656\" src=\"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_x.jpg\" alt=\"Valkyyriat, 3. n\u00e4yt\u00f6s. Appian varhainen luonnos. [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s 48]\" width=\"1100\" height=\"730\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_x-800x531.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/055_x-1024x680.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/><p id=\"caption-attachment-656\" class=\"wp-caption-text\">Valkyyriat, 3. n\u00e4yt\u00f6s. Appian varhainen luonnos. [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s 48]<\/p><\/div>\n<h3>Aikakauden tyypillinen valaistustapa<\/h3>\n<p>Valaistus tehtiin vuosisadan vaihteessa nelj\u00e4n tyyppisill\u00e4 valonl\u00e4hteill\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li>Fondivalaistus tehtiin kiinteill\u00e4 yl\u00e4ramppivaloilla (borderlights) ja liikuteltavilla ramppivaloilla (striplights), joita sijoitettiin katteiden v\u00e4leihin ja lattialle.<\/li>\n<li>Ramppivalot (footlights), \u201dtuo eriskummallinen teatteriemme hirvi\u00f6\u201d valaisivat n\u00e4yttelij\u00e4t edest\u00e4 alhaaltap\u00e4in.<\/li>\n<li>Liikuteltavien valonheittimien (kalkkivaloja ja kaarilamppuja) avulla luotiin selv\u00e4piirteisi\u00e4 kiiloja tai erilaisia projisointeja.<\/li>\n<li>Valaisu l\u00e4pikuultavuuden avulla, l\u00e4pikuultavien lavastuksen osien paljastaminen valaisemalla takaap\u00e4in (Appia 1981, 74.)<\/li>\n<\/ul>\n<p>Appian mielest\u00e4 ongelmana oli valonl\u00e4hteiden yht\u00e4aikainen, toisensa kumoava k\u00e4ytt\u00f6 ja erottelevuuden puute. Fondeihin maalattu valo on aina ristiriidassa n\u00e4yttelij\u00e4n kanssa. Jos fondit onnistuttiinkin valaisemaan kauniisti, kuva meni pilalle kun n\u00e4yttelij\u00f6iden valaisuun tarkoitetut valot lis\u00e4ttiin kuvaan. Jos valot teht\u00e4isiin n\u00e4yttelij\u00e4n kannalta toimiviksi, lavastuskankaiden maalausaiheet eiv\u00e4t n\u00e4kyisi ja joka tapauksessa esiintyj\u00e4n todellisuus olisi ristiriidassa lavastuskankaiden fiktion kanssa. Ramppivalot tuhoavat paitsi fondimaalausten illuusion, ne my\u00f6s v\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4t n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvot. N\u00e4yttelij\u00e4n hahmon on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 l\u00e4pi uudistumisen prosessi samalla kun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva uudistetaan (Appia 1981, 89.)<\/p>\n<h3 class=\"size-full wp-image-846\">El\u00e4v\u00e4 valo<\/h3>\n<p>Uuden ilmaisun teatterissa valaistuksen ainekset koostuvat kahdesta p\u00e4\u00e4tekij\u00e4st\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li>Diffuusi valo.<\/li>\n<li>El\u00e4v\u00e4, muotoileva valo.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Valon suhde el\u00e4v\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n on h\u00e4nen valaistusn\u00e4kemyksens\u00e4 kulmakivi. Kolmiulotteisessa tilassa el\u00e4v\u00e4n valon realismi ei ole samanlaista ilmi\u00f6n j\u00e4ljittely\u00e4 kuin lavastuksen realismi, sill\u00e4 valo perustuu ideaan, se on musiikin tilallinen ulottuvuus (Appia 1981, 78.)<\/p>\n<p>Valon l\u00e4ht\u00f6kohta on luonnossa vallitsevat p\u00e4iv\u00e4nvalon ja keinovalon ominaisuudet.<\/p>\n<blockquote><p>P\u00e4iv\u00e4nvalo t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koko ilmakeh\u00e4n, mutta silti olemme aina tietoisia sen suunnasta. Mutta valon suunta voidaan havaita ainoastaan varjon kautta \u2013 varjon laatu ilmaisee valon laadun. Varjot muodostuvat samasta valosta joka valaisee ilmakeh\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 valtavaa ilmi\u00f6t\u00e4 ei voida saavuttaa keinotekoisesti. Pime\u00e4ss\u00e4 tilassa palava kirkas tuli ei koskaan voi tuottaa tarpeeksi valoa sen ilmi\u00f6n synnytt\u00e4miseksi, mit\u00e4 kutsumme chiaroscuroksi, eli enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n selv\u00e4piirteisen varjon heittymisen jo valaistulle alueelle. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 pit\u00e4\u00e4 siis jakaa, niin ett\u00e4 osa valaistuskalustosta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yleisvalaistukseen, kun osa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n varjojen tekemiseen tarkasti suunnattujen kiilojen avulla. Kutsumme niit\u00e4 nimill\u00e4 \u201ddiffuusi valo\u201d ja \u201del\u00e4v\u00e4 valo\u201d (Appia 1982, \u00a074.)<\/p><\/blockquote>\n<blockquote><p>Jos ei ole varjoa, ei ole valoa; sill\u00e4 valo ei ole vain yksinkertaista \u201dn\u00e4kyvyytt\u00e4\u201d\u2026 \u2013 valo eroaa n\u00e4kyvyydest\u00e4 ilmaisuvoimansa perusteella. (Appia 1981, 75).<\/p><\/blockquote>\n<p>N\u00e4kyvyys luodaan diffuusin yleisvalon avulla.<\/p>\n<ul>\n<li>Varjoton, tasainen valaistus saadaan aikaan eri puolille sijoitetuilla yleisvalonheittimill\u00e4 eli ramppivaloilla, lattiaramppia k\u00e4ytett\u00e4isiin kuitenkin hyvin rajoitetusti.<\/li>\n<li>Ramppien ripustuspaikat luonnollisesti muuttuisivat siirrytt\u00e4ess\u00e4 per\u00e4tt\u00e4isten maalattujen kankaiden lavastuksista kolmiulotteiseen tilaan.<\/li>\n<li>Valojen kirkkautta pehmennett\u00e4isiin eriasteisilla kuultavilla kankailla, jotta valon laatu olisi tasainen.<\/li>\n<\/ul>\n<p>El\u00e4v\u00e4, muotoileva valo tuo tilaan valon ja varjon rytmin, valon suunnan ja liikkeen.<\/p>\n<ul>\n<li>Selke\u00e4sti suuntaava ja muotoa antava valo tuotetaan valonheittimien avulla, joiden kehitt\u00e4minen tarkoitukseensa sopivaksi vaatisi viel\u00e4 paljon huomiota.<\/li>\n<li>Suuntaavan valon avulla tehd\u00e4\u00e4n muuttuvia valotilanteita, ominaisuus joka tulisi olemaan t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 lavastuksen ilmaisun kannalta.<\/li>\n<li>Valon toiminta kuuluu itse lavastukseen, ja valot luodaan yht\u00e4aikaisesti lavastuksen kanssa.<\/li>\n<li>T\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan ilmaisevuuden kannalta on el\u00e4v\u00e4n valon osittainen peitt\u00e4minen, eli valon ja varjon rytmin luominen.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Diffuusin valon ja el\u00e4v\u00e4n valon yhteisvaikutus syntyy niiden keskin\u00e4isten intensiteettien suhteesta ja muutoksista. Yksin\u00e4\u00e4n k\u00e4ytettyn\u00e4 diffuusi valo on vain n\u00e4kyvyytt\u00e4, ja el\u00e4v\u00e4 valo yksin\u00e4\u00e4n ilman diffuusin valon tuomaa n\u00e4kyvyytt\u00e4 ilmaisee y\u00f6t\u00e4, esimerkiksi kuuta tai soihtua, tai yliluonnollista (Appia 1981, 76.)<\/p>\n<h3>V\u00e4rin merkitys<\/h3>\n<p>Kun maalatut lavasteet v\u00e4istyv\u00e4t el\u00e4v\u00e4n valon tielt\u00e4, v\u00e4rin merkitys muuttuu olennaisesti. Muuntuva valo muuttaa ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 v\u00e4ri\u00e4, joten sen on tultava valolle alisteiseksi. Niinp\u00e4 v\u00e4ri siirtyy valon ominaisuudeksi ja \u201dsana\u2013s\u00e4vel-runoilija maalaa kuvansa valolla.\u201d Appia korostaa, ett\u00e4 valoa ja sen vaikutusta v\u00e4riin on tutkittava yksityiskohtaisesti, jotta voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 j\u00e4\u00e4k\u00f6 maalaukselle jonkinlainen itsen\u00e4inen rooli (Appia 1981, 81.)