{"id":49,"date":"2015-03-19T13:02:26","date_gmt":"2015-03-19T11:02:26","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=49"},"modified":"2024-01-25T15:41:08","modified_gmt":"2024-01-25T13:41:08","slug":"9-2-englantilainen-valaistus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/9-2-englantilainen-valaistus\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">9.2<\/div> Englantilainen valaistus"},"content":{"rendered":"<p>Toisen maailmansodan j\u00e4lkeisess\u00e4 Britanniassa monet eri tyylit ovat el\u00e4neet sopusoinnussa. Lavastustyylit ovat varioineet tiukasta epookista kubistisiin taustakankaisiin, tyylitteleviin tai t\u00e4ysin abstrakteihin lavasteisiin. Brechtin ja Piscatorin vaikutteet toivat my\u00f6s brittiteatteriin projisoinnin ja filmin, esimerkiksi Joan Littlewoodin produktiossa <em>Oh, what a lovely war <\/em>(1963). Brecht-vaikutteet n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s Peter Brookin valkoisessa muuttumattomassa valaistuksessa, paljaassa tilassa ja tunnelman hylk\u00e4\u00e4misess\u00e4. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan \u2013\u00a0Brookista tuli kansainv\u00e4linen ohjaaja, joka ty\u00f6skenteli etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 Ranskassa (Rosenfeld 1973, 192.)<\/p>\n<p>Vasta vuonna 1945 Messel\u2019in lavastamassa <em>The Rivals<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 vaihdot tehtiin yleis\u00f6n n\u00e4kyviss\u00e4. Sittemmin tapa yleistyi, ja harvoin esirippua k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n alussakaan.<\/p>\n<p>Englantilainen teatteriyleis\u00f6 oli uudistumista rajoittava tekij\u00e4, niinp\u00e4 monet kokeilut j\u00e4iv\u00e4t ainutkertaisiksi. Vain hitaasti uudet keinot integroitiin perinteisemm\u00e4n lavastuksen ja valaistuksen osiksi. Vuonna 1954<em> Tannhauser<\/em>, jossa lavastus oli korvattu projisoinneilla ja lavastuksilla, aiheutti yleis\u00f6ss\u00e4 suurta n\u00e4rk\u00e4styst\u00e4. (Streader ja Williams\u00a01985,\u00a019) Ralph Koltain valoherk\u00e4t, modernit lasikuituputket, metalli- ja muovilavasteet psykedeelisine 1960-luvun valomuotoineen, kineettiset lavasteet liikkuvine putkineen ja peilitaustoineen toivat teatterilavastukseen modernin kuvataiteen kielen (Rosenfeld 1973, 197.)<\/p>\n<p>Lavastus on usein k\u00e4sitetty n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 irralliseksi taustaksi, jossa valolla luodaan yhteys n\u00e4yttelij\u00e4n ja lavastuksen v\u00e4lille. Francis Reidin mukaan valo on yhdist\u00e4v\u00e4 materiaali konkreettisen ihmisen, n\u00e4yttelij\u00e4n, ja aina jossain m\u00e4\u00e4rin teatrikalistisen, tyylittelev\u00e4n lavastuksen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-49 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"907\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/metropolis.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1771\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/metropolis.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/metropolis-800x660.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/metropolis-1024x844.jpg 1024w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1771'>\n\t\t\t\tMetropolis-musikaali Lontoossa 1989. Lavastus Ralph Koltai, valosuunnittelu David Hersey. [Brockett, Oscar, Mitchell, Margaret, Hardberger, Linda: Making the Scene, Tobin Theatre Arts Fund, Texas, s. 317. Kuva Martine Franck]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>My\u00f6s Englannissa tehtiin tilallisia ratkaisuja, joissa n\u00e4yttelemisalueet integroitiin lavastukseen konstruktivistiseen tapaan. Sean Kenny \u201dei usko erilliseen lavastustaiteeseen\u201d, vaan lavasti Oliverin funktionaaliseksi kierreportaiden, palkkien, tasojen