{"id":21,"date":"2015-03-18T16:40:31","date_gmt":"2015-03-18T14:40:31","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=21"},"modified":"2018-06-04T16:16:21","modified_gmt":"2018-06-04T14:16:21","slug":"11-1-ymparistonomainen-teatteri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/11-1-ymparistonomainen-teatteri\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">11.1<\/div> Ymp\u00e4rist\u00f6nomainen teatteri"},"content":{"rendered":"<p>Uudenlaisten ratkaisujen esitt\u00e4minen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan, skenografian ja yleis\u00f6-esiintyj\u00e4suhteen ongelmiin liittyi 1900-luvun teatterin uudelle, yhteiskunnallisesti virittyneelle, roolille. En\u00e4\u00e4 ei tyydytty illuusion esitt\u00e4miseen, vaan teatterin teht\u00e4v\u00e4 n\u00e4htiin laajemmin n\u00e4k\u00f6kannan ilmaisuna ja osana todellisuutta. Perinteisen illuusiolavastuksen ja -valaisun hylk\u00e4\u00e4minen teatterinomaisuutta korostavissa teatterimuodoissa loi kokonaan uudet vaatimukset ja keinot skenografialle. T\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nomaisissa esityksiss\u00e4 oli pyrkimys puhkaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n raja, \u201dnelj\u00e4s sein\u00e4\u201d ja l\u00e4hesty\u00e4 yleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n<p>Englanninkielinen termi \u201denvironmental theatre\u201d on k\u00e4\u00e4nnetty suomeksi yleens\u00e4 \u201dymp\u00e4rist\u00f6nomainen teatteri\u201d, sill\u00e4 termi \u201dymp\u00e4rist\u00f6llinen teatteri\u201d saattaa viitata my\u00f6s luontoa ja elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n teatteriin.<\/p>\n<p>Kirjassaan <em>The History and Theory of Environmental Scenography<\/em> (julkaistu vuonna 1981) Arnold Aronson m\u00e4\u00e4rittelee ymp\u00e4rist\u00f6nomaista teatteria tilallisten suhteiden avulla. H\u00e4n tekee esitysten luokituksen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanon frontaalisuuden asteen perusteella. Ymp\u00e4rist\u00f6nomainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano oli tietoinen, teoreettisista l\u00e4ht\u00f6kohdista perusteltu 1900-luvulla yleinen teatterityyli, jonka l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat vuosisadan vaihteen reaktioissa kurkistusluukkuteatteria vastaan. L\u00e4nsimaisen teatterin traditiossa frontaali esitt\u00e4mistapa on niin dominoiva, ett\u00e4 huolimatta yli vuosisadan jatkuneista ymp\u00e4rist\u00f6llisen teatterin vaihtoehdoista jotkut katsojat ja teatterikriitikot pit\u00e4v\u00e4t ei-frontaalia skenografiaa ja ymp\u00e4rist\u00f6nomaisia esityksi\u00e4 vain eksentrisin\u00e4 kokeiluina. Siksi Aronson t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ei-frontaalit esitysmuodot ovat olleet yleisi\u00e4 kautta teatterin historian, ja itse asiassa dominoivat useissa ei-eurooppalaisissa teatteriperinteiss\u00e4 ja kansanteatterin muodoissa. Modernia 1900-luvun ymp\u00e4rist\u00f6llisen teatterin liikett\u00e4 ei voida kuitenkaan pit\u00e4\u00e4 suorana jatkeena kansanomaisista ei-frontaaleista esitysmuodoista (Aronson 1981,\u00a016.)<\/p>\n<p>Tunnetuimpia ymp\u00e4rist\u00f6nomaisen esitysten tekij\u00f6it\u00e4 1900-luvun alkupuolella olivat mm. Max Reinhardt, Norman Bel Geddes, Vsevolod Meyerhold ja 1900-luvun j\u00e4lkipuolella Peter Brook, Living Theatre, Bread and Puppet Theatre, Ariadne Mnouchkine ja Le Th\u00e9atre du Soleil, Trisha Brown, Jerzy Grotowski ja Eugenio Barba. Suomessa ymp\u00e4rist\u00f6llisi\u00e4 esityksi\u00e4 tekiv\u00e4t 1980 ja 1990-luvulla monien muiden joukossa mm. Homo $ -ryhm\u00e4 ja ohjaaja Annette Arlander, Zodiak Presents uuden tanssin ryhmittym\u00e4 ja lavastaja Tiina Makkonen monissa insallaationomaisissa teatterit\u00f6iss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<h3>Katsojan kokemus<\/h3>\n<p>Aronsonin mukaan ymp\u00e4rist\u00f6nomainen teatteritila poikkeaa frontaalista teatteritilasta katsojan kokemuksen kannalta. Frontaaleissa teatteritiloissa (proscenium, end, thrust, alley, and arena stages) katsomissuunta on eteenp\u00e4in ja yleis\u00f6n huomio keskittyy samaan tilaan ja toimintaan, vaikkakin joissakin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyypeiss\u00e4 eri katsomon osilla on erilainen perspektiivi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, ja joissakin katsojat ovat enemm\u00e4n tietoisia toisistaan.