<\/p>\n<p>Valon keinoista tuottaa v\u00e4ri\u00e4 Appia mainitsee:<\/p>\n<ul>\n<li>Valon oma v\u00e4ris\u00e4vy.<\/li>\n<li>V\u00e4rilliset lasifiltterit.<\/li>\n<li>Projisoinnissa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t kuvat, joiden v\u00e4ritys voi vaihdella herkist\u00e4 s\u00e4vyist\u00e4 voimakkaisiin efekteihin.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Projisointi voi tuottaa valon keinoin maalaukseen rinnastettavaa kuvallista ilmaisua, mutta lis\u00e4ksi se tarjoaa lis\u00e4ksi valon kohteen muodon aiheuttaman muuntelun projisoidussa kuvassa. Muista valon keinoista h\u00e4n mainitsee valon mekaanisen rajaamisen niin ett\u00e4 se osuu vain pieneen osaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4. Appia n\u00e4ki tulevaisuuden tarpeina jo suuren osan nykytekniikan kehittelyist\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>Jo n\u00e4it\u00e4 keinoja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tarjoutuu lukemattomia mahdollisuuksia, joita rajoittaa vain k\u00e4ytett\u00e4vien filttereiden ja diojen valikoima, muodot ja yhdistelm\u00e4t. Valo on liikkuvaa jo sen ansiosta ett\u00e4 esiintyjien toiminta muuttaa kuvaa alinomaa. Valon liike kasvaa, jos itse valonl\u00e4hdett\u00e4 voidaan liikutella, jos projisoidut kuvat voidaan saada liikkeeseen tai jos valonl\u00e4hteess\u00e4 olevaa linssi\u00e4 voidaan liikutella.<\/p><\/blockquote>\n<blockquote><p>V\u00e4rien, muotojen ja liikkeiden yhdistelm\u00e4t liitettyin\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaan tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia; niist\u00e4 koostuu sana\u2013s\u00e4vel-runoilijan paletti. (Appia 1981, 82.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Valon t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on draaman sis\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n esiintuominen tilassa<\/h3>\n<p>Valo luo tunnelmaa, erist\u00e4\u00e4 ja korostaa henkil\u00f6it\u00e4 ja merkityksellisi\u00e4 tilanteita, muovaa tai henkist\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilaa.<\/p>\n<p>Appia pohtii my\u00f6s katsomon, orkesterin ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n suhteita. Samoin kuin musiikki m\u00e4\u00e4rittelee lavastuksen elementtien suhteet, siit\u00e4 on johdettavissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon ja katsomon suhteet. Appia hyv\u00e4ksyy viel\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon katsomon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n v\u00e4lill\u00e4, mutta aukon tulisi olla niin suuri kuin mahdollista. Kaikilta paikoilta on oltava esteet\u00f6n n\u00e4kym\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle (Appia 1981, 98.) N\u00e4iss\u00e4 ajatuksissa Appia noudattelee Wagnerin Bayreuthin teatterin perusperiaatteita.<\/p>\n<p><em>La Musique et la mise en sc\u00e8ne<\/em> -teoksen toinen ja kolmas osa k\u00e4sittelev\u00e4t etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 wagneriaanista draamaa. Liitteess\u00e4 on yksityiskohtaiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6suunnitelmat <em>Tristanin<\/em> ja <em>Ringin<\/em> osalta sek\u00e4 luonnoksia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista. Appialle tyypilliset yksinkertaiset horisontaalit ja vertikaalit tasot viittaavat rakennuksiin tai luonnon muotoihin. Pehme\u00e4 yleisvalo antaa tasaisen varjottoman yleisn\u00e4kym\u00e4n maisemasta, jota jyrkemmin leikkaavat muotoilevat valot rytmitt\u00e4v\u00e4t. Valon suunta, valon ja varjon suhde ja valon yksityiskohdat ovat kuvallisen sommittelun peruselementtej\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kaudella Appian lavastusluonnoksissa oli viel\u00e4 romanttisia ja symbolistisia piirteit\u00e4 ja selvi\u00e4 luonnonaiheita, kuten oksia tai puita, jotka my\u00f6hempin\u00e4 kausina muuttuvat viitteellisemmiksi.<\/p>\n<h3>Miten esitet\u00e4\u00e4n mets\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4?<\/h3>\n<p>Appia esitt\u00e4\u00e4 paljon siteeratun esimerkin teatterinomaisesta tyylittelyst\u00e4 esseess\u00e4\u00e4n <em>Comment reformer notre mise en sc\u00e8ne<\/em>, vuodelta 1902. Teatterissa on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 henkil\u00f6n toiminta mets\u00e4ss\u00e4, kuin mets\u00e4, jossa on henkil\u00f6it\u00e4. Henkil\u00f6n toiminnan ketju on riippuvainen musiikista, ja siksi musiikin analyysist\u00e4 l\u00e4htee mets\u00e4ss\u00e4 tapahtuvan toiminnan rakenne. Mets\u00e4 voidaan n\u00e4hd\u00e4 tunnelmana, jossa nuo toiminnat ovat mahdollisia.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanosta tulee ajassa tapahtuvan kuvan kompositio. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva on toteutettava todellisen el\u00e4v\u00e4n olennon ehdoilla. Kuva vahvistaa tunnelmaa ja antaa tilaa musiikin ilmaisulle.<\/p>\n<blockquote><p>&#8230; n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan ei tarvitse luoda t\u00e4ydellist\u00e4 illuusiota\u2026Kun mets\u00e4\u00e4 ravistelee kevyt tuuli joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Siegfridin huomion, me \u2013 katsojat \u2013 n\u00e4emme Siegfridin kylpev\u00e4n alati muuttuvissa valoissa ja varjoissa, emmek\u00e4 en\u00e4\u00e4 muotoon leikattujen kulissien keskell\u00e4, joita teatterin temput liikuttavat (Beacham 1989, 106.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Ensimm\u00e4inen toteutunut esitys<\/h3>\n<p>Appian ty\u00f6skentely t\u00e4ht\u00e4si toiveeseen p\u00e4\u00e4st\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n Wagnerin oopperoiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanossa lavastajana ja ohjaajana, mutta Wagnerin suku torjui jyrk\u00e4sti h\u00e4nen uudistuspyrkimyksens\u00e4. Saksalaiselle yleis\u00f6lle suunnattu <em>Die Musik und die Inszenierung<\/em> j\u00e4i k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen vaille huomiota. Kun Appia vihdoin vuosina 1901\u20131903 p\u00e4\u00e4si toteuttamaan visioitaan ruhtinatar de B\u00e9arnin tukemana Pariisissa, h\u00e4nell\u00e4 oli suuret toiveet uran k\u00e4ynnistymisest\u00e4. Suunnitteilla oli esitt\u00e4\u00e4 ruhtinattaren yksityisteatterissa kohtauksia Wagnerin <em>Tristan ja Isoldesta<\/em>. Tristanin tekeminen pieness\u00e4 yksityisteatterissa kuitenkin osoittautui mahdottomaksi ja ohjelma jouduttiin vaihtamaan kohtauksiin Bizet\u2019n <em>Carmenista<\/em> ja Robert Schumannin <em>Manfredista<\/em>.