ja oviaukkojen sokkeloksi, jossa n\u00e4yttelij\u00e4 toimii (Rosenfeld 1973, 195.) Vastaavanlaista koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 totaalista lavastamista n\u00e4htiin Lontoon Picadilly Theatressa vuonna 1989. Musikaali <em>Metropolis<\/em> perustui Fritz Langin eksressionistiseen elokuvaan vuodelta 1926. Toiminta tapahtui Ralph Koltain lavastamassa, valtavassa futuristisessa n\u00e4yttelemiskoneessa, jossa valoefektit olivat osa lavastusta ja sen konemaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Esityksess\u00e4, jonka valosuunnittelusta vastasi David Hersey, oli ensimm\u00e4isi\u00e4 kertoja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 liikkuvilla valoilla toteutettuja muuntuvia goboefektej\u00e4.<\/p>\n<p>1950-luvulla amerikkalainen musikaali teki maihinnousun Englantiin. Musikaaliteollisuudesta kehittyi yksi Lontoon turismin peruskivist\u00e4. Lontoon West Endin musikaaleissa on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n visuaalisia tehokeinoja tuhlaavaisuuteen asti. Uutta tekniikkaa, kuten esimerkiksi liikkuvia valonheittimi\u00e4, pystyttiin hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n 1980- ja 1990-luvuillla musikaaliteollisuuden piiriss\u00e4 toisin kuin teatterissa, sill\u00e4 musikaaleihin tehdyt kalliit investoinnit voitiin saada moninkertaisina tuottoina takaisin. N\u00e4ytt\u00e4vyys ja henke\u00e4salpaavat visuaaliset tehokeinot, yhdess\u00e4 koskettavan tarinan kanssa, takasivat tuotannoille t\u00e4ysi\u00e4 katsomoita vuosikausiksi. Musikaaliteollisuuden v\u00e4lityksell\u00e4 englantilaiset valosuunnittelijat, ammattik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja valaistustapa vaikuttivat valaistuksen konventioiden kehittymiseen ja samankaltaistumiseen koko maailmassa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-49 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"661\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/118_x.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-741\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-741'>\n\t\t\t\tAndrew Lloyd Webber, Phantom of the Opera. Valosuunnittelu David Hersey 1988. [Pilbrow, Richard: Stage Lighting design, 1997, s. 230. Kuva Clive Barda]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Pilbrow\u2019n sovellettu metodi<\/h3>\n<p>Richard Pilbrow kuvaa McCandlessin metodin l\u00e4ht\u00f6kohdista kehittynytt\u00e4 omaa valoilmaisuaan teoksessaan <em>Stage Lighting Design<\/em>. Pilbrown esitt\u00e4m\u00e4t periaatteet ovat varsin yleiset nykyvalosuunnittelun aakkoset, osittain jo senkin takia ett\u00e4 monet tunnetuimmista englantilaisista valosuunnittelijoista ovat hankkineet kannuksensa toimiessaan suunnittelijoina h\u00e4nen Theatre Projects -nimisess\u00e4 yrityksess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Pilbrow\u2019n l\u00e4ht\u00f6kohta on luoda n\u00e4yttelij\u00e4n ymp\u00e4rille kolmiulotteinen tunnelma. Valaistuksen periaatteiden tulee nousta n\u00e4ytelm\u00e4n analyysist\u00e4 ja tavoitteista muodostuneen idean pohjalta. Verratessaan omaa valaistustapaansa McCandlessin metodiin Pilbrow n\u00e4kee erilaisen t\u00e4rkeysj\u00e4rjestyksen n\u00e4yttelemisalueen valaistuksen ja motivoidun valon v\u00e4lill\u00e4. Idean toteutuksessa motivoitu valo, kohtauksen p\u00e4\u00e4valo on t\u00e4rkein. Motivoituun valoon sis\u00e4ltyy n\u00e4yttelij\u00e4n n\u00e4kyminen ja erillist\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n yleisvalaistusta ei tarvita. Pilbrow\u2019n jaottelee valaistuksen p\u00e4\u00e4elementit seuraavasti:<\/p>\n<ul>\n<li>P\u00e4\u00e4valo (dominant lighting, key light).<\/li>\n<li>T\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 valaistus (secondary lighting).