{"id":108,"date":"2015-03-25T15:25:25","date_gmt":"2015-03-25T13:25:25","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=108"},"modified":"2024-09-25T11:28:56","modified_gmt":"2024-09-25T09:28:56","slug":"5-2-belasco-valopoydan-velho","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/5-2-belasco-valopoydan-velho\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">5.2<\/div> Belasco, valop\u00f6yd\u00e4n velho"},"content":{"rendered":"<p>David Belasco (1853\u20131931)\u00a0oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun t\u00e4rkein amerikkalainen teatteriohjaaja ja tuottaja. Er\u00e4s h\u00e4nen t\u00e4rkeimmist\u00e4 uudistuksistaan oli teatterivalaistuksen j\u00e4rjestelm\u00e4llinen kehitt\u00e4minen yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4valaistusmestari Louis Hartmannin kanssa. Hartmannin ja Belascon yhteinen ty\u00f6skentely kesti kolmisenkymment\u00e4 vuotta ja he arvostivat toisiaan oman alansa suvereeneina mestareina.<\/p>\n<p>Belascon pitk\u00e4n teatteriuran aikana tapahtuivat monet t\u00e4rke\u00e4t uudistukset siirrytt\u00e4ess\u00e4 perinteisest\u00e4 deklamoivasta melodraamasta ihmiskuvaltaan uskottavaan naturalismiin, t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4n teatterista ryhm\u00e4n\u00e4yttelemiseen ja ohjaajakeskeiseen kaikkien elementtien hallintaan, kangaskulisseista yksityiskohtiaan my\u00f6ten aitoihin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuviin ja ennen kaikkea latteasta ramppivalosta tai efektivalaistuksesta dramaturgiseen, plastiseen valaistukseen. Samaan tapaan kuin eurooppalaisten aikalaisten teattereissa, Belascon naturalismi syventyi hillitymm\u00e4ksi ja sis\u00e4isilt\u00e4 s\u00e4vyilt\u00e4\u00e4n rikkaammaksi, mutta uransa loppuun asti 1930-luvulle h\u00e4n piti ohjenuoranaan yksityiskohtien runsautta ja naturalistista totuutta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-108 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"684\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/049_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-653\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/049_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/049_x-800x497.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/049_x-1024x637.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-653'>\n\t\t\t\tGirl from the Golden West, 4. n\u00e4yt\u00f6s, saluunakohtaus, 1905. [Lise-Lone Marker: David Belasco. Naturalism in the American theatre. Kuva 10]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<ul>\n<li>Amerikkalaisen naturalismin t\u00e4rkein tuottaja ja ohjaaja.<\/li>\n<li>Tutustui perinteisiin teatterin tehokeinoihin nuorena Kaliforniassa.<\/li>\n<li>Toimi Broadwaylla vuodesta 1892 aina 1930-luvulle.<\/li>\n<li>Belasco tunnettiin lis\u00e4nimell\u00e4 \u201dThe Wizard of the switchboard\u201d, valop\u00f6yd\u00e4n velho.<\/li>\n<li>Kehitti n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 t\u00e4htiteatterista kohti ryhm\u00e4\u00e4, ensemble-n\u00e4ytteleminen.<\/li>\n<li>Vuosisadan vaihteen uudistajat \u201dThe New Stagecraft\u201d arvostelivat Belascon l\u00e4hes yksinvaltaista asemaa.<\/li>\n<li>Ohjasi ja\/tai tuotti Broadwaylla 123 produktiota, p\u00e4\u00e4asiallisesti omassa Belasco-teatterissa.<\/li>\n<li>Kehitti m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti valaistusta yhdess\u00e4 valaistusmestari Louis Hartmannin kanssa.<\/li>\n<li>Hartmann kehitti mm. uuden linssillisen heittimen \u201dbaby lens\u201d, jota voitiin kontrolloida valop\u00f6yd\u00e4st\u00e4 ilman valomiehen apua.<\/li>\n<li>Belasco ja Hartmann rakensivat teatteriinsa portaalivalosillan, jolle sijoitettiin useita \u201dbaby lens\u201d -heittimi\u00e4.<\/li>\n<li>Valaistuksen keskeinen periaate oli motivoiva valo. Valaistustilanteet rakennettiin motivoivan valonl\u00e4hteen, esimerkiksi kynttelik\u00f6n tai ikkunan antaman impulssin l\u00e4ht\u00f6kohdasta.<\/li>\n<\/ul>\n<h2>Naturalismin kehitt\u00e4j\u00e4<\/h2>\n<p>Belasco oli henkeen ja vereen teatteri-ihminen, jonka tie kulki Kaliforniassa lapsin\u00e4yttelemisen, harrastajateatterin, n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijan, n\u00e4yttelij\u00e4n ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6mestarin ja j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n t\u00f6iden kautta ohjaamiseen. Belasco tuli Kaliforniasta Broadwaylle 1892 ja toimi siell\u00e4 ohjaajana kuolemaansa asti vuoteen 1931. H\u00e4n oli ensimm\u00e4inen, joka amerikkalaisessa teatterissa pystyi murtamaan vanhan t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4systeemin ja kouluttamaan oman ensemblen, jossa oli useita vahvoja n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Belasco oli omana aikanaan ehdoton Broadwayn valtias, jonka menestyksen t\u00e4rkeimpi\u00e4 syit\u00e4 oli h\u00e4nen ehdoton per\u00e4\u00e4nantamattomuutensa pyrkimyksiss\u00e4 t\u00e4ydellisyyteen ja teatterin kaikkien osa-alueiden hallinta. H\u00e4n panosti harjoitteluun, koulutukseen, lavastukseen ja valaistukseen valtavasti aikaa ja energiaa ja tuloksena oli amerikkalaisen teatterin nousu uudelle tasolle.