{"id":54,"date":"2015-03-19T13:20:15","date_gmt":"2015-03-19T11:20:15","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/valo\/?p=54"},"modified":"2024-09-25T12:00:45","modified_gmt":"2024-09-25T10:00:45","slug":"9-1-valosuunnittelu-kehittyy-yhdysvalloissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/9-1-valosuunnittelu-kehittyy-yhdysvalloissa\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">9.1<\/div> Valosuunnittelu kehittyy Yhdysvalloissa"},"content":{"rendered":"<p>Valosuunnittelu muovautui luovaksi, eriytyneeksi teatteriammatiksi ensimm\u00e4iseksi Yhdysvalloissa. Kehittyv\u00e4 valaistustekniikka ja kapupallisen teatterin kiivas tuotantorytmi edellyttiv\u00e4t ammattikoulutusta ja erikoistumista valaistukseen. Metodivalaistukseksi kutsutaan Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla luotua valosuunnittelun periaatetta, jonka kehitti Stanley McCandless (1897\u20131967). Metodi oli etenkin koulutusta varten luotu valosuunnittelun organisointia helpottava \u201dmuistilista\u201d.<\/p>\n<p>Jean Rosenthal oli ensimm\u00e4isi\u00e4 koulutettuja valaistusammattilaisia, joka erikoistui suunnitteluteht\u00e4viin. H\u00e4n oli pioneeri, jonka el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 vaikutti vahvasti modernin valosuunnitteluk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n muovautumiseen. H\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 valon merkityksest\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 keinot ovat edelleenkin p\u00e4tevi\u00e4 ja edustavat amerikkalaisen valosuunnittelun vakiintuneita k\u00e4sityksi\u00e4.<\/p>\n<h2>McCandlessin metodi<\/h2>\n<p>Yale School of Drama oli ensimm\u00e4inen opinahjo, jossa teatterivalaistusta alettiin opettaa ja se on edelleenkin alan johtava oppilaitos Yhdysvalloissa. Stanley McCandless toimi valaistuksen opettajana Yalen teatterikoulussa sen perustamisesta alkaen miltei nelj\u00e4nkymmenen vuoden ajan. Valaistus oli uusi kehittyv\u00e4 ala, jolla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia oppikirjoja tai oppimenetelmi\u00e4. Siksi McCandless loi Metodin, joka ensi kertaa esiteltiin h\u00e4nen kirjassaan <em>A Method of Lighting the Stage<\/em>. Kirjan ensimm\u00e4inen painos julkaistiin vuonna 1928, jo ennen profiilivalonheittimien tai varsinaisten valop\u00f6ytien aikaa. Nelj\u00e4s painos (1958) on uudistettu vastaamaan teknisen kehityksen silloista tasoa.<\/p>\n<ul>\n<li>Monista McCandless\u2019in oppilaista tuli alan johtavia vaikuttajia ja h\u00e4nen metodinsa on vaikuttanut suoraan tai v\u00e4lillisesti miltei kaikkiin nyky\u00e4\u00e4n toimiviin amerikkalaisiin valosuunnittelijoihin.<\/li>\n<li>McCandlessia pidet\u00e4\u00e4n Yhdysvalloissa modernin valosuunnittelun is\u00e4n\u00e4.<\/li>\n<li>Opiskeli University of Wisconsin\u2019issa ja Harvardissa arkkitehtuuria ja s\u00e4hk\u00f6tekniikkaa.<\/li>\n<li>1920-luvun lopulta l\u00e4htien ty\u00f6skenteli arkkitehtina, valaistuskonsulttina ja erityisesti teatterirakentamisen konsulttina omassa firmassaan New Yorkissa.<\/li>\n<li>Yale School of Drama\u2019n valaistuksen opettaja koulun aloittamisesta vuonna 1925, kunnes j\u00e4i el\u00e4kkeelle vuonna 1964.<\/li>\n<li>Loi ensimm\u00e4isen systemaattisen metodin valaistuksen suunnitteluun.<\/li>\n<li>Teokset <em>A method of lighting the Stage<\/em>, 1. painos vuonna 1928 ja <em>A Syllabus of Stage Lighting<\/em> 1968.<\/li>\n<li>Metodi vaikuttaa edelleenkin voimakkaasti angloamerikkalaisessa valaistuskulttuurissa ja erityisesti valaistuksen opetuksessa.<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Metodi lyhyesti<\/h3>\n<ul>\n<li>Luotu realistisen teatterin huonen\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en (esim. lavastuksissa yleens\u00e4 sein\u00e4t ja katto).<\/li>\n<li>N\u00e4yttelemisalue pyrit\u00e4\u00e4n valaisemaan ekonomisesti kaikkiin kohtauksiin soveltuvalla perusvalaistuksella.<\/li>\n<li>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n aktiivinen n\u00e4yttelemisalue jaetaan samankokoisiin ruutuihin, joihin jokaiseen kohdistetaan valokiila 45\u00ba kulmassa etuvasemmalta ja 45\u00ba kulmassa etuoikealta.<\/li>\n<li>Toisen puolen valo on yleens\u00e4 kylm\u00e4 ja vastakkainen puoli l\u00e4mmin. V\u00e4rivalinnoilla tuetaan motivoivien valojen v\u00e4rimaailmaa.<\/li>\n<li>Yhdist\u00e4v\u00e4 ja s\u00e4vytt\u00e4v\u00e4 valo (katto- ja lattiaramppirivist\u00f6j\u00e4) tasoittavat valokiilojen rajat ja valaisevat lavastusta.<\/li>\n<li>Tausta (lavastusten taustalla oleva lavastuskangas) valaistaan erikseen.<\/li>\n<li>Kukin teatteriesitys tarvitsee yleisvalaistuksen lis\u00e4ksi joitakin erityisiin tarkoituksiin varattuja valonheittimi\u00e4, esim. sis\u00e4\u00e4ntulojen korostaminen, toiminnan kannalta t\u00e4rke\u00e4t paikat, motivoivien valonl\u00e4hteiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4t motivoidut valot (esim. auringon ja lampun valon vaikutelmat) ja efektit (esim. projisointi).<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Termist\u00f6\u00e4<\/h3>\n<p><strong>Motivoiva valo (motivating light):<\/strong> N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 konkreettinen valonl\u00e4hde (esim. lamppu, kynttil\u00e4) tai fiktiivinen valonl\u00e4hde (esim. aurinko tai kuu), joka m\u00e4\u00e4rittelee valaistuksen v\u00e4ris\u00e4vyn ja suunnan.<\/p>\n<p><strong>Motivoitu valo (motivated light):<\/strong> Valonheittimien avulla luotu valotilanne, jonka avulla pyrit\u00e4\u00e4n luomaan vaikutelma ik\u00e4\u00e4n kuin valo tulisi motivoivasta valosta. Valon intensiteetin, v\u00e4rin ja suunnan avulla pyrit\u00e4\u00e4n luomaan yhteys motivoivaan valoon.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-54 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1000\" height=\"682\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/motivoivavalo.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-775\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/motivoivavalo.jpg 1000w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/motivoivavalo-800x546.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1000px) 100vw, 1000px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-775'>\n\t\t\t\tHehkulamput motivoivana valona. [Tarja Ervasti]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1000\" height=\"674\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/motivoituvalo.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-776\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/motivoituvalo.jpg 1000w, https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/motivoituvalo-800x539.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1000px) 100vw, 1000px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-776'>\n\t\t\t\tMotivoitu valo vahvistaa hehkulamppujen vaikutelmaa. [Tarja Ervasti]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Mystiikan verhoama valaistus<\/h3>\n<p><em>A Method of Lighting the Stage<\/em> -teoksen johdantoluvussa McCandless erittelee syit\u00e4 miksi valaistuksen suunnitteluun ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tarvitaan metodia. H\u00e4n k\u00e4sittelee my\u00f6s metodin haittoja ja hy\u00f6tyj\u00e4, ilmeisesti vastaten ensi painosten j\u00e4lkeiseen kritiikkiin (McCandless 1984, 9\u201316.)<\/p>\n<p>McCandlessin mukaan valaistuksen suunnittelua ja toteutusta verhoaa mystinen verho, joka aiheutuu tiet\u00e4myksen puutteesta niin valon mahdollisuuksista kuin rajoituksistakin. Valon lainalaisuuksien heikko tuntemus, primitiivinen laitteisto ja yksinkertaisen valaistussuunnitelman puute ovat suurimmat syyt mystifioinnille. H\u00e4nen tarkoituksensa on esitt\u00e4\u00e4 yksinkertainen yleisp\u00e4tev\u00e4 suunnitelma valaistuksen toteutukseen useimpien n\u00e4ytelmien tarpeisiin sovellettavaksi. H\u00e4n vertaa metodiaan paletin valmistamiseen, se tarjoaa metodin ty\u00f6v\u00e4lineiden organisointiin ja siten vapauttaa voimavaroja varsinaiselle ilmaisulle ja kokeilulle.<\/p>\n<p>Metodin soveltamisesta on hy\u00f6ty\u00e4 teattereiden suunnittelussa, valaistushankintojen suunnittelussa, valop\u00f6yd\u00e4n laajuuden hahmottamisessa ja se innostaa ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4 valon mahdollisuuksien t\u00e4ysimittaiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Metodin avulla voidaan saada aikaan todellista muuntelua pienell\u00e4 kalustolla. McCandless kuitenkin varoittaa, ettei pid\u00e4 luulla metodin ratkaisevan kaikkia valaistuksen ongelmia. Siihen ei sis\u00e4lly l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 lopullisten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien valaistustasapainon ja komposition suhteen. Metodia tulee soveltaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n koon ja kulloisenkin esityksen tarpeiden mukaan.