{"id":17,"date":"2015-03-18T16:39:18","date_gmt":"2015-03-18T14:39:18","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=17"},"modified":"2024-09-25T12:39:04","modified_gmt":"2024-09-25T10:39:04","slug":"11-3-nykyteatterin-visuaalisia-vaikuttajia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/11-3-nykyteatterin-visuaalisia-vaikuttajia\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">11.3<\/div> Nykyteatterin visuaalisia vaikuttajia"},"content":{"rendered":"<p>Kattavaa katsausta nykyteatterin valaistukseen on t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 mahdotonta tehd\u00e4. Lukemattomat lahjakkaat taiteilijat ja ryhm\u00e4t eri puolilla maailmaa luovat ainutlaatuisia teoksia ja hivelev\u00e4\u00e4, uudistavaa visuaalista ilmaisua. Seuraavassa esitell\u00e4\u00e4n joitakin 2000-luvun visuaalisen kehityksen kannalta merkitt\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n<h2>Robert Wilson<\/h2>\n<p>Robert Wilson (s. 1941) on aikamme tunnetuimpia ja kiinnostavimpia ohjaajia. H\u00e4nen omintakeinen ty\u00f6skentelyns\u00e4 alkoi suppeiden yleis\u00f6jen marginaalisista esityksist\u00e4 1960-luvulla ja kasvoi suuriksi visuaalisen teatterin esityksiksi. 1980-luvulta alkaen Wilson on ollut suurien ooppera- ja teatteritalojen maailmanlaajuisesti tavoiteltu vierailija.<\/p>\n<p>Wilsonin uran alkuaikojen teatterin on m\u00e4\u00e4ritelty olevan \u201dkuvien teatteria\u201d, ep\u00e4kirjallista teatteria, jota dominoivat visuaaliset impulssit. Kertomus, dialogi ja juoni puuttuivat, kieli oli vieraannutettu tavallisesta puheesta. Samoin puuttuivat perinteisen henkil\u00f6hahmon rakentaminen ja lavastus, joka ilment\u00e4isi tietty\u00e4 realistista paikkaa. Sen sijaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva korostui. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n avaruudelliseen tilaan sommiteltu lavastuksellisten elementtien, valon, v\u00e4rin ja ihmisten asetelmat, rytmiikka ja liike loivat omaa abstraktia visuaalista kielt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-17 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/121b_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-745\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-745'>\n\t\t\t\tStrinberg, Ett Dr\u00f6mspel Stockholms Stadsteater 1998. Ohjaus, lavastus ja valosuunnittelu Robert Wilson, valaistus Andreas Fuchs, Robert Wilson. [Lesley Leslie-Spinks]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Marginaalista keski\u00f6\u00f6n<\/h3>\n<p>Wilsonin 1960- ja 1970-lukujen teokset olivat t\u00e4ysin originelleja, useimmiten jonkun tietyn historian henkil\u00f6n kautta avautuvia kuvasarjoja. Teoksissa oli vapaita assosiaatioita, tansseja, \u00e4\u00e4ni\u00e4, kuvaelmia; niill\u00e4 saattoi olla teema, joka avautui jostain ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4st\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdasta, yht\u00e4 mahdollisesti taas ei. L\u00e4ht\u00f6kohtana saattoi olla diagonaali tai neli\u00f6\u00f6n pakotettu ympyr\u00e4.<\/p>\n<p>Wilsonin omintakeinen kuvateatteri \u201dTheater of Images\u201d saavutti suuren yleis\u00f6n kiinnostuksen USA:ssa vasta monivuotisen eurooppalaisen suosion ja kansainv\u00e4lisen uran luomisen j\u00e4lkeen. 1980-luvulta l\u00e4htien Wilson siirtyi yh\u00e4 enemm\u00e4n teatterin valtavirtaan, tehden etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 omia tulkintojaan klassikoista, mutta my\u00f6s luoden uusia teoksia. Wilsonia on my\u00f6hemmin arvosteltu kaupallistumisesta, varsinkin h\u00e4nen alkuaikojensa ihailijoitten taholta. Wilsonin ty\u00f6t ovat nyky\u00e4\u00e4n valtavia spektaakkeleita, jotka vaativat toteutuakseen suuret puitteet my\u00f6s tuottajalta.<\/p>\n<p>Wilsonin ty\u00f6skentely\u00e4 leimaa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tarkka ja yksityiskohtainen harjoittelu ja kuvan tekemisen prosessi, sek\u00e4 tinkim\u00e4tt\u00f6myys lopputuloksen hiomisessa. Teoksilla on laaja muoto, ne voivat kest\u00e4\u00e4 useita tunteja ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n erilaisia lavastuskokonaisuuksia.<\/p>\n<p>Jos 1900-luvun teatterin jakaa karkeasti kahteen leiriin: vision\u00e4\u00e4ris-mystiseen ja naturalistis-sosiologiseen, Wilson ehdottomasti kuuluisi ensimm\u00e4iseen ryhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<h3>Kuvataiteilija ohjaajana<\/h3>\n<p>Wilsonin tausta arkkitehtina ja kuvataiteilijana on h\u00e4nen t\u00f6iss\u00e4\u00e4n n\u00e4kyviss\u00e4. Suuret arkkitehtoniset linjat, harmoninen, jopa klassinen linjakkuus ja viimeistelty v\u00e4rimaailma ovat tyypillist\u00e4 Wilsonia. Jokaisessa lavastuksessa oli, ainakin alkuaikoina, h\u00e4nen itsens\u00e4 suunnittelema tuoli, joka personifioi keskushenkil\u00f6n maailmaa. Wilson tekee luonnoksensa viimeisteltyin\u00e4 grafiikant\u00f6in\u00e4 ja piirroksina. H\u00e4n tekee \u201dwagneriaanisia\u201d kokonaistaideteoksia ja vastaa kaikkien elementtien, my\u00f6s valosuunnittelun ideoista.