<\/p>\n<p>Belascolla ei ollut rinnallaan sis\u00e4istyneelle realistiselle teatterille kirjoittavaa mestaria kuten Strindberg, Ibsen ja Tsehov Euroopassa. Belasco suosi emootioon perustuvia, melodramaattisia aineksia sis\u00e4lt\u00e4vi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4, jotka h\u00e4n usein itse kirjoitti tai sovitti. H\u00e4nen teatterissaan yleis\u00f6 oli t\u00e4rkein vaikuttaja, niinp\u00e4 ohjelmistossa oli usein populaareja amerikkalaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4sittelevi\u00e4 tarinoita. H\u00e4n teki harvoin klassikkoja, esim. vain yhden Shakespeare-tuotannon <em>Venetsian kauppias<\/em>. \u201dThe New Stagecraft\u201d, nuoret eurooppalaisista uudistuksista oppinsa saaneet teatterintekij\u00e4t, kuten Robert Edmond Jones ja Norman Bel Geddes, kokivat Belascon t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 vanhoillista naturalistista teatteria yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n\u00e4 vihollisenaan, luonnollisesti h\u00e4nen johtavan asemansa takia. Kaataessaan vanhaa ja yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n tuoda moderneja vaikutteita amerikkalaiseen teatteriin he samalla j\u00e4ttiv\u00e4t huomiotta monet Belascon positiiviset aikaansaannokset, ennen kaikkea sis\u00e4istyneemm\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4n ilmaisun ja kehittyneen valaisun, sill\u00e4 Belascon teatterissa ne oli valjastettu naturalismin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4riin. Belascon maine j\u00e4i teatterihistoriaan aiheettoman negatiivisena, ja h\u00e4nen uudistuksensa ovat saaneet j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 arvon palautusta vasta 1970-luvulla Lise-Lone Markerin perusteellisessa Belasco-tutkimuksessa. Belascon ja Hartmannin valoilmaisusta on tietoja Markerin kirjan lis\u00e4ksi Hartmannin itsens\u00e4 1930 kirjoittamassa teoksessa <em>Theatre Lighting, a manual of the stage switchboard.<\/em><\/p>\n<h3>Nuoruus varieteessa<\/h3>\n<p>Belascon teatteriura Kaliforniassa tutustutti h\u00e4net perinpohjaisesti melodraaman ja extravaganzan perinteisiin illuusion keinoihin. Toimiessaan n\u00e4yttelij\u00e4-kirjoittaja-j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 San Franciscolaisessa teatterissa \u201dEgyptian Hall\u201d, Belasco tutustui versioon Pepper\u2019s Ghostista. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli verhoiltu mustalla sametilla, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle sijoitettiin kaltevassa kulmassa lasilevy, johon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alta heijastuivat n\u00e4yttelij\u00f6iden kuvajaiset. Efekti\u00e4 k\u00e4ytettiin monissa n\u00e4ytelmiss\u00e4, mm. miekkailukohtauksissa, jossa miekka n\u00e4ytti l\u00e4vist\u00e4v\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4n, sek\u00e4 haamujen ja leijuvien esineiden esitt\u00e4miseen. (Marker 1975, 24.) Markerin mukaan Belasco k\u00e4ytti vastaavanlaista heijastukseen perustuvaa leijuvaa kuvaa 25 vuotta my\u00f6hemmin (1902) <em>Darling of the Gods<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, kohtauksessa jossa kuolleet rakastavaiset kohtaavat \u201dsielujen virrassa\u201d matkalla kohti taivasta. Kyseess\u00e4 on kuitenkin n\u00e4yttelij\u00f6iden valaiseminen takaap\u00e4in niin ett\u00e4 heid\u00e4n varjonsa projisoituvat etualalla olevaan harsoon ja siluetit piirtyv\u00e4t pehmein\u00e4 harson takana. N\u00e4yttelij\u00f6iden taustalla olevat lavastekankaat oli vastoin Belascon ja ajan yleist\u00e4 tapaa j\u00e4tetty maalaamatta ja valkoinen kangas v\u00e4rj\u00e4ttiin valolla siniseksi k\u00e4ytt\u00e4en filtterein\u00e4 v\u00e4rillist\u00e4 silkki\u00e4. Sek\u00e4 Belascon omat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeet ett\u00e4 kriitikoiden kuvaukset antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aikaansaatu kuva on ollut henke\u00e4salpaavan runollinen (Marker 1975, 93\u201394.)