<\/li>\n<li>\u00c4\u00e4riviivan valaistus (rim lighting).<\/li>\n<li>Tasoittava valaistus (fill lighting) (Pilbrow 1997, 28\u201329.)<\/li>\n<\/ul>\n<p>P\u00e4\u00e4valo on motivoidun valon ja n\u00e4yttelemisalueen valon (McCandlessin metodin termeill\u00e4) yhdistelm\u00e4. Se on kohtauksen dramaattisen idean mukainen valaistus, joka m\u00e4\u00e4rittelee valaistustilanteen komposition. Sill\u00e4 voi olla selv\u00e4 suunta, voimakkuus ja v\u00e4ri, tai kohtauksen luonteen mukaan se voi olla yht\u00e4 hyvin pehme\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6n valousva. P\u00e4\u00e4valo voi luoda realistisen vaikutelman auringon, lampun tai kuunvalosta, mutta yht\u00e4 hyvin se voi olla t\u00e4ysin abstrakti valomuoto.<\/p>\n<p>T\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 valaistus on p\u00e4\u00e4valoa heikompi. Se suunnataan n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n usein p\u00e4\u00e4valon vastakkaiselta puolelta, mahdollisesti McCandlessin metodin mukaisesti 45 asteen tulokulmassa, mutta yht\u00e4 hyvin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 voi olla jyrkempi\u00e4 suuntia, sivuvaloja ja eri intensiteettej\u00e4. Realistisessa valaistuskonseptissa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 valo muodostaa p\u00e4\u00e4valolle kontrastisen varjopuolen. Se voi olla heijastunutta valoa tai heikompitehoisen motivoidun valonl\u00e4hteen valoa. Esimerkiksi jos y\u00f6kohtauksen p\u00e4\u00e4valo tulisi lyhdyst\u00e4, t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 valo voisi olla kuunvalo ja sen heijastukset (Pilbrow 1997, 29.)<\/p>\n<p>Kolmas kategoria, \u00e4\u00e4riviivan valaistus, tarvitaan n\u00e4yttelij\u00e4n hahmon korostamista ja muodon esiin tuomista varten. Se voidaan tehd\u00e4 yl\u00e4-, taka- tai sivuvalolla. Muodon erottumisen takia sen teho on usein voimakkaampi kuin muun toissijaisen valaistuksen.<\/p>\n<p>Tasoittava valaistus on usein pehme\u00e4\u00e4 etuvaloa, joka pehment\u00e4\u00e4 varjoja ja yhdist\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4valoa ja t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4\u00e4 valoa. Sit\u00e4 voidaan tarvita n\u00e4yttelij\u00e4n hahmon kannalta tai s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lavastusta. Jos tasoitusvalo tulee matalasta kulmasta alhaalta, esimerkiksi ramppivaloista, se valaisee lavastusta mutta samalla pehment\u00e4\u00e4 yl\u00e4valon luomia varjoja n\u00e4yttelij\u00e4n kasvoilla.<\/p>\n<p>Pilbrow yhtyy McCandlessin metodiin sis\u00e4\u00e4ntulojen, taustan ja lavastuksen valaisussa, motivoivien valonl\u00e4hteiden, erityst\u00e4 korostusta vaativien kohteiden ja tehosteiden luomisessa. Niist\u00e4 tulee p\u00e4\u00e4elementtien ohella er\u00e4\u00e4nlainen suunnittelijan ostoslista:<\/p>\n<ul>\n<li>P\u00e4\u00e4valo<\/li>\n<li>N\u00e4yttelemisalueen valaistus (t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 valo, \u00e4\u00e4riviivan luominen ja tasoittava valo tarvittaessa)<\/li>\n<li>Muut n\u00e4yttelemisalueet (sis\u00e4\u00e4ntulot jne.)<\/li>\n<li>Tasoittava ja s\u00e4vytt\u00e4v\u00e4 n\u00e4yttelemisalueen valaistus (tarvittaessa)<\/li>\n<li>Lavastuksen valaisu<\/li>\n<li>Motivoivat valonl\u00e4hteet (n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t valaisimet)<\/li>\n<li>N\u00e4kyvyyden korostaminen (spesiaalit, seuraajaheitin)<\/li>\n<li>Erityistehosteet ja projisointi (Pilbrow 1997, 29\u201330.)