{"id":104,"date":"2015-03-20T15:59:10","date_gmt":"2015-03-20T13:59:10","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=104"},"modified":"2024-09-25T11:31:24","modified_gmt":"2024-09-25T09:31:24","slug":"6-modernismin-edellakavijat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/6-modernismin-edellakavijat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">6<\/div> Modernismin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4t"},"content":{"rendered":"<p>Umpikujaan ajautunut naturalismi oli 1900-luvun vaihteen teatterinuudistajien yhteinen vihollinen. S\u00e4hk\u00f6valon aikakautena maalattujen kulissien tenhovoima oli kadonnut ja ne haluttiin korvata abstraktilla, plastisella tilalla ja musiikin tavoin el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 valolla. Uudistajat halusivat todellisuuden j\u00e4ljittelyn sijaan viitteellist\u00e4, mielikuvia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja symbolista ilmaisua.<\/p>\n<p>T\u00e4rkeimm\u00e4t skenografian uudistajat olivat Adolphe Appia ja Edvard Gordon Craig. He ovat j\u00e4\u00e4neet historiaan ennen kaikkea luonnosten ja kirjallisen tuotannon ansiosta. Molemmille valo, rytmi ja musiikki olivat keskeisi\u00e4 skenografian elementtej\u00e4. Uudistuksen voi tiivist\u00e4\u00e4 teatterihistorioitsija G\u00f6sta M. Bergmanin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n:<\/p>\n<blockquote><p>Vain valon kautta teatteritila sai visuaalisen musikaalisuutensa (Bergman 1977, 323).<\/p><\/blockquote>\n<p>On ilmeist\u00e4, ett\u00e4 Appia ja Craig kehittiv\u00e4t n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n riippumattomina omilla tahoillaan, ja vasta melko my\u00f6h\u00e4\u00e4n kuulivat toisistaan ja yst\u00e4vystyiv\u00e4t loppui\u00e4kseen tavattuaan vuonna 1914. Miehi\u00e4 yhdistiv\u00e4t samansuuntaiset unelmat ja visiot, mutta my\u00f6s aikaansa edell\u00e4 olevan uudistajan eristynyt kohtalo.<\/p>\n<p>Vuosisadan alkuvuosikymmenten teatterin yleiset uudistuspyrkimykset hakivat vastauksia samoihin kysymyksiin, joihin Appia ja Craig ehtiv\u00e4t ensinn\u00e4 vastata. Omia teit\u00e4\u00e4n ja metodeitaan k\u00e4ytt\u00e4en useat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t samantyyppisiin ratkaisuihin. Vvsevold Meyerholdin toiminta Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 oli itsen\u00e4ist\u00e4, osittain samantyyppisist\u00e4 pyrkimyksist\u00e4 l\u00e4htenytt\u00e4 kehitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4 tyylittelev\u00e4n teatterin puolesta.<\/p>\n<p>Appia ja Craig pystyiv\u00e4t ensimm\u00e4isin\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n miten kehittyv\u00e4 valaistustekniikka soveltuu uuden estetiikan palvelukseen. Heid\u00e4n uudistustensa suurin merkitys valon suhteen oli juuri uusi estetiikka: dramaturginen funktio, valon roolin muutos ajan ja paikan kuvittamisesta kohti sis\u00e4isen maailman projisointia tilaan. Silti ei voida v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 muuttuvan ja tilaa j\u00e4sent\u00e4v\u00e4n valon k\u00e4ytt\u00f6 olisi ainoastaan heist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin. Vasta Max Reinhardtin teatterissa valoilmaisu kehittyi uusia ideoita vastaavalle tasolle. Oman paineensa kehitykseen loi my\u00f6s kehittyv\u00e4 valaistustekniikka, joka mahdollisti aika-akselin tehokkaan hy\u00f6dynt\u00e4misen valon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n<h2>New Stagecraft<\/h2>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-104 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"630\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/079_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-673\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-673'>\n\t\t\t\tR.E. Jones Macbeth, Juhlakohtaus [Drawings for the Theatre by Robert Edmond Jones. Kuva 12] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Lavastajat Robert Edmond Jones ja Norman Bell Geddes toimivat Euroopassa syntyneen uuden teatterik\u00e4sityksen Amerikan\u00a0l\u00e4hettil\u00e4in\u00e4. Heid\u00e4n vaikutuksestaan USA:ssa perustettu New Stagecraft -liike sai v\u00e4hitellen murrettua Belascon naturalistisen teatterin ylivallan.