<\/p>\n<p>Wilsonin t\u00f6iss\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6 on tyylitelty\u00e4, samoin kuin kieli ja visuaalinen ilmaisu. Rytmi voi olla piinaavan hidas. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 saattaa istua koko esityksen ajan henkil\u00f6 tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kunnes h\u00e4n lopulta k\u00e4\u00e4ntyy ja katsoo taakseen. N\u00e4yttelij\u00f6iden eleet puhuvat enemm\u00e4n kuin teksti. Wilson on riisunut n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6st\u00e4 realismia esimerkiksi tyyliteltyjen liikkeiden ja eleiden kautta.<\/p>\n<h6>N\u00e4in Wilsonin ohjauksen Gluckin oopperasta <em>Alceste<\/em> Chicagossa vuonna 1990. Wilson oli ohjannut oopperalaulajat n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n tyyliteltyj\u00e4 k\u00e4sieleit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en, mutta el\u00e4ytyv\u00e4\u00e4n esitt\u00e4mistapaan tottuneille laulajille tyyliss\u00e4 pysyminen oli vaikeaa. Esimerkiksi Jessye Norman vauhtiin p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n irtosi ohjauksesta ja alkoi elehti\u00e4 suurieleisesti (Ervasti 1990.)<\/h6>\n<p>Wilson ty\u00f6skentelee yleens\u00e4 proscenium-n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, joka on eristetty yleis\u00f6st\u00e4 irralliseksi katsottavaksi kuvaksi. Projisoinnit, valoelementtej\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t lavasteet, sarjakuvallinen karikatyyri, erityylisten elementtien mielikuvityksellinen, mutta harkittu ja kurinalainen yhdisteleminen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t jopa Wilsonin tyyliin tottuneen katsojan. Tiukan hallittua kuvaa rikotaan absurdeilla ja teatterinomaisilla elementeill\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-17 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"360\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/121.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-746\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-746'>\n\t\t\t\tStrinberg, Ett Dr\u00f6mspel, Stockholms Stadsteater, 1998. Ohjaus, lavastus ja valosuunnittelu Robert Wilson, valaistus Andreas Fuchs, Robert Wilson. [Lesley Leslie-Spinks]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Yhteisty\u00f6 valosuunnittelijan kanssa<\/h3>\n<p>Wilson on teostensa itsevaltainen auteur. Apunaan ideoiden toteutuksessa h\u00e4n kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eri alojen ammattilaisia. Varhaisissa t\u00f6iss\u00e4 valosuunnittelijoina ovat ty\u00f6skennelleet esimerkiksi Beverly Emmons ja Jennifer Tipton.<\/p>\n<h6>Jennifer Tipton kertoi, ett\u00e4 ty\u00f6skentely Wilsonin kanssa oli ollut hyvin antoisaa, mutta vaativaa ohjaajan asettamien tiukkojen puitteiden takia. Valosuunnittelijan omalle ilmaisulle j\u00e4i vain v\u00e4h\u00e4n tilaa, koska Wilson itse suunnitteli valaistuksen luonnoksina, joita valosuunnittelijan tuli noudattaa yksityiskohtaisesti. Valosuunnittelijan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i l\u00e4hinn\u00e4 soveltaa kaksiulotteinen kuva kolmiulotteiseen tila-avaruuteen (Ervasti 2, 1990.)<\/h6>\n<p>Teoksessa <em>Robert Wilson and his Collaborators<\/em> Lawrence Shyer kirjoittaa Wilsonin valok\u00e4sityksest\u00e4 ja yhteisty\u00f6st\u00e4 valosuunnittelijoiden kanssa. H\u00e4n sanoo, ettei kukaan, Wieland Wagneria lukuunottamatta, ole ottanut Appian valoprofetioita yht\u00e4 vakavasti kuin Wilson.<\/p>\n<blockquote><p>Wilsonin teatterissa valo on yht\u00e4 paljon metafyysinen voima kuin sommittelun elementti, ja sen muuntava voima on l\u00e4sn\u00e4 kaikessa, \u00f6isest\u00e4 t\u00e4htitaivaasta ja hohtavista sis\u00e4kuvista valovoimaisiin veistoksellisiin muotoihin, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kasvavan h\u00e4nen mielikuvituksensa maisemista (Shyer 1989, 191).<\/p><\/blockquote>\n<p>Ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n eurooppalaisten valaistussuunnittelijoiden kanssa 1980-luvulla Wilson omaksui k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n valaistuksen kehittyv\u00e4t v\u00e4lineet kuten HMI-heittimet, suurkuvaprojisoinnin, v\u00e4rinvaihtotekniikat ja liikkuvat valonheittimet, jotka olivat USA:ssa viel\u00e4 1980-luvulla harvinaisia ja yleistyiv\u00e4t siell\u00e4 vasta my\u00f6hemmin. Wilson oli aktiivisena tuotekehittelyn moottorina esimerkiksi Niethammerin kehitt\u00e4ess\u00e4 goborotaattoreita.