{"id":112,"date":"2015-03-25T15:37:43","date_gmt":"2015-03-25T13:37:43","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=112"},"modified":"2024-01-25T14:13:24","modified_gmt":"2024-01-25T12:13:24","slug":"5-1-englantilaisia-realisteja-ja-naturalisteja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/5-1-englantilaisia-realisteja-ja-naturalisteja\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">5.1<\/div> Englantilaisia realisteja ja naturalisteja"},"content":{"rendered":"<p>Illuusioteatterin keinoja sovellettiin 1800-luvun Englannissa uudella tavalla, aiheiden muuttuessa romanttisista kuvaelmista v\u00e4hitellen realistisemmiksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 uudistettiin poistamalla barokkiteatteriin kuuluvat sivukulissien urat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n lattiassa ja kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vastapainotekniikkaa lavasteiden vaihtoihin. Lavastajat kehittiv\u00e4t realistista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa, huonelavastusta ja diagonaalisia linjoja keskeisperspektiivin sijaan.\u00a0 Tylli\u00e4 k\u00e4ytettiin mestarillisesti sadunomaisten vaikutelmien luomisessa. Erilaisten taivastaustojen ja niiden valaisun yhdist\u00e4minen tyllitekniikoihin loi realistiselle teatterille keinoja my\u00f6s eksteri\u00f6\u00f6rien luomiseen.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-112 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"695\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/027_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-641\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-641'>\n\t\t\t\tQueen Katharine\u2019s dream. Illustrated London News, 26 (1855). [Rees, Terence: Theatre Lighting in the age of gas. London 1978, s. 53]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Eksteri\u00f6\u00f6rej\u00e4 ja transformaatioita tyllitekniikalla<\/h3>\n<p>Englannissa <strong>Samuel Phelps<\/strong> ja lavastaja <strong>Frederick Fenton<\/strong> pelkistiv\u00e4t kuvittamista Shakespeare-tulkinnoissa vuosina 1843\u20131862. Esimerkiksi <em>Macbeth<\/em> vuonna 1847 sijoitettiin karuun vuoristomaisemaan. Noitakohtaus esitettiin kivell\u00e4 vihert\u00e4v\u00e4n tyllin takana, joka oli alhaalta paksummin maalattu. Tylli\u00e4 kohotettaessa n\u00e4ytti kuin noidat olisivat h\u00e4vinneet. Sitten heid\u00e4t n\u00e4htiin \u201dilmassa leijuen, samalla kun salamanv\u00e4l\u00e4hdys paljasti etenev\u00e4n armeijan\u201d (Rosenfeld 1973, 118.)<\/p>\n<p>Tyllist\u00e4 tuli Fentonille luonteenomainen keino, jota h\u00e4n esimerkiksi vuonna 1853 <em>Kes\u00e4y\u00f6n unelmassa<\/em> k\u00e4ytti monissa tasoissa. Tyllien avulla liioilta vaihdoilta v\u00e4ltyttiin:<\/p>\n<blockquote><p>N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 ei ole kuin nelj\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa, ja silti niin taiteellisesti ovat erilaiset kuunvalon, sumun, ja auringonvalon vaihtelut toteutettu, ett\u00e4 kuvittelee k\u00e4velleens\u00e4 kokonaisen mets\u00e4n l\u00e4pi, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n lavastevaihdon \u00e4\u00e4ni haitannut illuusiota.(Rosenfeld 1973, 119.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Samassa esityksess\u00e4 Fenton k\u00e4ytti dioraama mets\u00e4kohtausten vaihdoissa. Etummaiset kuvat esittiv\u00e4t mets\u00e4\u00e4 ja taaemmat pilvikuvioita, molemmat liikkuivat samanaikaisesti. T\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 teatterissa oli my\u00f6s ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vasta asennettu kaasuvalo.