<\/p>\n<h2>Symbolismi<\/h2>\n<p>Symbolismi oli 1800-luvun lopussa syntynyt runoilijoiden, teoreetikkojen ja taidemaalareiden keskuudessa syntynyt taiden\u00e4kemys. Se vaikutti my\u00f6s 1900-luvun alkupuolen suuressa teatterin murroksessa, vaatimuksena hyl\u00e4t\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4inen naturalismi ja kohdistaa teatteritaiteen fokus sis\u00e4iseen, mielikuvitukselliseen ja ylev\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Wagnerin draamat olivat l\u00e4ht\u00f6kohta uudelle idealistiselle teatterille, jossa runous ja musiikki yhdistyiv\u00e4t maagisesti unenomaisiksi n\u00e4yiksi (Bergman 1977, 311).<\/p>\n<p>Symbolistiset teatterintekij\u00e4t kuten Maurice Maeterlinck, Paul Fort ja A. Lugn\u00e9-Poe halusivat v\u00e4hent\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n konkretiaa teatteritaiteessa ja luoda ep\u00e4materiaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, jossa heijastellaan sis\u00e4isen maailman kuvia. T\u00e4ss\u00e4 valolla oli keskeinen rooli. Appia ja Craig olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 jotka visioivat s\u00e4hk\u00f6valon mahdollisuudet symbolistisessa hengess\u00e4. Valaistuksen koko v\u00e4rikirjo, intensiteetti ja rytmiikka tuli ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uudenlaisen sis\u00e4isen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan rakentamisessa illuusion sijasta.<\/p>\n<h2>V\u00e4rimusiikki<\/h2>\n<p>Ajatus musiikin ja v\u00e4rin riippuvuudesta on per\u00e4isin jo antiikista ja renessanssin ajalta. Pythagoras ymm\u00e4rsi sf\u00e4\u00e4rien musiikin edellytt\u00e4v\u00e4n kosmista fuusiota: maailmankaikkeus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4n geometrisen harmonian joka heijastuu kaikissa luonnon ilmi\u00f6iss\u00e4, sek\u00e4 mikrokosmoksessa ett\u00e4 makrokosmoksessa. Taivaallisen j\u00e4rjestyksen harmoniaa vastaa n\u00e4enn\u00e4isesti ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisilt\u00e4 vaikuttavat el\u00e4m\u00e4nmuodot. N\u00e4itten vastaavuuksien perusta on matemaattisesti tarkoissa v\u00e4r\u00e4htelyiss\u00e4, jotka manifestoituvat valona, \u00e4\u00e4nen\u00e4, tuoksuna ja muina aisti\u00e4rsykkein\u00e4. N\u00e4iden erillisilt\u00e4 vaikuttavien aisti\u00e4rsykkeiden havainnoiva yhdist\u00e4minen luo synestesiaa, jota Pythagoras piti suurimpana filosofisena lahjana ja henkisen\u00e4 saavutuksena koska se lopulta yhdist\u00e4\u00e4 illusorisen arkimaailman todelliseen maailmaan, joka on universaali, kest\u00e4v\u00e4, abstrakti k\u00e4sitemaailma.<\/p>\n<p>Synestesia oli l\u00e4ht\u00f6kohta monille taiteilijoille v\u00e4rimusiikin luomiseksi. Yhteist\u00e4 v\u00e4rimusiikin kehitt\u00e4jille oli erilaisten v\u00e4rillist\u00e4 valoa tuottavien instrumenttien rakentelu. Jo 1700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Louis-Bertrand Castel rakensi \u201dClavecin pour les yeux \u201d -instrumentin. 1789 Erasmus Darwinin instrumentissa valoheijastuksia tuotettiin \u00f6ljylamppujen ja lasifiltterien avulla. 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 D.D. Jameson loi notaation v\u00e4rimusiikille ja kehitti oman, v\u00e4rillisten nesteiden kautta sein\u00e4lle heijastuvan insrumenttinsa. Frederic Kastnerin kaasupolttimoilla toimivat laitteet tuottivat sek\u00e4 valoa ett\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n<p>1800-luvun lopulta 1920-luvulle asti v\u00e4rimusiikkia kehitettiin monilla eri tahoilla. Italialainen Busini-Vici julkaisi vuonna 1894 teoksen<em> La Musica dei colore<\/em>, 1893 englantilainen Rimington patentoi v\u00e4riurun ja my\u00f6hemmin esitti tutkimuksensa v\u00e4rimusiikista ja kehitt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n v\u00e4rimusiikki-instrumentista, joka projisoi kaksiulotteista