<\/p>\n<h2>Dramaturginen ja toiminnallinen valon funktio<\/h2>\n<blockquote><p>Belasco k\u00e4ytti valoa luodakseen tunnelmaa lavastuksiin, jotka olivat t\u00e4ydellisi\u00e4 suunnittelultaan ja yksityiskohdiltaan. H\u00e4n k\u00e4ytti [valaistus]tarvikkeitaan ik\u00e4\u00e4n kuin varastona, josta ammentaa tarvittaessa. Vaikutelman kauneus sin\u00e4ns\u00e4 ei merkinnyt h\u00e4nelle mit\u00e4\u00e4n, jos se oli fysiikaltaan tai perusteiltaan v\u00e4\u00e4r\u00e4. H\u00e4nelle sen arvo oli ainoastaan toiminnallisuudessa ja totuudellisuudessa kokonaisrakenteen kannalta. Ja kun\u00a0 [valaistuksen] keinot useimmiten olivat toimintaa tukevia, ne nousivat joskus dominoiviksi, kun h\u00e4nen magiikkansa johdatti ne teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 t\u00e4yttymykseen, silti paljastamatta t\u00f6ker\u00f6sti valaistuskeinon tarkoitusta (Hartmann 1979, 3.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Belascolle valon merkitys oli my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4 orientoitumista auttava keino. Valoja harjoiteltiin, paitsi valomiesten toiminnan takia, my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n takia. Valon ja n\u00e4yttelij\u00e4n v\u00e4linen vuorovaikutus vaati harjoitusprosessin aikana paljon kokeilua, koska lopullista vaikutusta ei voinut ennalta arvata. Valo vaikuttaa yleis\u00f6\u00f6n v\u00e4lillisesti: n\u00e4yttelij\u00e4 reagoi valon vaikutukseen ja yleis\u00f6 puolestaan h\u00e4nen esitykseens\u00e4 (Marker 1975, 99.)<\/p>\n<p><em>Darling of the Gods<\/em>, Japanin sis\u00e4llissodasta kertova rakkaustarina, sis\u00e4lsi useita kohtauksia joissa valolla oli selke\u00e4sti dramaturginen ja n\u00e4ytelm\u00e4n motiivia tehostava symbolinen rooli. Kohtauksessa, jossa Yo-Sania kiristettiin paljastamaan sotilaiden piilopaikka, h\u00e4net pakotettiin katsomaan alas n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alle sijoittuvaan vankityrm\u00e4\u00e4n, jossa h\u00e4nen rakastettuaan kidutettiin. Belasco ei halunnut tuskanhuutoja, vaan ratkaisi kohtauksen hienovaraisemmin antamalla silloin t\u00e4ll\u00f6in aukeavista luukuista loimottavan punaisen valon kertoa kaiken kidutuksen kauhuista. Kun soturit ja Yo-San tekev\u00e4t sappukun palaneessa bambumetsik\u00f6ss\u00e4, himmenev\u00e4 veripunainen kuu sammuu samalla kun viimeinen el\u00e4m\u00e4. V\u00e4ltt\u00e4en yleis\u00f6\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kauhuvaikutelmaa, Belasco j\u00e4tti pime\u00e4\u00e4n varsinaiset surmaty\u00f6t (Marker 1975, 92.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-108 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"794\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/048_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-652\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/048_x.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/048_x-800x577.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/048_x-1024x739.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-652'>\n\t\t\t\tDarling of the Gods, 1902.  [Lise-Lone Marker: David Belasco. Naturalism in the American theatre. Kuva 5]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Valo luo aikaa<\/h3>\n<p>Kuuluisa esimerkki Belascon ja Hartmannin valojen voimasta oli sanaton kohtaus <em>Madame Butterflyn<\/em> n\u00e4ytelm\u00e4versiossa vuonna 1900. Cho Cho San odottaa Pinkertonia ikkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4 seisoen iltah\u00e4m\u00e4rist\u00e4 aamuun, 12 tunnin ajan. Ajan kuluminen toteutettiin paperisiin shoji-ikkunoihin heijastuvan, pehme\u00e4sti v\u00e4ri\u00e4\u00e4n muuttuvan valon avulla. Hartmann oli tehnyt \u201dolivette\u201d kaarivalonheittimien v\u00e4rikalvonpidikkeen paikalle rullat, joiden avulla pitk\u00e4\u00e4 eriv\u00e4risist\u00e4 suikaleista koostuvaa silkki\u00e4 siirrettiin valon edess\u00e4. Ikkunoihin heijastuva ilta-auringon valo muuttui v\u00e4hitellen oranssista siniseksi, samaan aikaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle sytytettyj\u00e4 lyhtyj\u00e4. Illan pimetess\u00e4 lyhdyt v\u00e4hitellen sammuvat, t\u00e4hdet syttyv\u00e4t. Aamun sarastuksen vaaleanpunaisessa ja harmaassa valossa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Cho Cho San edelleen ikkunassa seisomassa, lapsi ja palvelija jalkojensa juureen nukahtaneena. Odotus jatkuu viel\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kirkastuessa ja kirkkaan auringonpaisteen tulviessa sis\u00e4\u00e4n. Kohtauksen pituudesta on vaihtelevia tietoja 3\u201314 minuuttiin (Hartmann 1970, 17\u201318; Marker 1975, 87\u201388.)