<\/p>\n<h3>Kupolihorisontti<\/h3>\n<p>Pitk\u00e4n suunnitteluperiodin aikana Appia ty\u00f6skenteli Mariano Fortunyn kanssa kehitteill\u00e4 olevan kupolihorisontin ja siihen liittyv\u00e4n valaistuksen k\u00e4ytt\u00e4miseksi produktiossa. Appia oli innoissaan Fortunyn keksinn\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 kupolihorisontin avulla tilaan voitaisiin luoda h\u00e4nen valaistuksensa perusta: pehme\u00e4, heijastuva chiaroscuro-valo. Varsinainen kupolihorisontti ei valmistunut ensi-iltaan menness\u00e4, mutta jonkinlainen suuri taivastausta produktiossa on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n<p>Muuten valaistus toteutettiin valonheittimin n\u00e4yttelemisalueelle ja efektitarkoituksiin, ramppivalosta luovuttiin. Lavastus koostui erilaisia tasoja muodostavista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6korokkeista, muutamista pilareista ja verhoista. Ranskalainen lavastaja Lucien Jusseaume avusti lavastuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ratkaisuissa. Bysanttilaistyylist\u00e4 teatteria remontoitiin Appian suunnitelmien mukaisesti. Orkesteri sijoitettiin Wagnerin tapaan piiloon orkesterimonttuun, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja orkesterimonttua suurennettiin.<\/p>\n<h3>Voimakasta valoilmaisua<\/h3>\n<p>Esityksen yksinkertainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ratkaisu ja voimakkaan kontrastinen valaistus oli yleis\u00f6lle t\u00e4ysin ennen kokematonta. Manfred-kohtauksessa verhon auetessa voimakas punainen valons\u00e4de lankesi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 vasemmalta, valaisten silloin t\u00e4ll\u00f6in edestakaisin liikkuvaa Manfredia. Efekti loi vaikutelman soihdun loimotuksesta kasvoilla. V\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n erottui vain tummana siluettina voimakkaasti valaistua taustaa vasten. Kun Astarte esiintyi korokkeiden korkeimmalla kohdalla, h\u00e4n vaikutti leijuvan hopeisessa valossa, joka loi ep\u00e4todellisen vaikutelman kuin henkiolennosta. Kahden n\u00e4yttelij\u00e4n v\u00e4linen alue s\u00e4ilyi pime\u00e4n\u00e4 l\u00e4pi esityksen (Volbach 1968, 79.)<\/p>\n<p>Esitys ja sen visualisointi tavoitti huolellisen, yhten\u00e4isen vaikutelman. Appia onnistui toteuttamaan teoriansa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ainoastaan kolmiulotteisia elementtej\u00e4, muotoilevaa valoa, symbolista v\u00e4rimaailmaa ja veistoksellista tilaa, kaikki harmonisessa suhteessa musiikkiin ja draamaan (Beacham 1987, 45.) \u00d6inen mustalaistanssikohtaus Carmenista oli runollisen tunnelmavalaistuksen ja nousevan tempon ansiosta viel\u00e4 vaikuttavampi. Kuunvalo siivil\u00f6ityi oksiston l\u00e4pi kuvioituna lattialle ja viitteellisist\u00e4 majatalon ikkunoista kajasti kynttil\u00e4nvalo luoden kuvaan valon ja varjon alueita, joiden l\u00e4pi tanssijat liikkuivat.<\/p>\n<p>Appian vaatimus, ett\u00e4 esityksen ja sen visuaalisten keinojen tulee tukea esiintyj\u00e4\u00e4 eik\u00e4 dominoida, toteutui ja loi uusia suuntaviivoja teatterin kehitykselle. Yleis\u00f6, joukossa Sarah Bernhardt, oli syv\u00e4sti vaikuttunut ja ylisti esityst\u00e4 Positiivisen vastaanoton rohkaisema Appia joutui kuitenkin pian pettym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Pariisissa ei en\u00e4\u00e4 tarjoutunut ty\u00f6mahdollisuuksia. (Volbach 1968, 79.) Vasta Jaques-Dalcrozen tapaaminen johti uuteen mahdollisuuteen teatterity\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"785\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/058_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-846\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/058_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/058_x-800x571.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/058_x-1024x731.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-846'>\n\t\t\t\tRhytmic space, Appian luonnos [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 86] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Helleraun Jaques-Dalcroze instituutti<\/h2>\n<p>Kun Appia vuonna 1906 n\u00e4ki ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa eurytmian\u00e4yt\u00f6ksen ja sitten tapasi Emile Jaques-Dalcrozen, h\u00e4n l\u00f6ysi etsim\u00e4ns\u00e4 puuttuvan renkaan musiikin ja esiintyj\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6skentelyn v\u00e4lilt\u00e4. Appialle aukesi uusi mahdollisuus hedelm\u00e4lliseen yhteisty\u00f6h\u00f6n yht\u00e4 innokkaan teatterin uudistajan kanssa, sek\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterity\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n<p>Jaques-Dalcrozen eurytmia oli musiikkiopintoihin liittyv\u00e4 rytmisen liikunnan metodi, jossa musiikin ainekset muunnettiin liikekieleksi. Eurytmiasta kehittyi modernin tanssin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 luonnollisten liikkeiden kuten k\u00e4velyn, juoksun ja hypyn k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 liikekielen perusmateriaalina. Antroposofisessa Steiner-pedagogiikassa hy\u00f6dynnetty eurytmia on kehitetty Jaques-Dalcrozen eurytmian pohjalta.<\/p>\n<p>Appialle eurytmiassa oli erityisen antoisaa esiintyj\u00e4n harjaantuminen kehon oman luonnollisen rytmin kehitt\u00e4miseen. Se herkisti esiintyj\u00e4\u00e4 musiikin ja tilan aistimiseen ja kehitti luonnollista tapaa liikkua tilassa. Appia halusi kehitt\u00e4\u00e4 eurytmiaa musiikin harjoitusmetodista n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6h\u00f6n ja tanssiin yleisesti. N\u00e4yttelij\u00e4n ilmaisussa kehon kielen kehitt\u00e4mien oli laiminly\u00f6ty pitk\u00e4\u00e4n, ja t\u00e4ss\u00e4 Appia n\u00e4ki eurytmian todellisen merkityksen teatterille (Beacham 1987, 49.)<\/p>\n<p>Appian katkennut teatteriura ja taiteellinen kehitys sai uuden suunnan, kun h\u00e4n vuonna 1909 alkoi hahmotella luonnoksia eurytmiaharjoitusten tilallisiksi ratkaisuiksi. <em>Rytmiset tilat<\/em> olivat abstrakteja kolmiulotteisten massojen, valon ja varjon kompositioita, silti niiss\u00e4 oli selke\u00e4 paikan luonne. Luonnoksissa h\u00e4n k\u00e4sitteli teatteritilaa riippumattomana mist\u00e4\u00e4n tietyst\u00e4 teoksesta. Appia teki vuosina 1909\u20131910 luonnokset, jotka on tarkoitettu luomaan erityinen tyyli ihmiskehon esiintuomiseksi musiikillisessa toiminnassa. Niit\u00e4 ei ole tarkoitettu mihink\u00e4\u00e4n muuhun, ne ovat l\u00e4ht\u00f6piste. (Aspects of Theatre Lighting\u00a01993,\u00a028)<\/p>\n<p>Tilallisten ratkaisujen perustana olivat m\u00e4\u00e4r\u00e4mittaiset portaat ja korokkeet, joita voitiin yhdistell\u00e4 eri tavoin. Appiaa voidaan siis kiitt\u00e4\u00e4 nykyteatterin peruskorokkeiden (practicables) kehitt\u00e4misest\u00e4. (Aspects of Theatre Lighting\u00a01993,\u00a039)<\/p>\n<p>Samantyyppiset tilallisten volyymien rytmit ovat my\u00f6s toteutettujen esitysten perusratkaisu sek\u00e4 Helleraussa ett\u00e4 my\u00f6hemmin Baselissa. <em>Rytmisille tiloille<\/em> on yhteist\u00e4 vaalea tausta, jonka kautta heijastuu diffuusi yleisvalo, useissa luonnoksissa tausta on valoisa ja sen edess\u00e4 piirtyy tummempia kiinteiden elementtien massoja tai pylv\u00e4it\u00e4. Monissa luonnoksissa on Appialle tyypillinen leve\u00e4 horisontaalinen portaista ja tasoista koostuva n\u00e4kym\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"846\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/059.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-658\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/059.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/059-800x615.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/059-1024x788.