<\/li>\n<\/ul>\n<p>Pilbrow korostaa produktion valaistuksessa t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 ideaa, suunnittelijan p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n luomaa mentaalia kuvaa ja tilaa, jossa otetaan huomioon niin n\u00e4yttelij\u00e4n ilmaisu kuin lavastuskin. Kolmiulotteiset kuvat saavat nelj\u00e4nnen ulottuvuuden ajassa tapahtuvien muutosten kautta. Englantilaiselle valoajattelulle tyypillisesti Pilbrow varoittaa liian n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n valosuunnittelun vaaroista. Valaistuksen tulee olla sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa eik\u00e4 varastaa p\u00e4\u00e4roolia. Dramaattisen ja visuaalisen konseptin tarkka suunnittelu ja toteutus synnytt\u00e4\u00e4 itse produktion kanssa tasapainoisen tuloksen (Pilbrow 1997, 30.)<\/p>\n<h3>Valosuunnittelija<\/h3>\n<p>Valosuunnittelu ammattina tuli sodanj\u00e4lkeiseen Englantiin hyvin amerikkalaisvaikutteisena, paljolti johtuen maiden jossain m\u00e4\u00e4rin samantyyppisest\u00e4 kaupallisen teatterin perinteest\u00e4. Ennen kaikkea McCandlessin metodi vaikutti englantilaisen valaistuksen kehittymiseen.<\/p>\n<p>Valaistussuunnittelija ei viel\u00e4 1970-luvulla ollut itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti jokaisen produktion k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kuten 1980-luvulla, vaan valot saattoi suunnitella ohjaaja, lavastaja tai valaistusmestari (Reid 1976, 61).<\/p>\n<p>Englantilaisen teatterin painottuessa realismiin my\u00f6s valosuunnittelun perusteet mukailevat realistisen ilmaisun painotuksia. Valosuunnittelijat korostavat kuitenkin, ett\u00e4 jokaisella produktiolla on oma tyylins\u00e4, eri teatterilajit edellytt\u00e4v\u00e4t lajin painotusten mukaista valaisua, erilaiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t taas omanlaisiaan ratkaisuja. Englantilaisen valosuunnittelun k\u00e4sikirjat, jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tiiviytens\u00e4kin takia, esittelev\u00e4t eri l\u00e4ht\u00f6kohdat melko standardimaisesti, kuvaten \u201doikeita\u201d tapoja valaista.<\/p>\n<p>Yksi maailman tunnetuimmista valosuunnittelijoista, David Hersey, erikoistui suurten produktioiden tekoon niin oopperan kuin musikaalin alueella. Amerikkalainen Hersey aloitti uransa Englannissa Richard Pilbrow\u2019n Theatre projects -yhti\u00f6ss\u00e4, jossa h\u00e4n kehittyi taitavaksi valosuunnittelijaksi.<\/p>\n<h3>Valaistuksen teht\u00e4v\u00e4t<\/h3>\n<p>Englantilaiset valosuunnittelijapioneerit Francis Reid ja Robert Ornbo, jotka toimivat aktiivina 1960-luvulta 1990-luvulle, m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t valon t\u00e4rkeimm\u00e4ksi teht\u00e4v\u00e4ksi n\u00e4kyvyyden. Valosuunnittelijan teht\u00e4viin kuuluu p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, milloin n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, ja miten n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, siis n\u00e4ytt\u00e4misen lis\u00e4ksi korostetaan dramaattista valikoivuutta. Kaikkein t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n kuitenkin n\u00e4yttelij\u00e4n kasvojen n\u00e4kymist\u00e4, englantilaiset suunnittelijat n\u00e4kev\u00e4t \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvoin perusteltuna j\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 pime\u00e4\u00e4n, seikka jota korostetaan kautta linjan. Katsojan huomion kohdentamiseksi englantilaiset suunnittelijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t mieluummin huomaamattomia tasapainon vaihdoksia kuin alleviivaavat ilmeisill\u00e4 ja jyrkill\u00e4 valoratkaisuilla. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kaikenlaisia \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksi\u00e4 v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Toinen valon teht\u00e4v\u00e4 on ajan, paikan ja tunnelman luominen. Ornbo korostaa valon motivointia: viittaako valo realistisesti johonkin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 olevaan valonl\u00e4hteeseen kuten ikkunaan tai lamppuun, vai kuvastaako valo sis\u00e4isi\u00e4 merkityksi\u00e4 heijastaen n\u00e4yttelij\u00f6iden tunnetiloja (Ornbo). Reid kuvaa lyhyesti valon mahdollisuuksia vaikuttaa katsojan kokemukseen.