<\/p>\n<h3>Valo viritt\u00e4\u00e4<\/h3>\n<p>Belasco katsoi menestyksens\u00e4 suureksi osaksi johtuvan panostuksestaan valoilmaisuun. \u201dValot ovat draamalle sama kuin musiikki laulun sanoille. Mik\u00e4\u00e4n muu n\u00e4ytelm\u00e4tuotannon tekij\u00e4 ei ole yht\u00e4 tehokas tunnelman ja tunteen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4\u201d (Marker 1975, 78.) Belascon tuotannoissa valolla oli kaksi p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4\u00e4: ensinn\u00e4kin valaista lavastus todentuntuisesti ja lis\u00e4ksi viritt\u00e4\u00e4 tunnelman ja emootioiden kulku draaman kaaressa. H\u00e4n rakensi n\u00e4ytelmiins\u00e4 usein kohtausten alkuja tai kokonaisia kohtauksia\u00a0kuvina ja toimintana, ilman dialogia. Niiss\u00e4 valolla oli yleens\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 rooli uskottavan ymp\u00e4rist\u00f6n ja emotionaalisten j\u00e4nnitteiden viritt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n<p>Valaistukseen liitetyt yleiset kielikuvat ovat my\u00f6s Hartmannin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4:<\/p>\n<blockquote><p>Jotta valaistus olisi vaikuttavaa, meid\u00e4n tulee maalata valolla. V\u00e4lineemme on suunniteltava niin, ett\u00e4 valot voidaan asettaa juuri sinne mihin ne tarvitaan. Valoa ei voida kontrolloida aivan yht\u00e4 helposti kuin maalia, mutta oikeanlaisella v\u00e4lineist\u00f6ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 voidaan riitt\u00e4v\u00e4sti korjata niin ett\u00e4 kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tarpeet voidaan tyydytt\u00e4\u00e4 (Hartmann 1970, 12.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Hartmann sanoo valaistuksen vaikuttavuuden perustuvan per\u00e4kk\u00e4isiin kontrastien sarjoihin. Joskus kontrastit ovat huomiota her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4, usein ne ovat pehmeit\u00e4 ja huomaamattomia, riippuen n\u00e4ytelm\u00e4n\u00a0luonteesta ja s\u00e4vyst\u00e4 (Hartmann 1970, 21\u201322.)<\/p>\n<h2>Moderni valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4<\/h2>\n<p>Belasco ja Hartmann olivat edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 teatterirakennuksen muokkaamisessa uuden s\u00e4hk\u00f6isen valaistuksen mahdollisuuksien hy\u00f6dynt\u00e4miseksi. Hartmann moittiikin yleist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4, jossa uudet s\u00e4hk\u00f6valot sijoitettiin t\u00e4sm\u00e4lleen samoin kuin kaasuvalot olivat olleet. Kaasuvalaisimien sijoituksessa ja suojauksessa paloturvallisuusn\u00e4k\u00f6kohdat olivat m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4vi\u00e4 ja s\u00e4hk\u00f6valot olisi voitu sijoittaa turvallisesti paljon paremminkin. S\u00e4hk\u00f6iset ramppivalot toteutettiin samoin kuin kaasurampit kaikkine puutteineen: valo osui n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon ymp\u00e4rille enemm\u00e4n kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja lamput oli huonosti maskattu katsojilta. Hartmann arvostelee ramppivaloja valonl\u00e4hteen\u00e4, mutta pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 kuitenkin k\u00e4ytt\u00f6kelpoisina, jos ne on oikein tehty. Ramppivalot eiv\u00e4t saa valaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, interi\u00f6\u00f6rilavastuksen kattoa tai lavastustaustaa, vaan ainoastaan n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 oikeanlaisella valaistusteholla suhteessa muihin valonl\u00e4hteisiin ja tarpeeksi kattavalla maskilla valojen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (hood). Ramppivaloa ei koskaan saisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4valonl\u00e4hteen\u00e4, vaan sen tulisi antaa vaikutelma heijastuneesta, varjottomasta valosta.<\/p>\n<p>Hartmann n\u00e4kee valaistuksen haasteellisena taiteena, jolla on kaksi ulottuvuutta: helposti kuvailtava mekaaninen puoli ja ilmaisu, jonka rajoja kahlitsee ainoastaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys valon mahdollisuuksista. H\u00e4n m\u00e4\u00e4rittelee valon taiteena, jonka teht\u00e4v\u00e4 on luoda vaikutus (effect), ja k\u00e4tke\u00e4 keinot joiden avulla vaikutus on aikaansaatu.<\/p>\n<p>H\u00e4nelle valon funktionaalisuus on avainsana. Hartmannin aloittaessa uransa vuosisadan vaihteessa valaistuslaitteet olivat yksinkertaisia ja niit\u00e4 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n. Sermin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vain linssitt\u00f6mi\u00e4 valokupuja (open box) ja ramppivaloja. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6valaistuksen teht\u00e4v\u00e4ksi miellettiin n\u00e4kyvyys eik\u00e4 toiminnallisuus, jonka Hartmann itse k\u00e4sitti t\u00e4rkeimm\u00e4ksi. Pitk\u00e4n uran aikana luotua uudenlaista valaistusta Hartmann kuvaa seuraavasti: &#8220;Nykyajan varjoton, diffuusi valaistus, joka kykenee tuhansiin variaatioihin&#8221;.