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-658'>\n\t\t\t\tHelleraun teatteri, Gluck, Orfeus ja Eurydice, Manalaan laskeutumisen lavastus. [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 90]  \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Rakennushanke<\/h3>\n<p>Jaques-Dalcrozelle tarjottiin mahdollisuutta eurytmiainstituutin perustamiseen uuteen Helleraun puutarhakaupunginosaan Dresdenin l\u00e4hell\u00e4. Wolf Dohrn, tehtailija ja Helleraun perustaja ja rakennuttaja, n\u00e4ki eurytmian mahdollisuudet yhteis\u00f6n henkisen, fyysisen ja sosiaalisen kasvun edist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Jaques-Dalcrozen ehdotuksesta Appia valittiin instituutin rakennushankkeeseen suunnittelijaksi ja instituutin opettajakuntaan ja hallitukseen.<\/p>\n<p>Rakennusta suunniteltiin kes\u00e4ll\u00e4 1910. Rakennukseen oli tulossa mm. teatteri, harjoitushuoneita, auringonottopaikka kummallekin sukupuolelle, ulkovoimistelutila, kylpyhuoneet, asuintilat opettajille ja oppilaille ja ravintola.<\/p>\n<p>Dohrnin, Jaques-Dalcrozen ja Appian lis\u00e4ksi suunnittelussa olivat mukana arkkitehti Heinrich Tessenow ja saksalais-ven\u00e4l\u00e4inen taidemaalari, valaistuksen ekspertti Alexander von Salzmann. Appian suunnitelmat valaistuksen suhteen olivat ennen testaamattomia ja teoreettisia, joten Salzmannin apu oli korvaamaton toimivan valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4miseksi. (Beacham 1987, 55)<\/p>\n<p>Instituutin suuri sali rakennettiin t\u00e4ysin Appian suunnitelmien mukaan. Se oli ensimm\u00e4inen moderni teatterisali, jossa yleis\u00f6 ja esitystila muodostivat yhten\u00e4isen tilan ilman erottavaa rajaa. Yleis\u00f6n aktiivinen rooli oli Appialle t\u00e4rke\u00e4 filosofinen kysymys. Yleis\u00f6lle ei tarjottu illuusiota n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi vaan tapahtuma koettavaksi. (Beacham 1987, 58)<\/p>\n<ul>\n<li>Sali oli 50 m pitk\u00e4, 16 m leve\u00e4 ja 12 m korkea.<\/li>\n<li>Tilassa oli mahdollisuus k\u00e4tke\u00e4 orkesteri n\u00e4kyvist\u00e4.<\/li>\n<li>Valot oli k\u00e4tketty n\u00e4kyvist\u00e4.<\/li>\n<li>Katsomopaikkoja oli 560.<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Helleraun valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4<\/h3>\n<p>Arkkitehtuurin suunnittelussa oli alusta pit\u00e4en otettu huomioon tulevan valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4n tarpeet.<\/p>\n<ul>\n<li>Tekniikka oli poissa n\u00e4kyvist\u00e4, vaikka k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ei ollut perinteisen teatterin kurkistusluukkua.<\/li>\n<li>Salin sein\u00e4t oli verhoiltu sek\u00e4 katsomon ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n osalta l\u00e4pikuultavalla vaalealla kankaalla, samoin kattoa peittiv\u00e4t vaaleasta kankaasta tehdyt liikuteltavat paneelit.<\/li>\n<li>Valot, yhteens\u00e4 3.000 hehkulamppua, heijastuivat kankaan takaa pehme\u00e4n\u00e4 tasaisena valona.<\/li>\n<li>Tilaan saatiin haluttaessa suoraa, ter\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 valoa samojen valaisimien suorasta valosta tai valonheittimien avulla (hiilikaarilamppuja tai kalkkivaloja).<\/li>\n<li>K\u00e4ytettyjen valaisimien mallista tai lamppujen valotehosta ei ole mainintoja. Koko valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 voitiin ohjata keskitetysti himmenninj\u00e4rjestelm\u00e4n ja 46-kanavaisen valop\u00f6yd\u00e4n avulla, joka oli yhden miehen hoidettavissa.<\/li>\n<\/ul>\n<blockquote><p>Katto, joka koostuu liikuteltavista paneeleista, toimii enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kuin valonheitinj\u00e4rjestelm\u00e4. Valoa suunnataan paneelij\u00e4rjestelm\u00e4n avulla, ja siksi se k\u00e4ytt\u00e4ytyy toivotulla tavalla \u2013 joko suoraan, l\u00e4pikuultavana, tai heijastuksen kautta \u2013 ja siten taipuu kaikkiin mahdollisiin intensiteetin, liikkeen ja suunnan yhdistelmiin. Ramppivalojen brutaalin h\u00e4ik\u00e4isyn sijaan, joka latistaa n\u00e4yttelij\u00e4t kiinni taustakankaaseen \u2026 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on maitomainen, paratiisimainen tunnelma, joka palauttaa laiminly\u00f6dylle kolmannelle ulottuvuudelle sille kuuluvan kunniapaikan. Se tekee kehoista patsaita, joiden pinnat, varjot ja reliefit on aikaansaatu ja muovattu kuin t\u00e4ydellisen taiteilijan k\u00e4den ty\u00f6n\u00e4. Samoin kuin musiikki toimii Dalcrozen metodissa \u2013 valo luo hengen ja sytytt\u00e4\u00e4 eloon olennon jonka se ymp\u00e4r\u00f6i; se k\u00e4y vuoropuheluun. (Aspects of Theatre Lighting since Adolphe Appia 1993, 39)<\/p><\/blockquote>\n<p>Yleis\u00f6alueen ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 ei ollut selv\u00e4\u00e4 valaistuksellista rajaa, mutta valot olivat huomattavasti himme\u00e4mm\u00e4t yleis\u00f6tilassa. L\u00e4hteet eiv\u00e4t kerro miten varsinaiset valonheittimet muotoilevan, el\u00e4v\u00e4n valon aikaansaamiseksi oli sijoitettu \u2013 niit\u00e4 on kuitenkin ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Esim. <em>Orfeus ja Eurydicen<\/em> kohdalla mainitaan sankariin osuva kirkas valokiila muun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ollessa h\u00e4m\u00e4r\u00e4n ja pime\u00e4n vallassa\u00a0 (Volbach 1968, 91). Helleraun oppilasn\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 on ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuleva valo ollut ainoa valaistus, jotta kehojen muoto ja liike, sek\u00e4 lavastuksen kolmiulotteisuus tulisi selv\u00e4sti esille. Valojen edess\u00e4 olevien paneelien kangas oli vaaleata musliinia, joka oli s\u00e4vytetty kevyesti kullankeltaisella. Salzmann, joka oli p\u00e4\u00e4vastuussa Helleraun valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4n suunnittelusta ja toimi esitysten valosuunnittelijana, pohti Appian tavoin musiikin, liikkeen ja valon suhteita (Volbach 1968, 88.) Esityskuvissa on yleens\u00e4 tasainen pehme\u00e4 valaistus, joka painottuu takavaloon tai jommankumman sivun voimakkaampaan tehoon, jolloin syntyy valo \u2013 varjosuhteita.<\/p>\n<h3>Helleraun esitykset<\/h3>\n<p>Koulu muutti valmiiseen rakennukseen vuoden 1911 lopulla, mutta sit\u00e4 ennen sit\u00e4 k\u00e4ytettiin jo harjoitustilana. Helleraun ensimm\u00e4isess\u00e4 kes\u00e4festivaalissa vuonna 1912 esitettiin Jaques-Dalcrozen s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 <em>Ekho ja Narkissos<\/em> sek\u00e4 Manalakohtaus Gluckin <em>Orfeus ja Eurydikesta<\/em>. Vuonna 1913 esitettiin koko ooppera. Appian yksinkertaisen tyylitellyt lavasteet ja valot, joiden mainittiin olevan maagisia, harmoniassa musiikin kanssa, sielullisia ja voimakkaita, osoittivat t\u00e4ysin uudenlaista tilank\u00e4sittely\u00e4. Appian ja Jaques-Dalcrozen ty\u00f6 sai laajalti huomiota ja miltei koko Euroopan teatterin kerma n\u00e4ki esitykset. Hyv\u00e4st\u00e4 vastaanotosta huolimatta, ehk\u00e4 sosiaalisen eristyvyytens\u00e4 takia, Appia ei taaskaan saanut tarjouksia uusista ty\u00f6mahdollisuuksista (Volbach 1968, 92.)