liikkuvaa v\u00e4rikuvaa. Heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 samanaikaisuus oli sattuma: v\u00e4rimusiikin ja synestesian kysymykset olivat taas yleisen kiinnostuksen kohteena. Bergmanin mukaan Rimingtonin ajatuksilla on saattanut olla vaikutusta my\u00f6s Appian ja Craigin ideoihin. Fyysikko Albert Michelson kirjoitti musiikille analogisesta itsen\u00e4isest\u00e4 v\u00e4ritaiteesta vuonna 1899. (Bergman 1977, 317\u2013318; RhytmicLight.com)<\/p>\n<p>Mary Halcock-Greenewalt esitteli vuonna 1919 Sarabet-v\u00e4riurun, jolla tuotettiin musiikille paralleelisia valotehoja. H\u00e4n patentoi laitteelle my\u00f6s notaatioj\u00e4rjestlm\u00e4n. Vuonna 1920 ven\u00e4l\u00e4inen kubofuturistinen taidemaalari Vladimir Baranoff-Rossine esitteli keksim\u00e4ns\u00e4 optofonisen pianon ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Vuonna 1924 instrumentti esiteltiin Moskovan Bolshoi-teatterissa. Sill\u00e4 oli mahdollista tuottaa niin \u00e4\u00e4ni\u00e4, v\u00e4rivaloja, muotoja kuin tekstuurejakin samanaikaisesti. Instrumentti perustui Alexander Laszlon teoksessa <em>Die Farblichtmusik<\/em> esitettyyn teoriaan.<\/p>\n<p>Monien v\u00e4riurkulaitteiden ja v\u00e4rimusiikkikokeiluiden joukossa erottuu valotaiteen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 Thomas Wilfred, jonka el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 oli <em>Lumia<\/em>-esitysten ja Clavilux-v\u00e4riurun kehitt\u00e4minen 1920-luvulta alkaen. Claviluxilla ei soitettu lainkaan musiikkia, vaan ainoastaan v\u00e4rillisi\u00e4 valoheijastuksia. Syntyj\u00e4\u00e4n tanskalainen muusikko Richard Lovstrom (1889\u20131968) emigroitui Yhdysvaltoihin vuonna 1916 ja otti taiteilijanimen Thomas Wilfred. H\u00e4n aloitti valokokeilujen tekemisen jo Tanskassa vuonna 1905. Wilfred valmisti ensimm\u00e4isen Clavilux-instrumentin vuonna 1919 ja vuonna 1922 h\u00e4n esitti ensimm\u00e4isen julkisen Clavilux-esityksen. Instrumentti heijasti kankaalle orgaanisesti muuttuvia v\u00e4rillisi\u00e4 valomuotoja, joita ohjattiin viisirivisell\u00e4 koskettimistolla. Valomuodot tuotettiin kuuden varsinaisen projektorin ja hajavaloheittimien valokiiloista, joita muokattiin py\u00f6rivien peilien, reik\u00e4kuvioiden ja v\u00e4rifilttereiden avulla. My\u00f6hemmiss\u00e4 versioissa valoa muokattiin my\u00f6s linssien ja heijastimien avulla. Vuosina 1930\u20131943 Wilfred kehitti valoinsturmentteja perustamassaan Art Institute of Light&#8217;ssa New Yorkissa. H\u00e4n piti Clavilux-konsertteja Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa useiden vuosikymmenien aikana ja uskoi valotaiteen olevan tulevaisuuden taidemuoto.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-104 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"550\" height=\"360\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/088_c-e1454666181369.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-710\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-710'>\n\t\t\t\tThomas Wilfred Nimet\u00f6n opus 161, 1966. [Lumia International Lyskunst, Charlottenborg Udstillingsbygning 1999, s. 39]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"550\" height=\"360\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/088_x-e1473082538385.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-712\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-712'>\n\t\t\t\tThomas Wilfred Nimet\u00f6n opus 161, 1966. [Lumia International Lyskunst, Charlottenborg Udstillingsbygning 1999, s. 39]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"550\" height=\"360\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/088_d-e1454666159433.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-711\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-711'>\n\t\t\t\tThomas Wilfred Nimet\u00f6n opus 161, 1966. [Lumia International Lyskunst, Charlottenborg Udstillingsbygning 1999, s. 39]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"550\" height=\"360\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/088_b-e1454666208209.