<\/p>\n<p>Viktoriaanisen Englannin \u201dehk\u00e4 lumovoimaisin\u201d lavastemaalari oli <strong>Beverly<\/strong>, jonka erityisalue olivat transformaatiot, tekniikka jolla edest\u00e4 valaistun maalatun tyllin ja sen takana olevan tumman verhon avulla voitiin takana oleva lavastus vaihtaa huomaamatta. H\u00e4nen sanotaan my\u00f6s keksineen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivujen kerrokselliset kaasuvalotelineet. Lavastuksissa n\u00e4hdtiin liikkuvia pilvi\u00e4, ranskalaistyyppist\u00e4 taivastaustaa ja panoraamaa, v\u00e4rillisi\u00e4 ilmassa liikkuvia jalokivi\u00e4, el\u00e4v\u00e4\u00e4 hevosta ja vaunuja, loisteliaasti maalattuja taustakankaita. Planch\u00e9, jonka extravaganza- ja pantomiimi-esityksi\u00e4 Beverly lavasti, totesi lopulta: &#8220;Minut t\u00e4ydellisesti maalattiin ulos n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4&#8230;&#8221; (Rosenfeld 1973, 131\u2013133.)<\/p>\n<h3>Teknisi\u00e4 uudistuksia<\/h3>\n<p>1860-luvulla Lyceum-teatterissa toimiva ranskalainen n\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Fechter<\/strong> teki radikaaleja uudistuksia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaihtojen ja valaistuksen suhteen. \u201dGrooves\u201d eli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kulissivaihtoihin tarkoitetut urat poistettiin, ja lattia rakennettiin ranskalaisen mallin mukaan osista, jotka voitiin vastapainojen avulla laskea (noin 2 metri\u00e4). Fechteri\u00e4\u00a0pidettiin liian radikaalina, joten h\u00e4nen seuraajansa toimesta urat taas palautettiin.<\/p>\n<p>Fechterin uudistuksiin kuului my\u00f6s fondien nosto torniin vastapainojen avulla: vasta nyt voitiin laskea kokonaisia taustakankaita tornista. Katteet poistettiin osittain. Cycloraman esiaste, er\u00e4\u00e4nlainen katossa oleva taivastausta, joka h\u00e4ipyi horisonttiin takana, loi uutta tilan tuntua. T\u00e4llaista panoraama-taivasta oli k\u00e4ytetty my\u00f6s baletissa vuonna 1856.<\/p>\n<p>Fechter k\u00e4tki kaasuvalorampin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Koko ramppi voitiin kerralla himment\u00e4\u00e4 ja vihre\u00e4t tai punaiset valot voitiin sytytt\u00e4\u00e4 joko hitaasti tai yht\u00e4kki\u00e4. Hamletin haamu tehtiin moninkertaisten tyllien tekniikalla. Tyllit olivat n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 rullalla, josta aina uusi taustan s\u00e4vyinen tyllikerros laskettiin alas, kunnes haamu saatiin himmennetty\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin (Rosenfeld 1973, 127\u2013129.)<\/p>\n<p><strong>Willian Telbin<\/strong> oli romanttistyylisten taustakankaiden, joissa k\u00e4ytettiin suuria valo-varjokontrasteja, ja kolmiulotteisten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6elementtien yhdist\u00e4j\u00e4. Kolmiulotteisia elementtej\u00e4 oli <em>Kuningas Juhana<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 kolmessa tasossa, ylimm\u00e4t tornista alas laskettuina. N\u00e4in h\u00e4n sai aikaan mahtavia vertikaalisia muotoja. Loppukohtaus tapahtui sinisess\u00e4 kuunvalossa (Rosenfeld 1973, 118.)