<\/p>\n<p>Lokakuussa 1913 Helleraun salissa esitettiin ensimm\u00e4inen puhen\u00e4ytelm\u00e4, jossa k\u00e4ytettiin appialaista lavastusta ja Appian ja Salzmannin valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Paul Claudelin n\u00e4ytelm\u00e4 <em>L\u2019Annonce faite \u00e0 Marie<\/em> (Marian ilmestys) esitettiin tuolloin, Wolf Dhornin ja Salzmannin ideoimana ja Claudelin itsens\u00e4 loppuun ohjaamana. Appia ja Dalcroze olivat molemmat Sveitsiss\u00e4 esityksen aikana, ja tutkijat ovat erimielisi\u00e4 siit\u00e4, oliko lavastus Appian vai Salzmannin suunnittelema. Joka tapauksessa siin\u00e4 on k\u00e4ytetty Helleraun korokej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ja yleisilme portaineen ja eri korkuisine tasoineen oli appiamainen.<\/p>\n<p>Salzmann toteutti lavastuksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ja toimi valosuunnittelijana hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4. Valaistusta kiitettiin plastisuudesta jonka ansiosta kohtausten muoto, liike ja v\u00e4ri muistutti usein vanhoja pyh\u00e4inkuvia (Volbach 1968, 93). Esitys sai yleisesti huonon vastaanoton, eik\u00e4 Appia itsek\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksynyt tilan ja lavastuksen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 muun kuin musiikkiteatterin yhteydess\u00e4 (Beacham 1987, 177).<\/p>\n<h3>Sota katkaisi ty\u00f6n<\/h3>\n<p>Jaques-Dalcroze ja Appia olivat valmistamassa ulkoilmaesityst\u00e4 <em>F\u00eate de Juin<\/em> Geneveen kes\u00e4ksi 1914, kun ensimm\u00e4inen maailmansota alkoi ja katkaisi ty\u00f6n Helleraussa. Sodan j\u00e4lkeen parivaljakko teki viel\u00e4 jonkin verran yhteisty\u00f6t\u00e4, mm. uuden version Ekho ja Narkissoksesta vuonna 1920. Suunnitelmia uusista projekteista oli viel\u00e4 pari vuotta my\u00f6hemminkin, mutta Jaques-Dalcroze ja Appia ajautuivat hiljalleen v\u00e4lirikkoon eiv\u00e4tk\u00e4 en\u00e4\u00e4 ty\u00f6skennelleet yhdess\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 1938 Helleraun teatterirakennuksesta tuli poliisiakatemia ja sitten SS:n kasarmi. Kommunismin kaudella rakennus oli Neuvostoliiton armeijan hallussa ja yll\u00e4pidon puutteessa se rapistui pahasti. Vuonna 1990 rakennus vapautui\u00a0ja sit\u00e4 alettiin korjata aikomuksena palauttaa se alkuper\u00e4iseen tarkoitukseen taiteiden palvelukseen. Rakennus oli 1990-luvun loppupuolella Unescon Maailmanperint\u00f6listalla, jossa kansainv\u00e4lisen yhteis\u00f6n huomio vahvisti mahdollisuuksia palauttaa rakennukselle sen historiallinen arvo. Nyky\u00e4\u00e4n Helleraussa toimii kulttuurikeskus.<\/p>\n<h2>Maailmansodan j\u00e4lkeinen vaihe<\/h2>\n<ul>\n<li>Kirjoittamisessa laajempi taiteen merkityksen ja tulevaisuuden pohdinta.<\/li>\n<li>Mahdollisuus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterity\u00f6h\u00f6n Milanossa ja Baselissa.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Helleraun lyhyen kukoistuksen j\u00e4lkeen Appia erist\u00e4ytyi yh\u00e4 enemm\u00e4n kotiinsa Sveitsiss\u00e4. El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeisen kymmenen vuoden aikana h\u00e4n kirjoitti kuumeisesti ja luonnosteli ja teki skenaarioita useasta uudesta teoksesta. Kauden p\u00e4\u00e4teos oli <em>L\u2019Oeuvre d\u2019art vivant<\/em>, joka ilmestyi vuonna 1921. Siin\u00e4 h\u00e4n pohti teatteritaiteen olemusta ja kehityssuuntia, sek\u00e4 taiteiden olemusta yleens\u00e4. Monissa esseiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n k\u00e4sitteli samoja aiheita.<\/p>\n<p>Appia pohti edelleen musiikin, valon ja liikkeen suhteita ja korosti liikkuvan, el\u00e4v\u00e4n esiintyj\u00e4n keskeist\u00e4 asemaa taiteessa. Keskeiset ajatukset oli esitetty jo vuosisadan vaihteen kirjoituksissa, mutta Appia oli nyt irronnut wagneriaanisesta l\u00e4ht\u00f6kohdasta. H\u00e4nen kokemuksensa Jaques-Dalcrozen kanssa tehdyst\u00e4 yhteisty\u00f6st\u00e4 toi uutta n\u00e4k\u00f6kulmaa tarkasteluun. Kaksikymment\u00e4 vuotta oli kulunut h\u00e4nen teorioidensa esitt\u00e4misest\u00e4, mutta teatteritaide oli nytk\u00e4ht\u00e4nyt vain aavistuksen eteenp\u00e4in.<\/p>\n<p>Oopperan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano oli uudistunut hitaasti, jos ollenkaan, samalla kun puheteatterin piiriss\u00e4 Appialta ja Craigilt\u00e4 omaksuttuja uudistuksia oltiin jo alettu soveltaa. Silti Appia edelleen ajatteli, ett\u00e4 ollakseen taidetta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen l\u00e4ht\u00f6kohtana voi olla ainoastaan musiikki. Uudet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliset elementit voivat sattumanvaraisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 draamaan, mutta ilman musiikin johtavaa sis\u00e4ll\u00f6llist\u00e4 periaatetta. Puheteatterikin saattoi olla hyvin tehty\u00e4, jopa t\u00e4ydellist\u00e4, mutta vain musiikin henki ja idea puhalsi siihen taiteen l\u00e4sn\u00e4olon (Beacham 1989, 209.)<\/p>\n<h3>Valon taide<\/h3>\n<p>Teatterihistoria on nostanut Appian valon profeetaksi, ja h\u00e4n korostaakin sen t\u00e4rkeytt\u00e4 tulevaisuuden teatteri-ilmaisussa. Kuitenkin h\u00e4nen kirjoituksissaan on vain muutama perustava valaistuksen rooliin ja merkitykseen liittyv\u00e4 ajatus, sek\u00e4 joitakin huomioita kuvan rakentamisesta valon avulla. V\u00e4h\u00e4isen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemuksen takia perustavat oivallukset eiv\u00e4t vuosien kuluessa juurikaan rikastuneet.<\/p>\n<p>Appian ty\u00f6 nosti ensi kertaa valaistuksen esteettiseen tarkasteluun ja se on teorian perustana arvokasta. Appian sanotaan luoneen valodramaturgian k\u00e4sitteen, h\u00e4n ei kuitenkaan itse k\u00e4yt\u00e4 t\u00e4llaista ilmaisua. Silti voidaan perustellusti sanoa, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki valon juuri dramaturgiaa luovana ilmaisullisena keinona. H\u00e4nen tekem\u00e4ns\u00e4 ohjaus- ja visualisointiskenaariot useista n\u00e4ytelmist\u00e4 ja oopperoista sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t mainintoja kohtausten valaistuksesta, joskin melko yleisell\u00e4 tasolla. Skenaarioista pystyy p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Appian valodramaturginen ilmaisu on kuten luonnoksissa, rauhallista ja teeskentelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Valotilanteet sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t staattisia kohtauksen pituisia jaksoja, mutta my\u00f6s liikett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 jaksoja, joissa valo aksentoi voimakkaita rytmej\u00e4 (Beacham 1989, \u00a0397\u2013455.)<\/p>\n<h3>Valo on musiikin sukua<\/h3>\n<p>Esseess\u00e4\u00e4n <em>Notes sur le Th\u00e9atre<\/em> Appia tarkastelee teatterin elementtien suhdetta toisiinsa. Schopenhauerin tapaan Appia l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 musiikki ei kuvaa ilmi\u00f6it\u00e4, vaan ilmi\u00f6iden sis\u00e4ist\u00e4 olemusta. Musiikilla on korvaamaton esityksen tyyli\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4 voima ja se m\u00e4\u00e4rittelee esityksen ajan. Oli kyseess\u00e4 musiikki- tai puheteatteri, n\u00e4yttelij\u00e4 on esityksen toteutuksen t\u00e4rkein v\u00e4litt\u00e4j\u00e4. H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 tulee valo, sill\u00e4 valo on v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n ja ainoa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen keino, jolla n\u00e4yttelij\u00e4n plastisuus voidaan v\u00e4litt\u00e4\u00e4. Valo on ideaalisen joustava ja t\u00e4ysin kontrolloitavissa oleva elementti.