<\/p>\n<h6>Alceste-oopperan\u00a0 ensimm\u00e4inen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva oli suuri, koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon kokoinen valokolmio, joka oli heijastettu tylliin. Kolmio alkoi py\u00f6ri\u00e4 hitaasti. Kuva oli toteutettu Niethammer-profiiliin asetetulla goborotaattorilla, jollaisen n\u00e4in silloin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Chicagossa vuonna 1990 esitetyn oopperan valosuunnittelijana toimi opettajani Jennifer Tipton. H\u00e4n kertoi\u00a0 tutustuneensa uuteen, Euroopassa jo yleistyneeseen valaistustekniikkaan Wilsonin kautta (Ervasti 1990.)<\/h6>\n<h3 class=\"size-full wp-image-745\">Valo sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4<\/h3>\n<p>Valo on Wilsonin suunnittelussa komposition yht\u00e4 olennainen alkul\u00e4ht\u00f6kohta kuten musiikki, teksti tai kuvamaailma. My\u00f6s teosten aiheena valo on esiintynyt <em>Edisonissa<\/em> (hehkulampun satavuotissyntt\u00e4reill\u00e4) ja kuuluisassa teoksessa <em>Einstein on the Beach<\/em>, jonka s\u00e4velsi Philip Glass. Viimeksi mainitusta kriitikko kirjoitti vuonna 1984:<\/p>\n<blockquote><p>Einstein k\u00e4sittelee ennen kaikkea valoa: sen kauneutta, sen suhdetta energiaan ja voimaan, ja lopulta sen mystist\u00e4 suhdetta rakkauteen\u2026 \u201dEinsteinin\u201d ehk\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa valo korvasi n\u00e4yttelij\u00e4n ja tuli toiminnaksi: melkein puolen tunnin ajan lumoutunut yleis\u00f6 katsoi muuten tyhj\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 kylm\u00e4n, valkoisen valopalkin k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 pystyyn horisontaalisesta asennostaan, ja sitten sen katoamista taivaaseen. Ei ole liioittelua sanoa, ett\u00e4 Wilsonin ty\u00f6skentely tapahtuu yht\u00e4 paljon valon ulottuvuudessa kuin ajassa ja tilassa (Shyer 1989, 191\u2013192).<\/p><\/blockquote>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-17 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"800\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/121a_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-744\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-744'>\n\t\t\t\tStrinbergin Ett Dr\u00f6mspel Stockholms Stadsteater suuri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 1998. \nOhjaus, lavastus ja valosuunnittelu Robert Wilson, valaistus Andreas Fuchs, Robert Wilson. [Lesley Leslie-Spinks]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>\u00c4\u00e4rimm\u00e4isen tarkasti rakennetuissa visualisoinneissaan Wilson k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 usein taustaprojisointia. Esimerkiksi Tukholmassa valmistetussa Ibsenin <em>Unin\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4<\/em> n\u00e4yttelij\u00e4t valaistiin seuraajilla, jotta unenomaista, viimeistelty\u00e4 kuvaa ei rikottaisi n\u00e4yttelemisvaloilla. Wilsonin postmoderniksi luonnehditussa visuaalisessa ilmaisussa esiintyy my\u00f6s mielenkiintoista tyylin rikkomista ja teatterinomaisuuden korostamista.<\/p>\n<h6>Tanskassa vuonna 2000 n\u00e4kem\u00e4ni <em>Woyzeck<\/em> oli Wilsonin yleens\u00e4 hyvin kontrolloidussa valokerronnassa mielenkiintoinen poikkeus. Taustakankaan valaisussa oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 HMI v\u00e4rinvaihtajaheittimi\u00e4, joiden avulla taustakankaan v\u00e4ri\u00e4 vaihdettiin joissakin jaksoissa jatkuvasti, usein jopa kesken lauseen. Tulkintani mukaan taustan v\u00e4rin vaihtelu liittyi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n mielenliikkeisiin, uusekspressionistiseen tapaan (Ervasti 2000.)<\/h6>\n<h6>N\u00e4kem\u00e4ss\u00e4ni Berliner Ensemblen <em>Faust I und II <\/em>-ennakkon\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 vuonna 2015, teatterinomaisia keinoja olivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon reunojen ja rampin korostaminen valonauhalla, valotankojen ja lavaste-elementtien n\u00e4kyv\u00e4 siirtely, mittakaavan variointi ja paljaan teatteritilan kohtaukset vaihtuvien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien runsauden joukossa. Ennen n\u00e4kemieni esitysten tyylikeinoista olivat l\u00e4sn\u00e4 tilan ja taustakankaan tasaisen puhdas valaisutapa ja puhtaan kuvan s\u00e4ilytt\u00e4miseksi seuraajilla toteutettu esiintyj\u00e4valaistus. Kabareetyyliselle esitykselle oli tunnusomaista esiintyjien tyylitelty, koreografioitu asemointi ja liikekieli, lukuisat eri tyylein toteutetut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat ja absurdien el\u00e4inhahmojen esiintyminen karikatyyrimaisten henkil\u00f6hahmojen joukossa. Esityksen ensimm\u00e4inen osa oli viimeistelty ennakkon\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 mestarin otteella, mutta toinen osa oli viel\u00e4 keskener\u00e4inen \u2013\u00a0alkuosassa n\u00e4hty n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien runsaus ja yli viiden tunnin kokonaiskesto s\u00f6iv\u00e4t ev\u00e4it\u00e4 loppupuolelta (Ervasti 2015.)