<\/p>\n<p>Kehys n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4, samoin kuin taulun kehys, on sek\u00e4 fyysinen ett\u00e4 symbolinen raja ulkopuolen ja sis\u00e4puolen v\u00e4lill\u00e4. Kehys osoittaa, ett\u00e4 sis\u00e4puoli on jotain muuta kuin ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 tila. Perinteisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko muodostaa t\u00e4llaisen kehyksen ja sen sis\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4v\u00e4 tila kuuluu n\u00e4ytelm\u00e4n enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n illusoriseen maailmaan. My\u00f6s areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 katsojien rinki esiintyj\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 muodostaa kehyksen, tilojen eriytymisen. Ymp\u00e4rist\u00f6nomaisessa esityksess\u00e4 katsoja tai katsojat ovat kokonaan tai osittain kehyksen sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 33%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-21 gallery-columns-3 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<a href='https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x.jpg'><img width=\"750\" height=\"1050\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-723\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x.jpg 750w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x-571x800.jpg 571w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_x-731x1024.jpg 731w\" sizes=\"(max-width: 750px) 100vw, 750px\" \/><\/a>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-723'>\n\t\t\t\tGropiuksen Totaalisen teatterin suunnitelma Piscatorille. Frontaali katsomissuunta. Projisointi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n cykloramalle ja katsomon seinille yhteens\u00e4 14 projisointipisteest\u00e4. [Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. s. 13]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<a href='https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b.jpg'><img width=\"750\" height=\"1050\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-721\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b.jpg 750w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b-571x800.jpg 571w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_b-731x1024.jpg 731w\" sizes=\"(max-width: 750px) 100vw, 750px\" \/><\/a>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-721'>\n\t\t\t\tOsittain ymp\u00e4r\u00f6ity n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6.  [Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. s. 13]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<a href='https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c.jpg'><img width=\"750\" height=\"1050\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-722\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c.jpg 750w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c-571x800.jpg 571w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/100_c-731x1024.jpg 731w\" sizes=\"(max-width: 750px) 100vw, 750px\" \/><\/a>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-722'>\n\t\t\t\tKokonaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 katsomo areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4.  [Farkas Moln\u00e1r: The Theater of the Bauhaus. s. 13]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Ymp\u00e4rist\u00f6nomaisuuden jatkumo<\/h3>\n<p>Ymp\u00e4rist\u00f6nomaisen skenografian jatkumossa frontaalisista (areena ja proscenium-teatteri) ei-frontaalisiin (esitys ymp\u00e4r\u00f6i katsojat t\u00e4ydellisesti) l\u00e4hinn\u00e4 tavanomaista teatteritilannetta on m\u00e4\u00e4ritelty useita eri pys\u00e4kkej\u00e4.<\/p>\n<ul>\n<li><strong>Havaittu ymp\u00e4rist\u00f6<\/strong> (perceived environment), jossa katsoja on vain jossain m\u00e4\u00e4rin skenografisen kehyksen sis\u00e4ll\u00e4. Usein l\u00f6ydetty tila, jota ei tarvitse muokata esityst\u00e4 varten. Kyseess\u00e4 voi olla tilanne, jossa n\u00e4ytelm\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n ulkona, jolloin esiintymispaikan ymp\u00e4rist\u00f6n vaikutus katsojan mieless\u00e4 nivoutuu n\u00e4ytelm\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ksi. Aronson mainitsee t\u00e4m\u00e4n tyypin esityksist\u00e4 esim. Shakespeare-in-the-park teatterit, historialliset juhlan\u00e4ytelm\u00e4t (pageant) ja antiikin Kreikan teatterit, jotka ovat itse asiassa frontaali-n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 ulkona. Usein esityksiss\u00e4 vahvistetaan tietoisesti ymp\u00e4rist\u00f6n kokemista lavastuksena viittaamalla ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tai k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 fyysisesti hyv\u00e4ksi (Aronson 1981,\u00a03.)