<\/p>\n<p>Voidakseen paremmin vastata Belascon vaatimuksiin valaistuksen suhteen, Hartmann ehdotti valopajan perustamista Belasco-teatteriin, vanhan Republic-teatterin kupoliin. Ty\u00f6pajassaan Hartmann erikoistui uusien valaistuslaitteiden kehitt\u00e4miseen. N\u00e4ytelm\u00e4kohtaisten virittelyjen lis\u00e4ksi h\u00e4n keksi useita varsinaisia valonheittimi\u00e4, joista t\u00e4rkein oli ns. \u201dbaby lens\u201d, peilill\u00e4 ja tihe\u00e4ll\u00e4 hehkulangalla varustettu pienikokoinen linssiheitin. Heittimi\u00e4 s\u00e4\u00e4deltiin kutakin omalla himmentimell\u00e4\u00e4n joten niit\u00e4 voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tehokkaasti yksityiskohtien valaisuun. Toinen edistyksellinen valaisin oli ep\u00e4suoran yl\u00e4valon tuottaminen valaisimilla, jossa kohdevalot oli suunnattu kirkkaisiin hopeap\u00e4\u00e4llysteisiin koveriin peileihin. Peileist\u00e4 heijastuva valo oli pehme\u00e4 ja loi naturalistisen vaikutelman taivaan valosta.<\/p>\n<h3>Belasco-teatterin valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4<\/h3>\n<p>Vuonna 1902, kun Belasco-teatteri remontoitiin vanhan Republic-teatterin tiloihin, Hartmann asensi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ajan parhaan s\u00e4hk\u00f6valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4n.<\/p>\n<ul>\n<li>Teatteriin rakennettiin maailman ensimm\u00e4inen kiinte\u00e4 portaalivalosilta.<\/li>\n<li>Teatterin katto- ja lattiaramppivaloissa oli hehkulamppuja.<\/li>\n<li>Linssivalonheittimin\u00e4 oli kaarilamppuja.<\/li>\n<li>Diffuusi kirkas valo tuotettiin hajavalonheittimell\u00e4, jonka valonl\u00e4hde oli kaarilamppu (olivette) tai hehkulampullisella kupuvalonheittimell\u00e4 (open box).<\/li>\n<\/ul>\n<p>Hartmann pit\u00e4\u00e4 kalkkikivivaloa paljon pehme\u00e4mp\u00e4n\u00e4 ja miellytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4n\u00e4 valonl\u00e4hteen\u00e4 kuin ter\u00e4v\u00e4\u00e4 ja paljon tilaa viev\u00e4\u00e4 kaarivaloa. Teattereissa siirryttiin yleisesti kaarilamppujen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, koska se oli voimakkain saatavissa oleva valaisin ja kaasun k\u00e4ytt\u00f6 tuli kalliimmaksi kuin s\u00e4hk\u00f6n. Kaarilamppuja k\u00e4ytettiin joskus my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n p\u00e4\u00e4lle tehdyilt\u00e4 valosilloilta, jotka kuitenkin veiv\u00e4t liikaa tilaa riippuvalta lavastukselta.<\/p>\n<p>Valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4 ei ollut vakio, kuten yleens\u00e4 oli tapana, vaan kuhunkin teokseen erikseen suunniteltu ja rakennettu. Oikean valaistuksen l\u00f6yt\u00e4minen kehitteill\u00e4 olevaan n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n saattoi kest\u00e4\u00e4 useita kuukausia, mutta vaiva kannatti. Belasco tunnettiin \u201dvalop\u00f6yd\u00e4n taikurina\u201d, \u201dthe wizard of the switchboard\u201d (Marker 1975,\u00a079). Valaistuksessa panostettiin tarkoitukseen soveltuvien valonl\u00e4hteiden kehitt\u00e4miseen, lavastuksen ja valaistuksen integroituun suunnitteluun. V\u00e4rin tuottamiseen voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4rillisten silkkien heijastusta, lasifilttereit\u00e4 ja silkkifilttereit\u00e4. Varjon projisoituminen tylliin, l\u00e4pikuultavien taustakankaiden ja taivasfondin k\u00e4ytt\u00f6, monet uuden teatterin innovaarioista, olivat jo Belascon k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 keinoja.<\/p>\n<h3>Valoharjoitukset<\/h3>\n<p>Valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli oleellista valomiesten harjoittaminen, niin etteiv\u00e4t (kaari)valot p\u00e4\u00e4sseet sihisem\u00e4\u00e4n ja v\u00e4lkkym\u00e4\u00e4n, kuten muissa teattereissa usein tapahtui. Valomiesten piti opetella omaa toimintaansa samoin kuin n\u00e4yttelij\u00f6iden omaansa. Belasco-teatterin valoharjoitukset kestiv\u00e4t yleens\u00e4 viikon yleisen parin harjoituksen sijaan. Ennen ensi-iltaa oli parin viikon ajan ennakkoesityksi\u00e4 New Yorkin ulkopuolella. Joskus kaksikymment\u00e4kin valomiest\u00e4 oli mukana ennakkoesityksiss\u00e4 saamassa harjaannusta valojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n (Hartmann 1970, 14\u201316.)<\/p>\n<p>Valoharjoituksissa Belasco ja Hartmann valaisivat harjoiteltavan kohtauksen etuk\u00e4teen, rakentaen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle oikean tunnelman. Kun n\u00e4yttelij\u00e4t tulivat mukaan, heid\u00e4n kasvonsa olivat yleens\u00e4 liian pime\u00e4ss\u00e4. Yleinen tapa teattereissa ongelman ratkaisuun oli nostaa ramppivaloa niin ett\u00e4 kasvot loistaisivat viimeisellekin riville ja tunnelma olisi pilalla. Sen sijaan Belasco ja Hartmann k\u00e4yttiv\u00e4t linssillisi\u00e4 kaarivaloja, my\u00f6hemmin \u201dbaby linssej\u00e4\u201d. Kaarivalon kirkkautta voitiin hiukan s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 muuttamalla hiilipuikkojen keskin\u00e4ist\u00e4 asentoa. Kaarivalojen eteen oli tehty l\u00e4pikuultavasta mattapintaiseksi k\u00e4sitellyst\u00e4 kiilteest\u00e4 erityinen filtteri, jossa oli useita p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 kiillelevyj\u00e4. Kussakin levyss\u00e4 oli