<\/h6>\n<p>Wilsonin teatterin skenografiseksi ilmeeksi on vakiintunut viimeistelty kuva, jossa taustakankaan ja v\u00e4ripesujen luomaa puhdasta v\u00e4riavaruutta rytmitet\u00e4\u00e4n lavastuksen ja valoelementtien selke\u00e4piirteisill\u00e4 linjoilla. Elementtien runsaus ja monityylisyys, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t visuaaliset rinnastukset sek\u00e4 draamallisen rakenteen rikkominen ovat edelleen l\u00e4sn\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6skentelyss\u00e4\u00e4n 2010-luvulla. Wilsonin hioutunut ja tinkim\u00e4t\u00f6n ty\u00f6skentely, yhdistettyn\u00e4 massiivisten esitysten kestoon on asettanut nykyteatterin visuaalisuudelle riman, jota on tavanomaisissa tuotanto-olosuhteissa vaikea tavoittaa.<\/p>\n<h2>Robert Lepage<\/h2>\n<p>Kanadalainen Lepage (s. 1957) kuuluu 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen omaleimaisimpiin teatterivaikuttajiin. Laaja-alainen taiteilija kirjoittaa ja ohjaa teatteria, oopperaa ja rock-konsertteja, johtaa Ex Machina -ryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4, n\u00e4yttelee, tekee multimediataidetta, installaatioita ja ohjaa elokuvia.<\/p>\n<p>Lepage ajattelee teatterin olevan arkkitehtuurin, musiikin, tanssin kirjallisuuden, akrobatian ja leikin kohtaamispaikka, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n tekstil\u00e4ht\u00f6inen taidemuoto. Teosten valmistamisen prosessissa h\u00e4nt\u00e4 kiinnostaa ennen kaikkea erilaisten taiteilijoiden ker\u00e4\u00e4ntyminen yhteen ja erilaisten tyylien ja ty\u00f6menetelmien t\u00f6rm\u00e4ytt\u00e4minen. Vuonna 1994, pian ryhm\u00e4n perustamisen j\u00e4lkeen Lepage avasi ryhm\u00e4n nimivalintaa. Ex Machinan nimeen liittyy kolme h\u00e4nen ja yhteisty\u00f6kumppanien teatterin\u00e4kemykseen liittyv\u00e4\u00e4 tasoa. Nimess\u00e4 ei mainita teatteria, koska se ei ole ryhm\u00e4n p\u00e4\u00e4kiinnostuksen kohde. Nimi viittaa koneistoon ja teknologiaan, joka on ryhm\u00e4n ty\u00f6skentelyss\u00e4 keskeisess\u00e4 asemassa, mutta Lepage ajattelee mekaniikan liittyv\u00e4n my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n mekanismeihin. Antiikin draaman huippukohdan ulkopuolinen ratkaisuntekij\u00e4, Deus (Jumala), on nimest\u00e4 poistettu, vaikka ryhm\u00e4n ty\u00f6skentelyss\u00e4 onkin mukana mystinen ulottuvuus ja henkinen etsint\u00e4 (Charest 1998, 22\u201323.)<\/p>\n<p>Lepagen teatteri on kuvien teatteria, jossa teksti ei ole l\u00e4ht\u00f6kohta, vaan harjoitusprosessin mukanaan tuoma mahdollinen elementti muiden joukossa. Kaksikielisest\u00e4 kodista tuleva Lepage korostaa visuaalista ilmaisua ja n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 erikielisi\u00e4 yleis\u00f6j\u00e4 puhuttelevina keinoina, yli puhutun kielen. Work-in-progress -ty\u00f6menetelm\u00e4ss\u00e4 Lepage hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6palautetta avoimista harjoituksista, improvisaatiota ja devising-metodia. Ensi-ilta ei ole p\u00e4\u00e4tepiste, vaan teoksia kehitet\u00e4\u00e4n jatkuvana prosessina, madaltaen harjoituksen ja esityksen rajaa. Lepage kutsuukin esityksi\u00e4 usein avoimiksi tai julkisiksi harjoituksiksi. Kaksikielisen Kanadan politisoituneen kielen rajoitukset saivat nuoren Lepagen etsim\u00e4\u00e4n konkreettista ilmaisua, jossa ei-verbaali ilmaisu, kuten eleet, miimi, liike, tila, esineet, lavastus ja valo korvasivat kielen merkitykset. Lepage rinnasti puheen \u00e4\u00e4neen ja musiikkiin, sanat olivat n\u00e4yttelij\u00e4n \u00e4\u00e4nivarantoa. H\u00e4n sekoitti kieli\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n ja projisoi erikielisi\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle (Dundjerovic 2009, 1\u20132.)