<\/li>\n<li>Antiikin Kreikan teatterissa kirjailijat satunnaisesti hy\u00f6dynsiv\u00e4t valaistusolosuhteita esteettisen\u00e4, tunnelmaa luovana n\u00e4ytelm\u00e4n elementtin\u00e4. Varhaisen aamun tai iltah\u00e4m\u00e4r\u00e4n esitt\u00e4misajankohta antoi mahdollisuuden eritysten valaistusolosuhteiden huomiointiin. Klassinen esimerkki on Aiskhyloksen <em>Agamemnon<\/em>, jossa vartija palatsin katolla odottaa tulimerkki\u00e4. Vartijan tekstiss\u00e4 mainittua pimeyden illuusiota tuki n\u00e4ytelm\u00e4n esitt\u00e4misajankohta varhain aamuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4 ja sodan voitonmerkkin\u00e4 sytytetyt soihdut osuivat auringon nousun ajankohtaan (Bergman 1977, 28.)<\/li>\n<li><strong>Vihjattu ymp\u00e4rist\u00f6<\/strong> (implied environment) on kyseess\u00e4 kun esitys sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 katsojat n\u00e4ytelm\u00e4n illusorisen tapahtuman osaksi. Esim. Clifford Odetsin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Waiting for Lefty<\/em> katsojia kohdellaan kuin he olisivat taksiautoilijoiden liittokokouksen osallistujia (Aronson 1981, 4.) Katsomoa ei ole lavastuksellisesti muunnettu, vaan yhteys syntyy dramaturgiasta ja esiintyjien ja yleis\u00f6n suhteesta.<\/li>\n<li><strong>Yhdistetty tila<\/strong> (unified space) oli varsinkin 1900-luvun alkupuoliskolla, mutta viel\u00e4kin yleinen skenografinen reaktio proscenium-teatteria vastaan. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon alue pyrittiin yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n joko lavastuksellisesti tai arkkitehtonisesti. Valaistuksella oli oleellinen tilaa yhdist\u00e4v\u00e4 merkitys, kun katsomo ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilat valaistiin yhten\u00e4isesti. Aronson mainitsee esimerkkein\u00e4 yhdistetyn tilan teatteriarkkitehtuurista Wienin Redoutensaalin sek\u00e4 Appian ja Dalcrozen teatterin Helleraussa. Esiintymissuunta oli frontaali, eik\u00e4 katsojia sis\u00e4llytetty esiintymistilaan, mutta katsojat ja esiintyj\u00e4t olivat kuitenkin fyysisesti samassa tilassa. H\u00e4n toteaa kuitenkin, ett\u00e4 monitoimitilojen black box -teattereiden yleistytty\u00e4 tilakonventiot ovat muuttuneet, eik\u00e4 frontaalia esityst\u00e4 t\u00e4llaisissa tiloissa nyky\u00e4\u00e4n koeta edes osaksi ymp\u00e4rist\u00f6llisin\u00e4 (Aronson 1981, 5.)<\/li>\n<li>Vaikka black box -teattereissa on luovuttu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukosta, ei niiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yleisesti edes pyrit\u00e4 katsomon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yhdist\u00e4miseen. My\u00f6s valojen funktio on aivan eri kuin yhdistetyn tilan ajatuksessa. Black box -teatterit antavat hyv\u00e4t mahdollisuudet (illusoriseen) valaisutapaan, jossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen tila luodaan valon avulla, pimeydest\u00e4 erotetaan valolla halutut kuvat ja tapahtumat. Sit\u00e4vastoin Dalcrozen ja Appian Helleraun teatterin olennainen katsomoa ja esiintymisaluetta yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 oli tilan valkoisuus ja mahdollisuus valaista koko tila tasaisesti pehme\u00e4ll\u00e4 yleisvalolla.<\/li>\n<li>Lavastuksellisesti yhdistetty tila on tulos tilan transformaatiosta, muuntamisesta, jossa lavastuksellisilla elementeill\u00e4 yhdistet\u00e4\u00e4n katsomo- ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tila, tai konstruoidaan totaalinen ymp\u00e4rist\u00f6, jossa esitys tapahtuu.<\/li>\n<li>Aronson mainitsee esimerkkein\u00e4 Richard Foremanin <em>Le Livre des Splendours <\/em>Pariisissa v. 1976, jossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 katsomon yli parvekkeelle oli vedetty naruja, ja totaalisesta tilasta Reinhardtin ohjauksen <em>The Miracle,<\/em> jonka USA:ssa lavasti Norman Bel Geddes vuonna 1924. Koko teatterisali oli muunnettu goottilaiseksi kirkoksi. Century Theatre\u2019n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 tehtiin alttari, seinille rakennettiin goottilaisia kaaria ja lasimaalausikkunoita ja istuimia muunnettiin kirkonpenkeiksi. Kaikki valaistiin k\u00e4tketyill\u00e4 valonl\u00e4hteill\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ymp\u00e4rist\u00f6llisell\u00e4 skenografialla oli pyritty t\u00e4ydellisen illuusion luomiseen pikemminkin kuin teatterinomaisuuden korostamiseen.