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n visuaaliset elementit ovat lavastuksen muoto ja v\u00e4ri, tarpeisto, n\u00e4yttelij\u00f6iden ryhmittely ja puvustus. N\u00e4m\u00e4 elementit valaistuksen tulee eri olosuhteissa yhdist\u00e4\u00e4 dramaattisiksi kuviksi ja kuvien sarjoiksi. Pelkk\u00e4 n\u00e4kyvyys ei kontrolloitavan valaistuksen aikana en\u00e4\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4 tavoite. Valaistus vaikuttaa kaikkiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n elementtien ilmiasuun ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 siit\u00e4 on McCandlessin mukaan tullut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan kompositiota m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 elementti.<\/p>\n<p>McCandless kirjoittaa unelmoiden tulevaisuuden valaistuslaitteista, joiden avulla voitaisiin l\u00e4hesty\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvalon ja auringon vaikutelmia. Tehokkaammilla valaisimilla voitaisiin p\u00e4\u00e4st\u00e4 erilaiseen valon jakautumiseen ja kenties v\u00e4hent\u00e4\u00e4 tarvittavien heittimien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Toisaalta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ei pyrit\u00e4k\u00e4\u00e4n todellisiin olosuhteisiin vaan tekem\u00e4\u00e4n luonnon olosuhteista dramaattinen tulkinta.<\/p>\n<p>Metodin haittoina McCandless tunnustaa joustamattomuuden ja sen, ett\u00e4 samoja valaisimia joudutaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikkiin tarkoituksiin. Toisaalta h\u00e4n muistuttaa, ett\u00e4 tarpeen vaatiessa on syyt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s erikoistarkoituksiin erillisi\u00e4 valaisimia, \u201dspesiaaleja\u201d. Metodissa on kuitenkin olennaista se, ett\u00e4 kaikkien kohtauksien n\u00e4kyvyystarpeet ratkaistaan yhdell\u00e4 perusvalaistuksella ja vain poikkeustapauksissa kohtauksia varten rakennetaan omat erilliset valaistusratkaisut.<\/p>\n<p>Teatterin valaisinten tulee olla siirrett\u00e4vi\u00e4, jotta ne voidaan sijoittaa eri produktioiden tarpeiden mukaan. Niiden pit\u00e4\u00e4 olla paikoissa joissa lamppu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n vaihtamaan ja haluttaessa v\u00e4ri ja suuntaus voidaan vaihtaa kohtausten v\u00e4lill\u00e4. Valaisinten tulisi olla erikseen kontrolloitavissa. Kirjoittajan mukaan kaikki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n pinnat ovat sekund\u00e4\u00e4risi\u00e4 valonl\u00e4hteit\u00e4, mutta teoksessa pystyt\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n vain sit\u00e4 kuinka lavastus vaikuttaa valaistuksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja laitteistoon.<\/p>\n<p>McCandless p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 johdannon vertaukseen automobiilista. Metodi ei ole sen idioottivarmempi kuin autokaan, mutta kokemuksella ja huolellisuudella sill\u00e4 voi saada hyvi\u00e4 tuloksia aikaan, aivan samoin kuin voi oppia ajamaan autoa. Liian usein teatterit j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t valaistuksen ammattitaidottomien haltuun. Nerokas ja taiteellinen ammattilainen voisi toisaalta saada hyvi\u00e4 tuloksia aikaan v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4kin kalustolla kuin mit\u00e4 metodissa ehdotetaan. Teatterin yhteisty\u00f6luonne kuitenkin vaikuttaa siihen eri yhteisty\u00f6osapuolien tarpeita silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en valaistusj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n kannattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen verran liikkumavaraa kuin metodi suo. McCandlessin 1920-luvulla esitt\u00e4m\u00e4t ajatukset vaikuttavat monin paikoin edelleenkin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n p\u00e4tevilt\u00e4.<\/p>\n<h3>Valaistusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/h3>\n<p>Metodin taustalla on realistisen teatterin perinteiset oletukset. Valaistuksen suuntaviivat m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4n k\u00e4sikirjoituksesta. Tilan ja ajankohdan ratkaisut ja niiden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4t valinnat motivoivien valonl\u00e4hteiden suhteen on mahdollista analysoida tekstist\u00e4 tarkalla lukemisella. Motivoivat valonl\u00e4hteet ovat realistisen maailman valoja kuten lamppujen valaistus, auringon tai kuun valo, jne. McCandless kirjoitti teoksensa tuottajavaltaisessa amerikkalaisessa teatterimaailmassa ja siksi h\u00e4nen mukaansa tuottajan teht\u00e4v\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 edet\u00e4\u00e4nk\u00f6 k\u00e4sikirjoituksen antamien suuntaviivojen mukaan vai muutetaanko motivoivien valonl\u00e4hteiden valintaan vaikuttavia seikkoja. H\u00e4n viittaa valaistuksen l\u00e4ht\u00f6kohtien riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n pohdintaan ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4, kunkin asettaessa omien mieltymysten mukaiset olettamukset produktion valaistukselle. T\u00e4m\u00e4 voi johtaa valaistuksen tavanomaisuuteen ja toisaalta asettaa haasteita, joita on mahdotonta toteuttaa, lopputuloksen p\u00e4\u00e4tyess\u00e4 yleens\u00e4 kompromissiksi (McCandless 1984, 17.)<\/p>\n<p>Metodi on luotu ajatellen tyypillist\u00e4 huonelavastusta, jossa on sein\u00e4t ja mahdollisesti kattokin. N\u00e4yttelemisalueet m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyv\u00e4t lavastuksen, huonekalujen, seinien, aukkojen, taustan, korokkeiden jne. rajaamiin tiloihin. N\u00e4yttelemisalueen valaistuksen tarkoituksena on luoda n\u00e4kyvyytt\u00e4 ja korostaa n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4. Taustalla on pyrkimys auringonvalon antamaan suuntavaikutelmaan. Jos teatterissa olisi mahdollista sijoittaa tarpeeksi voimakas valaisin sellaiseen paikkaan, ett\u00e4 koko n\u00e4yttelemisalueella n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvoille tulisi tasainen valo sopivassa kulmassa, riitt\u00e4isi n\u00e4kyvyyden luomiseen yksi valonheitin. Koska se ei ole normaaleissa teatteriolosuhteissa mahdollista, sama vaikutelma pyrit\u00e4\u00e4n luomaan monen valaisimen yhdistelm\u00e4ll\u00e4. Ty\u00f6tapaan kuuluu, ett\u00e4 n\u00e4yttelemisalue jaetaan samankokoisiin ruutuihin, joihin kuhunkin kohdistuu pehme\u00e4rajainen valonheitin. Yhdistyneen\u00e4 niiden valokiilat tuottavat tasaisen kattavan valaistuksen koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, eik\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n liikkumista ole tarpeen rajoittaa. Kun kukin valaisimista on omassa linjassaan voidaan valaistuksen tasoa joustavasti muunnella eri alueiden kesken.<\/p>\n<p>N\u00e4kyvyyden varmistamisen j\u00e4lkeen luodaan ajan ja paikan olosuhteet, tai vaihtoehtoisesti, kuten McCandless toteaa, m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6n aika ja paikka. Motivoidun valon valinnoilla m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n naturalismin aste. Lavastuksen valaisulla luodaan kompositio ja tunnelma.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-54 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"610\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/112_x-e1473082598102.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-734\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-734'>\n\t\t\t\tN\u00e4ytt\u00e4m\u00f6alue jaetaan alueisiin, joihin suunnataan etuvalot molemmilta puolilta 45 asteen kulmassa. [Tarja Ervasti]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"610\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/12\/112b_x-e1473082633826.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-735\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-735'>\n\t\t\t\tLeikkauspiirustus [Tarja Ervasti]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>N\u00e4yttelemisalueen valaisu<\/h3>\n<p>McCandlessin metodissa n\u00e4yttelij\u00e4n valaisu perustuu 45 asteen tulokulmassa diagonaalisesti kummaltakin puolelta suunnattuun, kesken\u00e4\u00e4n komplementtis\u00e4vyiseen etuvaloon. Kuhunkin n\u00e4yttelemisalueen ruutuun suunnataan vastaavat kaksi heitint\u00e4 kummaltakin puolelta. Valokiilojen tulee olla riitt\u00e4v\u00e4n laajoja ja reunojen diffuuseja, jotta ne sulautuvat toisiinsa eik\u00e4 raja-alueille j\u00e4\u00e4 pimeit\u00e4 paikkoja. Eri alueille osuvia valokiiloja t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kattoramppivalojen pehme\u00e4ll\u00e4 yleisvalaistuksella.