<\/p>\n<h3>Th\u00e9\u00e2tre Rep\u00e8re<\/h3>\n<p>Perinteisen n\u00e4yttelij\u00e4nkoulutuksen j\u00e4lkeen Lepage ja kurssikaveri Richard Fr\u00e9chette perehtyiv\u00e4t Pariisissa vuonna 1978 metodiin, jossa n\u00e4yttelij\u00e4t itse tuottavat esityksens\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n, toimien oman esityksens\u00e4 k\u00e4sikirjoittajina ja ohjaajina. Ty\u00f6tapa kehittyi edelleen Th\u00e9\u00e2tre Rep\u00e8ress\u00e4, quebecil\u00e4isen Jacques Lessardin perustamassa kokeellisessa teatteriryhm\u00e4ss\u00e4, johon Lepage ja Fr\u00e9chette liittyiv\u00e4t 1980-luvulla. Kollektiivinen ty\u00f6tapa, esineiden monimerkityksinen k\u00e4ytt\u00f6, tarinankerronta ja improvisaatioteatterissa opittu yleis\u00f6n l\u00e4sn\u00e4olon vaikutus olivat piirteit\u00e4, jotka muokkasivat Lepagen ilmaisua. Th\u00e9\u00e2tre Rep\u00e8ress\u00e4 k\u00e4ytettiin Anna Halprinin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 <em>RSVP Cycles<\/em>\u00a0-metodia, jossa n\u00e4yttelij\u00e4n omael\u00e4m\u00e4kerrallisia aineksia ja yleis\u00f6n osallisuutta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n esityksen rakennuspalikoina. Kehitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n omaa devising-metodiaan Lepage hy\u00f6dynsi n\u00e4yttelij\u00e4n omael\u00e4m\u00e4kerrallisia, intuitiivisia oivalluksia, multimediaa, esineit\u00e4, valoa ja tilaa. Lepagen ensimm\u00e4inen ohjausty\u00f6<em> Circulations<\/em> nosti teatteriryhm\u00e4n Kanadan kiinnostavimpien ryhmien joukkoon. Lepagen toinen ohjaus <em>The Dragons Trilogy<\/em> esitettiin laajalla kansainv\u00e4lisell\u00e4 kiertueella, jonka ansiosta Th\u00e9\u00e2tre Rep\u00e8re ja Lepage nousivat kansainv\u00e4liseen tietoisuuteen 1980-luvun loppupuolella. Teatteriryhm\u00e4n taiteellisen johtamisen rinnalla Lepage kehitti soolon\u00e4yttelij\u00e4n uraa teoksissa, joissa n\u00e4yttelij\u00e4n esiintyminen integroitiin valo- ja elokuvaprojisointeihin sek\u00e4 esitysteknologiaan.<\/p>\n<p>Vuonna 1989 Lepage ja h\u00e4nen l\u00e4himm\u00e4t yhteisty\u00f6kumppaninsa Marie Brassard ja Richard Fr\u00e9chette erosivat Th\u00e9\u00e2tre Rep\u00e8rest\u00e4. Lepage t\u00e4ht\u00e4si suurempiin ympyr\u00f6ihin instituutioteattereiden vierailevana ohjaajana. H\u00e4n kehitti edelleen metodiaan, jossa hy\u00f6dynnettiin eri kieli\u00e4, useita lokaatioita ja medioita teatteriesityksest\u00e4 televisioon ja filmiin. Vuonna 1989 Lepage valittiin Kanadan Kansallisen taidekeskuksen ranskankielisen taiteelliseksi johtajaksi.\u00a0 Samaan aikaan h\u00e4n kehitti ensimm\u00e4ist\u00e4 kansainv\u00e4list\u00e4 l\u00e4pimurtoteostaan <em>Needles and Opium<\/em>, jossa kietoutuivat yhteen Jean Cocteaun, Miles Davisin ja omael\u00e4m\u00e4kerrallisen Robert-hahmon el\u00e4m\u00e4t.<\/p>\n<p>Genesiksen keulahahmo Peter Gabriel on ollut Lepagelle t\u00e4rke\u00e4 vaikuttaja ja yhteisty\u00f6kumppani. Lepage ohjasi Gabrielin kaksi kiertueohjelmistoa vuosina 1993 ja 2002. Sirkuksen alalla Lepage on tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 toisen kanadalaisen kulttuurivaikuttajan, Cirque du Soleil\u2019n kanssa, ohjaten joitakin heid\u00e4n esityksist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<h3>Ex Machina<\/h3>\n<p>Vuonna 1994 Lepage perusti Quebeciin Ex Machina -ryhm\u00e4n, johon h\u00e4n kutsui mukaan taiteilijoita eri aloilta. Ryhm\u00e4n tarkoitus on tuottaa kansainv\u00e4lisi\u00e4 yhteistuotantoja, joiden valmistaminen alkaa Quebecissa, josta ne jatkavat kiertueille Kanadaan, ulkomaisille festivaaleille ja yhteistuotantoteattereihin. Ex Machinan \u201dwork in progress while touring\u201d -konsepti kehitettiin<em> The Seven Streams of the River Ota &#8211;<\/em>teoksen my\u00f6t\u00e4. Ryhm\u00e4n kotipes\u00e4 on La Caserne, entiseen paloasemaan remontoitu studioteatteri multimediatiloineen ja ty\u00f6pajoineen. Ryhm\u00e4n taiteilijat ovat monitaitoisia lahjakkuuksia, Lepagen kanssa ty\u00f6skentelev\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4t ovat usein samalla tanssijoita ja muusikoita. Ex Machinan produktioissa yhdistyv\u00e4t eri medioiden k\u00e4ytt\u00f6 ja vaativaa teknologiaa hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t lavastusratkaisut. Ryhm\u00e4n lukuisten tuotantojen joukkoon kuuluu my\u00f6s Lepagen sooloproduktioita, joista Hamletin tarinan pohjalta muokattu <em>Elsinore <\/em>n\u00e4htiin Helsingin Juhlaviikoilla vuonna 1996.<\/p>\n<h6>Vanhalla Ylioppilastalolla n\u00e4kem\u00e4ni esitys oli monella tapaa hyv\u00e4 esimerkki Ex Machinan tuotannoista. Lepage n\u00e4ytteli kaikki roolit, osan pelikorttien kuvahahmoina. Vaativaa teknologiaa hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4 lavastus k\u00e4sitti liikkuvan, moniin erilaisiin asentoihin k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n lavan, projisointeja, peilien ja projisoinnin avulla kahdentuvia hahmoja ja silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6temppuja muistuttavia efektej\u00e4. Teos oli viel\u00e4 kehittelyvaiheessa \u201dwork in progress while touring\u201d -periaatteen mukaisesti. Esitys jouduttiinkin katkaisemaan lavakoneiston jumiuduttua, mutta tauon j\u00e4lkeen esitys jatkui hyv\u00e4ss\u00e4 hengess\u00e4 ilman suurempia kommelluksia. Esitys oli voimakas, runollinen ja taidokas esteettinen luomus (Ervasti 1996.)