<\/p>\n<h3>Huonelavastus<\/h3>\n<p><strong>Madame Vestris<\/strong> toi umpinaisen huonelavastuksen (box set) musikaali- ja komediateatteriinsa Lontoossa jo vuonna 1832, mutta ei ole varmuutta oliko h\u00e4n ensimm\u00e4inen t\u00e4ss\u00e4 uudistuksessa. Komedioiden aiheiden arkip\u00e4iv\u00e4isyyteen perspektiivin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 sopi huonosti, sill\u00e4 tavallisen huoneen sein\u00e4 sivukulissien katkaisemana ei vaikuttanut yht\u00e4 luontevalta kuin palatsi pylv\u00e4ikk\u00f6ineen. Vestrisin teatterissa n\u00e4htiin oikeita mattoja, s\u00e4lekaihtimia lasi-ikkunoiden edess\u00e4, ovennuppeja ja takkoja jne. Jopa kaupan tavarat olivat oikeita (Rosenfeld 1973, 111\u2013112.)<\/p>\n<p>Realismi kukoisti <strong>Bancroftien<\/strong> teatterissa 1860-luvulla monien eri lavastajien t\u00f6iss\u00e4. Esimerkiksi 1878 Gordonin ja Harfordin lavastamassa <em>Diplomacyssa<\/em> oli nelj\u00e4 eri interi\u00f6\u00f6ri\u00e4 kokonaan matosta kattoon rakennettuna. Bancroftit eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet vaihtoja n\u00e4kyviss\u00e4 ja teatteri-illoista, varsinkin n\u00e4yt\u00f6sten vaihdoista, tuli piinaavan pitki\u00e4. Jo t\u00e4ll\u00f6in realismi alkoi l\u00e4hesty\u00e4 yleis\u00f6n kestokyvyn rajoja. Kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n (picture stage) huipentuma oli vuonna 1880, kun Bancroftit poistivat Haymarket teatterista etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n, ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko ymp\u00e4r\u00f6itiin kiilt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kehyksell\u00e4 kuin maalaus. Yleis\u00f6 oli lopulta kokonaan eristetty itseens\u00e4 vet\u00e4ytyv\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 (Rosenfeld 1973, 115\u2013116.)<\/p>\n<p><strong>Charles Keanin <\/strong>produktioissa ty\u00f6skenteli monia lavastajia, my\u00f6s ryhm\u00e4n\u00e4. Lavastuksina k\u00e4ytettiin elegantteja maalattuja taustakankaita, joissa tavoiteltiin sek\u00e4 romantiikan, realismin ett\u00e4 tunnelmateatterin aineksia. Lattiapinta oli rikottu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tasoilla, joille esiintyjien ryhmittely eri tasoihin oli ansiokasta. Lavastuksista tuli historiallisessa mieless\u00e4 my\u00f6s opettavia, mutta toiminnalta huomion vievi\u00e4 ja vaikeasti vaihdettavia (Rosenfeld 1973, 125\u2013126.)<\/p>\n<p>Keskeissommittelu ja symmetria oli usein korvattu diagonaalisilla linjoilla. On sanottu, ett\u00e4 1880-luvulla englantilainen naturalismi juuri Keanin sommittelun ja Irvingin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6toiminnalle alisteisen lavastuksen ansiosta oli kehittyneemp\u00e4\u00e4 kuin itse Meiningil\u00e4isten teatteri (Rosenfeld 1973, 141.)<\/p>\n<h3>Sir Beerbohm Tree ja naturalismin umpikuja<\/h3>\n<p>Her Majesty\u2019s teatterin johtajana toimi 1890-luvulta vuoteen 1917 naturalisti Sir Beerbohm Tree. H\u00e4nen kaudellaan realistiset lavastukset tavoittivat kulminaatiopisteen, josta ei en\u00e4\u00e4 ollut etenemist\u00e4 kuin pelkistyksen suuntaan. Massiiviset joukkokohtaukset, kulkueet, palatsit, oikeat nurmikot ja pensaat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kiinnostaneet yleis\u00f6\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan naturalismia arvosteltiin ankarasti: Tarpeisto ja valtavat rakennelmat ovat r\u00e4ikeit\u00e4 ja k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4 verrattuna taustamaalauksiin ja perspektiiviin, \u00e4\u00e4nitehosteet hukuttavat alleen dialogin (Rosenfeld 1973, 137.)<\/p>\n<p>Yksityiskohtien paljoutta alettiin 1910-luvulla korvata yksinkertaisilla verholavastuksilla. Monet realisteista k\u00e4yttiv\u00e4t keinoja, jotka Craigin v\u00e4lityksell\u00e4 tulivat tunnetuiksi modernissa teatterissa, kuten kolmiulotteisia elementtej\u00e4 ja tyllitekniikkaa. Tyllin k\u00e4ytt\u00f6 onkin jo romantiikasta l\u00e4htien ollut englantilaisessa teatterissa jatkuvasti kehittyv\u00e4 keino, joka Craigillakin toimi juuri illuusion aikaansaamiseksi.