<\/li>\n<li><strong>Koettu ymp\u00e4rist\u00f6<\/strong> (experienced environment) on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ratkaisu, jossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 osittain ymp\u00e4r\u00f6i katsomoa. Caliper stage (pihtin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6) ymp\u00e4r\u00f6i katsomon etuosassa istuvia, mutta katsomon takaosassa istuvat katsojat kokevat esityksen frontaalina. Samoin on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ratkaisuissa, joissa katsomoalueen halkoo esiintyjien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 silta (ns. kukkaistie No- ja Kabuki-teatterissa) (Aronson 1981, 6.)<\/li>\n<li><strong>Ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 tila<\/strong> (surrounding space) sulkee katsomon sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, esiintymisalue ymp\u00e4r\u00f6i katsomoa joka puolelta. Pyrkimys ymp\u00e4r\u00f6innin maksimointiin tuotti 1900-luvulla useita ehdotuksia teatterirakennuksiksi, joissa katsomo on ymp\u00e4r\u00f6ity esitystiloilla joka puolelta. (Esim. sf\u00e4\u00e4ri, jossa katsomo on pingotettu keskelle, esiintymistiloja on my\u00f6s katsomon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja alla.) Yht\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 utopia-arkkitehtuurin tuottamista suunnitelmista ei ole toteutettu ehdotetussa muodossaan (Aronson 1981, 7.)<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Esitt\u00e4j\u00e4n ja katsojan suhde<\/h3>\n<p>Skenografian ja katsomon suhteen tarkastelun lis\u00e4ksi ymp\u00e4rist\u00f6llist\u00e4 teatteria voidaan tarkastella my\u00f6s esiintyj\u00e4n ja katsojien suhteen avulla.<\/p>\n<ul>\n<li>Katsomon ja esiintymistilan v\u00e4linen kehys murretaan esim. sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 katsojat esitykseen, esiintyj\u00e4n \u201droolista tiputtautumisella\u201d tai jakamalla esiintymistila yleis\u00f6n kanssa.<\/li>\n<li>Eriasteiset tilan jakamiset vaihtelevat tilaan hajautetuista katsomo- ja yleis\u00f6\u00e4alueista ratkaisuihin, joissa esiintymis- ja katsomoalueita ei ole lainkaan ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty.<\/li>\n<li>Katsojien ja\/tai esiintyjien liikkuminen on yksi esitysten tarkastelutapa. T\u00e4ll\u00f6in katsomo- ja esiintymisalueet voivat sijaita esim. saman huoneen eri osissa tai vaikkapa hajautettuina eri puolille suurkaupunkia.<\/li>\n<\/ul>\n<p>Aronson m\u00e4\u00e4rittelee <strong>monitilan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanon<\/strong> (multi-space staging), jossa on kaksi tai useampia erillisi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6alueita, joita ei voi tarkastella samanaikaisesti. Aronson jaottelee ne n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden ja katsojien liikkumisen perusteella. N\u00e4ihin kuuluvat esimerkiksi vaellusdraamat, joissa katsojat kulkevat tapahtumapaikalta toiselle, tai esitykset, jossa esiintyj\u00e4t johdattavat katsojat tilasta toiseen. Arlanderin mielest\u00e4 hajasijoitettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano on er\u00e4\u00e4nlainen monitilan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano, vaikka siin\u00e4 esitystilat sijaitsevatkin saman tilan eri osissa (Arlander 1988,\u00a037.)<\/p>\n<p>Edustava esimerkki hajasijoitetusta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanosta on Th\u00e9\u00e2tre du Soleil&#8217;n vuonna 1970 valmistettu vallankumousn\u00e4ytelm\u00e4 <em>1789,<\/em> jossa laajaan tilaan oli sijoitettu useita pienehk\u00f6j\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6korokkeita ja yleis\u00f6 liikkui niiden v\u00e4liss\u00e4, saaden kansanjoukkojen roolin.<\/p>\n<h3>Esimerkki ymp\u00e4rist\u00f6llisest\u00e4 ja paikkasidonnaisesta esityksest\u00e4: Joitakin keskusteluja I<\/h3>\n<p>Annette Arlander on tutkinut esityksen tilaa merkityksi\u00e4 luovana paikkana ja toisaalta esitt\u00e4jien ja katsojien v\u00e4lisi\u00e4 suhteita v\u00e4it\u00f6skirjassaan <em>Esitys tilana <\/em>(1998). H\u00e4nen ymp\u00e4rist\u00f6nomaisuutta teatterissa tutkiva esityssarjansa <em>Tila esityksen elementtin\u00e4<\/em> toteutettiin Helsingiss\u00e4 1993 kymmeness\u00e4 eri tilassa. Esityssarjassa Vvedenskin teos <em>Joitakin keskusteluja eli t\u00e4ysin uudistettu unikirja\u00a0<\/em>toteutettiin kymmenen\u00e4 erilaisena versiona, joissa katsomon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n suhde m\u00e4\u00e4ritti esityksen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Ymp\u00e4rist\u00f6nomaisuuden lis\u00e4ksi monet esityssarjan variaatioista olivat paikkasidonnaisia eli hy\u00f6dynsiv\u00e4t esityspaikan erityislaatuisuutta ja historiaa esityksen osana ja aiheena (Arlander 1988,\u00a054).