<\/h6>\n<h3>\u00a0Lepage oopperaohjaajana<\/h3>\n<p>Kuten monet muut teknisesti vaativan visuaalisen teatterin tekij\u00e4t, my\u00f6s Lepage on toiminut usein oopperaohjaajana. Tuotannoista mainittakoon New Yorkin Metropolitan oopperan <em>Ring<\/em>-sykli peililavastuksineen ja Kaija Saariahon <em>L\u2019amour de loin<\/em>, joka oli lavastettu meren aaltojen vaikutelman luovilla, s\u00e4ihkyvill\u00e4 LED-valorivist\u00f6ill\u00e4.<\/p>\n<p>Oopperakriitikko David Karlin kirjoittaa Lepagen Metiss\u00e4 vuosina 2010\u20132013 ohjaamasta Wagnerin <em>Ring<\/em>-syklist\u00e4 oopperaan keskittyv\u00e4ll\u00e4 Bachtrack-sivustolla. Kaikki nelj\u00e4 esityst\u00e4 n\u00e4hnyt Karlin kokoaa esityksen saaman arvostelun ja ylistyksen. Esityskauden alkuvaiheessa visualisointia hallitsevat kolmiomaiset, eri asentoihin liikkuvat peilipintaiset lavakonstruktiot jumittivat ja kirskuivat ja naiviksikin mainittu videoprojisointi takkuili. Haarniskat ja lohik\u00e4\u00e4rme olivat kriitikon mielest\u00e4 heppoisesti toteutettuja, mutta kokonaisuus k\u00e4\u00e4ntyy positiiviseksi, Wagnerille uskolliseksi, mutta nykytekniikalla ja -estetiikalla tehdyksi mestarin tulkinnaksi (Karlin 2013.)<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-17 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1000\" height=\"428\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/saariaho.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-1919\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/saariaho.jpg 1000w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/saariaho-800x342.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1000px) 100vw, 1000px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-1919'>\n\t\t\t\tLepagen ohjaama Kaija Saariahon L&#8217;Amour de Loin, Metropolitan Opera 2016 [www.metopera.org\/Discover\/Articles\/Featured-Articles\/a-sea-apart]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Metropolitan Operan kotisivuilla Kaija Saariaho kertoo toivoneensa pitk\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4 Lepagen kanssa, aina siit\u00e4 asti kun h\u00e4n n\u00e4ki <em>Elsinoren<\/em> Pariisissa 1990-luvulla. Metropolitan Operassa kaudella 2016\u20132017 toteutetussa <em>L&#8217;Amour de Loin<\/em> -tuotannossa Lepage ja lavastaja ja puvustaja Michael Curry toteuttivat Saariahon oopperan keskeisen elementin, meren, LED-valojen rivist\u00f6ill\u00e4, jotka ulottuvat koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja orkesterimontun p\u00e4\u00e4lle. V\u00e4lkkyv\u00e4, v\u00e4ri\u00e4 ja tunnelmaa vaihtava meri nousee miltei oopperan henkil\u00f6ksi, koska sill\u00e4 on keskeinen rooli rakastavaisia erottavana voimana. Valolavastus viittaa my\u00f6s teoksen keskiaikaisen tarinan viitekehykseen, esikuva on renessanssilavastusten aaltokoneessa (May 2017.)<\/p>\n<h2>Erich Wonder<\/h2>\n<p>It\u00e4valtalainen lavastaja Erich Wonder (s. 1944) kuuluu vuosituhannen vaihteen t\u00e4rkeisiin vaikuttajiin skenografian alalla. Vuoden 1968 nuorisoradikalismi vaikutti Wonderiin nuorena teatteriopiskelijana. Poliittinen aktivismi kanavoitui mm. pyrkimyksen\u00e4 tehd\u00e4 teatteria ei-teatterillisissa tiloissa, kuten teollisuushalleissa, joilla oli oma historiansa. Teatteritiloilla on ainoastaan teatterillista historiaa, \u201dTheatergeschichte\u201d, joka ei sis\u00e4ll\u00e4 varsinaista totuutta tai todellisuutta. Taiteilijan teht\u00e4v\u00e4 on reagoida ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n todellisuuteen, mutta Wonderia ei kiinnosta todellisuuden j\u00e4ljent\u00e4minen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.<\/p>\n<p>Kokonaisuuden rosoisuus, monipuolisuus, monikerroksellisuus, subjektiiviset, henkil\u00f6kohtaiset havainnot antavat esitykselle todellisuutensa. Wonder puhuu palapelist\u00e4, josta syntyv\u00e4 kuva saattaa tuottaa \u201demotionaalisen kokemuksen\u201d, joka voi olla kokijakohtaisesti hyvin henkil\u00f6kohtainen ja subjektiivinen.<\/p>\n<p>Vuonna 1979 Wonder toteutti yhteisty\u00f6ss\u00e4 skenografi Karl-Ernst Herrmannin kanssa n\u00e4yttelyn \u201dInszenierte R\u00e4ume\u201d. N\u00e4yttely\u00e4 tulkittiin er\u00e4\u00e4nlaisena mielenosoituksena teatterin konventioita vastaan; v\u00e4itettiin, ett\u00e4 Wonder ja Herrmann haluavat korostaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan t\u00e4rkeytt\u00e4 ohi n\u00e4yttelij\u00e4n- ja ohjaajanty\u00f6n ja nostaa lavastuksen ensisijaiseksi taiteelliseksi ilmaisuksi teatteritaiteessa. Wonder kuitenkin korostaa, ettei kyseess\u00e4 ollut hy\u00f6kk\u00e4ys teatteria vastaan, vaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteellisten ajatusten esillepano, jossa tutkittiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilallisia \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksi\u00e4 ja mahdollisen rajapintoja tilainstallaatioiden muodossa Hamburger Kunstvereinin tiloissa. Dramaturgisen tilan luonti ilman n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 tai esiintyj\u00e4\u00e4 olisi Wonderin mukaan l\u00e4hes mahdotonta.