<\/p>\n<h2>Kaasuvalon mestari Henry Irving<\/h2>\n<p>Henry Irving otti Lyceum-teatterin johtoonsa vuonna 1878. H\u00e4n oli viimeisi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4-johtajakauden itsevaltiaita mestareita.<\/p>\n<p>Irvingin kauden alkaessa teatterissa tehtiin t\u00e4ysremontti:<\/p>\n<ul>\n<li>Poistettiin uudestaan \u201dgrooves\u201d, sivukulissien vaihtoon tarkoitetut urat.<\/li>\n<li>Korvattiin sermilavastuksilla, jotka voitiin tukea mink\u00e4laiseen asentoon tahansa.<\/li>\n<li>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n jako perspektiivikuvaan ja kiinte\u00e4\u00e4n lavastukseen hyl\u00e4ttiin.<\/li>\n<li>Rakennutti mustan valeportaalin, joka esti huomaamasta perspektiivin katkeamisen katsomoon.<\/li>\n<li>Etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 poistettiin.<\/li>\n<li>Teatterissa oli taivastausta, joka mahdollisti suuren tilavaikutelman taivaat.<\/li>\n<li>Yleis\u00f6n huomio keskitettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle laskemalla yleis\u00f6valojen tehoa, joidenkin tietojen mukaan miltei t\u00e4ydelliseen pimennykseen asti.<\/li>\n<li>Remontin yhteydess\u00e4 teatteriin asennettiin kaasuvalo, joka mm. pienensi paloriski\u00e4.<\/li>\n<li>Kaasuramppien jako erikseen kontrolloitaviin v\u00e4reihin.<\/li>\n<li>Vasta vuonna 1891 Irving kokeili s\u00e4hk\u00f6valoa ramppivaloissa.<\/li>\n<li>Irvingin 20 vuoden johtajakaudella valoresursseja pikkuhiljaa parannettiin.<\/li>\n<\/ul>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-112 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1040\" height=\"924\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/054_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-655\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/054_x.jpg 1040w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/054_x-800x711.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/054_x-1024x910.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1040px) 100vw, 1040px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-655'>\n\t\t\t\tRomeo ja Julia 1882, lavastus Craven ja Telbin. [Wickham, Glynne: Teatterihistoria, s. 205] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Kontrolloitua valoa ja pimeytt\u00e4<\/h3>\n<p>Irving ei pit\u00e4nyt s\u00e4hk\u00f6valosta, vaan mieluummin k\u00e4ytti traditionaalista, rikasta kaasuvaloa. Kolmekymment\u00e4 \u201dkaasumiest\u00e4\u201d, valomiehen edelt\u00e4j\u00e4\u00e4, tarvittiin teatterissa valojen pystytykseen ja ajamiseen. Irvingin tuttava Bram \u201dDracula\u201d Stoker, joka seurasi teatterin ty\u00f6skentely\u00e4 ja osallistui valoharjoituksiin \u201dsilkasta kiinnostuksesta t\u00e4m\u00e4n uuden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen kehitykseen\u201d kertoo valojen kehittymisest\u00e4 artikkelissaan vuodelta 1911 (Bergman 1977, 303.)<\/p>\n<p>Teatterissa oli suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 erilaisilla linsseill\u00e4 varustettuja kalkkivalonheittimi\u00e4:<\/p>\n<ul>\n<li>Avoimia kalkkivalaisimia \u201dopen limes\u201d.<\/li>\n<li>Eri tehoisia ja avautumisasteisia valonheittimi\u00e4.