<\/p>\n<blockquote><p>Valon ja musiikin v\u00e4lill\u00e4 vallitsee salaper\u00e4inen suhde: Apollo ei ole vain laulun vaan my\u00f6s valon jumala. (Beacham 1989, 176\u2013177.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Appia ylist\u00e4\u00e4 musiikin ja valon taidetta jatkaen Wagnerin ilmaisua:<\/p>\n<blockquote><p>\u00c4\u00e4ni ja valo! kaksi elementti\u00e4, jotka esteettisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta v\u00e4ist\u00e4v\u00e4t analyysi\u00e4. \u201dKun muut taiteet sanovat: t\u00e4m\u00e4 merkitsee \u2013 musiikki sanoo: t\u00e4m\u00e4 on!\u201d Miss\u00e4 muoto ja v\u00e4ri yritt\u00e4v\u00e4t ilmaista jotain, valo sanoo: Min\u00e4 olen; muoto ja v\u00e4ri ovat olemassa ainoastaan minun v\u00e4lityksell\u00e4ni (Beacham 1989, 177.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Etsiess\u00e4\u00e4n musiikin ja valon rinnakkaiselon mahdollisuutta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, Appia huomauttaa sek\u00e4 musiikin ett\u00e4 lavastustaiteen fondimaalauksineen vieraantuneen inhimillisest\u00e4 ja ihmisen rytmist\u00e4. Musiikin tulee l\u00e4henty\u00e4 orgaanista voidakseen toteutua el\u00e4v\u00e4n\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, ja visualistin tulee etsi\u00e4 \u00e4\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>Keskus, jossa toisaalta \u00e4\u00e4niaallot (rytmin kautta) ja ja toisaalta valons\u00e4teet (plastisuuden kautta) kohtaavat, on ihmiskeho. T\u00e4t\u00e4 tarkoittaa termi <em>sovittava<\/em> (conciliatory), v\u00e4liaikaista \u00e4\u00e4nen ja valon jumaluuden ruumiillistumaa (Beacham 1989, 178)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Valo n\u00e4yttelij\u00e4n palveluksessa<\/h3>\n<p>N\u00e4yttelij\u00e4n ehdoilla toimiminen tarkoittaa ristiriitaisten ainesten, ennen kaikkea maalattujen fondien ja ramppivalojen hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Kuten n\u00e4yttelij\u00e4n, my\u00f6s valon on tultava aktiiviseksi. Jotta valo asettuisi dramaattisen ilmaisun joukkoon pelk\u00e4n n\u00e4kyvyyden asemasta, se tulee asettaa n\u00e4yttelij\u00e4n palvelukseen.<\/p>\n<blockquote><p>Valolla on miltei ihmeellinen joustavuus. Se k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kaikki kirkkauden asteet, kaikki v\u00e4rin mahdollisuudet, kaikki paletin variaatiot. Se voi tuottaa varjoja ja se voi levitt\u00e4\u00e4 tilaan v\u00e4reilyns\u00e4 harmonian kuten musiikki. Valossa meill\u00e4 on kaikki tilan ekspressiiviset voimat, jos tila on asetettu n\u00e4yttelij\u00e4n palvelukseen (Beacham 1989, 184.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Appia toteaa kaikkien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen uudistuspyrkimysten keskittyv\u00e4n valoilmaisun kehitt\u00e4miseen, ja sen v\u00e4lityksell\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n ja tilan plastisuuden merkitykseen. Tulevaisuuden liberaalimpi teatteritaide asettaa katsojan entist\u00e4 aktiivisempaan tilanteeseen. Kun maalattujen fondien illuusiomaailma vihdoin hyl\u00e4t\u00e4\u00e4n, voidaan luopua katsomoa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 erottavasta s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesta rajasta. Appia my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joskus n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko voi olla tarpeellinen, mutta se ei saa olla s\u00e4\u00e4nt\u00f6. Tulevaisuuden teatterirakennus voi olla yhten\u00e4inen muunneltava tila, tulevaisuuden katedraali, joka taipuu mit\u00e4 moninaisimpiin sosiaalisiin ja taiteellisiin tapahtumiin, olipa niiss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 tai ei (Beacham 1989, 185.)<\/p>\n<h3><em>Tristan ja Isolde<\/em> Milanossa<\/h3>\n<p>El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuvaiheessa Appia sai vihdoin kokea aktiivisen kauden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterity\u00f6ss\u00e4. Vuonna 1923 h\u00e4n sai Arturo Toscaninilta kutsun tehd\u00e4 Milanon La Scalaan lavastuksen <em>Tristan ja Isoldeen<\/em>. Seuraavana vuonna alkoi Baselissa suunniteltu Wagnerin <em>Ring<\/em>-sarja, josta toteutettiin kaksi teosta. Vuonna 1925 Baselissa tehtiin viel\u00e4 Aiskhyloksen <em>Prometheus<\/em> vaikka Ringin kaksi viimeist\u00e4 teosta olikin peruttu Baselin Wagner-seuran j\u00e4senten aikaansaaman skandaalin seurauksena. Toteutettujen esitysten lis\u00e4ksi h\u00e4n suunnitteli skenaario- ja luonnostasolla useita teoksia.<\/p>\n<p>Milanon La Scala oli traditionaalisen teatterin kehto ja Appian valinta rohkea teko, jonka riskit olivat tiedossa. Yleis\u00f6\u00e4 valmennettiin etuk\u00e4teen Appian esseiden julkaisuilla, n\u00e4yttelyll\u00e4 ja lehtiartikkeleilla. Ernst Lert ohjasi teoksen pitk\u00e4lti Appian vuonna 1899 tekem\u00e4n skenaarion mukaan ja Appian lavastus ja valot olivat my\u00f6s silloin tehtyjen luonnosten mukaiset. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteutuksessa sek\u00e4 lavastuksen, valojen ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan osalta toimi Appian yst\u00e4v\u00e4 ja assistentti Jean Mercier.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen n\u00e4yt\u00f6ksen lavastus laivan kannella koostui kahdesta tilasta, jotka erotti toisistaan verhoilla viitteellisesti tehty teltta. Taivastaustana k\u00e4ytettiin parannettua Fortunyn horisonttia. Lavastuksen yksinkertaisuus ja valon ja musiikin integraatio toimi Appian itsens\u00e4 mielest\u00e4 hyvin. Valaistus noudatti n\u00e4yttelij\u00e4n psykologiaa eik\u00e4 realismia, valaistuna tuli olla vain ne tilat, elementit ja objektit joista n\u00e4yttelij\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6 oli tietoinen. Valon aineksissa oli valotapahtumien jatkumoita, joiden l\u00e4ht\u00f6kohtana on luonnon valon k\u00e4ytt\u00e4ytyminen, mutta siten ajoittuen, ett\u00e4 valolla on selv\u00e4 dramaturginen merkitys.<\/p>\n<p>Valo voi ilment\u00e4\u00e4 my\u00f6s tunnetilaa, joka on kontrastinen \u201drealistiselle\u201d tilanteelle. Tristanin kuollessa Isolden k\u00e4sivarsille ihana, s\u00e4teilev\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalo, joka todellisuudessa oli heid\u00e4n kuvitelmansa, laskee hitaasti mereen ja ymp\u00e4r\u00f6i viime s\u00e4teill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t verisell\u00e4 seppeleell\u00e4 (Beacham 1987, 91.)<\/p>\n<p>Appian valoasteikko oli pehme\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n pyrkinyt t\u00e4ydelliseen illuusioon. Yleis\u00f6tilassa oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4 valonkajo, joka jatkui n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 tummuuden eri asteina valaistujen tilojen ymp\u00e4rill\u00e4. N\u00e4in pehmennettiin kontrastia harmonisen vaikutelman aikaansaamiseksi (Beacham 1987, 96.)