<\/p>\n<p>McCandless esittelee luvussa \u201dLighting the Acting Area\u201d seikkaper\u00e4isesti valon tuottamiseen vaikuttavia teknisi\u00e4 ja fysikaalisia perusseikkoja. H\u00e4n esittelee valonheittimien rakenteen ja ominaisuudet, valon voimakkuuteen vaikuttavat tekniset seikat ja voimakkuuden laskennan, v\u00e4rin vaikutuksen, valon jakautumisen, suunnan vaikutuksen ja valaistuksen kontrollin.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelemisalue jaetaan keskisuurella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 yleens\u00e4 kuuteen suurin piirtein samankokoiseen alueeseen. Koska valaistuksen kohde on n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvojen tasalla, valojen suuntaus pit\u00e4isi ajatella noin 160 cm korkeuteen.<\/p>\n<p>N\u00e4yttelemisalueen valaiseminen kohdevaloilla, lattia- ja kattoramppivalojen sijaan, tuottaa paremman n\u00e4kyvyyden v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 valom\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4. Valaisemalla n\u00e4yttelij\u00e4t ja lavastus irrallaan toisistaan saadaan aikaan kontrasti. McCandless k\u00e4sittelee yksityiskohtaisesti valaistusvoimakkuuden laskentaa, ottaen huomioon erilaiset valaisintyypit ja niiden lis\u00e4laitteet, et\u00e4isyyden ja v\u00e4rin. Tavoitteena on juuri oikeantehoisten heitinten valinta kuhunkin tarkoitukseen.<\/p>\n<p>Jotta n\u00e4yttelemisalueen valot olisivat mahdollisimman luonnolliset ja sulautuisivat motivoivan valon luomaan vaikutelmaan, McCandless suosittelee, ett\u00e4 motivoivan valon suuntaiset n\u00e4yttelemisalueen valot olisivat saman s\u00e4vyiset sen kanssa, vastakkaisen suunnan ollessa t\u00e4m\u00e4n s\u00e4vyn komplementtiv\u00e4ri. N\u00e4in p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jossa toiselta puolelta valaistaan l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4, esimerkiksi auringonvalon s\u00e4vyll\u00e4, ja toiselta puolelta kylm\u00e4ll\u00e4, esimerkiksi sinert\u00e4v\u00e4ll\u00e4 varjon v\u00e4rill\u00e4. Voimakkaita v\u00e4rej\u00e4 tulisi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kasvojen valaisussa luonnolliselta vaikuttavia ambraa, vaaleanpunaista, laventelia ja ter\u00e4ksen sinist\u00e4. (Steel blue viittaa kylm\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4nvalon v\u00e4riseen v\u00e4risuotimeen). Valaistuksen ja maskin v\u00e4rit pit\u00e4isi koordinoida yhteen, ottaen valinnan l\u00e4ht\u00f6kohdaksi motivoivan valonl\u00e4hteen v\u00e4ris\u00e4vyn.<\/p>\n<blockquote><p>Valon jakautumisen tavoitteena on luoda n\u00e4yttelemisalueelle dramaattinen n\u00e4kyvyys (\u2019dramatic visibility\u2019) ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n eri osien joustava kontrollimahdollisuus (McCandless 1984, 52).<\/p>\n<p>Jo renessanssin aikaan keksittiin ett\u00e4 paras tasapaino valon ja varjon v\u00e4lill\u00e4 plastisen vaikutelman kannalta saadaan aikaan diagonaalisesti, yli toisen olan lankeavalla auringonvalolla (McCandless 1984, 53).<\/p><\/blockquote>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 paras plastisuus saavutetaan kun valon suunta on 45\u00ba sivulla ja samoin 45\u00ba ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kohteesta katsoen. Jos n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilaa ajatellaan kuutiona, valon paras tulosuunta olisi kuution kulmista vedettyjen diagonaalien suuntainen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 teatterien arkkitehtuuri, lavastuksen ja valojen mahdolliset sijoituspaikat ja kunkin esityksen tarpeet edellytt\u00e4v\u00e4t tarpeen mukaan peruss\u00e4\u00e4nn\u00f6n soveltamista.<\/p>\n<p>Valojen suuntauksessa pit\u00e4isi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelemisalueen valojen osumista lavastukseen. N\u00e4yttelij\u00e4n varjo sein\u00e4ll\u00e4 ja valokiilan ovaali muoto sy\u00f6v\u00e4t todellisuusvaikutelmaa. Siksi valokiilojen muotoiluun tarvitaan erilaisia rajaimia. McCandless kirjoittaa (vuoden 1958 4. painoksessa), ett\u00e4 yleens\u00e4 on tapana sijoittaa etuvaloiksi profiiliheittimi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon etupuolella niiden kontrolloitavan valokiilan takia, kun taas n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon takana k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n fresnel-heittimi\u00e4 niiden pehme\u00e4n valokiilan takia.<\/p>\n<p>Valojen s\u00e4\u00e4tely tapahtuu valop\u00f6yd\u00e4n avulla. Koska valop\u00f6yt\u00e4 oli viel\u00e4 usein n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivulla josta ei kunnolla n\u00e4e n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, McCandlessin mielest\u00e4 oli tarpeen rajoittaa n\u00e4yttelemisvalojen muutokset l\u00e4hinn\u00e4 kutakin kohtausta varten luotuihin tilanteisiin. Kutakin kohtausta varten tehd\u00e4\u00e4n valaistusharjoituksissa tarkat muistiinpanot eri valaisimien tasoista. Koska et\u00e4isyys ja tehot vaihtelevat kullakin heittimell\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isesti hiukan eri arvot silloinkin kun pyrit\u00e4\u00e4n tasaiseen valaistukseen. Joissain tapauksissa on mahdollista yhdist\u00e4\u00e4 useampi heitin samaan himmentimeen, mutta se rajoittaa joustavuutta.<\/p>\n<p>V\u00e4rin vaihtamiseen tarkoitetut laitteet (Euroopassa mekaaninen vaijerien ja v\u00e4kipy\u00f6rien avulla valop\u00f6yd\u00e4st\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 laite ja Amerikassa elektromagneettinen vaihtomekanismi) tuottivat ter\u00e4v\u00e4n vaihdon, joten McCandless ei suositellut niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kohtauksen aikana teht\u00e4viin vaihtoihin. Joskus v\u00e4rimuutosten takia on tarpeen rakentaa kaksi tai kolmekin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kattavaa valaisinsarjaa. Eri kohtausten v\u00e4leiss\u00e4 on periaatteessa mahdollista vaihtaa v\u00e4risuotimia ja jopa suuntausta, mutta yleens\u00e4 vain lattialla olevaa kalustoa liikuteltiin vaihdoissa.<\/p>\n<p>McCandless kirjoittaa ett\u00e4 k\u00e4sik\u00e4ytt\u00f6inen seuraajavalonheitin, suuritehoinen hiilikaarivalo, sijaitsi yleens\u00e4 projisointihuoneessa katsomon per\u00e4ll\u00e4. Vaikka niiden valoa voikin s\u00e4\u00e4dell\u00e4 joustavasti, ei niit\u00e4 yleens\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelmiss\u00e4, koska niiden kontrolli ei tapahdu valop\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Yrityksi\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 kauko-ohjattavan moottorin avulla s\u00e4\u00e4delt\u00e4vi\u00e4 heittimi\u00e4 oli tehty jo McCandlessin aikana, mutta laitteet olivat viel\u00e4 liian kalliita tavanomaiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Siksi n\u00e4yttelemisalueen valojen kontrolli rajoittui intensiteetin s\u00e4\u00e4telyyn ja k\u00e4sik\u00e4ytt\u00f6isyyteen (McCandless 1984, 65.)<\/p>\n<h3>Yhdist\u00e4v\u00e4 ja s\u00e4vytt\u00e4v\u00e4 valo \u2019Blending and toning\u2019<\/h3>\n<blockquote><p>\u2026 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6alue ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti n\u00e4yttelemisaluetta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 tausta tulee valaista samaan tapaan kuin heijastuva p\u00e4iv\u00e4nvalo liittyy suoraan auringon s\u00e4teilyyn. Valo on pehme\u00e4 ja tasaisesti jakautuva, yhdist\u00e4en visuaalisen aineksen ja s\u00e4vytt\u00e4en tunnelmallisesti ymp\u00e4rist\u00f6n, jota vasten t\u00e4rke\u00e4 hahmo tai esine n\u00e4kyy (McCandless 1984, 66.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Yleisen ja varjottoman valaistuksen luomiseen soveltuvat parhaiten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon taakse sijoitettavat kattorampit. Varsinkin ulkokohtauksissa, joissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kankaasta tehtyj\u00e4 maalattuja katteita, kattoramppirivist\u00f6j\u00e4 voidaan sijoittaa useaan katev\u00e4liin. Lattiaramppia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 vain s\u00e4vytt\u00e4miseen sek\u00e4 pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n ja v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n lavastukseen osuvia varjoja (McCandless 1984, 68.)