kirkas, tasaisesti suureneva keskusta, joten valolle saatiin aikaan pehme\u00e4 reuna. Jos valo haluttiin sytytt\u00e4\u00e4 tai sammuttaa v\u00e4hitellen, k\u00e4ytettiin toisenlaista kiilteest\u00e4 tehty\u00e4 \u201dmekaanista himmennint\u00e4\u201d. Ratkaisevaa oli operaattorin kyky k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laitteita oikein. Heittimien huomaamaton sytytt\u00e4minen ja sammuttaminen sek\u00e4 eri puolilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 kulkevien n\u00e4yttelij\u00f6iden valaisussa vuorottelevien heittimien saumojen harjoittelu oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 ja yleist\u00e4 valaisutapaa huomattavasti vaikeampaa. Valomiehet saivatkin erityiskoulutusta ja valojen harjoitteluun panostettiin paljon aikaa.<\/p>\n<p>Belasco oli vaativa, ja jos valossa meni jotain v\u00e4\u00e4rin, h\u00e4n keskeytti harjoituksen ja tiedusteli syyt\u00e4. V\u00e4ltt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kiusallista keskeytyst\u00e4 valomiehet yrittiv\u00e4t parhaansa. Varsinkin huonetilojen valaiseminen oli hankalaa, koska kaarilamppuja ei voitu sijoittaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivuille ja portaalin kummallekin puolelle mahtui kaksi valaisinta p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. Yhteens\u00e4 nelj\u00e4 valaisinta oli yleens\u00e4 liian v\u00e4h\u00e4n kaikkien tarpeiden tyydytt\u00e4miseen. Belascon vaatiessa lis\u00e4\u00e4 valaisimia k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n h\u00e4n uhkasi jopa harjoitusten keskeytt\u00e4misell\u00e4, ellei Hartmann pystyisi tuottamaan jostain lis\u00e4\u00e4 heittimi\u00e4. Pienikokoisten linssiheittimien kehitt\u00e4minen oli ratkaisu joka kerta ilmenev\u00e4\u00e4n ongelmaan (Hartmann 1970, 21.)<\/p>\n<h3>Baby lens<\/h3>\n<p>\u201dBaby lens\u201d oli Hartmannin kehitt\u00e4m\u00e4 heitin, jossa yhdistettiin olemassa olevista tuotteista uusi heitin. Se oli pienikokoinen, linssillinen heitin, jossa oli hehkulamppu ja tihe\u00e4rakenteinen hehkulanka. Belasco-teatterin kiinte\u00e4lle portaalivalosillalle sijoitettiin useita pieni\u00e4 linssiheittimi\u00e4. Valon suunta oli luonteva n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvojen valaisuun ja valon osuminen lavasteisiin voitiin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Linssiheittimi\u00e4 voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kolmiulotteisemman kuvan tuottamiseen:<\/p>\n<blockquote><p>Pystyimme sijoittamaan yl\u00e4valot (ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulevat) parempiin tulokulmiin, erityisesti interi\u00f6\u00f6rilavastusten kannalta; ja joitain huoneiden osia voitiin korostaa valolla n\u00e4in huojentaen latteaa ilmett\u00e4 jonka diffuusin valaisun lattia- ja kattoramppivalot tuottivat (Hartmann 1970, 25.)<\/p><\/blockquote>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-108 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"549\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/babylens_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-847\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-847'>\n\t\t\t\tHartmannin Baby lens-heittimet portaalivalosillalla. The Return of Peter Grimm, Belasco Theatre 1911 [Bergman Lighting in the theatre, s. 309]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Valosillalle oli sijoitettu Baby lens -valonheittimi\u00e4, joita suunnattiin esityksen aikana. Valosillalta ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4sty valaisemaan koko n\u00e4yttelemisaluetta. Solso etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kasvovalaisua varten Hartmannilla oli pieni linssillinen heitin, joka voitiin sijoittaa eturamppiin. Baby linssej\u00e4 sijoitettiin yleens\u00e4 sek\u00e4 muunneltavan portaalin p\u00e4\u00e4lle rakennetulle sillalle, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon kummallakin sivulla oleville telineille. Niill\u00e4 oli kullakin oma himmentimens\u00e4 joustavan k\u00e4yt\u00f6n takia. Himmentimet ja ohjausp\u00f6yd\u00e4t oli sijoitettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon sivuille, josta operaattorilla oli hyv\u00e4 n\u00e4kyvyys n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle (Hartmann 1970, 23.)