<\/p>\n<p>Esimerkkin\u00e4 esityssarjan valaistusratkaisuista toimii ensimm\u00e4inen, entisess\u00e4 synnytyssairaalassa Villa Ensiss\u00e4 toteutettu versio, sill\u00e4 siin\u00e4 katsojat ja esitys liikkuivat huvilan eri tiloissa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6-katsomo-suhde oli vaihteleva. Ensimm\u00e4isen esitysversion eri kohtauksiin oli my\u00f6s sis\u00e4llytetty kaikkien seuraavien esityspaikkojen tilaratkaisujen siemen.<\/p>\n<p>Esitystilanne, lavastus ja valaistus varioituivat tilaratkaisun mukaisesti. Ensimm\u00e4inen kohtaus\u00a0 muistutti vaellusdraamaa. Syksyn keltaisten lehtien peitt\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4, jossa katsojat kulkivat kertojan johdattamina, oli valaistu ulkotilan valaistukseen viittavilla natrium-lampuilla. Sairaalasali, jota hallitsi suurikokoinen operaatiotuoli, oli kirkkaasti valaistu suurilla sairaalalampuilla. Aleksanterinteatterin esitysversiota enteilev\u00e4 ratkaisu huvilan salissa muistutti\u00a0 kaikkein eniten teatteritilaa. Punaisten samettiverhojen kehyst\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli valaistu tenhoavan teatterinomaisesti valonheittimill\u00e4.\u00a0 Katsomissuunta oli frontaali ja katsomo pimennetty. Viimeinen kohtaus tapahtui huvilan puutarhan h\u00e4m\u00e4ryydess\u00e4, puihin ripustettujen lyhtyjen tuikkeessa.<\/p>\n<h3>Esimerkki ymp\u00e4rist\u00f6nomaisuudesta: Living Theatre<\/h3>\n<p>Vuonna 1947 perustettua, edelleen vuonna 2015 toimivaa Living Theatre&#8217;a pidet\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 amerikkalaisena kokeellisena teatterina. Anarkistinen teatteriryhm\u00e4 tuli tunnetuksi yhteiskunnallisesti kantaaottavista, amerikkalaista kaksinaismoralismia provosoivista esityksist\u00e4, jotka paljastivat yhteiskunnan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n rakenteellisen v\u00e4kivallan mekanismeja. Teatterin perustajat Julian Beck ja Judith Malina pitiv\u00e4t esikuvanaan\u00a0Artaud&#8217;n Julmuuden teatteria. Teatteriryhm\u00e4 asui ja ty\u00f6skenteli kollektiivina, jossa ty\u00f6t\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei erotettu toisistaan.<\/p>\n<p>Jerry Rojo lavasti monet Living Theatren esitykset. Ymp\u00e4rist\u00f6llisen teatterin t\u00e4rkein k\u00e4site lavastajan kannalta on Rojo\u2019n mukaan \u201dmise en sc\u00e8ne\u201d, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepano, toisin sanoen el\u00e4v\u00e4 toiminta ajassa ja tilassa. Yleist\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nomaisille esityksille on, kuten Rojo osoittaa Living Theatren esityksist\u00e4, n\u00e4ytelm\u00e4n tematiikan kertautuminen yleis\u00f6-esiintyj\u00e4suhteen ratkaisussa. Yleis\u00f6 tavallaan pannaan kuvattavan kohteen rooliin. Katsojan sijoittumisesta riippuu kuinka keskeisesti h\u00e4n kokee tapahtumat. Usein osa yleis\u00f6st\u00e4 on tapahtumien keskipisteess\u00e4, osan sijoittuessa enemm\u00e4n tilan reunoille tai syrj\u00e4\u00e4n tarkkailijoiksi.<\/p>\n<p>Esitys kehittyy tilasta ja valloittaa tilan sellaisena kuin se on. Esiintyjille ja yleis\u00f6lle aika, tila ja materiaalit ovat sit\u00e4 mit\u00e4 ne todellisuudessa ovat, v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kokemuksen perusteella. Esteettiset kysymykset ratkaistaan n\u00e4ill\u00e4 perusteilla, ja siksi illuusiolla, imitaatiolla tai teeskentelyll\u00e4 ei ole k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Ymp\u00e4rist\u00f6 ei esim. koskaan pyri her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n illuusiota mets\u00e4st\u00e4. Tunteet, joita ymp\u00e4rist\u00f6 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisiss\u00e4 ovat esim. korkean paikan valloittamisesta tuleva turvallisuuden tunne, tai huojuvilla korokkeilla istumisesta nouseva pelko. Esitys koetaan sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in, yhteisen\u00e4 kokemisena. Ymp\u00e4rist\u00f6nomainen esitys luo totaalisen osallistumisen tunteen. (Burdick &amp; Hansen &amp; Zanger 1974,\u00a020)<\/p>\n<p>Ymp\u00e4rist\u00f6nomainen lavastus on enemm\u00e4n