\u00a0 Tunnelman luomisen p\u00e4\u00e4asiallinen keino on valon kylm\u00e4-l\u00e4mmin-asteikon k\u00e4ytt\u00f6. Suurempia tehoja saadaan aikaan valo-varjo-suhteen k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4. Teatterivalon referenssin\u00e4 on useimmiten luonnonvalon olosuhteet (Reid\u00a01976,\u00a06.)<\/p>\n<p>Valon t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 on my\u00f6s muodon luominen, ennen kaikkea n\u00e4yttelij\u00e4n kolmiulotteisuuden ilment\u00e4minen. Vaikka etuvalon merkityst\u00e4 korostetaan kasvojen valaisussa, se ei saa olla liian voimakas suhteessa muotoileviin valon suuntiin, sivuvaloon ja takavaloon. Luukkuteatterin kaksiulotteisuutta korostava muoto sai my\u00f6s Englannissa rinnalleen kolmiulotteisuutta korostavat eteen ty\u00f6ntyv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t (\u201dthrust stage\u201d) ja areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t. Silti yleisin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6muoto on kurkistusluukku, jossa kolmiulotteisen lavastuksen ja syvyyssuuntaa hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n asemoinnin takia valaisun muotoileva merkitys korostuu. Takavalo on teatterissa suhteellisen uusi ilmi\u00f6, kuten Reid vuonna 1976 julkaistussa kirjassaan toteaa, kuitenkin korostaen sen mahdollisuuksia. H\u00e4n suosittelee edes yhden tanakan takavalon k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 syvyysvaikutelman vuoksi (Reid 1976, 5.)<\/p>\n<p>Valon jatkuva muuttuminen, el\u00e4vyys, silm\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lliset melko huomaamattomat vaihdot ja s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti k\u00e4ytetyt tehokeinot ovat muita englantilaisen valosuunnittelijan perusarvoja. Huomaamatta tehdyt alitajuisesti vaikuttavat valomuutokset ovat valosuunnittelijan t\u00e4rkeimpi\u00e4 keinoja, ja englantilaiset suunnittelijat mielell\u00e4\u00e4n korostavat hyvien valojen olevan sellaiset, ett\u00e4 niit\u00e4 ei huomaa, kuitenkin korostaen valosuunnittelijan asemaa itsen\u00e4isen\u00e4 ja luovana taiteellisen ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4.<\/p>\n<p>Painotukset vaihtelevat eri teatterin lajien kohdalla, ja kunkin yksitt\u00e4isen produktion kohdalla my\u00f6s valaisemisen tyylin pit\u00e4\u00e4 noudatella produktion kokonaisuutta. Reid esimerkiksi toteaa oopperassa olevan usein edullista j\u00e4tt\u00e4\u00e4 laulajan kasvot h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunnelmallista valoa, sill\u00e4 laulajan kasvojenliikkeet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tue hahmon luomista\u00a0(Reid\u00a01976,\u00a08). Musikaalit, baletti, revyy ja muut viihteelliset teatterimuodot vaativat dramaattisempaa valon k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Valon tehokeinot kuten tyllin k\u00e4ytt\u00f6, projisointi, pyrotekniikka, ja viime aikoina liikkuvat valonheittimet ja laserit, ovat laajentaneet valosuunnittelijan mahdollisuuksia. Varsinkin musikaalit ovat olleet n\u00e4ytt\u00e4vien valoratkaisujen kentt\u00e4n\u00e4, kun ns. vakavassa draamassa tehokeinoja on k\u00e4ytetty s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4mmin.