<\/p>\n<h3>Motivoiva valo<\/h3>\n<p>Belascon ja Hartmannin valaistus oli p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti naturalistisen lavastuksen el\u00e4v\u00f6itt\u00e4mist\u00e4 ja tukemista, tunnelman rakentamista ja toiminnan huomiopisteen kuljettamista. Valo rakentui motivoivien valonl\u00e4hteiden kautta, jotka m\u00e4\u00e4ritteliv\u00e4t kuvassa esiintyv\u00e4n valon jakautumisen ja liikkeen, valon intensiteetin, varjot ja valon v\u00e4rin. Kaukainen lumisade, takkatulien loimotus, ovesta tulviva kirkas auringonvalo, ikkunasta kajastava y\u00f6taivas, v\u00e4risev\u00e4 lampunkajo, kalpea kuunvalo, auringonlaskun v\u00e4rikyll\u00e4isyys, olivat elementtej\u00e4 joiden varaan kohtauksen dramatiikka rakentui. Lavastuksen yksityiskohdat, toiminta, valot ja \u00e4\u00e4ni luotiin kaikki palvelemaan samaa dramaattista tarkoitusta. Kuvat rakennettiin tarkasti ikkunoista lankeavien valojen, pimenevien tai kirkastuvien p\u00e4iv\u00e4n hetkien ja edes takaisin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 liikkuvien \u00f6ljylamppujen tai kynttelikk\u00f6jen perustalta. Motivoivaa valoa ja varjoa rikkovia muun suuntaisia varjoja v\u00e4ltettiin. Erilaisten valonl\u00e4hteiden ja niiden keskin\u00e4isten intensiteettien suhteilla voitiin rakentaa kokonaisvaltaista kuvaa, joka eli ja muuntui.<\/p>\n<p>Pehme\u00e4n, diffuusin kuvan aikaansaamiseksi pienitehoisia \u201dbaby linssej\u00e4\u201d k\u00e4ytettiin n\u00e4yttelij\u00f6iden valaisussa siten, ett\u00e4 niiden tuottamat varjot pyrittiin sulauttamaan motivoivan valon m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n suuntaan ja valokiila tasoitettiin diffuusilla valolla. Diffuusia yleisvaloa tuotettiin kattoramppivaloilla. Jotta ne eiv\u00e4t s\u00f6isi saavutettua tunnelmaa, Hartmann panosti my\u00f6s niiden ryhmittelyyn jolloin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli useita lyhyit\u00e4 erikseen ohjattavia yksik\u00f6it\u00e4 (Hartmann 1970, 25.)<\/p>\n<h3>Haamun valaiseminen<\/h3>\n<p>\u201dBaby lens\u201d-heittimi\u00e4 k\u00e4ytettiin ansiokkaasti esimerkiksi n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>The Return of Peter Grimm<\/em> vuonna 1911. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 keskeinen henkil\u00f6 oli Peter Grimmin haamu, joka palasi el\u00e4vien keskuuteen. Haamuun ei haluttu liitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yliluonnollista, vaan h\u00e4net esitettiin t\u00e4ysin normaalisti pukeutuneena ja maskeerattuna. Silti muut henkil\u00f6t eiv\u00e4t n\u00e4hneet h\u00e4nt\u00e4 vaan ainoastaan aistivat haamun l\u00e4sn\u00e4olon. Belasco ratkaisi haamun pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Grimmin eriv\u00e4risess\u00e4 valossa, h\u00e4n tuntui liikkuvan varjossa kun muut olivat kirkkaassa valossa. N\u00e4yttelij\u00f6iden valaisussa ei k\u00e4ytetty ramppivaloja vaan kunkin n\u00e4yttelij\u00e4n kasvoja valaistiin omalla \u201dbaby linssill\u00e4\u00e4n\u201d, Grimmi\u00e4 kylm\u00e4ll\u00e4 harmaalla ja muita ambralla valolla (Marker 1975, 83.)<\/p>\n<p>Pitk\u00e4llisiss\u00e4 valoharjoituksissa hiottiin n\u00e4yttelij\u00f6iden asemat siten, ett\u00e4 eriv\u00e4riset valot eiv\u00e4t sekaantuneet. Lavastukseen kuului nelj\u00e4 kattoparrua, niist\u00e4 etummainen oli maskattu valosilta ja ensimm\u00e4isen ja toisen parrun v\u00e4linen katto-osuus oli kalteva maski, jonka takaa valot voitiin suunnata koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle (Hartmann 1970, 34.)<\/p>\n<p>Kasvovalot olivat pehme\u00e4rajaiset ja ne sulautuivat muuhun valaistukseen niin ettei vaikutelmasta tullut joukko vilisevi\u00e4 seuraajavaloja. N\u00e4ytelm\u00e4n valoja pidettiin siihenastisen teatterivalaistuksen saavutusten huipentumana. Erityisen ansiokas oli Grimmin ilmestyminen haamuna toisen n\u00e4yt\u00f6ksen alussa. J\u00e4nnittyneess\u00e4 sateisen iltap\u00e4iv\u00e4n ukkostunnelmassa luotiin odotuksen ilmapiiri. Valot himmeniv\u00e4t ja sateen \u00e4\u00e4ni voimistui ik\u00e4\u00e4n kuin pilvien peitt\u00e4ess\u00e4 auringon, sateen v\u00e4istyess\u00e4 valot taas kohosivat. T\u00e4m\u00e4 toistui useita kertoja ja yleis\u00f6 odotti Grimmin ilmestyv\u00e4n t\u00e4llaisella hetkell\u00e4. J\u00e4nnityst\u00e4 huojennettiin lyhyell\u00e4 koomisella episodilla illan pimetess\u00e4. Lopulta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 valaisi ainoastaan takkatulen l\u00e4mmin kajo, jonka ymp\u00e4rille n\u00e4yttelij\u00e4t olivat ker\u00e4\u00e4ntyneet. Sytytetty\u00e4 lamppua kantava palvelija tuli sis\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nen tullessaan etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle valonheitin poimi h\u00e4nen hahmonsa huomion keskipisteeksi. Samanaikaisesti Grimm tuli rauhallisesti kenenk\u00e4\u00e4n huomamatta keskelle etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, jossa h\u00e4net sitten poimittiin valoon. Yleis\u00f6n reaktio oli kuin haamu olisi todella ilmaantunut tyhj\u00e4st\u00e4 (Marker 1975, 84\u201385.)