arkkitehtuurin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tai luomista kuin lavastusta perinteisess\u00e4 mieless\u00e4. Tila on jatkuvan organisoinnin kohteena, teatteritilan jakoa perinteisess\u00e4 mieless\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00f6n, yleis\u00f6tiloihin, teknisiin tiloihin jne. ei ole. Tilan jako tehd\u00e4\u00e4n esityksen esteettisten tarpeiden perusteella eik\u00e4 ennalta sovittuna, esityst\u00e4 rajoittavana ehtona. Tilan t\u00e4ytyy soveltua fyysisesti aktiivisen n\u00e4yttelij\u00e4n, osallistuvan yleis\u00f6n ja orgaanisen, jatkuvasti muuntuvan toiminnan ehtoihin. Valitettavasti esiintymistilan t\u00e4ytyy my\u00f6s soveltua kaupungin viranomaisten s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksiin. (Burdick &amp; Hansen &amp; Zanger 1974,\u00a021)<\/p>\n<h3>Valosta<\/h3>\n<p>Valaistuksella ei ole ymp\u00e4rist\u00f6nomaisissa esityksiss\u00e4 yleens\u00e4 paljonkaan tekemist\u00e4 illuusion tai naturalistisista l\u00e4ht\u00f6kohdista nousevan motivoidun valaistuksen kanssa. Ymp\u00e4rist\u00f6nomaisuuden aste m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 my\u00f6s valaistuksen organisointia. Ym\u00e4rist\u00f6nomaisuuteen yhdistyy usein l\u00f6ydetyn tilan kategoria, jolloin esitystilan oma valaistus (esim. teollisuushallin purkauslamput) voi olla valosuunnitelman perusta. Esitystilaa voidaan my\u00f6s k\u00e4sitell\u00e4 kuin tilataideteosta, jossa lavastettu tila valoineen muodostaa kokonaisvaltaiden taideteoksen.<\/p>\n<p>Hajautettujen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden tilaratkaisuissa niin katsojat kuin esiintyj\u00e4t voivat olla valaistuina, jos molempia sattuu olemaan siin\u00e4, miss\u00e4 toimintaa kulloinkin valaistaan. Esim. Living Theatren tapaisissa esityksiss\u00e4 valaisun teht\u00e4v\u00e4 on ensisijaisesti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu, mutta my\u00f6s rytmitt\u00e4\u00e4 tilallista ja ajallista kompositiota. T\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin tunnelman luominen on kokemuksen v\u00e4litt\u00e4minen.<\/p>\n<p>Areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, jossa katsomo kehyst\u00e4\u00e4 esitystilaa joka puolelta, valaistus voidaan rakentaa katsomon eri osille etu- ja takavalon vaihtuvina painopistein\u00e4. Toinen areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 yleisesti k\u00e4ytetty ratkaisu on sovellus\u00a0\u00a0 kolmipistevalaistuksesta, jossa kuhunkin n\u00e4yttelmisalueeseen kohdistetaan valo kolmesta eri suunnasta, soveltaen McCandlessin metodia.<\/p>\n<p>1900-luvun alussa Max Reinhardtin tuotannoissa ymp\u00e4rist\u00f6nomaisuus yhdistyi kokonaisvaltaisen illuusion rakentamiseen. Esimerkiksi <em>The Miracle<\/em> on esimerkki ymp\u00e4rist\u00f6llisest\u00e4 katsomiskokemuksesta, jossa n\u00e4ytelm\u00e4n ainekset ovat illusorisia. Valo oli elementti, jolla yleis\u00f6 samastettiin kirkkokansaan ja luotiin kokonaisvaltaista tilallista illuusiota. Kirkon lasimaalausikkunoista tuleva h\u00e4m\u00e4r\u00e4 valo valaisi yleis\u00f6\u00e4, mutta n\u00e4yttelemisalueella toiminta oli valaistu kirkkailla kalkkivalonheittimien valokiiloilla.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-21 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"875\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-671\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b-800x636.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/073_b-1024x815.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-671'>\n\t\t\t\tThe Miracle, 1911 London Olympia. [Rosenfeld, Sybil: A Short History of Scene Design in Great Britain. Basil Blackwell, Oxford 1973, s. 167] \n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Esimerkki Gudruns 4. sang, ymp\u00e4rist\u00f6nomainen ja paikkasidonnainen esitys<\/h2>\n<p><em>Gudrun\u2019s 4. sang<\/em> oli Opera Nordin tuotanto Tanskan armeijalta vapautuneessa kuivatelakassa K\u00f6\u00f6penhaminan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunkivuotena 1996. Tuotanto muovautui Opera Nordin taiteellisen johtajan, lavastaja Louise Beckin toimesta. H\u00e4n ker\u00e4si ymp\u00e4rilleen taiteellisen tuotantoryhm\u00e4n: ohjaaja Lucy Bailey Briteist\u00e4, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Haukur Tomasson Islannista, kirjailija Peter Laugesen Tanskasta ja valosuunnittelija Tarja Ervasti Suomesta. Teos rakentui Edda-runoelmassa kerrotun Gudrunin tarinan ymp\u00e4rille. Oopperaosuuksissa laulettiin Eddan teksti\u00e4 vanhalla islanninkielell\u00e4, draamakohtauksissa n\u00e4ytteliv\u00e4t tanskalaiset n\u00e4yttelij\u00e4t omalla kielell\u00e4\u00e4n. Esityksiss\u00e4 oli 16-henkinen kamariorkesteri, 13 n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 ja laulajaa sek\u00e4 satakunta avustajaa.