<\/p>\n<p>Tekstist\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n p\u00e4\u00e4asiallisina valonl\u00e4htein\u00e4 ennen toimineet katto- ja lattiaramppirivist\u00f6t sijoitettiin viel\u00e4 McCandlessin aikaan yleisesti\u00a0 teatterirakennuksiin. Niiden k\u00e4ytt\u00f6 pit\u00e4isi kuitenkin rajoittaa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4\u00e4n valaistukseen. Musikaalituottajien piiriss\u00e4 oli tapana vaatia suuritehoisten ramppien luomaa valoa tuomaan loistokkuutta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaan (McCandless 1984, 69.) Oopperassa ja musikaaleissa k\u00e4ytettiin viel\u00e4 yleisesti maalattuja kulisseja sivu- ja yl\u00e4katteina ja siksi niiden valaisua varten oli McCandlessin mukaan perusteltua varustaa teatterin katto useilla ramppirivist\u00f6ill\u00e4. Vain t\u00e4llaisessa lavastuksessa ramppivaloja oli syyt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lavastuksen valaisuun. Puhedraamassa tarvittiin vain ensimm\u00e4inen ramppirivist\u00f6 heti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon tuntumassa valokiilojen yhdist\u00e4miseen ja s\u00e4vytystarkoitukseen. Kattoramppi voitiin usein korvata yhdell\u00e4 tai kahdella suurella hajavaloheittimell\u00e4 kutakin valittua v\u00e4ri\u00e4 kohden. Heittimen tuottama varjo lankeaa lattialle ja valokiila on rajattava tarkasti, ettei se osu lavastukseen. Jos k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli taustakangas, tarvittiin mahdollisesti takana toinen ramppirivist\u00f6 (McCandless 1984, 72\u201374.)<\/p>\n<p>Kattorampit varustettiin perinteisen kolmiv\u00e4risysteemin mukaisesti siten, ett\u00e4 joka kolmas valaisin varustettiin yhdell\u00e4 additiivisen v\u00e4risekoituksen p\u00e4\u00e4v\u00e4reist\u00e4: punaisella, sinisell\u00e4 ja vihre\u00e4ll\u00e4. Teoreettisesti n\u00e4m\u00e4 tuottavat yhdess\u00e4 valkoisen valon ja muut mahdolliset sekoitusv\u00e4rit, mutta McCandless ei pid\u00e4 tasoitukseen tarkoituksenmukaisena k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tehoa sy\u00f6vi\u00e4 prim\u00e4\u00e4riv\u00e4rej\u00e4. Siksi on viisasta valita samojen v\u00e4rien miedompia s\u00e4vyj\u00e4 tai valita juuri kyseisess\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 tarvittavat s\u00e4vyt. Kolmantena vaihtoehtona on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kolmen p\u00e4\u00e4v\u00e4rin lis\u00e4ksi nelj\u00e4nness\u00e4 linjassa valkoista. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli lasisuotimia, joiden v\u00e4rivaihtoehtoina oli Mccandlessin aikaan p\u00e4\u00e4v\u00e4rien lis\u00e4ksi ambra, vaaleanpunainen (surprise pink) ja sinivihre\u00e4 (McCandless 1984, 70\u201371.)<\/p>\n<blockquote><p>Gelatiinista, vaikka se haalistuukin lampun kuumuuden vaikutuksesta (toisin kuin lasi), valmistetaan riitt\u00e4v\u00e4n suurta v\u00e4rivalikoimaa, joten sen k\u00e4ytt\u00f6 on perusteltua kun erikoiss\u00e4vyj\u00e4 tarvitaan (McCandless 1984, 71).<\/p><\/blockquote>\n<p>McCandless pit\u00e4\u00e4 lattiarampin poistamista virheen\u00e4, koska h\u00e4n n\u00e4kee sen viel\u00e4 tarpeellisena niin musikaaleissa kuin puhedraamassakin. Musikaaleissa lattiaramppia k\u00e4ytettiin usein suurillakin tehoilla. Puhedraamassa se ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 varsinainen n\u00e4yttelij\u00e4n valaisun keino, mutta sill\u00e4 on k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varjojen pehment\u00e4j\u00e4n\u00e4 kasvoista ja lavastuksen pehme\u00e4ss\u00e4 s\u00e4vytyksess\u00e4. Rampissa tulee olla v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kymmenen lamppua v\u00e4ri\u00e4 kohti, jotta varjoja ei muodostuisi. Toisin kuin kattorampeissa, lattiarampeissa McCandless n\u00e4kee my\u00f6s additiivisten p\u00e4\u00e4v\u00e4rien olevan mahdollisia.<\/p>\n<p>Jos sivuista ja lattiasta heijastuvasta valosta tulee riitt\u00e4v\u00e4sti valoa pehment\u00e4m\u00e4\u00e4n etuvalojen tuottamia varjoja, ei ramppia tarvita laisinkaan. Jos etuvalojen sijoitusmahdollisuutta ei ole, on McCandlessin mielest\u00e4 mahdollista valaista n\u00e4yttelij\u00e4t ramppivaloilla. T\u00e4ll\u00f6in kattoramppien valo suunnataan my\u00f6s lavasteisiin, tasoittamaan lattiarampeista lavastuksiin mahdollisesti syntyvi\u00e4 varjoja (McCandless 1984, 79\u201381.)<\/p>\n<h3>Taustan valaistus<\/h3>\n<p>V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti n\u00e4yttelemisalueeseen liittyv\u00e4n lavastuksen takana olevaa lavastusta McCandless kutsuu taustaksi (\u2019background\u2019). Tausta muodostuu maalatuista tai yksiv\u00e4risist\u00e4 taustakankaista, py\u00f6r\u00f6horisontista tai kupolihorisontista, ikkunoiden ja ovien taustakappaleista, lattiakulisseista jne. Naturalistisen l\u00e4ht\u00f6kohdan mukaan valaistun taustan tulisi antaa mielikuvia paikasta, vuorokaudenajasta ja s\u00e4\u00e4olosuhteista. Taustan tulisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 sananmukaisesti taustalle, joten sen valaistusvoimakkuuden tulee olla suhteellisen himme\u00e4 (McCandless 1984, 86.)<\/p>\n<p>Valaistuksen avulla voidaan luoda vaikutelma p\u00e4iv\u00e4n kierrosta kaikkina vuorokauden aikoina muuttamatta lavastusta. McCandless suositteleekin maalattujen taustakankaiden sijaan py\u00f6r\u00f6horisonttia ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 valaistustapaa, koska n\u00e4in saadaan aikaan tasainen ja s\u00e4\u00e4delt\u00e4v\u00e4 valaistus ja \u201dparempi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva kuin on mahdollista taustakankailla joissa on maalattu perspektiivi\u201d (McCandless 1984, 87.)<\/p>\n<p>Py\u00f6r\u00f6horisontti oli McCandlessin mukaan ensin maalattu, puolikaaren muotoinen taustakangas. Modernit py\u00f6r\u00f6horisontit olivat yksiv\u00e4risi\u00e4, joko sileit\u00e4 tai laskostettuja verhoja, jotka peitt\u00e4v\u00e4t samoin kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 taustan ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivut tai yl\u00e4reunastaan eteenp\u00e4in kaartuvia kupolihorisontteja. McCandlessin mukaan py\u00f6r\u00f6horisontti oli Yhdysvalloissa yleens\u00e4 maalattu siniharmaaksi, kun taas Saksan suurilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 oli tilaa ripustaa puolipy\u00f6reist\u00e4 radoista kaksi sivulla oleviin sylintereihin varastoitavaa py\u00f6r\u00f6horisonttia. N\u00e4ist\u00e4 toinen oli valkoinen, toinen tumman sininen. Laskostetut verhomaiset horisontit olivat yleens\u00e4 v\u00e4rit heijastava valkoinen ja valoa absorboiva musta sametti (McCandless 1984, 87\u201388.)<\/p>\n<p>Horisontit valaistaan kankaan edest\u00e4 lattialta suhteellisen voimakkailla ramppivaloilla (\u2019striplights\u2019) ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 horisontin yl\u00e4osan korkeudelta. Pyrkimyksen\u00e4 on tasainen valon jakautuma kankaan koko pinnalla. Jos k\u00f6ysist\u00f6ss\u00e4 riippuvat lavasteet luovat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6alueen p\u00e4\u00e4lle esteit\u00e4, horisontin yl\u00e4rampit sijoitetaan l\u00e4helle kangasta. Niiss\u00e4 tulee olla keskitt\u00e4v\u00e4t peilit ja ne suunnataan siten ett\u00e4 kankaan pinta saadaan valaistua koko korkeudelta. Kuitenkin kankaan ep\u00e4tasaisuuksien peitt\u00e4miseksi paras horisontin valaisutapa on kohtisuoraan edest\u00e4. Heittimet sijoitetaan niin kauas eteen kuin mahdollista, mieluiten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon tuntumaan. T\u00e4ll\u00f6in voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 useita hajavaloheittimi\u00e4 tai keskitt\u00e4v\u00e4peilisi\u00e4 ramppiyksikk\u00f6j\u00e4. Yhdysvalloissa ei ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ep\u00e4symmetrisell\u00e4 peilill\u00e4 varustettuja eurooppalaistyylisi\u00e4 horisonttivaloja, vaan hajavalot olivat symmetrisi\u00e4 \u2019Olivetteja\u2019 tai py\u00f6re\u00e4kupuisia joka suuntaan valaisevia \u2019scuuppeja\u2019. Viel\u00e4 1990-luvun alussa ne kuuluivat monien teatterien valokalustoon (Kuvat McCandless 1984, 90, 95.)<\/p>\n<p>Additiivisten p\u00e4\u00e4v\u00e4rien avulla saadaan aikaan kaikki tarvittavat v\u00e4risekoitukset, mutta mieluiten valitaan varsinaisten p\u00e4\u00e4v\u00e4rien hieman vaaleampia s\u00e4vyj\u00e4. Useimmiten tarvittava ja eniten tehoa sy\u00f6v\u00e4 sininen v\u00e4ri tarvitsee enemm\u00e4n tehoa kuin muut v\u00e4rit. Keskip\u00e4iv\u00e4n taivaansinist\u00e4 ei kannata tehd\u00e4 tummalla sinisell\u00e4 vaan esimerkiksi keskivahvalla ter\u00e4ksen sinisell\u00e4 (\u2019medium steel blue\u2019) tai sekoittamalla siniseen p\u00e4\u00e4v\u00e4riin hiukan kahta muuta p\u00e4\u00e4v\u00e4ri\u00e4. McCandless kertoo ett\u00e4 saksalaiset horisonttivalot \u2019Horizontbeleuchtungsapparat\u2019 on varustettu v\u00e4rinvaihtajamekanismeilla, joita voidaan ohjata valop\u00f6yd\u00e4st\u00e4. My\u00f6s joissakin amerikkalaisissa teattereissa k\u00e4ytettiin v\u00e4rinvaihtajia, jolloin saadaan lis\u00e4\u00e4 tehoa kun kaikki heittimet ovat k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 samanaikaisesti yhdell\u00e4 v\u00e4rill\u00e4. J\u00e4rjestelm\u00e4n haittapuolena menetet\u00e4\u00e4n mahdollisuus v\u00e4rin sekoitukseen.