<\/li>\n<li>Laajakulmaisia valonheittimi\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Valonheittimi\u00e4 on ryhmitelty k\u00e4yt\u00f6n mukaan yleisvaloiksi ja spesiaaleiksi. Valon ei haluttu olevan tasainen, vaan kuten luonnossakin, valon ja varjon kirjavoima. Irving kehitti saatavissa olevien v\u00e4rien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pikuultavia v\u00e4rillisi\u00e4 lakkoja, Stokerin mukaan suoraan kalkkivalojen lasille tai s\u00e4hk\u00f6lamppujen pintaan. N\u00e4in saatiin aikaan suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4ris\u00e4vyj\u00e4 joiden intensiivisyys ja herkkyys olivat siihen asti tuntemattomia. Stoker vertaa Irvingin tapaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4rillisten valojen yhdistelmi\u00e4 maalarin tapaan yhdist\u00e4\u00e4 v\u00e4rej\u00e4 paletilla (Bergman 1977, 301\u2013302.)<\/p>\n<p>Irving uskoi teatterin elementtien ykseyteen ja paneutui tarkasti visuaalisiin seikkoihin. Lavastuksesta ja valaistuksesta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti yhdess\u00e4 lavastajiensa kanssa. H\u00e4n piti lavastus- ja valaistusharjoituksia, jotka itse valvoi. Valoharjoitukset, joissa teknikoille tarkasti opetettiin valojen ajaminen, pidettiin usein y\u00f6ll\u00e4 harjoitusten j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>Irvingin valonk\u00e4yt\u00f6n suurin saavutus saattaa olla h\u00e4nen modernia teatteria ennakoiva tapansa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kontrolloitua pimeytt\u00e4 ja varjoja hyv\u00e4kseen. Pime\u00e4n k\u00e4yt\u00f6n edellytyksen\u00e4 oli pimennetty tai himmennetty katsomovalaistus.<\/p>\n<h3>Irvingin teatterin lavastajat<\/h3>\n<p>Keanin teatterissa historiallisesti tarkka kuvittaminen oli lavastuksen teht\u00e4v\u00e4, mutta Irving asetti edelle n\u00e4yttelij\u00e4n taiteen, jolle lavastuksen tuli luoda ymp\u00e4rist\u00f6. Yhten\u00e4isyyden vuoksi eri elementtien tuli ilmaista draaman tunnelmaa enemm\u00e4n kuin antikvaarisuutta, lavastuksen tuli ennen kaikkea olla kaunis ja taiteellinen. H\u00e4nen teatterissaan oli englantilaiseen tapaan kiinte\u00e4sti palkattuja lavastajia, mutta my\u00f6s vierailevia taiteilijoita.<\/p>\n<p>Irving yksinkertaisti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa. Monien yksityiskohtien sijaan tunnelma luotiin valon avulla, esimerkiksi kuunvalo tai aamunkoiton kimallus. Lavastukset olivat usein kolmiulotteisia, kuten portaikkoja, parvekkeita ja pilareita. Irvingin viimeinen tuotanto oli Alma-Tademan lavastama <em>Coriolanus<\/em>, klassista arkkitehtonista lavastusta, jossa taustakangas oli ainoastaan syv\u00e4n sinisen taivaan tekemiseen varattu taivastausta (Rosenfeld 1973, 136.)<\/p>\n<p><strong>W.L. Telbin<\/strong>, William Telbinin poika, erikoistui tunnelmalliseen valaistukseen ja perspektiiviin. Kaikki oikean kokoinen pidettiin huolellisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n etualalla, ettei katoavaa perspektiivivaikutelmaa h\u00e4iritt\u00e4isi. H\u00e4nen myrskyis\u00e4 kuunvalonsa oli ensin \u201dmustan, valkoisen ja harmaan s\u00e4vyj\u00e4, ennen kuin kaikki kietoutui palavaan massaan\u201d.<\/p>\n<p>My\u00f6s <strong>Cravenin<\/strong> lavastuksissa \u201dauringonvalo ja kylm\u00e4t varjot\u201d tuotettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle rampin ja yl\u00e4ramppien v\u00e4rillisill\u00e4 (keltaisilla, ruskeilla ja harmailla) valoilla, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 maalattuna taustakankaaseen. Pime\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6 tuli tehokeinoksi tunnelman luomisessa, vuonna 1888 Cravenin ja Harkerin lavastamassa <em>Macbethissa<\/em> massiiviset lavastukset olivat melkein l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 pimeydess\u00e4, josta soihdut loistivat. Noidat riekkuivat kuunvalossa (Rosenfeld 1973, 135.)