<\/p>\n<p>Teoksen vastaanotto Appian ty\u00f6n osalta jakautui, konservatiivinen yleis\u00f6 ja lehdist\u00f6 vaati realismia. Toiset n\u00e4kiv\u00e4t lavastuksen t\u00e4ydellisen rumana ja v\u00e4ritt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja sit\u00e4 haukuttiin my\u00f6s kubismista. Jotkut tyylittelyn vastustajat toisaalta my\u00f6nsiv\u00e4t esityksess\u00e4 olleen kauniita ja harmonisia hetki\u00e4. Puolustavat kritiikit kehuivat uuden visuaalisuuden taiteellista herkkyytt\u00e4. Ratkaisua n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain kaistale merta linnan ikkunan kautta kehuttiin nerokkaaksi, ja siluetit taivasta vasten toivat uudenlaista majesteettisuutta. Appian chiaroscuroa, valoh\u00e4my\u00e4, verrattiin Rembrandtin teoksiin (Beacham 1987, 95.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"566\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-659\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_b.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_b-800x412.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_b-1024x527.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-659'>\n\t\t\t\tRheingold, n\u00e4yt\u00f6s 2  [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 147] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Baselin <em>Ring<\/em>-suunnitelma<\/h3>\n<p>Kokemus teatterity\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaikeuksista ja t\u00f6rm\u00e4yksest\u00e4 traditionaaliseen ilmapiiriin sai Appian suorastaan kauhun valtaan. H\u00e4n ei itse osallistunut yhteenk\u00e4\u00e4n esitykseen Milanossa. Kaikesta huolimatta h\u00e4n oli pian produktioty\u00f6ss\u00e4 Baselissa, tarkoituksena toteuttaa koko Wagnerin <em>Ring<\/em>-sarja kautena 1924\u201325 Oskar W\u00e4lterlinin ohjauksessa. Appia hylk\u00e4si yli kaksikymment\u00e4 vuotta vanhat suunnitelmansa ja teki kokonaan uudet luonnokset, jotka olivat <em>Rytmisten tilojen <\/em>tapaan yksinkertaisia, romanttisista aineksista karsittuja arkkitehtonisia tilasommitelmia. Suunnitelmissa valo oli kontrastisempaa kuin vanhempien luonnosten pehme\u00e4 valo, lis\u00e4ksi tarkoituksena oli k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiukasti rajattuja valokiiloja toiminnan ja plastisuuden korostamiseksi.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"566\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-660\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_x-800x412.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/061_x-1024x527.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-660'>\n\t\t\t\tRheingold, n\u00e4yt\u00f6s 2  [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 147] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><em>Reininkullan<\/em> yleisesti ottaen positiivinen vastaanotto muuttui syklin toisen osan, <em>Valkyyrian<\/em> ensi-illassa. Paikallisen Wagner-seuran j\u00e4senten agitoimana ensi-illassa nousi huutokuoro esityst\u00e4 vastaan verhon sulkeuduttua, osan yleis\u00f6st\u00e4 alkaessa puolustaa tekij\u00f6it\u00e4. Mekkalointi kesti puoli tuntia ja loppui vasta kun valot sammutettiin salista. Kiistely jatkui kaupungissa yksityisesti ja lehdist\u00f6ss\u00e4, lopulta jopa valtakunnallisesti. Vaikka suurin osa kritiikeist\u00e4 ja yleis\u00f6st\u00e4 piti esityksen puolta, skandaali aiheutti lopulta kahden j\u00e4lkimm\u00e4isen osan peruuttamisen ohjelmistosta.<\/p>\n<p><em>Ring<\/em>-syklin lavastus koostui portaikoista, tasoista, rampeista, muutamasta pilarista ja verhoista. <em>Reininkullan<\/em> joissakin kohtauksissa oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yksinkertainen siniharmaa taustafondi, tylli joka peitti tai paljasti unenomaisesti sen takana olevat elementit, l\u00e4pikuultava ja takaa valaistu fondi johon oli kevyesti maalattu Valhallan linnan hahmo, ja <em>Valkyyrian<\/em> intiimeiss\u00e4 kohtauksissa etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n poikki vinottain ripustettu verho. Reinintytt\u00e4rien kohtauksessa perinteisesti k\u00e4ytetyt aaltoprojisoinnit ja uimalaitteet oli Appian ty\u00f6ss\u00e4 j\u00e4tetty pois. Appia viittasi uimiseen nostamalla ja laskemalla valoja, jolloin Reinintytt\u00e4ret saatiin v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4ipym\u00e4\u00e4n n\u00e4kyvist\u00e4. Nibelungen luola luotiin raskaalla pilarilla, joka tuki matalaa kattoelementti\u00e4. Kuvaelmien v\u00e4liss\u00e4 k\u00e4ytettiin esirippua k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n vaihdot n\u00e4kyvist\u00e4.<\/p>\n<p><em>Valkyyriassa<\/em> ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6ksen intiimi sis\u00e4tila oli luotu korokkeista rakennetun sein\u00e4kkeen avulla. N\u00e4yt\u00f6ksen lopussa suuresta oviaukosta tulvi taustan kautta heijastuva valo, Wagnerin ajatuksien mukaisesti. Toisen n\u00e4yt\u00f6ksen kalliomaisema koostui yksinomaan suurista, eri tasoilla olevista korokkeista ja verhoista. Kolmas n\u00e4yt\u00f6s oli toteutettu vaalean taustan eteen rakennettujen korokkeiden, tasojen ja portaiden rytmeist\u00e4. Esityksess\u00e4 k\u00e4ytettiin pehmeit\u00e4 pilviprojisointeja, tehokkaita kontrasteja valon ja pime\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, siluettikuvia ja erityisesti on mainittu v\u00e4rillisen valon k\u00e4ytt\u00f6 II n\u00e4yt\u00f6ksen taistelukohtauksessa (Volbach 1968, 149\u2013154.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-102 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"699\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/062_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-661\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/062_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/062_x-800x508.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/062_x-1024x651.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-661'>\n\t\t\t\tBasel. Valkyrie 1. n\u00e4yt\u00f6s, Siegmund ja Sieglinde  [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 155] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"698\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/063_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-662\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/063_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/063_x-800x508.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/063_x-1024x650.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-662'>\n\t\t\t\tBasel. Valkyrie 2. n\u00e4yt\u00f6s  [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 155] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"594\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/064_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-663\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/064_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/064_x-800x432.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/064_x-1024x553.