<\/p>\n<p>Lattiakulisseja (\u2019ground row\u2019) k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n luomaan vaikutelmia maisemasta ja jos ne ovat riitt\u00e4v\u00e4n korkeita, peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lattialla olevat horisonttivalot. Et\u00e4isyyden illuusiota voidaan tavoitella useilla lattiakulissiriveill\u00e4. Suorat pahvikulissit on vaikeaa valaista luonnollisesti, mutta McCandless toteaa ett\u00e4 parhaaseen tulokseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n jos kulisseissa on hieman kolmiulotteisuutta ja jos niiden eteen voidaan sijoittaa tylli korostamaan et\u00e4isyysvaikutelmaa. Jos horisontin yl\u00e4valot on sijoitettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n etuosan p\u00e4\u00e4lle, niist\u00e4 tuleva hajavalo riitt\u00e4\u00e4 valaisemaan lattiakulissit. Kukin kulissirivi voidaan valaista yl\u00e4valoilla erikseen, jotta niiden v\u00e4lisill\u00e4 suhteilla voidaan lis\u00e4t\u00e4 et\u00e4isyyden tuntua. Tarkkaan valittuja yksityiskohtia voidaan valaista pienell\u00e4 kohdevalolla, johon on tehty tarkka maski. Suunta valitaan siten ett\u00e4 pehmennettykin varjo osuu pois katseen linjalta.<\/p>\n<p>Ovien ja ikkunoiden taustakulissit est\u00e4v\u00e4t takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n n\u00e4kymisen aukoista. N\u00e4iden kulissien valaisun tarkoituksena on luoda himme\u00e4 taustavalaistus niin ett\u00e4 aukot eiv\u00e4t vaikuta mustilta rei\u2019ilt\u00e4. Pienet ramppirivit (\u2019striplights\u2019) sijoitetaan aukon p\u00e4\u00e4lle tai sivuille. Usein on mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hajavaloheitint\u00e4 jossa on diffuusifiltteri tai heijastunutta valoa. Sis\u00e4\u00e4n tulevan n\u00e4yttelij\u00e4n ja tukielementtien varjot eiv\u00e4t saisi osua taustakulissille.<\/p>\n<h3>Erityistehosteet<\/h3>\n<p>Metodin mukainen yleisvalaistus v\u00e4hent\u00e4\u00e4 \u2019spesiaalien\u2019 tarvetta, mutta erottuakseen muista tuotannoista kukin teatteriesitys tarvitsee yleisvalaistuksen lis\u00e4ksi erityisiin tarkoituksiin varattuja valonheittimi\u00e4.<\/p>\n<p>Erityistehosteita ovat:<\/p>\n<ul>\n<li>N\u00e4yttelemisalueen erityisen t\u00e4rke\u00e4t paikat: sis\u00e4\u00e4ntulojen korostaminen (ovet, n\u00e4yttelij\u00e4n n\u00e4kyvyys sis\u00e4\u00e4ntulojen luona), toiminnan kannalta t\u00e4rke\u00e4t paikat. Valon v\u00e4rin ja suunnan on sovelluttava yleisvalaistukseen.<\/li>\n<li>Motivoidut valonl\u00e4hteet: auringon- ja kuunvalon vaikutelmat, lamppujen, tulen, salaman luoma valo. My\u00f6s ei-realistisissa tuotannoissa yleis\u00f6 on taipuvainen ajattelemaan valoa motivoituna.<\/li>\n<li>Efektit: elokuvamaiset tai valokuvamaisen tarkat tehosteet, esimerkiksi varjokuvaprojektori (Linnebach lantern), efektiprojektorit (lumi-, sade-, aalto- ja tuliefektit).<\/li>\n<li>Muut tehosteet: luminesenssiin perustuvat tehosteet (UV), valokiilojen n\u00e4kymiseen tarvittavat v\u00e4liaineet (savu, vesih\u00f6yry, p\u00f6ly, tylli), tyllin k\u00e4ytt\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukossa tai taustakankaana (McCandless 1984, 103\u2013143.)<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Metodin vaikutus<\/h3>\n<p>Metodin keskeinen periaate, n\u00e4yttelemisalueen yleisvalaistuksen ja lavastuksen valaisun pit\u00e4minen toisistaan erill\u00e4\u00e4n, on edelleen niin englantilaisen kuin amerikkalaisenkin valosuunnittelun yleiss\u00e4\u00e4nt\u00f6. Valaistuksen l\u00e4ht\u00f6kohta on n\u00e4yttelij\u00e4n ilmaisun tukeminen ja siten n\u00e4yttelemisalueen valaisu on ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Alueen jakaminen pienempiin osiin, joihin kuhunkin tulee diagonaaliset etuvalot 45 asteen kulmassa on edelleenkin yleisesti k\u00e4ytetty valaistustapa. Katolla varustetut huonelavastukset ovat jo ammoin k\u00e4yneet harvinaisiksi, ja jo McCandlessin aikana kuhunkin ruutuun alettiin suunnata lis\u00e4ksi takavalo tai jokin muu kolmiulotteisuutta lis\u00e4\u00e4v\u00e4 valosuunta.<\/p>\n<p>McCandlessin metodista on muodostunut Yhdysvalloissa miltei pyh\u00e4 instituutio. Yh\u00e4 edelleen monet suunnittelijat joko vannovat Metodin nimeen tai korostavat vastustavansa sit\u00e4. Monet suunnittelijat my\u00f6nt\u00e4v\u00e4t sen arvon systematisoinnin perustana ja opetusk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, vaikka korostavatkin itse suunnittelevansa erilaisista l\u00e4ht\u00f6kohdista. Ambivalenttia suhdetta kuvaa englanninkielen sanaleikki. Jean Rosenthal sanoo kirjassaan <em>The Magic of Light<\/em> arvostavansa McCandlessia monien muiden ominaisuuksien takia my\u00f6s siksi ett\u00e4 h\u00e4n antoi kirjalleen nimeksi \u201dA Method..\u201d eik\u00e4 \u201dThe Method..\u201d. (Rosenthal 1997, 16) Englantilainen Richard Pilbrow pohtii kirjoittaessaan <em>Stage Lighting Design<\/em> -kirjan uudistettua painosta vuonna 1997, ottaako aikaisempien painoksien tapaan k\u00e4sittelyn pohjaksi McCandlessin yli kuusikymment\u00e4 vuotta vanha metodi. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy tekem\u00e4\u00e4n niin, m\u00e4\u00e4r\u00e4tyll\u00e4 artikkelilla. Pilbrow\u2019n mielest\u00e4 \u201dThe Method\u201d on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6valaistuksen peruskaava, joka tarjoaa edelleenkin k\u00e4ytt\u00f6kelpoisen viitekehyksen. Silti h\u00e4n korostaa, ett\u00e4 metodia ei pit\u00e4isi noudattaa liian tiukasti, sill\u00e4 kirjaimellisesti noudatettuna sen avulla voidaan luoda mit\u00e4 tylsint\u00e4 valaistusta. Metodia tulee soveltaa vapaasti, kuten McCandless itsekin suositteli (Pilbrow 1997, 12\u201313.)<\/p>\n<p>McCandlessin oppilaista, joista\u00a0 t\u00e4rkeimm\u00e4t olivat Abe Feder, Peggy Clark ja Jean Rosenthal, tuli ensimm\u00e4inen ammattimainen valosuunnittelijoiden sukupolvi. Rosenthalin mukaan opettaja oli j\u00e4yk\u00e4hk\u00f6 skotti, joka ei osannut ilmaista ajatuksiaan valosta opetustilanteessa tai keskustelussa. H\u00e4n rakasti valoa, mutta ei kuitenkaan osannut soveltaa sit\u00e4 erityisen dramaattisesti. Opettajana h\u00e4nen suurin merkityksens\u00e4 perustui j\u00e4rjestelm\u00e4llisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen luomiseen valaistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Rosenthal pit\u00e4\u00e4 McCandless\u2019ia koko Yhdysvaltalaisen valaistussuunnittelijoiden ammattikunnan isois\u00e4n\u00e4 juuri siksi, ett\u00e4 h\u00e4n loi asenteen, jonka mukaan suunnittelijalla t\u00e4ytyy olla tekniikka ja metodi ideoittensa organisointiin (Rosenthal 1972, 16.)<\/p>\n<p>William Warfel, h\u00e4nkin McCandlessin oppilaita, jatkoi opettajansa el\u00e4m\u00e4nty\u00f6t\u00e4 toimiessaan Yalen monikymmenvuotisena valaistuksen opettajana. Warfel keskittyi visuaalisten suunnittelijoiden ja tekniikan osastoilla l\u00e4hinn\u00e4 teknisen valaistusopetuksen antamiseen. H\u00e4n on jatkanut McCandlessin metodin kehittely\u00e4, hy\u00f6dynt\u00e4en sit\u00e4 heitinsijoitusten valoisuusm\u00e4\u00e4rien ja avauskulmien laskentaan teoksessa <em>Handbook of Stage Lighting Graphics<\/em>. H\u00e4n on tutkinut my\u00f6s teatterivalaistuksen v\u00e4rimaailmaa ja tehnyt eri v\u00e4risuodinvalmistajien filtterien vertailun CIE-v\u00e4riavaruudessa teoksessa <em>Color Science for Lighting the Stage<\/em>.<\/p>\n<p>McCandlessin luoma metodi vaikuttaa edelleen voimakkaasti angloamerikkalaisessa valaistusmaailmassa. Se on vakiintunut teatterivalaistuksen opettamisessa taustalla vaikuttavaksi l\u00e4ht\u00f6kohdaksi, josta edet\u00e4\u00e4n nykyaikaisiin n\u00e4kemyksiin ja tekniikkaan.<\/p>\n<h2>Valosuunnittelija Jean Rosenthal<\/h2>\n<p>Jean Rosenthal (1912\u20131968) oli maailman ensimm\u00e4isi\u00e4 valosuunnittelijoita sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4.<\/p>\n<ul>\n<li>Rosenthal on kirjoittanut yhdess\u00e4 Lael Wertenbakerin kanssa el\u00e4m\u00e4nty\u00f6t\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelev\u00e4n kirjan <em>The Magic of Light<\/em> (1972) joka ilmestyi vasta h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen.<\/li>\n<li>Opiskeli teatteria New Yorkilaisessa Neighbourhood Playhousessa ja Yalen yliopistossa, jossa amerikkalaisen metodivalaisun luoja Stanley McCandless toimi valaistuksen opettajana.<\/li>\n<li>Teki runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana valosuunnittelun ainakin kolmeensataan produktioon.