<\/p>\n<h2>Henkeen ja vereen naturalismia<\/h2>\n<p>Uusien tuulien puhaltaessa amerikkalaisessa teatterissa 1920- ja 1930-luvuilla Belasco pit\u00e4ytyi naturalismissa aina kuolemaansa asti 1931. H\u00e4net n\u00e4htiin yh\u00e4 korostetummin vanhan ja j\u00e4ykistyneen teatterin kulmakiven\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 yleisess\u00e4 ilmapiiriss\u00e4 unohdettiin Belascon tekem\u00e4t uudistukset n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6ss\u00e4, valon ja \u00e4\u00e4nen ilmaisun kehitt\u00e4minen ja eri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisten keinojen sitominen yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi.<\/p>\n<p>Belascon ja Hartmannin valaistuksesta kertovat tiedot osoittavat v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi v\u00e4itteet, ett\u00e4 vasta \u201dthe New Stagecraft\u201d-sukupolvi olisi tuonut amerikkalaiseen teatteriin dramaturgisen ja symbolisen valaistuksen. My\u00f6s Belasco n\u00e4ki valon mahdollisuudet tulevaisuuden teatterissa kirjoittaessaan jo vuonna 1903:<\/p>\n<blockquote><p>Viidenkymmenen seuraavan vuoden aikana koetaan t\u00e4ydellinen vallankumous. Teatterintekij\u00e4 kahmaisee haltuunsa kaikki ihmeet, jotka s\u00e4hk\u00f6 on tuonut ja joita se viel\u00e4 saattaa saavuttaa. &#8230; S\u00e4hk\u00f6inen tiede astuu sis\u00e4\u00e4n ja maalaa h\u00e4nen kuvansa. Auringonlaskut, vaeltavat pilvet, hiekkamyrskyt, virtaavat joet \u2013 n\u00e4m\u00e4 ja paljon muuta on jo saatu aikaan. Kuka voikaan ennustaa mihin saavutuksiin t\u00e4m\u00e4 verraton voima ylt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Maalattu lavastus, niin kuin me sen tunnemme, saattaa muuttua menneisyydeksi. Koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva voi olla valon maalaus, ja lavastustaitelijan voidaan edellytt\u00e4\u00e4 tekev\u00e4n valon avulla kaiken sen, mink\u00e4 h\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n tuottaa siveltimill\u00e4 ja maaleilla (Marker 1975, 95.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Lise-Lone Marker pyrkii todistamaan, ett\u00e4 Belasco toteutti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Appian teoretisoimaa uutta plastista valaistusta, jota \u201dNew Stagecraftin\u201d uudistajat Appian ja Craigin hengess\u00e4 pyrkiv\u00e4t luomaan USA:ssa pari vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin. Puolustaessaan Belascon unohdettuja ansioita dramaturgisesti ja visuaalisesti merkityksellisten valojen luomisessa, h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiotta Belascon ja uudistajien t\u00e4ysin erilaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6arkkitehtuurin ja valon roolin siin\u00e4. Kun Appialla ja Craigilla valo oli draaman sis\u00e4isen hengen ilment\u00e4j\u00e4, Belasco piti aina naturalismia l\u00e4ht\u00f6kohtanaan.<\/p>\n<h3>Linkki<\/h3>\n<p>Hartmannin kirja Internetiss\u00e4: Hartmann, Louis: Theatre Lighting. A manual of the stage switchboard. <a href=\"https:\/\/userpages.umbc.edu\/~cobb\/335\/hartman\/slight.htm\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/userpages.umbc.edu\/~cobb\/335\/hartman\/slight.htm<\/a>.<\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Hartmann, Louis. 1970. <em>Theatre Lighting: A manual of the stage switchboard.<\/em> New York: Drama Book Specialists. (Alkuper\u00e4isteos 1930, New York: Appleton &amp; co.)<\/p>\n<p>Marker, Lise-Lone. 1975. <em>David Belasco: Naturalism in the American theatre.<\/em> Princeton: Princeton University Press.<\/p>\n<p>Pilbrow, Richard. 1997. <em>Stage Lighting Design: The Art, the Craft, the Life.<\/em> Lontoo: Nick Hern Books.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>David Belasco (1853\u20131931)\u00a0oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun t\u00e4rkein amerikkalainen teatteriohjaaja ja tuottaja. Er\u00e4s h\u00e4nen t\u00e4rkeimmist\u00e4 uudistuksistaan oli teatterivalaistuksen j\u00e4rjestelm\u00e4llinen kehitt\u00e4minen yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4valaistusmestari Louis Hartmannin kanssa. Hartmannin ja Belascon yhteinen ty\u00f6skentely kesti kolmisenkymment\u00e4 vuotta ja he arvostivat toisiaan oman alansa suvereeneina mestareina. Belascon pitk\u00e4n teatteriuran aikana tapahtuivat monet t\u00e4rke\u00e4t uudistukset siirrytt\u00e4ess\u00e4 perinteisest\u00e4 deklamoivasta melodraamasta ihmiskuvaltaan [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/108"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=108"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/108\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2239,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/108\/revisions\/2239"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=108"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=108"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=108"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}