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-663'>\n\t\t\t\tBasel. Valkyrie 3. n\u00e4yt\u00f6s, sotilassiluetit [Volbach, Walter: Adolpeh Appia Prophet of the modern theatre. s. 155] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>V\u00e4h\u00e4ll\u00e4 paljon<\/h3>\n<p>Baselin teatterin perinteinen ja suppea valaistuskalusto koostui lattia- ja kattoramppivaloista, vain kahdesta voimakkaasta (haja)valonheittimest\u00e4 ja nelj\u00e4st\u00e4 heittimest\u00e4, joissa oli v\u00e4rinvaihtaja, valikoimana punainen, sininen ja keltainen v\u00e4ri. Appia valitsi etuvaloksi mieluummin lattiaramppivalon kuin suunnitelmaansa soveltumattomat hiilikaarivalot, jotka oli sijoitettu ensimm\u00e4iselle parvelle. Teatteriin asennettiin varsinainen py\u00f6r\u00f6horisontti vasta vuonna 1934, joten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli perinteinen taivasfondi (Volbach 1968, 146.)<\/p>\n<p>Huolimatta suppeasta valokalustosta valaistus muuntui tehokkaisiin kuviin, pehmeist\u00e4 chiaroscuroista erotteleviin sivuvaloefekteihin. Etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli suhteellisen pime\u00e4, jotta ei syntyisi selke\u00e4\u00e4 erottelua pime\u00e4hk\u00f6n katsomon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n v\u00e4lill\u00e4. Yksinkertaisen, arkkitehtonisen lavastuksen ja valaistuksen yhteisvaikutelma oli graafinen valon ja varjon, viivan ja pintojen sommitelma.<\/p>\n<p>Joissakin kohtauksissa k\u00e4ytettiin dramaattista punaista spottia tai sivuvaloa. Volbachin analyysin mukaan 1920-luvulla useimmat modernit teatteriohjaajat olivat luopuneet voimakkaan v\u00e4rin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 valonheittimiss\u00e4; valaistuksen tunnelmien ja muutosten rakentamisessa k\u00e4ytettiin paljaiden valonheittimien intensiteettien s\u00e4\u00e4tely\u00e4. H\u00e4n ihmettelee Appian palaamista romanttiseen, jopa vanhanaikaiseen v\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00f6n muuten niin tyylitellyn visualisoinnin yhteydess\u00e4. Toisaalta Appia oli mestari chiaroscuron ja siluettikuvien luomisessa.<\/p>\n<p>Appia k\u00e4ytti joitakin tuohon aikaan harvinaisia tehokeinoja. Sellainen oli esimerkiksi tapa pit\u00e4\u00e4 joku tai jotkut henkil\u00f6ist\u00e4 valaistun alueen ulkopuolella, kontrastina valaistulle henkil\u00f6lle. H\u00e4n loi usein valaistustilanteita, joissa vain pieni osa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 oli valaistu korkealta suunnatulla sivuvalolla muun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n j\u00e4\u00e4dess\u00e4 pime\u00e4ksi (Volbach 1968, 163\u2013164.)<\/p>\n<h3><em>Prometeus<\/em><\/h3>\n<p>Samaan aikaan Wagner-esitysten kanssa Baselin teatteri valmisteli Aiskyloksen <em>Prometeuksen <\/em>ensi-iltaa, joka olikin helmikuussa 1925, vain kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 <em>Valkyyrian<\/em> ensi-illan j\u00e4lkeen. Esityksen ohjasi von Liehburg ja siin\u00e4 oli Appian lavasteet ja puvut. Appia l\u00e4hti Baselista skandaalin ajamana ja joutui kotonaan syv\u00e4\u00e4n depressioon. Vaikka Prometeusta harjoiteltiin, h\u00e4n kielt\u00e4ytyi palaamasta Baseliin, \u201dkaupunkiin jossa ei voi hengitt\u00e4\u00e4\u201d. Syntyneess\u00e4 tilanteessa W\u00e4lterlin otti ohjat k\u00e4siins\u00e4 ja Liehburgin avustuksella ja Appian j\u00e4tt\u00e4mien suunnitelmien pohjalta esitys saatiin valmiiksi.<\/p>\n<p>Appian lavastus <em>Prometeukseen<\/em> oli keskell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 kohoava korkea vuorielementti, joka laskeutui ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n portaina. Appia halusi alun perin portaiden jatkuvan alas orkesterimonttuun, mutta ne jouduttiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syist\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tasoon. <em>Prometeu<\/em>s sai hyv\u00e4n mutta melko huomaamattoman vastaanoton, ja koko produktio hautautui viel\u00e4 myrsky\u00e4v\u00e4n <em>Ring<\/em>-keskustelun alle.<\/p>\n<p>Baselin kokemusten lannistamana Appia vet\u00e4ytyi kotiinsa Nyoniin, mutta jatkoi ty\u00f6skentely\u00e4 kuolemaansa asti. Viimeisin\u00e4 vuosinaan h\u00e4n teki skenaarioita ja luonnoksia useisiin teoksiin, kirjoitti esseit\u00e4 ja osallistui Magdeburgin kansainv\u00e4liseen teatteritaiteen n\u00e4yttelyyn vuonna 1926.<\/p>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Helleraun kulttuurikeskuksen sivut, tietoa rakennuksesta ja sen restauroinnista: <a href=\"https:\/\/www.hellerau.org\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.hellerau.org<\/a><\/p>\n<p>Diplomity\u00f6 Hellerausta, Hans-Stefan M\u00fcller 1996. Sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 diplomity\u00f6n PDF-muodossa, kuvia mm. valojen sijoituksesta ja Salzmannin patentoimasta valaistussysteemist\u00e4. <a href=\"https:\/\/www.arch-m.de\/projekte\/hellerau\/index.html\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.arch-m.de\/projekte\/hellerau\/index.html<\/a><\/p>\n<p>Wesleyan University Press digitaalinen julkaisu Walter Volbachin teoksesta Adolphe Appia, Prophet of the Modern Theatre: A Profile: <a href=\"https:\/\/digitalcollections.wesleyan.edu\/object\/wuptheatre-15\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/digitalcollections.wesleyan.edu\/object\/wuptheatre-15<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Appia, Adolphe. 1981.<em> Music and the Art of the Theatre.<\/em> Florida: Coral Gables.<\/p>\n<p>Beacham, Richard. 1989. <em>Adolphe Appia: Essays, Scenarios, and Designs.<\/em> Michigan: Ann Arbor.<\/p>\n<p>Beacham, Richard. 1987. <em>Adolphe Appia, Theatre Artist<\/em>. <span class=\"st\">New York: Cambridge University Press.<\/span><\/p>\n<p>Volbach, Walther. 1968. <em>Adolphe Appia, Prophet of the Modern Theatre.<\/em> Middletown: <span class=\"st\">Wesleyan University Press. <\/span><\/p>\n<h3>Painamattomat l\u00e4hteet<\/h3>\n<p><em>Aspects of Theatre Lighting since Adolphe Appia<\/em>. 1993. OISTAT symposiumin moniste. Amsterdam.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Adolphe Appian (1862\u20131928) merkitys 1900-luvun teatterin visuaalisen ilmaisun kehityksess\u00e4 on kenties suurempi kuin kenenk\u00e4\u00e4n muun yksitt\u00e4isen henkil\u00f6n, sill\u00e4 laaja kirjallinen tuotanto on tehnyt h\u00e4net jatkuvasti ajankohtaiseksi my\u00f6s my\u00f6hemmille sukupolville. H\u00e4n hahmotteli useissa kirjoissa, esseiss\u00e4 ja luonnoksissa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista uudistusta. Nykyteatterin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat monessa mieless\u00e4 Appian vision mukaisia: kolmiulotteisen, viitteellisen lavastamisen ja valon dramaturgisen k\u00e4yt\u00f6n voidaan katsoa [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=102"}],"version-history":[{"count":45,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2243,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/102\/revisions\/2243"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=102"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=102"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=102"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}