<\/p>\n<p>Esityksen p\u00e4\u00e4roolissa oli itse robusti telakka. Lev\u00e4\u00e4 kasvavat kivisein\u00e4t avoimen t\u00e4htitaivaan alla loivat esityksen arkaaisen hengen. Lavastuksessa ja valaistuksessa haluttiin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sata metri\u00e4 pitk\u00e4 laivan muotoinen telakka mahdollisimman paljaana ja koristelemattomana, mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 rakenteita ei haluttu muuttamaan tilan luonnetta. Silti tilaan piti saada 400 katsojaa ja satakunta esiintyj\u00e4\u00e4 sek\u00e4 t\u00e4ysimittainen esitysvalaistus. Valaistuksen t\u00e4rkein, itse asetettu ohjenuora ja rajoitus oli, ettei vapaata suuntaa taivaalle estet\u00e4 trussirakennelmilla ja teatteriteknisell\u00e4 ripustuksella. Yleis\u00f6n ja esitt\u00e4misen tilat vaihtelivat esityksen aikana.<\/p>\n<p>Katsomolehterit, joihin integroitiin my\u00f6s valaistusrakennelmia, rakennettiin putkitelineist\u00e4, jotka j\u00e4ttiv\u00e4t telakan sein\u00e4t mahdollisimman paljaiksi. Telakan sulkuportin ylitt\u00e4v\u00e4 kiinte\u00e4 silta toimi valaistuksen ja n\u00e4yttelemisen paikkana. Kapeaan \u201dkokkap\u00e4\u00e4tyyn\u201d toteutettiin metalli- ja lasivillarakenteinen kaasuliekkisein\u00e4, jonka tulisista ovista n\u00e4yttelij\u00e4t kulkivat. Sulkuporttien eteen rakennettiin kapea n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jossa esitettiin joitakin kohtauksia. Telakan pituusakselilla sijaitsevat puiset korokkeet poistettiin, ja niiden kiinnikkeiden p\u00e4\u00e4lle rakennettiin matala 80 metri\u00e4 pitk\u00e4 koroke, joka voitiin avustajien toimesta nostaa p\u00f6yd\u00e4ksi muutamassa sekunnissa. Keskikorokkeen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4m\u00e4inen tila valaistiin telakan kummastakin p\u00e4\u00e4st\u00e4 suuritehoisilla profiiliheittimill\u00e4, yleisvalaistuksen ollessa sivuvaloa katsomorakenteista, telakan seini\u00e4 valaistiin rakennustelineiden alapuolelta.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isess\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 Gudrunin perheen n\u00e4yttelemisalueena k\u00e4ytettiin sulkuporttien eteen rakennettua kapeaa lavaa. Kosija Sigurd k\u00e4ytti telakan avointa tilaa, jossa esiintyj\u00e4t ja katsojat liikkuivat toistensa joukossa. Soihduilla varustetut avustajat ohjailivat yleis\u00f6n liikkumista, joten keskikoroke vapautui Sigurdin kululle lohik\u00e4\u00e4rmeen tulip\u00e4tsiin ja kahden morsiamen h\u00e4\u00e4kulkueelle. Tulisein\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 riekkuivat kolme noitaa. Telakan merenpuoleinen sein\u00e4 toimi projisointipintana. Salajuonen uhriksi joutuva, verkossa roikkuva Sigurd nostettiin telakan vanhalla nosturilla h\u00e4\u00e4vuoteessa odottavan Gudrunin yl\u00e4puolelle kuolemaan. Yleis\u00f6n fiktiiviseksi rooliksi muodostui kansan ja h\u00e4\u00e4vieraiden rooli. N\u00e4yt\u00f6ksen lopussa, Sigurdin murhan j\u00e4lkeen, avustajat ajoivat katsojat rakennustelinelehtereille pakoon. N\u00e4yt\u00f6ksen aikana my\u00f6s telakan ulkopuolista tilaa k\u00e4ytettiin laulusolistin liikkuessa telakan reunoilla.<\/p>\n<p>Toisessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 hunni Attilan miehet hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t ja Gudrun pakotettiin avioon Attilan kanssa. Avustajat, joilla oli kiipeilytausta, tulivat k\u00f6ysien avulla yleis\u00f6n yli tilaan ja yleis\u00f6 koki hy\u00f6kk\u00e4yksen konkreettisesti. Attilan hovi juhli valkoliinaiseksi p\u00f6yd\u00e4ksi nostetun keskikorokkeen ymp\u00e4rill\u00e4, Gudrunin kostaessa veljiens\u00e4 murhan aviomiehelleen. Unenomaisessa painajaisessa Gudrun valmisti Attilalle aterian pariskunnan pienist\u00e4 pojista. N\u00e4yt\u00f6s p\u00e4\u00e4ttyi, kun Gudrun poltti Attilan hovin. Punaisena hehkuva tuli ja savu hukutti hetkeksi n\u00e4yttelij\u00e4t ja avustajat, kun korokkeen alla olevat savupanokset laukaistiin.