<\/p>\n<p>Wonder l\u00e4hestyy n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan luomista teatterin keinotekoisuuden kautta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan ei ole tarkoitus kertoa tarinaa, vaan sen on oltava jotain mit\u00e4 todellisuus ei osaa tarjota. H\u00e4n pyrkii luomaan arvoituksia, mysteerikuvia, joita yleis\u00f6 voi tulkita vapaasti. Wonder viittaa t\u00e4m\u00e4n pyrkimyksen vastakohtaan, strukturalismiin, jossa tarjotaan ja luodaan vastauksia ja valmiiksi pureskeltuja oivalluksia. Wonderin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat eiv\u00e4t ole koskaan staattisia. Liike ja liikkuvuus konkretisoivat aikaa, ja tila ilman aikaa on eloton. Tilaa rajataan, katsojan katsetta ohjataan l\u00e4hikuviin ja fokusoidaan juuri halutulle tapahtumalle. Vahvat valovaihdokset rytmitt\u00e4v\u00e4t ja muokkaavat n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 kuvaa ja tilanteet vaihtuvat kuin kohtaukset elokuvissa.<\/p>\n<h2>Dominique Brugui\u00e8re<\/h2>\n<p>Brugui\u00e8re\u00a0(s. 1950) on Ranskan johtavia valosuunnittelijoita, joka on ty\u00f6skennellyt keskeisten eurooppalaisten teatteri- ja oopperaohjaajien sek\u00e4 koreografien kanssa. H\u00e4n kuuluu 1980-luvun teatterisukupolveen, joka luo dynaamista, arkkitehtonista skenografiaa ja valo-varjosuhteiltaan selke\u00e4\u00e4 valaistusta.<\/p>\n<p>Brugui\u00e8re p\u00e4\u00e4tti koulutuksensa Th\u00e9\u00e2tre National de Chaillotissa Antoine Vitezin johtajakaudella, ja ty\u00f6skenteli sen j\u00e4lkeen pitk\u00e4j\u00e4nteisesti mm. ohjaajien Claude R\u00e9gy, Patrice Chereau ja Luc Bondy kanssa. Koreografeja, joiden kanssa Brugui\u00e8re on ty\u00f6skennellyt, ovat mm. Jean-Claude Gallotta, Nicolas Le Riche, Angelin Preljocaj ja Jean-Guillaume Bart. Useissa teoksissa on lavastajina ollut Richard Peduzzi, Erich Wonder, Daniel Jeanneteau ja Claude L\u00e9v\u00eaque. Useiden teosten valaistus on uudelle ranskalaiselle valaistukselle tyypillist\u00e4 yhden valon ja varjon valoilmaisua, selke\u00e4\u00e4, puhdaspiirteist\u00e4 valoestetiikkaa.<\/p>\n<h6>N\u00e4in vuonna 1991 Pariisissa Th\u00e9\u00e2tre de l&#8217;Od\u00e9onissa Botho Straussin kirjoittaman n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Le temps et la chambre <\/em>(vapaasti suomentaen Aika ja huone)<em>. <\/em>Kyseess\u00e4 oli Brugui\u00e8ren ja ohjaaja Patrice Ch\u00e9reaun ensimm\u00e4inen teos yhteisty\u00f6ss\u00e4, joka jatkui vuoteen 2013 asti. Richard Peduzzin huonelavastus oli hieno esimerkki 1980 ja 1990-luvuille tyypillisest\u00e4 arkkitehtonisesta valkoisesta lavastamisesta. Huoneessa oli katto, keskell\u00e4 pylv\u00e4s, sivuilla ikkunoita ja ovia. Esityksen valaistus noudatti kohotettua realismia. Huoneeseen ikkunoista ja ovista tuleva valo noudatti p\u00e4iv\u00e4nkierron logiikkaa, p\u00e4\u00e4valon siirtyess\u00e4 hitaasti ja huomaamatta my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Voimakas p\u00e4\u00e4valo loi selke\u00e4n valosuunnan ja selke\u00e4rajaisen varjon. Pehment\u00e4v\u00e4 t\u00e4ytt\u00f6valo ja n\u00e4kyvyys luotiin diffuusilla valolla, joka syntyi tarkasti suunnatuista, kymmenien tavanomaisten halogeenivalonheittimien valosta, jotka oli s\u00e4\u00e4detty alla kymmenen prosentin teholle (Ervasti 1991.)<\/h6>\n<h2>Hotel Pro Forma<\/h2>\n<p>Kirsten Dehlholmin (s. 1945) johdolla ty\u00f6skentelev\u00e4 visuaalisen teatterin kollektiivi, joka perustettiin vuonna 1986, on tuottanut kymmeni\u00e4 esityksi\u00e4 Tanskassa ja ulkomailla. Performanssin, teatteriesityksen, oopperan ja kuvataiden\u00e4yttelyn genreihin ja niiden yhdistelmiin sijoittuvat esitykset ovat ainutkertaisia, ilmaisun estetiikkaa ja tuotantorakenteita uudistavia ja laajentavia prosesseja. Kukin esitys luodaan ainutkertaiseen tilaan, joka voi olla julkinen rakennus, l\u00f6ydetty tila, museo ja joskus my\u00f6s teatteri tai oopperatalo.<\/p>\n<p>Tuotantoihin koottava ty\u00f6ryhm\u00e4 muuttuu kunkin esityksen tarpeiden mukaan. Ryhm\u00e4n studio sijaitsee entisess\u00e4 tehdasrakennuksessa, jossa on harjoitustilat sek\u00e4\u00a0 Dehlholmin koti ja toimisto. Ihanteelliset ty\u00f6skentelyolosuhteet ovat edellytys pitk\u00e4j\u00e4nteiselle suunnitteluprosessille, johon osallisuu eri alojen tutkijoita ja taiteilijoita, osa ty\u00f6skennellen residenssitaiteilijoina.