<\/p>\n<p>Irving kehitti teatterivalaistusta siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eteenp\u00e4in, ett\u00e4 Andr\u00e9 Antoine joutui toteamaan Ranskan olevan reilusti Englannin kehityksest\u00e4 j\u00e4ljess\u00e4 (Bergman 1977, 303). Irvingin teatterilla on my\u00f6s suuri vaikutus Craigin ajatusten muokkaajana.<\/p>\n<h2>Uudistusten ennakointia<\/h2>\n<h3>Edwin Godwin<\/h3>\n<p>Keanin ja Irvingin tapaan my\u00f6s Craigin is\u00e4 E.W.Godwin k\u00e4sitteli 1800-luvun lopulla n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 kokonaisuutena, jossa eri elementtien yhteisvaikutuksen tuli luoda taiteellinen vaikutelma. Godwin oli arkkitehti ja toiminut pukusuunnittelijana ja lavastajana. H\u00e4nen v\u00e4h\u00e4inen teatterituotantonsa, yhteens\u00e4 kaksi esityst\u00e4, kertoo muutoksesta joka oli k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4 ja puhkesi Craigin my\u00f6t\u00e4 vauhtiin. N\u00e4yttelij\u00e4-johtajan traditio oli v\u00e4istym\u00e4ss\u00e4 ja Godwinin tapainen kokonaisuuden ohjaaja oli tulossa (Rosenfeld 1973, 142.)<\/p>\n<p>Godwin hylk\u00e4\u00e4si illuusion ja sijoitti esityksens\u00e4 (yhteens\u00e4 kaksi kappaletta) ulkoilmateatteriin ja sirkukseen, jossa kreikkalaisen teatterin tapaan proscenium oli py\u00f6re\u00e4n amfiteatterin per\u00e4ll\u00e4 ja yleis\u00f6 ymp\u00e4r\u00f6i esityst\u00e4. Godwin k\u00e4ytti arkkitehtonisia lavasteita maalattujen sijaan ja prosceniumin ja pylv\u00e4ikk\u00f6rakennelman takaa n\u00e4kyi kirkas sininen taivasfondi. Kaikki \u201dkylpi himme\u00e4ss\u00e4 uskonnollisessa valossa\u201d (Innes 1983, 26.) Irvingin ohella Godwin oli toinen t\u00e4rke\u00e4 vaikuttaja Craigin n\u00e4kemyksen syntymiseen.<\/p>\n<h3>Hubert von Herkomer<\/h3>\n<p>Kolmas taiteilija, jolta Craig omaksui paljon keinoja, vaikka ei sit\u00e4 koskaan suoraan my\u00f6nt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, oli baijerilaissyntyinen Hubert von Herkomer. Muotokuvamaalari ja amat\u00f6\u00f6rimuusikko Herkomer oli suuri Wagnerin ihailija, joka perusti pienen teatterin Englantiin, Bushey\u2019iin. Siell\u00e4 h\u00e4n kokeili ideoitaan j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dkuvallisia musiikkin\u00e4ytelmi\u00e4\u201d (Innes 1983, 28.)<\/p>\n<p>Herkomer oli naturalisti, joka pyrki teatterissaan j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n luonnon n\u00e4kyj\u00e4 mahdollisimman uskollisesti. Illuusio edellytti mysteriaa, ep\u00e4tarkkuutta ja suggestiivisuutta niin kuin luonnossa. Herkomerin teatteri oli itse asiassa h\u00e4nen koulunsa kokeilun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jossa j\u00e4rjestetyt esitykset olivat kokeiluluontoisia. Esityksen p\u00e4\u00e4tteeksi n\u00e4ytettiin miten efektit oli saatu aikaan, koska yleis\u00f6 ei muuten uskonut taivaan olevan vain illuusio. Craig n\u00e4ki esitykset ja kuuli Herkomerin vuonna 1892 pit\u00e4m\u00e4n luennon \u201dScenic Art\u201d.<\/p>\n<p>Englantilaiseen teatteriel\u00e4m\u00e4\u00e4n ulkopuolisena tullut Herkomer ei tuntenut teatterin traditionaalisia tapoja toteuttaa efektej\u00e4. H\u00e4n ei hyv\u00e4ksynyt ep\u00e4tyydytt\u00e4vi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisen illuusion menetelmi\u00e4, vaan kehitti uusia, omaper\u00e4isi\u00e4 ratkaisuja. H\u00e4n onnistui kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n luonnollisen tavan kuun nousulle, taivas vaikutti ehj\u00e4lt\u00e4 rajattomalta avaruudelta, h\u00e4n poisti \u201dtaivaalta roikkuvat kankaat, jotka ovat kuin narulla roikkuva pyykki\u201d, sek\u00e4 uriin sijoitetut pahvikulissit. H\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s kolmiulotteisia lavastuselementtej\u00e4.