<\/p>\n<p>Kolmannessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 Gudrunin kolmas avioliitto paimentolaiskuninkaan vaimona n\u00e4ytti tilanteen, jossa puoliso oli antanut hevosten talloa kuoliaaksi Gudrunin tytt\u00e4ren. Gudrunin kosto tuhosi kuninkaan miehineen, ainoastaan tytt\u00e4ren ruumista kantava nainen j\u00e4i eloon. Tuhkamaisema toteutettiin yhden ainoan voimakkaan HMI-valaisimen valolla, jonka teho valaisi koko telakan kuoleman maisemaksi. Ainoastaan Gudrunin kasvoja tehostettiin hiukan seuraajan valolla. Esityksen lopussa telakan sulut avattiin ja vesi sy\u00f6ksyi sis\u00e4\u00e4n. Gudrun k\u00e4veli kohti syvennyst\u00e4, jossa vesi ulottui h\u00e4nen vy\u00f6t\u00e4isilleen. Vesisuihkuja valaisseet takavalot vaihdettiin hiukan eri kulmassa suunnattuihin Svobodoihin, jotka muodostivat ilmassa kimpoilevista vesipisaroista valoverhon, joka peitti Gudrunin n\u00e4kyvist\u00e4. Illuusio hukkuvasta naisesta p\u00e4\u00e4tti esityksen.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-21 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/142_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1507\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1507'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"653\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/122_x-e1473083205531.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1688\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1688'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/121_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1689\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1689'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/140.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1520\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1520'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/143_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1508\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1508'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/144_x-e1473083237544.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1509\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1509'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/145_x-e1473083266719.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1510\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1510'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/146_x-e1473083294113.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1511\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1511'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"640\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2016\/05\/150_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1515\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1515'>\n\t\t\t\tGudrun\u2019s 4. sang, T\u00f8rdokken Holmen, Opera Nord 1996 [J\u00f8rgen Borg ja Tomas Bertelsen]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>L\u00e4hteet<\/h2>\n<p>Aronson, Arnold. 1981. <em>The History and Theory of Environmental Scenography.<\/em> Ann Arbor, Michigan: University of Michigan Resarch Press.<\/p>\n<p>Arlander, Annette. 1998. <em>Esitys tilana.<\/em> Vantaa: Teatterikorkeakoulu.<\/p>\n<p>Bergman, G\u00f6sta M. 1977.\u00a0 <em>Lighting in the Theatre<\/em>. Uppsala: <span class=\"st\">Almqvist &amp; Wiksell<\/span>.<\/p>\n<p>Burdick, Elizabeth B. &amp; Peggy C. Hansen &amp; Brenda Zanger. 1974. <em>Contemporary Stage Design U.S.A.<\/em> <span class=\"subfieldData\">New York: ITI of the United States.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Uudenlaisten ratkaisujen esitt\u00e4minen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan, skenografian ja yleis\u00f6-esiintyj\u00e4suhteen ongelmiin liittyi 1900-luvun teatterin uudelle, yhteiskunnallisesti virittyneelle, roolille. En\u00e4\u00e4 ei tyydytty illuusion esitt\u00e4miseen, vaan teatterin teht\u00e4v\u00e4 n\u00e4htiin laajemmin n\u00e4k\u00f6kannan ilmaisuna ja osana todellisuutta. Perinteisen illuusiolavastuksen ja -valaisun hylk\u00e4\u00e4minen teatterinomaisuutta korostavissa teatterimuodoissa loi kokonaan uudet vaatimukset ja keinot skenografialle. T\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nomaisissa esityksiss\u00e4 oli pyrkimys puhkaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=21"}],"version-history":[{"count":42,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2141,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/21\/revisions\/2141"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=21"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=21"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=21"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}