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-709\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-709'>\n\t\t\t\tThomas Wilfred Nimet\u00f6n opus 161, 1966. [Lumia International Lyskunst, Charlottenborg Udstillingsbygning 1999, s. 39]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Varhaisia v\u00e4rimusiikkiesityksi\u00e4<\/h3>\n<ul>\n<li>Sch\u00f6nberg: <em>Die Gluckliche Hand, <\/em>1899. Musiikkidraamassa oli valomyrskykohtaus.<\/li>\n<li>Scriabin: <em>Prometheus,<\/em> <em>Poem of Fire<\/em>, 1910. Teos oli tarkoitettu esitett\u00e4v\u00e4ksi aina valojen kanssa. Partituurissa oli Rimingtonin instrumentin tapaisille valouruille omat nuotit. 1915 Altschuler ja Preston Millar kehittiv\u00e4t Chromola-instrumentin teoksen Carnegia Hallin esityst\u00e4 varten.<\/li>\n<li>Kandinsky: <em>Yellow Drama<\/em>, 1914. Abstraktin musiikkidraaman p\u00e4\u00e4osassa oli keltainen v\u00e4ri.<\/li>\n<li>Giacomo Ballan valon\u00e4ytelm\u00e4 Stravinskin musiikkiin <em>Feu d\u2019artifice<\/em>, Ilotulitus 1917.<\/li>\n<li>Baranoff-Rossine, 1920 Moskovassa ensimm\u00e4inen optofoninen konsertti<\/li>\n<li>Thomas Wilfred: <em>Lumia<\/em>, 1916\u20131921, jonka toteuttamiseen oli rakennettu v\u00e4riurku Clavilux. Lumia-esityksi\u00e4 USAssa, Kanadassa ja Euroopassa.<\/li>\n<li>1926 Wilfredin <em>Lumia-<\/em>esitys Rimsky-Korsakov\u2019s Scheherazaden yhteydess\u00e4, Philadelphia orchestra Leopold Stokowskin johdolla. 1926 j\u00e4lkeen itsen\u00e4isi\u00e4 <em>Lumia<\/em>-esityksi\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Center for Visual Music -seuran sivusto: <a href=\"http:\/\/www.centerforvisualmusic.org\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.centerforvisualmusic.org<\/a><\/p>\n<p>Rhytmic light v\u00e4rimusiikin sivusto: <a href=\"https:\/\/rhythmiclight.com\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">rhythmiclight.com<\/a><\/p>\n<p>Wesleyan University Press digitaalinen julkaisu Robert Edmund Jonesin teoksesta The Theatre of Robert Edmond Jones: <a href=\"https:\/\/digitalcollections.wesleyan.edu\/object\/wuptheatre-17\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/digitalcollections.wesleyan.edu\/object\/wuptheatre-17<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1977.\u00a0 <em>Lighting in the Theatre<\/em>. Uppsala: <span class=\"st\">Almqvist &amp; Wiksell<\/span>.<\/p>\n<p><em>Lumia: International Lyskunst. <\/em>1999. N\u00e4yttelykatalogi. K\u00f6\u00f6penhamina: Charlottenburg udstillningsbygning.<\/p>\n<p>RhytmicLight.com: <a href=\"https:\/\/rhythmiclight.com\/timeline\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">rhythmiclight.com\/timeline<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Umpikujaan ajautunut naturalismi oli 1900-luvun vaihteen teatterinuudistajien yhteinen vihollinen. S\u00e4hk\u00f6valon aikakautena maalattujen kulissien tenhovoima oli kadonnut ja ne haluttiin korvata abstraktilla, plastisella tilalla ja musiikin tavoin el\u00e4v\u00e4ll\u00e4 valolla. Uudistajat halusivat todellisuuden j\u00e4ljittelyn sijaan viitteellist\u00e4, mielikuvia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja symbolista ilmaisua. T\u00e4rkeimm\u00e4t skenografian uudistajat olivat Adolphe Appia ja Edvard Gordon Craig. He ovat j\u00e4\u00e4neet historiaan ennen kaikkea [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":673,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[15,7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=104"}],"version-history":[{"count":44,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2241,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104\/revisions\/2241"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media\/673"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=104"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=104"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=104"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}