<\/p>\n<p>Rampit poistettiin ja etuvalot sijoitettiin n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvojen korkeudelle telineisiin, joista yleis\u00f6 ei pystynyt havaitsemaan niit\u00e4, keino jota Craig k\u00e4ytti ensimm\u00e4isess\u00e4 produktiossaan.<\/p>\n<p>Herkomerin taivas oli toteutettu keinolla, jota Craig my\u00f6hemmin k\u00e4ytti jatkuvasti. Fondi oli maalattu sinisen eri s\u00e4vyill\u00e4. Sen eteen oli pingotettu tylli vinoon kulmaan siten, ett\u00e4 et\u00e4isyys alhaalla oli kaksi jalkaa ja ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaksitoista jalkaa. Valot oli sijoitettu sek\u00e4 tyllin taakse ett\u00e4 eteen, niin ett\u00e4 pinta voitiin tehd\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi ett\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4ksi. Projisoinnilla tehtiin liikkuvia pilvi\u00e4 tyllin pintaan. Herkomer kehitti my\u00f6s illuusion kannalta edullista katsomomuotoa ja muunneltavaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoa.<\/p>\n<h3>Linkki<\/h3>\n<p>The Irving Society: <a href=\"https:\/\/www.theirvingsociety.org.uk\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener\">www.theirvingsociety.org.uk<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Bablet, Denis. 1981. <em>The Theatre of Edward Gordon Craig.<\/em> Lontoo: Eyre Methuen.<\/p>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1977.\u00a0 <em>Lighting in the Theatre<\/em>. Uppsala: <span class=\"st\">Almqvist &amp; Wiksell<\/span>.<\/p>\n<p>Innes, Christopher. 1983. <em>Edward Gordon Craig.<\/em> Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n<p>Rosenfeld, Sybil. 1973. <em>A short history of scene design in Great Britain.<\/em> Oxford: Basil Blackwell.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Illuusioteatterin keinoja sovellettiin 1800-luvun Englannissa uudella tavalla, aiheiden muuttuessa romanttisista kuvaelmista v\u00e4hitellen realistisemmiksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 uudistettiin poistamalla barokkiteatteriin kuuluvat sivukulissien urat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n lattiassa ja kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vastapainotekniikkaa lavasteiden vaihtoihin. Lavastajat kehittiv\u00e4t realistista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa, huonelavastusta ja diagonaalisia linjoja keskeisperspektiivin sijaan.\u00a0 Tylli\u00e4 k\u00e4ytettiin mestarillisesti sadunomaisten vaikutelmien luomisessa. Erilaisten taivastaustojen ja niiden valaisun yhdist\u00e4minen tyllitekniikoihin loi realistiselle teatterille keinoja my\u00f6s [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/112"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=112"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/112\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2186,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/112\/revisions\/2186"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=112"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=112"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=112"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}