<\/p>\n<p>Tuotannoille on tyypillist\u00e4 syv\u00e4llinen, miltei tieteellist\u00e4 l\u00e4hestymistapaa muistuttava ennakkotutkimus. Arkkitehtuurin ja tilan mahdollisuuksien tutkiminen, visuaalinen monikerroksisuus sek\u00e4 abstraktion ja el\u00e4myksellisyyden yhdist\u00e4minen ovat tunnusomaisia piirteit\u00e4 Hotel Pro Forman esityksille. Luonnontieteiden ilmi\u00f6iden ja kommunikaation aiheet ovat usein kollektiivin esitysten l\u00e4ht\u00f6kohtina.<\/p>\n<p>Hotel Pro Forman esityksiss\u00e4 korostuu ainutkertainen muoto, joka ei ole sidoksissa teatterin konventioihin: teatteritekstiin, k\u00e4sikirjoitukseen ja sen dramaturgiseen tulkintaan, vaan avoimeen, usein kuvataiden\u00e4yttely\u00e4 tai konserttia muistuttavaan rakenteeseen.<\/p>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Robert Wilsonin kotisivut\u00a0<a href=\"https:\/\/robertwilson.com\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">robertwilson.com<\/a><\/p>\n<p>Ex Machina ja La Caserne: <a href=\"https:\/\/exmachina.ca\/en\" target=\"_blank\" rel=\"noopener\">https:\/\/exmachina.ca\/en<\/a><\/p>\n<p>Lepage\/ Metropolitan opera Ring-syklin arvostelu: <a href=\"https:\/\/bachtrack.com\/appraisal-wagner-ring-cycle-robert-lepage-metropolitan-opera\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/bachtrack.com\/appraisal-wagner-ring-cycle-robert-lepage-metropolitan-opera<\/a><\/p>\n<p>Metropolitan Opera L&#8217;amour de Loin trailer: <a href=\"https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=XkhaI6Nv-8Y\" target=\"_blank\" rel=\"noopener\">https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=XkhaI6Nv-8Y<\/a><\/p>\n<p>Hotel Pro Forma: <a href=\"https:\/\/www.hotelproforma.dk\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/www.hotelproforma.dk\/<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Wilson, Robert. 1984.<em> Robert Wilson, the theater of images.<\/em> Revised edition. New York: Harper &amp; Row Publishers.<\/p>\n<p>Brecht, Stefan. 1978. <em>The theatre of visions: Robert Wilson<\/em>. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag.<\/p>\n<p>Charest, R\u00e9my. 1998. <em>Robert Lepage: Connecting flights.<\/em> <span class=\"subfieldData\">Toronto : A.A. Knopf Canada<\/span><\/p>\n<p>Dundjerovic, Aleksandar Sas\u030ca. 2009. <em>Robert Lepage.<\/em> Abingdon: Routledge<\/p>\n<p>Shyer, Lawrence. 1989. <em>Robert Wilson and his collaborators.<\/em> New York: Theatre Communications Group Inc.<\/p>\n<p>Wonder, Erich. 1986. <i>Raum-Szenen \/ Szenen-Raum.<\/i> Stuttgart: Hatje Cantz Verlag.<\/p>\n<h3>Painamattomat l\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Ervasti, Tarja. 1990. Esitysmuistiinpanot. Chicagon ooppera.<\/p>\n<p>Ervasti, Tarja. 1990, 2: Jennifer Tiptonin haastattelu. Yale School of Drama, New Haven.<\/p>\n<p>Ervasti, Tarja. 1996. Esitysmuistiinpanot. Vanha Ylioppilastalo, Helsinki.<\/p>\n<p>Ervasti, Tarja. 1991. Esitysmuistiinpanot. Pariisi.<\/p>\n<p>Ervasti, Tarja. 2000. Esitysmuistiinpanot. K\u00f6\u00f6penhamina.<\/p>\n<p>Ervasti, Tarja. 2015. Esitysmuistiinpanot. Berliini.<\/p>\n<p>Karlin, David. <em>Appraising the full cycle: Robert Lepage&#8217;s Ring at the Met.<\/em> Bachtrack 8.5.2013\u00a0 <a href=\"https:\/\/bachtrack.com\/appraisal-wagner-ring-cycle-robert-lepage-metropolitan-opera\">https:\/\/bachtrack.com\/appraisal-wagner-ring-cycle-robert-lepage-metropolitan-opera<\/a>. Haettu 17.2.2017 klo 14.50.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kattavaa katsausta nykyteatterin valaistukseen on t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 mahdotonta tehd\u00e4. Lukemattomat lahjakkaat taiteilijat ja ryhm\u00e4t eri puolilla maailmaa luovat ainutlaatuisia teoksia ja hivelev\u00e4\u00e4, uudistavaa visuaalista ilmaisua. Seuraavassa esitell\u00e4\u00e4n joitakin 2000-luvun visuaalisen kehityksen kannalta merkitt\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. Robert Wilson Robert Wilson (s. 1941) on aikamme tunnetuimpia ja kiinnostavimpia ohjaajia. H\u00e4nen omintakeinen ty\u00f6skentelyns\u00e4 alkoi suppeiden yleis\u00f6jen marginaalisista esityksist\u00e4 1960-luvulla [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=17"}],"version-history":[{"count":66,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2264,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/17\/revisions\/2264"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=17"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=17"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=17"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}