<\/li>\n<li>Toimi laaja-alaisesti tanssiryhmien, draaman, musikaalin ja oopperan valosuunnittelijana sek\u00e4 valaistuskonsulttina.<\/li>\n<\/ul>\n<h3>Federal Theatre Project<\/h3>\n<p>Rosenthalin ensimm\u00e4inen ty\u00f6paikka teatterissa oli New Deal -ohjelmaan kuuluvassa Federal Theatre Projectissa, joka luotiin vuonna 1935 helpottamaan teatterialalla lamakaudella vallinnutta joukkoty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4. Federal Theatre Projectin avulla rahoitettiin teatteriryhmi\u00e4 ja kiertuetoimintaa. Rosenthal ty\u00f6skenteli teatteriryhm\u00e4ss\u00e4 nro. 891, jossa Orson Welles oli ohjaajana ja John Houseman tuottajana. Abe Fader, yksi amerikkalaisen teatterivalaistuksen pioneereista, vastasi valoista ja hiljattain koulusta valmistunut Rosenthal sai kantap\u00e4\u00e4n kautta nopeasti opiskella kiert\u00e4misen ja esityksen pystytt\u00e4misen tekniikan (Rosenthal 1972, 17.)<\/p>\n<p>Produktioiden harjoittelemisaikaa ei oltu rajattu ja porukassa oli paljon lahjakkaita nuoria taiteilijoita. Rosenthalin ty\u00f6tilaisuudet eteniv\u00e4t nopeasti j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4ksi ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi eri yhteyksiss\u00e4. Kun Houseman, Welles ja ryhm\u00e4n muut j\u00e4senet erotettiin FTP:st\u00e4 vastoin kieltoa esitetyn ensi-illan takia, he perustivat oman Mercury-teatterin, johon Rosenthal palkattiin tekniseksi p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi. (Rosenthal 1972, 21) Pikku hiljaa eriytynyt valosuunnittelijan ty\u00f6 alkoi hahmottua.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-54 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"500\" height=\"391\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-content\/uploads\/2015\/03\/graham.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1839\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1839'>\n\t\t\t\tJean Rosenthalin valosuunnittelu ja Isamu Noguchin lavastus Martha Grahamin koreografiassa Night Journey. [stagelightingtextbook.com\/spotlighting-the-history-of-women-lighting-designers]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h3>Ty\u00f6skentely Martha Grahamin kanssa<\/h3>\n<p>Rosenthal teki sek\u00e4 ensimm\u00e4isen ett\u00e4 viimeisen valosuunnitteluty\u00f6ns\u00e4 Martha Grahamille. Koko h\u00e4nen uransa ajan Martha Grahamille teht\u00e4v\u00e4t ty\u00f6t olivat poikkeuksellisen t\u00e4rkeit\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>Tulin aina kun h\u00e4n tarvitsi minua. Yhden tai kahden ty\u00f6n tekeminen Marthalle vuosittain oli osa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni ja oman sis\u00e4isen henkeni uudistamista (Rosenthal 1972, 131).<\/p><\/blockquote>\n<p>Rosenthal sanoo Grahamin ty\u00f6tavasta, ett\u00e4 h\u00e4n aina aloitti kirjallisella idealla, yksinkertaisella ja selv\u00e4ll\u00e4 ajatuksella ja tunteella. Lopullisessa muodossaan koreografiasta kehittyi voimakkaita abstraktioita, liikkuvia runoja. Suunnittelijana Rosenthal hakeutui Grahamin aaltopituudelle, h\u00e4nen maailmaansa, sill\u00e4 suunnittelun t\u00e4ytyi perustua koreografin sis\u00e4isen maailman kokemiseen. Grahamin ja Rosenthalin yhteisty\u00f6 ei perustunut puheeseen, vaan kommunikaatio oli hiljaista samassa ilmassa olemista. Grahamin hiljaisuus yhteisty\u00f6ss\u00e4 oli toisen lahjakkuuden tunnustamista ja arvostamista. Ty\u00f6tilanteessa Grahamin omalle ty\u00f6lleen asettava valtava haaste velvoitti h\u00e4nen kanssaan ty\u00f6skentelev\u00e4t vastaavasti maksimoimaan oman panoksensa. T\u00e4llainen on tyypillinen koreografin ja tanssivalosuunnittelijan ty\u00f6tapa yleisemminkin, tanssin luonteesta johtuen.<\/p>\n<p>Grahamin tanssin valaisemisessa sis\u00e4inen asenne oli Rosenthalin valon perusta.<\/p>\n<blockquote><p>Valo tuli Marthasta, Marhtan sis\u00e4lt\u00e4. Vaihdot oli sidottu fyysiseen impulssiin, ihmiskehoon, ei musiikkiin tai muotoon. Ne tarvitsivat kineettisen yhteyden, sis\u00e4isen reaktion. Melkeinp\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muussa tanssissa ei valo liiku niin paljon tanssijan kanssa.<\/p>\n<p>&#8230;Valo oli orgaanista, ei n\u00e4kyv\u00e4ksi valaisemista tai kuvittamista tai edes tunnelmaa, vaan ajatuksellista, Marhan mielest\u00e4 tulevaa. T\u00e4m\u00e4 totaalisuus, t\u00e4m\u00e4 vaistonvarainen mielen ja hengen toteuttaminen saattoi olla hiuksia nostattavan kaunista (Rosenthal 1972, 129\u2013131.)<\/p><\/blockquote>\n<h3 class=\"size-full wp-image-759\">Orgaaninen ja mystinen valaistus<\/h3>\n<p>Rosenthalin valoissa Grahamille oli aina yksi korkealta tuleva p\u00e4\u00e4valo. Rosenthal sanoo, ettei tied\u00e4 mink\u00e4\u00e4n muun tanssiryhm\u00e4n valoratkaisuissa olevan t\u00e4llaista p\u00e4\u00e4valoa. T\u00e4ll\u00e4 valolla on kaksinainen merkitys, se luo jyrkk\u00e4kulmaisen yl\u00e4valon alueen ja korkealta tulevan diagonaalin, joka jatkuu takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle asti. Rosenthalin mielest\u00e4 Marthan diagonaalia ei koskaan voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois. \u201dAjattelen sit\u00e4 Marthan Jumalan sormena\u201d (Rosenthal 1972, 131.)<\/p>\n<p>Rosenthal sanoo k\u00e4ytt\u00e4neens\u00e4 Grahamin t\u00f6iss\u00e4 v\u00e4rivalikoimaa, joka oli mystinen, usein \u201dkylm\u00e4 ajatuksen valo. Se oli orgaanista, samoin kuin lavastus ja puvut olivat orgaanisia, el\u00e4vi\u00e4\u201d (Rosenthal 1972, 130\u2013131).<\/p>\n<p>Toisesta kommentista voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 on ollut esim. koko taustafondin punainen v\u00e4ripesu. Rosenthalin valaistusta kuvataan eri l\u00e4hteiss\u00e4 adjektiiveilla kuten loistavat, mestarilliset, sinfoniset, orgaaniset, erityisen hienot, mutta varsinaista tietoa on v\u00e4h\u00e4n. De Mille kehuu <em>Klytamnestran <\/em>(1958) valoja taideteokseksi my\u00f6s muiden valosuunnittelijoiden, kuten Thomas Skeltonin suulla.<\/p>\n<p>Lucia Victorin kommentti Rosenthalin kirjassa valaisee enemm\u00e4n mink\u00e4 tyyppist\u00e4 valoajattelu heid\u00e4n t\u00f6iss\u00e4\u00e4n saattoi olla. Tanssissa oli hetki, jossa esiintyj\u00e4 (Martha) vet\u00e4ytyi itseens\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n persoonallisen ongelman kanssa.<\/p>\n<blockquote><p>Jeannielle se merkitsi Marthan menemist\u00e4 omaan pikku taloonsa. Valosta saattoi erottaa sein\u00e4t, joihin Martha vet\u00e4ytyi. Tai h\u00e4n kulki polkua pitkin jonnekin muualle, ja yht\u00e4kki\u00e4 polku tulvi valoa. Se oli yht\u00e4 selke\u00e4\u00e4 kuin elokuvan k\u00e4sikirjoitus. Yleis\u00f6n ei odotettu sanovan, kyll\u00e4, tuo on talo, tuo on polku, vaan yleis\u00f6 koki tunteenomaisen vaikutelman talosta tai polusta (Rosenthal 1972, 131.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Rosenthalin kuoleman j\u00e4lkeen Grahamin tanssiryhm\u00e4n ohjelmistossa s\u00e4ilyi useita h\u00e4nen suunnittelemiaan teoksia. Valot muuttuivat vuosien mittaan, ilmeisesti senkin takia, ett\u00e4 jo hyvin vanhan Grahamin n\u00e4k\u00f6 alkoi heiket\u00e4, ja h\u00e4n vaati lis\u00e4\u00e4 valoa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle.<\/p>\n<blockquote><p>Nyt oli kyseess\u00e4 Rosenthalin sinfonisella otteella pikkutarkasti ja erityisen hienosti suunnitellut valot. My\u00f6hempin\u00e4 vuosina valot olivat usein ylikirkkaat, ja paikoitellen r\u00e4ike\u00e4t&#8230;.Joistakin valoista tuli Jeanin valojen karikatyyri, ja j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t (stage manager) olivat kauhuissaan. Vaikutti silt\u00e4 ett\u00e4 he kehittiv\u00e4t kolme valosuunnitelmaa: yhden sit\u00e4 varten kun Martha oli edess\u00e4 katsomossa, yhden sit\u00e4 varten kun h\u00e4n oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivustalla ja yhden sit\u00e4 varten kun Martha ei pystynyt kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n valoihin huomiota, jolloin palattiin alkuper\u00e4iseen (DeMille 1991, 415.