<\/p>\n<p>Brechtil\u00e4isen teatterin kaltainen paljas, valkoinen valo ei innosta englantilaisia, jotka mielell\u00e4\u00e4n korostavat tunnelmallista, mutta suhteellisen realistista valoa. Pehme\u00e4\u00e4 v\u00e4riasteikkoa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6iden valaisussa ja vahvempia v\u00e4rej\u00e4 erikseen valaistussa lavastuksessa. McCandlessin systeemin tapaan n\u00e4yttelemisvalon etuviistoissa valonsuunnissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n eri s\u00e4vyj\u00e4. Varjoja v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n, varsinkin lavastuksiin osuvia n\u00e4yttelij\u00f6iden varjoja, paitsi tietenkin tahallisena tehokeinona. Lavastus ja n\u00e4yttelemisalue valaistaan erikseen.<\/p>\n<p>Valaistussuunnittelijan ty\u00f6tavassa korostetaan ennen kaikkea ammattitaitoisuutta. Valosuunnittelijan kunnia-asia on selvit\u00e4 annetussa ajassa j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti teht\u00e4vist\u00e4, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4n odotukset ja lis\u00e4ksi tuoda produktioon se jokin oma, joka erottaa tuotannon muista. Ennakkosuunnittelu, ty\u00f6n organisointi ja paperity\u00f6 korostuu englantilaisessa tuotantotavassa, jossa valojen varsinaiseen rakentamiseen, teknisiin harjoituksiin ja ennakoihin on varattu vain muutama p\u00e4iv\u00e4. Valosuunnittelija on olemassa ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 valaistus saadaan ripe\u00e4sti ja luotettavasti tehty\u00e4, ei niink\u00e4\u00e4n esimerkiksi omintakeisen persoonallisen tyylin takia. Valosuunnittelijat korostavat sit\u00e4, ett\u00e4 juuri hyv\u00e4 etuk\u00e4teisty\u00f6 ja organisointi ovat ehdoton edellytys ko. tuotantotavassa. Ne hetket, jolloin suunnittelija ohjelmoi valaistustilanteet ja ensimm\u00e4iset, tai jopa ainoat valoharjoitukset tapahtuvat, ovat korvaamatonta aikaa tuhlattavaksi teknisiin ongelmiin. T\u00e4ll\u00f6in suunnittelijan taiteellisen herkkyyden pit\u00e4\u00e4 olla h\u00e4iriintym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Theatre Projects: <a href=\"https:\/\/theatreprojects.com\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">theatreprojects.com\/<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Bentham, Frederick: The Art of Stage Lighting. London: Pitman House, 1980.<\/p>\n<p>Streader, Tim, Williams, John.: Create Your Own Stage Lighting. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 1985.<\/p>\n<p>Pilbrow, Richard: Stage Lighting Design. The Art, the Craft, The Life. London: Nick Hern Books Ltd, 1997.<\/p>\n<p>Reid, Francis: Stage Lighting Handbook. London: Adam and Charles Black, 1976.<\/p>\n<p>Rosenfeld, Sybil: A short history of scene design in Great Britain. Oxford: Basil Blackwell, 1973.<\/p>\n<h3>Painamattomat l\u00e4hteet<\/h3>\n<p>Robert Ornbo, kurssimoniste: Ljuss\u00e4ttningens m\u00f6gligheter i teatern.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Toisen maailmansodan j\u00e4lkeisess\u00e4 Britanniassa monet eri tyylit ovat el\u00e4neet sopusoinnussa. Lavastustyylit ovat varioineet tiukasta epookista kubistisiin taustakankaisiin, tyylitteleviin tai t\u00e4ysin abstrakteihin lavasteisiin. Brechtin ja Piscatorin vaikutteet toivat my\u00f6s brittiteatteriin projisoinnin ja filmin, esimerkiksi Joan Littlewoodin produktiossa Oh, what a lovely war (1963). Brecht-vaikutteet n\u00e4kyiv\u00e4t my\u00f6s Peter Brookin valkoisessa muuttumattomassa valaistuksessa, paljaassa tilassa ja tunnelman hylk\u00e4\u00e4misess\u00e4. [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/49"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=49"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/49\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2208,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/49\/revisions\/2208"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=49"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=49"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=49"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}