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Useiden katsojien mielest\u00e4 valojen lis\u00e4ksi my\u00f6s puvustus k\u00e4rsi Grahamin vanhojen mestariteosten l\u00e4mmityksiss\u00e4. Niit\u00e4 paranneltiin kalliilla ja n\u00e4ytt\u00e4vill\u00e4 puvuilla, jolloin tanssit menettiv\u00e4t yksinkertaista pyhyytt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<h3>Tanssivalaisusta<\/h3>\n<p>Kahden eri balettiryhm\u00e4n monivuotisten t\u00f6iden vertailussa Rosenthal kuvaa, kuinka valosuunnittelija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kunkin ryhm\u00e4n kanssa ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n jonkin avaimen, jota k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri sille ryhm\u00e4lle. Rosenthal suunnitteli ryhm\u00e4n repertuaarivaloratkaisun ryhm\u00e4n taiteellisen linjan analysoinnin pohjalta. Ballet Theatre\u2019n ty\u00f6t olivat organisoituneet kertomuksiksi ja niiss\u00e4 oli lavasteet. T\u00e4llaiset ty\u00f6t oli helppo valaista, kunkin jakson j\u00e4lkeen tulee valovaihto tai tunnelman vaihto. New York City Ballet&#8217;n linja oli abstraktimpi. Erityisesti Balanchinen koreografioissa korostui muoto, kuviot tilassa. Martha Grahamin ryhm\u00e4n avaimena oli sis\u00e4inen impulssi. Sis\u00e4isen draaman ja puhtaasta muodosta l\u00e4htev\u00e4n tanssin valaistuksen rakentaminen on paljon vaikeampaa kuin kertomuksen ja tunnelman varaan rakentuva formalismi (Rosenthal 1972, 128.)<\/p>\n<p>Tanssiryhmien taloudelliset resurssit ovat usein varsin rajalliset, joten valojen on keskitytt\u00e4v\u00e4 olennaiseen. Suunnittelijaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain uutta tanssiteosta valmistettaessa, kiertueilla ja esitysperiodien aikana ryhm\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4 huolehtii valojen pysymisest\u00e4 ennallaan. Valojen on oltava samat tilasta riippumatta. Siksi ryhmill\u00e4 on repertuaarivaloratkaisu, valosuunnitelma joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikkien repertuaarissa olevien esitysten valot. Useimmat ohjelmistossa olevat tanssit ovat lyhyit\u00e4, joten koko illan esityksess\u00e4 on useita tansseja, vain v\u00e4liajalla vaihdetaan sivuvalojen v\u00e4rej\u00e4. Repertuaarisuunnitelma tietenkin vuosien mittaan muuttuu ja siihen saattaa tulla uusien ensi-iltojen takia lis\u00e4\u00e4 heittimi\u00e4 tai poikkeavia ratkaisuja.<\/p>\n<p>Rosenthalin kirjassa on Grahamin ryhm\u00e4n repertuaarisuunnitelma, joka on liitetty kirjaan osoittamaan ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4ll\u00e4kin voi tehd\u00e4 paljon. (Rosenthal\u2013Wertenbaker\u00a01972,\u00a0180) Sivuvalojen suhteellinen osuus on suuri, heittimin\u00e4 laskettuna miltei kaksi kertaa enemm\u00e4n kuin muita (sivuvaloja 80 kpl \u2013 kattoripustus 50 kpl). Kaikki heittimet olivat 500 wattisia. Repertuaarisysteemi koostui peruselementeist\u00e4: etuvalot, takavalot, ristiin valaisu tangoista, taustafondin valaisu, diagonaalivalot nollien takana, monikerroksiset sivuvalot, joista kahdessa katev\u00e4liss\u00e4 \u201dshinbusterit\u201d eli alasivuvalot nilkan korkeudella, sek\u00e4 muutama spesiaali.<\/p>\n<p>Rosenthal halusi luoda jokaiselle tanssi- ja balettiryhm\u00e4lle n\u00e4ille erityisen ilmeen antavan valon, mutta kaikelle tanssille on yhteist\u00e4 kauneus ja helppous.<\/p>\n<blockquote><p>Jopa kuvatessaan rumuutta ja pahaa baletti on kaunista. Raskas v\u00e4ri on poikkeuksetta ep\u00e4eleganttia ja se ei sovi tanssijoiden valaisuun, vain taustaan. Helppouden ja vaivattomuuden tunnun synnytt\u00e4miseksi valovaihdon pit\u00e4\u00e4 tapahtua hiukan ennen musiikin tai liikkeen muutosta, ollakseen valmis varsinaisella \u201diskulla\u201d (Rosenthal 1972, 119.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Eurooppalaisen tanssivalaistuksen kritiikki\u00e4<\/h3>\n<p>Rosenthal kuvaa omana aikanaan tapahtunutta valaistuksen muutosta, h\u00e4mm\u00e4stellen sit\u00e4, ett\u00e4 s\u00e4hk\u00f6valaistuksen mahdollistamat keinot olivat kehittyneet vuosisadan alkupuolella jo hyvinkin joustaviksi, mutta niit\u00e4 ei k\u00e4ytetty. Eurooppalainen tanssi oli ollut h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n \u201dpinkki\u00e4 ja siev\u00e4\u00e4\u201d. Valoripustuspaikat olivat vakiot ja keskittyiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon ymp\u00e4rille, syvemm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja sivuilla oli vain ramppeja. Lis\u00e4ksi oli muutama sivuvalo, jotka osuivat s\u00e4\u00e4riin ja vartaloon. Vain n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukosta parin kolmen metrin syvyydell\u00e4 voitiin valaista kunnolla: n\u00e4kyvyys ja v\u00e4rin vaihdot olivat mahdollisia (sinist\u00e4 Joutsenlampeen ja pinkki\u00e4 Les Biches\u2019iin), syvemm\u00e4ll\u00e4 oli vain lavastusvaloja. Vaikutelma oli latteaa, vailla syvyytt\u00e4 tai ilmett\u00e4.<\/p>\n<p>Rosenthalin uudistus oli kiinteiden pystyputkien ja sivuvalojen sijoittaminen jokaiseen katev\u00e4liin koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alueella per\u00e4lle asti. Kattavat sivuvalot mahdollistivat tilallisen joustavuuden ja olivat koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n valaisun perusta. Baletit todellakin n\u00e4yttiv\u00e4t erilaisilta, ja se vihastutti eurooppalaisia koreografeja ja lavastajia vuoden 1944 Ballet Internationalissa. Baletti haluttiin n\u00e4hd\u00e4 valaistuna perinteiseen tyyliin (Rosenthal 1972, 118.) Nyky\u00e4\u00e4n klassisen baletin valaisussa koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivuvalot ovat pitk\u00e4\u00e4n olleet perusratkaisu.<\/p>\n<h3>New York City Ballet<\/h3>\n<p>New York City Ballet -teatterissa vaikutti kaksi vahvaa miest\u00e4: Lincoln Kirstein, tuottaja tai omistaja ja George Balanchine, uusklassisen tyylin johtava koreografi jonka tunnuslauseena oli \u201dLess than possible\u201d (V\u00e4hemm\u00e4n kuin mahdollista). Kun Kirsteinin perint\u00f6 oli k\u00e4ytetty kalliisiin lavasteisiin, jouduttiin baletille luomaan uusi \u201dkuiva\u201d ilme. Perustilaratkaisuksi tuli py\u00f6r\u00f6horisontti ja mustat samettiverhot ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 t\u00e4ytettiin valolla. Ilmaisun painottuminen valoon oli osittain rahapulasta johtuva v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, mutta riisuttu ilme oli my\u00f6s tietoisen pyrkimyksen tulos irti eurooppalaisen baletin dekoratiivisuudesta.<\/p>\n<p>Esimerkiksi tanssi <em>Four Temperaments<\/em>, jota oli aluksi esitetty monimutkaisen, ep\u00e4kiinnostavaksi leimatun maalatun fondin edess\u00e4, tehtiin uudestaan lavastusena vain sininen py\u00f6r\u00f6horisontti. Vaihdoiltaan yksinkertaiset valot keskittyiv\u00e4t tanssijoiden muodon piirt\u00e4miseen, puvut olivat tavalliset harjoitusvaatteet. \u201dTunnelma, musiikki ja liike liitettiin yhteen valossa\u201d ja tanssi sai eritt\u00e4in hyv\u00e4n vastaanoton.<\/p>\n<p>Uusi ilme oli kehitetty valmiiksi kun baletti teki Euroopan kiertueen vuonna 1950: kuiva ja puhdas ilme niin lavastuksessa, valaistuksessa kuin puvustuksessakin. Lavastuksena saattoi olla veistoksellisia kolmiulotteisia kappaleita, joskus Rosenthal teki lavastuksenkin. Ryhm\u00e4n kiertuekokemukset Euroopassa osoittavat, ett\u00e4 eurooppalainen valaistusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 on ollut 1950-luvulla pahasti j\u00e4ljess\u00e4 amerikkalaisesta, ainakin niiss\u00e4 oopperataloissa, joissa New York City Ballet vieraili. Oopperatalot saattoivat olla kaikkein traditionaalisimpia ja hitaita kehityksess\u00e4\u00e4n my\u00f6s valaistuksen suhteen. Heti ensimm\u00e4inen paikka, jossa Rosenthal k\u00e4vi ennen kiertueen j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4, Barcelonan Gran Teatro del Liceo, \u201doli hyv\u00e4 varoitus kuinka vaikeaa tulisi olemaan muuttaa traditionaalisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanon metodeja ja fyysist\u00e4 valojen sijoittelua, puhumattakaan siihen liittyvien asenteiden muuttamisesta\u201d (Rosenthal 1972, 125.) Teatterin valokalustona oli pari pient\u00e4 heitint\u00e4 aukon kummallakin sivulla, ramppivalot (upotusmaalatuilla lampuilla) lattialla ja katossa, sek\u00e4 pieni kaarivaloseuraaja. Pahan taistelun j\u00e4lkeen esitykseen lopulta saatiin sekalaista lis\u00e4kalustoa. Baletin arvioinneissa my\u00f6s valaistus her\u00e4tti siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin huomiota, ett\u00e4 tietotoimistot l\u00e4hettiv\u00e4t siihen liittyvi\u00e4 uutisia.<\/p>\n<blockquote><p>Euroopassa ei koskaan oltu n\u00e4hty mit\u00e4\u00e4n sellaista ja kiertue onnistui loistavasti. Balanchinea ylistettiin sellaisena nerona kuin h\u00e4n onkin ja amerikkalaista ryhm\u00e4\u00e4 ylistettiin suurten balettitraditioiden maissa (Rosenthal 1972, 125).<\/p><\/blockquote>\n<h3>N\u00e4ytelm\u00e4n valosuunnittelu<\/h3>\n<blockquote><p>Valo mahdollistaa t\u00e4rkeit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4misen oikoteit\u00e4. Se voi hetkess\u00e4 luoda vuorokauden ajan tai hyp\u00e4t\u00e4 ajasta toiseen. Se korostaa tai luo paikan ja paikanvaihdoksen. Ja valo voi my\u00f6s paljastaa ja rakentaa sivumerkityksi\u00e4 joiden paljastamiseen ei ole aikaa puheessa; tai se voi ilmasta mit\u00e4 ei voida paljastaa toiminnassa tai n\u00e4yttelij\u00f6iden kautta \u2013 sit\u00e4 mist\u00e4 vaietaan tai sit\u00e4 mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n varmana. Draaman konflikteissa lopullinen ja kaikkein t\u00e4rkein valon merkitys on paljastaa kamppailun luonne, asettaa sen kehitykselle ilmasto ja vahvistaa sen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 (Rosenthal 1972, 60.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Rosenthalin mielest\u00e4 valo ei koskaan saa olla ylikorostunut. Poikkeuksena h\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 esimerkin, jossa mustat n\u00e4yttelij\u00e4t ja valkoinen lavastus voitiin ylikorostuneen kirkkaalla valkoisella valolla sitoa yhteen. Valo ei saa vied\u00e4 huomiota n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4. Tradition kuunvalot ja auringonvalot eiv\u00e4t saa olla koskaan kliseit\u00e4. Niiden on aina oltava juuri kuhunkin tarkoitukseen sopiva, aina erilaisia.<\/p>\n<p>Ohjaajan, lavastajan ja valosuunnittelijan yhteisty\u00f6n tuloksena suunnitteilla olevalle teokselle l\u00f6ytyy puitteet, jotka ovat my\u00f6s valosuunnittelun ohjenuora. Realismin aste, toisaalta teatterinomaisuuden aste on sis\u00e4ll\u00f6n m\u00e4\u00e4re. Toiminnan kannalta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sopia t\u00e4rkeimpien kohtauksien sijainti lavastuksessa. Kolmas, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n taso on tuotannolle asetettu budjetti ja teatterin fyysiset olosuhteet (Rosenthal 1972, 61\u201362.)<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4n valaisusta kirjoittaessaan Rosenthal kertoo Lael Wertenbakerin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <em>A Gift of Time<\/em>, jossa tehtiin poikkeuksellisen syv\u00e4llist\u00e4 ja paneutuvaa ryhm\u00e4ty\u00f6t\u00e4. (Rosenthal\u2013Wertenbaker 1972,\u00a068\u201370) Rosenthal korostaa n\u00e4ytelm\u00e4n olleen niin t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00f6illeen, ett\u00e4 kukaan ei antanut taloudellisen ep\u00e4onnistumisen uhan est\u00e4\u00e4 heit\u00e4 tekem\u00e4st\u00e4 siit\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4. Perhett\u00e4 ja sairautta kuvaavassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 oltiin simultaanisesti menneisyydess\u00e4, tulevaisuudessa, nykyisyydess\u00e4 ja useassa paikassa. Tavoitteena oli luoda vaikutelma muistoista, joista jotkut tapahtuivat samanaikaisesti eri paikoissa. T\u00e4m\u00e4 muistutti l\u00e4hes elokuvallista notkeutta.<\/p>\n<blockquote><p>Boris Aronson lavasti kolme muraalia, taustafondia, joissa kussakin oli esitettyn\u00e4 kolme tapahtumapaikkaa. Paikat olivat aivan tiettyj\u00e4, laivankansi, New Yorkilainen sairaala, Ranskan baskirannikko. Muutokset paikkojen v\u00e4lill\u00e4 olivat selvi\u00e4 tilan muutoksia, mutta aika oli venyv\u00e4, muistin aika. Kaikki valaistuksen standardiratkaisut oli heitett\u00e4v\u00e4 yli laidan. N\u00e4ytelm\u00e4 valaistiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n \u201dspesiaaleilla\u201d.<\/p>\n<p>Luodakseni kelluvan tunteen kun ihmiset liikkuivat alueelta toiseen ajassa ja tilassa, k\u00e4ytin p\u00e4\u00e4valoja, tunnelmallisia, ei toiminnan tai n\u00e4yttelij\u00f6iden mukaan m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4, tehd\u00e4kseni rajatilan (limbo) jonka l\u00e4pi he k\u00e4veliv\u00e4t. Kun yksi alue himmeni toinen nousi. Valovaihdot alkoivat viisi kuusi minuuttia ennen kuin \u201dvalo valmistui\u201d &#8230; niin ettei mik\u00e4\u00e4n alue ollut koskaan kuollut. Ne joita ei tarvittu toiminnan kannalta, pysyiv\u00e4t hehkussa, mentaalisesti hereill\u00e4.<\/p>\n<p>\u2026N\u00e4ytelm\u00e4n piti virrata, ei siirtyen toiminnasta toiseen, vaan kuin muistin virta, jatkuvasti (Rosenthal 1972, 69.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Rosenthalin mielest\u00e4 valo on kaikkein onnistunein silloin kun se toteuttaa tarkoituksensa tunkeilematta, vaatimatta yleis\u00f6n huomion kohdistumista itseens\u00e4, kun yleis\u00f6 samalla n\u00e4kee ja ei n\u00e4e valoa. Rosenthalin n\u00e4kemykset liittyv\u00e4t draamateatterin perinteeseen ja varsinkin amerikkalaisen draaman tekstisis\u00e4lt\u00f6iseen painotukseen. Sanat ovat draaman t\u00e4rkein reitti. Rosenthal korostaa taiteilijan n\u00e4k\u00f6kulmaa valosuunnittelussa, mutta silti se on ennen kaikkea t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4 taide, muiden luovia tarkoituksia palveleva taito.<\/p>\n<blockquote><p>Tarvitsemme taiteilijan l\u00e4hestymistapaa, mutta erillisen taiteellisen egon lis\u00e4\u00e4minen valon keinoin taiteelliseen kokonaisuuteen on hajottavaa. Vain kun tied\u00e4t, ett\u00e4 tarve on ohjenuorasi ja kun tekniikka ja valon toiminnot ovat t\u00e4ydellisesti hallinnassasi, voit omaksua luottavaisesti taiteilijan asenteen. Sill\u00e4 minuutilla kun valolla alkaa pelehti\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4en sit\u00e4 keinotekoisesti tai egoistisesti, dekoratiivisesti tai konstailevalla, \u201dtaiteellisella\u201d tavalla, aiheutat aggressiota, joka ei ole vain ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 esityksess\u00e4, mutta yht\u00e4lailla harmillista my\u00f6s kotona tai toimistossa (Rosenthal 1972, 4.)<\/p><\/blockquote>\n<h3>Linkkej\u00e4<\/h3>\n<p>Amerikkalaisen valaistussuunnittelun metodeja ja sovellutuksia: <a href=\"https:\/\/billwilliams.ca\/resources\/sld.htm\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">billwilliams.ca\/resources\/sld.htm<\/a><\/p>\n<p>Jean Rosenthal:\u00a0 <a href=\"https:\/\/womeninlighting.com\/extras\/entry\/r.a.w-jean-rosenthal\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/womeninlighting.com\/extras\/entry\/r.a.w-jean-rosenthal<\/a><\/p>\n<p>Federal Theatre Project, arkisto: <a href=\"https:\/\/www.loc.gov\/collections\/federal-theatre-project-1935-to-1939\/about-this-collection\/\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.loc.gov\/collections\/federal-theatre-project-1935-to-1939\/about-this-collection<\/a><\/p>\n<p>Martha Graham: <a href=\"https:\/\/www.loc.gov\/loc\/lcib\/9806\/graham.html\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">www.loc.gov\/loc\/lcib\/9806\/graham.html<\/a><\/p>\n<p>Valosuunnittelija Peggy Clark, 1915\u20131996: <a href=\"https:\/\/www.loc.gov\/loc\/lcib\/9804\/clark.html\" target=\"_blank\" rel=\"noopener noreferrer\">https:\/\/www.loc.gov\/loc\/lcib\/9804\/clark.html<\/a><\/p>\n<h3>L\u00e4hteet<\/h3>\n<p>De Mille, Agnes: Martha. New York 1991.<\/p>\n<p>Brown, Jean Morrison, toim. The Vison of Modern Dance, Dance Books, London 1980; Graham, Martha: artikkeli Graham, 1937.<\/p>\n<p>McCandless, Stanley: A Method of Lighting the Stage. Theatre Arts Books. New York 1984 (Nelj\u00e4s painos 1958, alkuper\u00e4isteos 1932).<\/p>\n<p>Pilbrow, Richard: Stage Lighting Design. The Art, the Craft, The Life. Nick Hern Books Ltd. Lontoo 1997.<\/p>\n<p>Polcari, Stephen: Martha Graham and Abstract Expressionism, Smithsonian Studies in American Art, Oxford University Press, New York 1990.<\/p>\n<p>Roose-Evans, James: Experimental theatre from Stanislavsky to today . Studio Vista, London 1970.<\/p>\n<p>Rosenthal, Jean ja Wertenbaker, Lael: The Magic of Light. Theatre Arts Books. New York 1972.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Valosuunnittelu muovautui luovaksi, eriytyneeksi teatteriammatiksi ensimm\u00e4iseksi Yhdysvalloissa. Kehittyv\u00e4 valaistustekniikka ja kapupallisen teatterin kiivas tuotantorytmi edellyttiv\u00e4t ammattikoulutusta ja erikoistumista valaistukseen. Metodivalaistukseksi kutsutaan Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla luotua valosuunnittelun periaatetta, jonka kehitti Stanley McCandless (1897\u20131967). Metodi oli etenkin koulutusta varten luotu valosuunnittelun organisointia helpottava \u201dmuistilista\u201d. Jean Rosenthal oli ensimm\u00e4isi\u00e4 koulutettuja valaistusammattilaisia, joka erikoistui suunnitteluteht\u00e4viin. H\u00e4n oli pioneeri, jonka [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/54"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=54"}],"version-history":[{"count":42,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2250,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions\/2250"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=54"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=54"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/valo\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=54"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}